Takaisin artikkeliin "Aineen ja hengen rajalla"

Mediaatioon liittyvä näkökohtia

Kun ihminen katsoo jotakin, niin silmän verkkokalvolle muodostuu kuva katsotusta, tästä lähtee sähköinen koodi hermoa pitkin aivoihin, missä muodostuu ajatus tai ajatusmielikuva katsotusta. Siis vaikka ihminen omasta mielestään on täysin objektiivinen havainnoija, niin kuitenkin jokainen katselee maailmaa ajatuksina tai ajatusmielikuvina. Omat ajatukset aivan keskeisesti vaikuttavat, mitä ihminen havaitsee. Havaintojen pitää mennä itse kunkin ajatussuodattimen läpi. Voidaan jopa sanoa, että silmä on objektiivinen havaitsija, mutta aivot mielen välikappaleena pyrkii ottamaan vain sellaista informaatiota vastaan (ajatuksia, havaintoja), mitkä ihminen on mielessään hyväksynyt. Telepaattiset viestit koetaan myös ajatuksina ja mielikuvina, niidenkin pitää läpäistä ihmisen ajatussuodatin. Jos ihmisellä on esimerkiksi jyrkkä mielipide(ajatus) jostakin, niin mitä todennäköisimmin tämä estää toisenlaisen ajatuksen pääsemistä tietoisuuteen.

Carl G. Jung korostaa, että joskus kaukaisena aikana alkuperäinen mieli oli ihmisen koko persoonallisuus. Kun ego alkoi kehittyä, hänen tietoinen mielensä menetti yhteytensä osaan alkuperäisestä mielestä. Tätä alkuperäistä mieltä tietoinen mieli ei ole koskaan tuntenut. Tämä selittää Jungin mukaan vastarinnan, jopa pelon lähestyä alkuperäistä mieltä, sisäistä itseä. Meditaation tarkoitus on päästä yhteyteen tähän sisäiseen itseen maallisen mielen torjunnan sekä maallisen mielen aiheuttamien esteiden läpi. Uskonnollisesta näkökulmasta katsottuna ihminen on kaikenaikaa taivaassa tiedostamatta sitä. (Huomaa Jeesuksen sanat: ”Taivasten Valtakunta on sisällisesti teissä.”)

Tässä ajattelussa ihmisen tajunta on osa suurempaa tajuntaa. Voidaan myös ajatella, että ihminen on kuvaannollisesti jatkuvassa Luojansa energiavirrassa tai huomionsa kohteena, ilman tätä energiavirtausta ihmisellä ei olisi tajuntaa. Nukahtaessa tämä huomio menisi hetkeksi pois.

Telepaattisesti herkät ihmiset pystyvät virittäytymään erilaisiin energioihin, tunnetiloihin, ajatuksiin, ja jopa ajatusluomuksiin. Psykometriassa henkilö pystyy havaitsemaan esineeseen koskeneen henkilön senhetkiset ajatukset. Tässä mielessä herkkä ihminen voi kokea jonkin paikan tai esineen hyvin kielteisenä.

Bailey korostaa kirjassaan ”Tutkimus Valkoisesta Magiasta”, että jotkut (henkiset opettajat) työskentelevät vain astraalisilla tasoilla (unitaso, mielikuvitusmaailma, tunnemaailma, maailma, jota voi muutella ajatuksilla ja tunteilla), ja tähän liittyy suuri älyharha. He eivät pysty tarkistamaan opetuksen lähdettä ja jos he väittävät tietävänsä tuon lähteen, niin he ovat usein väärässä. Bailey korostaa, että jotkut vastaanottavat tietoa ei kehittyneiltä olennoilta inkarnaation ulkopuolelta, jotkut tekevät käsitteelliseksi omaa alitajuntaansa. Pitäisi pyrkiä toimimaan sielu(intuitio)tasolla. Baileyn mukaan ei saisi hyväksyä henkisiä tietoja, mikä sotii Veljeskunnan Suurten Sanansaattajien, Helena Blavatskyn, Alice A. Baileyn ja Helena Rörichin antamia tosiseikkoja vastaan.

