Kristinuskon sisimmästä olemuksesta

On sinänsä mielenkiintoista, että hindut, islamilaiset, juutalaiset ja kristityt palvovat samaa, yhteistä Jumalaa (ja ovat käyneet useita sotia keskenään toteuttaakseen Jumalan ”tahtoa”). Hindut ja joogit tavoittelevat samadhia, buddhalaiset nirvanaa, islamilaisuudessa on oma tähän pyrkivä mystinen suuntaus, sufilaisuus ja juutalaisuudessa, kabbala. Kristityillä on ollut mystiikka, jossa pyritään valaistumiseen, taivaskokemukseen. Protestanttinen kirkko, aina Lutherista asti, on suhtautunut kuitenkin mystiikassa Kristuksen kohtaamiseen kielteisesti, koska tämä vaarantaa vanhurskauttamisoppia sekä kirkkoyhteisöä (Otavan iso tietosanakirja). Kirkkoherra Voitto Viro tuo kirjassaan ”Sielu on suunnaton ihme” syyn protestanttien kielteiseen suhtautumiseen mystiikassa Luojansa kohtaamisesta: ”ihmisen syntisyys ja vanhurskauttamisopin perusteet vaarantuvat”.

Jeesuksen opetuksissa on aivan keskeistä seuraava: ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky, tämän vertainen, on: lähimmäistä kuin itseäsi.”(Matt. 22:37-39) ”Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.” (Matt. 7:12) ”Eikä voida sanoa: Katso, täällä se on, tahi: tuolla, sillä katso, Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä” (Luuk. 17:21) (huomaa uudessa Raamatun käännöksessä ”teidän keskellänne”). Etsikää ensin Jumalan Valtakunta, niin kaikki muukin teille annetaan. Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan. Tässä aivan keskeistä on elää sana todeksi ja kokea elävä uskonto.

Keskusteltaessa pappien kanssa tulee esiin mielipide, ettei enää tarvittaisi Hengen ilmoituksia, koska on olemassa papit tulkitsemassa Jumalan tahdon. Seurakuntalaisilta sen sijaan odotetaan usein ehdotonta uskollisuutta kirkolle, koska kirkko on Kristuksen seurakunta, jonka pää on Kristus. Jokainen ymmärtää, että jos on tämäntapainen suhde Hengen ilmoituksiin, kaikki kiellettäessä paljon menetetään. Hetken kokemus voi olla ihmiselle paljon tärkeämpää kuin opinkappaleet. Mystiikka tarkoittaa välitöntä yhteyttä Jumaluuden, Kristuksen kanssa, taivaskokemusta, valaistumista.

Kirkkoherra Voitto Viro kirjassaan ”Sielu on suunnaton ihme” kirjoitti: ”Mystiikassa on kysymys persoonallisen jumalyhteyden saavuttamisesta kokemusperäisesti, ”tavallista” kristillistä uskoa syvemmällä tavalla”.

Uskonnollinen kokemus ei ole mahdollista, jos ihminen ei pysty hetkeksi hiljentymään, luopumaan hetkeksi omista ajatuksistaan, mielikuvistaan ja ulospäin suuntautuvasta toiminnastaan. Omilla ajatuksillaan ihminen pystyy estämään minkä tahansa henkisen kokemuksen. Toisinaan ihmiset estävät vahingossa, asiaa tiedostamatta henkisen kokemuksen keskittymällä loputtomaan määrään yksityiskohtia. Tällöin ei ole aikaa, ei hetkeä, ei edes mahdollisuutta kokemukselle. Osalle ihmisistä tämä on myös tietoinen valinta. Kaikkeen tuntemattomaan ja tietyllä tavalla maallisen mielen kannalta hallitsemattomaan liittyy vaistomaisia pelkoja. Jeesuksella oli kuitenkin selvä suositus, että ihmiset etsisivät ensin Taivasten Valtakunnan ja useita suoranaisia kehotuksia henkiyhteyksiin, ja jopa apostoli Paavali painottaa tämän olevan Herran käsky.

