Kuvateksti. Sielu, korkeampi minä on Luojan rakkauden ruumiillistuma ollen sekä ihmisessä että Luojassa. Näin jokainen tietää, onko valinta rakkaudellinen, elämää auttava vai päinvastainen. Sielu viestittää ihmiselle koko elämän ajan kuka ja mikä ihminen on, tuoden valintoja, tilanteita, sattumia, mahdollisuuksia valita sielullisuuden rakkaudellisuus ja avata näin mieltä Luojan tiedostamiseksi.

Jeesus painotti erityisesti ajatuksien hallintaa ja hyväntahtoisuutta. Yllättävässä tilanteessa mieli palauttaa vanhan reaktiomallin, tilanne on aina kuitenkin uusi ja pitäisi hetki miettiä, mitä on sanomassa ja tekemässä. Koko elämä on Luojan läsnäoloa ja pienetkin tilanteet antavat mahdollisuuden tuoda sielullisuus mukaan tapahtumaan ja toisaalta valinnat viestittävät, missä ihmisyydessä mennään. On keskeistä huomata, että ihminen oppii tuntemaan itsensä kokemisen avulla. Elämän tarkoitus onkin sielullisuuden rakkauden avulla kokea tietoinen Luojayhteys ja samalla havaita Jeesuksen arvoitukselliset sanat omana kokemuksena, että minä ja Isä olemme yhtä.

Mikä on pahaksi toiselle on myös pahaksi sinulle ja mikä on hyväksi toiselle, niin on hyväksi myös sinulle. Ihmissuhteessa toinen pyrkii etsimään usein onnellisuuden, ilon, rakkauden ja elämän täyttymystä toisesta. Rakkaudessa tarvitaan kaksi. Kun antaa rakkautta ja iloa, niin sen voi kokea toisen avulla kuin ääniraudasta. Jaettu ilo on kaksinkertainen. Toinen on kuin katalysaattori, jotta saa oman värähtelytasonsa ja näin onnellisuuden, ilon nousemaan. Luoja koetaan rakkaudessa. Toinen ihminen on suureksi avuksi tuomaan elämään onnellisuutta ja sielullisuuden herkkää rakkaudellisuutta. Onnellisuuden, rakkauden, ilon, elämän täyttymyksen loputon lähde löytyy oman Luojayhteyden kokemisesta eikä toisesta ihmisestä vaan tämän avulla. Yksin on vaikeata, ihminen tarvitsee toisen.

Ihminen ei ole mitä ajattelee vaan mitä kokee ollen kokeva rakkausolento, kun ihminen ilmentää itseään, niin kokee, mitä on. Näin myös aidon henkisen minän Luojayhteydessä eli havaitsee omana kokemuksenaan "Minä ja Isä olemme yhtä", samalla tapahtuu ihmisen eheytyminen.

Ihmisyyden ideasta

Ihmisyydessä on keskeistä ymmärtäminen ja tiedostaminen, vain totuus on ajanmittaan kestävää. Minä on kuin auton ajaja, pitäisi harkita mikä on elämän tarkoitus ja minne on menossa. Henkiset mestarit, kuten Jeesus opettavat, että maallisen elämän tarkoitus on Luojayhteyden kokeminen, mihin Jeesus kehotti pyrkimään ensimmäiseksi kuvaten vuorisaarnassa elämäntavan, kuinka tämä onnistuu jokaiselle.

Jeesus opetti, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä eli ihminen onkin kaiken aikaa Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa tietämättä tapahtumaa. Ihminen etsii Luojayhteyttä itsensä ulkopuolelta, vaikka ihmisellä tämä jo on, mutta Luojayhteydestä pitäisi tulla tietoiseksi. Mieli on suuntautunut luonnostaan ulospäin aistitodellisuuteen. Minän pitää kääntää mielen huomio sisäänpäin rukouksessa tai meditaatiossa ja tulla näin tietoiseksi omasta Luojayhteydestä, sisäisestä Itsestä. Tietoista yhteyttä sanotaan Luoja-, taivaskokemukseksi eli Kristuskokemukseksi.

Meidän aikakautemme on aivan poikkeuksellisen materialistinen. Esimerkiksi monet luulevat, ettei Luojaa tai henkistä rinnakkaistodellisuutta voi olla olemassa. Mutta jokaisen on mahdollista tiedostaa yksiselitteinen Luoja-, taivaskokemus Jeesuksen viitoittamalla elämäntavalla. Tämän henkisen kokemuksen jälkeen muiden mielipiteet tästä asiasta eivät merkitse mitään. Tämä kokemus mahdollistuu pyrkimällä hyväntahtoisuuteen ja takertumattomuuteen, ihmisen tulisi ilmentää ihmisyyttä eli rakkaudellista viisautta. Jeesus painotti vuorisaarnassa erityisesti mielen puhtautta ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Luojaa tulisi rakastaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään.

Jokainen löytää tietoisen Luojayhteyden omien pyrkimyksien kautta. Henkisessä kehitystapahtumassa painopiste siirtyy egosta kohti Luojayhteyttä ja samalla elämän ykseyttä.

Edellisen voi ymmärtää myös siten, että alkuräjähdyksessä kaikki olemassa oleva muodostui Luojan energiasta ja näin kaikessa on Luojan värähtelyä ja läsnäolo eli uskonnollisesti elämä on Luojan ilmentymää. Avataara Amman mukaan kaikki tapahtuu Luojan Mielessä ollen Tämän tietoisuuden läpäisemää. Joogassa suhtaudutaan luontoon ja kaikkeen elävään hyväntahtoisesti ja kunnioittavasti.

Henkisielullisesti Luojan energiavirtaus mahdollistaa myös ihmisen elämän, tajunnan ja ajattelun. Joogakirjallisuudessa on kuvattu selvänäköisesti näitä energiakanavia. Keho on pelkkä kuori maallista elämää varten.

Mieli luo egon omilla ajatuksillaan vertailemalla kaikkea myös itseä muihin sekä samastumalla kehoonsa. Näin minä katsoo elämää mielen ajatuksien suodattamana. Mieli on kuin peili, mikä ympyröi minää pallomaisesti. Omat ajatukset jäävät heijastumaan minään. Ajatus ajattelematta heikkenee vähitellen ja sen ajatteleminen voimistaa sitä lisää. Mielellä ei ole suhteellisuuden tajua eikä omaa ymmärrystä eli jos jotakin on paljon, niin miksi ei vielä enemmän.

Maallisessa elämässä ihminen on vastakkaisten voimien välissä. Maallinen minä, ego on suuntautunut maallisuuden erillisyyteen ja muistuttaa joskus eläinihmistä, mikä tuli ilmi korostetusti Hitlerin aikana. Jokaisella on taustalla myös korkeampi minä, Sielu Luojan "muuntajana" rakkaudellisena ruumiillistumana ja ihminen tietääkin aina, mikä valintatilanteessa on rakkaudellinen, hyväntahtoinen vaihtoehto.

Jokainen etsii onnellisuutta

Kuvateksti. Rakkaus ja ilo ovat jumalallisia ominaisuuksia, niitä ei voi ottaa tai pakottaa. Kun antaa rakkautta tai iloa, niin sen voi kokea toisesta vastakaikuna. Rakkauden olemukseen liittyy vapaus ja näin mahdollisuus ilmentää itseään, mutta toiselle ei saisi tehdä sopimatonta tai vahingoittavaa. Rakkaudessa tarvitaan kaksi, ihminen rakastaa eri ihmisiä erilaisesti. Rakkaudessa ihminen kokee sielullisuuden jumalalliset värähtelyt toisen avulla ja näin seksikin on tai pitäisi olla vain osa kokonaisvaltaista tapahtumaa. Maallisesti korostuu kaiken erillisyys, mutta sielullisuudessa kaksi kokee yhteyden.

Ihminen voi löytää ja näin oppia tuntemaan itsensä vain kokemalla. Jokainen ilmentää itseään kaiken aikaa ajatuksin, sanoin ja teoin. Ajatuksen taustalta löytyy tunne. Ajatus, sana ja teko synnyttävät erikseen tai yhdessä kokemuksen, joka puolestaan aiheuttaa uuden tunteen ja tämä synnyn uudelle ajatukselle eli kehän henkisesti ylös tai alas. Elämä antaa myös mahdollisuuden kokea tietoisesti rakkaudellinen Luoja. Samalla kun sanat ja teot paljastavat luontomme, niin tapahtuma viestittää myös, missä ihmisyyden kehitysvaiheessa ollaan. Korkeampi henkinen minä järjestää tilanteita, mahdollisuuksia, "sattumia", jolloin ihmisellä on tilaisuus valita myös sielullisuuden rakkaudellisuus ja edistyä näin henkisellä tiellä kohti Luojayhteyttä. Kaikki inhimillinen kehittyy tai taantuu, mikään ei pysy paikoillaan.

Ikonissa tulee esiin rakkauden hienovarainen herkkyys, tätä ilmapiiriä pitäisi huomioida ja vaalia. Ajatus on valtavan nopea, valintatilanteessa tulee mieleen salamannopeasti vanha reaktiotapa, vaikka tilanne on aina uusi. Jokaisen pitäisi hetki miettiä, mikä on hyväntahtoinen eli rakkaudellisen viisauden tuoma valinta. Ihmissuhteessa on "myrkkyä" pahantahtoinen ilkeily, huomiotta jättäminen ja näin torjuminen, vähättely, toisen persoonallisten ominaisuuksien ja menestymisen kielteinen arvostelu. Pahantahtoisuus on tietyllä tavalla toisen noitumista alistettuun asemaan. Mitä läheisempi toinen on, niin sitä enemmän satuttaa toisen mollaaminen erityisesti muiden läsnä. Ihminen voi olla hyvin herkkä pahantahtoiselle sanalle, jopa tuntemattomankin pahantahtoinen tokaisi kadulla voi osua arkaan paikkaan ja voi jäädä vaivaamaan vuosikausiksi, jopa koko elämän ajaksi.

Sisäinen rauha ja onnellisuus kulkevat käsi kädessä. Tästä näkökulmasta mielen ja ajatuksien hallinta sekä hyvätahtoisuus ovat keskeisiä. Ihminen itse päättää asioiden merkityksen ja näin onnellisuuden näkökulmalta olosuhteet muuttuvat suhteelliseksi eli kuinka ihminen päättää kokea tapahtumat ja olosuhteet. Uskonnollisesti koko elämä on Luojan läsnäoloa, raamatullisesti Hänessä (Kristuksessa, Logoksessa) me elämme, olemme ja liikumme. Näin jokainen tilanne voidaan myös nähdä viestinä Luojalta. Tapahtuma missä on rakkautta, iloa, onnellisuutta, elämän ja toisten auttamista, luovuuden ilmenemistä kuten kohottavassa musiikissa mahdollistaa samalla Luojan läsnäolon kokemisen.

Suurin onni ja autuus on oman Luojayhteyden kokeminen. Ihminen on tietämättään etsinnän kohde, etsii itsensä ulkopuolelta, mikä ihmisellä jo on.

Onnellisuuden idea ja lähde on tasapaino sisäisen Itsen, Luojansa kanssa. Maallisuuteen takertuminen ja mielen monet halut aiheuttavat levottomuutta ja stressiä. Kun halu ei toteudu, niin se aiheuttaa ärtymystä, parempi olisi vain valita.

Onnellisuuden näkökulmalta meditaatio on keskeistä. Ihminen tulee harkitsevaiseksi mieleen valituista ajatuksista ja pystyy paremmin puhdistamaan mielensä kielteisyydestä, kuten vanhoista harmituksista, pahantahtoisuudesta ja haitallisista haluista. Ihanne olisi, että mieli olisi kuin kirkas lasi eli ihminen muuttaisi kuvaannollisesti myrskyävän mielen aallokon tyyneksi vedenpinnaksi. Mitä puhtaampi mieli on niin sitä paremmin vuorovaikutus onnistuu sisäisen Itsen kanssa eli ihmisen tulisi olla tasapainossa Luojansa kanssa. Jos mieli on myllerryksessä elämän myrskyissä, niin ihmisen on mahdollista saada selkeitä symbolisia unikuvia tilanteesta ja mitä pitäisi tehdä. Mitä suurempi hätä on niin sitä lähempänä on apu.