Kirjassaan ”Mitä meditaatio on” (Esoterica Publishing, 1986) professori Lauri Rauhala viittaa Ruotsin sosiaalihallituksen toimeksiannosta tehtyyn tutkimukseen. Jan Ottosson teki tutkimuksen TM-meditaatiosta(Transsendenttinen Meditaatio) ja sen vaarallisuudesta. Riski joutua mielisairaalaan TM-meditaatiota harrastavilla oli muuhun väestöön verrattuna 150-200 kertaa pienempi. Sadoissa väitöskirjoissa on pystytty osoittamaan meditaation edulliset keholliset vaikutukset erityisesti stressiin ja siitä johtuviin sairauksiin. Myönteisiä vaikutuksia on todettavissa myös itsetiedostuksessa, itsensä toteuttamisessa, luovuudessa, muistin ja oppimiskyvyn paranemisessa, itsensä hyväksymisessä, tunneilmaisuissa, sosiaalisissa suhteissa jne. Kirjassa mainitaan, että tavallisin meditaatioaika on aamulla ja illalla 15-20 minuuttia.

Erilaisia meditaatiosuuntauksia ja tekniikoita on useita, esimerkiksi omia erityispiirteitä on joogassa (esim. rajajooga), kristillisissä meditaatioissa, sufilaisuudessa, buddhalaisuudessa (esim. zen-meditaatiossa) jne. Usein jooga länsimaissa yhdistetään kehollisiin liikkeisiin, vaikka joogan olemus on syvällisesti uskonnollinen. Jooga tarkoittaa yhdistymistä Jumalaan. Pekka Ervast kirjassaan ”Alempi ja ylempi jooga” (Ruusu-Risti, 1980) jo lähes sata vuotta sitten kirjoitti, että fakiirit myös harjoittavat joogaa, ns. hatha joogaa. Tässä on Ervastin mukaan pyrkimyksenä tieto ja valtaa oman itsensä ja toisten yli. Tähän fakiiritoimintaan liittyy Ervastin mukaan askeesi eli itsensä kiduttaminen ja tekee samalla selvän eron fakiiritoiminnan ja joogan välille. Joogin koko elämäntarkoitus on korkeampi, epäitsekäs, sielussa yhtyä Jumalaan, päästä yhteyteen totuuden, Jumalan olemuksen kanssa ja tällä tavalla kokea samadhi, valaistua. Taavi Kassila ja Satu Silvo ovat kirjoittaneet kirjan ”Kuningasjooga” (WSOY, vuonna 2000). Tässä käsitellään perusteellisesti joogan olemusta.

Alice Bailey korostaa, että meditaation tarkoitus on saada aivojen, mielen ja sielun välille tasapainoinen yhteys. Normaalissa henkisessä kehityksessä ihmisen henkinen havaintokyky ja ymmärrys lisääntyy automaattisesti ja turvallisesti sitä mukaan kuin sieluyhteys paranee. Tässä on keskeistä kaikenaikaa puhdistaa ajatuselämää kaikesta kielteisyydestä. Maallinen mieli ei voi ottaa tahdollaan korkeampaa mieltään hallintaansa, käyttövälineekseen.

On aivan keskeistä ymmärtää, että ajatus pyrkii toteuttamaan itseään. Jos ihminen hyväksyy itselleen uuden näkökulman tarkastella asioita, niin samalla ihmisen luovat ajatusenergiat vapautuvat ajatusvankilasta. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen.

Periaatteessa meditoinnissa on kaksi päätyyppiä, voidaan puhua tiedostavasta sekä tarkkailevasta meditaatiosta ja näiden yhdistelmistä. Tiedostavassa meditaatiossa voidaan keskittyä johonkin objektiin tai asiaan. Tarkkailevassa meditaatiossa tajunta on valpas kaikille sisältä tai ulkopuolelta tuleville vaikutteille. Tässä ideaalisena tavoitteena on tulla oman tajunnallisen tapahtumisensa puolueettomaksi tarkkailijaksi.