Suorat yhteydet henkimaailmaan on ollut luterilaisessa kirkossa Suomessa aina erityisen harvinaisia. Tässä suhteessa eräs poikkeus on teologi Ulla-Christina Sjöman), joka suhtautuu henkiseen todellisuuteen kokemuksellisesti (kirjassa Markku Jyväkorpi ”Rakkaus vai Pelko”, sivuilla 99-100).

Myös kirkkoherra Voitto Viro on kirjoillaan tehnyt arvokasta työtä yrittäessään tehdä henkimaailmaa eläväksi yhteydeksi, todellisuudeksi, esimerkkinä ote Viron kirjasta ”Sielu on suunnaton ihme”: ”Raamattu ei kiellä sitä että ihminen elää kuoltuaan, se nimenomaan etenkin myöhemmän ja kirkastuneemman ilmoituksensa osalla vakuuttaa hänen elävän. Raamattu ei liioin kiellä yhteyttä poissiirtyneisiin. Se kieltää ainoastaan loitsimisen ja noituuden sekä karkeat pakanalliset sensuaaliset jumalanpalvelusmenot. Jos Raamattu kieltää yhteyden näkymättömän maailman henkiolentoihin, silloin Jeesuksen keskustelu kirkastusvuorella Mooseksen ja Elian kanssa olisi valhetta tai yhteyttä demonisiin voimiin. En usko, että voisitte omaksua tällaista kantaa.”

Paavalin Kor. kirjeissä kehotetaan saamaan hengellisiä lahjoja, varsinkin profetoimisen lahjaa. Useassa kohdassa suoranaisesti kehotetaan kysymään asioita henkimaailmasta. Jeesus aivan selvästi painotti, että elävä henkiyhteys säilyy jatkuvana yhteytenä. ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan (Matt.7:7) ”Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva”. (Mark.11:24) ”Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.” (Joh.14:14) ”Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut. ( Joh.14:26) ”Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä olen lähettänyt teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.” (Joh.14:26) ”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen, Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.” (Joh.16:13) Myös VT:ssa on useita suosituksia suoranaisiin henkiyhteyksiin, kuten Herran kehotus: ”Kysykää tulevaiset minulta.” (Jes.45:11)

HS:n kuukausiliitteessä (lokakuu 2003) oli artikkeli, joka käsitteli piispa Osmo Alajan konkreetista henkissielullista kokemusta Jumalan kanssa. Rakkauden tunne tai pelko kertoo avaimena, mistä on kysymys, huokuuko toisesta rakkaus vai jääkylmä ilkeys. HS:n kuukausiliitteessä kiinnitettiin lisäksi huomiota sinänsä tärkeään yksityiskohtaan: ”Luterilainen Suomi on erikoinen maa, kun edes piispa ei saa puhutuksi hengellisestä kokemuksestaan” (virassa ollessaan).

Kirkkoherra Voitto Viro tuo kirjassaan ”Sielu on suunnaton ihme” syyn protestanttien kielteiseen suhtautumiseen mystiikassa Luojansa kohtaamisesta: ”ihmisen syntisyys ja vanhurskauttamisopin perusteet vaarantuvat”. Voitto Viro samassa kirjassa haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota, että katolinen mystiikka on yksi kirkkonsa valtavirtauksista. Tämän on perusteellisesti kuvannut Joseph von Görres viisiosaisessa kirjassaan ”Christliche Mystik”. Voitto Viro painottaa, että on olemassa tarkka tieto katolisten mystikkojen kokemusten luonteesta ja menetelmistä, jotka vaaditaan kokemuksen saamiseksi ja jatkaa: ”on niin paljon liittymäkohtia vastaaviin kokemuksiin ja meditaatiomenetelmiin, joiden uoma ei ole syntynsä puolesta muodollisesti tapahtunut "kirkon helmassa", että näyttää olevan perusteita pitää hyvin ilmeisenä, että kysymyksessä on sama ilmiö”.