Luoja koetaan rakkauden ja onnellisuuden värähtelyissä. Jeesus varoitti jo 2000 v. sitten kiinnittymästä maallisiin tavoitteisiin, kuten omaisuuteen, kunniaan ja menestykseen.

Mitä läheisempi Luojayhteys on, niin sitä pienemmäksi ego muotoutuu. Ihminen oivaltaa, että ego ja keho ovat vain minän tilapäisiä työvälineitä. Ihanne olisi pitää huomio jatkuvasti Luojayhteydessä.

Mieli luo egon ajatuksillaan, mutta sekä mieli että ajatus ovat vain minän työvälineitä ilman omaa harkintaa. Ajatus on kuin sokea "olio" tai tietokoneohjelma, mikä toteuttaa minän antamaa tai hyväksymää käskysanaa.

Mieli on suuntautunut luonnostaan aistitodellisuuteen. Jeesus korosti, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä eli Luojan rakkaudellinen läsnäolo, sisäinen Itse löytyykin kääntämällä mielen huomio sisäänpäin keskittymällä Luojayhteyteen. Sama Jeesuksen viesti on myös kolikkovertauksessa, missä ihmisyyden toinen puoli löytyy Luojan hengellisestä yhteydestä eli Luojan voi löytää kokemalla sisäisessä tiedostamisessa. Jos ihminen uppoutuu yksipuolisesti "kolikon" maalliseen puoleen, niin oma hengellinen Luojayhteys jää huomaamatta ja kokematta. Ihminen pyrkii etsimään Luojaa usein itsensä ulkopuolelta, vaikka Tämä löytyy vain sisäisesti kokemalla.

Ihmisellä on vain nykyhetki. Omat vanhat ajatukset ovat kuin "oravanpyörä" kiinnittämällä minän huomion siihen mikä on ollut ja mennyt estäen näin elämän havaitsemista sekä kokemista nykyhetkessä. Eli ihmisen todellisuus on juuri tämä nykyhetki ja näin myös oikea hetki kutsua Luoja elämäänsä eikä joskus myöhemmin.



Kuvateksti. Pyrkimys Luojan läsnäolon huomioimiseen muuttaa koko elämän ihmeeksi. Rakkaus, myönteisyys ja kiitollisuus avaavat mieltä ja päinvastoin kielteisyys sekä pessimismi näivettävät sekä mieltä että ihmistä. Pienetkin elämän tapahtumat, sattumat ja kokemukset ovat ihmeitä ja niistäkin tulisi olla kiitollinen, jopa ruokapalaankin liittyy lukemattomien ihmisten ja olentojen työ, jotta se on voinut toteutua.

Sielu viestittää valintatilanteessa hienovaraisesti tunteiden avulla rakkaudellisen vaihtoehdon. Ajatuksen taustalta löytyykin rakkaus tai maallisen mielen pelko eri muodoissa. Maallinen mieli sisältää omia vanhoja ajatuksia ja toisten suggestion kaltaisia mielipiteitä voiden olla varasto kielteisille reaktiomalleille, kuten puolustaa keinoja kaihtamatta egoa ja tämän "kasvojen menettämistä", sisätäen vanhoja harmituksia, syyllisyyden tunteita, kostonhaluja, vihaa, pelkoja jne. Luoja ei syytä ihmistä virheellisestä valinnasta vaan oma maallinen mieli. Elämä ja toiset ihmiset ovat tavallaan peilejä, joiden avulla ihminen tulee tietoiseksi virheistään. Esimerkiksi kun auktoriteettiasemassa oleva julistaa, että toisille saa tehdä pahoja tekoja, niin osa ihmistä voi toteuttaa näitä ajatuksia jääkylmästi ja robottimaisesti, aivan niin kuin ihminen itse ei olisikaan vastuussa mielestään.

Kirjassa "Ystävyys Jumalan kanssa" (WSOY, 2003) sivulla 209 Neale Walsch kanavoi "Etene empimättä, ei jälkiviisastelua, ei syyllisyydentuntoa. Elämäsi on edessäsi, ei takanasi. Tehty mikä tehty. Et voi muuttaa sitä. Mutta voit siirtä eteenpäin." "Jumala antaa ohjeita, ei nuhteita; suosituksia, ei tuomioita." Samassa kirjassa sivulla 93: "Jumala ei ole kiinnostunut hyvityksestä. Jumala on kiinnostunut siirtymisestänne eteenpäin. Te olette evoluution polulla, ette tiellä helvettiin. Päämääränä on tiedostaminen, ei rangaistus."

Elämä on Luojan lahja ihmiselle

Jokaisen tulisi suhtautua elämään hyväntahtoisesti ja parhain päin myös koti- ja ympäristöolosuhteisiin, mihin syntyy. Henkisissä kirjoissa painotetaan, että Luoja ei tee virheitä, sattuma on näennäistä eli elämä on täydellistä, vaikka se ei olisikaan sellaista, mitä ihminen haluaa. Maallinen hyvä ja henkinen edistyminen eivät ole suhteessa toisiinsa. Rikkaus ja maine voivat tulla päinvastoin henkiseksi esteeksi kasvattamalla egoa ja näin takertumista maallisiin arvoihin. Jokaisella on oma erityinen henkinen tie kuljettavana, toisen kokemus ei ole oma kokemus. Jeesus puhui leivisköistä eli kuinka jokaisen on tärkeätä kehittyä henkisesti omassa elämässä. Persoonallisen minän, egon voimistuessa Luojayhteys heikkenee. Henkisessä kehitystapahtumassa painopiste siirtyy egosta ja kehosta kohti Luojayhteyttä.

Muihin vertaileminen voi viedä ihmisen harhaan. Kotona ja vertaisryhmässä ihminen pyrkii omaksumaan tavoitteita, mitä kuvittelee tarvittavan onnellisuuteen. Jokainen on kuitenkin oma mittapuunsa ja ihminen itse päättää asioiden merkityksen, esimerkiksi toiselle voi olla onnellisuuden lähde halpa mökki ja auto, toiselle mikään auto tai asunto ei ole riittävä jne.

Jos ajattelee entisajan ruhtinasta linnassaan, niin ilmeisesti alamaiset kadehtivat kovasti tämän hyviä oloja. Länsimaissa köyhälläkin voi olla elämänolosuhteet kuitenkin nykyisin paljon paremmin. On sähkö, jääkaappi, pakastin, TV, internet, lämmin vesi, kaupat, matkustaminen on helppoa, aikaisemmin haava tai hammastulehdus jo yksin saattoi tappaa, puhumattakaan nykylääketieteen hoitomahdollisuuksista jne.

Jeesus kertoi ihmiskunnalle ihmisyyden elämäntavan

"Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". “Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” Matt. 15:32-39. "Etsivä löytää. Kolkuttavalle avataan." Jeesus ei kehottanut vain uskomaan vaan kokemaan Luoja-, taivaskokemuksen.

Mieli on suuntautunut luonnostaan aistitodellisuuteen eli mieli ei ole tietoinen ihmisen sisällä olevasta Luojasta, sisäisestä Itsestä. Mieli pitää kääntää sisäänpäin, jotta voimme tulla tietoiseksi Luojan rakkaudellisesta läsnäolosta, omasta Luojayhteydestä. Vasta minkä ihminen tiedostaa tulee omaksi todellisuudeksi. Kun ihminen keskittyy johonkin, niin tavallaan yhtyy huomiokohteeseen työntämällä hetkeksi syrjään egon ajatuksineen. Kohottavassa musiikissa ihminen voi aivan kuin sulautua säveliin ja kohota korkeaan tietoisuustilaan.

Kolminaisuus ajatus, sana, toteutus ovat yksi kokonaisuus

Sekä maallisessa että henkisessä todellisuudessa on aina ajatuksen, sanan ja toteutuksen tai kokemuksen kolminaisuus eli pelkkä ajatteleminen tai puhuminen ei yksin johda mihinkään. Esimerkiksi jos kirkollinen uskonto on ajatuksia ja sanoja, niin tapahtuma jää ulkokohtaiseksi eli maallisen mielen tapahtumaksi. Tieto johtaa kuvaannollisesti ovelle, mutta ei ole itse päämäärä. Ovesta pitäisi astua kokemukseen. Luoja on rakkauden, ilon, onnellisuuden, rauhan, tietoisuuden, rauhan ja autuuden lähde, näin mitä enemmän ottaa Luojan huomioon elämässään, niin sitä parempi. Koko elämän voi muuttaa Luojaläheiseksi meditaatioksi tai huomioksi. Syvemmässä merkityksessä koko elämä on Luojan läsnäoloa, mutta tähän pitäisi virittäytyä. Kun ihminen keskittyy Luojayhteyteen, niin samalla työntää egon ajatuksineen hetkeksi syrjään mahdollistaen Luojan läsnäolon kokemisen.

Luterilainen kansankirkko korostaa yksipuolisesti sanoja, esimerkiksi kirkonmenoissa hypätään tapahtumasta toiseen kuin liukuhihnassa eikä ihminen pysty keskittymään mihinkään. Isä meidän rukouksen jälkeen olisi erinomainen hetki kokea Luojan rakkaudellinen läsnäolo ja mahdollinen oivallus, mutta tämäkin estetään hyppäämällä heti toiseen tapahtumaan. Uskonnollinen rituaalikin on maallinen, ulkoinen tapahtuma, jos sen uskonnolliseen sisältöön ei keskity.

UT:ssa Jaakobin kirjeessä sanotaan seuraavaa. "Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskoa, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?" Jeesus viestitti kaikissa opetuksissaan, huipentuen vuorisaarnassa, kuinka ihmisen pitäisi löytää ja kokea oikealla elämäntavalla Luojayhteys.

Jeesus painotti erityisesti omaa henkistä pyrkimystä. Luojaa tulisi rakastaa yli kaiken ja pitäisi olla hyväntahtoinen ja vaalia mielen puhtautta ajatuksissa, tunteissa, sanoissa ja teoissa. Mitä rakkaudellisempi, puhtaampi ja kirkkaampi mieli on, niin sitä helpompi on kokea Luojan läsnäolo, rauha ja armo.

Jokainen on ajatuksiensa kaltainen

Ajatus mahdollistaa kokemukseen, mutta ajatus ei ole itse päämäärä ja kokemus eli on eri asia puhua Luojan rakkaudesta kuin kokea Tämä. Jokaisen elämä etenee omien ajatuksien johdattamana. Kaikki henkiset mestarit painottavat mielen puhtautta ja hyväntahtoisuutta. Maallisessa elämässä kaikki tapahtuu ihmisen kautta. Ihmisyyteen liittyy vapaa tahto. Luoja tai enkeli ei aineellistu ja pakota ihmistä tahtoonsa.



Suurin onni ja autuus on oman Luojayhteyden kokeminen. Luojan voi löytää vain sisäisesti kokemalla. Näin Luojan, Itsen kokeminen tai oivaltaminen pitäisi olla kaiken aikaa elämän päämääränä. Tässä henkisessä kehitystapahtumassa on keskeistä, kuinka korkeampi minä Luojan rakkauden ruumiillistumana voisi ilmentyä ihmisessä ja ihmisen kautta.

Ihminen on Luojansa rakkaudellisessa läsnäolossa. Rakkaus on jumalallinen ominaisuus, mihin liittyy vapaus ja pyyteettömyys eli rakkautta ei voi ottaa tai pakottaa. Toisaalta rakkauden olemukseen liittyy, ettei saa tehdä mitään sopimatonta tai toista vahingoittavaa. Liittyen vapaaseen tahtoon sekä rakkauden olemukseen Luoja ei pakota ihmistä tahtoonsa, vaan Luoja pitäisi kutsua omaan elämäänsä. Maallisen elämän tarkoitus on oman Luojayhteyden kokeminen. Jos ihminen keskittyy vain maallisuuteen, niin joutuu sivutielle omasta henkisestä johdatuksesta. Ihmisen taustalla on korkeamman minän ihmisyyden malli, jota maallinen mieli pyrkii vieroksumaan maallisia haluja ja pyrkimyksiä häiritsevänä. Jopa yliopistoväki tuo esiin, että ihminen on eläinihminen toteuttamassa mielen oikkuja eli jonkinlainen solurobotti. Minän tulisi hallita ajatuksiaan ja mieltään eikä päinvastoin.