Pekka Ervast kirjassaan ”Henkiseen Tietoon” (Ruusu-Risti, 1973) selittää perusteellisesti henkistä tiedostamista, havainnoimista ja tähän liittyviä ongelmia ja virhelähteitä. Samassa kirjassa Ervast kiinnittää huomiota, että varsinaista meditaatiota ei olisi jonkin esineen ajattelu, vaan tämä on vasta ajatuksien keskittymisharjoitus, konsentraatio. Pekka Ervastin mukaan meditaatiosta tulee hedelmällinen vasta kun koneellisesta ajatuksien keskittämisestä siirrytään hartauden alueelle. Edellä mainitun kirjassa (s. 67-78) Ervast tarkastelee joogamietiskelyä uskonnollisena tapahtumana yleisinhimilliseltä näkökulmalta katsottuna. Henkiset periaatteet ovat tietenkin kaikille ihmisille samat.

Tässä yhteydessä pitää huomata, että meditaatiossa mieleen tulee ajatuksia, tunteita, joihin ei saisi kiinnittää huomiota, toisin sanoen niitä ei saisi alkaa ajatella. Ajatuksiensa ajatteleminen on aina maallisen, konkreettisen mielen aluetta. Tämä maallinen mieli pitäisi saada aivan kuin ”syrjään”. Pitäisi pyrkiä hetkeksi hiljaisuuteen, kuvaannollisesti hiljaisuuteen kuin on valtameren pohjalla. Mitä meditaatiossa havaitsee, kannattaisi kirjoittaa muistiin. Tämä on aina ihmiselle tavalla tai toisella tärkeätä tietoa. Keskittyminen on meditaatiossa keskeistä. Tämä harjoituksilla onnistuu jokaisella ajanmittaan paremmin ja paremmin. Joissakin ammateissa aivan kuin lahjana saa hyvän keskittymiskyvyn. Joogassa meditaation tarkoitus on samadhi, yhtyminen Jumalaan, puhutaan valaistumisen tilasta, jumalallisesta tietoisuudesta, Jumaloivalluksesta ja Itseoivalluksesta.

Meditaation ei tarvitse olla uskonnollista. Luova visualisointi on menetelmä, jossa oma mielikuvitus luo sen, mitä elämältä halutaan. Shakti Gawain kirjassaan ”Luova Visualisointi” (Kustannus Oy taivaankaari, 1997) kiinnittää huomiota, että luovassa visualisoinnissa luodaan selkeä kuva, jonka halutaan ilmenevän elämässä. Tässä päämäärä voidaan asettaa fyysiselle, henkiselle, hengelliselle tai tunteiden tasolle. Visualisoinnissa on tärkeätä rentoutua, pyrkiä meditatiiviseen tilaan, ns. alfatilaan. Paras aika on tämän vuoksi visualisoinnissa varhain aamulla ja illalla nukkumaan mennessä. Luovaan visualisointiin liittyy läheisesti myönteiset käskysanat, affirmaatiot. Ilmaistaan, mikä on jo olemassa, esimerkiksi tulen joka päivä kaikin tavoin paremmaksi ja paremmaksi tai ilmaisen itseäni yhä paremmin jne. Gawainin mukaan olemme osa suurta energiakenttää ja tällöin määrätyllä tavalla värähtelevä energia vetää puoleensa samalla taajuudella värähtelevää samantapaista energiaa sekä myönteisessä että kielteisessä merkityksessä.