Henkisissä kirjoissa tuodaan usein esiin näkökulma, että ihminen pääsee henkisessä, valon tiellä kulkiessaan aivan kuin oman Mestarin (Kristuksen) ”vaikutuspiiriin”, toiset sanovat auraan ja tätä kautta läheiseen, jatkuvaan yhteyteen. ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.” (Joh.14:23) Apostoli Paavalin käsitys Luojasta: ”hän, jossa me liikumme, elämme ja olemme.” (Apt. 17:28) Toiset kirjoittavat, että enkelit ja Pyhä Henki johdattavat ihmisen neuvoillaan ja opastuksellaan Luojan (taivaallisen Isän) luokse Kristuksen kautta.

Pekka Ervast (Suomen Teosofisen seuran perustaja) on kirjoissaan toistuvasti korostanut Jeesuksen elämänohjeiden tärkeyttä, elää ne todeksi. Näissä Vuorisaarnan kehotuksissa on keskeistä mm. varoa tuomitsemista, arvostelemista tai parjaamasta toista. Asian kuin asian voi havainnoida eikä tämä tarkoita asian hyväksymistä. Jeesus kehotti rakastamaan myös vihollista ja rukoilemaan vainoojien puolesta. Jos ihminen ei pysty jotakin antamaan anteeksi, on aivan eri asia luoda kielteisiä, vihan ja kostohimoisia ajatuksia. Olisi hyvä, jos pystyisi toivottamaan kaikille Kristuksen johdatusta. Joskus voi olla helpompaa kestää suuri vääryys, epäoikeudenmukaisuus, jos ajattelee tämän olevan heijastuma jostakin menneistä tapahtumista.

Jeesuksen kanta sotimiseen ja tappamiseen oli hyvin kielteinen. Länsimaissa kirkot ja kristityt ovat olleet kuitenkin aivan poikkeuksellisen sotamyönteisiä, puhutaan jopa uskonsodista, ristiretkistä. On yllättävää, että vielä meidän aikanamme Yhdysvaltain presidentti sodanperusteluissa käyttää ikivanhaa käsitettä, Jumalan tahdon toteuttaminen. Apostoli Paavali kertoi käsityksensä jo 2000 vuotta sitten kirjeessään roomalaisille: ”Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkää kirotko.” Huomaa myös Jeesuksen suositus Vuorisaarnassa posken kääntämisestä.

Kun puhutaan riistosta ja olosuhteista, jotka synnyttävät myös sotia, harvoin muistetaan Jeesuksen selvää kannanottoa: ”Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” (Matt.25:45)

On tärkeätä huomata ero sanoilla tuntea vihaa tai vihata tai olla vihan vallassa. Neale Walsch uusimmassa kirjassaan ”Uusi Ilmestyskirja” (WSOY, 2004) kirjoittaa, että viha on luonnollinen tunne, varaventtiili, jonka kautta purkautuu negatiivista energiaa. Rakastavaisesti ilmaistu viha laukaisee ristiriitatilanteen, eikä luo sitä. Siihen ei liity verbaalista tai psyykkistä väkivaltaa.

Vuorisaarnassa Jeesus puhui myös silmän viettelemisestä. Silmällä katsominen on periaatteessa neutraalia, mutta kun ajatuksella hakeutuu johonkin tilanteessa, on olemassa jo toteuttava ajatus. Jos esimerkiksi alkoholisti näkee viinalasin, asia ei ole vaarallinen, mutta jos ajattelee juovansa sen, ajatus- ja tunne-energiat valtaavat mielen.

Uskonnollisissa suosituksissaan avataara Amma korostaa, että ihmisen pitäisi elää ajatuksissaan yhdessä mestarinsa kanssa. Länsimaalaisille suosittelee, että ihmiset pitäisivät kaiken aikaa Kristuksen mielessään ja tekisivät kaiken tämän kanssa ja hänelle. On olemassa vain tämä nykyhetki, mennyttä ei enää ole ja tulevaisuuden pohtiminen on yleensä turhaa. Amma korostaa myös sosiaalisuutta, jakamisen tärkeyttä, takertumattomuutta, meditaatiota ja kaiken aikaa tietoisena olemista, erityisesti pitäisi valvoa jokaista ajatusta mitä mielessään vaalii.

