Esoteerinen Internet-kirja
AINEEN JA HENGEN RAJALLA
Markku Jyväkorpi
WWW.RAJATIETO.COM

Sisällysluettelo

Alkulause
Johdanto
Ihmisyydestä
Ihminen energiaolentona
Joogasta
Kirkkohistoriasta
Kristinuskon sisäisestä olemuksesta
Meditaatiosta
Helena Blavatsky (1831-1891) nykyisen teosofisen liikkeen perustaja
Tietoisuudesta
Näkökohtia tiedostamisesta
Jälleensyntymisestä
Henkisiä kuvia
Antroposofiasta
Ammasta
Sai Baba
Musiikista
Johannes Brahms ja luova Luojayhteys
Maasäteilystä
Tieteellisestä "putkinäöstä"
Telepatiasta
Ufoista
Viljapeltokuvioista (crop circle)
Veden muisti
Mieli
Kanavoinnista
Hengen kosketus
Irrallisia tapahtumia
Ajatusvoimasta
Parisuhteesta
Parapsykologiasta
Harha-aistimuksista
Praanasta
Henkiset, psyykkiset (eng.psychic) valokuvat
Psykologiasta
SILVA-menetelmä
Carl G. Jungista
Jumalan tahto
Henkisestä tiestä
Mozart ja Sielunyhteys
Kalevalan avaimista
Ruumiistapoistumisilmiö
Kuolemanrajakokemus
Mother Meera
Jeesus Roomassa
Kristuksen toisesta tulemisesta
Benjamin Cremesta ja Maitreyasta
Totuudesta
Avainajatuksia
Uskonto ja omatunto
Paholaisesta
Gnostilaisuudesta
Henkisiä kokemuksia

Alkulause

Jokainen ihminen on omasta mielestään rehellinen, totuudellinen ja oikeassa oleva pitäen totena minkä uskoo olevan totta ja ajattelee sekä toimii omien uskomuksiensa mukaisesti. Poliittinen ja uskonnollinen fanaatikko sekä materialisti torjuu, kieltää ja tarvittaessa vääristelee kohtaamiaan, omasta mielestään vääriä ajatuksia tosiasioista välittämättä.

Otavan Ison tietosanakirjan mukaan materialisti palvoo aineellisuutta ja vastustaa henkisyyttä. Materialismi on tällä tavalla fanaattinen uskonto. Ihmisyyteen liittyy kuitenkin peruspyrkimys rehellisyyteen ja totuudellisuuteen, se ei kuitenkaan voi toteutua, jos on voimakkaita ennakkokäsityksiä, pakkomielteitä. Mielessä hyväksytyt ajatukset ovat kuin hypnoottisia suggestioita, jotka toteuttavat itseään tehden hyvin vaikeaksi tai mahdottomaksi havaita tai kokea omien ajatuksien vastaisia asioita. Mustien silmälasien läpi taivaskin näyttää mustalta.

Uskonto kuvaa ihmisen Luojasuhdetta. Ihminen on perusolemukseltaan uskonnollinen olento, aina jokin asia on keskeinen ja tärkeä. Materialismissa etsitään peloilta turvaa aineellisista asioista. Raha ja omaisuus ei tuo onnellisuutta, vaikka niitä on kuinka paljon tahansa yli käyttötarpeen. Länsimaissa katsotaan keskimäärin noin yhdeksän vuotta televisiota. Tiedotusvälineet, tulemalla suoraan koteihin, ”aivopesevät” ihmisiä näiden huomaamatta täyttämään mielensä materialistisilla pyrkimyksillä, arvoilla.

Maallisessa elämässä kaikella on vastaparinsa. Ihmistä voi tarkastella pelkästään aineellisena, materialistisena olentona eli solujen aineenvaihduntailmiönä. Tällöin eläimellisyys ja ahneus voidaan nähdä ihmiseen kuuluvana, luonnollisena piirteenä, jonkinlaisena soluilmiönä. Ääriesimerkkinä materialismin tyyppiedustaja voi olla aggressiivinen, häikäilemätön, yksinomaan omaa etua ajava, itsekäs, toisista välittämätön, pelkästään erillisyyttä ja omaa persoonallisuutta korostava. Toisten ihmisten ja luonnon merkitys olisi olemassa vain oman hyödyn näkökulmalta. Vastaparina on henkinen ihminen, joka on epäitsekäs, auttavainen, myötätuntoinen, rakkaudellinen, uhrautuva, katsoo kokonaisuutta, näkee ihmiskunnan, elämän ja luonnon ykseytenä, pyrkii henkisyyteen, tiedostaa olevansa osana suurta Henkeä. Maallinen keho on henkisen ihmisen tilapäinen ”asumus”.

Hyvä ja paha, oikea ja väärä ovat suhteellisia, ei ole mittayksikköä. Ihmiselämään liittyy tietty itsekkyys, jos ihminen ei pidä huolta itsestään, niin ei voi auttaa muitakaan. (Esimerkiksi kehitysmaassa suuri määrä autettavia saattaa kuolla auttajien ympärillä nälkään, mutta jos työntekijät antaisivat ruokansa pois, niin tilanne tulisi olennaisesti vieläkin huonommaksi.) Pitäisi kulkea kultaista keskitietä ja tuoda elämään inhimillisyyden, ihmisyyden, rakkaudellisen viisauden. Ihminen on aina valintatilanteessa vastakkaisten voimien välissä. Valintatilanteessa sydämessä tiedetään, kuinka ihmisyyden, inhimillisyyden kannalta onnistutaan. Ihmisyyden näkökulmalta pienen itsen pitäisi auttaa suurta Itseä, elämää kokonaisuuden näkökulmasta. Kun mieleen tulee epäitsekäs rakkaudellinen yllyke, niin siihen pitäisi suhtautua oman Sielun viestinä.

Materialisti ei voi hyväksyä henkisiä valokuvia, koska pelkästään yksi ainoa henkinen valokuva aiheuttaisi materialismiin perustuvan rakennelman sortumisen. Erikoisuutena mainittakoon, että henkisiä valokuvia on kymmeniä ehkä satoja tuhansia, myös tieteellisissä koeolosuhteissa otettuja, kuten Institut Metapsychique International:ssa Pariisissa sekä Englannissa vaikuttavan International Survivalist Society:n puitteissa. Henkiset valokuvat ovat todellisuutta, mutta syntymekanismia ei tiedetä. Olemassaolollaan nämä pystyvät kuitenkin todistamaan materialismin vääjäämättömästi harhaopiksi. Aito henkinen valokuva tuo elämään valoa ja toivoa sekä on virike lähteä henkiselle tielle.

Johdanto

Jokaisen ihmisen tietoinen tai tiedostamaton pyrkimys on tuntea itsensä ja olla itsensä kanssa tasapainossa. Minä tiedostaa mielen avulla. Ihminen todellisuus on oman mielen, tajunnan havainnot, kokemukset ja ajatukset. Ihminen ei ole tietoinen mielensä ulkopuolella olevasta muusta todellisuudesta. Ajatuksillaan ihminen voi avata itselleen uusia näkökulmia elämän tiedostamiseen. Ajatus pyrkii toteuttamaan itseään. Ajatukset määrittävät, mihin ihminen kiinnittää huomiota, mitä havaitsee ja mihin kokemuksiin hakeutuu. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Maallinen mieli pitää hallita, olla tietoinen ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan (aivan kuin autoa ajettaessa).

Mieli on kuin auto tai tietokone, siinä itsessään ei ole päämäärää. Minän pitää hallita ja ohjelmoida mieli, esimerkiksi etsitäänkö Luojayhteyttä vai palvotaanko materialismia. On tärkeätä olla tietoinen ajatuksistaan, mitä ajatuksia mielessä luodaan. Ajatus on kuin tietokoneen ohjelmointi toteuttaen määrättyä käskysanaa. Antroposofi Rudolf Steiner käytti vertausta, että ajateltu ajatus vastaa symbolisesti ammuttua luotia. Hypnoosikokeissa on voitu osoittaa, kuinka keskittynyt ajatus pystyy valtaaman ja pakottamaan mielen tarkoitukseensa, esimerkiksi hypnotisoitu voidaan sulkea teräshäkiin tai kiinnittää kiveen. Kummastakaan ei pääse pois, vaikka kuinka yrittäisi. Tällöin ihminen näkee ja tuntee jopa teräksen kovuuden.

Hypnoosikokeissa tulee hyvin esiin ajatukseen, mielikuvaan kätkeytyvä valtava voima. Ihminen havaitsee, kokee, tuntee totena oman ajatuksensa, mielikuvansa, vaikka samanaikaisesti katselee aistitodellisuutta. Esimerkiksi hypnotisoitu voi kokea hyvin todellisena mielikuvansa mukaisia pelottavia tilanteita, kuten olla haudattuna elävänä, hukkumassa veteen, olla villieläimen uhrina tai alkaa tuntea voimakasta kutinaa kuin muurahaiset kävelisivät iholla, sietämätöntä kipua tai olla pakko tehdä erilaisia asioita jne.

Ihminen pystyy luomaan omilla ajatuksillaan lähes huomaamattaan itselleen oman ”ajatusvankilansa”. Omat ajatukset määrittävät mitä ihminen ajattelee, sanoo, tekee, havaitsee, mihin hakeutuu jne. Omat ajatukset ovat kuin suodatin, joka hyväksyy tai hylkää uudet ajatukset ja havainnot riippuen sopivatko ne vanhoihin ajatuksiin.

Korkeampi mieli, sisäinen itse pitää ottaa huomioon, kutsua (aivan kuin autoa ajettaessa, minne mennään, mikä on päämäärä). Tähän henkissielulliseen puoleen liittyy ihmisen jatkuva sisäinen johdatus ja läheisesti ihmisyyteen liittyvät arvokkaat asiat, kuten myötätunto, inhimillisyys, rakkaus, ilo ja syvällisempi elämänymmärrys. Maallinen minä pyrkii näkemään asiat yksilön, persoonan ja aineellisuuden näkökulmasta, mutta korkeampi minä näkee elämän Hengen ja kokonaisuuden näkökulmasta sekä mahdollisuutena johdattaa ihminen Luojansa luo.

On tärkeätä ymmärtää uniin, enneuniin ja elämään liittyvä oma johdatus, vaikka maallinen mieli ei useinkaan tätä puolta arvosta. Ihmisessä on kaksi mieltä tai persoonallisuutta, mikä asia voidaan koska tahansa ja missä tahansa todentaa. Tästä sisäisen itsen ohjauksesta käytetään myös muita termejä (riippuen mitä näkökulmaa halutaan korostaa), kuten Kristus (huomaa Jeesuksen sanat "Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä"), korkeampi minä, Sielu, Minä Olen, Jumalan kipinä, Monadi, Henki, Luoja jne. Suoran yhteyden saamista tähän sisäiseen keskukseen sanotaan taivasyhteydeksi, valaistumiseksi, idän uskonnoissa samadhiksi, buddhalaiset käyttävät termiä nirvana. Ajatuksillaan ja valinnoillaan tietoinen minä avaa tai sulkee "sydämen". Ihmisen perimmäinen pyrkimys on juuri tämän oman henkisen puolen löytäminen.



Clearwater Virgin Mary copyright http://www.realpix.com/

Ihmisyydestä

Ihmistä voidaan tutkia rakenteellisena, anatomisena, nestemäisenä, kemiallisena, sähköisenä olentona tai mielen, tajunnan näkökulmalta. Itse kunkin todellisuus on omat ajatukset, tunteet ja kokemukset, muusta todellisuudesta ihminen ei ole tietoinen. Voidaan puhua maallisesta mielestä ja korkeammasta mielestä, Sieluyhteydestä. Tajunnan näkökulmasta ihminen elää maallisen elämän ajatuksina, mielikuvina ja tunteina. Kun ihminen katsoo jotakin, niin todellisuudessa ihminen katsoo aistiärsytyksen seurauksena syntynyttä ajatusta. Ihmisen omat ajatukset vaikuttavat mitä havaitaan ja mihinkä hakeudutaan eli mitä suuremmassa määrin ihminen näkee, mitä odottaa näkevänsä.

Lääketieteeseen liittyy puhtaasti materialistinen lähestymistapa ihmisyyteen, tunteetkin olisivat jonkinlaisia solujen aineenvaihduntatapahtumia (itse kukin ymmärtänee, että esimerkiksi rakkaudessa voi tapahtua monenlaisia kehollisia muutoksia, mutta keholliset muutokset eivät aiheuta rakkautta). Materialistiselta näkökulmalta (soluaineenvaihduntana) ei voi ymmärtää rakkautta, iloa, myötätuntoa tai epäitsekkyyttä. Jo yksi ainoa henkinen valokuva osoittaa omalla tavallaan materialismin harhaopiksi. Tässä mielessä erityisen mielenkiintoisia ovat tarkoissa tieteellisissä koeolosuhteissa otetut meediovalokuvat, joissa näkyy ektoplasmaa ja hahmoja. Kaikkialla maailmassa olisi helposti toistettavissa ”vesilasikoe”, missä syvähypnoosissa ihmisen tunto siirretään veteen vesilasissa. Kolmannen ihmisen suorittama neulanpisto veteen aiheuttaa aina kipureaktion, vaikka se suoritettaisiin toisessa huoneessa tai vaikkapa talon ulkopuolella. Tämä koe ei ole lääketieteellisesti selitettävissä ja viittaa ihmisen henkissielulliseen rakenteeseen.

Ihmistä voidaan tarkastella myös henkissielullisena olentona. Voidaan puhua maallisesta ja henkisestä ihmisestä, tällöin ihminen on osa Luojaansa tämän energiakentässä ollen osa suurta kokonaisuutta Tässä näkökulmassa aineellinen keho on vain väline, joka tekee henkiselle ihmiselle (Jumalan pojalle, Jumalan kipinälle) maallisen elämän mahdolliseksi kokea tällä tavalla. Tähän Sielun läsnäoloon, energiavirtaukseen liittyy paitsi kehon elämä (huomaa sanonta kuolemasta, henki lähti) niin myös ihmisen tajunta, luovuus, intuitio, rakkaus, ilo, sisäinen johdatus, ennalta tietäminen, telepatia jne.

Minä toimii mielen avulla. Mieli on kuin auto tai tietokone, jota minän pitää ohjata. Ihmisen pitää olla päämäärätietoinen, hallita ja olla tietoinen ajatuksiaan eli mitä on luomassa omaksi todellisuudekseen tai minkälaisessa todellisuudessa haluaa elää. Keho huolehtii mekaanisesti mielen ajatuksien, mielikuvien toteutuksesta. Henkissielullisesti mieli ja keho ovat erilliset, mikä tulee esiin, esimerkiksi kehosta irtautumiskokemuksessa.

Ihminen voi olla mukana henkisessä kehitystapahtumassa tietoisesti, jotkut eivät kiinnitä asiaan mitään huomiota, ja jotkut kieltävät sekä torjuvat koko näkökohdan. Usein ajatellaan, jos ei ole tietoinen jostakin asiasta, niin se ei myöskään mitenkään koskettaisi. Tähän liittyy aivan erityinen inhimillinen harha. Ihminen kohtaa ajatuksensa olemalla ajatuksiensa kaltainen. Ajatus on luova, itseänsä toteuttava tapahtuma, voima. Kaikki henkisesti kehittyneet kirjat painottavat ajatuksien tärkeyttä, jopa korostaen, että omat ajatukset, mielikuvat kohdattaisiin kuolemankin jälkeen. (Neale Walsch korostaa kirjoissaan, että helvettikin on oman mielen ajatuksellinen luomus, jossa koetaan ero Jumalasta ja tällä tavalla ollaan erossa rakkaudesta, valosta.)

Alice Bailey välittää viestinä kirjassaan ”Tutkimus Valkoisesta Magiasta”(Oy Aquarian Publications, Helsinki 1992), että astraalitaso ja n.k. astraalivalo ovat vain liikkuvia filmikuvia, jotka ihminen itse on luonut. Samassa kirjassa viestitetään, ettei astraalimaailmasta saisi kanavoida. Ihmisen pitäisi pyrkiä tietoisesti mentaalitasolle, intuitiohon. Tämä kyky on mahdollista hankkia meditaatiolla ja henkisellä kehittymisellä, jolloin aivot ja mieli virittäytyvät Sielun värähtelyihin.

Jokaisella on oma, aivan erityinen henkinen tiensä kuljettavana. Oma Sielu pyrkii johdattamaan ihmistä suurempaan ymmärrykseen, Luojayhteyteen. Ihmisen pitäisi olla tasapainossa Sielunsa pyrkimyksien (elämänsuunnitelmansa) kanssa. (Erikoisuutena mainittakoon, että Neale Walsch kirjoissaan liittää ahdistuksen Sieluyhteyden puutteeseen, ihmisen haluttomuuteen kuunnella omaa johdatustaan, rakkautta, kokemustaan, totuutta.)

Henkisellä tiellä kilpaillaan itsensä kanssa (ei ole olemassa mittayksiköitä paremmuudesta), pyrkimyksenä kehittää omaa tietoisuutta, ymmärrystä, ”värähtelytasoa”, löytää ja päästä sopusointuun oman Sielunsa, Itsen kanssa. Tässä henkisen tiedostamisen tapahtumaketjussa ajatukset voivat aiheuttaa salakavalasti esteitä. Ihminen voi luoda itselleen suoranaisen ajatusvankilan huomaamatta koko asiaa, esimerkiksi takertumalla (täyttämällä mielensä) aineellisuuteen, mielipiteisiin, kielteisyyteen liittyvillä asioilla. Esimerkiksi on helppo kuvitella, että lapsien lähdettyä kotoa tai viimeistään eläkkeellä olisi jokaisella hyvää aikaa ja erinomaiset mahdollisuudet kehittää itseään monella eri tavalla ja harrastaa henkisiäkin asioita. Usein on vaikeutena tehdä jotakin erilaista, murtaa piintyneitä ajatustottumuksia, jotka pyrkivät pakottamaan ihmisen käyttäytymään ja toimimaan vanhojen mielikuvien mukaisesti.

Vain totuus on ajan mittaan kestävää. Ihmisen tulisi olla rehellinen ja totuudellinen myös itselleen. Jokainen ihminen on omasta mielestään rehellinen ja totuudellinen kiinnittämällä huomiota johonkin pieneen yksityiskohtaan tai jonkun mielipiteeseen. Ihminen pystyy järkeilemään minkä tahansa asian omaksi edukseen.

Mitä ihminen ajattelee, mihinkä ihminen kiinnittää huomiota eli ne ajatukset, mielikuvat mitkä itse kukin valitsee mieleensä, on ihmisen todellisuus. Toisella mielen todellisuus voi olla pelkästään aineellisissa tavoitteissa ja toisella pääpaino ihmisyyteen, henkisyyteen liittyvissä arvoissa. Sisimmissään kuitenkin jokainen tietää tai aavistaa onko jokin asia totta, erityisesti ihmisyyteen, inhimillisyyteen liittyvissä asioissa.

Ihmisyyttä, uskontoa ja politiikkaa ei voi erottaa toisistaan. Esimerkiksi jos ajatellaan vapaaseen kilpailuun perustuvia markkinavoimia järjestelemässä köyhien kehitysmaiden talousasioita, niin ympäristöongelmat, luku- ja kirjoitustaito, terveydenhoito, ruoka- ja asumisongelmat saisivat vähäistä tai ei ollenkaan huomiota, sen sijaan pienet palkat ja pitkät työajat saisivat kiitosta. Jos köyhissä kehitysmaissa ihmisillä kaikki energia menee ruoan hankkimisessa, niin yhteiskunnan peruspalveluidenkaan kehittäminen ei onnistu. Luku- ja kirjoitustaito on keskeistä, jotta ihmiset voivat auttaa itseään.

HS:ssa oli 19.03.07 Slovenian presidentin Janez Drvovsekin haastattelu otsakkeella “Slovenian presidentti opastaa ihmisiä mielenrauhan etsimisessä“. Tässä haastattelussa ja kirjassaan “Thoughts on Life and Awereness“ Slovenian presidentti käsittelee ihmisten tietoisuutta ja maailman epätasapainoa, joka ilmenee osalla ihmiskuntaa äärettömänä köyhyytenä, itsekkyytenä ja ilmastomuutoksina, jotka ovat johtamassa ihmiskuntaa tuhoon. Ihmisen pitäisi löytää sisäinen tasapainonsa ja tultava paremmaksi, tiedostavaksi yksilöksi, jotta paremmin voisi huomata maailman epätasapainon. Jos tällaisia ihmisiä löytyisi tarpeeksi, niin politiikka ja maailma voisivat muuttua.

Esimerkki luovuudesta: HS:ien kuukausiliitteessä (toukok-07) Leif Segerstamin haastattelusta: ”Säveltäminen on tyhjän paperin täyttäminen luovasti, minä kuulen jotakin, ja kun se valmis, kirjoitan sen nuoteiksi paperille. Siis kuulen sen täällä, sisällä”, Segerstam sanoo ja kopauttaa absoluuttisella sävelkorvalla varustettua päätään.

Kaikkia koskettavassa ikivanhassa ”Prinsessa Ruusunen” sadussa on kuvattu symbolisesti ihmisyyden perusongelmaa. Ihminen nukkuu ”noiduttuna” (itsensä noitumana, ajatuksiensa vankina, maallisuuden unessa, maallisuuteen uppoutuneena) tiedostamatta omaa henkistä olemustaan. Korkeamman minän kosketus palauttaa ihmisen tietoisuuteen omasta henkisestä olemuksestaan (kuten lintu vapautuu häkistään).

Ihminen on olemukseltaan uskonnollinen olento, aina jokin asia on erityisen tärkeätä ja keskeistä. Uskonnollistyyppinen kiintymys, rakkausenergia on mahdollista siirtää jonkinlaisena projektiona maallisiin pyrkimyksiin, esimerkiksi jalkapallojoukkueen hurmahenkiseen kannattamiseen, arveluttavaan poliittiseen, sotilaalliseen pyrkimykseen, fatwaan jne. Ihmisyys ja uskonto liittyvät läheisesti yhteen. Vaikka maallinen mieli pyrkii kieltämään henkimaailman maallisen järjen vastaisena, niin ihmisellä on kuitenkin sisäinen tai alitajuinen varmuus Luojayhteydestä, ihmisen henkisestä olemuksesta. Jeesus korosti, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Ihmisen pitäisi rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään. Jeesus kehotti ensimmäiseksi etsimään Jumalan Valtakuntaa, ”Taivasten Valtakunta on sisällisesti teissä”. ”Etsivä löytää”. ”Kolkuttavalle avataan”.

Mihinkä ihminen kiinnittää huomiota, mihinkä virittäytyy, mitä ajattelee muuttuu omaksi todellisuudeks hyvässä ja pahassa saamalla tilaa mielessä. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Avataara Amma kehottaa pitämään Kristusta (mestariansa) aina mielessään ja tekemään kaikki yhdessä Hänen kanssaan ja Hänelle sekä tarkasti valvomaan, mitä mielessään ajattelee. On tärkeätä pitää mieli päämäärätietoisena. Neale Walsch kehottaa pitämään korkeinta ajatusta aina mielessään ja valintatilanteessa miettimään, mitä rakkaus tekisi. Lähestyttäessä rakkaudellista Luojayhteyttä ihmiselle kirkastuu, mikä on tärkeätä, mikä on elämäntarkoitus.

Mediumistisesti herkän ihmisen on erityisen tärkeätä pyrkiä mielen hallintaan, nostamaan värähtelytasoansa (herkkyyttä, tietoisuutta), olemaan rakkaudellinen ja hyväntahtoinen, muutoin on vaarana huomata ympäristössään häiritseviä kielteisiä energioita tai virittäytyä astraali-, mielikuvitusmaailman kielteisiin voimiin, omiin tai muiden luomiin enemmän tai vähemmän sameisiin ajatusluomuksiin. Kaikkien pitäisi pyrkiä Jeesuksen ohjeiden mukaan suoraan taivaskokemukseen, Luojayhteyteen astraalimaailman toiselle puolelle rakkauden, ilon, valon, totuuden suoraan läsnäoloon. Hetken kokemus antaa elinikäisen ymmärryksen. Viidakossa kaikki näyttää sekavalta, mutta vuorenhuipulta kaikki on selkeää ja kirkkasta.

Kollektiiviset ajatusluomukset sisältävät yleensä asian liittyviä yleisiä ajatuksia heijastaen yleistä ilmapiiriä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana avataara Meera (Saksassa) on ilmoittanut, ettei kukaan saa kanavoida häntä.

Ei ole olemassa valintatilanteissa valmiita ratkaisuja. Aina valintatilanteessa ihmisen itsensä pitäisi päättää noudattaako rakkaudellisen viisauden ääntä vai persoonallisuutta korostavia, itsekkäitä pyrkimyksiä. Pitäisi ottaa huomioon oman sydämensä, oman minänsä rakkaudellinen hiljainen ääni eikä kallistua maallisista virvatulista onnen etsimiseen.

Ihmisen maallinen, järkeilevä mieli katsoo asioita itsekkäältä, persoonalliselta näkökulmalta ja pystyy järkeilemään ja omasta mielestään perustelemaan minkä tahansa asian omaksi edukseen. Esimerkiksi monet kirkonopit on irrotettu alkuperäisestä asiayhteydestään ja tämän jälkeen on järkeilty ja järkeilty oppirakennelmia, joilla lopuksi ei ole mitään yhteyttä alkuperäiseen tiedonlähteeseen, esimerkiksi protestanttisen kirkon mukaan Kristuksen, Luojan kokeminen mystiikassa olisi kirkon vanhurskauttamisopin ja syntisyyskäsityksen vastaista eli täydellisesti päinvastaista, mitä Jeesus opetti tekemään. Raamatussa on lukuisia kehotuksia pyrkiä suoranaisiin yhteyksiin Kristuksen henkimaailman kanssa, esimerkiksi ”Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” ( Joh.14:26) Elävä yhteys, kokemukset Kristuksen henkimaailman kanssa on aivan keskeinen suositus ja pyrkimys Raamatussa. Tämä on pystytty tehokkaasti estämään kirkollisessa toiminnassa.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana Elaine Pagelsin kirjassa ”Gnostilaiset Evankeliumit” tuodaan esiin uutta tietoutta kristinuskon alkuvaiheesta. Tällöin esimerkiksi naiset toimivat pappeina, profetoiden, julistaen, kastaen jne. Tämä loppui kun kirkollinen mielivalta, pakkovalta, uskonnon maallistaminen astui kuvaan.