Elämässä pitäisi ilmentää aitoa minää

Läheisestä Luojayhteydestä johtuen ihminen tietää aina, onko tapahtuma ja valinta rakkaudellinen ja elämää auttava.

Valintatilanteessa on keskeistä huomata, että mieli sisältää vanhojen ajatuksien ja kokemuksien pohjalla reaktiomalleja, vaikka ihmisen pitäisi uudessa tilanteessa, yllättävässä tapahtumassa, valinnoissa miettiä, että tämäkö minä olen, mitä rakkaudellinen viisaus tekisi. Ihmisellä voi olla huonoja taipumuksia, joita pitää luonnollisina itseensä kuuluvina, kunnes kiinnittää niihin huomiota. Toiset ihmiset ovat tavallaan kuin peilejä auttaen ihmistä henkisessä kehitystapahtumassa. Jokaisen tulisi olla esimerkillinen eikä saisi tehdä mitään sopimatonta tai toista vahingoittavaa.

Kun ihminen kiinnittää huomiota henkisesti arvokkaaseen ominaisuuteen, niin muutkin kohottavat henkiset ominaisuudet tulevat mukaan.



Kuvateksti. Sielu, korkeampi minä on jatkuvassa Luojayhteydessä viestittäen ihmiselle tämän jumalallista alkuperää henkisenä rakkausolentona ja näin valinnoissa rakkaudellista viisautta. Jokaisen elämä etenee omien ajatuksien johdattamana. Tämän vuoksi on keskeistä olla tarkkaavainen ja hyväntahtoinen ajatuksistaan sekä ajatella mitä ajattelee. Ajatukset, sanat ja teot pitäisi olla ja saada sopusointuun oman ihmisyyden ihanteen kanssa. Ajatukseen, sanaan ja tekoon liittyy erikseen ja yhdessä tunne, mikä synnyttää taas uuden ajatuksen ja kierteen henkisesti ylös tai alaspäin. Omilla valinnoillaan ihminen viestittää, kuinka tässä onnistutaan. Jokainen oppii tuntemaan itsensä omien kokemuksiensa avulla ja näin myös oman Luojayhteyden. Luoja koetaan rakkaudessa sisäisenä kokemuksena yksiselitteisenä havaintona ja oivalluksena.

Kehosta irtautumiskokemus

Ihminen elää samanaikaisesti myös henkisessä rinnakkaistodellisuudesta, mistä on monenlaisia kosketuskohtia maalliseen elämään. Aivot ovat tietokonemainen muistikeskus, mutta havainnon pitää rekisteröityä aivoihin, jotta se on käytössä maallisessa elämässä.

Kehosta irtautuminen on yleensä spontaanitapahtumassa, jolloin ihminen tajuavana, ajattelevana olentona irtoaa kehostaan, liikkuu tämän jälkeen ajatuksen voimalla ja voi tarkastella ympäristönsä yksityiskohtia, joihin normaalisti ei ole näkyvyyttä, esimerkiksi seinän toista puolta, kattoa jne. Tähän havaintiin liittyy minän oivallus, että vaikka keho häviäisi niin minä jatkaisi elämää. Jos on tarkkaavainen, niin huomaa todeksi henkisissä kirjoissa mainitun lauseen, katselen itseäni katselemassa itseäni.

Kehosta irtautumiskokemuksessa keho näkyy aineellisena kuorena, jolla ei ole omaa tajuavaa elämää, kuten ajattelua. Kymmenet ehkä sadat miljoonat ihmiset ovat kokeneet tämän tapahtuman. Jotkut ovat kokeneet sen useamman kerran, joillakin tämä tapahtuu tahdon avulla. Tässä kokemuksessa menetetään yleisesti kuolemanpelko. Tämä henkinen kokemus muistetaan yksityiskohtia myöten koko elämä. Osalle kehoon palaaminen on ollut vastentahtoista.

Henkinen kokemus on korkeampien henkivoimien erityinen armonosoitus. Kehon ulkopuolella arvovalinnat vaihtuvat hetkessä ja maallinen elämä aletaan nähdä uudella tavalla.

Eräänä erikoisuutena BBC:n ohjelmassa Pam Raynoldsin aivotoiminta ja verenkierto lakkautettiin tunniksi aivoleikkauksen yhteydessä, siitä huolimatta leikkauksen jälkeen potilas pystyi kuvailemaan tapahtumia yksityiskohtaisesti. Kun "kuollut" katselee ja havainnoi, niin silloin tämä ei voi tapahtua aivoilla.

Materialismissa on sokea usko, että kaikki ihmisyyteen liittyvä on vain sattumaan liittyvää solutoimintaa. Kun pieni lapsi saa valokuvaan sattumalöytönä selkeän enkelin, niin henkimaailma on todellisuutta, vaikka tuhat professoria väittäisi, ettei voi olla totta vaan vaaditaan tieteen vaatima toistettavuuus.

Raamatussa kuvataan (huomaa 2 Kun. 6:12), kuinka profeetta Elia teki kehon ulkopuolella vakoilua muistuttavia havaintomatkoja. Tietoisuuden yhtäjaksoisuus tarkoittaa kaiken aikaa tietoisena olemista, esimerkiksi nukahtaminen tapahtuu tietoisesti. Hyvin yleisesti ihminen joskus huomaa nukkuessaan katselevansa kehoansa vuoteella. Astraalimaailman tietoisista kokemuksistaNäistä on kirjoitettu kirjojakin. Astraalimaailma on kuitenkin ihmisen itsensä luoma omilla ajatuksillaan ja tunteillaan. Jokainen huomaa, kuinka unessa ajatukset ja tunteet muuttavat unihavaintoja.



IKONI (kirkastusvuori) Kuvateksti. Henkisen mestarin läsnäoloon liittyen monet ovat kokeneet taivaskokemuksen. Kirkastusvuorella Jeesus seurusteli Elian ja Mooseksen kanssa ja kolme opetuslasta kokivat samalla taivaskokemuksen. Henkisessä kehitystapahtumassa ihminen tiedostaa minän ja kehon erillisyyden viimeistään Luoja-, taivaskokemuksessa. Nukahtaminen tarkoittaa minätajunnan tilapäistä eroa kehosta uni-, astraalimaailmaan ja kuolemassa eroaminen kehosta on pysyvää. Puhutaan hopealangan katkeamisesta.

Kuoleman jälkeiset tapahtumat

Kirjassa "Keskusteluja Jumalan kanssa 2" Neale Walsch kanavoi sivulla 117 kuoleman jälkeisistä tapahtumista. Tällöin voi valita yhden kolmesta vaihtoehdosta aivan niin kuin voitte tehdä nykyisessäkin elämässänne. "Voitte alistua hallitsemattomien ajatustenne luomuksille, voitte luoda kokemuksenne tietoisesti ja harkitusti tai voitte kokea kollektiivisen tietoisuuden. Tätä viimeistä vaihtoehtoa sanotaan uudelleen yhdistymiseksi tai ykseyden palaamiseksi." "Ihminen kokee hallitsemattomat ajatukset todellisuudekseen siinä määrin kuin ne ovat kollektiivista tietoisuutta voimakkaampia. Kollektiivinen tietoisuus pitäisi olla hyväksytty, omaksuttu ja sisäistetty". Silloin ihmisestä tulee yhtä ykseyden kanssa eli rakkauden, sanoinkuvaamattoman autuuden. Tähän voi päästä hetkellisesti henkisessä kokemuksessakin, esimerkiksi meditaatiossa.

Ihminen on voinut ajatella, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Tällöin nämä ajatukset tulevat todellisuudeksi eli voimakkaimmat ajatukset, mistä pidetään kiinni tulevat todellisuudeksi aivan niin kuin maallisessakin elämässä.

Mother Meera on kirjassaan "Bringing Down the Light" sisäisellä havaintokyvyllään yksityiskohtaisesti maalauksin kuvannut kuoleman jälkeiset tapahtumat. Tässä tulee hyvin esiin, kuinka voi olla vaikeata vapautua omista ajatuksistaan.

Näin ihminen on helvetissäkin omassa ajatuskuplassaan, mutta samanaikaisesti taivaassa tiedostamatta sitä. Mielen vankila tulee hyvin esiin hypnoosikokeessa. Kun ihmiselle luodaan suggestio olemisesta teräshäkissä, niin siitä ei pääse pois, vaikka kuinka yrittää.

Jeesuksen viitoittama elämäntapa ja ihmisyys ovat yksi ja sama

Jos ihminen pyrkii hyväntahtoiseen, inhimilliseen ihmisyyteen arvostaen rehellisyyttä ja totuudellisuutta, pyrkien mielen hallintaan, auttamaan ihmisiä sekä elämää, olemaan tarkkaavainen ja hyväntahtoinen ajatuksissa, sanoissa ja teoissa, niin ihminen toteuttaa mitä suuremmassa määrin Jeesuksen viitoittamaa vuorisaarnan elämäntapaa. Jeesuksen elämätapaohjeet ovat Luojalta saatuja yleisinhimillisiä eli jokaiselle tarkoitettuja.

Jeesus painotti lisäksi rukousta ja kehotti rakastamaan Luojaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään eli tekemään toiselle, mitä vastaavassa tilanteessa haluaisi tehtävän itselleen. Luoja koetaan rakkauden kokemuksessa. Joogassa korostetaan, että tietty elämäntapa johtaa Luoja-, taivaskokemukseen riippumatta ihmisen uskomuksista. Tällöin ihminen todentaa Jeesuksen sanat rakkaudellisesta Isästä ja kuinka minä ja Isä olemme yhtä. Henkisissä kirjoissa painotetaan, että vain Itse voi kokea Itsen.

Henkisissä kirjoissa tuodaan näkemys, kun ihmisen olemassaolon keskus siirtyy sisäiseen Itseen, niin ihminen huomaa, että kokija taustalla on aina sama.

Suomen teosofisen seuran perustaja, näkijä Pekka Ervast kuvaa kirjassaan "Kalevalan avain" (Kristosofinen kirjallisuusseura, 1992) sivulla 65 tapahtumaa, missä sisäisessä maailmassa entisaikojen tietäjä, joogi ja henkinen mestari kohtaa saman olennon, joka Isänä ja Luojana sulkee syliinsä koko meidän aurinkokuntamme. Tämä mahtava persoonallisuus ei ole kuitenkaan Ervastin mukaan koko avaruuden ja olemassaolon alku ja juuri.

Prinsessa Ruusunen satunäytelmässä tuodaan kuvaannollisesti esiin ihmisyyden ongelma. Keskittymällä vain maallisuuteen elämä lipuu uskonnollisessa mielessä huomaamatta ohi. Luoja löytyy vain sisäisesti kokemalla, jos ihminen ei kiinnitä asiaan huomiota niin tietoinen Luojayhteys jää vain piileväksi mahdollisuudeksi. Avataara Amma korostaa opetuksissaan, kun ihminen lähestyy Luojaa yhden askeleen, niin Tämä lähestyy sata, mutta tarvitaan tämä ihmisen oma aktivoituminen, esimerkiksi kutsumalla Luoja omaan elämään.

Satunäytelmässä prinssi tulee herättämään prinsessan pitkästä maallisuuden unesta ja Jeesuskin lupasi, että Hyvä Paimen löytää viimeisenkin eksyneen lampaansa.