Pekka Ervast kirjassaan ”Alempi ja ylempi jooga” kiinnittää huomiota mielenkiintoiseen yksityiskohtaan. Fakiiritempussa, kun suuri joukko ihmisiä on kokoontunut taivasalalle, fakiiri ottaa pitkän köyden ja heittää sen ilmaan, jolloin köysi jää riippumaan ilmaan. Pieni poika lähtee kiipeämään ja tämän jälkeen häviää ilmaan. Jos tulee paikalle kesken näytöstä tai jos ottaa valokuvan, niin kummassakaan ei näe mitään erikoista. Kysymyksessä on ajatuskuva, jonka fakiiri pystyy luomaan katsojien mieleen.

Meditaation keskittymiskohde tekee meditaation uskonnolliseksi, esimerkiksi uskonnollinen symboli, kuten risti, mantra, jumaluuden symboli, Kristus jne. Tehokas meditaatiomuoto on myös toistuvasti miettiä ”Kuka minä olen”. Ihminen samaistuu ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja kehoonsa ja unohtaa tällöin helposti henkisen olemuksensa. Tässä meditaatiomuodossa ihminen irrotetaan tästä samastumismallista miettimällä, kuka minä olen eli kuka on kokija, kenelle kuuluu tajunta, tietoisuus. Tähän kysymykseen ei pyritä vastaamaan vaan pyritään jäämään tarkkailun tilaan.

Kirjassaan ”Sielu on suunnaton ihme” (Kirjapaja, 1981) kirkkoherra Voitto Viro korostaa, että ”rukous ja meditaatio siihen sisältyvän kokemuspiirin kanssa lienee kristinopin mukaan sama asia: sydämen puhetta Jumalan kanssa. Rukous ei saisi olla yksinpuhelua, minkä jälkeen sanomme aamen.”

Meditaatio tarkoittaa uskonnollisessa mielessä virittäytymistä ihmisen henkissielulliseen puoleen, yhteyden saamista sieluun (sisäiseen itseen, Luojaan, Kristukseen). Tämä on vastakkainen pyrkimys maallisen mielen ulospäin suuntautuville voimille, saada jotakin konkreettista ja mieluiten käsin kosketeltavaa. Meditaation voi tehokkaasti keskeyttää ajattelemalla ja aistiärsytyksillä, kuten koskettelemalla, puhumalla, silmät avaamalla ja häiritsevän melun tai äänien kuuntelemisella.

Rentoutumisharjoitukset ovat kaikille terveellisiä sekä ruumiillisesti että psykologisesti. Erityisen hyvin ne sopivat meditaation alkuun. Yleensä kannattaisi aloittaa vasemman käden rentoutuksella, koska tunnekeskus on aivoissa samalla alueella oikeaa aivolohkoa kuin vasen käsi. Toisin sanoen vasemman käden rentouttaminen vaikuttaa suotuisasti tunnekeskukseen. Seuraavaksi kannattaisi rentouttaa oikea käsi ja tämän jälkeen kasvojen lihakset. Myös kasvojen lihakset liittyvät läheisesti tunnekeskukseen, niin kuin jokainen tietää. Mitä rentoutuneempi on, niin sitä vähemmän mieli kiinnittää huomiota kehoon, esimerkiksi kivun yhteydessä on hyvin vaikeata meditoida.

Olisi suuri etu, jos virittäytymisvaiheessa olisi myönteinen, rakkaudellinen ilmapiiri, joka saisi aikaan hartautta. Meditaatiomietiskelykohteen valinta on tässä mielessä tärkeätä, ajatuksella, että kutsuttu tulee paikalle. Tässä voi käyttää esimerkiksi rukousta, mantraa, pyhiä sanoja, mielikuvaa, ikonia, musiikkia jne. Pekka Ervast kirjassaan ”Pekka Ervast vastaa kysymyksiin” (Ihmisyydentunnustajat, 1997) kiinnittää huomiota, että jokaisella fyysisellä äänellä on astraalinen vastaavaisuus. Astraalinen vastaavuus voi ilmetä äänenä, värinä tai tunteena. Jos musiikki on henkisesti korkeata, niin se vaikuttaa korkeampiin osiin astraaliruumiissa ja laittaa myös ajatusruumiin värähtelemään. Musiikilla voi olla myös puhdistava vaikutus kaikkiin kolmeen käyttövälineeseen. Musiikki voi jopa mantramaisesti vaikuttaa aina buddhiselle(intuitio) tasolle asti. Ervast edelleen korostaa, että myös värit ovat tärkeitä symboloiden jotakin tunnetta ja ajatusta. Tajunta on tunnetta ja ajatusta sekä tällä tavalla ilmennys myös Jumalasta, jumalaisesta järjestä.