Jeesuksen henkisestä voimasta syntyivät kristilliset kirkot, mutta Jeesus ei antanut mitään ohjeita kirkkojen perustamisesta eikä ottanut kantaa kuka saa levittää Jumalan sanaa. Jotkut pitävät Raamattua ehdottomana lakikirjana. Raamatussa on aikakauteensa liittyviä suosituksia ja mielipiteitä, jotka ovat sopimattomia meidän aikakauteemme, esimerkiksi lähimmäisten kivittämisestä. Tähän liittyen eräs yksityiskohta kiinnittää huomiota. Vielä Jeesuksen aikana juutalaiset uskontoon vedoten kivittivät monesta eri syystä lähimmäisiään. Nykyisin Israelissa ei enää kivitetä ihmisiä, vaikka uskonto on sama. Joissakin islamilaisissa maissa vieläkin lähimmäisten kivittämisperinne jatkuu. Kirkkohistoriassa on esitetty monenlaisia mielipiteitä kirkon opinkappaleiksi. Esimerkiksi ehtoollisessa luterilaisen teologian mukaan leipä ja viini ovat Kristuksen ruumista ja verta, joita syödään. Tässä voi olla olennaista ymmärtää Kristuksen ja Jeesuksen ero. UT:n käsitys Jumalasta, Sanasta, Kristuksesta: ”hän, jossa me liikumme, elämme ja olemme” Apt. 17:28. Jeesus oli ihminen (lääketieteellisesti), ihmisestä syntynyt, ristillä kuollut, jopa ristillä ennen kuolemaa epäili Jumalan hyljänneen hänet. Henkisissä kirjoissa Jordan-kastetapahtumaa sanotaan valaistumiseksi, yhteyden saamista Kristukseen eli tietoista Kristus-yhteyttä.

Ihminen itse valitsee näkökulman, mistä katsoo ja mihinkä vertaa elämäntapahtumia. Esimerkiksi toinen voi nähdä elämän valoisana ja onnellisena, Luojan rakkaudellisena läsnäolona sekä ilmentymänä. Vastaavasti toinen voi nähdä elämän pimeyden voimien mellastuskenttänä, synkkänä, toivottomana ja ahdistavana. Toinen voi yrittää ymmärtää kaikkia ihmisyyteen liittyviä ilmiöitä solujen aineenvaihduntana ja vastaavasti toinen voi tiedostaa ihmisyyden olemuksen henkissielulliseksi olennoksi aineellisessa kehossa jne.

Ihminen antaa itse mitä suuremmassa määrin asioille ja kokemuksille niiden merkityksen. Esimerkiksi onnellisuus on mielentila. Toinen ihminen on onnellinen ajaessaan vanhaa käytettyä autoansa ja toinen on tyytymätön hyvin kalliiseen autoonsa, toiselle voi kanootti olla onnellisuuden lähde ja toiselle mikään alus ei ole sopiva, toinen on onnellinen pienessä mökissään ja toiselle ei riitä mitkään palatsit. Toiselle voi olla toistuvasti onnellisuuden lähde oma meditaatiohetki ja toiselle ei löydy rahallakaan onnellisuuden lähdettä jne. Samantapainen vastaavuus on usein kielteisten kokemuksien kanssa, mikä toiselle voi olla koko elämän pilaava, traumaattinen kokemus, tunnehaava, niin toiselle samanlainen kokemus voi olla vain olankohautuksen arvoinen asia, esimerkiksi lähisukulaisen tai auktoriteettiasemassa olevan ilkeät, pahantahtoiset sanat tai teot.

Näkökohtia ihmisyyteen


Kaisa Oikarinen ”Puhuttelu”

Taulu kuvaa varjoa (”paholaista”, kynnyksenvartijaa, Doppelgängeria) ihmisen itsensä ajatuksin ja tuntein luomaa näkymätöntä astraalimaailman olentoa. Rudolf Steiner pitää sitä astraalisena tilikirjana, samalla korostaen, että kielteiset ajatukset näkyvät astraalimaailmassa demonisina muotoina. (Mielellä, alitajunnalla on kyky antaa tunteelle muoto.) Jokaisella on oma varjonsa. Se voi olla suuri ja pelottava riippuen ihmisen ajattelusta ja toiminnasta. Joskus varjo nähdään tai koetaan sattumalta ja asiaa pidetään harhanäkynä tai paholaisen kohtaamisena. Se on ihmisestä erillinen, mutta kuitenkin ihmiseen liittyvä, siitä nimitys varjo. Varjo on kaikenaikaa muuttuva. Henkisessä kehityksessä se muuttuu hirviöhahmosta enemmän ja enemmän ihmistä muistuttavaksi. Oma ”pimeys”, kielteisesti käytetyt voimat pitäisi muuttaa hyväntahtoisiksi ja rakentaviksi, kuvaannollisesti miekat auroiksi. Olisi tärkeätä olla tietoinen ajatuksistaan, hyväntahtoinen ajatuksissa, sanoissa ja teoissa sekä olla tekemättä mitään sopimatonta.

Paha, ”paholainen” on ihmisen mielen valinta. Voima, kuten viettimäinen energia on neutraali, mutta tätä energiaa voi käyttää pahoihin tai hyviin tekoihin. Mieli on kuin tietokone tuoden tietoisuuteen asiaan liittyviä erilaisia vaihtoehtoja minän harkittavaksi. Tunteen tai halujen valtaama ajatus voi saada mielessä joskus täydellisen ylivallan, kuten voi tapahtua huumeiden käytön yhteydessä. Esimerkiksi heroiini pystyy aiheuttamaan fyysisen, elimellisen riippuvuuden jo kerran tai parin käytön jälkeen, vaikka olisi saanut huumeen unen aikana. Kysymys ei ole paholaisesta, joka valtaisi ihmisen. Kirkko personoi paholaista, esimerkiksi kun Luther heitti paholaista mustepullolla, niin kirkon mukaan kysymyksessä olisi persoonallisen, paikalle tulleen paholaisen kohtaaminen. Lääketieteellisesti on kysymys näköharhasta ja henkissielullisesti mitä todennäköisimmin omasta varjokokemuksesta.

Jeesus korosti henkilökohtaista vastuuta tekemisistään, pahan tekeminen pitäisi lopettaa ja riitapuolen kanssa pitäisi sopia. Viimeinenkin ropo pitää muutoin maksaa, mitä kylvää, niin sitä niittää. Kirkon persoonallisessa paholaiskäsityksessä vääristetään tätä. Ihminen onkin itse asiassa paholaisen uhri ja syyllinenkin onkin mitä suuremmassa määrin paholainen. Tällä tavalla kierretään henkilökohtaista vastuuta. Syyllisiä ovatkin muut houkutuksia järjestelemällä. Jos ei oteta vastuuta omasta tekemisestä, niin usein entinen meno jatkuu.

Ajatus suorittaa sille annettua käskysanaa hyvässä ja pahassa , esimerkiksi jos ihminen ajattelee että Luojan kokeminen ei ole mahdollista, niin omat ajatukset toteuttavat tässäkin annettua käskysanaa. On vaikeata kokea tai havaita omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Ajatukset heijastuvat myös ihmiseen itseensä takaisin kuin peilistä luoden tällä tavalla jokaisen ympärille toteusta vaativia ”olioita”, ”tietokoneohjelmoiteja”. Esimerkiksi jos ihmisellä on kiusaavia, syyttäviä, uhkaavia, vainoavia ajatuksia, niin psykologisin keinoin on helppo osoittaa niiden olevan omia ajatuksia.

Ihminen energiaolentona

Maallinen ihminen on osa ihmisen henkistä olemusta. Huomaa tässä yhteydessä ”vesilasikoe”. Tämä koe yksinään osoittaa, ettei ihminen ole pelkästään keho.

Kiinalaisessa lääketieteessä pidetään itsestään selvyytenä meridiaaneja, energiavirtauksia ja tähän liittyviä useita hoitomuotoja, kuten akupunktiota ja vyöhyketerapiaa. Suomessakin on tehty akupunktion tehon osoittava lääketieteellinen väitöskirja (Seppo Junnila).

On olemassa lukuisia kirjoja, jotka käsittelevät ihmistä energiaolentona. Akupunktiosta on useita yksityiskohtaisia oppikirjoja. Pauline Willsin kirjassa ”Vyöhyketerapia käsikirja” on kuvattu selkeästi ja kokonaisvaltaisesti vyöhyketerapiaa sekä väriterapian perusteita. Shalia Sharamonin ja Bodo J. Baginskin kirjassa ”Chakra käsikirja” on kuvattu selkeästi tsakrojen toimintaa. Shafica Karagulla-Dora Kunz kirjassaan ”Tsakrat ja ihmisen energiakentät” ovat pyrkineet lähestymään ihmisyyttä ja ihmisen on sairauksia yhdistämällä (lääkärin) lääketieteen ja selvänäköisyyden. Kun Googleen laittaa hakusanaksi chakra, niin tulee yli kahdeksan miljoonaa hakuvihjettä.

Henkisen ihmisen, ihmisyyden, ihmisenä olemisen, tiedostaminen näkökulmalta on aivan keskeistä kaikkien tsakrojen tasapainoinen toiminta. Tsakrat ovat henkisiä energiakeskuksia, jotka mahdollistavat aineellisen elämän ja tiedostamisen. Materialismissa ajatellaan, että ihminen on pelkästään viettien vallassa oleva eläinolento. Tämäntapaisessa ajattelussa, esimerkiksi seksiasioissa, helposti unohdetaan, että ihminen on kokonaisolento ja seksissä pitäisi olla kaikki ihmisyyden, henkisyyden vivahteetkin mukana. Eli jos mies ja nainen heti suhteen alusta liiaksi painottavat seksiasioita, niin ihmissuhteen korkeammat rakkaudelliset ilmenemismuodot voivat jäädä täysin taka-alalle ja ihmissuhde jähmettyä kohtuuttoman pinnalliseksi.

Alan kirjojen mukaan kullakin tsakralla on aukaiseva pääväri ja sulkeva vastaväri. Tsakrat ovat liikkeessä olevia. Värit ja puhtaus vaihtelevat riippuen henkisestä kehityksestä ja suuntautumisesta. Ihmisen omat ajatukset, mielikuvat voivat estää ja tukahduttaa tsakrojen toimintaa tai päinvastoin auttaa niitä niiden toiminnassa.

Tietyillä äänivärähdyksillä on itse kuhunkin tsakraa aukaisevaa vaikutusta. Juuritsakrasta kruunutsakraan nämä äänteet ovat U, O (U:n ja O:n välimuoto), O, A, E, I, M. Huomaa tässä yhteydessä OM-sana, joka lausutaan AUM. Idässä tämän ajatellaan olevan Jumalan maailmakaikkeutta luova ja ylläpitävä sana-, ajatusenergia. Tämä sana lausuttuna yhdistää tai auttaa virittäytymään ihmistä näihin energioihin. Lausumalla äänteet A, E, I, O, U ihminen huomaa niiden vaikutuksen myös helposti omissa tsakroissaan, jotka puolestaan liittyvät läheisesti elämää ylläpitäviin energioihin.

Iegor Reznikoffin laulu ”Le Chant de Fontenay” on kaikkiin tsakroihin ja kehoon vaikuttava (saatavana musiikkikauppa Fuga Hki).

Musiikin lisäksi, myös A.E.I.O.U äänneyhdistelmää, OM-sanaa, symboleita sekä värejä on käytetty henkisinä avaimina rukouksen ja meditaation lisäksi vuosituhansia. Jeesus kehotti ensimmäiseksi etsimään Taivasten Valtakuntaa, luvaten että etsivä löytää, kolkuttavalle avataan. Avataara Amma tuo esiin näkemyksen, että jos ihminen ajattelee, keskittyy Jumaluuteen, jolla on muoto, niin ihminen kohtaa ensimmäiseksi Jumaluuden muotona, jos keskittyy Jumaluuteen, jolla ei ole muotoa, niin taivaskokemus on kuin sulautuminen tietoisena rakkauden, autuuden mereen, Luojan energiakenttään.

Ääneenkin liittyy muoto ja äänetkin voivat olla hajottavia ja tuhoavia, esimerkiksi disharmoninen musiikki ja puhekin voi olla viiltävää ja jääkylmää jne. On keskeistä inhimillisessä elämässä, kuinka sanat lausuntaan, eli sanat pitäisi lausua lempeästi ja hyväntahtoisesti.

Sanojen ja tekojen lisäksi, ajatukset, mielikuvat ovat luovia tapahtumia eli toiveet, päätökset, mielipiteet ovat ”tilauksia” hyvässä ja pahassa. Henkisissä kirjoissa painotetaan erityisesti, että ihminen itse olisi alkusyy kohtaamiinsa tapahtumiin ja sattumatkin olisivat näennäisiä. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen, kohdaten ajatuksensa, sanat ja teot liittyvät läheisesti omiin ajatuksiin. Neale Walsch tuo esiin näkemyksen, että pelko ja siihen liittyvät pelon ajatukset ovat myös ”tilaus” pelonkokemukseen.

Jos omaksuu mielipiteen, että on vain aineellinen keho, niin samalla takertuu ja tällä tavalla sitoutuu ennakkokäsitykseen tässä asiassa. Omat ajatukset tekevät mustan vaipan, jonka läpi totuuden valo ei pääse näkymään. On vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Jotta ihminen lähtisi selvittämään jotakin, niin pitäisi olla halua etsiä totuutta. Tähän tarvitaan hiven uskoa, ”sinapinsiemenen” verran. Jos asiaa pitää mahdottomana, niin tämän vuoksi on vaikeata aktivoitua.

Pitäisi arvostaa totuutta ja olla valmis luopumaan omista mielipiteistä, mikäli huomaa niiden olevan totuuden vastaisia. Maallisesti ja persoonallisuuden näkökulmalta monet asiat vaikuttavat keskeisiltä ja arvokkailta, mutta henkiseltä näkökulmalta ovat usein harhaanjohtavia takertumia. On vastavuutta, jos näyttelijä alkaisi pitää totena näytelmän roolihahmoja ja näiden vuorosanoja. Yleinen mielipidekin voi olla hyvinkin harhauttavaa ja tarkoitushakuista. Esimerkiksi vielä meidän aikanamme tehdään mittaamattomia ympäristötuhoja hetkellisen rahanahneuden vuoksi.

Kristus-, taivaskokemuksessa Luojan rakkaudellinen läsnäolo voi ottaa hetkeksi muodon, minkä ihminen ymmärtää. Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä, on asiasta tietoinen tai ei. Tietoista yhteyttä sanotaan taivaskokemukseksi. Tämä on se osa elämänykseyttä, ihmisyyden henkistä olemusta, Jumalanpoika, minkä jokainen haluaisi kaikkein hartaimmin kokea. Korkein onni ja onnellisuus ei löydy mistään itsensä ulkopuolisesta vaan omasta Luojayhteydestä. Ihminen etsiin usein ”viisasten kiveä” jostakin hyvin kaukaa tai jostakin hyvin vanhasta. Mikä on lähinnä ja arvokkainta, jää helposti huomaamatta.

Ajatukseen liittyy tunne ja päinvastoin tunteeseen ajatus, mielikuva. Ajatuksella ja tunteella on läheinen yhteys tsakroihin niitä avaavasti, auttaen tai tukahduttaen. Sama asia tulee hyvin esiin musiikissa. Musiikkiin liittyy lähes välitön tunnekokemus ja tällä tavallakin vaikutus myös tsakraan tai tsakroihin. Pitkäaikaisenkin henkisen keskittymisen, virittäytymisen pystyy hetkessä ”tuhoamaan”, purkamaan kielteisillä mielikuvilla tai tunnekuohulla, esimerkiksi suuttumalla.

Juuritsakraa(voimakeskus) avaavasti vaikuttaa rytmikäs musiikki, kuten rumpu- ja marssimusiikki, värinä punainen (toimivan tulivuoren), (härkä aktivoituu punaisesta väristä, matadorilla vastaavasti on korkean tsakran väri, esimerkiksi vaaleanvioletti), juurikeskusta symboloi raha. Sakraalikeskusta symboloi seksi ja se liittyy läheisesti sukuelimiin, sitä aktivoi musiikki, joka saa tunteet virtaamaan, kuten tango, flamenco, värinä oranssi.

Sisuspunostsakraa (3.s tsakra, solar plexus tsakra) musiikkina aktivoi rytmikäs musiikki, kuten rock ja pop, värinä aukaiseva on kirkas keltainen, kultainen väri. Sitä symboloi valta. Henkisissä kirjoissa tähän tsakraan yhdistetään läheisesti maallinen persoonallisuus, sillä on läheinen yhteys astraalikehoon, eli tunteisiin ja haluihin. Tähän tsakraan liittyy kehotietoisuutta. Kaikilla on kyky tuntea vatsallaan, esimerkiksi jokainen tiedostaa ainakin sairauden yhteydessä, mikä ruoka tuntuu sopivalta. Joillakin vatsa on kuin ”ilmapuntari”, tietäen, tuntien asioita jopa etukäteen. Tällä tsakralla tunnemme toisten ihmisten värähtelyä, kielteisyyttä, antipatiaa sekä vastaavasti sympatiaa. Se yhdistää ylemmät ja alimmat tsakrat, ja on myös läheisessä yhteydessä luontoon.

Kun puhutaan sympatiasta, antipatiasta, aavistamisesta, ennalta tietämisestä, musiikin säveltämisestä, rakkaudesta jne, niin aineellisten solujen sisäiset tapahtumat eivät pysty selittämään näitä tapahtumia. Esimerkiksi aivoja ärsyttämällä saadaan muistoja, muistikuvia vain menneistä tapahtumista.

Sydäntsakraa (Luoja löydetään sydämen rakkaudessa, ei maallisen mielen järkeilystä. Huomaa Jeesuksen sanat, että ihmisen pitää tulla lapsen kaltaiseksi.) aktivoi musiikki, joka saa rakkauden heräämään, sopusoinnun. Värinä vaaleanpunainen ja luonnonvihreä. Se yhdistää rakkaudella, tällöin on keskeistä tunne ja kosketus. Peruspyrkimys on lopulta jumalaisen rakkauden kaikkiallisen läsnäolon tiedostaminen, yhteyden saaminen Luojan sydämen kanssa.

Kurkkutsakraa (kommunikaation ja inspiraation keskus) aktivoi New Age-musiikki, uskonnolliset laulut, sen värinä on taivaan kirkas sininen.

Otsatsakraa (kolmas silmä, olemassa olevien tasojen tiedostaminen) aktivoi New Age-musiikki, klassilliset musiikkiteokset, kuten Bach. Sen värinä on indigonsininen. Kruunutsakraan yhdistetään hiljaisuus ja musiikki, joka johdattaa siihen, kuten gregoriaaninen musiikki. Sen värinä on vaaleanvioletti, valkoinen.

Kun ajatellaan henkistä virittäytymistä, niin yhdelle sopii yksi tapa, toiselle toinen. Sopiva musiikki saa ihmisen hetkessä korkeammalle kokemus-, tietoisuustasolle.

Ihminen voi virittäytyä monenlaisiin ajatuksiin, mielikuviin ja tunteisiin sekä tehdä ne tällä tavalla itselleen keskeiseksi ja tärkeäksi. On mahdollista luoda myös ajatuksin ja tuntein itselleen ”seuralainen”, esimerkiksi oma mielikuvituksellinen paholainen tai pelottava, kostoa, vihaa ja verta vaativa epäjumala. Maalliselle järkeilylle on suuri houkutus eriyttää uskonto alkulähteestään ja sekoittaa Jumala ja Jumalan tahto omaan tai oman järjestön valtapyrkimyksiin ja tällä tavalla naamioida omat halut ja toiveet. Korkeasti kehittyneet henkiset mestarit ovat aina, kautta aikakausien tuoneet esiin, että Luoja löydetään ja tiedostetaan rakkaudessa, rakkaus yhdistää. Kysymys ei ole älyllisestä tiedosta, opinkappaleiden uskomisesta. Elämä erilaisissa ilmenemismuodoissaan on Jumalan ilmentymää. Ihmisen näkökulmasta Luoja on elämän taustalla ilmeten myös henkisinä lakeina, ajatuksella mitä vapaan tahdon mukaisesti kylvää, niin sitä niittää. Ihmisellä on mahdollisuus valita myös tietoinen, kokemuksellinen Luojan läsnäolo.

On tärkeätä tiedostaa, että ajatus on luova, itseänsä toteuttava ”olio”, ajatus toistettuna voimistuu, erityisesti tunteen täyttämä, keskittynyt mielikuva on tehokas. Voimakastahtoinen ihminen, erityisesti uskonnon varjolla, voi suggeroida, ”noitua” ilmapiirin ja tehdä yhteisön yleisen mielipiteen suosiolliseksi mitä merkillisimpiin asioihin, esimerkiksi juutalaisvainot natsien aikana.

Kaikkien uskontojen perustarkoitus on auttaa ihmistä Luojayhteyteen. On inhimillistä etsiä viisasten kiveä myös joistakin erikoisista paikoista tai hyvin kaukaa, ”tähtien” takaa. Sisäinen viisaus, Luojayhteys on kuitenkin löydettävissä hyvin läheltä, lähempää kuin oma hengitys. Ihmisen pitäisi toimia aina yhteisymmärryksessä oman sydämensä viisauden kanssa.

Henkisen herkkyyden, tiedostamisen kehittyminen, henkinen avautuminen tapahtuu henkisten lakien mukaan automaattisesti kuten ruoan sulaminen. Henkisenä ravintona on ajatuksien ja tunteiden puhtaus, myötätuntoisuus sekä rakkaudellisuus, hyväntahtoisuus ajatuksissa, sanoissa sekä teoissa. Raamattu, Carl G. Jung, Neale Walsch ja lukemattomat muut henkisesti kehittyneet ihmiset korostavat, että ihmisen on mahdollista saada läheinen, konkreettinen, todellinen yhteys omaan henkiseen ohjauskeskukseensa, Luojaan (Kristukseen, sisäiseen itseen). Jeesus jopa painotti, että tähän pitäisi pyrkiä ensimmäiseksi. Jeesus toi tässä yhteydessä esiin mielenkiintoisen yksityiskohdan, Luojaa, Taivasten Valtakuntaa pitäisi lähestyä lapsen kaltaisesti eli tässä tilanteessa pitäisi maallinen mieli saada hetkeksi ”syrjään”, ihmisen pitäisi olla hetki ilman omaa ajattelua, mielipiteitä, ennakkoehtoja.

Läheinen Sieluyhteys ilmenee rakkautena, ilona, syvempänä henkisenä tiedostamisena, elämäntarkoituksen ymmärtämisenä, henkisinä kokemuksina, intuition astumisena elämään. Alice Bailey on välittänyt kirjassaan ”Tutkimus Valkoisesta Magiasta” tiedon, että esimerkiksi intuitiota ei ole tarkoitettu itsekkäisiin tarkoituksiin. Sen tarkoitus on auttaa ja kohottaa ihmiskuntaa.

Arthur M. Abellin kirjassa ”Talks with Great Composers” on myös Richard Straussin haastattelu inspiraatiosta. Straussin mukaan inspiraatiota on vaikeata kuvailla, koska se on luonteeltaan niin herkkä ja hienovarainen. Mutta kun hän on parhaalla inspiraation tuulella, niin tällöin on mukaansatempaavia visioita, joissa on läsnä korkeampi minuus. Tällaisina hetkinä on mahdollista käyttää ikuista ja ääretöntä energiaa, jonka minä ja sinä sekä kaikki elolliset jakavat. Uskonto kutsuu tätä Jumalaksi. Strauss tuo haastattelussa esiin myös suuren kiinnostuksensa ruotsalaisen mystikko Swedenborgin kokemuksiin.

Filosofi Immanuel Kant on kuvannut kirjeessään Charlotte von Knobanchelle yksityiskohtaisesti Emanuel Swedenborgin näkyä Tukholman tulipalosta, minkä näyn yksityiskohdatkin voitiin myöhemmin vahvistaa. Tämä oli ilmeisesti Swedenborgin mystisistä kokemuksista kuuluisin.

Joogasta

Hinduismin aatepohjalla kehittyi jooga. Raja-joogan harjoittamisen ohjeet ovat kirjallisesti olleet olemassa jo paljon ennen Jeesuksen syntymää. Joogassa on useita eri suuntauksia. Länsimaissa yleisemmät ovat hatha-jooga ja raja-jooga, missä jälkimmäisessä painotetaan enemmän meditaatiota. TM-liike on raja-joogan muunnelma. Intiasta joogameditaatio on levinnyt laajalle buddhalaisuuden välityksellä. Buddhalaisuudesta puhutaan hinduismin osana ja myös erillisenä liikkeenä. Zen-meditaation muodot poikkeavat jonkin verran alkuperäisestä raja-joogasta. Sanotaan, että jumalallinen opettaja Krisna neuvoo Bhagavad-Gitassa kuinka joogaa voi harjoittaa kaikissa arkielämän tilanteissa. Puhutaan myös työn joogasta (karma-jooga), tiedon joogasta, rakkauden joogasta, fyysisestä joogasta (hatha-jooga) ja kuninkaallisesta joogasta (raja-jooga).