Kuvateksti. Ihmisen tulisi herätä maallisuuden unesta muutoin on vaarana, että elämä lipuu lähes huomaamatta ohi. Ihminen on luova ilmentäen itseään ajatuksin, sanoin ja teoin, nämä johtavat kokemuksiin. Kokemus luo ajatuksen, mikä johtaa taas uuteen kokemiseen. Riippuen omista ajatuksista mahdollistetaan nousukierre tai päinvastoin. Kun ihminen luo kiitollisia, elämää auttavia, hyväntahtoisia ajatuksia, huomio Luojan elämässään, niin kutsuu ilon, luovat sekä rakentavat voimat elämäänsä. Ihmisyydessä on keskeistä ymmärryksen ja tiedostamisen kehittyminen, tässä tapahtumassa mielen puhtaus ja hyväntahtoisuus ovat olennaisia.

Raamatussa Jumala on ilmoittanut profeetta Jesajan välityksellä (Jes:1) olevansa kyllästynyt teurasuhreihin, elämällä hyvyydessä ja totuudessa veriruskeat synnit tulevat lumivalkeiksi. Jeesus painotti mielen hallintaa, jotta ajatukset, sanat ja teot olisivat hyväntahtoisia. Kansankirkon näkemys ihmisen pelastumisesta perustuu, että Jeesus olisi ollut syntipukki ja näin olisi hoitanut ihmiskunnan pelastumisen. Tämä oppi johtaa ihmisen henkiseen ansaan ajattelemalla, etteivät omat ajatukset ja teot vaikuta pelastumiseen. Tässäkin tulee esiin, kun jotakin käsitystä toistetaan vuosisadasta toiseen, niin monet pitävät sitä itsestään selvyytenä. Jeesus painotti vuorisaarnassa elämäntapaa tienä totuuteen ja elämään eli pelastumiseen.

Ihmisen olemuksesta

Carl G. Jung käsittelee kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" (Otava, 2003) tiedemiehenä Luojan (Kristus, Itse) ilmenemistä ihmiseen kätkeytyvänä tietoisena, rakkaudellisena ohjauskeskuksena ja siihen liittyviä lainalaisuuksia. Jungin mukaan ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, mieltä, nimittäin persoonallinen minä ja sisäinen Itse, Luoja. Jung perusti asian 80000 unen aineistoon ja Jungin mukaan asia pystytään koska tahansa todistamaan.

Uskonto-opillisesti hindulaisuudessa on tiedetty tuhansia vuosia, että ihmiseen kätkeytyy Luoja (Itse). Jeesus toi saman esiin korostamalla, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä eli ihminen on kaiken aikaa taivaassa Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa tietämättä tapahtumaa eli pyrkii jonnekin, missä jo on.

UT:ssa (Joh.3:6-7) kuvataan ihmisyyden olemus seuraavasti: "Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. älä ihmettele, että minä sanon sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä". Raamatussa kerrotaan profeetta Jeremiaan yhteydessä, että Jumala tunsi hänet ennen kuin valmisti hänet äitinsä kohdussa. Raamatun mukaan ihminen, minätajunta on ollut olemassa ennen maallista syntymäänsä.

Minä katsoo elämää kehon ja mielen välityksellä epäsuorasti. Mieli on suuntautunut yksipuolisesti maallisuuteen ja ihmisen itsensä pitäisi kääntää mielen huomio sisäänpäin löytääkseen oman henkisen olemassaolonsa Luojayhteydessä.

Ihminen on luotu rakkausolennoksi

Raamatun mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, rakkausolennoksi. Sananlaskuissa sanotaan: "Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista".

Ihmisyydessä arvostetaan suuresti älyä, järkeilyä ja johdonmukaista ajattelua, mutta ne ovat vain minän apuvälineitä, mutta niitä pitäisi tarkasti ohjata ja hallita. Mieleen tulee suuri voima, kun ihminen on päämäärätietoinen pitämällä keskeistä ajatusta jatkuvasti mielessään.

Ajatteleminen on ulkokohtaista ja kokeminen sisäistä. Jokainen haluaa kokea rakkautta. Ilman rakkautta ihminen lakastuu kokien elämän tyhjäksi. Rakkaus on innoittava voimavara, johon liittyy läheisesti luovuus ja tiedostaminen. Jotkut taitelijat tarvitsevat muusan läsnäolon voidakseen toteuttaa luovuuttaan.

Rakkaus on olemukseltaan jumalallinen ominaisuus ja ilmentymää ollen myös yhdistävä tekijä ihmisen ja Luojan välillä. Koska rakkaus on jumalallinen ominaisuus, niin siihen liittyy vapaus, sitä ei voi ottaa tai pakottaa. Kun antaa rakkautta ja iloa, niin sen voi kokea toisen kautta vastakaikuna. Jokainen huomaa tämän antamalla lahjan lapselle.

Suurin onni ja autuus on Luojayhteyden kokeminen, vastaavaa ei löydy itsensä ulkopuolelta tai maallisista korvikkeista. Rakkauden ja onnellisuuden lähde löytyy Luojan sisäisessä kokemisessa eikä maallisista korvikkeista. Elämä ja rakkat ovat Luojan lahja ihmiselle, mutta mihinkään maalliseen ei saisi takertua. Syvemmässä merkityksessä kaikki maallinen on Luojan tiivistynyttä energiaa.

Rakkaus ja ilo ovat korkeata värähtelyä, kielteisyyteen kuten pelkoon liittyy matala suorastaan lamaava ja supistava värähtely. Myötätunto on rakkauden ilmenemismuoto. Oma hyvinvointi häiriintyy, jos ihminen ajattelee kielteistä tai tekee sopimatonta ja toista vahingoittavaa.

Rakkaus on tunteena Sielun, korkeamman minä viestintää. Sielu on Luojan rakkauden ruumiillistuma, "muuntaja" ihmisen ja Luojan välissä pyrkien kohottamaan ihmisen tietoisuutta ja johdattamaan ihmisen takaisin Luojayhteyteen auttamalla ihmistä tilanteisiin, missä voi kokea rakkautta, iloa, myötätuntoa ja saada mielen avautumaan korkeammalle tiedostamiselle.

Neale Walsch on kirjoittanut telepaattisesti kanavoimalla useita kirjoja, joista seitsemän on käännetty suomeksi. Ensimmäisen kirjansa johdannossa painottaa, että kaikki mitä on ollut hänen elämässä on tullut Jumalalta. Kirjat käsittelevät ihmisen ja Luojan välistä kommunikointia, jossa on keskeistä tunne, kokemukset, ajatukset. Luojasta on lähtöisin korkein ajatus ilona, rakkaus korkeimpana tunteena, selkeimmät sanat sisältäen totuuden.

Näissä kirjoissa korostetaan, mitä ihminen ei tiedosta niin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Syntymällä ihmiseksi jokainen on tapahtumaketjussa, missä Luojayhteys pitäisi tiedostaa kokemalla. Jeesuskin kehotti etsimään ensimmäiseksi Luojayhteyden, luvaten että etsivä löytää kolkuttavalle avataan. On eri asia etsiä pellosta aarre kuin uskoa, että pellossa on aarre.

Kirjassaan "Ystävyys Jumalan kanssa" (WSOY, 2003) sivulla 28 Walsch tuo esiin, että Luoja on aina läsnä, mutta ihminen on tietoinen Tämän läsnäolosta, kun hymyilee, rakastaa tai laulaa tai kirjoittaa sydämen halusta. Ihmisen toiminnan taustalta löytyy aina rakkaus tai pelko. Rakkaus ja pelko ovat toisensa poissulkevia. Luojan voi tiedostaa vain rakkauden kokemuksessa.

Kun ihminen ei tee mitään, niin ei mitään tapahdukaan. Jeesus kuvasi tien totuuteen ja elämään mahdollistaen näin Luojayhteyden kokemisen. Jeesus puhui myös rakkaudellisesta Isästä ja korosti, että minä ja Isä olemme yhtä. Jokainen tiedostaa samat havainnot Luojakokemuksessa.

Ihmisyyteen liittyy maalaisjärki

Ihmisyyteen liittyy halu auttaa, mutta siinäkin pitäisi olla rakkaudellinen viisaus maalaisjärjen muodossa, esimerkiksi jos joku on hukkumassa, niin apuväline voi olla välttämätön, etteivät molemmat huku. Onnettomuustapahtumassa on tärkeätä hahmottaa tapahtumaa, ettei tule lisävahinkoja. Tarvittaessa soittoa hätäkeskukseen ei saa unohtaa.

Uskonnollisesti koko elämä on Luojan läsnäoloa

Henkisissä kirjoissa painotetaan, että sattuma on näennäistä, elämä on Luojan läsnäoloa, raamatullisesti Hänessä (Kristuksessa, Sanassa. Logoksessa) me elämme, olemme ja liikumme. Näin koko elämän voi muuttaa Luojaläheiseksi meditaatioksi ja nähdä elämä Luojan ilmennyksenä ja "puutarhana". Luoja on aina lähellä, lähempänä kuin oma hengitys, vaikka ihminen ei olisi siitä tietoinen.

Luojan läsnäolon voi kokea vain olemassa nykyhetkessä tietoisena. Uskonnollinen meditaation olemus on olla virittäytyneenä Luojan läsnäoloon.

Rakkaus on jumalallista värähtelyä ollen Tämän olemusta ja ilmennystä. Rakkaus on myös ihmisen ja Luojan yhdistävä tekijä. Rakkauden kokemuksessa ihminen voi kokea Luojayhteyden koska tahansa, esimerkiksi rakkaudellisessa tapahtumassa, rukouksessa, meditaatiossa, luonnossa liikkuessa, kohottavaa musiikkia kuunnellessa jne. Rakkauden olemukseen liittyy vapaus, ilo, onnellisuus, korkea tietoisuus, luovuus ja intuitio. Johtuen rakkauden jumalallista luonteesta rakkautta ei voi pakottaa tai laittaa ehtoja. Näin rakkautta ei voi ottaa, kun antaa rakkautta, niin sen voi kokea toisesta vastakaikuna kuin kaksi äänirautaa värähtelisi keskenään.

Rakkaudesta

Rakkaudessa tarvitaan kaksi. Rakkaus on myös elämän taustalla oleva voima tai värähtely. Kun ihminen innostuu ja keskittyy johonkin pyrkimykseen, niin taustalla oleva rakkauden voima on kanavoitu tällöin toteutukseen.

Luojan voi tiedostaa vain rakkauden kokemuksessa. Luojan personoitua muotoa on helpompi rakastaa, kuten Jeesusta tai Mariaa kuin äärettömän suurta ja abstraktista sekä saada näin tiedostamiseen tarvittava kohottavaa voimaa. Hindulaisuudessa on annettu Jumalan erilaisille ilmenemismuodoille jumalhahmojen nimet, tällöin jokainen voi valita itselleen koskettavan ja sopivan rakkauskohteen. Nämä jumalhahmojen nimet ovat saatu henkisiltä mestareilta selvänäköisesti ja sen vuoksi niihin liittyy kohottava lisävoima. Rakkauteen liittyy korkea tietoisuus, luovuus, innostus, intuitio.

Ihminen on aina Luojan läsnäolossa, mutta rakkauden ilmentyessä Luoja kutsutaan omaan elämään ja samalla mahdollistetaan Tämän kokeminen. Jokainen rukous, jokainen Luojaan kohdistuva rakkaudellinen ajatus saa Tämän rakkaudellisen huomion ja näin pitkäaikaisen kohottavan jälkivaikutuksen. Yksikään Luojaan kohdistunut rakkaudellinen huomio tai rukous ei mene hukkaan. Tätä positiivista jälkivaikutusta ei saisi katkaista henkisen keskittymisen jälkeen turhalla tai kielteisellä maallisella pohdiskelulla.

Rakkaus on kokemus, myötätunto on sen ilmaisu. Jos ego ja keho saavat korostetun aseman, niin ihminen alkaa suuntautua erillisyyteen myötätunnon ja inhimillisyyden kustannuksella. Jos ei ole myötätuntoa, niin Luojayhteys alkaa hiipua. Ihminen tarvitsee toimintansa taustalle rakkauden. Eräänä erikoisuutena taiteilija voi tarvita muusan omaan aktivoitumiseen.