Meditoija voi hartauden ja rakkauden tunteessa, ilmapiirissä päästä nousemaan poikkeuksellisen korkeisiin henkisiin värähtelyihin ja kokemuksiin. Tämä vielä korostuu ryhmässä aivan kuin energiamäärä progressiivisesti lisääntyisi.

Meditaatiota voi tehdä myös vuoteella, esimerkiksi psalmissa 4 sanotaan ensin, että Herra kuulee, kun minä häntä huudan ja tämän jälkeen: ”Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa”.

Hyvä muistaa Neale Walschin kanavoima tieto tämän kirjassa ”Keskusteluja Jumalan kanssa”: En voi ilmoittaa totuuttani ennen kuin lakkaat kertomasta minulle omaasi”. Avataara Amma korostaa opetuksissaan, että henkisyys voidaan kokea vain tyyneydessä ja hiljaisuudessa. Tällöin on kyse hetkeksi kaiken ulkomaailmasta kerätyn tiedon poisjättämisestä.

Neale Walsch kirjassaan ”Keskusteluja Jumalan kanssa” kanavoi: ”Sinun energiasi, joka hohtaa sinusta on kuin kultainen loiste, on jatkuvassa vuorovaikutuksessa kaiken ja kaikkien kanssa”. ”Minähän (Luoja) olen aina sinun luonasi. Sinä et vain ole siitä aina tietoinen.” ”Minulla ei ole sellaista muotoa, jonka sinä ymmärtäisit.” ”Minä tuotan sen minkä sinä kutsut esiin! Sinä kutsut esiin täsmälleen sen mitä ajattelet, tunnet ja sanot. Niin yksinkertaista se on.” ”Minä puhun kaikille. koko ajan. Kysymys ei siitä kenelle puhun, vaan siitä kuka kuuntelee.” Neale Walsch kirjassaan ”Ystävyys Jumalan kanssa” korostaa: ”Maailma ympärillänne on täsmälleen mielikuvanne mukainen. Näette ympärillänne maailmassa sitä, mitä olette mielessänne kuvitelleet maailmasta. ”Niinpä olisi hyvä lopettaa ajatteleminen tyystin silloin tällöin. Jotta pääsisi kosketuksiin korkeamman todellisuuden kanssa. Putkahtaisi ulos illuusiosta”.

Tässä Walschin mukaan keskeistä on olla hiljaa, aluksi ajatella mitä ajattelee. Mieli on keskittynyt moniin asioihin, tarkoitus on saada mieli eliminoitua. On hyvä keskittyä johonkin, esimerkiksi sisään hengitykseen, jos saa oivalluksen, tämä kannattaa keskittää otsaan silmien yläpuolelle. Tässä yhteydessä pitäisi katsoa syvään siihen, odottamatta näkevänsä mitään. Pitäisi katsoa ei-mitään, olla yhtä pimeyden kanssa. Pitäisi rentoutua ja tyytyä tyhjyyden hiljaisuuteen. Tärkeätä on olla ajattelematta mieleen tulevia ajatuksia tai tunteita. Se on kuin ohikulkevaa paraatia. Pitäisi tarkkailla suopeasti vailla tarvetta, pyrkimystä nähdä. Ennemmin tai myöhemmin näkökenttään voi tulla aluksi välähdyksiä ja myöhemmin lepattava sininen tai tanssiva valo. Neale Walschin mukaan kysymyksessä on sielusi keskipiste: ”Se on se, mikä ympäröi sinua, kulkee lävitsesi, on sinä. Tervehdi sieluasi. Olet juuri, vihdoinkin, löytänyt sen. Olet juuri, vihdoinkin, kokenut sen.”