Jooga tarkoittaa yhdistämistä. Puhutaan fyysisen, tunne- ja henkisen olemuspuolen yhdistämisestä. Jooga yhdistää ihmisen Jumalaan samadhissa. Tämä tarkoittaa jumaloivalluksen tilaa.

Valoheijasteen keskellä lisälöytö. ”paulamargareta”

 

Kirkkohistoriasta

Jeesus korosti, että "Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä" "Etsikää ensin Taivasten valtakuntaa", "Etsivä löytää", "Kolkuttavalle avataan" eli kysymyksessä on oma henkinen tie, pyrkiminen oman Luojayhteyden kokemiseen, valaistumiseen, taivaskokemukseen. Alkuseurakunnissa (esim. Joh.14 ja 1Kor.12-14) oli pyrkimys Pyhän Hengen opetuksiin, tämän alkuvaiheen jälkeen tapahtui "vallanvaihto" (ajatuskulkuna, että Pyhän Hengen opetuksia ei tarvita, koska papit puhuvat Pyhän Hengen puolesta). Kristinuskon opit ja käsitykset ovat yhteneväisiä mitä suuremmassa määrin gnostilaisuuden kanssa, mikä puolestaan liittyy läheisesti buddhalaisuuteen. Esimerkiksi uskontotieteiden professori Elaine Pagels on tuonut esiin näkemyksen kirjassaan ”Gnostilaiset Evankeliumit” (Art House, 2006), että ”Tuomaan evankeliumissa” voitaisiin sanat Jeesus ja Buddha vaihtaa keskenään.

Vuorisaarnassa Jeesus opettaa mm. seuraavasti; ”jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: `sinä tyhjänpäiväinen`, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: `Sinä hullu`; on ansainnut helvetin tulen.” Tämän jälkeen Jeesus korosti riitapuolen kanssa sopimista, muutoin joutuu maksamaan viimeisenkin rovon. Jeesuksen opetuksissa on aivan keskeistä henkilökohtainen vastuu, mitä kylvää, niin sitä niittää. Esimerkiksi kirkolliset käsitykset, että asiaan liittymätön, ulkopuolinen henkilö voisi antaa toisen ihmisen synnit anteeksi tai Jeesus veriuhrina pesee, puhdistaa, sovittaa ihmisen, ihmiskunnan synnit, ovat aivan päinvastaisia Jeesuksen opetuksien kanssa. Jeesus kertoi Vuorisaarnassa elämäntavat, kuinka palataan Taivasten Valtakuntaan ja kehotti lisäksi pyrkimään läheiseen, kokemuksellisen yhteyteen neuvojen sekä johdatuksen saamiseksi Kristuksen henkimaailmasta, Taivasten Valtakunnasta.

Raamatussa Jumala on ilmoittanut profeetta Jesajan välityksellä (Jes:1) olevansa kyllästynyt teurasuhreihin, elämällä hyvyydessä ja totuudessa veriruskeat synnit tulevat lumivalkeiksi. Käsitys, että maailmankaikkeuden Luoja olisi tarvinnut veriuhrin sovitusuhrina sovittamaan tuhansien miljoonien ihmisten tulevatkin synnit, on aika eriskummallinen. Käsitys on jopa täysin päinvastainen, mitä Jeesus puhui. On aivan eri asia uhrautua kuolemaan valon lähettiläänä, valon asian vuoksi ihmisten, ihmiskunnan saamiseksi takaisin tielle Taivasten Valtakuntaan kuin olla ihmiskunnan syntien sovitusuhri, kirkollinen ”syntipukki”, missä opissa Jeesuksen uhriveri pesee sijaissovittajana kaikkien synnit kuin synnit puhtaaksi. (Tässä on jopa lähellä vaikutelma, että pimeitä, synnillisiä asioita voi tehdä ilman omaa vastuuta, koska Jeesuksen uhriveri kuitenkin hoitaa kaiken.)

MTV Fakta on esittänyt keväällä 2009 useamman kerran ohjelman, missä käsiteltiin alkuseurakunnan tapahtumia uusimman tiedon valossa. Monet kirkolliset käsitykset muuttuvat tässä valossa hyvin arveluttaviksi. Esimerkiksi Jeesusta pidettiin ylimaallisena tiedonantajana, mutta Jeesusta ei pidetty ihmisten syntien sovittajana. Kristus ei ilmesty viimeisenä päivänä taivaasta, vaan Kristus on henkilökohtainen kokemus, ilmestys eli Ihmisenpoika on sisimmässämme. Juudaksen evankeliumissa Juudaksen ja Jeesuksen suhde poikkeaa täysin kirkollisesta mielikuvasta. Juudas kutsui sotilaat Jeesuksen kehotuksesta. MTV Fakta ohjelmassa kiinniteettiin huomiota, että Jeesus tietoisesti vaaransi henkessä julkisella esiintymisellä Jerusalemissa kyseenalaistamalla auktoriteettiasemassa olevia.

(Jos Jeesuksen kuolema ei olisi ollut julkinen, niin esiintymiset kuoleman jälkeen olisivat olleet epäuskottavia.)

Uusien kirjoituslöytöjen perusteella Maria Magdalenalla oli aivan erityinen asema alkuseurakunnassa. Hän sai Jeesukselta aseman ja viisautta, mitä muut eivät saaneet. Suurin auktoriteetti alkuseurakunnassa ei ollutkaan Pietari vaan Maria Magdalena. Kuolemansa jälkeen Jeesus ilmestyikin ensimmäiseksi Marialle, siitä nimitys apostolien apostoli. Maria Magdalena oli gnostilaisuudessa keskeinen henkilö. Tässä pyrkimyksenä on henkilökohtainen taivaskokemus, valaistuminen eli Kristuksen, Luojan kokeminen.

MTV Faktan ohjelman mukaan Rooman kirkko teki paavien johdolla loputonta herjakampanjaa tehdäkseen Maria Magdalenasta prostituoidun, syntisen naisen ja tällä keinolla perusteen torjua naisia kirkollisista johtajaviroista sekä mitätöidä gnostilaisuutta. Rooman kirkon tarkoitus oli hallita ihmisiä eikä valistaa.

Naispappeuden puolesta löytyy mielenkiintoinen yksityiskohta Roomalaiskirjeen lopussa, missä Paavali luettelee 26 kirkollista johtajaa, joista seitsemän ensimmäisen joukossa on neljä naista, ensimmäisenä sisar Foibe. Kirjalöydöksien mukaan alkuseurakunnassa naiset toimivat miesten kanssa kirkollisina johtajina, apostoleina, profeettoina jne.

Rooman kirkko aloitti tapahtumaketjun, missä maallistettiin kirkko monella eri tavalla, esimerkiksi torjumalla Jeesuksen ja Paavalin tarkoittama läheinen yhteydenpito Pyhään Henkeen ja Kristukseen. (Kaikki tieto henkimaailmoista tulee ihmisen kautta. Kristuksella on vain yksi mieli.) Rooman kirkko ei suvainnut kilpailevaa auktoriteettia. Oma kirkonoppi ja kirkonjohdon tulkinnat korotettiin korkeimmaksi auktoriteetiksi, kaiken kriteeriksi. Mikä tahansa pyrkimys tai mielipide voitiin halutessa torjua pakanaoppina tai paholaisen juonina.

Kirkkoisät poistivat uskonnosta kirkon kannalta ”harhaoppiset” käsitykset, kuten jälleensyntymisen ja samalla luotiin otollinen ilmapiiripiiri mielivallalle. Raamatussa ei missään kielletä jälleensyntymistä, päinvastoin Jeesus ottaa tämän esiin Johannes Kastajan yhteydessä. Rooman kirkko otti jo alkuvaiheessa ankaran asenteen kaikessa kirkollisessa oikeaoppisuudessa. Kirkkohistoriassa käy ilmi, kuinka jo 300-luvulla aloitettiin kirkon opista poikkeavien tai arvostelevien systemaattinen vaino, joka huipentui tuhat vuotta myöhemmin inkvisitiossa ja noitavainoissa. Tämä pitkäaikainen pelolla hallitseminen vieläkin heijastuu moniin asioihin, esimerkiksi jotkut vieläkin luulevat, että vain paholainen voi henkimaailmasta lähestyä ihmistä.

Uskontunnustuksessa sanotaan: ”uskon ruumiin ylösnousemiseen”. Tässä mielessä eräänä erikoisena yksityiskohtana oli kerettiläisten polttaminen. Ideana oli todennäköisesti Rooman kirkon yritys estää harhaoppisten ylösnouseminen eli taivaaseen pääsy, kun tällä menetelmällä tuhottiin kerettiläisten maallinen ruumis. Rooman kirkon mukaan Jeesuksenkin taivaaseen ylösnouseminen tapahtui aineellisessa ruumiissa.

Kirkko korostaa, että informaatio henkimaailmasta olisi tapahtunut tuhansia vuosia sitten ja pappien tehtävä on kirkon oppien mukaan selittää tällöin annetut Pyhän Hengen, Luojan viestit. Papit ovat tietyllä tavalla Jeesuksen työn jatkajia ja on yllättävää, että kirkko suhtautuu henkisiin kokemuksiin, yhteyteen omaan alkulähteeseen tällä tavalla kielteisesti, vaikka nimenomaisesti Raamatussa sekä VT:ssa että erityisesti UT:ssa kehotetaan useassa eri kohdassa hakeutumaan todellisiin henkiyhteyksiin Kristuksen Valtakunnan kanssa henkisen johdatuksen ja oikean henkisen tiedon saamiseksi. Kirkollisessa ajattelussa monet epäolennaiset asiat on tehty tärkeiksi ja päinvastoin monet keskeiset asiat on hukutettu epämääräiseen dogmiviidakkoon, esimerkiksi Kristuksen kokeminen mystiikassa on protestanttisen kirkon vanhurskauttamisopin vastaista. Tämä kokemus on kuitenkin arvokkainta, minkä ihminen voi kohdata.

Jeesuksen lisäksi apostoli Paavali erityisesti painotti kokemuksellisten henkiyhteyksien tärkeyttä suorana tiedonlähteenä Kristuksen henkimaailmasta. Esimerkiksi profetoinnista Paavali toi esiin näkökulman, että sitä saa arvioida ja kehotti pitämään sen, mikä on hyvää. Ilmeisesti kirkko ei halua profetointia kilpailijakseen, vaikka informaatio tulisi kuinka korkealta tasolta tahansa. Profetoinnin estäminen on kuitenkin Raamatun (Paavalin) mukaan Jumalan tahdon vastaista.

Kirkollisessa ajattelussa luodaan keinotekoisilla oppirakennelmilla, kirkonopeilla ja tarvittaessa kirkkolakiin vetoamalla suoranaisia esteitä ihmisen ja Kristuksen välille eli toimitaan päinvastoin kuin Raamattu, Jeesus ja Paavali kehottivat tekemään. Toisin sanoen Jeesuksesta, Kristuksen rakkaudesta ja taivaasta saa puhua rajattomasti, mutta yhteyteen pyrkiminen ja kokeminen on kirkon oppien vastaista. Kun vastakkain on Jeesuksen selvät, yksiselitteiset kehotukset ja Lutherin mielipiteet, niin kirkko valitsee Lutherin mielipiteet.

Nokian Missionin irtauduttua kirkosta arkkipiispa Jukka Paarma korosti 30.03.08 HS:issa, että liikkeessä on käsityksiä, mitkä eivät vastaa luterilaisen kirkon käsityksiä.

Pekka Ervast kirjassaan "Jeesus Kristus Maailman Vapahtaja" kirjoitti myös iankaikkisesta kadotuksesta. Hän korostaa kirjassaan, että kreikankielinen sana "aionios" tarkoittaa rajallista aikaa, yhtä aikakautta, ei iankaikkisuutta. Jeesuskin puhui Hyvästä Paimenesta, joka löytää viimeisen eksyneen lampaansa.

Neale Walsch ensimmäisessä kirjassaan "Keskusteluja Jumalan kanssa" (WSOY, 1999) sivuilla 85 ja 86 kanavoi mm. seuraavasti: "Useimmat Uuden testamentin kirjoittajista eivät olleet eläissään tavanneet eivätkä nähneet Jeesusta." "Raamatun kirjoittajat olivat lujia uskossa ja suuria historiankirjoittajia. He kertoivat edelleen tarinoita, jotka olivat kulkeutuneet heille ja heidän ystävilleen toisten, vanhempien, kautta kunnes lopulta laadittiin kirjoitettu versio." "Kirkkoja" oli jo ennestään kohonnut Jeesuksen opetusten ympärille, ja kuten aina tapahtuu, kun ihmisiä kokoontuu voimallisen aatteen ympärille, jotkut ihmiset päättivät mitä osia Jeesuksen tarinasta kerrotaan ja miten. Tätä valitsemista tapahtui Raamatun ja evankeliuminen kokoamisen, kirjoittamisen ja julkaisemisen ajan." "Vielä useita satoja vuosia alkuperäisten kirjoitusten syntymisen jälkeen kirkko päätti mitä oppeja ja totuuksia hyväksyttäisiin senhetkiseen viralliseen Raamattuun ja mitkä olivat "epäterveitä" tai luonteeltaan sellaisia ettei niitä voinut vielä paljastaa suurille joukoille."

Lisää aiheesta


Riitta Wahlström. Vortex

Kristinuskon sisimmästä olemuksesta

Jeesuksen toiminnassa oli aivan keskeistä Luojayhteyden tuominen julkisuuteen, kaikille todelliseksi, kokemukselliseksi mahdollisuudeksi sekä virheellisen, etäisen, usein vihaan ja kostonhimoon perustuvan Luojakäsityksen korjaaminen. Jeesus ei kuitenkaan perustanut kirkkoa eikä papistoa, vaikka ne saivatkin voiman ja idean Jeesuksen opetuksista.

Kirkon opeissa korostuvat tietyt uskonnolliset näkökulmat, esimerkiksi ihmiskunta olisi saanut Jumalan erityistä epäsuosiota perisynnin vuoksi. (Henkisissä kirjoissa tämä paratiisiin yhdistetty perisynnin muodostuminen, symbolisen käärmetapahtuman yhteydessä, liitetään usein vapaan tahdon syntymiseen ihmiskunnassa.) Kirkko-opin kuvauksen mukaan Jumala suhtautuisi tämän perisynnin vuoksi ihmisiin mielivaltaisesti, ankarasti ja suoranaisen kostonhimoisesti. Kirkon mukaan tästä ahdingosta pelastus ei olisi ihmisen teot vaan ainoa pelastus olisi Jumalan armo, jonka saamisessa aivan keskeistä on osata sanoa tiettyjä sanoja ja uskoa tiettyjä kirkko-opin uskonkappaleita. (Raamatun mukaan Jumala on tehnyt ihmisen omaksi kuvakseen, tässä tulee vaikutelma, että ihminen on tehnyt Jumalan omaksi kuvakseen.)

Jeesus korosti oikeiden elämäntapojen tärkeyttä, ihmisen omaa pyrkimystä (Vuorisaarna). Lisäksi Jeesus kehotti pyrkimään omaan henkiseen kokemukseen, henkiseen yhteyteen Taivasten Valtakunnan (ja tämän sanansaattajien) kanssa. Usein kirkkouskonnossa tuodaan esiin näkemys, että Jumala kuulisi ihmisen rukouksen eli olisi yksisuuntainen vuorovaikutus. Toisensuuntaiseen vuorovaikutukseen, henkisiin kokemuksiin ja henkiyhteyksiin kirkko suhtautuu kuitenkin erityisen nihkeästi, usein suoranaisen vihamielisesti. Sekä maallisissa että henkisissä asioissa erinomainen kriteeri on Jeesuksen sanat, että hedelmistä puu tunnetaan. Taivasten Valtakunnan viestit johdattavat ihmistä Luojan luokse sisältäen totuutta, rehellisyyttä, epäitsekkyyttä, toisten auttamista, rakkautta, myötätuntoa, elämänkunnioittamista jne.

Isä meidän rukouksessa sanotaan mm. ”Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maanpäällä”… eli kristityt ihmiset kaikkialla toivovat ja rukoilevat toistuvasti Jumalan tahtoa maanpäälle. Jumala ei kuitenkaan aineellistu ja tällä tavalla kerro tahtoansa ja toiveitansa. Hengen välitön informaatio tapahtuu aina ihmisten vastaanottamina henkisinä kokemuksina, havaintoina ja viesteinä ihmisten tiedostamisen kautta, kuten jo Raamatun sanansaattajat ja myös Jeesus esimerkeillään osoittivat. Luoja on antanut jokaiselle ihmiselle henkisiä kykyjä, joita pitäisi kehittää (esimerkiksi ei kukaan osaa soittaa viuluakaan ilman harjoitusta). Kirkon organisaation edustajat pyrkivät näkemään henkisissä kokemuksissa, henkisyyden ilmenemismuodoissa vain paholaisvaaroja, jopa rakkautta, valoa, iloa, totuutta ja parannusta tuovissa enkeleissä. Tällä tavalla pyritään estämään jo alkuvaiheessa yhteyden luomista Taivasten Valtakuntaan (huomaa Jeesuksen kehotus: ”Etsikää ensin Taivasten Valtakuntaa. Etsivä löytää. Kolkuttavalle avataan.” ) ja estetään Jeesuksen ja Luojan tahdon ja toiveiden ilmenemistä. Kirkollisen organisaation pitäisi puolustaa totuutta, henkistä kehitystä ja henkisyyden ilmenemistä, mutta käytäntö on aivan muuta.

On sinänsä mielenkiintoista, että hindut, islamilaiset, juutalaiset ja kristityt palvovat samaa, yhteistä Jumalaa (ja ovat käyneet useita sotia keskenään toteuttaakseen Jumalan "tahtoa"). Hindut ja joogit tavoittelevat samadhia, buddhalaiset nirvanaa, islamilaisuudessa on oma tähän pyrkivä mystinen suuntaus, sufilaisuus ja juutalaisuudessa, kabbala. Kristityillä on ollut mystiikka, jossa pyritään valaistumiseen, taivaskokemukseen. Protestanttinen kirkko, aina Lutherista asti, on suhtautunut kuitenkin mystiikassa Kristuksen kohtaamiseen kielteisesti, koska tämä vaarantaa vanhurskauttamisoppia sekä kirkkoyhteisöä (Otavan iso tietosanakirja). Kirkkoherra Voitto Viro tuo kirjassaan "Sielu on suunnaton ihme" syyn protestanttien kielteiseen suhtautumiseen mystiikassa Luojansa kohtaamisesta: "ihmisen syntisyys ja vanhurskauttamisopin perusteet vaarantuvat".

Jokaisella ihmisellä on oma mielensä ja omat ajatuksensa. Tämän vuoksi jokainen näkee asiat omien ajatuksiensa värittäminä, omien näkökulmiensa mukaisesti. Myös jokainen uskonnollisen kirja kuvaa ihmisen ja Luojan suhdetta kirjoittajan näkökulmalta. Kirkollisessa organisaatiossa tulkitaan asiat organisaation eduksi, kirkonoppien ja kirkkolakien mukaisesti. Tämä on johtanut ajanmittaan poikkeuksellisen omituisiin kirkollisiin käsityksiin ja opinkappaleisiin.

Esimerkiksi Raamattu ja erityisesti UT kehottaa toistuvasti henkisiin kokemuksiin, yhteyksiin elävän ja todellisen Kristuksen henkimaailman kanssa. Aivan erityinen esimerkiksi vuorovaikutuksen todellisuudesta on kuvattu UT:ssa (Luuk.9:23) kirkastusvuoren tapahtumissa, missä Jeesus tapaa opetuslasten kanssa Mooseksen ja Eliaksen henkisinä olentoina samalla kommunikoiden heidän kanssaan. Paavali jopa varoittaa estämästä profetointia pitäen sen kieltämistä Jumalan tahdon vastaisena. Uskontotieteiden professori Elaine Pagels on kirjoittanut maailmankuulun kirjan ”Gnostilaiset Evankeliumit” (Art House, 2006). Tässä hän tuo esiin 100-200 luvuilta kristittyjen aktiivisia pyrkimyksiä, kokemuksia ja yhteydenpitoa Kristuksen henkimaailman kanssa.

Kun protestanttinen kirkko toistuvasti korostaa muuttumattomuutta, pitäen tärkeimpänä arvona omaa kirkonoppiansa, niin mitä todennäköisemmin onkin kysymys Rooman kirkkoa myötäilevien, valtataisteluihin osallistuneiden kirkkoisien ikivanhojen mielipiteiden kannattamisesta. Tässä valtataistelussa Rooman kirkko kielsi yhteydenpidon Kristuksen henkimaailmaan, tehden omasta kirkonopistaan ja papistostaan korkeimman uskonnollisen tiedonlähteen. Toisin sanoen Rooman kirkko hyväksyi vain omat tulkintansa, tarvittaessa maallisin pakkokeinoin, esimerkiksi ylösnousemisessa haudasta nousee kuolleen aineellinen ruumis verineen, lihoineen ja luineen.

Lisää aiheesta


a photo of a Apparation of Mary. El Zeitoun 14.11.2003
tarkemmin: http://www.greatdreams.com/channeling.htm

Meditaatiosta

Henkisissä kirjoissa korostetaan, että ihmisessä on piilevänä pieni osa Jumalan tajunnasta, joka pitäisi löytää. Toisaalta Jumaluus henkisenä läsnäolona ei lähesty ihmistä, jos ihminen ei anna siihen lupaa (vapaa tahto). Meditaatio ja rukous ovat laajemmassa merkityksessä keinoja lähestyä henkistä olemusta. Erityisesti (raja)joogassa ja antroposofiassa korostetaan, että kysymyksessä on kokemuksellinen tieto eikä uskomukset. Eli Luojan tahto ilmenee aineellisina ja henkisinä lakeina. Esimerkiksi ihmisen pitäisi olla tietoinen ja tarkkaavainen mitä ajattelee, mitä mielikuvia haluaa tilata todellisuudekseen, kuten kuvittelemansa paholaisen, pelkoja jne. (Jungin tuoman kollektiivisen piilotajunnan käsitteen kautta mielikuva voi olla myös kutsu laajemmassa merkityksessä. Samantapainen energia etsii toistaan.) Omat ajatukset heijastuvat ihmiseen takaisin kuin peilistä. Pitäisi olla hyväntahtoinen ajatuksissaan, sanoissaan ja teoissaan jne. Vapaan tahdon avulla ihminen voi elää henkisten lakien mukaisesti ja päästä Jeesuksen sanojen ja suosituksen mukaan yhteyteen Taivasten Valtakunnan kanssa. Viimeistään tässä kokemuksessa ihminen tiedostaa olevansa henkinen olento aineellisessa kehossa (eli kuolema tarkoittaa tietoisen minän lopullista irtaantumista aineellisesta kehostaan).

On suuri määrä asioita, joita voi meditoida eikä meditaation sinänsä tarvitse olla uskonnollinen tapahtuma. Uskonnollisessa mielessä meditaatiokohteen valinta on tärkeätä, esimerkiksi uskonnollinen mielikuva, symboli, mantra, pyhät sanat. Aluksi on aina hyödyksi rentoutuminen. Uskonnollisesti virittäytymistä auttaa harmoninen musiikki, rukous ja tietyt valosuojaukset.

Luonnossa oleminen, virittäytyminen elämän ihmeisiin, musiikkiin, laulaminen, taideteokseen, rakkaudellinen palvelutyö, maalauksen tekeminen voi olla myös mitä suuremmassa määrin meditaatiota eli keino irtautua persoonallisesta minästä ja virittäytyä sieluenergioihin. Ihminen voi päästä korkeisiin, luoviin henkisiin energioihin pelkästään taideteosta katselemalla.

Mieli on kuin tietokone, jos ajattelee jotakin, niin mieli palauttaa tietokonemaisesti muut tähän liittyvät ajatukset. Meditaatiossa pitäisi luopua kaikista ajatuksista ja tiedoista, muuten meditaatio on pohdiskelua. Itse meditaatiossa pitäisi vain tarkkailla mieleen tulevia ajatuksia, mielikuvia ja tunteita niihin takertumatta (niitä ajattelematta). Ajatuksia tulee ja menee ja niitä ei saisi ajatella. Kun ajatellaan jotakin tai pyritään johonkin päämäärään, niin energiat suuntautuvat ulospäin. Tämä on päinvastainen tila tarkkailulle. Mitä havaintoja ihminen tekeekin, niin informaatio on ihmiselle itselleen tavalla tai toisella tärkeätä.

Neale Walschin kirjassa "Keskusteluja Jumalan kanssa" löytyy kanavointi: "En voi ilmoittaa sinulle totuuttani ennen kuin lakkaat kertomasi minulle omaasi. Jumala ei paljasta jumaluuttaan ulkoisen havainnon vaan sisäisen kokemuksen kautta". Raamatussakin on kohta: "Puhukaa sydämissänne ja vuoteillanne ja olkaa hiljaa".

Meditaatioon liittyviä näkökohtia

Helena Blavatsky (1831-1891) nykyisen teosofisen liikkeen perustaja

Kirjoitti useita kirjoja, ensimmäinen oli "Hunnuton Isis" I-II 1873. Kirjat käsittelivät uskomattomalla perusteellisuudella (ottaen huomioon vuosisadan ja lähdeluettelon runsauden) maailmansyntyä, uskonnollisia liikkeitä ja teologisia ongelmia.

Ote kirjasta Teosofian avain n. sata vuotta sitten:
 

"Lähtökohtana oli jo muinaisten teosofien väittämä kuten nykyisten, ettei ääretöntä saata käsittää äärellinen so. äärellisen minuuden ymmärrys, mutta että korkeampi henkinen minuus voi astua jumalaisen olemuksen yhteyteen haltiotilassa. Tämä tila ei ole saavutettavissa ’fyysisten ja kemiallisten keinojen avulla’.