Rakkautta ei ole ilman elämää, elämää ei ole ilman Luojan läsnäoloa. Jeesus kehotti rakastamaan Luojaa yli kaiken ja muistutti, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä eli ihminen onkin tietämättään kaiken aikaa taivaassa Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa. Ihminen etsii onnellisuutta itsensä ulkopuolelta, vaikka suurin onni ja autuus on oman Luojayhteyden kokeminen.

Maallisen elämän uskonnollinen tarkoitus on Luojayhteyden kokeminen. Hyvä ja paha, oikea ja väärä ovat suhteellisia riippuen, mihin niitä verrataan. Kirkollinen synti on tapahtuma, mikä etäännyttää ihmistä Luojayhteydestä.

Jeesus kuvasi elämäntavan, kuinka jokainen voi kokea yksiselitteisen Luoja-, taivaskokemuksen. Ihminen tarvitsee pienen uskon hitusen aktivoituakseen henkiselle tielle. Jos on täysin vakuuttunut, ettei Luojaa ja henkistä rinnakkaistodellisuutta voi olla olemassa, niin ihminen astuu huomaamattaan luomaansa ansaan. Ihmisen on vaikeata havaita tai kokea omien epäilyjensä tai ajatuksiensa vastaista. Jokaisen johtotähtenä pitäisi olla totuudellisuus eikä nokkelat ennakkoehdot. Jos ihminen ei tee mitään henkisen hyvänsä vuoksi, niin ei mitään tapahdukaan.

Jos pellossa on aarre, niin on eri asia uskoa tällaiseen mahdollisuuteen kuin etsiä se ja muuttaa näin aarre omaksi todellisuudeksi.

Jokainen voi tiedostaa Luoja-, taivaskokemuksen maallisen elämän aikana

Avataara Amman mukaan jokaisen ihmisen on maallisen elämän aikana mahdollista kokea Luoja-, taivaskokemus. Avataara Amma tuo esiin näkemyksen, että jos ihminen ajattelee, keskittyy Jumaluuteen, jolla on muoto, niin ihminen kohtaa ensimmäiseksi Jumaluuden muotona, jos keskittyy Jumaluuteen, jolla ei ole muotoa, niin taivaskokemus on kuin sulautuminen tietoisena rakkauden, autuuden mereen, Luojan energiakenttään. Avataara Amma suosittelee henkisenä tienä antaumuksen tietä, joka tarkoittaa epäitsekästä rakkaudellista turvaamista Yhteen Jumalaan. Antaumuksen tiellä voi nauttia autuudesta jo heti alusta alkaen. Avataara Amman mukaan tiedon tiellä pyrkiminen perimmäiseen totuuteen on hyvin vaikeata ja vain yksi tai kaksi tuhannesta onnistuvat.

Jokainen on läheisessä luojayhteydessä

Läheisestä Luojayhteydestä johtuen ihminen tietää aina, onko valinta rakkaudellinen ja hyväntahtoinen, elämää auttava vai tuhoava. Vastaavasti ihminen ymmärtää, että tulisi kehittää hyviä ominaisuuksia ja välttää huonoja. Jokainen ymmärtää oikeaksi Jeesuksen elämäntapaohjeet tienä totuuteen ja elämään. Uskon varmuus tulee vasta kokemisen kautta.

Vuorisaarnassa Jeesus kuvasi ihmisyyden elämäntavan, mikä johtaa myös tietoiseen Luojayhteyteen. Jeesus painotti mielen puhtautta ja hyväntahtoisuutta ajatuksissa, tunteissa, sanoissa ja teoissa eli mielessä ei saisi olla sopimatonta tai pahantahtoista. Luojaa tulisi rakastaa yli kaiken. Lähimmäistä pitäisi rakastaa kuin itseään eli tehdä toiselle, mitä vastaavassa tilanteessa haluaisi tehtävän itselleen.

Jeesus korosti, että ihmiset ovat Luojan lapsia. Tämän luomia kuvakseen, ollen perusolemukseltaan minätajunnallinen rakkausolento (henkinen ihminen, sielu, henki). Jossakin vaiheessa ihminen ymmärtää, ettei olekaan keho ja aloittaa paluun tietoiseen Luojayhteyteen. Jeesus kuvasi tapahtumaa kertomuksessa tuhlaajapojasta. Vastaanotossa ihminen kohtaa rakkaudellisen Isän. Jokaisella on oma henkinen tie kuljettavana. Näin toista ihmistä ei saisi pilkata, väheksyä, kohdistaa pahantahtoisuutta. Tällöin kielteisyys kohdistetaan tavallaan Luojaan, eli ihmiskunta on ykseys, jota maallisuuden erillisyys pyrkii harhauttamaan. Ihmiskunnan pitäisi olla samassa veneessä veljiä ja sisaria keskenään eli voimakkaaman pitäisi auttaa heikompia eikä sortamaan ja hyötymään.

Idän uskonnoissa on tiedetty vuosituhansia, että ihmisyyden taustalla on Luoja, Itse. Tietoista yhteyttä sanotaan Luoja-, taivaskokemukseksi tai Kristuskokemukseksi. Sanonta tunne itsesi tarkoittaa syvemmässä merkityksessä Luojan, sisäisen Itsen kokemista.

Maallisessa elämässä on erillisyys ja kaikessa vastakkaiset voimat. Korkeammassa tietoisuudessa erillisyys muuttuu ykseydeksi eli mitä lähempänä on Luojayhteyttä niin sitä enemmän erillisyys muuttuu elämän ykseydeksi. Vastaavasti egon suureneminen aiheuttaa Luojayhteyden heikkenemistä.

Kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" (Otava, 2003) Carl G. Jung käsittelee tiedemiehenä Luojan (Kristus, Itse) ilmenemistä, ihmiseen kätkeytyvänä tietoisena, rakkaudellisena ohjauskeskuksena ja siihen liittyviä lainalaisuuksia. Jungin mukaan ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, mieltä, nimittäin persoonallinen minä ja Itse: "Jossakin oman olemuksensa ytimessä ihminen tavallisesti tietää minne hänen pitäisi mennä ja mitä tehdä, mutta joskus klovni, jota me sanomme minäksi, käyttäytyy niin häiritsevästi, että sisäinen ääni ei saa itseään kuuluviin".

Neale Walsch kirjassaan "Uusi Ilmestyskirja" (WSOY, 2004) välitti tietona: "Teillä on sisäinen ohjausjärjestelmä, josta voitte käyttää mitä nimitystä tahansa "“ intuitio, aavistus, varmuus tai "tunne luissa ja ytimissä" "ettekä voi kieltää sen olemassaoloa. Se on suurempi tietoisuus. Se on varmuuden tunne. Ja mitä enemmän luotatte siihen, sitä paremmin tiedätte voivanne luottaa siihen." Jumalaa ei voi erottaa elämästä ja vastaavasti elämää ei voi erottaa Jumalasta. Jumaluus on kätkössä sydämen, sielun ja mielen syvimmissä sopukoissa. Se löytyy sieltä ja se voidaan kokea aitona ja täydellisesti vain siellä, ei jonkun muun ihmisen, paikan tai olion kautta.

Minä egon ansassa

Mieli luo egon, persoonallisen minän omilla ajatuksillaan. Mieli vertaa kaikkea keskenään ja tähän liittyy erityinen inhimillinen ansa, kun huomaa itsellä olevan maallisesti huonommin kuin toisella. Jokaisella on kuitenkin oma erityinen henkinen tie kuljettavana. Ihminen päättää, kuinka kokee olosuhteet.

Maallinen mieli on suuntautunut luonnostaan ulospäin etsien vastauksia kaikkeen maallisesta puolesta tehden samalla ihmiselle näin henkisen ansan. "Kolikon" toinen puoli eli taivasten valtakunta, hengellisyys, Luojayhteys löytyy vain sisäisesti kokemalla kääntämällä huomio sisäänpäin Luojayhteyteen eli ihmisen pitäisi kääntää määrätietoisesti mielen huomio sisäänpäin omaan Luojayhteyteen, tässä tapahtumassa rukous ja uskonnollinen meditaatio ovat keskeisiä virittäytymällä hetkeksi Luojan läsnäoloon. Rukous on hyvä keino myönteisten ominaisuuksien voimistamisessa eli puhdistua sisäisesti ja kohota henkisesti.

Jeesus kehotti lähestymään Luojaa lapsen kaltaisesti eli rakkaudellisesti, avoimesti ilman odotuksia tai ennakkoehtoja. Meditaatiossa ajatuksia tulee ja menee, mutta niitä ei saisi pohtia. Ajatteleminen tapahtuu aina maallisessa tietoisuustilassa keskeyttäen kokemuksen.

Kun keskittyy Luojayhteyteen, niin ihminen työntää samalla egon ajatuksineen hetkeksi syrjään.

Aivot ovat vain osa mieltä

Carl G. Jung toi näkemyksen, että ihminen on saanut mielensä Luojalta ja kukaan ihminen ei tiedäkään, mikä mieli on. Ihmisen mieli on yhteydessä Luojan Mieleen. Tietoista yhteyttä sanotaan Luoja-, taivaskokemukseksi. Jeesuksen kuvaamalla elämäntavalla jokaisen on mahdollista kokea yksiselitteinen Luoja-, taivaskokemus.

Aivot ovat vain osa mieltä ollen tietokonemainen muistikeskus. Aivoja ärsyttämällä saadaan vain vanhoja muistijälkiä. Ihminen on samanaikaisesti myös henkisessä rinnakkaistodellisuudessa, mutta tapahtuman pitää rekisteröityä aivoihin, jotta se olisi käytössä maallisessa elämässä.

Kirjassaan "Hypnoosi" (Tammi, 1968) sivulta 226 alkaen psykologi Jarl Fahler kuvaa yksityiskohtaisesti kokeitaan syvähypnoosissa suoritettavassa "vesilasikokeessa" ja siihen liittyvää tekniikkaa ja huomioon otettavia yksityiskohtia. Tässä ihmisen tunto siirretään veteen vesilasissa. Kolmannen ihmisen suorittama neulanpisto veteen aiheuttaa aina kipureaktion, vaikka se suoritettaisiin toisessa huoneessa tai vaikkapa talon ulkopuolella. Tämä koe osoittaa, että aivot on vain osa mieltä eli aivot ja mieli eivät ole myöskään yksi ja sama.



Kuvateksti. Katutaidetta Tukholma. Ihminen pystyy järkeilemään mitä tahansa omaksi edukseen tai toteuttaakseen pahantahtoisuutta kiinnittämällä huomiota johonkin pieneen yksityiskohtaan tai sitä vääristelemällä kokonaisuuden kustannuksella eli tekemällä kärpäsestä härkäsen. Jumalan tahtokin on ollut historiassa usein leimasin erilaisiin maallisiin tarkoituksiin, jopa sotiin.

Henkisestä rinnakkaistodellisuudesta on lukuisia näyttöjä myös tieteelisissä koeolosuhteissa, kuinka henkiolentoja on tullut näkyväksi ja näin valokuvattavaksi huippumeedioiden avulla. Tieteellisessä kokeessa miesmeedio on yleensä alasti ja transsissa tietämättä, mitä ympärillä tapahtuu. Meediosta vapautuva ektoplasma tekee ilmiöt mahdolliseksi. Esimerkiksi IMI (Institut Metapsychique International) Pariisissa. Tarkemmin http://www.metapsychique.org

Jos valvontakamera tallentaa jonkin rikoksen, niin kaikki pitävät asiaa toteen näytettynä. Mutta jos valvontakamera tallentaisi henkisen tapahtuman, niin tiedemaailman mukaan tällaiset meediotutkimukset eivät merkitse mitään, koska tapahtuma ei täytä tieteellisyyden vaatimuksia eli näytöt pitäisi saada tehdyksi kaikkialla maailmassa ja loputtomiin.