Kun perehtyy Äiti Amman elämäntyöhön ensimmäiseksi kiinnittyy huomio Jeesuksen sanoihin: ”Hedelmistään puu tunnetaan”. Jos ajatellaan, että rutiköyhä kalastajan tytär pystyy luomaan suuren henkisen keskuksen, missä keskeistä on köyhien ja avuttomien auttaminen, projektina jopa 100000 asunnon rakentaminen varattomille, orpokodit, koulut ja ilmaiset sairaalat köyhille, niin on yllättävää kuinka kristillistä tämä toiminta on.

Kaikkien ihmisten pitäisi ilmentää rehellisyyttä ja totuudellisuutta. Kristityt mielellään puhuvat kristityistä ja pakanoista usein ajattelematta sitä syvää uskonnollista pohjaa, mikä saattaa liittyä käsitteeseen kristitty, nimittäin elää todeksi Jeesuksen sana. Onko Jumalan edessä buddhalainen huonompi kuin kristitty?

Perimmäistä totuutta voi olla vain yhdenlaista. Jokainen ihmismieli muodostaa asiasta oman ymmärryksensä, oman järkeilynsä mukaisen mielikuvan. Avataara Amma korostaa kaikkien mestareiden puhuvan korkeammasta henkisyydestä aina samalla tavalla. Näillä henkisyyden olemus ei perustu järkeilyyn vaan omiin kokemuksiin ja havaintoihin.

Henkisissä kirjoissa tuodaan usein esiin ajatus, että mikään ihminen toiminta, ei edes ajattelu olisi mahdollista, jollei ihminen olisi jatkuvasti yhteydessä energisesti Luojaansa. Tässä yhteydessä korostuu Jumalan läsnäolon ymmärtäminen: ”hän, jossa me liikumme, elämme ja olemme”. (Apt. 17:28)

Kirjassaan ”Uusi Ilmestyskirja” (WSOY, 2004) Walsch kanavoi: ”Jumala ei ole lakannut koskaan kommunikoimasta suoraan ihmisten kanssa. Jumala on kommunikoinut ihmisten kanssa ja heidän kauttaan aikojen alusta saakka. Jumala tekee niin meidän päivinämmekin.”

Vapaan tahdon mukaisesti ihminen voi toteuttaa itseänsä. Usein ihminen torjuakseen henkistä, sisäistä johdatustaan, hakee maalliselle mielelle vahvistusta toisten mielipiteistä. Monet ihmiset kieltävät rehellisyyden ja totuudellisuuden uskomalla ”vuorenvarmasti” toisten mielipiteitä. Esimerkiksi jokin asia ei voisi olla mahdollista, koska se ei ole materialistisesti selitettävissä. Ihminen on kuitenkin aina Luojansa kanssa kahdestaan, vaikka ihminen kieltäisi tämän suhteen. Aivan kuin tuhlaajapoika UT:ssa jossakin vaiheessa ihminen tuntee ja on valmis kuulemaan sielunsa, korkeamman minän kutsun. Symbolisesti asiaa voisi kuvata tapahtumalla, missä suurella suolla saisi karttapisteen, kartan ja kompassin. Jokaisella on oma tiensä, oma johdatuksensa ja kokemuksensa.

Buddhalaisuuteen liittyvän ZEN- liikkeen edustaja Osho on kirjoittanut useita kirjoja. Kirjassaan ”ZEN perimmäinen totuus” (Unio Mystica, 1997) Osho tuo esiin muutaman mielenkiintoisen ajatuksen: ”Perimmäisessä totuudessa on kysymys aidosta uskonnollisuudesta. Jumala on syvimmän olemuksesi kokemista, sydämesi avautumista. Hänet voi tuntea vain syvän henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Tämän vuoksi Zen ei ole kiinnostunut opinkappaleista.” ”Kirkkokuntia on olemassa, koska ne tyydyttävät tietyn tarpeen. Ihminen ei halua ponnistella millään tavoin; hän haluaa helppoja oikoteitä. Voit uskoa ja pysyä ennallasi. Voit uskoa uskomasta päästyäsi, eikä sinun tarvitse muuttaa elämääsi.” ”- aivan kuten pappien jumalankin: et koskaan näe häntä. Sen tähden teetkin niin kuin pappi käskee. Vältelläksesi jumalaa tottelet pappia.”