Todellinen haltiotila on mielen vapautus äärellisestä tajunnastaan, jolloin se tulee yhdeksi äärettömän kanssa. Se on sama tila, joka Intiassa tunnetaan samadhina. Tätä joogit harjoittelevat, helpottaen sen saavuttamista ruumiillisessa suhteessa suurimmalla kohtuudella ruuassa ja juomassa sekä henkisesti alituisesti pyrkimyksellä puhdistamaan ja ylentämään mieltä.

Henkinen rukous (meditaatio) on hiljainen ja sanaton rukous eli niin kuin Platon lausuu se tila, jossa sielu palavassa hartaudessa kääntyy Jumalan puoleen; ei suinkaan pyytääkseen erityistä hyvää (niin kuin rukouksen tavallinen merkitys on) vaan itse hyvän tähden - yleisen Korkeimman Hyvän, josta olemme osa maan päällä ja jonka olemuksesta olemme kaikki lähteneet. Sen tähden Platon jatkaa: ole ääneti jumalaisten edessä, kunnes he karkottavat pilvet silmistäsi ja antavat sinun nähdä siinä valossa, joka lähtee heistä itsestään, ei sitä, joka sinusta hyvältä näyttää, vaan sen, joka itsessään on hyvä."
 

Blavatsky kiinnitti myös siihen huomiota, että Platon jo kolme ja puoli vuosisataa ennen Kristusta ilmaisi näkemyksensä pahasta sanomalla, että aineessa on sokea, vaikeasti voitettava voima, joka vastustaa Suuren Luojan tahtoa. Ensimmäisinä vuosisatoina kristillisen virtauksen alkuvaiheessa kirkkoisien toimesta tästä sokeasta voimasta tehtiin näkevä ja vastuullinen: se muutettiin saatanaksi.

Jeesuksen kiusaus eli koettelemus on kuitenkin kaikkein dramaattisin niistä tilanteista, joissa saatana esiintyy. Blavatskyn mukaan Kuolleen meren ympärillä olevassa erämaassa asuivat "profeettojen pojat" ja essealaiset. Näillä askeeteilla oli tapana panna kokelaansa koetuksiin ja ilmeisesti Jeesuksen kiusaus oli tämän luonteinen tapahtuma. Tässä kiusaaja (perkele) ei ole mikään paha prinsiippi, vaan harjoituksenomainen kuritus.

Alice A. Bailey kirjassaan "Tutkimus Valkoisesta Magiasta" kanavoi yksityiskohtaista tietoa henkisestä tiestä, henkisestä kehityksestä ja sieluyhteydestä. Tässä kehitystapahtumassa jokaisella on edessään enemmin tai myöhemmin kolme kiusausta (niin kuin Jeesuksellakin), joiden kautta ilmennetään kolmen alemman persoonallisuuden (maallisuuden veto, tunne ja ajattelu) osan täydellistä hallintaa.

Meediotapahtumaan, missä etsitään ilmiöitä tai yhteyttä vainajahenkiin, Blavatsky suhtautui kielteisesti. Siinä meedio voi antautua voimille, mitkä välttämättä eivät ole kenenkään hallinnassa. Aivan tietyillä edellytyksillä Blavatskyn mukaan kuolleen henki voi tulla meediotapahtumaan.
 

Tietoisuudesta

Aito henkinen valokuva, oma tai toisen ottama, on henkinen virike, rohkaisu lähteä henkiselle tielle. Tässä on aivan keskeistä oma toive, nykyhetkessä tietoisena oleminen. Tietoisuus on hetken huomaamista, sen kokemista, mitä tapahtuu. Olemalla tietoinen havainnoidaan paitsi elämää niin myös itseä, mitä vastakaikua, värähtelyä itsessä tapahtuu ilman ennakkokäsityksiä eli tietoisuus on nykyhetkessä elämän tarkkailua ja kokemista. Jossakin vaiheessa ihminen voi tehdä jopa havainnon olevansa tarkkailemassa itseänsä kuin havainnoija. Tällainen kehitetty kyky pystyä jossakin määrin tarkkailemaan asioita ja itseään kuin ulkopuolinen havainnoija on erityisen hyödyllinen, esimerkiksi tunnekuohujen pyrkiessä valtaamaan mielen.

Jokainen ihminen on henkisenä olentona myös mediaalinen. Jokaisella ihmisellä on henkisiä kokemuksia, oma henkinen tie kuljettavana. Mitä paremmin siitä on tietoinen, niin sitä selkeämpi on oma elämäntarkoitus, oma osuus suuressa elämäntapahtumassa. Jokaisen ihmisen tulisi kulkea samansuuntaisesti oman sisäisen ohjausjärjestelmänsä kanssa, pyrkiä totuudellisuuteen ja rehellisyyteen myös itsensä, omien kokemuksiensa, oman elämänviisautensa kanssa. Tosin monet ihmiset ovat ”noituneet” itsensä torjumaan ja kieltämään Luojan läsnäolon, henkisyyden elämästään. Ihmisen on vaikeata kokea tai havaita omien ajatuksiensa, mielessään hyväksymiensä mielipiteiden vastaisia asioita.

Henkimaailma, henkinen todellisuus voi olla kuitenkin hyvinkin todellista ja konkreettista, esimerkiksi Christina Walli on kuvannut kirjassaan ”Pieniä Ihmeitä” (2008) mielenkiintoisesti asiaa näkijän näkökulmasta.

Ihminen voi saada omalta sisäiseltä rakkaudelliselta ohjaukseltaan, sisäiseltä itseltään rakkaudellisia ajatuksia, mielikuvia, virikkeitä, visioita. Lisäksi elämässä voi tapahtua sattumalta vaikuttavia kohtaamisia, yllättäviä tilanteita, joilla voi olla suurikin merkitys, jos ei työnnä niitä välittömästi pois mielestään. Tietoisuuteen liittyy paitsi ajatuksista tietoisena oleminen, niin myös tietoinen elämänhallinta. Tietoisuus muuttuu ajanmittaan enemmän ja enemmän meditaatioksi. Uskonnollinen meditaatio tarkoittaa pyrkimystä hetkeksi Sielu-, Luojayhteyteen. Rakkaus on Sielun värähtelyä, yhdistävä tekijä, aivan kuin avain korkeampiin värähtelyihin, avain elämän salaisuuksiin. Kysymys ei ole tiedosta, maallisen mielen luomuksista, kuvitelmista, vaan todellisuuden kokemisesta. Sieluyhteydessä ihminen alkaa enemmän ja enemmän virittäytyä Sielun maailmaan, omiin henkisiin kokemuksiin, Sielun epäitsekkäisiin, elämää ja toisia auttaviin, yleviin, rakkaudellisiin pyrkimyksiin, intuitioon, luovuuteen.

Sieluyhteyteen liittyy läheisesti uhrautuvaisuus, mutta ihmisyydessä on mukana myös rakkaudellinen viisaus, maalaisjärki. Henkiset kokemukset tulevat automaattisesti jossakin vaiheessa mukaan, samaten varmuus sisäisen itsen rakkaudellista johdatuksesta ja läsnä olosta. Carl G. Jung on kuvannut kirjassaan Symbolit Piilotajunnan kieli tiedemiehen tarkkuudella sisäisen itsen ilmenemistä ihmisen elämässä, korostaen että ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, kaksi mieltä, mikä voidaan koska tahansa todistaa. Sisäinen itse on potentiaalinen mahdollisuus, joka jää kuitenkin uinuvaan tilaan, jos ihminen itse ei sitä aktivoi. Alice Bailey on selittänyt kirjassaan ”Tutkimus Valkoisesta Magiasta” sieluyhteyden luomista, henkistä tietä ja Sielun olemusta.

Ihmisellä on vain tämä tietoinen nykyhetki. Vanhojen ajatuksien ajattelu siirtää tietoisuuden mielessä olevaan ajatuksien oravanpyörään, ”ajatuksien tietokonemuistiin”, ajatuksien mielikuvamaailmaan. Luojakin on läsnä ihmisen elämässä kaiken aikaa, jos ihminen haluaa ottaa tämän näkökohdan huomioon. Tähän korkeamman mielen, sisäisen itsen, Sielun näkökulmaan liittyy tietoisuuden laajeneminen. Walsch korostaa, että pelkkä päätös lausua Luojan nimi lisää tietoisuutta Luojasta. Ihminen on kaiken aikaa taivaassa, Luojan huomion kohteena, Luojan aurassa, energiakentässä, läheisessä vuorovaikutuksessa Luojaansa tiedostamatta sitä. On tärkeätä, ettei ihminen muodosta ennakkokäsityksiä, ehtoja, miten Luojan pitäisi ilmentyä, minkälaisen henkisen kokemuksen täytyisi olla. Ennakkokäsitykseen, ennakkoehtoon takertumalla arvokas henkinen kokemus voi jäädä toisenlaisena huomaamatta.

Ihminen huomaamattaan torjuu Luojaansa, kun ei ole tietääkseen aavistuksestaan, rakkaudellisesta tunteesta, selkeistä unikuvasymboleista, oivalluksistaan, ylevistä, rakkaudellisista pyrkimyksistään, kun ei vastaa toisen hymyyn, kun ei kiinnitä huomiota luonnon, elämän kauneuteen, elämän ihmeisiin jne.

Toisin sanoen ihminen voi olla kuin ”unessa” eläessään maallista elämäänsä. Mielessä hyväksytyt, maallisuuteen sitovat ajatukset voivat ”noitua” ihmisen maallisuuden uneen, kuten tapahtuu satunäytelmässä ”Prinsessa Ruusunen”. Jos ihminen ei tee mitään, niin ei koskaan mitään tapahdukaan. Pitää olla itse aktiivinen, tarvitaan toive, ajatus tai pyrkimys. Avataara Amma korostaa, kun ihminen lähestyy Luojaa yhden askeleen, niin Luoja lähestyy ihmistä sata askelta. Kun pyrkii olemaan nykyhetkessä tietoisena, tietoisena ajatuksistaan niin on tehnyt henkisellä tiellä suuren harppauksen.

Ihmisen todellisuudessa on keskeistä omat ajatukset, ne määrittävät mihinkä ihminen kiinnittää huomiota, mihinkä hakeutuu jne. Tärkeintä olisi päästä yhteisymmärrykseen oman sisäisen itsen, oman sisäisen johdatuksen kanssa. Meidän aikakautenamme on poikkeuksellisen paljon auktoriteetteja, usein kuitenkin johdattamassa ihmisiä omiin tarkoituksiin tai keinotodellisuuteen, esimerkiksi viihde- tai mainosteollisuuden hyödykkeeksi (eli mitä ihminen tarvitsisi ollakseen onnellinen).



Erikoinen valokuva Tallinnassa 14.5.2007.

Näkökohtia tiedostamisesta

Jokaisella ihmisellä on ainakin hetkittäin aavistus Luojan läsnäolosta, vaikka maallinen mieli pyrkii kohta torjumaan kokemuksen maallisen järjen ja yleisen mielipiteen vastaisena tapahtumana. Henkisyys on kuitenkin olemukseltaan kokemuksellinen, todellinen, elävä tapahtuma eikä älyllinen tieto, esimerkiksi vain oma kokemus vapauttaa kuolemanpelosta. On aivan eri asia puhua Kristuksen rakkaudesta kuin kokea tämä rakkaus. Aivan vastaava on maallisissakin kokemuksissa, esimerkiksi jos ihminen ei ole koskaan uinut vedessä, niin asia jää ilman omaa kokemusta epäselväksi, vaikka hankkisi rajattomasti kirjatietoa ja perehtyisi loputtomiin kuvauksiin.

Koko ihmisen psyykkinen todellisuus on suuntautunut sisäistä, rakkaudellista keskusta, sisäistä itseä, Luojayhteyttä, ihmisen olemassaolon ydintä kohti. Raamatussakin on kirjoitettu, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Henkisissä kirjoissa korostetaan, että Jumalalla ei ole sellaista muotoa, minkä ihminen ymmärtäisi, mutta Jumala voi ottaa minkä muodon tahansa eli Luoja voi lähestyä ihmistä muodossa, minkä ihminen ymmärtää. Carl G. Jung on kuvannut tiedemiehen tarkkuudella sisäisen itsen ilmenemistapoja ja tähän liittyviä lainalaisuuksia.

Henkissielullisesti ihmisellä ei olisi elämää tai tajuntaa ilman Luojansa huomionkohteena olemista. Ihminen on kaikenaikaa Luojansa värähtelyissä, energiakentässä. Avataara Amman mukaan sisäinen itse laittaa ihmiselle verhon, joka on mahdollista ottaa pois koska tahansa. Carl G. Jung viittasi kirjassaan sisäiseltä itseltä saamaansa oivallukseen, että ihminen vetää verhon päällensä, mikä estää valomaailmoja näkymästä. Neale Walsch kanavoi kirjassaan, että katsellessaan eteensä voi joskus nähdä näkökentän reunassa jotakin ylimääräistä, esimerkiksi havainnon valomaailmasta. Kun siihen kiinnittää huomiota, se häipyy. Rudolf Steinerin mukaan tietyssä henkisen kehityksen vaiheessa ihmiseltä vedetään kuin verho edestä ja henkinen todellisuus tulee näkyväksi. (Rudolf Steiner kehitti tieteellisen hengentieteen, jota noudattaen jokainen voi tulla lopulta henkisesti näkeväksi.)

Ihmisen ja Luojan erillisyys on maallisen mielen luoma ajatusharha. Ihmisen todellisuus on omat ajatukset, tunteet ja kokemukset eli mistä ihminen ei ole tietoinen, niin sitä ei ole olemassa omassa todellisuudessa. Ihminen näkee maailman omien odotuksiensa, mielikuviensa mukaisena. Pitäisi olla pieni uskon hitunen, ajatuksenvirike, jotta elämän todellisuus voisi alkaa ilmentyä ihmiselle. Henkisesti kehittyneet ihmiset, henkiset mestarit ovat olleet aina ihmisten apuna. Intialaisessa kulttuurissa puhutaan myös avataaroista, näillä on kyky, kuten Jeesuksella, tahtonsa mukaan olla maallisessa tai taivastietoisuudessa. Tämä mahdollistaa havaintoihin perustuvat, kokemusperäiset neuvot, opastuksen, sekä tietoja, mitä pitää ottaa huomioon kehitettäessä henkisiä kykyjä. Avataara Amma korostaa, että jokaisen ihmisen on mahdollista maallisen elämän aikana tiettyjä periaatteita noudattamalla päästä tietoiseen, kokemukselliseen taivasyhteyteen. Viimeistään tässä yhteydessä menetetään kuolemanpelko ja ihmisen henkinen olemus ymmärretään syvällisesti.

Lisää näkökohtia tiedostamisesta

Henkisessä kehityksessä, kun tietoisuus ja värähtelytaso nousevat ihminen tulee automaattisesti enemmän ja enemmän tietoiseksi omasta ”pimeydestään”. Siihen pitäisi suhtautua itsekasvatuksella. Jokaisella ihmisellä on kielteisiä reaktiotapoja, jotka olisi tärkeätä korjata. Esimerkiksi jos kotona on ratkottu asoita väkivallalla, niin tällainen opittu käytös pyrkii siirtymään sukupolvesta toiseen. Usein ihminen pitää omia kielteisä reaktiotapojaan itseensä kuuluvina, luonnollisina. Korjausmekanismi on usein hidas, mallina on ajatus, teko, tapa, luonne, muistaen, että tunne voimistaa tehokkaasti ajatusta. Tässä on erityisen hyvä tapa oppia tarkkailemaan itseään ja käytöstään kuin ulkopuolinen henkilö. Joskus ammattiauttaja pystyy kertomaan hyviä, ihmissuhteisiin sopivia tunteenpurkamistapoja.

Aivan vastaavasti, kuten oma varjon ominaisuudet ärsyttävät toisessa ihmisessä, on mahdollista kokea toisen ihmisen avulla korkeat rakkaudelliset energiat, tämän Sielun rakkaudellisen läsnäolon. Tämäkin kokemus voi olla yksipuolinen tai molemminpuolinen kokemus. Rakkauden energioihin liittyy läheisesti luovuus, huomaa tässä yhteydessä käsite, taiteilija ja muusa. Rakkaus energisoi ja tekee luovaksi.

Jos ajattelee Kristuksen vierelleen tai mitä rakkaus, rakkaudellinen viisaus tässä valintatilanteessa tekisi, niin monet kauheudet jäisivät tekemättä. Ihmisellä on sisäinen viisaus, ymmärrys. Sydämessään ihminen aina tietää, onko tapahtumassa rakkautta, ihmisyyttä, epäitsekkyyttä. Tämän sisäisen johdatuksen kanssa pitäisi päästä yhteistoimintaan, jotta henkinen ihminen voisi enemmän ja enemmän ilmentyä.

Olisi tärkeätä pyrkiä estämään kielteinen ketjureaktio. Kielteisessä tunnetilassa, ärsyyntyneenä, ahdistuneena ihminen voi tehdä kärsimystä toiselle tunnetilansa purkautumiskeinona. Toinen puolestaan voi siirtää saadun kielteisen tunnetilansa eteenpäin kärsimyksenä muille. Sopivissa olosuhteissä ”pienestä tapahtumasta” voi tulla ajan mittaan kohtalokkaat seuraukset monille, ääriesimerkkinä ensimmäisen maailmansodan alku ja tämän seurausilmiönä vielä toinenkin maailmansota.

Kukaan ihminen ei ole täydellinen, täydellisyyden vaatimus on henkinen ansa. Itse asiassa hyvä ja paha, oikea ja väärä, syyllisyys ovat suhteellisia, ei ole mittayksikköä. Ihminen pystyy virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Esimerkiksi syyllisyyden, syntisyyden, huonouden, mitättömyyden mielikuvat pystyvät tehokkaasti estämään henkistä kehitystä. Kielteiset ajatukset ankkuroivat ihmisen pimeyteen ja tekevät ihmisestä aivan huomaamattaan ”pimeyden” majakan, eli ihminen alkaa ilmentää inhoamiansa asioita. Kiinnittämällä toistuvasti huomiota johonkin, tehdään asia omaksi todellisuudeksi. Inhimillisesti on hyväksyttävää ja luonnollista muodostaa kielteisiä ajatuksia väärintekijää kohtaan, mutta toisaalta henkisesti tähän liittyy ongelmia, nämä kielteiset ajatukset heijastuvat myös ajattelijaan itseensä takaisin kuin peilistä. Omat mielikuvat ovat myös tilaus. Ajatus, mielikuva toistettuna voimistuu.

Neale Walsch korostaa, jos on tyytymätön omaan luomiseensa, niin pitää vaihtaa ajatus, sana ja teko. Jos on tehnyt vahinkoa toiselle, niin mahdollisuuksien mukaan tämä pitäisi yrittää korvata.

Ei kukaan itseään inhoava, ahdistunut, pelkojen vaivaama pysty välittämään rakkautta tai rakastamaan muita. Ihminen näkee maailman omien mielikuviensa mukaisena. Esimerkiksi avataara Amma varoittaa ihmistä koskaan ajattemasta olevansa ”syntinen ja minusta ei ole mihinkään”.

Neale Walsch toi esiin käsityksenn, että ahdistus johtuisi ihmisen haluttomuudesta kuunnella Sielunsa ääntä. Luojayhteyteen liittyy onnellisuus, rakkaus, ilo ja elämäntarkoitus. Tässä tapahtumassa on keskeistä, että pieni itse olisi omalta osaltaan auttamassa suurta Itseä, elämää.

Toisissa pitäisi nähdä heidän hyvät ominaisuudet ja kunnioitettava heitä. Ihmisen tulisi suhtautua itseensäkin myötätuntoisesti ja rakkaudellisesti ajatellen, että tulen päivä päivältä paremmaksi. Ihmisyyteen pitäisi liittyä aina parempi ja parempi tunteiden ja ajatuksien hallinta. Toisin sanoen tunnetilat ja olosuhteet eivät saisi hallita ihmistä. Pitäisi pyrkiä ylittämään tunnetilat ja olosuhteet ilman tunnekuohuja. Toisinaan elämän käännekohdissa puhutaan karmasta, astrologista tapahtumista, kohtalon iskusta, Luojan tai kynnyksenvartijan kohtaamisesta. Tällöin elämänkokemukseen liittyy yleensä jokin maallista elämää järkyttävä tapahtuma, joka voi nopeuttaa suuresti henkistä kehitystä tai reaktiosta riippuen voi tapahtua myös päinvastoin. Olisi suuri etu pyrkiä näkemään elämä Luojan ilmentymänä, takertumatta mihinkään ja toivoa kaikille Kristuksen johdatusta.

Joskus henkisissä kirjoissa tuodaan esiin näkemys, että elämäntilanteet voivat olla tapahtumia kuin teatterin näytelmässä. On erityisen tärkeätä olla takertumatta rooleihin, mielipiteisiin, oikeassa olemiseen jne. Takertuminen johonkin tekee samalla näkemis- ja kokemisesteen toisenlaisille havainnoille ja kokemuksille. On inhimillistä takertua pieniin, ärsyttäviin yksityiskohtiin, mutta nämä vievät helposti huomion pääasiasta, määränpäästä. Kaikki asiat näyttävät erilaisilta riippuen näkökulmalta, mistä niitä katsotaan. Esimerkiksi tieteellinen maailmankuva vaikuttaa sanana luetettavalta, mutta rehellisyyden ja totuudellisuuden näkökulmalta se on vain materialistinen osatotuus. Siihen liittyy voimakasasteinen takertuminen tiettyyn ajatusmalliin.

Ihmisyydessä pitäisi korostaa inhimillisiä piirteitä, eli tulisi olla rehellinen, totuudellinen, hyväntahtoinen, myötätuntoinen, tietoinen ajatuksistaan ja suhtautua lähimmäisiin, luontoon ja elämään rakkaudellisesti, elämää kunnioittaen ja auttaen sekä pyrkien tuomaan elämään kaikessa rakkaudellista viisautta. Tähän pyrkiessään ihminen on itse asiassa hyvin pitkällä henkisellä tiellä. Rehellisyyteen ja totuudellisuuteen liittyy valmius kokea elämää ilman ennakkoehtoja, pyrkien käyttämään omaa ymmärrystään. Ei saisi mennä asiassa kuin asiassa joukon mukaan, koska se on helpointa.

Korkeatasoisissa henkisissä kirjoissa henkisyydestä on samat käsitykset, vaikka sanat voivat vaihdella, esimerkiksi Neale Walsch on välittänyt telepaattisina viesteinä kirjoissaan runsaasti tietoa tekijöistä, jotka vaikuttavat Luojan ja ihmisen suhteeseen.

Elämä on Luojan ilmentymää kertoen ihmiselle salaisuuksiaan, jos ihminen on valmis kokemaan niitä. Olisi tärkeätä pysähtyä hetkeksi havaitsemaan ja kokemaan, olla tietoisena nykyhetkessä huomaten luonnonkauneutta, toisia ihmisiä, elämän ilmenemistä.

Esimerkkejä muutamasta henkisestä näkökohdasta: Avataara Amma pitää tärkeänä, että meditaation jälkeen ollaan hetki hiljaa, puhumatta. Neale Walsch korostaa, että Luojan nimen mainitseminen lähentää ihmistä Luojaan ja lisää tietoisuutta. Ihmisen olisi tärkeätä löytää henkilökohtainen keino virittäytyä päivittäin tai vielä useamminkin henkisyyteen, toiselle sopii jokin keino, toiselle toisenlainen, esimerkiksi tietty musiikki, haju, pyhä ikoni, symboli, äänivärähtely, rukous, meditaatio jne. Mielen voi täyttä mantralla, pyhien nimien sanomisella, esimerkkinä ikivanha kristillinen sanonta, ”Kyrie eleison”. Tässä yhteydessä päivittäin käytetettävä rukousnauha on hyödyllinen. On tärkeätä keskittyä sanomiseen.

Avataara Amma korostaa, että on tärkeätä täyttää mieli henkisillä asioilla, esimerkiksi mantralla, meditaatiolla, lukemalla henkisiä kirjoja. Kun on lukenut henkisiä kirjoja, niin on keskeistä antaa tämän tiedon kertoa jotakin, miettiä asioita, eikä lukea tietoa ulkokohtaisena, älyllisenä tietona. Kun mieli täytetään pyhillä asioilla, niin kielteiset ajatukset häipyvät mielestä. Itsekkyys, egoismi ja kateus estävät avataara Amman mukaan näkemästä Jumalaa. Olisi hyvä nähdä Jumala kaikessa työssään, kaikkialla rakkaudellisena läsnäolona.

Intialaisessa uskonnollisessa kulttuuriissa pyhä musiikki on ollut vuosituhansia keskeinen keino saada henkinen tietoisuus nousemaan. Musiikki on suurena apuna yrityksessä päästä kokemukselliseen, tietoiseen Luojayhteyteen, kokea taivasyhteys, samadhi, olemassaolon ydin. (Kristinuskon alkuvaiheessa tähän näkökulmaan kiinnitettiin erityisesti huomiota. Gregoriaaninen laulu virittää ihmisen korkeisiin henkisiin värähtelyihin (aukaisee kruunutsakraa) ja auttaa tällä tavalla luomaan kokemuksellista, tietoista yhteyttä Kristukseen.)

Sanskritin kielessä pyhillä sanoilla on aivan erityinen, henkisyyttä lisäävä vaikutus. Ihminen voi itse sanoa niitä tai olla passiivisesti äänivirrassa. Itse kukin voi huomata näiden äänien aiheuttamat värähtelyt kehossaan. OM-sanaa (lausutaan AUM) intialaisessa kulttuurissa pidetään Luojan maailmankaikkeutta ylläpitävänä ja luovana ajatus-, sanavoimana. Tämä sana lausuttuna muodostaa väliaineessa (tonoskoopissa) Sri Yantran, eli ympyrän, jonka sisällä on sisäkkäin neljä kolmiota ylöspäin ja viisi alaspäin. OM-äännettä, Sri Yantraa käytetään yleisesti meditaatiokohteena. Joihinkin sanoihin liittyy aivan erityinen voima, mitä vastaavasti toisilla sanoilla ei ole. (Sanskritin kieltä pidetään ns. pyhänä kielenä. On mahdollista, että sanoja siihen on valittu selvänäköisesti, eli sanoja, joilla on selvä vaikutus ihmisen henkiseen kehitykseen, tietoisuuden lisääntymiseen.)