Jos ihminen näkee enkelin erityisenä henkisenä armonosoituksena, niin kokijalle tapahtuma on erityinen "aarre". Kun tapahtumasta kertoo helluntalaiselle, niin saa onnittelut. Jos tapahtuman kertoo materialistiselle psykiatrille, niin suhtautuminen on päinvastainen.

USkonnon tarkoitus on johdattaa ihminen luojayhteyteen

Luterilaisen kansankirkon suhtautuminen Jeesuksen kehotuksiin omista henkisistä pyrkimyksistä, henkisistä kokemuksista on hyvin erilainen verrattuna vuorisaarnan elämäntapaan, jopa Luojan, Kristuksen kokeminen on muuttunut kirkkoa ja kirkonoppeja häiritseväksi. Kirkkoherra Voitto Viro kuvaa asiaa siten että seurakuntaisen Kristuskokemuksessa "ihmisen syntisyys ja vanhurskauttamisopin perusteet vaarantuvat".

Luojan voi kokea vain rakkauden värähtelyissä. Jos kirkollisesti korostetaan syntiä, pelkoa, iankaikkista kadotusta, kostonhimoista Jumalaa, niin ihminen ei löydä Jeesuksen tarkoittamaa rakkaudellista Isää. Kielteisyys samentaa mielen, rakkaus ilo ja onnellisuus avaavat mielen Luojan rakkaudellisen läsnäolon kokemiseen.

Kirkollisesti korostetaan usein Luojan ja ihmisen erillisyyttä. Raamatullisesti ei ole erillisyyttä vaan ihminen on taivaassa Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa tietämättä tapahtumaa, Jeesus kehotti kääntämään mielen huomio sisäänpäin. "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".

Tässä tapahtumassa on keskeistä Jeesuksen kuvaama elämäntapa hyväntahtoisuuteen ja mielen hallintaan. Ihmisen tulisi vapautua kielteisyydestä ja pahantahtoisuudesta sekä takertumisesta maallisuuteen. Elämä olisi hyvä nähdä Luojan läsnäolona ja lahjana ihmiselle tällöin elämän painopiste alkaa siirtyä kohti Luojayhteyttä. Mitä enemmän ottaa Luojan huomioon elämässään niin sitä todellisemmaksi Tämä tulee.

Jeesus kehotti rakastamaan Luojaa yli kaiken eli pitämään Luojaa mahdollisimman usein mielessään, rukoilemaan ja olemaan jatkuvasti tarkkaavainen sekä huolellinen ja hyväntahtoinen ajatuksistaan, sanoistaan sekä teoistaan. Rukouksessa on olennaista kääntää mielen huomio sisäänpäin Luojan mielikuvaan tai Tämän personoituneeseen muotoon kuten Jeesukseen. Rukouksessa olisi olennaista olla kiitollinen ja pyytää Luojan johdatusta.

Keskisuomalaisessa oli 24.12.2018 pappismunkki Mikaelin haastattelu. Tässä hän kiinnitti huomiota: "Munkkien ja muiden ortodoksien kutsumus on pyrkiä yhteyteen Jumalan kanssa, antaa tilaa Jumalan tahdolle ja läsnäololle. Isä Mikaelin mukaan Jumalan läsnäoloa ihmisessä ei kuitenkaan yleensä itse huomaa. Sen sijaan muut huomaavat, että toinen ihminen alkaa huokua Jumalan hyvyyttä ja rauhaa. Sellaisen ihmisen lähellä tulee rauhallinen olo, valon tuntu. - Kun valon määrä lisääntyy ihmisessä, hän myös itse näkee selvemmin, mitä vielä puuttuu siitä, että olisi lähempänä Jumalaa." "Ortodoksisuuden arvoitukset avautuvat isä Mikaelille parhaiten mystiikan, taiteen, runojen, kirkkolaulujen ja ikonien kautta."

Ortodokseille on pyrkimys ja suurin onni sekä autuus Pyhän Hengen, Kristuksen kokeminen. Tapahtumaa edesauttaa kirkolliset rakkautta herättävät taulut ja musiikki.

Näkökulman vaihtaminen muuttaa koko elämän

Raamatullisesti Hänessä(Kristuksessa, Sanassa, Logoksessa, Luojassa) me elämme, olemme ja liikumme. Näinkin ihminen on jatkuvassa Luojayhteydessä. Ihanne olisi pitää Kristus jatkuvasti mielessään ja tehdä kaikki yhdessä Tämän kanssa. Tätä yhteyttä auttaisi suuresti, jos pyrkisi siihen, että jokainen ajatus ja toiminta lähentäisi ihmistä Luojaan. Luoja on kaiken aikaa lähempänä ihmistä kuin oma hengitys.

Avataara Amman mukaan Luojan tietoisuus läpäisee kaiken, kaikki tapahtuu Luojan Mielessä. Näin sattumakin muuttuu näennäiseksi. Maallinen elämä on Luojan lahja ihmiselle, mutta ihmisen pitäisi ymmärtää henkisyys elämän taustalla, jolloin koko elämä muuttuu mielekkääksi. Ihmisyyteen liittyy vapaa tahto ja jokaisen elämä etenee omien ajatuksien johdattamana. Sielu, elämä luo ihmiselle tilanteita, tapahtumia, olosuhteita, mutta ihminen itse päättää kuinka niihin suhtautuu. Elämän perimmäinen tarkoitus on johdattaa ihminen takaisin tietoiseen Luojayhteyteen. Usein ihminen keksii ehtoja ja järkeilee maallisesti, miksi aidon minän rakkaudellista vaihtoehtoa tai huomiota ei kannata ottaa huomioon. Elämän antamat mahdollisuudet ovat kuin tiimalasin hiekka eli välttämättä kultaiset hetket ja tilaisuudet eivät toistu.

Unessa mieli käsittelee päivän tapahtumia, mutta jokainen saa myös symbolisia univiestejä missä ihmisyydessä mennään ja mitä oman henkisyyden näkökulmalta pitäisi ottaa huomioon.

Vuorisaarnan elämäntapaohjeistuksella jokainen kokee tietoisesti luojayhteyden

Jeesus toi esiin Jumalan tahdon seuraavasti: "etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut." (Joh. 8:28.) Henkinen mestari on tahtonsa avulla joko maallisessa tai taivastietoisuudessa ja näin henkisillä mestareilla on sama käsitys ja opetus. Maalliseen elämään liittyy vastakkaiset voimat ja erillisyys, mutta taivastietoisuudessa on ykseys eikä totuus vaihtele.

Maallisessa elämässä kaikki tapahtuu ihmisen kautta. Ihmisellä ei olisi vapaa tahtoa, jos Luoja tai enkeli aina tarvittaessa aineellistuisi ja pakottaisi ihmisen omaan tahtoonsa.

Isä meidän rukouksessa painotetaan syntivelkamme anteeksiantoa niin kuin me annamme anteeksi meitä vastaan rikkoneille. Henkisissä kirjoissa tuodaan näkemys, että karman tarkoitus on auttaa ihmistä Luojayhteyteen.

Milarepan, Tiibetin suuren joogin menneisyys oli rikollisen musta, mutta hänestä tuli henkisen kehityksen avulla valaistunut mestari. VT:ssa Jumala ilmoitti profeetta Jesajan välityksellä (Jes:1) olevansa kyllästynyt teurasuhreihin, elämällä hyvyydessä ja totuudessa veriruskeat synnit tulevat lumivalkeiksi. Apostoli Paavali jahtasi Jeesuksen seuraajia ja muuttamalla elämäntapaa koki Kristuskokemuksen.

Avataara Amma korostaa, että hyvät teot mitätöivät vanhoja pahojen tekojen vaikutuksia.Jumala ei ole kiinnostunut ihmisen menneisyydestä, synneistä, vaan henkisestä edistymisestä.

Kirjassaan "Ystävyys Jumalan kanssa" (WSOY, 2003) sivulla 93 Walsch välittää: "Jumala ei ole kiinnostunut hyvityksestä. Jumala on kiinnostunut siirtymisestänne eteenpäin. Te olette evoluution polulla, ette tiellä helvettiin. Päämääränä on tiedostaminen, ei rangaistus."

Ihanne olisi pitää katse Luojassa

Jungin mukaan ihmisen pitäisi elää kahdessa todellisuudessa samanaikaisesti ollen tarkkaavainen, mitä rakkaudellisia huomioita ja yleviä virikkeitä saa Luojaltaan.

Isä meidän rukouksessa painotetaan, että Luojaa tulisi rakastaa yli kaiken. Jos ihminen keskittyy vanhoihin virheisiin, synteihin, syyllisyyteen, pelkokuvitelmiin, niin samalla vaihtaa Luojan mielessään "paholaisen" työkaluihin. Mitä enemmän uppoutuu kielteisiin asioihin, niin sitä sameamman mielen läpi alkaa katsoa elämää. Sydämen kyllyydestä suukin puhuu. Jos ei rakasta itseään, niin ei pysty rakastamaan muitakaan. Luoja koetaan rakkauden ja onnellisuuden värähtelyissä.

Rakkaus ja pelko ovat toisensa poissulkevia. Pelko on maallisen mielen luomus ja usein maallinen hallintakeino. Esimerkiksi jos arvostus ei perustu rakkauteen ja kunnioitukseen, niin se perustuu pelkoon.

Henkisestä voimavarasta

Jokaisella on yksilöllinen määrä henkistä voimavaraa. Henkinen voimavara on aivan keskeinen elämän jaksamisessa. Kun ihminen on menettänyt hetkellisesti henkiset voimavaransa, niin kokee olevansa vetämätön, uupunut, monet tavallisesti kiinnostavat asiat menettävät kiinnostavuuden. Jokainen voi kokea tämän hetkellisesti sairauden, psyykkisen tai fyysisen uupumisen yhteydessä. On tärkeätä kiinnittää huomiota, missä yhteydessä henkisiä voimavaroja menetetään ja mistä niitä saa lisää. Kun sen kuluttaa johonkin toisarvoiseen, niin tärkeä ja keskeinen jää helposti huomioimatta, esimerkiksi liiallen TV:n katselu on tässä mielessä haitallista.

Henkiseen voimavaraan vaikuttaa kohottavasti hyvä terveys ja yleinen hyvinvointi, kaikki mikä lisää elinvoimaa, praanaa sekä kohottaa värähtelyä, kuten ilo, onnellisuus, innostava musiikki, taideteos, meditaatio, henkinen innoittava tapahtuma, luonnon kauneuteen eläytyminen jne.

Toisaalta todellinen tai kuviteltu pelko-, kauhumielikuva voi kuluttaa hetkessä henkiset voimavarat. Ihminen voi huomata olevansa todellisessa tai kuvitellussa tilanteessa hetkessä pelon hiessä, uupunut ja jopa lamaantunut. Ihmiselle olisi eduksi käsitellä päivän tapahtumia kuin ulkopuolinen tarkkailija, tällöin kehittää itsessään kyvyä samastua tilanteeseen halutessaan.

Luojaa ei voi kokea, jos ei luovu hetkeksi ajattelusta

Jeesus kehotti lähestymään Luojaa lapsen kaltaisesti. Maallinen mieli on rakentanut egon ajatuksillaan, kun ihminen keskittyy, niin ego ajatuksineen siirtyy hetkeksi syrjään. Ei voi kokea, jos ajattelee tai tekee kysymyksiä. Ajatteleminen ja kokeminen tapahtuvat eri tietoisuustiloissa.

Ihmisyydessä on kysymys ymmärtämisestä ja tiedostamisesta. Mitä ihminen tietää, niin se on oma todellisuus. Sanonta "tunne itsesi" tarkoittaa syvemmässä merkityksessä oman Luojayhteyden kokemista.