Samassa kirjassa kiinnitetään huomiota, että mikään ulkopuolinen ärsyke tai tämän aiheuttama tunne ei ole mitään verrattuna siihen onneen, jonka antaa yhteys sisimpään. Tässä aivan keskeistä on olla hiljaa itsensä kanssa. Neale Walsch suosittelee vaikkapa tunnin olemista pieninä annoksina, jos mahdollista. Tässä on tärkeätä pysäyttää kaikki tekeminen, myös ajatteleminen. Erityisen tehokasta on, jos voi antaa itselleen joka aamu tunnin. Meditoinnin perusolemus on olla itsesi kanssa, tietyllä tavalla itsenä olemista. Jollekin meditointi onnistuu parhaiten itsekseen istumalla, toiselle luonnossa kävelemällä, toiselle palvelutyössä jne.

Osho kirjassaan ”ZEN perimmäinen totuus” on kuvannut tiedostamista seuraavasti: ”Uskonnollisuus voidaan tiivistää yhdeksi sanaksi- meditaatioksi. Tai voit kutsua sitä hiljaisuudeksi- sellaiseksi, jossa miltei lakkaat olemasta; sisimpäsi on täysin hiljainen, sisäinen rauha on rikkumaton. Vain sellaisessa hiljaisuudessa voi herätä jotakin, vasta sellaisessa hiljaisuudessa voit alkaa kuulla totuuden hiljaisen, hennon äänen. Voit kutsua sitä Jumalaksi, voit kutsua sitä sieluksi.” Osho kirjassaan ”Meditaatio on” Unio Mystica, 1998) korostaa, että meditaatiossa, kun ajatukset ovat häipyneet, mielen valtaa tyhjyys ja pimeys. Hän kuvaa tapahtumaa kuin olisi tullut kirkkaasta auringonpaisteesta sisälle. Viiveen jälkeen pimeys katoaa. ”valo alkaa kajastaa. Valo, joka syntyy kuin itsestään. Silloin voit ensimmäisen kerran oivaltaa, kuka oikein olet- että olet tuo valo.”

Benjamin Creme on kirjoissaan ja luennoillaan korostanut transmissio-meditaatiota nykyaikaisena meditaatiomuotona. Transmissio-meditaatioon liittyy pyrkimys palvella maailmaa ja tällä tavalla siinä on aina myös mukana sielupyrkimys. Sielulla on aina toiveena palvella, auttaa muita. Meditaatioon liittyy myös henkilökohtainen kasvu. Benjamin Cremen mukaan transmission- meditaatio antaa erinomaisen mahdollisuuden palvella paitsi maailmaa niin saada myös nopea henkilökohtainen henkinen kehittyminen. Tässä Cremen mukaan korkeita kosmisia energioita muutetaan ihmisten tsakrojen kautta käyttökelpoiseen muotoon ihmisten auttamiseksi. Transmission-meditaatioryhmiä on sadoittain. Nämä kokoontuvat samaan aikaan 1-3 kertaa viikossa. Tässä tilaisuudessa pyritään sanomaan suuri Invokaatio (Jumalan mielestä valon lähteestä, virratkoon valo ihmisten mieliin jne. Tämä löytyy kokonaisuudessaan kappaleesta ”Kristuksen toinen tuleminen”). Cremen mukaan ryhmämeditaation avulla voidaan saada vuodessa sama kehitys kuin yksilömeditaatiossa 10-15 vuodessa. Osa ryhmästä tuntee toimivat energiat osa ei. Energioiden huomaamattomuus ei kuitenkaan ole olennaista henkisen kehityksen näkökulmalta.