Henkisissä kirjoissa korostetaan aineellisen elämän taustalla olevaa luovaa ääntä, korville kuulumattomasta kosmista ääntä, energiaa, joka kaikkiallinen ja ikuinen. Pythagora käytti tästä nimitystä sfäärien soitto, jonka henkisesti kehittynyt voi kuulla.

Avataara Amma suosittelee henkisenä tienä antaumuksen tietä, joka tarkoittaa epäitsekästä rakkaudellista turvaamista Yhteen Jumalaan. Antaumuksen tiellä voi nauttia autuudesta jo heti alusta alkaen. Avataara Amman mukaan tiedon tiellä pyrkiminen perimmäiseen totuuteen on hyvin vaikeata ja vain yksi tai kaksi tuhannesta onnistuvat.

Neale Walsch korostaa, että ihmisellä on suurempi tietoisuus, osa sinua, joka on sinua suurempi, joka voi erityä pienestä itsestäsi ja puhua sinulle. Ihmisen pitäisi varata päivittäin hetki astua sisäiseen maailmaansa eli meditoida. Tässä on keskeistä jättää hetkeksi kaikki ajatukset ja mielikuvat ulkoisesta maailmasta. Tällöin pitäisi keskittyä kolmanteen silmään, otsaan silmien yläpuolelle. Ei saisi keksiä mitään pisteen paikalle vaan odottaa, että siinä oleva avautuu tietoisuudelle ilman ennakko-odotuksia. Neala Walsch painottaa kanavoinnissaan, että ihmisellä on kaikki tarvittava viisaus aina sisimmissään ja ihminen käy aina keskustelua Jumalan kanssa. Kun ihminen kääntyy vilpittömin mielin, puhtain sydämin sisimpänsä puoleen etsien korkeinta totuuttaan, niin sen saa. Vastauksissa voi olla viive ja vastaus voi tulla jollakin tavalla odottomattomalla tavalla, esimerkiksi symbolina.


Riitta Wahlström. Vortex

Jälleensyntymisestä

Raamatussa ei missään kohdassa kielletä jälleensyntymistä, päinvastoin Jeesus otti tämän asian esiin Johannes Kastajan yhteydessä, mainiten hänen olleen jälleensyntynyt Elias. Jälleensyntymisen mahdollisuuden kieltäminen on vastoin Jeesuksen sanoja. Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa jälleensyntyminen on ollut aina aivan keskeistä.

UT:ssa (Joh.3:6-7) kuvataan ihmisyyden olemus selkeästi: ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. älä ihmettele, että minä sanon sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä”. Raamatussa kerrotaan profeetta Jeremiaan yhteydessä, että Jumala tunsi hänet ennen kuin valmisti hänet äitinsä kohdussa. Sananlaskuissa sanotaan: ”Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista”. Toisin sanoen Raamatun mukaan ihminen on ollut olemassa ennen maallista syntymäänsä. On Raamattuun perustumaton oppi, että ihminen kuolemansa jälkeen jäisi maalliseen ruumiiseen odottamaan ”tuomiotansa”. Luuk.23:43 Jeesus sanoi ristillä pahantekijälle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa”. Tuskinpa pahantekijän piti palata paratiisista takaisin maan päälle kuolleeseen aineelliseen ruumiiseen.

Kun Jeesus kirkastusvuorella kohtasi opetuslapsiensa kanssa henkimaailmasta tulleita entisiä ihmisiä, henkisinä olentoina (Luuk.9:23), niin ilmeisesti kirkonoppien mukaan, näiden aivan kuin muidenkin ihmisten, olisi pitänyt odottaa haudassa viimeistä tuomiotaan. (Termi viimeisenä päivänä ehkä tarkoittaa ihmisen viimeistä maallista päivää. Raamatussa ei puhuta ihmiskunnan viimeisestä päivästä.)

Vuosisatoja Jeesuksen kuoleman jälkeen Rooman kirkko julisti Konstantinopolin kirkolliskokouksessa jälleensyntymisopin harhaopiksi. Siihen asti jälleensyntymiskäsitys oli ollut osa kristinuskoa. Rooman kirkko julistautui näihin aikoihin Kristuksen todelliseksi, aineellistuneeksi ruumiillistumaksi ja tällä tavalla korkeimmaksi uskonnolliseksi auktoriteetiksi. Tämä julistautuminen antoi aivan kuin vapaan valtakirjan tulkita asioita ja tehdä omia oppeja. Kirkon arvovallan kyseenalaistaja tai kirkon oppien arvostelija tulkittiin olevan Jumalan tahdon vastustaja, harhaoppinen ja kerettiläinen, joka ansaitsi kaiken mahdollisen maallisen kaltoin kohtelun, kirkon kirouksen, Jumalan vihan sekä iankaikkisen kadotuksen. Vainon kohteeksi riitti, jos epäillä, ettei haudasta nousisi aineellinen ruumis viimeiselle tuomiolle.

Jo aikaisemmin oli julistettu vaaralliseksi harhaopiksi gnostilaisuus ja siihen liittyvä (Raamatun mukainen) pyrkimys tietoisesta, kokemuksellisesta yhteydestä Kristuksen henkimaailman kanssa. Toisin sanoen Rooman kirkko ei hyväksynyt kuin itsensä uskonnollisena auktoriteettina, informaatiolähteenä. Rooman kirkko pyrki puolustamaan tätä luomaansa erikoisasemaa kaikin mahdollisin keinoin todellisia ja kuviteltuja vihollisia vastaan. Kirkollinen päätös kuin päätös voitiin tarvittaessa naamioida ilmoitusluontoisesti Jumalan tahdoksi, jopa murhat, kerettiläisten tuhoamiset, sodat, inkvisitio, noitavainot jne. Epäilijät voitiin kirkollisella auktoriteetilla kaltoin kohdella paholaisen liittolaisina tai kerettiläisinä. Kaikenlaisille kauhuteoille voitiin tarvittaessa antaa kirkollinen synninpäästö sanomalla, että Jeesuksen veri pesee (sovittaa) synnit kuin synnit puhtaaksi.

Jälleensyntymisen näkökulmalta on täydellinen opillinen ristiriita paitsi iankaikkisessa kadotuksessa niin myös opissa viimeisestä tuomiosta, joka tapahtuisi aikojen lopulla kaikkien ruumiiden noustessa haudoistaan, luineen, verineen ja lihoineen. On ymmärrettävää, että näihin kahteen keskeiseen kirkonoppiin ei voinut liittää jälleensyntymistä. Vaikka kristilliset kirkot eivät hyväksy jälleensyntymistä, niin ilmeisesti kuitenkin suurin osa ihmiskunnasta pitää sitä mahdollisena. Hyvin monella on erityisesti lapsuudessa ”läpilyöntejä” edellisestä elämästä. Esimerkiksi pieni lapsi voi väittää olevansa aivan eri niminen kuin on, voi muistaa erikoisia paikkoja, tapahtumia jne.

(Ilmeisesti jälleensyntymisopin hyväksyminen veisi samalla kirkolta pelkohallintaan perustuvan erinomaisen ”valttikortin” eli pelon iankaikkisesta kadotuksesta. Iankaikkisella kadotuksella on kristittyjä yli 1500 vuotta suoranaisesti ”aivopesty”. Tämäkin on puhdas kirkollinen petos, alkuperäinen UT:n sana aionis tarkoittaa rajallista aikaa, ei iankaikkista.)

Kirjassaan ”Ikuinen Elämä” Deepak Chopra tuo mielenkiintoisen näkökulman jälleensyntymiseen. Osa lapsista näyttäisi muistavan jotakin edellisestä elämästä 8-10 vuoden ikään asti. Pienellä osalla on tarkkoja ja todennettavissa olevia muistikuvia. Yksityiskohtaisia tutkimuksia näistä lapsista on tehnyt mm. Virgianin yliopiston psykiatri Ian Stevenson. Hänen työtään on jatkanut samassa yliopistossa psykiatri Jim Tucker. Tutkimuksissa on yli 2500 lasta, jotka muistavat elävästi menneen elämänsä. Tällaisten lasten määrä kasvaa kaiken aikaa. Suurta huomiota ovat saanet lapset, jotka säilyttävät fyysisiä piirteitä elämästä toiseen. Esimerkiksi lapsi on voinut muistaa tulleensa ammutuksi ja kehossa on ikään kuin sisään menneen ja ulos tulleen luodin arpi.

Sture Lönnerstrand kirjassaan ”Shanti Devi Kertomus jälleensyntymisestä” (Kirjayhtymä Oy, 1994) kuvaa yksityiskohtaisesti aivan poikkeuksellisen Shanti Devin jälleensyntymistapahtuman. Shanti Devi pystyi muistamaan edellisen elämänsä Lugdi Devinä tarkasti, pieniäkin yksityiskohtia myöten. Lugdi Devi kuoli pian synnytyksen jälkeen. Opittuaan puhumaan Shanti Devi kertoi kaikki yksityiskohdat, pystyi tunnistamaan sekä muistamaan sukulaistensa nimet, sukulaissuhteet, talot, talojen värit, edelliset asunnot, kadut, katujen nimet, vain Lugdi Devin tietämiä henkilökohtaisia salaisuuksia muiden sukulaisten sekä miehensä kanssa. Tapahtuma herätti Intiassakin suurta huomiota erinomaisen yksityiskohtaisuuden vuoksi. Itse Mahatma Gandhi kiinnostui asiasta. Perustettiin virallinen tutkimuskomitea. Tutkimuskomitea piti tutkimuksiensa jälkeen tapahtumia selvänä jälleensyntymistapahtumana.

Shanti Devillä kuolemisen ja uuden syntymisen välillä oli runsas vuosi väliaikaa. Muisti myös tarkasti kuolemansa (Lugdi Devi) yksityiskohdat ja vielä kuolemanjälkeisetkin tapahtumat, uuden syntymän eli itse asiassa hänen tietoisuutensa ei katkennut tässä tapahtumaketjussa.

Henkisten kirjojen mukaan henkisesti kehittyneet ihmiset, henkiset mestarit, joogit (joogi ja fakiiri ovat eri asioita) pystyvät tahdollaan irtoamaan kehostaan, liikkumaan ajatuksenvoimalla, tekemään havaintoja henkimaailmoista ja kuolemanjälkeisistä tapahtumista. Jo Intian muinaiset henkiset mestarit, rishit korostivat, että myös jälleensyntymisessä on kysymys valinnoista. Henkiset mestarit pitävät jälleensyntymismahdollisuutta todellisena, henkisten lakien mukaisena tapahtumana. Myös Suomen Teosofisen Seuran perustaja Pekka Ervast on havainnoinut ja kuvannut yksityiskohtaisesti henkimaailmojen lainalaisuuksia sekä kuolemanjälkeisiä tapahtumia, karman heijastumista jälleensyntymässä.

Ihmisyyteen kuuluu vapaa tahto, mutta ihminen kohtaa tavalla tai toisella valintansa. Ajatus, mielikuva on keskeinen luovana voimana, käskysanana, ajatusprojektiona, toiveena. Sanat ja teot ovat tavallaan aineellistuneita ajatuksia. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Ihmisen ajatukset, mieli avaavat oven Taivasten Valtakuntaan tai sulkevat oven. Henkisten kirjojen mukaan henkimaailmassa ihminen yhtyy ajatuskohteeseensa. Henkiset mestarit toistuvasti muistuttavat, ettei saisi pelätä. On mitä todennäköisimmin henkisesti erityisen haitallista luoda kuviteltuja mielikuvia peloista, paholaisesta ja helvetin kauhuista. Neale Walsch suosittelee korkeimman ajatuksen pitämistä aina mielessään ja miettimään valintatilanteessa, mitä rakkaus tekisi. Pitäisi valita, mutta ei haluta. Avataara Amma suosittelee Kristuksen (tai oman mestarinsa) pitämistä aina mielessään ja tekemään kaikki Hänelle.

Esimerkiksi ”Tiibetiläisten kuolleiden kirjan” mukaan ihminen kohtaa kuoltuaan omat ajatuksensa, mielikuvansa hyvinkin todelta vaikuttavina. Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että helvetin kauhutkin ovat oman mielen luomuksia. Kun ihminen kieltää Luojansa, niin ihminen samalla kieltää (ehkä asiaa tiedostamatta) rakkauden ja valon läsnäolon. Henkisten kirjojen mukaan maalliseen elämään takertuneet halut, ajatukset, mielikuvat vetävät omalla tavallaan ihmistä syntymään uudestaan maalliseen elämään.

Seuraavasta linkistä henkisiä valokuvia



Yllätyslöytö Australiassa. 4 km korkea henkilöhahmo, jonka tekijää ei ole pystytty selvittämään. Copyright: Image © Geoscience Australia. http://www.ga.gov.au/acres/gallery/marree.jsp

Antroposofiasta

Antroposofian luoja Rudolf Steiner on kirjoittanut useita kirjoja liittyen hengentieteeseen. Hän oli alun pitäen teosofi, joka on kehittänyt asiaa edelleen. Rudolf Steinerilla oli ilmeisesti synnynnäinen kyky jo pikkulapsesta asti nähdä henkinen todellisuus. Tämän vuoksi hän oli pystynyt tarkasti kuvaamaan asiaa ja asiaan vaikuttavia tekijöitä. Kirjoissaan hän on toistuvasti tuonut esille, että kaikilla ihmisillä on peruskyky nähdä henkinen todellisuus, se vain tarvitsee tietynlaiset harjoitukset tullakseen esiin. Kirjoissa painotetaan yleisiä korkeita inhimillisiä perusarvoja: kunnioitus, arvonanto, hartaus, ihailu, asioiden katsominen parhaalta puolelta, pidättäytyminen tuomitsevista ja arvostelevista puheista.

Painotetaan, että ihmismieli tiedostaa. Sillä on tunteet sama kuin ruumiille aineet, joita se käyttää ravinnokseen. Tärkeätä on pyrkiminen sisäiseen rauhaan, erottaa oleellinen epäoleellisesta. Jokaisella on arki-ihmisen ohella sisimmässään korkeampi ihminen, tämä korkeampi ihminen pysyy piilevänä kunnes se herätetään. Niin kauan kuin korkeampi ihminen ei ole herännyt, jäävät jokaisessa ihmisessä käyttämättä piilevät kyvyt, jotka johtavat yliaistilliseen tietoon.

Vain meditaation avulla kohoaa siihen, mikä liittää ihmisen henkeen, alkaa elvyttää itsessään olevaa ikuista, mitä eivät syntymä ja kuolema rajoita. Rudolf Steiner kirjoissaan alkuvaiheessa suosittelee symbolisia meditaatioita ja kehityksen edistyessä meditaatiossa niin kuin raja-joogassa pyrkimys mielen täydelliseen tyhjentämiseen ajatuksista ja mielikuvista. Painotetaan, että edistystä voi olla vain, jos kaiken aikaa tarkasti seurataan ajatuksia ja tunteita yhtälailla kuin askeleita fyysisessä maailmassa. Tässä korkeammassa maailmassa ihminen kohtaa ensimmäiseksi todellisuuden, joka vastaa ihmisen omaa henkistä kuvaa. Hänen alempi luontonsa on hänen edessään peilikuvana, mutta keskellä tätä peilikuvaa ilmenee hänen korkeampi minänsä todellisuutena. Vasta tämä on yhteydessä korkeampaan henkiseen todellisuuteen.

Rudolf Steiner osoittaa hyvin kirjoituksessaan, kuinka väärin yleiset käsitykset ovat siitä, että henkiset mestarit olisivat jollakin tavalla häiriintyneitä. Todellisuudessa henkisen mestaruuden pohjalla on lähes täydellinen ajatuksien ja tunteiden hallinta. Myös meditaatiosta on vääriä käsityksiä. Meditaatio yksinkertaisesti tarkoittaa keskittymistä johonkin asiaan, esineeseen, tai pyrkimystä olla täysin ilman ajatuksia ja mielikuvia. Meditaatio on myös keino oppia hallitsemaan ajatuksiaan.
 

Ammasta

Amma, intialainen henkinen mestari, avataara (hindulaisuuteen liittyvä käsite, syntymälahjana kyky olla tahtonsa mukaan valo-, taivas- tai maallisessa tietoisuudessa) Mata Amritanandamay on länsimaissa ehkä tunnetuin intialainen henkinen opettaja. Elokuussa 2000 ensimmäistä kertaa YK:n puitteissa New Yorkissa kokoontuivat maailman eri uskonnollisten traditioiden johtajat keskustelemaan mahdollisuuksista aloittaa yhteistyö YK:n kanssa maailmanrauhaa koskevissa asioissa. Amma oli hindujen edustajana.

Joitakin Amman opetuksia:

Jos otamme yhden askeleen Jumalaa kohti, ottaa Jumala 100 askelta meitä kohti, vastaavasti hän jättää meille joitakin virheitä ja antaa toisia anteeksi tiettyyn pisteeseen saakka pitäen niitä tietämättömyyden tuloksena, mutta kun tunnistamme virheemme, pitää meidän yrittää parantaa ja hitaasti muuttaa itsemme. Kun ihmiset aloittavat henkisen elämän, he haluavat saavuttaa kaikkein korkeimman päämäärän. Se on sama, kuin lapsi haluaisi tohtorin arvon käymättä ensiksi edes koulua. Egoismi ilmenee kilpailuna, vihana, kateutena ja sotana.
Rakkaus on elämän näkemistä kaikessa ja kaikkialla. Rakkaus toteutuu ainoastaan kun järkeily lakkaa. Anna sydämesi kukoistaa myötätunnosta, tunne sydämessäsi toisen kärsimys ja tuska. Myötätunto ei näe toisten vikoja, se ei erottele ihmisiä hyviksi ja pahoiksi. Se ei tee rajoja kahden maan ja uskonnon välille. Myötätunnolla ei ole egoa, se antaa anteeksi ja unohtaa. Älä syytä olosuhteita tai muita ihmisiä. Pelko estää spontaanisuuden, se on tuomituksi tulemisen pelkoa. Jumalan, joka on rakkaus, tulisi voida toimia meidän käsiemme, sydämemme ja ajatustemme ja tekojemme kautta. Armon vastaanottaminen edellyttää mielen puhtautta. Ihminen tulee armolle otolliseksi ainoastaan epäitsekkään, tavoitteita vailla olevan toiminnan kautta. Kaikki mitä tässä elämässä koemme, on edellisten elämiemme tekojen seurausta. 

Aivan samalla tavalla kuin muinaiset näkijät, sanoo Amma, että tehokkain harjoitus on jatkuvasti yritys nähdä Jumala kaikissa ja kaikkialla. Kun olemme täynnä rakkautta ja myötätuntoa, on elämä yhtä siunausta. Siellä missä on rakkaus ja myötätunto, siellä on myös Jumala. Elämä ja rakkaus eivät ole kaksi eri asiaa, ne ovat yksi ja sama. Rakkaus on puhtain, helpoin ja suorin tie Jumalan oivaltamiseksi. Todellinen hymy kumpuaa syvältä sydämestä. Amman opetuksessa me emme pyri löytämään Jumalaa, joka on jossain taivaissa, vaan meidän jumalamme loistaa sisällämme. Mutta tällä hetkellä me luulemme, että minä on sama kuin ego eli yksilö. Todellinen minä on kuitenkin universaali tietoisuus, ongelma on siinä, että samaistamme tämän minuuden persoonallisuuden kanssa. Kun onnistumme ylittämään persoonallisuutemme sen kaikkine ajatuksineen ja tunteineen, löydämme todellisuuden.

Amman pelkistetty ohje länsimaalaiselle. Pidä kaiken aikaa Kristus mielessäsi, tee kaikki yhdessä hänen kanssaan ja hänelle. Pyri siihen että jokainen ajatus, sana, teko lähentää sinua Kristukseen. Älä ajattele, sano, äläkä tee mitään toista vahingoittavaa. Tähän vielä yhdistettynä rukous ja meditaatio.

Lisää tietoa Ammasta Internetistä osoitteesta http://www.amritapuri.org ja http://www.amma-europe.org.
 

Maa Äiti (Maria, Devi, Shakti) tarkoittaa Jumaluuden luovaa muotoa aiheuttavaa prinsiippiä. Amma yhdistetään usein Maa Äitiin (Äiti Amma).

Sai Baba

Sai Babaa miljoonat intialaiset näyttävät pitävän Krisna -jumaluuden uutena inkarnaationa. Sai Babasta on tehty paljon kirjoja, paljon videofilmejä. Nykyään hänellä on jo kannattajia, mainitaan jopa 50 miljoonaa, länsimaissakin hänellä on erään arvion mukaan kaksi miljoonaa kannattajaa. Hänellä on juuri erikoisuutena materialisoida erilaisia esineitä. Kirjojen ja videofilmien mukaan hän on tällaista tehnyt tuhansia kertoja.

Lisää tietoa Sai Babasta Internetistä osoitteesta http://www.srisathyasai.org.in

Musiikista

Ranskalaisen professori Igor Reznikoffin kehittämässä opetusmenetelmässä pyritään siihen että ihminen oman äänensä avulla saavuttaa uudenlaisen yhteyden kehonsa ja tietoisuutensa rajalla. Kun rukoukseen liittyy Reznikoffin opettama äänenpuhtaus, luonnolliset intervallit, puhdas resonanssi ja puhdas intonaatio, päästään hänen mukaansa tasolle, jossa ääni voi parhaimmillaan vaikuttaa kuuntelijan herkimpään sisimpään puhdistavasti ja vapauttavasti sekä terapeuttisesti.

Reznikoffin mukaan on olemassa tiettyjä kohtia kehossa, joihin tietoisuus eli sielu sijoittuu ja joissa se elää. Näissä kohdissa kehoamme – tietoisuuden ja sielun värähtelykohdissa – meillä on Reznikoffin mukaan kosketus hengen maailmaan. Ensinnäkin on sydämen seutu, mutta ei anatomisessa mielessä. Sydämen seutu on yhteydessä tunteeseen ja vatsaan, rohkeuteen, rakkauteen ja itsensä uhraamiseen. (Vertauskuvana tämä ei ole sattumanvaraista.. Kaikki rakastavaiset tietävät, että sydämessä tapahtuu jotakin.) Toiseksi on kurkku jossa on hengityksen ja puheen sija. Kurkku on myös hengellisen elämän kannalta keskeinen paikka. Hengellinen, henki, hengittää – näillä sanoilla on sukulaisuus. Kolmas kohta on otsa. Kun ihminen keskittyy ja miettii, toiminta keskittyy otsan seudulle. Tämä näkyy mm. ikoneissa, joissa korostetaan kulmakarvoja. Neljäs kohta on päälaki, jota ikoneissa korostetaan sädekehällä. Päälakea voidaan pitää sielun ja tietoisuuden puhtaampana asuinsijana. Esim. Platon kuvaa kuinka sielu, tai meidän aikamme sanoin tietoisuus laskeutuu ruumiiseen ja turmeltuu sitä mukaa mitä alemmaksi se laskeutuu.

Reznikoffin mukaan pyhä ikoni tai laulu auttavat keskittymään ja ne koskettavat eri alueita kehossa: Sydämen aluetta, pään aluetta, kurkun aluetta jne.

Reznikoffin mukaan on olemassa ikonin ja meidän kehomme suhde ja äänen ja kehon suhde. Ikonilla on vaikutus meidän sieluumme meidän kehomme kautta. Laululla on sama vaikutus. Reznikoffin mukaan pyhä laulu on rakennettu ihmisen kehon resonanssin kautta. (Igor Reznikoffin musiikkia on laajemmin käsitelty Hilkka-Liisa Vuoren kirjassa "Hiljaisuuden syvä ääni", joka on pro gradu-työ Sibelius Akatemiassa.)

Primitiiviset kulttuurit ovat vielä musiikin alkulähteillä, koska niillä on säilynyt laulullinen yhteys näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Samaa ideaa käyttävät shamaanit. Antiikin aikana ja myös kristillisessä perinteessä ihmisen koko elämä ymmärrettiin sielun matkana eli sielun kehitysnäkökulmalta. Laulun avulla ihminen voi matkustaa näkymättömään ja takaisin. Laulaminen toimii kulkuneuvona sielun matkalla.

Reznikoff korostaa kokonaisvaltaista musikaalista, äänellistä vaikuttamista. Jokainen ihmisen osa on soitin ja myös omalla tavallaan tärkeä, lisäksi ihminen on kokonaisuudessaan soitin tarviten sekä matalia että korkeita äänitaajuuksia. Esimerkiksi jos ihmisen tietoisuus on liiaksi päässä, niin tarvitaan matalia ääniä vahvistamaan kehotietoisuutta. Yksityiskohtaisempaa tietoa. http://www.harmoninenlaulu.org/kirjasto/iegor.htm

Johannes Brahms ja luova Luojayhteys

Arthur Abell on kirjoittanut kirjan ”Talks with Great Composers” ja on tuonut tässä esiin suoria haastattelutietoja suurten säveltäjien kanssa. Esimerkiksi Johannes Brahms on paljastanut, että ennen kuin aloitti sävellystyötään, hän suuntasi ajatuksensa mietiskelyssä Jumalaan. Kohta hän tunsi olemuksessaan värähtelyä, joka täytti hänen kokonaan. Tämän jälkeen äkillisesti hänen tajuntansa täyttyi valmiista musiikista oikeissa muodoissa orkesteria varten. Tapahtuman aikana tietoinen mieli oli poissuljettu ja kaikki virtasi hetkessä valmiina silmien eteen. Brahmsin mukaan koko inspiraatio tuli Jumalalta. Hänen tehtävänsä oli vain ylöskirjata havaintojansa.