Raamattu ja Jeesus korostavat hengellisyyden tärkeyttä

Jeesus painotti hengellisyyttä eli omakohtaisia henkisiä kokemuksia, jopa pyrkimystä ensimmäiseksi tietoiseen Luoja-, taivaskokemukseen. Esimerkiksi "Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut." ( Joh.14:26)

Apostoli Paavali kirjoittaa, ettei hänen evankeliuminsa ole ihmisiltä saatua, eikä sitä ole hänelle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen hänelle ilmoittanut.(Gal. 12) Paavali neuvoo kirjeissään hengellisistä lahjoista korostaen, että Jeesus on tunnustettava Herraksi. Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama. (1 Kor. 12) Pietari kehottaa käyttämään niitä armolahjoja, jotka on saanut. (1 Piet. 4:10) "Jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siitäkin teille ilmoittava, kuinka asia on." (Fil. 3:15)

Apostoli Paavali korosti, että henkiyhteyksissä pitää toimia Kristuksen nimissä. Jeesus painotti henkiyhteyksiä Kristuksen henkimaailman kanssa. "Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa."

Kristuksen henkimaailman läsnäoloon liittyy totuus, ilo ja rakkaus. Valkoiset enkelit yhdistetään toisinaan ruusun tuoksuun. Jos ilmapiirin täyttää pelko, kauhu, ahdistus ja rikin tuoksu, niin ollaan eksytty pimeyden maailmaan, kielteisten vastavoimien läsnäoloon. Jeesus antoi keskeisen neuvon, että hedelmistä puu tunnetaan. Paha ei tee hyvyyden töitä.

"Emmanuelin kirjassa" kuvataan kuinka Pat Rodegast näki meditatiivisessa tilassa edessään rakkautta säteilevän valo-olennon, jonka kanssa keskusteli. Kirja kirjoitettiin näistä suoranaisista keskusteluista. Tässä kirjassa korostetaan, että kaikki ihmiset ovat kanavia. Kaikki ihmiset osaavat kuunnella sydäntään. Tärkein opettajasi on intuitiivinen tietosi. Samassa kirjassa neuvotaan suhtautumaan henkiseen opastukseen seuraavasti: "Teidän on pantava se koetukselle. Tarkistettava se. Kuultava mitä sanotaan ja annettava lopulta sydämenne, oman sisäisen viisautenne, intuitionne olla tuomarina. Älkää hyväksykö mitään mikä ei kuulosta oikealta. Tästä vastuusta ei pidä koskaan luopua."

Apostoli Paavali antoi hyvin samantapaisen ohjeistuksen eli henkiä pitää koetella ja pitää se, mikä on hyvää

Henkisissä kirjoissa tuodaan näkökulma, että Luojaan voi suhtautua kuin hyvään ystävään, mutta Luojaa ei voi käyttää personallisuutta korostaviin asioihin. Luoja näkee elämän ykseytenä. Mitä läheisempi Luojayhteys ihmisellä on, niin sitä pienemmäksi ego tulee.

Luovuuden olemuksesta

Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Huomisen Jumala" (WSOY 2005) sivulla 50 luovuuden henkisestä olemuksesta seuraavasti: "luovuutta ja elämää ohjaava voima on ideoiden kasvupohja, jumalallista värähtelyä ihmisessä, itsemme suurempi versio, tietoisesti ja tarkoituksellisesti toimiva kosminen olento, joka on virittäytynyt inhimillisiin päämääriin ja mahdollisuuksiin."

Jos pitäisi keksiä aivan uusi ratkaisu, niin vastausta ei löydä maallisen mielen vanhoista ajatuksista. Mitä enemmän yrittää pakottaa mieltänsä oivallukseen, niin sitä vaikeammaksi tulee. Uuden ratkaisun, luovuuden ja oivalluksen ratkaisussa pitäisi virittäytyä korkeammalle tietoisuudelle eli ihmisen pitäisi pyrkiä sielulliseen tilaan rakkauden, ilon, onnellisuuden ja luovuuden värähtelyihin, esimerkiksi keskittymällä kauneuteen, ikoniin, luontoon, silittelemällä kissanpentua, kuuntelemalla kohottavaa musiikkia jne. Rakkautta ja iloa ei voi ottaa. Kun antaa toiselle rakkautta ja iloa, niin vapauttaa ilon ja rakkauden, minkä itsekin voi kokea kuin äänirauta. Toisinaan ylivoimainen ongelma saa vastauksen unen aikana aivan kuin ihminen hakisi sen jostakin. Jokainen voi kehittää omaa tiedostamistaan ja luovuuttaan pyrkimällä parempaan tasapainoon Sielunsa ja näin Luojansa kanssa.

Ihmisellä on piilevänä henkisen näkemisen kyky

Jokaisella on piilevänä henkisen näkemisen kyky, mutta tämä niin kuin muutkin inhimilliset kyvyt tarvitsevat sopivat harjoitukset ja olosuhteet kehittyäkseen. Henkinen kokemus on aina erilainen kuin sen kuvitelma. Kun rukouksessa ja meditaatiossa virittäydytään Luojan läsnäoloon, niin keskittyessä ajatukset vaimenee ja siirtyvät syrjään, jos alkaa ajatella, niin se estää henkisen kokemuksen. Ajatteleminen tapahtuu aina maallisessa tietoisuustilassa. Meditaatiossa ajatuksia tulee ja menee, mutta niitä ei saisi pohtia, mikä keskeyttää kokemisen.

Jeesuksen kuvaamalla elämäntavalla Luojayhteyden kokeminen onnistuu jokaiselle. Hetkenkin Luojakokemus muuttaa koko elämän ja poistaa kuolemanpelon. On keskeistä huomata, että tsakrat ovat herkkiä rakkaudelle, myötätuntoisuudelle, ajatuksien puhtaudelle ja totuudellisuudelle. Tsakrojen tasapainoinen aukeaminen on keskeistä, jotta ihminen ymmärtäisi henkiset havaintonsa.

Henkinen avautuminen ja ruoan sulaminen tapahtuvat automaattisesti henkisten ja aineellisten lakien mukaisesti riippumatta ihmisen uskomuksista. Molemmissa tapahtumissa voidaan havaita kehollisia muutoksia. Mutta on keskeistä huomata, ettei aivotapahtuma aiheuta henkistä kokemusta. Aivot ovat tietokonemainen muistikeskus ja aivoja ärsyttämällä saadaan esiin vain vanhoja muistijälkiä. Rakkaus, myötätunto ja inhimillisyys eivät ole solutapahtumia vaan liittyvät ihmisen henkissielulliseen puoleen. Kun ihmisellä on rakkaudellinen kokemus, niin kehossa tapahtuu monenlaisia muutoksia, mutta ei toisinpäin.

Pekka Ervast ja Rudolf Steiner ovat käsitelleet useissa kirjoissaan selvänäköisyyttä. Rudolf Steiner on kuvannut yksityiskohtaisesti hengentieteellisiä keinoja, kuinka jokainen voi tulla turvallisesti henkisesti näkeväksi. Joogassakin korostetaan, että tietynlainen elämäntapa johtaa henkiseen avautumiseen riippumatta ihmisen uskomuksista.

Steinerilla oli synnynnäinen selvänäköisyyden kyky ja hän pystyi näin havaitsemaan, miten itse kukin harjoitus vaikutti henkisissä rakenteissa. Tämä henkinen tie on hyvin vaativa. Avataara Amma pitää joogatyyppistä henkistä tietä hyvin vaikeana, mikä aniharvoin onnistuu. Amma suosittelee rakkaudellista lähestymistapaa korostaen, että jokaisen on mahdollista maallisen elämän aikana kokea taivaskokemus oikealla elämällä ja noudattamalla tiettyjä periaatteita, suositellen henkisenä tienä antaumuksen tietä, joka tarkoittaa epäitsekästä rakkaudellista turvaamista yhteen Jumalaan. Antaumuksen tiellä voi nauttia autuudesta jo heti alusta alkaen. Avataara Amman mukaan tiedon tiellä pyrkiminen perimmäiseen totuuteen on hyvin vaikeata ja vain yksi tai kaksi tuhannesta onnistuvat.

Ensimmäisen kirjansa alussa Neale Walsch tuo esiin, että kirjoittamisen alussa kynä jäi käteen kuin näkymättömän voiman pakottamana ja tämän jälkeen kynä lähti liikkumaan itsestään. Kokemukseen liittyi fyysisiä tuntemuksia, kuten kihelmöintiä, onnen väristyksiä, joskus ilon kyyneliä, toisinaan henkilökohtainen ilmestys. Tämä yhteydenpito muuttui myöhemmin telepaattiseksi tapahtumaksi.

Henkisestä kehitystapahtumasta

Koko elämä on Luojan läsnäoloa ja näin koko elämän voi muuttaa Luojaläheiseksi huomioksi ja meditaatioksi. Ihmisen pitäisi varata päivittäin hetki astua sisäiseen maailmaansa eli rukoilla tai meditoida. Tällöin on keskeistä jättää hetkeksi kaikki ajatukset ja mielikuvat ulkoisesta maailmasta, pitäisi keskittyä kolmanteen silmään, otsaan silmien yläpuolelle. Ei saisi keksiä mitään pisteen paikalle vaan odottaa, että siinä oleva avautuu tietoisuudelle ilman ennakko-odotuksia. Ihminen käy aina keskustelua Jumalan kanssa.

Kirjassaan "Uusi Ilmestyskirja" (WSOY, 2004) Neale Walsch kanavoi telepaattisesti: "Teillä on sisäinen ohjausjärjestelmä, josta voitte käyttää mitä nimitystä tahansa – intuitio, aavistus, varmuus tai "tunne luissa ja ytimissä" – ettekä voi kieltää sen olemassaoloa. Se on suurempi tietoisuus. Se on varmuuden tunne. Ja mitä enemmän luotatte siihen, sitä paremmin tiedätte voivanne luottaa siihen." "Jumaluus on kätkössä sydämen, sielun ja mielen syvimmissä sopukoissa. Se löytyy sieltä ja se voidaan kokea aitona ja täydellisesti vain siellä, ei jonkun muun ihmisen, paikan tai olion kautta." Kun ihminen kääntyy vilpittömin mielin, puhtain sydämin sisimpänsä puoleen etsien korkeinta totuuttaan, niin sen saa. Vastauksissa voi olla viive ja vastaus voi tulla jollakin tavalla odottamattomalla tavalla.

Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Huomisen Jumala" (WSOY, 2005) seuraavasti: "Jokaisen sisällä on lähde, kysy ja mene sisimpääsi, tutkistele asioita sydämessäsi, sieltä löytyy vastaukset, ilo, rauha ja rakkaus. Suurempi sinä voi eriytyä pienestä itsestäsi ja puhua sinulle, samalla paljastaen totuutta olemassaolostasi. Jumalallinen virike palvelee ensin elämää, ennen pientä itseä. Olisi hyvä palvella elämää kaikessa mitä ajattelee, sanoo ja tekee. Olisi hyvä kysyä edistääkö ajatus elämää vai tuhoaako se sitä." Kaikki kommunikointimuodot ovat Luojalle mahdollisia.

Luoja tietää kaiken, asuu meissä ja tarkkailee liikkeitämme. Hänen voimansa ansiosta näemme, kuulemme sekä toimimme. Myös Hänen voimansa ansiota on, jos tunnemme Hänet. Ilman Häntä olemme vain elottomia kehoja.

Suomen teosofisen seuran perustaja, näkijä Pekka Ervast painotti, että valkoiset ja mustat enkelit ovat Jumalan apulaisia johdattamassa ihmisiä takaisin Luojan luokse. Valitsemalla mustien enkeleiden palveluksia opitaan oman kielteisen kokemuksen kautta valitsemaan rakkaus.

Apostolien teoissa suositellaan, että rukoiltaisiin jatkuvasti. Olisi tärkeätä löytää hetkiä omalle henkisyydelle, antaa mielessään tilaa Luojalle. Keskittynyt ajatus on valtavan voimakas.