Tässä meditaatiossa huomio keskitetään ajna-keskukseen (kulmakarvojen väliin). Kun huomio tai ajatukset harhailevat, niin Benjamin Creme suosittelee OM-mantran ajattelemista tai sisäistä soinnutusta ja huomio kiinnitetään takaisin ajna-keskukseen. Usein jo muutaman kuukauden meditaatioon osallistuva huomaa henkistä kehitystä, tulleensa paremmaksi ihmiseksi, pystyvät kokemaan ja ilmentämään rakkautta ja luovuutta paremmin, tulevat päättäväisimmiksi jne.

Transmissio-meditaatio sopii Cremen mukaan 12 vuodesta alkaen. Se ei häiritse muita meditaatiotapoja. Benjamin Cremen mukaan tämä meditaatiomuoto on täysin turvallista, suosittelee tämän meditaatiomuodon harrastamista koko elämänajan.

Suomeksikin käännetyssä kirjassa ”Näin parantaa Jumala. Pyhän Hildegardin lääketiedettä” kuvataan Hildegardin kokemuksia yli 800 vuota sitten. Hän sai nähdä luonnon ihmeitä, ihmisen kehon toimintoja ja sairauksien syitä sekä lääkkeitä luonnosta niiden parantamiseksi. Esimerkiksi kuvaus Hildegardin henkisestä kokemuksesta: ”Näin taivaiden avautuvan ja ihmeellinen kirkas suurimman pyhyyden valo virtasi läpi aivojeni ja sytytti koko sydämeni ja koko minun rintani liekkeihin, ei kuitenkaan polttaen vaan pikemmin lämmittäen kuin auringon säteet, jotka laskeutuvat kohteeseen ja lämmittävät sitä. Silloin sain äkkiä lahjan ymmärtää kirjoja, nimittäin psalmeja, evankeliumeja ja muita vanhan ja uuden liiton tekstejä vaikken ymmärtänytkään sanojen yhteen liittämistä ja muuta latinan kielioppia”.

Meditaation erityispiirre on, että meditaation alussa tulee mieleen monenlaisia kielteisiä ajatuksia ja tunnekokemuksia. Tässä yhteydessä viitataan joskus symboliseen kynnyksenvartijaan, joka tarkoittaa ihmiseen kätkeytyvää kielteisen ajatusenergian jonkinlaista muodon ottavaa ajatushahmoa. Sitä voi kuvata myös totuuden, rakkauden ja kauneuden vastakohtana. Rudolf Steiner on kirjoittanut kirjassaan ”Antroposofinen Hengentiede pääpiirteittäin” tästä asiasta yksityiskohtaisesti. Olennaista on ymmärtää, että meditaation alussa mieleen tulevat ajatukset ja mahdolliset mielikuvatkin ovat oman mielen tuotteita. Kun ihminen pääsee oman maallisen mielen hallintaan, niin tämän jälkeen informaatio voi olla muistamista, esimerkiksi jostain menneestä kaukaisesta tapahtumasta tai viestin vastaanottamista telepaattisesti, toisinaan symbolisesti. Alice A. Bailey on kuvannut kirjassaan ”Tutkimus Valkoisesta Magiasta” yksityiskohtaisesti sieluyhteyden luomistavan. Avataara Amma on korostanut, että jokainen ihminen pystyy valaistumaan elämänsä aikana tietyllä elämäntavalla ja tiettyjä periaatteita noudattamalla (tarkemmin kirjassa Markku Jyväkorpi ”Rakkaus vai pelko”). Ikivanha sanonta, ”Tunne itsesi”, ei ole mahdollista ilman meditaatiota. Meditaatio pitäisi yhdistää moraaliseen, hyväntahtoiseen elämäntapaan ja yritykseen puhdistaa jatkuvasti ajatuselämää kielteisyydestä.

Takaisin artikkeliin "Aineen ja hengen rajalla"