Maasäteilystä

Yliopistojen järjestämissä tieteellisissä tutkimuksissa pyritään ensisijaisesti todistamaan materialistinen oppijärjestelmä oikeaksi. Mikä tahansa asia, esimerkiksi vaihtoehtolääketieteessä, saadaan nurinkuriseksi, kun tieteellisyyden nimissä tutkimusasetelma ja tulokset sopivasti manipuloidaan. Materialismi on olemukseltaan uskonto, jossa pakkomielteisesti sitoudutaan ja usein suoranaisesti palvotaan aineellisuutta. Jos jokin asia ei sovi tähän ideologiseen kuvaan, niin se usein kaikin mahdollisin keinoin sensuroidaan, vähätellään, torjutaan, vääristellään tai kielletään. Lääketiede ja samalla psykiatriakin ovat sitoutuneet mitä suuremassa määrin yksipuolisesti materialismin näkökulmiin ja tällä tavalla tietynlaisiin hoitoperiaatteisiin. Tähän voi liittyä aivan erityisiä lisäongelmia, esimerkiksi kun materialismin edustaja opettaa huumeidenkäyttäjälle pitkäjänteisyyttä ja uusia elämänarvoja, niin huumeidenkäytön syy on voinutkin olla juuri nimenomaisesti pako materialismin raskaudesta ja ”onttoudesta”. Samantapainen ristiriita voi toistua, kun uskovainen kertoo materialistiselle lääkärille henkisistä kokemuksistaan, eli mikä toiselle on arvokkainta elämässä (esimerkiksi kuolemanpelosta vapautuminen) voi toiselle olla pelkästään ”ärsyttäviä” sairaudenoireita.

Kun puhutaan maasäteilystä, niin vuosituhansia tämä on yhdistetty nimenomaisesti vesilähteen etsimiseen. Kaivonetsijällä on usein helppo havaita alkuvaiheessa kädenliikahdus oletetun kaivonpaikan kohdalla. Kun henkissielullisesti puhutaan kollektiivisesta piilotajunnasta, niin voi olla mahdollista, että maasäteilyn ja kaivonpaikan välinen yhteys tapahtuisi tätä kautta.

Oulun Yliopiston kansanterveystieteen ja biofysiikan laitokset tekivät 1985 tieteellisen tutkimuksen maasäteilystä ns. Maasäteilyraportin. Pohdinnassa viitattiin: "Kansanviisaus osoittaa maasäteilyn olemassaolon ja aitona luonnonilmiönä ansaitsee tulla vakavasti tutkituksi". Kirjoituksessa viitataan taikavarvun (pajunvitsa ja heilurin) vuosituhantiseen käyttöön mitä moninaisempien esineiden ja asioiden tutkimisessa. Samassa maasäteilyraportissa viitattiin tässä yhteydessä viimeiseen varpututkimukseen 1971 Englannissa, armeijan ja puolustusministeriön yrityksenä löytää miinoja, vedenetsintää polyeteeniputkessa ja vesivirtauksen suuntaa. Tutkimuksessa löydökset olivat arvaamisen tasoa.

Oulun Yliopiston tutkimuksessa oli samanlainen vesijohtoputken paikantamisyritys ja vedenkulkusuunnan arviointi. Tutkimus ei ollut maasäteilytutkimus. Toisena tutkimustapahtumana oli näkösuojatun auton sisältä käsin löytää tiestä maasäteilykohdat, mitkä aikaisemmin oli paikallistettu koehenkilöiden toimesta. Tässä jää epäselväksi, onko auton metallikuorella vaikutusta oletettuun maasäteilyyn, ottaen huomioon esimerkiksi auton antama suoja salaman suhteen eli sähkö kiertää täydellisesti autonsisäosan metallikuorta pitkin. Tieteellisesti voi olla nerokasta tutkia oletettua maasäteilyä autosta käsin, mutta en ole koskaan kuullut tai lukenut kenenkään tutkineen kaivonpaikkaa tällä tavalla. Kolmas testi oli rottakoe, maasäteilyn vaikutus rottien oleskelukohtaan. Tämä koe jouduttiin keskeyttämään varpumiesten erimielisyyksien vuoksi maasäteilykohdasta. Varpututkijoita oli 32.

Kansanviisaudessa epäillään, että joissakin pienissä, rajatuissa maakohdissa on maasäteilyä. Kaivonpaikalla ja maasäteilyllä olisi mahdollisesti yhteys. Paikka olisi pajunvitsalla (varvulla) osoitettavissa. Pajunvitsa taipuu joillakin henkilöillä kaivonpaikan kohdalla. Kansanviisaudessa on myös epäilyä, että maasäteilyllä saattaisi olla myös kielteisiä terveysvaikutuksia. Toisin sanoen vesi sinänsä ei olisi maasäteilykohde, ei pohjavesi, ei järvet, joet, valtameret jne.

Oulun Yliopiston maasäteilyraportissa kiinnitettiin huomiota, että kaivonkatsojalla on hyvät mahdollisuudet onnistua kaivonpaikan suhteen hyvän maastotuntemuksen ja alitajuisen ohjauksen avulla ottaen huomioon, että pohjavettä löytyy useimmista paikoista läheltä maanpintaa. Maasäteilytutkimus olisi ehkä pitänyt tehdä siten, että koehenkilöt olisivat ensimmäisessä kokeessa tutkittu kyvystä löytää kaivonpaikka(vesisuoni). Parhaat kaivonkatsojat ovat olleet tässä suhteessa ilmeisesti lähes erehtymättömiä, mainitaan jopa yli 99% osuvuus. Testatut kaivonkatsojat olisivat voineet kilpailla yliopistomiesten tai jonkin muun kontrolliryhmän kanssa siitä, kumpi ryhmä löytää paremmin "kaivonpaikat". Tällainen tutkimus olisi ollut kansanviisauden kunnioittamista. Hiekkakuopat ovat toisinaan rutikuivia, toisinaan pohjaveden täyttämiä eli ei kaivonpaikka aina niin itsestään selvä asia ole.





Selvänäköisesti maasäteily näkyy pyöreänä kaiken läpäisevänä ja erittäin nopeana väreilevänä suihkuvirtauksena, joka muistuttaa lentokoneen suihkumoottorin virtausta.

GEOPATOGEENINEN säteily (maasäteily?)

Seuraavassa lyhennelmä Pietarin Kevät 2004 foorumissa pidetystä esitelmästä, mikä käsitteli maaperän geopatogeenisia tutkimuksia. Geopatogeeniset tutkimukset ovat olleet Pietarin Foorumissa toistuvasti esillä, esimerkiksi vuonna 2002 professori, akateemikko E. K. Melnikov piti samantapaisen esitelmän.

Geopatogeenisista (maasäteily) maakohdista ollaan oltu kiinnostuneita erityisesti Pietarissa. Tätä on tutkittu aikoinaan jo Neuvostoliitossa ja edelleen Venäjällä. Asiasta on järjestetty sekä Moskovassa että Pietarissa kansainvälisiä symposiumeja ja seminaareja. Erityisesti mainitaan Venäjällä tunnetut tiedemiehet, professorit E.K. Melnikov, Ju. I. Musitshuk, V.A. Rudnik ym. Venäjällä kansanperinteessä on käytetty lampaita maasäteilyn osoittamisessa. Mihin lammas menee pitkäkseen, sopii talonpaikaksi. Sama idea, jos lihanpala narunpäässä pilaantuu nopeasti. Tällainen kohta on asumispaikaksi sopimaton.

Venäläiset tutkijat Pietarissa epäilevät, että geopatogeeninen maakohta liittyisi anomaaliseen säteilyyn, mikä puolestaan liittyisi maakuoren epähomogeeniseen rakenteeseen, murtumiin, maanalaisiin vesivirtoihin jne. Erikoisuutena Pietarin keskustassa on löydetty talo, jossa syöpätautiin sairastuminen on 70 kertaa keskitasoa korkeampi. Geopatogeenisilla alueilla stenocardia ja kuolleisuus Pietarissa on ollut 2,3-2,5 kertaa keskimääräistä korkeampi. Lapsikuolleisuustapauksista leukemiaan on saatu selvä tilastollinen näyttö geopatogeenissa maakohdissa. Painottavat myös yhteyttä keskosuuteen ja syntymävikoihin.

Pietarin tiedemiesten tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota, että Kirishin taajama, missä on huomattavaa saastumista, osoittautui paljon edullisemmaksi asuinalueeksi terveyden suhteen kuin tietyt ekologisesti puhtaat alueet. "Maasäteilykohdassa" suosittelevat vuoteen paikan siirtämistä.

Tieteellisestä "putkinäöstä"

Ihmisyydessä merkitsee ajan mittaan vain kaksi asia, mikä toimii ja mikä on totta.

Yli 50 vuotta sitten Neuvostoliiton korkeimmat valtiomiehet kävivät Suomen vierailun yhteydessä myös Tampereella. Tässä yhteydessä herätti kiusallista huomiota, kun Neuvostoliiton kuvausryhmät kiersivät myös kuvaamassa ankeita takapihoja. Politiikassa ja yliopistotieteessä on tietyssä mielessä yllättävän paljon yhteistä. Molemmat haluavat osoittaa oikeassa olemisensa, tarvittaessa arveluttavinkin keinoin. Tässä käytetään hyväksi ihmisen mielen erikoisominaisuutta, mieleen mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus, on ajatus suuri tai pieni. Pieni, merkityksetön asia voidaan tehdä sitä korostamalla tärkeäksi. Tämä tulee hyvin esiin, esimerkiksi Obaman ja McCainin presidenttikilvoittelussa, jossa etsitään ”ikivanhoja” pikkuvirheitä ja tehdään samalla pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Materialistisessa yliopistoajattelussa puhutaan mielellään omasta tiedosta totuutena sekä vastaavasti uskontoon ja rajatietoon viittaavat asiat pyritään torjumaan sekä kieltämään tieteellisen ajattelun ja järjen vastaisina. Vaihtoehtohoidot voidaan kokea ärsyttävinä, koska osassa niistä on mukana tavalla tai toisella henkinen läsnäolo.

Esimerkiksi puhutaan uskomus- ja vaihtoehtolääkinnästä yhtenä kokonaisuutena ja saadaan tällä tavalla koko asialle arveluttava maine. Usein pyritään tässä yhteydessä kiinnittämään huomiota joihinkin erikoisiin yksityiskohtiin. Tällaisia hoitomuotoja on kuitenkin sadoittain. Usein hoidoilla ei ole mitään tekemistä keskenään, eikä hoitoja voi millään tavalla verrata keskenään. Toisten hoitoa antavien ammattitaso ja tietotaito voi olla korkea ja toisilla päinvastoin, vaikka hoitotavat ja kohteet voivat olla samat, esimerkiksi hengenvaaralliset niskanväännöt. Jotkut hoitomuodot ovat kokemusperäisesti vuosisatojen aikana ansainneet arvonsa, kuten akupunktio. Tämän teho pystyttiin todistamaan myös Suomessa lääketieteellisessä väitöskirjassa.

Lisää tieteellisestä "putkinäöstä"

Telepatiasta

Professori J. B. Rhine otti yli 70 vuotta sitten käyttöön testikorttisarjan telepatian (ajatuksenluvun, selvänäköisyyden) systemaattisia tutkimuksia varten. Sattuman mahdollisuutena pidetään 20 prosenttia ja ylimenevää osuutta todistuksena ajatuksensiirrosta. Itse asiassa kuka tahansa voi helposti tutkia telepatiakykyänsä testikorteilla tällä tavalla. Telepatiaherkkyyttä on monenlaista, esimerkiksi sitä voi olla äidin ja lapsen välillä. Koiranomistaja voi huomata myös koiralla tällaista herkkyyttä.

Myös Neuvostoliitossa on tutkittu telepatiaa systemaattisesti. Telepatian voi kieltää vain henkilö, joka ei ole asiaan perehtynyt. Rajatietoon liittyvissä asioissa vain aniharvat ovat aivan poikkeuksellisen kyvykkäitä. Tässä mielessä Wolf Messing on saavuttanut suurta huomiota, kuten Nina Kulaginakin ajatusvoimallaan. Kirjassaan ”Salattu tietoni” (WSOY, 1966) Wolf Messing kuvaa elämäänsä Neuvostoliitossa ajatuksenlukijana, tutkimushenkilönä sekä esiintyjänä lukemattomissa yleisötilaisuuksissa. Kirjassaan hän toi esiin kykynsä saada toinen ihminen noudattamaan tahtoaan ajatusvoimalla, telepaattisesti. Kertomansa mukaan hän pystyi poistamaan hammassärynkin katsomalla potilasta ja ajattelemalla tilalle täysin tervettä leukaluutaan ja täysin tervettä hammastaan. Samalla menetelmällä pystyi poistamaan myös päänsäryn. Kirjan mukaan tällainen ”loitsu” on onnistunut tuhansia kertoja.

Voidakseen ”kuulla” vieraita ajatuksia Messingin piti jännittää aisteja ja voimia, mutta päästyään oikeaan tilaan, hän pystyi kertomansa mukaan lukemaan kenen tahansa ajatukset. Kontakti kohdehenkilön käteen helpotti erottamaan vieraat ajatukset pois. Messingin mukaan kuvien ja kuvioiden välitys telepaattisesti on ihanteellista, sana ja ajatus ovat vaikeampia. Myönteinein ilmapiiri on eduksi. Kirjassa on myös runsaasti esimerkkejä näytöksistä, joissa telepatian avulla etsittiin piilotettuja esineitä.

Ufoista

Ensin aktivoitui spiritismi 1800-luvun loppupuolella. 1900-luvun alkupuolella yksin Euroopassa oli useita materilisaatiomeedioita, jotka pitivät kukin esityksiä kerran tai kaksi kertaa viikossa (mistä lisää luvussa Mediumismi). Esityksiä pidettiin ilmeisesti tuhansittain.

Erityisesti ydinaseiden kehityksen jälkeen ufot ilmestyivät näkyviin ja julkisuuteen. On kiinnitetty huomiota lisääntyneeseen toimintaan kriisien yhteydessä. Havaintoja ja kuvia on kymmeniä tuhansia, jopa sotilasparaatin yhteydessä lentokoneita häiritsemässä.

Alaan liittyvässä kirjallisuudessa puhutaan avaruusveljistä sekä kontaktihenkilöistä. Kirjallisuudessa tuodaan esiin näkökulma, etteivät ufot voi tulla keskelle julkisuutta, koska siten ne vaikuttaisivat liikaa ihmisten vapaaseen tahtoon ja osa ihmisistä voisivat pitää heitä jumalina.

Vancouver Island, B. C., Canada, 8.10.1981

Photo by Hannah McRoberts

http://www.ufocasebook.com/hannahphoto.html. (Yksi ainoa aito valokuva tekee ufot todelliseksi.)  

Lokakuussa 1973 kuvernööri, sittemmin Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter täytti NICAP:n (UFO-havaintoilmoitus) kaavakkeen, jossa hän ilmoitti omaan havaintoonsa perustuen olevansa vakuuttunut UFO:jen olemassaolosta. Noin 20 arvovaltaisen henkilön läsnä ollessa UFO oli lentänyt edestakaisin useita minuutteja noin 300-1000 metrin etäisyydessä. Jimmy Carter on kuvannut ryhmänsä näkemän tapahtuman kaavakkeeseen yksityiskohtaisesti. Tapahtuma on myös kuvattu, esimerkiksi National Enquirer Magazine 08.06.1976, Valittujen palojen ”Mysteerien Maailma” teoksessa sekä Ronald D. Storyn kirjassa ”The Encyclopedia of UFOs” sivuilla 63-65.

Tiedemiesten tietokonemallissa (muutama vuosi sitten Suomessa TV:ssä) aineellinen maailmankaikkeus on ollut alkuhetkenään mahdollisesti pienempi kuin sokeripala. Tänä hetkenä energiasta, valosta muodostui aine. Carl G. Jungin mukaan aine ja henki on sama asia, toinen ulkopuolelta ja toinen sisäpuolelta katsottuna. Neale Walschin kirjojen mukaan olisi hyvä vaihtaa sanat Jumala ja Elämä keskenään ja tällä uudella, rakkaudellisella tavalla pyrkiä näkemään elämän moninaiset ilmenemismuodot, kaiken ykseys

Viljapeltokuvioista (crop circle)

1970-luvulla tehtiin ensimmäinen lentäjän havainto viljakuvioista. Sen jälkeen niitä on havainnoitu maapallon eri puolilla tuhansia. Viljakuvio on geometrinen muodostelma, yleensä viljapellossa. Näitä on ollut myös lumessa, hiekassa ja heinässä.

Kuviot ilmestyvät usein vanhojen riittipaikkojen läheisyyteen. Tätä on käytetty hyväksi järjestämällä tällaisiin paikkoihin erityisesti Etelä-Englannissa nykyaikaista automaattivalvontaa, mutta tekniikka ei riitä äänihavaintoja lukuun ottamatta. Kuviot syntyvät ilman laitteiden reagointia. Tässä nimenomaisena erikoisuutena on viljakorren katkeamattomuus.

Kirjallisuudessa viljakuviot yhdistetään maapallon energisoimiseen sekä virikkeeksi materialismin pimeyteen. Seuraavassa kuvia viljapeltokuvioista.

Kirjallisuudessa mainitaan harvoin silminnäkijöitä todistamassa viljapeltokuvion syntymistä. Tutkijaryhmän edessä Hollannissa muodostui muutamassa minuutissa viljapeltokuvio. Tutkijaryhmä kiinnitti huomioita lämpöön ja siihen, että kameran patterit tyhjenivät. Lähde: Nievwsblad van het noorden: The Netherlands.

Korsien kosteuspitoisuus on selvästi ympäröivää viljaa alempi, samoin alla oleva maaperä. Tämä viittaa kuvion syntypaikalla kuumuuteen tai säteilyyn. Tätä asiaa tukee korsien venyttyneet ja jopa räjähtäneet nivelkohdat, mikä viittaa höyrystymisen aiheuttaman voimakkaan paineen vaikutukseen. Viljapeltokuvion aitouteen viittaa myös lakoontuneen viljan tähkien samansuuntainen kääntyminen 90 %. Samaten erittäin suuren ja monimutkaisen kuvion syntyminen lyhyessä ajassa (voivat muodostua myös keskellä päivää).

Peltokuvioiden päällä tai läheisyydessä on onnistuttu videokuvaamaan noin jalkapallonkokoisia liikkuvia valopalloja.

Kiinnostus viljapeltokuvioihin on osittain siirtynyt Englannista Saksaan, koska Englannissa on esiintynyt nuorison tekemiä väärennettyjä viljapeltokuvioita.

Runsaasti kuvia viljapeltokuvioista Internetissä (haku esim. Googlesta: crop circle).

Veden muisti

Kirjoissa "The Message from Water" Masaru Emoto (http://www.hado.net) tuodaan esiin todisteita, että ajatus vaikuttaa veteen. Veden kiderakennemuutos näkyy vesipisaran jäädytyksessä. Kuvien perusteella kyseessä olisi uusi aluevaltaus. Eräässä tutkimuksessa saatiin yllättävä tulos, puhdas luonnonvesi, harmoninen musiikki ja positiivinen ajattelu aiheuttavat samantapaisen kiderakenteen vedessä. Saastunut vesi, negatiivinen ajattelu sekä heavymetal-musiikki puolestaan aiheuttavat jääkiteen harmonian särkymisen.

Kirjoissa on yksityiskohtaisesti selitetty kuvanottotekniikkaa. Kirjoissa on runsas kuvitus. Oheisena muutama kopio kirjasta. Kirjat tuovat aivan uuden merkityksen ajattelulle, äänenpainoille ja musiikille. Nyt kirjoja on myös suomenkielisinä.

Jääkide, kun veteen on ennen nopeaa jäädyttämistä kohdistettu Heavy Metal -musiikkia	Jääkide, kun veteen on ennen nopeaa jäädyttämistä kohdistettu Mozart’s Symphony n:o 40 in G minor
Jääkide, kun veteen on ennen nopeaa jäädyttämistä kohdistettu ajatus Hitleristä (ajatteleminen aiheutti kiderakenteen, mikä oli vastaava kuin "teet minut sairaaksi" tai "tapan sinut").	Jääkide, kun veteen on ennen nopeaa jäädyttämistä kohdistettu ajatus rakkaudesta

Kirjan yhteystieto Hado Publishing BV, Prisenstraat 55, 16HK Leiden, The Netherlands.

Mieli

Minä tiedostaa mielen avulla. Mieli on työväline, joka pystyy eläytymään tai virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Mielellä ei ole omia päämääriä. Minän pitäisi hallita ja ohjata mieltään ja ajatuksiaan, eli olla kaikenaikaa tietoinen, mitä ajatuksia on luomassa omaksi todellisuudekseen. Mielikuva, varsinkin tunteen voimistamana, on erityisen luova tapahtuma jääden vaikuttamaan pitkäaikaisesti hyvässä ja pahassa. Voimakas ajatus voi salakavalasti ottaa vallan mielessä ja pakottaa ihmisenkin tahtoonsa. Hypnoosikokeissa tulee korostetusti esiin, kuinka mielessä oleva oma, totena pitämä ajatus päättää, mitä nähdään ja koetaan aistihavainnoista huolimatta. Esimerkiksi mielikuvana luotu teräshäkki koetaan niin todellisena, ettei siitä pääse pois, vaikka kuinka yrittäisi, jopa teräs tunnetaan metallisen kylmänä. Vastaavasti mieli voi harhauttaa ihmistä luulemaan olevansa haukkuva koira, kissaa pakoon juokseva hiiri jne.

Henkisielullisesti mieli ja keho ovat erilliset eli kuolemassa omat ajatusluomukset seuraavat mukana. Neale Walsch välittää viestinä kirjoissaan, että helvettikin on ihmisen oma ajatusluomus (ero Luojasta), vaikka voi kokijasta vaikuttaa hyvinkin todelliselta. Neale Walsch korostaa kirjoissaan paitsi tiedostamatonta ja tietoista tasoa, myös supertietoista, Sielun tasoa ja supratietoista Luojan tasoa.

Puhutaan maallisesta ja korkeammasta mielestä, persoonallisesta itsestä ja Itsestä, maallisesta ja henkisestä ihmisestä, mustista ja valkoisista enkeleistä, itsekkyydestä ja epäitsekkyydestä, eläimellisestä ihmisestä ja Jumalan pojasta. Ihminen tietää aina valintatilanteessa onko asiassa rakkautta, ihmisyyttä, inhimillisyyttä. Ihmisyyden näkökulmasta pitäisi olla tietoinen ajatuksistaan, ajatella yleviä asioita ja valintatilanteessa valita korkein ajatus. Man englannin kielessä tarkoittaa ihmistä, sanskriitin kielessä mieltä. Henkissielulliselta näkökulmalta katsottuna mieli ja keho ovat erilliset, aivotkin on vain pieni osa mieltä. Asia tulee esiin jo helposti toistettavassa ”vesilasikokeessa”, kun syvähypnoosissa ihmisen tunto siirretään vesilasiin, niin toisessa huoneessa kolmannen henkilön toimesta neulanpisto veteen aiheuttaa aina kipureaktion. Kysymyksessä ei voi olla pelkästään aivotapahtuma. Hypnoosi ei voi tehdä ihmiselle kykyä, mitä ei ole olemassa. Henkissielullisesti ihminen on Luojansa energiavirrassa, huomionkohteena. Tähän perustuu tajunta, ajattelumahdollisuus.


A: Sisäinen itse (Kristus, Itse, Luoja, Jumala) Sisäinen itse on ihmisen rakkaudellinen ohjauskeskus liittyen jollakin tavalla koko maailmaan sekä sisäiseen että ulkoiseen. Se on olemukseltaan läsnä oleva, muotoa vailla oleva, ilmeten ihmisen kautta. Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä, on ihminen siitä tietoinen tai ei. Tähän perustuu tajunta, ajattelumahdollisuus. Tässäkin asiassa mikä on ihmistä lähinnä ja tärkeintä jää yleensä huomiotta. Tämä tietoinen ohjauskeskus, sisäinen itse aktivoituu, kun siihen kiinnitetään huomiota ja luotetaan. Ihmiselle tulee varmuus Luojan rakkaudellisesta läsnäolosta. Luojan läsnäoloon liittyy korkeimmat ajatukset, rakkaus ja totuudellisuus. Suoran yhteyden saamista sisäiseen itseen sanotaan taivaskokemukseksi. Viimeistään tällöin kuolema menettää pelottavuutensa.

Numerot 1-7 kuvaavat mielessä olevia voimakkaita ajatuksia, jotka valtaavat mielessä tilaa, esimerkiksi velka, läheisen vakava sairaus, sairaudenpelko, kostonajatus, loukkaus, takertuminen mielipiteeseen jne. Mieltä sitovia ajatuksia voi olla suurikin määrä. Mieleen mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus. Kiinnittämällä huomiota johonkin tehdään se samalla itselle todelliseksi. Ajatus on kuin ”olio”, joka pyrkii palauttamaan ajatuksen toistuvasti mieleen sekä toteuttamaan annettua käskysanaa. Tunne voimistaa ajatusta. Ajatus ajateltuna voimistuu, ajattelematta vähitellen heikkenee.

Korkeampi mieli, Sielu on Luojan, Universaalisen Mielen heijastuma, tähän liittyy henkinen ihminen, inhimillisyys, myötätuntoisuus, korkeat henkiset arvot, rakkaus, luovuus, ilo, epäitsekkyys, oma sisäinen rakkaudellinen johdatus, elämän ykseys, elämäntarkoitus, telepatia jne.