Rukous ja uskonnollinen meditaatio ovat tapahtumina samanlaisia, tällöin virittäydytään Luojan läsnäoloon, rauhaan, elämänenergian ja rakkauden lähteeseen, samalla tapahtuu myös kehollisesti myönteisiä tasapainottovia vaikutuksia sekä mielen tasapainoisuuden lisääntymistä, ymmärryksen sekä tietoisuuden kohoamista. Yksikään Luojaan kohdistunut huomio tai rukous ei mene hukkaan. Luojaan keskittymisen ja uskonnollisen tilaisuuden jälkeen henkisiin rakenteisiin jää vaikuttamaan kohottavat värähtelyt, joita ei saisi sammuttaa kielteisellä ajattelulla.

Kohottava musiikki ja ikoni johdattavat ihmisen henkiseen maailmaan

Professori Igor Reznikoffin mukaan on olemassa tiettyjä kohtia kehossa, joihin tietoisuus eli sielu sijoittuu ja joissa se elää. Näissä kohdissa kehoamme – tietoisuuden ja sielun värähtelykohdissa – meillä on Reznikoffin mukaan kosketus hengen maailmaan. Ensinnäkin on sydämen seutu, mutta ei anatomisessa mielessä. Sydämen seutu on yhteydessä tunteeseen ja vatsaan, rohkeuteen, rakkauteen ja itsensä uhraamiseen. (Vertauskuvana tämä ei ole sattumanvaraista. Kaikki rakastavaiset tietävät, että sydämessä tapahtuu jotakin.) Toiseksi on kurkku jossa on hengityksen ja puheen sija.

Kurkku on myös hengellisen elämän kannalta keskeinen paikka. Hengellinen, henki, hengittää – näillä sanoilla on sukulaisuus. Ikoneissa korostetaan päälakea sädekehällä. Päälakea voidaan pitää sielun ja tietoisuuden puhtaampana asuinsijana. Reznikoffin mukaan pyhä ikoni tai laulu auttavat keskittymään ja ne koskettavat eri alueita kehossa. (Igor Reznikoffin musiikkia ja mielipiteitä on laajemmin käsitelty Hilkka-Liisa Vuoren kirjassa "Hiljaisuuden syvä ääni", joka on pro gradu-työ Sibelius Akatemiassa.)

Reznikoffin mukaan primitiiviset kulttuurit ovat vielä musiikin alkulähteillä, koska niillä on säilynyt laulullinen yhteys näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Samaa ideaa käyttävät shamaanit. Antiikin aikana ja myös kristillisessä perinteessä ihmisen koko elämä ymmärrettiin sielun matkana eli sielun kehitysnäkökulmalta. Laulun avulla ihminen voi matkustaa näkymättömään ja takaisin. Laulaminen toimii kulkuneuvona sielun matkalla.

On keskeistä kiinnittää huomiota ilmapiiriin. Uskonnollisen tilaisuuden positiiviset ajatukset ja värähtelyt rauhoittavat mielen ja auttavat keskittymään henkisesti kohottaviin värähtelyihin. Henkisen mestarin läsnäolossa voidaan kokea toisinaan Luoja-, taivaskokemus.

Hyvä ja paha ovat suhteellisia

Hyvä ja paha ovat suhteellisia riippuen, mihin niitä verrataan. Kirkollinen synti olisi olennaista nähdä tapahtumana, mikä erottaa ihmistä Luojasta. Luojan, elämän tarkoitus on johdattaa ihminen tietoiseen Luojayhteyteen. Ihmisellä on vapaa tahto ja näin valinnan mahdollisuus. Elämään liittyy tapahtumia sekä olosuhteita eli mahdollisuuksia, jotka auttavat ihmistä ymmärtämään syvällisemmin elämää. Luojayhteyden tiedostamisessa on kysymys inhimillisen ihmisyyden hyväntahtoisesta ja myötätuntoisesta elämäntavasta, rakkaudellisen viisauden tuomisesta elämään, pyrkimys totuudellisuuteen ja mielenhallintaan, tämä johtaa tsakrojen aktivoitumiseen ja näin henkiseen havainnoimiseen sekä tietoiseen Luojayhteyteen. On keskeistä huomata, että henkinen kokemus on aina erityinen armonosoitus. Tätä tapahtumaketjua auttaisi suuresti, jos ihmisellä olisi alun perin luottamusta ja rakkautta Luojaan.

Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Huomisen Jumala" sivulla 318 tapahtumasta, missä ihminen on kahden pahan välillä. "Elämä panee sinut valitsemaan kahden pahan välillä silloin, kun olet tekemässä valtavaa läpimurtoa kokiessasi sitä, kuka olet. Muista se aina. Kovat valinnat ja niiden eteen joutuminen ovat aina sielun ilmoitus mielelle ruumiisi välityksellä, että on kokonaisolemuksesi kehitysharppauksen aika."

Carl G. Jung lähestyy samaa asiaa tiedemiehenä kiinnittämällä huomiota, että tietoinen yhteys oman psyykkisen ytimen kanssa alkaa usein persoonallisuuden haavoittumisella. Tämä on kutsu, vaikka sitä ei sellaiseksi tiedosteta. Ihminen kokee, että oma halu tai tahto on estetty ja tavallisesti tämä este projisoidaankin johonkin ulkopuoliseen, olosuhteisiin tai ihmiseen. Ihmisen pitäisi kääntyä suoraan "pimeyttä" tai pelkoa kohti ja tällä tavalla selvittää, mitä sisäinen Itse ihmiseltä haluaa, mikä on salainen tavoite. Tässä sisäisen Itsen lähettämät unikuvasymbolit ovat keskeisiä, koska kysymys on uusista ratkaisuista, mihin vanhat ajatukset eivät sisällä vastausta tai ratkaisumallia.

Maallisen mielen kielteisyys luo henkisen esteen

Kun ihmisen henkinen tietoisuus nousee, niin tullaan vastaavasti tietoiseksi omasta ”paholaisesta”. Jung käytti termiä varjo ja Rudolf Steiner puhui Doppelgängeristä, kynnyksenvartijasta. Ihminen on tehnyt tämän omaksi todellisuudekseen ajatuksillaan, tunteillaan ja teoillaan. Rudolf Steiner on korostanut kirjassaan (”Henkisen Tiedon Tie”) "paholaisen" olevan karmallinen, astraalinen tilikirja hyvässä ja pahassa. Ihminen voi tulla siitä tietoiseksi sattumanvaraisesti. Tällöin kokemus kuvataan yleensä pelottavana harhanäkynä tai paholaisen kohtaamisena.

Varjo on oma henkilökohtainen luomus, henkinen olento. Minä ja varjo ovat erilliset, samantapaisesti kuten ajatus ja tunne ovat toisiinsa. Kielteiset ajatukset ja teot heijastuvat astraalimaailmassa demonisina muotoina. Ajatukset, jotka kiinnittävät mielen persoonallisuutta korostaviin maallisiin asioihin, omistamiseen, vallan haluun, maineeseen, intohimoihin, vihaan, kielteisiin reaktiotapoihin, pelkoon jne. muodostavat juuri tämän varjon, henkisen esteen. Tästä johtuu symbolinen nimitys kynnyksenvartija. Ihmisen pitäisi päästä sovintoon, hyväntahtoiseen tasapainoon omien kielteisten pyrkimyksien ja voimien kanssa jalostamalla ne hyväntahtoisiksi ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.

Piilotajunnan ”kritiikissä” Jung käyttää termiä ”varjon tunnistaminen”, koska se usein ilmenee unessa personoituneessa muodossa. Varjo ilmentää minän tuntemattomia tai vähäntunnettuja ominaisuuksia, jotka voisivat olla yhtä hyvin tietoisia. Toiset unessa arvostelevat ”varjon” vioista. Varjo ilmenee unessa samana sukupuolena.

Varjossa ilmenee tyypillisesti ne inhimilliset ”synnit” ja ominaisuudet, jotka kielletään itsessä, mutta nähdään toisessa eli toisessa ärsyttää erityisesti oman varjon piirteet. Varjoon liittyy myös tahattomia spontaaneja ongelmatilanteiden luomisia, esimerkiksi lausumalla ilkeä huomautus, tehdä harmeja tuottava teko jne. Varjo on kaiken aikaa muuttuva ja henkisen kehityksen mukana hirviöhahmo alkaa muuttua ihmistä muistuttavaksi.



Kuvateksti. Katutaidetta Tukholma. Pahantahtoisuus, viha, kosto voivat olla maallisessa mielessä hyvin perusteltuja, mutta henkisessä mielessä kielteinen ajattelu heijastuu ajattelijaan kuin peilistä. Ihminen saa huomaamattaan demonisen muodon harmikseen. Jeesus kehottikin rakastamaan vihollistakin. Ristillä Jeesus toivoi Luojan anteeksiantoa pahantekijöilleen. Kaikille voi aina ja joka tilanteessa toivoa Kristuksen johdatusta.

Ihminen voi valita Luojan läsnäolon tai paholaisen

Jos ihminen ei rakasta itseään, niin ei voi rakastaa muitakaan. Kun ihminen vähättelee itseään tai lähimmäistään, niin samalla vähättelee huomaamattaan Luojaansa. Ihmisen pitäisi pitää katse Luojassa. Ihmisyydessä on kysymys mitä suuremmassa määrin, kuinka korkeampi minä, aito ihmisyys voisi ilmentyä ihmisessä ja ihmisen kautta. Luojan voi löytää vain kokemalla rakkauden ja onnellisuuden värähtelyissä.

Rudolf Steiner tuo esiin kirjoissaan, että kielteinen ajatus saa demonisen muodon. Toisaalta ajatus on henkimaailmassa kuin maallisessa elämässä luoti. Ajatus heijastuu myös takaisin ajattelijaan kuin peilistä. Jokainen henkinen mestari kiinnittää huomiota ajatuksien hyväntahtoisuuteen ja mielen puhtauteen, ei saisi ajatella pahantahtoista tai tehdä mitään sopimatonta, esimerkillisyys on tärkeätä. Mitä paremmin edellisessä onnistuu, niin paremmin pystyy vastaanottamaan Luojan rakkaudellisia huomioita.

Maallinen mieli on suuntautunut aistimaailmaan pitäen sitä aluksi ainoana todellisuutena. Keskittyessä ego ajatuksineen siirtyy syrjään. Kun keskittyy sisäiseen Itseen, Luojaan rukouksessa tai meditaatiossa, niin tämä on helpompaa, jos mielessä on personoitu muoto, kuten Jeesus tai Maria. Tapahtumassa mieli alkaa huomata henkisen todellisuuden, sisäisen Itsen. Luoja lähestyy ihmistä haluamallaan tavalla kuitenkin siten, että ihminen ymmärtää tapahtuman yksiselitteisesti. Sanonta tunne itsesi tarkoittaa syvemmässä merkityksessä oman Luojayhteyden kokemista.

Luoja-, taivasyhteyteen liittyy keskeisesti ilo, rakkaus ja totuudellisuus. Henkisessä kehitystapahtumassa painopiste siirtyy egosta kohti Luojayhteyttä eli mitä läheisempi on Luojayhteys, niin sitä pienemmäksi ego muuntuu.

Kirjassaan "Keskusteluja Jumalan kanssa I" (WSOY, 1999) sivulla 205 Walsch kanavoi, että tottelevaisuus ei ole luomista eikä voi siksi milloinkaan saada aikaan pelastumista. Tottelevaisuus on reaktio, kun taas luominen on puhdas valinta, ei kenenkään määräämä tai vaatima. Puhdas valinta saa aikaan pelastumisen siten, että luot puhtaasti korkeimman senhetkisen ideasi. Sielun tehtävä on ilmaista halunsa, ei pakottaa siihen.

Jokaisen elämä etenee omien ajatuksien johdattamana, ihminen jopa näkee elämän mielikuviensa mukaisena. Omat ajatukset avaavat oven taivasten valtakuntaan tai sulkevat sen. Mieli suuntautuu luonnostaan ulospäin maallisuuteen. Ihmisen pitäisi kääntää mielen huomio sisäänpäin keskittymällä omaan Luojayhteyteen. Jos ihminen ei tee mitään, niin oma Luojayhteys jää vain piileväksi mahdollisuudeksi. Suurin onni ja autuus on hetkenkin oman Luojayhteyden kokeminen.