Universaalinen Mieli on henkisen ja aineellisen maailmankaikkeuden taustalla. (Tiedemiesten tietokonemallissa aineellisen maailmankaikkeuden alkukoko, Big Bang on ollut mahdollisesti sokeripalaa pienempi.) Jumalan tahto ilmenee aineellisina ja henkisinä lakeina, esimerkiksi ihminen voi vapaan tahdon mukaisesti toimia mielensä mukaan kuitenkin kokien sen tulokset eli Jeesuksen sanoin, mitä kylvää, niin sitä niittää. Ihminen on luova olento ajatuksin, sanoin ja teoin. Puhutaan makro- ja mikrokosmoksesta, kaikkialla on sama ajatusmalli. Henkisten lakien periaate heijastuu ihmisen soluissakin, kaikki auttavat toisiaan ja näin kaikki voivat hyvin.

Minän pitäisi ohjata ja hallita mieltään, ajatteluaan eli olla tarkkaavainen, mitä ajattelee. Ajatukset pyrkivät toteuttamaan itseään, ideaansa, käskysanaa ja tällä tavalla ajatukset voivat myös harhauttaa mielen ja tätä kautta ihmisenkin. Mielellä on kyky virittäytyä hyvin monenlaisiin asioihin ja se voi saada tällä tavalla ihmisen kuvitteluihin, jotka voivat kokijasta vaikuttaa todelta. Esimerkiksi hypnoosissa ihminen voi kuvitella olevansa siivekäs lintu nokkimassa muiden lintujen kanssa tai olla jossakin muussa kuvitellussa tilanteessa, esimerkiksi hautautuneena kivien alla. Vastaavasti ihminen voi alkaa kuvitella mielessään mitä erikoisempia asioita, esimerkiksi sairastavansa matoja ja loisia sisäelimissään, vaikka näitä ei olisi olemassakaan.

Olisi tärkeätä saada mielessä tilaa totuudelle, Luojalle. Kokemus on aina erilainen kuin sen kuvitelma. Ihmisen henkinen, rakkaudellinen ohjauskeskus, sisäinen itse pyrkii määrätietoisesti johdattamaan ihmistä suurempaan ymmärrykseen ja tietoisuuteen, lähemmäksi Luojaansa. Tässä toiset ihmiset ja elämän kokemukset ovat arvokkaita. Vapaa tahto on kuitenkin henkinen laki, ihmisen oma toive, pyrkimys on aivan keskeistä. Mielessä pitäisi saada tilaa Luojalle, esimerkiksi pyrkimällä vilpittömästi totuuteen ja/tai pitämällä Luojaa rakkaudellisesti mielessään, meditoimalla, rukouksella, virittäytymällä henkisiin asioihin, harmonisella kohottavalla musiikilla, katselemalla taideteosta, ikonia, henkisiä kirjoja lukemalla jne. Neale Walsch suosittelee korkeimman ajatuksen pitämistä aina mielessään. Avataara Amma suosittelee kaiken tekemistä yhdessä Kristuksen (tai oman mestarinsa) kanssa ja Hänelle.

Carl G. Jung toi kollektiivisen piilotajunnan käsitteen, missä ihmisen mieli on piilotajunnan kautta yhteydessä koko maailmankaikkeuteen ollen osa siitä. Avataara Amma korostaa kirjoissaan, että koko maailmankaikkeus on sisälläsi. Rudolf Steiner painottaa, että korkeampi mieli, henkinen ihminen on yhteydessä korkeampiin henkisiin tietoisuustiloihin. Jumala, Universaalinen Mieli on ihmisen näkökulmalta abstraktinen. Abstraktista on vaikeata rakastaa, on helpompaa rakastaa jotakin konkreettista ja tällä tavalla saada kohottava, yhdistävä rakkausenergia. Esimerkiksi rakkaudenkohteena voisi olla Jeesus tai Kristus.

Maallinen mieli on kuin tietokone sisältäen vain vanhoja ajatuksia, menneitä kokemuksia, suuntautuu olemuksensa mukaisesti maalliseen, arvostaa käsin kosketeltavaa ja konkreettista. Maallinen mieli pyrkii kaiken aikaa kaikkea vertailemaan keskenään, kilpailemaan, hankkimaan maallista turvallisuutta ja omaisuutta ajatuksella, jos on jotakin paljon miksi ei voisi olla vielä enemmän, pyrkii korostamaan ja tekemään erillisyyttä, eroavaisuuksia ja raja-aitoja.

Maallinen mieli pitää hallita, mutta korkeampi mieli pitää kutsua, ottaa huomioon. Maallinen mieli näkee asiat persoonan, oman edun kannalta, mutta korkeampi minä katsoo asioita epäitsekkäästi, kokonaisuuden näkökulmalta, kuinka voi auttaa toisia ihmisiä, toisia olentoja, elämää. Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä, mutta täyttämällä mieli yksistään maallisuudella, työnnetään Luojayhteys pois tietoisesta mielestä. Vapaata tahtoa väärinkäyttäen ihminen voi valinnoillaan myös kuvaannollisesti ”ristiinnaulita” oman Kristuksensa, sisäisen itsensä.

Rakkaudellinen tunne, ylevä pyrkimys, oivallus, aavistus, mielikuva, suuri visio, selkeä uni voivat olla tärkeitä elämää muuttavia Sielun viestejä, sisäisen itsen rakkaudellista huomiota, johdatusta. Ihmisen taustalla on aina rakkaudellinen ohjaus valmiina auttamaan ihmistä. Usein mikä on ihmistä lähinnä ja arvokkainta jää huomaamatta.

Lisää asiaa mielestä

Kanavoinnista

Kaikki tieto Jumalasta ja henkimaailmoista on tullut ihmisen kautta. Informaatio tapahtuu periaatteessa kahdella eri tavalla, ihminen voi olla välittäjänä passiivisesti aivan kuin toinen olento käyttäisi ihmistä välikappaleena, tällöin voidaan tilanteesta riippuen korostaa erilaisia vivahteita ja puhua profeetasta, unissasaarnaajasta, kanavoijasta, telepatiasta, välittäjästä, näkijästä, meediosta, noidasta jne. Ihminen voi olla myös itse havainnoija ja kertoa havainnoistaan ja kokemuksistaan. Esimerkiksi Pekka Ervast ja Rudolf Steiner ovat kuvanneet kirjoissaan omien havaintojensa pohjalta henkimaailman rakennetta ja toimintaa.

Kaikki olemassa oleva on värähtelyä, energiaa, Jumalan ilmentymää (huomaa Joh. evankeliumin alku). Luoja itsessään ei aineellistu ja tällä tavalla pakota ihmisiä tahtoonsa. Ihmisten apuna on ollut aina suuria sanansaattajia, jotka tahtonsa avulla ovat olleet joko maallisessa tai taivastietoisuudessa ja ovat näin pystyneet kertomaan ihmisille vastaukset elämän suuriin kysymyksiin.

Henkisten mestareiden läsnäoloon liittyy mielenkiintoisia yksityiskohtia, esimerkiksi Taaborin vuoren tapahtumassa Jeesuksen mukana olleet opetuslapset kokivat taivasyhteyden. Kirjassa ”Pyhittäjä Serafim Sarovilainen” (Valamon luostari, 1978) kuvataan Serafiminin läsnäoloon liittyen kahden eri ihmisen taivas-, valaistumiskokemus. Samantapainen selvä taivaskokemus on kuvattu myös avataara Amman läsnäoloon liittyen oppilaan kokemuksena Matruvani Amman Viesti lehdessä.

Ihminen on energiaolento energiakentässä, jossa ilmenee Luojan rakkaudellinen läsnäolo ja ohjaus, tahto, voima sekä viisaus aineellisina ja henkisinä lakeina, esimerkiksi mitä kylvää, niin sitä niittää. Jokainen ihminen on henkissielullisena olentona myös mediaalinen eli jokaisella on henkisiä kykyjä syntymälahjana. Ihmisestä itsestään riippuu kehittääkö näitä piileviä henkisiä kykyjä, joiden avulla herkkyys, ymmärrys ja tietoisuus lisääntyvät. Jos ihminen ei tee mitään, niin ei koskaan mitään tapahdukaan. Omat ajatukset, toiveet luovana, itseään toteuttavana voimana avaavat oven Taivasten Valtakuntaan tai sulkevat oven. Jeesuksen sanojen mukaisesti ihmisen pitäisi löytää yhteys Taivasten Valtakuntaan. Mistä ihminen ei ole tietoinen, niin sitä ei olemassa omassa todellisuudessa.

Ihminen voi virittäytyä hyvin monenlaisiin energioihin ja tapahtumiin sekä vapaan tahdon mukaisesti myös samaistua, hakeutua yhteyteen kielteisten, tuhoavien voimien kanssa (Huomaa sanonta antaa pahalle pikkusormensa ja sen kohtalokkuus. Inhimillisessä elämässä on täysin sopimatonta mennä alastomana julkiselle paikalle, josko joku olisi kiinnostunut. Tässä on kuitenkin selvä vastaavuus pyrkiessä arveluttaviin, pimeisiin henkiyhteyksiin.) tai pyrkiä tietoisesti Luojayhteyteen, yhteyteen Kristuksen rakkaudellisen henkimaailman kanssa. Rakkaudellinen rukous on erityisen voimallinen suoja ja kutsu. Tätä näkökulmaa Jeesus ja Paavali jo 2000 vuotta sitten korostivat.

"Emmanuelin kirjassa" kuvataan kuinka Pat Rodegast näki meditatiivisessa tilassa edessään rakkautta säteilevän valo-olennon, jonka kanssa keskusteli. Kirja kirjoitettiin näistä suoranaisista keskusteluista. Tässä kirjassa korostetaan , että kaikki ihmiset ovat kanavia. Kaikki ihmiset osaavat kuunnella sydäntään. Tärkein opettajasi on intuitiivinen tietosi. "Tunteaksesi Jumalan läsnäolon sinun on tarpeen kuunnella niitä monia ääniä, jotka asuvat sisälläsi. Kuulet siellä pelon, raivon, ristiriitojen, uppiniskaisuuden, kaikenlaisten illuusioiden ääniä. Kun ne käyvät sinulle tutuiksi, silloin sisäinen viisautesi lempeys, pehmeys, lämpö ja Valo kuuluvat yhä helpommin. Ne nousevat vastakohdaksi noiden muiden äänien sekasorrolle, jonka alle sisäinen tieto peittyy. Ja samassa kirjassa toisessa kohdassa neuvotaan suhtautumaan henkiseen opastukseen seuraavasti: "Teidän on pantava se koetukselle. Tarkistettava se. Kuultava mitä sanotaan ja annettava lopulta sydämenne, oman sisäisen viisautenne, intuitionne olla tuomarina. Älkää hyväksykö mitään mikä ei kuulosta oikealta. Tästä vastuusta ei pidä koskaan luopua."

Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Huomisen Jumala" (WSOY, 2005) seuraavasti: Jokaisen sisällä on lähde, kysy ja mene sisimpääsi, tutkistele asioita sydämessäsi, sieltä löytyy vastaukset, ilo, rauha ja rakkaus. Suurempi sinä voi eriytyä pienestä itsestäsi ja puhua sinulle, samalla paljastaen totuutta olemassaolostasi. Jumalallinen virike palvelee ensin elämää, ennen pientä itseä. Olisi hyvä palvella elämää kaikessa mitä ajattelee, sanoo ja tekee. Olisi hyvä kysyä edistääkö ajatus elämää vai tuhoaako se sitä.

Ihmisen pitäisi löytää luovuutta ja elämää ohjaavan voiman, jumalallisen värähtelyä ihmisessä, itsemme suuremman version, tietoisesti ja tarkoituksellisesti toimivan kosmisen olennon, joka on virittäytynyt inhimillisiin päämääriin ja mahdollisuuksiin. Rudolf Steiner korosti kirjoissaan, että ihmiseen kätkeytyy korkeampi(henkinen) ihminen, joka jää ihmisessä piilevään, uinuvaan tilaan, jos ihminen ei sitä toiminnallaan aktivoi (huomaa tsakrat ja niiden aktivoiminen).

Jos mieleen tulee ylevyyttä, iloa, rakkautta, epäitsekkyyttä, pyyteettömyyttä ilmentävä ajatus, idea, niin kyseessä voi olla ihmiselle tärkeä viesti. Jos ei tee mitään asian hyväksi, niin kannattaisi ainakin kirjoittaa muistiin.

Lisää asiaa kanavoinnista



Kirkkotaulu kuvaa symbolisesti myös Sieluyhteyttä. Sielu viestittää ihmiselle rakkaudensanomaa, epäitsekästä toisten ihmisten ja elämän auttamista, vapaan tahdon kunnioittamista, hyväntahtoisuutta, totuutta, henkistä ohjausta, univiestejä symbolisesti, ennalta tietämistä aavistuksena tai symbolisena univiestinä, toivoa, myötätuntoa, intuitiota, yleviä pyrkimyksiä, johdatusta elämän ykseyteen, johdatusta tietoiseen, kokemukselliseen Luojayhteyteen.

Tietyssä henkisen kehityksen vaiheessa Sieluyhteys tulee tietoiseksi ja kokemukselliseksi, viimeistään tässä vaiheessa kuolemanpelko menettää otteensa. Henkissielullisesti ihmisen tajunta ja ajattelu perustuvat Sielunsa energiavirtaukseen. Nukahtaessa tämän huomionkohteena oleminen siirtyy pois. Tietoisuuden yhtäjaksoisuus tarkoittaa, että ihminen on tietoinen unenkin aikana. (Huomaa tässä yhteydessä Carl G. Jungin käsitykset, kuinka ihmisessä on kaksi eri persoonallisuutta ja ihmisen pitäisi elää samanaikaisesti kahdessa eri maailmassa tai tasossa.)





Taulu symbolisesti kuvaa ihmisyyttä, ihmisen taistelua oman ”pimeytensä” kanssa. Puhutaan varjosta, Doppelgängeristä, kynnyksenvartijasta(henkisestä esteestä), paholaisesta. Tämä on jokaisen vieressä, vaikka se tiedostetaan vain aivan poikkeuksellisesti. Osa selvänäkijöistä näkee tämän. Henkisessä kehityksessä se muuttuu ihmistä muistuttavaksi. Ikonissa Pyhä Yrjö voittaa lohikäärmeen, oman ”paholaisensa”. Lohikäärmettä on kuvattu monella eri tavalla, myös monipäisenä, esimerkiksi Jeesus kohtasi erämaakokemuksessa pahan kolmella eri tavalla. Omien kielteisten voimien kanssa pitäisi päästä hyväntahtoiseen hallintaan, niitä ei voi hävittää tai kieltää, vaan omat tuhoavat voimat ja kielteiset reaktiotavat pitää muuttaa rakentaviksi. Kuvaannollisest miekat pitää takoa auroiksi.

Ihmisyydessä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa otetaan kantaa, noudatetaanko suuren Itsen rakkaudellisia elämää palvelevia pyrkimyksiä vai pienen itsen itsekkäitä haluja, hyvän vai pahan, valkoisten vai mustien enkeleiden kutsua. On keskeistä tiedostaa tulevatko virikkeet persoonallisesta, itsekkäästä ”pimeästä” puolesta vai Sielunmaailmasta.

On keskeistä tiedostaa, että ihminen on luova olento ajatuksin. Vanhojen syntien ja virheiden toistuva pohtiminen, tunnevaltaisten mielikuvien luominen on henkisessä mielessä tilaus, ”noituminen” uuteen kokemiseen. Ajatus pyrkii automaattisesti toteuttamaan itseään. Pitäisi olla päämäärätietoinen ja tietoinen mitä mielessään on luomassa antaen vanhojen asoiden olla, jos niille ei voi tehdä enää mitään. Avataara Amma korostaa, että tunnehaavakin pitää puhdistaa, mutta tämän jälkeen toistuva kaivelu vain suurentaa sitä. Eeva lehdessä (tammik. 2009) oli psykologian professori Markku Ojasen haastattelu onnellisuudesta. Suurin este onnellisuudelle on keskittyä pohtimaan omia kohtaamiaan vääryyksiä sekä sokeus omiin tekemisiinsä suhteessa toisiin ihmisiin. Ojasen mukaan onni tulee seuralaisena lempeyden, totuuden, oikeudenmukaisuuden mukana.

Pyrkimyksessä Sieluyhteyteen tai yrityksessä kanavoida Kristuksen valtakunnasta on keskeistä olla pyyteettömässä rakkaudentilassa ja saada maallinen mieli sekä ajatukset hetkeksi syrjään. Mitä harmonisempi (”kuin kirkas vedenpinta”), tasapainoisempi, takertumattomampi mieli on, niin sitä parempi. Muutoin viestit tai kanavoinnit voivat mahdollisesti heijastella maallisen mielen uskomuksia, pelkoja, haluja, vaatimuksia ja toisten pakottamista uhkauksilla tiettyyn käytösmalliin.

Hengen kosketus

Cristopher Einegerin kirjassa ”Maailman kauneimmat rukoukset” (WSOY, 1996) löytyy myös maailmankuulun tiedemiehen Albert Einsteinin mietelause: ”Oma uskontoni on erään loputtoman, luonnoltaan kaikkea muuta korkeamman henkisen olennon nöyrää palvontaa, olennon, joka antaa vihjeitä itsestään pienissä yksittäisilmiöissä, joita pystymme havaitsemaan heikoilla ja riittämättömillä aisteillamme.”

Inhimillisissä tilanteissa ja erityisesti henkisissä tapahtumissa on tärkeätä kiinnittää huomiota rakkauden tunteeseen, minkälainen vastakaiku, värähtely syntyy omassa sydämessä, eli sydämen tunne kertoo minkälaisen totuuden, ilon, rakkauden lähteen kanssa on tekemisissä. Esimerkiksi jos kohtaisi kirkasta valoa säteilevän henkisen olennon, niin tässä tilanteessa koettava tunne on aivan keskeinen informaatiolähde kertomassa, onko kysymyksessä kielteisen voiman ilmentymä vai Kristuksen henkimaailman edustaja. Valonlähde viestittää aina omaa olemustaan, ilmapiiriänsä. Jos koetaan pahansuopuutta, ahdistusta, levottomuutta, pelkoa, vihaa, niin Kristuksen henkimaailman edustajasta ei ole kysymys. Kristuksen henkimaailmaan liittyy läheisesti rakkaus, rauha ja ilo. Valkoisiin rakkauden enkeleihin yhdistetään myös ruusuntuoksu.

Kirjassa ”Pyhittäjä Serafim Sarovilainen” (Valamon luostari, 1978) on kuvattu Serafimin elämänkerta opetuksineen venäläisen ylösnousemusmystiikan edustajana. Elämäntapana on jatkuva henkinen kasvu ja pyrkimyksenä on lopulta saavuttaa pyhityksen korkein aste, kirkastuminen. Erityisesti arvostetaan Jeesuksen Taaborin vuoren tapahtumia. Serafim oli aikanaan (1800-luvulla) suuren huomion kohteena ja tämän vuoksi hänen elämänsä ja opetuksensa ovat hyvin tiedossa.

Samassa kirjassa on Pyhittäjä Serafim Sarolaisen neuvo: ”Kun rukoilet, sulje silmäsi hetkeksi ja yritä keskittää hengelliset voimasi. Jos väsyt, nosta katseesi ikoniin tai palavaan tuohukseen. Tällä tavoin rukoukseen keskittyessään sydän löytää sisimmistään sen hengellisen lämmön, joka tulee itse Kristuksesta ja täyttää ihmisen koko olemuksen rauhalla ja ilolla.” Samalla kuvataan rukouksella pyydetty Pyhän Hengen laskeutuminen Nikolai Molotovin kanssa ja tämän kokemus tapahtumasta. Kuvitelkaa auringon kehrässä, keskipäivän kirkkaimmassa loisteessa ihmisen kasvot. Molotov koki häikäisevän valon, Serafiminin kasvot vaikuttivat aurinkoa kirkkaammalta, havaitsi myös kultatomuna leijuvat hienot hiutaleet, tunsi Serafiminin fyysisen läsnäolon vaikka maallinen aistitietoisuus heikkeni. Kuvaukseen liittyy sanonnat: ”Levollisuutta ja rauhaa, jota en pysty kuvailemaan.” ”Sanomatonta iloa, joka täyttää koko sydämeni.” ”Kuvaamatonta lämpöä”. (Huomaa tässä yhteydessä Paavalin kokemus 2 Kor.12:2-4)

Erityisenä tapahtumana Serafimin avulla äiti Eufrasian oli mahdollista nähdä ja kokea Jumaläiti. Tähän tapahtumaan liittyi myös enkelikokemuksia, kommunikointia, aurinkoa kirkkaamman valon näkeminen ja kokeminen. (Huomaa tässä yhteydessä, että korkeammat henkiset kokemukset ovat hyvinkin samantapaisia aikakaudesta ja uskonnosta riippumatta.)

Serafim kuvasi selvänäköisyyden lahjaa seuraavasti: ”sanon vain sen, mitä Jumala käskee minun sanoa. Ensimmäistä mieleeni nousevaa ajatusta pidän Jumalan viestinä. Mutta jos itse yrittäisin hakea vastausta, hairahtuisin heti.” Ja hän lisäsi: ”Niin kuin taottava rauta pannaan tuleen, niin minä jätän tahtoni Jumalan käsiin enkä puhu ennen kuin tunnen, että sanat on annettu minulle.”

Parantamisihmeissä hän korosti, että Kristus on näkymättömänä läsnä ja hän on vain todistajana.

Uskonnollisuudessa hän korosti, että rukoileminen, paasto ja kaikki muu kristillinen toiminta on sinänsä hyvää, mutta ne eivät kuitenkaan ole päämäärä. ”Kristillisen elämän todellinen tarkoitus on Pyhän Hengen saavuttaminen.” ”Rukouksen voima on suunnaton. Paremmin kuin mikään muu ponnistus se tavoittaa Pyhän Hengen.”

Henkissielullisesti ihminen on kaikenaikaa mitä läheisemmässä vuorovaikutuksessa Luojansa kanssa. UT:n käsitys Kristuksesta (Sanasta, Logoksesta): ”hän, jossa me liikumme, elämme ja olemme” (Apt. 17:28). Jeesus painotti, että Taivasten Valtakunta on sisäisesti teissä. Tämä pitäisi löytää ja tiedostaa. Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole olemassa omassa todellisuudessa. Luojan läheisyys tulee esiin myös Jeesuksen sanoissa: ”Minä Olen” kanssanne kaikkina päivinä maailman loppuun asti.

Eli Luoja on lähempänä kuin oma hengitys. Luojayhteyden kokemisessa on ihmisen vapaa tahto, omat toiveet ja ajatukset aivan keskeisiä, eli oma mieli, omat ajatukset avaavat tai sulkevat oven Taivasten Valtakuntaan. Jokainen näkee maailman omien ajatuksiensa ”sensuroinnin” välityksellä ja tämän vuoksi on vaikeata etsiä totuutta, tiedostaa tai kokea omien ajatuksiensa vastaisista asioista. Ihminen on mitä suuremmassa määrin ajatuksiensa kaltainen, myös kohdaten tavalla tai toisella omat ajatuksensa. Tähänkin yhteyteen sopii Jeesuksen sanat, että mitä kylvää, niin sitä niittää. Esimerkiksi jos ihminen ajattelee, että Luojayhteys, Kristuksen kokeminen, Kristuksen henkimaailma, henkiset kokemukset ovat mahdottomia asioita, niin on erityisen suuri vaara joutua omaan ”ajatusansaansa”. Omat ajatukset voivat tukkia mielen, tajunnan estäen mahdollisesti elämän arvokkaimpien kokemuksien tiedostamisen.

Lisää hengen kosketuksesta

Henkisten kirjojen mukaan ihmisen tajunta ja ajattelumahdollisuus tulee Sielun, Luojan energiavirrasta, huomionkohteena olemisesta, keho itsessään olisi pelkkä kuori. Ihmisen pitäisi pyrkiä rehellisyyteen ja totuudellisuutteen sekä olemaan valmis kokemaan elämää ilman toisten ihmisten järkeilemiä ennakkoehtoja. Olisi hyvä etsiä elämästä henkisiä virikkeitä ja suhtautua avoimesti elämään, henkisiin kokemuksiin sekä ajoittaisesti tarkkailla itseään ja elämäänsä kuin ulkopuolinen. Toden hetkellä ihmistä kantaa vain oma kokemus, tällöin toisten ihmisten mielipiteet muuttuvat arvottomiksi.

Henkiset kokemukset herättävät ihmisen sananmukaisesti maallisuuden noidutusta unesta. Esimerkiksi kehosta irtautumiskokemus on melko tavallinen tapahtuma, jonka kymmenet ehkä sadat miljoonat ovat kokeneet. Tämä on lähes aina spontaaninen tapahtuma. Tässä kokemuksessa ihminen tiedostaa olevansa kehon ulkopuolella todellisena ajattelevana, tajuavana henkissielullisena olentona ja kehoa tarkastellessaan huomaa sen olevan itsensä näköinen aineellinen hahmo, kuori, jolla ei ole omaa ajattelua tai tajuntaa. Tämän kokemuksen aikana pystytään ajatuksenvoimalla liikkumaan henkisenä olentona paikasta toiseen. Tällöin voi tarkastella, esimerkiksi oman aineellisen kehon takaraivoa tai jotakin yksityiskohtaa naapurihuoneistossa. Jopa jotkut kehosta irtautumisen kokevat eivät haluisi palata takaisin aineelliseen kehoonsa. Tässä kokemuksessa yleisesti menetetään kuolemanpelko ja tapahtuma muistetaan yksityiskohtaisesti koko eliniän.

Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. On hyvin vaikea havaita tai kokea omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Jos ihminen pitää henkisiä kokemuksia mahdottomina, niin mitä todennäköisimmin niitä ei ilmaannu tai niitä ei havaita, tiedosteta. Henkisiä kokemuksia on monenlaisia. Muutaman sekunnin kestävä henkinen kokemus voi olla koko elämän muuttava tapahtuma ja arvokkaampi kuin tuhannet kirjat sekä lukemattomien ”auktoriteettien” mielipiteet. Henkinen kokemus voi olla Sielun, Luojan suoranainen viesti tai herätysyritys maallisuuden unesta. Esimerkiksi, jos näkee ennenäyn, saman mahdollisesti symbolisesti unessakin, niin asia toteutuessaan on henkilökohtaisesti merkittävä.

Henkisessä näkökulmassa rakkauden, ilon, kauneuden, myötätuntoisuuden ilmeneminen, elämän auttaminen ovat myös Luojan ilmenemismuotoja. Toisin sanoen näihin kielteisesti ja torjuvasti suhtautuminen on myös Luojan läheisyyden, ilmenemismuotojen kieltämistä.

Ihmisen mielessä kohtaavat veto maallisuuteen ja kutsu Luojan läsnäoloon. Neale Walsch kirjassaan ”Keskusteluja Jumalan kanssa” välittää tiedonantona, että Luoja kommunikoi ajatuksin, mielikuvin, sanoin, tunteiden ja kokemuksien avulla kaikenaikaa kaikille, mutta on eri asia kuka kuuntelee. Walschin välittämän tiedon mukaan Luojasta ovat lähtöisin korkeimmat ajatuksesi, selkeimmät sanasi ja suurimmat tunteesi. Rakkaudellinen ajatus, oivallus, virike, huomion kiinnittäminen johonkin voi olla koko elämän muuttava Luojan kutsu. Carl Jung korostaa tässä yhteydessä myös unisymboleita, joita ihmisen sisäinen itse, Luoja voi myös käyttää viestimenä.

Irrallisia tapahtumia

Sanomalehti Keskisuomalaisessa oli 11.10.2007 lyhyt uutinen, kuinka Puolassa poliisit häätivät kymmeniä nunnia luostarista Kazimierz Dolnyn kaupungissa. Nunnat olivat uhmanneet kirkkoisien päätöksiä. Vatikaani oli päättänyt vaihtaa abbedissan, koska tämä oli kertonut saaneensa näkyjä ja olleensa yhteydessä Jumalaan. Lehdessä ei ollut tarkemmin asiasta. On sinänsä mielenkiintoista, että koko Raamattu on täynnä kehotuksia todellisiin, kokemuksellisiin henkiyhteyksiin Kristuksen Valtakunnan kanssa. Jeesus ja Paavali erityisesti kehottavat näihin yhteyksiin ja korostavat niiden tärkeyttä. Apostoli Paavalin mukaan näissä yhteyksissä saatuja viestejä saa arvioida, mutta näitä yhteyksiä ei saa yrittää estää. Raamatussa ei ole pienintäkään vihjettä, että henkiyhteydet, henkiset kokemukset loppuisivat Raamattuun tai johonkin aikakauteen. Päinvastoin on vihje, että ne tulevat aivan yleisiksi.

Sanat ovat usein hämääviä, harhaanjohtavia ja petollisia. Ihminen itse tietää asian todellisuuden, omat vaikuttimensa. Esimerkiksi jos aikamiespoika tyhjentää vanhempiensa pankkitilejä omiin tarkoituksiinsa, niin asian voi selittää kauniisti vanhempiensa epäitsekkäänä auttamisena, rahojen järkevänä sijoittamisena sekä hoitamisena. Vastaava vaikutelma voi tulla, kun kirkko selittää, että on tarkoitus auttaa Pyhää Henkeä kertomalla ihmisille Tämän puolesta Pyhän Hengen, Luojan opetuksia, tahdon, tosin kirkon hyväksymillä, sensuroimilla tulkinnoilla. Kirkko haluaa olla tietoinen vain 2000 vuotta sitten saaduista tai vielä sitäkin vanhemmista Pyhän Hengen, Kristuksen, Luojan opetuksista. Raamatun mukaan Kristuksen henkimaailma on kokemuksellinen todellisuus, kaikenaikaa käytettävissä johdattamaan halukkaat totuuteen, ollen henkisenä tietokeskuksena, rakkauden, ilon ja parannuksen lähteenä. Kirkonopilla ja papin korkeammalla ymmärryksellä voi olla tässä kohdassa vaikea ristiriita.

Jeesus kuvaa Raamatussa useamman kerran fariseuksia, esimerkiksi Mark. 7:9 Ja hän sanoi heille: ”Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.” ”Nag Hammadin kätketty viisaus” ( Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen (WSOY, 2005) kirjassa ”Tuomaan evankeliumissa” on Jeesuksen opetus (102) ”Voi fariseusta! Hän on kuin koira, joka makaa karjan syöttökaukalossa. Se ei syö itse eikä anna lehmienkään syödä.”

Mikä tahansa asia, mukaan lukien Jeesuksen ja Paavalin erityiset painotukset ja kehotukset, on helppo torjua kirkon toimintaa tai uskonnollisia näkemyksiä häiritsevinä vedoten erilaisiin opillisiin tulkintoihin, kirkkolakiin, harhaoppisuuteen, pakanauskontoihin sekä tarvittaessa paholaisen salakavaliin juoniin tai muihin vieraisiin elementteihin. Tämän pahansuopaisuuden on saanut osakseen kristillisellä TV-kanavalla jopa jooga ja akupunktiokin. On melko erikoista, että kirkko on tehnyt Jeesuksesta korkeimman auktoriteetin, mutta siitä huolimatta keskiajalla eläneen munkin mielipiteet syrjäyttävät Jeesuksen kehotukset aivan keskeisissä asioissa.

HS:issa oli 03.02.2009 professori Päivikki Antolan kirjoitus kirkon jäsenkadosta. Tässä hän kiinnitti huomiota useisiin näkökohtiin, mm. seuraavaan: ”Nokia-Mission Markku Koivisto yritti tuoda kirkkoon karismaattisen herätyksen hengen ja tunteen: halleluja-huudot, käsien nostamiset, lattialle polvistumiset ja kaatumiset sekä rytmisen musiikin. Valtakirkko torjui ilmiön itselleen vieraana ja harhaoppisena.”

Lisää irrallisia tapahtumia

Ajatusvoimasta

Helena Blavatsky kirjoittaa kirjassaan "Teosofinen sanakirja" elementaaleista, että nämä ovat paremminkin luonnonvoimia (korkeampien elementtien henkiä lukuun ottamatta). Blavatsky piti näitä okkultistien orjavälikappaleina, jotka voivat saada erilaisia vaikutuksia, "ihmeitä", kuten levitaatiota. Henkisissä kirjoissa korostetaan, että nämä elementaalit saadaan tottelemaan tietyillä ”käskysanoilla”, huomaa tässä yhteydessä shamaanin rumpu.

Helena Blavatsky kiinnitti huomiota kirjassaan "Hunnuton Isis Teologia osa 2" mielenkiintoiseen yksityiskohtaan: "Okkultiseen tieteeseen perehtynyt taumaturgi (ihmeidentekijä) saa näyttämään siltä kuin hän (toisin sanoen häneen fyysinen ruumiinsa) katoaisi ja hän voi näennäisesti muuttaa sen millaiseen muotoon haluaa. Kysymyksessä on katsojan mielessä oleva kuva, jonka oli laittanut hänen tajuntaansa magnetisoijan vastustamaton tahto." Eli jos paikalle tulee myöhemmin ulkopuolinen henkilö tai otetaan valokuva, niin tapahtumassa ei havaita mitään normaalista poikkeavaa.

Kirjassaan "Salattu tietoni" Wolf Messing kuvaa elämäänsä Neuvostoliitossa ajatuksenlukijana. Tässä kirjassa hän kiinnitti huomiota myös erikoiseen kykyynsä, hän pystyi lukemaan toisen ajatukset tai pakottamaan telepaattisesti toisen tahtoonsa ilman katsekontaktiakin

Henkiset mestarit systemaattisesti korostavat mielen puhtauden tärkeyttä, ajatuksien tarkkailua. Pekka Ervast kirjassaan "Ajatuksen ja Käden Parantava Voima" (Ruusu-Risti, 1980) kirjoittaa seuraavasti: "Mutta ajatushan juuri on todellisuus näkymättömässä maailmassa. On olemassa näkymätöntä astraalisubstanssia, johon kaikki ajatukset pukeutuvat. Jokaisella ajatuksella on oma elämänsä, jokainen ajatus, joka erkanee ihmisen organismista näkymättömään maailmaan, pukeutuu omaan muotoonsa". Pekka Ervast korostaa, että telepaattisessa eli kaukovaikutuksessa lähtee ajatusolio toisesta ihmisestä toiseen. (Huomaa suomalaisessa kansanperinteessä oleva käsite kielteisestä ajatusvaikutuksesta, "pahan silmä".)

A. P. Sinnetin kirjassa ”Salainen Maailma” (sivulla 112) Koot Hoom kuvaa, kuinka ihminen luo ajatuksillaan ajatusolentoja. Näiden olemassaolon kesto riippuu aivotoiminnan voiman intensiteetistä. Hyvä ajatus on hyvää tekevänä voimana ja vastaavasti paha ajatus pahana demonina. Ihminen luo ajatuksillaan virran omaan maailmaansa, joka on täynnä hänen toivomuksiaan, halujaan, mielijohteitaan sekä intohimojaan reagoiden samalla herkkyydellä olevien kanssa. Neale Walsch toistuvasti korostaa kirjoissaan, että ihminen on luova olento ajatuksin, tuntein, sanoin ja teoin. Pitäisi olla tietoinen mitä luo, varoa tiedostamatonta luomista. Olisi hyvä ajatella yleviä asioita ja pitää aina korkeinta ajatusta mielessään, myös sanoissaan ja teoissaan. Valintatilanteessa olisi hyvä miettiä mitä rakkaus tekisi. Avataara Amma erityisesti painottaa, että mielessä ei saisi olla mitään sinne kuulumatonta ajatusta.

Lisää ajatusvoimasta

Psykokinesia tarkoittaa ajatusvoimalla esineen liikuttamista tai muuttamista. Noin 30 vuotta sitten Nina Kulaginaa tutkittiin vuosikausia perusteellisesti Neuvostoliitossa eri maiden tiedemiesten, myös länsimaisten toimesta (eräänä tutkijana mainitaan suomalainen Jarl Fahler). Hän pystyi liikuttamaan esineitä toistuvasti ajatusvoimalla tarkoissa kontrolloiduissa, tieteellisissä olosuhteissa. Tapahtumat on rekisteröity myös valokuvaamalla ja filmaamalla. On kiinnitetty huomiota, että Nina Kulaginan kädessä oli niin voimakas biokentän säteily, että hän pystyi valottamaan sinetöidyn filmin pelkästään viemällä kätensä lähelle koteloa. Erityistä huomiota on saanut Nina Kulaginan kyvyt pitää tahdollaan, ajatusvoimalla käsiensä välissä ilmassa muovista palloa tai laittamalla kompassineulan pyörimään nopeasti akselinsa ympäri.

Kirjassa ”Parapsykologia ja moderni luonnontiede” (Moskova kustannusliike Progress, 1986) Aleksandr Dubrov ja Veniamin Puskin kuvaavat Boris J. Jermolajevin psykokinesiakykyjä. Hän pystyi pitämään sormienvälissä ilmassa kasvia sekä myös irrallisia tulitikkuja. Näiden ilmiöiden syynä ko. tutkijat pitivät pranaa (chi-energiaa). Erikoisena yksityiskohtana tutkijat kiinnittivät huomiota Jermolajevin menettävän energiaa tutkimuksen yhteydessä, joka ilmeni oksennus- ja pyörtymiskohtauksina. Jos vierellä oli toinen henkilö energialuovuttajana, niin näitä oireita ei ilmaantunut.

Helena Blavatsky kirjoittaessaan astraalisesta varjomaisesta "kaksoismuodosta" korostaa, että tämä toimii varjon tapaan kallistuen aina aineeseen, kohoamatta koskaan Hengen luo.

Henkisissä kirjoissa korostetaan, että astraalikeho ja fyysinen keho ovat toistensa peilikuvia. Tämä sama asia havaitaan ja koetaan unessa ja kehosta irtautumiskokemuksessa.

Ajatukset mitkä kiinnittävät mielen persoonallisuutta korostaviin maallisiin asioihin, omistamiseen, vallan haluun, maineeseen, intohimoihin, vihaan, pelkoon jne. muodostavat juuri tämän varjon, henkisen esteen. Tästä johtuu symbolinen nimitys kynnyksenvartija. Huomaa taiteessa kuinka Pyhä Yrjö voittaa lohikäärmeen, oman pimeytensä, "paholaisen". Taiteilijasta riippuen taistelu lohikäärmeen kanssa kuvataan toisinaan taisteluna valtavaa monipäistä hirviötä vastaan ja toisinaan pienen lohikäärmeen poikasen kanssa.

Helena Blavatsky kirjassaan ”Hiljaisuuden ääni” kirjoittaa seuraavasti: ”Taistele likaisten ajatustesi kanssa ennen kuin ne voittavat sinut. Tee niille mitä ne tahtovat tehdä sinulle, sillä jos säästät niitä ja ne saavat juurtua ja kasvaa niin tiedä, että nämä ajatukset sinut voittavat ja tappavat. Ole varuillasi, oppilas, älä salli edes niiden varjon lähestyä sinua. Sillä se kasvaa ja varttuu koossa ja voimassa ja sitten tuo pimeyden peikko ottaa olemuksesi haltuunsa ennen kuin vielä olet tullut oikein selville mustan hirviön läsnäolosta.” Suomalaisessa kansanviisaudessa puhutaan vaarasta, jos paholaiselle antaa edes pikkusormen.

Alice Bailey korostaa kirjoissaan, että selvänäköisyys ja terveys ovat läheisessä yhteydessä eetteriruumiin puhtauteen. Tähän liittyy olennaisesti ajattelu. Kaikki kielteisyys kuluttaa ihmisen rajallisia henkisiä voimavaroja. Käsittelemättömät, purkamattomat negatiiviset mielikuvat tunnekokemuksineen, koettu epäoikeudenmukaisuus aiheuttavat ajan mittaan myös kehollisia sairauksia. Kielteinen energia on aivan kuin musta eristepilvi ehkäisten yhteyttä myös oikeaan aivopuoliskoon liittyvään luovaan, rakkaudelliseen, sielulliseen puoleen. Kielteisyyttä ei voi purkaa pelkästään ajattelemalla, ajatus ajateltuna voimistuu. Jos jokin kielteinen ajatus pyrkii tulemaan jatkuvasti mieleen, niin A. Bailey suosittelee ideaalilla (myös rukous) mielen täyttämistä, tällöin mielessä ei olisi tilaa muulle.

Kielteiset asiat olisi tärkeä ottaa esille "päivänvaloon", esimerkiksi kirjoittamalla paperille ja sen jälkeen hävittämällä, puhumalla itsekseen. Jos on kielteinen tunne, niin voi antaa kynän piirtää vapaasti paperille ja tällä tavalla voi vapautua hankalasta tunteesta. Kielteinen tunne on kuin tumma energiapilvi, joka pitäisi kuvaannollisesti ravistella pois, joskus riittää itsekseen laulaminen, jääkiekko-ottelussa huutaminen, uiminen, luonnossa liikkuminen, mattojen piiskaaminen jne. Huomaa sanojen ero, tuntea vihaa, olla vihan vallassa, vihata. Olisi hyvä oppia tarkastelemaan päivän tapahtumia kuin ulkopuolisena tarkkailijana. Ihminen itse antaa mitä suuremmassa määrin asioille niiden merkityksen, esimerkiksi onko toisen loukkaava sana tai teko olankohautuksen arvoinen asia vai koko loppuelämää pilaava tunnehaava. Henkisissä kirjoissa toistuvasti korostetaan, että erilaisissa valintatilanteissa pitäisi vain valita eikä haluta. Toteutumaton halu aiheuttaa ärtyisyyttä ja jopa vihamielisiä, tuhoavia, kostonhimoisia ajatuksia.

Mielikuvien ja sairauksien välinen mahdollinen yhteys jää helposti huomaamatta aikaviiveen vuoksi. Aivot välittävät mielikuvat keholle käskysanoina myönteisessä ja kielteisessä merkityksessä. Mielikuva on luova tapahtuma, joka pyrkii toteuttamaan itseään. Mielikuvan voima tulee hyvin esiin hypnoosikokeissa. Esimerkiksi ihmiselle voidaan luoda hypnoosissa mielikuva tulikuumasta raudasta, jolla kosketetaan ihoa. Pienen viiveen jälkeen iho alkaa punoittaa ja voi tulla ”palovamman” aiheuttamia rakkuloita.

Myös keho kaipaa sanoja "Minä olen rakkaus" (Jumaluus minussa on rakkaus), rakkaudellista suhtautumistapaa, kauniita mielikuvia luonnosta, taideteoksista, kaunista musiikkia, kauniita ääniä (ääneen kätkeytyy muoto) jne. "Emmanuelin Kirjassa" jopa kanavoidaan: "Sairaus on ensin olemassa ei-fyysisellä tasolla, henkisen tarpeen, tunne-elämän hämmennyksen tai mielen häiriön alueella. Se ei koskaan ensin ole ruumiillista. Ruumis reagoi. Se värähtelee stressin alaisena ja luo ulkoisen ilmentymän sisäiselle tuskalle."

Paitsi koetut tunnevammat, epäoikeudenmukaisuudet niin myös syyllisyydentunteet ja suoranaiset virhearviot voivat olla mielessä "myrkyttävänä" taakkana. On tärkeätä antaa myös itselleen anteeksi, hyväksyä oma epätäydellisyys. Olisi tärkeää rakastaa ja kunnioittaa myös itseään, virheineen ja epäonnistumisineen, pyrkiä näkemään asiat parhain päin. Neale Walsch korostaa, että ihminen on luova olento ajatuksilla, sanoilla ja teoilla, jos on tyytymätön luomuksiinsa, niin ajatukset, sanat ja teot pitää vaihtaa. Raamatussa painotetaan, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Mitä lähemmäksi tätä rakkaudellista ideaaliaan pystyy lähestymään, sitä parempi on myös sieluyhteys. Maallisessa elämässä ihminen on epätäydellinen, koska Luoja on tehnyt ihmisen epätäydelliseksi. Ihmisen tulee olla armollinen ja anteeksi antava myös itselleen ja rakastaa itseään puutteineen ja vikoineen. Jos ihminen on kova ja armoton itselleen, niin huomaamattaan on sitä muillekin. Tällöin ihmiseen kätkeytyvä rakkaudella ja viisaudella ohjaava laajempi tajunta, sielun ohjaus ei pääse vaikuttamaan suoraan eikä toisten kautta.

Ihmiselämässä kaikella on vastaparinsa, rakkauden vastapari on pelko ja tämän ilmenemismuoto viha. Pelko ja viha kertovat, että rakkautta on hyvin vähän. Pelko on tietyllä tavalla ajatuksilla luotu tai kutsuttu. Useimmiten pelot ovat mielikuvituksen tuotetta, mutta niitä ajattelemalla ne saadaan enemmän ja enemmän vaikuttamaan todellisilta. Ajatus ajateltuna aina voimistuu, ajattelematta heikkenee. Voimakkailla peloilla on taipumus pyrkiä toteutumaan. On tärkeätä olla tietoinen ajatuksistaan ja pyrkiä olemaan rakkaudellinen. Jos on pelko, niin pelolle voi toivoa Kristuksen rakkautta ja johdatusta. Ihmisen ajatusenergia voi olla myös poikkeuksellisen voimakas (huomaa Nina Kulagina). Ihminen voi "noitua" itseään ja muita tiedostamatta koko asiaa. On tärkeätä tiedostaa, että kielteinen ajattelu heijastuu ihmiseen itseensä takaisin kuin peilistä ja samalla magnetisoimalla myrkyttää vähitellen koko ilmapiirin, vaikka ajatukset eivät kohdistuisikaan lähipiirin ihmisiin. Kaikki alkavat huomata ilmapiirin yleisen raskauden. Näin karkotetaan myös elämänilo, rakkaudellisuus ja inhimillisyys ihmissuhteista.

Vaihtoehtohoidoissa (erityisesti kosketushoidot) ja ns. enkeliterapioissa (erityisesti violettiliekki) on keskeistä vapautuminen kielteisestä ajatus- ja tunne-energiasta, ns. energiatukoksista. Ammattiauttajana ihanteellinen olisi psykoterapeuttisen lisäkoulutuksen saanut psykologi, mutta käytännössä kysyntä on suurta, mutta tarjonta poikkeuksellisen niukkaa. Vaikeammissa tapauksissa hoito on pitkäaikaista. Psyykeä pitää ensin vahvistaa, jotta voidaan käsitellä hankalia asioita. Kielteisen tunteen on tärkeä antaa purkautua tavalla tai toisella, mutta ei inhimillisiä lisäongelmia tuoden. Ihmissuhteissa kielteiset energiat särkevät tehokkaasti luottamuksen, läheisyyden, rakkauden ilmapiirin. Kielteisyydellä ihminen tietoisesti tai tiedostamattaan tekee etäisyyttä läheisiin ja lisäongelmia sosiaalisissa vuorovaikutuksissa. Projektio tarkoittaa omien vikojensa, "pimeyden" näkemistä toisessa. Raamatun aikana syntipukiksi valittiin karitsa tai ihminen kantamaan kansan synnit ja tämän jälkeen "syntipukki" sijaiskärsijänä tapettiin. Mitä enemmän yhteisössä on kielteisyyttä, henkistä pimeyttä, niin sitä todennäköisemmin joku huomaa olevansa "syntipukki", työpaikkakiusattu, jotta muut voivat kokea erinomaisuutta.


Yllätyslöytö metsässä. Varjo(?) http://moonchildarts.com/mist/what_is_this.htm


Copyright http://www.medjugorjeusa.org/lightphotos.htm.

Väkivaltaviihde on lapsille pelottavaa ja hallitsematonta. Tunnepitoiset väkivaltaiset mielikuvat ovat erityisesti nuorille aivan kuin hypnoottisia suggestioita aiheuttaen elämänkielteistä ajattelua, levottomuutta ja pelkoja. Ihminen on luova olento ajatuksin, sanoin ja teoin. Erityisesti pelon värittämien ajatuksien luominen, kuviteltujen pelottavien tilanteiden luominen voi olla tietyllä tavalla ongelmien kutsumista, esimerkiksi toinen voi pelkojensa vuoksi tulla aiheettomasti passiiviseksi ja toinen voi hakeutua tilanteisiin, missä voi kohdata omia kuviteltuja pelkojansa.

Tunteiden tunnistaminen ja ilmaisu ovat kaikille tärkeätä. Lapsille kiukuttelu on luonnollista ja sitä voi hyödyntää leikeissä, esimerkiksi lapsi voi esittää jotakin pelottavaa olentoa tai paukutella rumpua. Aikuisella urheilusuoritukseen osallistuminen tai vaikkapa jääkiekko-ottelussa huutaminen voivat olla yksinkertaisia, mutta tehokkaita keinoja vapautua kiusallisista tunteista.

Jokaisen omat ajatukset heijastuvat takaisin kuin peilistä. Ihminen on omien ajatuksiensa ympäröimänä aivan kuin katselisi mielikuviaan pallon sisältä, luoden näin oman astraali-, mielikuvitusmaailmansa. Tämän ”pimeyden” läpi pitäisi päästä, kokemukselliseen Luojayhteyteen. Neale Walsch tuo esiin mielekiintoisen käsityksen, että kuoleman jälkeinen helvettikin (ero Luojasta) on ihmisen oma ajatusluomus, vaikka ihminen voi kokea sen hyvin todellisena.

Henkisessä kehityksessä herkkyyden ja tietoisuuden lisääntyessä tullaan tietoiseksi myös omasta ”pimeydestä”. Kielteisistä energioista, negatiivisista ajatuksista, harmituksista ja ”tunnehaavoista” on tärkeätä pyrkiä vapautumaan. On monia tapoja, esimerkiksi sanomalla ääneen tai kirjoitamalla ja sitten polttamalla, pelkkä ajattelu voimistaa ajatusta.

Esoteerissä kirjoissa on usein kuvauksia astraalimaailmoista (huomaa mielikuvien todellisuus, esimerkiksi elokuvaa katsellessa). Persoonallisuutta korostavat asiat, kunnian- ja vallanhimo, viha, pelko, kostonhalu jne. liittyvät astraalimaailman varjoihin. Henkisessä kehitystapahtumassa pitäisi pyrkiä astraalimaailman toiselle puolelle löytämään Taivasten Valtakunta, taivaskokemus, aivan niin kuin Jeesuskin kehotti ensimmäiseksi tekemään. Jo pelkästään tunne kertoo, missä ollaan. Asiaa voidan kuvata myös värähtelyillä, nimittäin ahdistuksessa, pelossa, vihassa ja pimeydessä on matalat värähtelyt ja vastaavasti rakkaudessa, ilossa, Luojan läheisyydessä korkeat värähtelyt. Luojayhteyttä lähestyttäessä totuudellisuus, tietoisuus, ilo, valo, elämänykseys, elämäntarkoitus, rakkaudellisuus lisääntyvät.



The painting "St. George and the Dragon" by P. Ucello (1395-1475), at the National Gallery, London.

Taulussa tulee esiin lohikäärmeen, ”paholaisen” kanssa käytävän taistelun symbolinen luonne. Hahmo vain jollakin tavalla muistuttaa jotakin maallista olentoa. Jokaisella on oma varjonsa, joka lisäksi kaikenaikaa muuttuu. Huomaa tässä yhteydessä, että kasvot on sielun peili, hyvässä ja pahassa. Jos ihminen on ahdistunut, peloissaan, masentunut tai vastaavasti rakkauden sekä elämänilon täyttämä, niin nämä heijastuvat ihmisen olemukseen monella eri tavalla. Tunteet, mielikuvat heijastuvat aivojen kautta käskysanoina kehoon. Pitkäaikaiset kielteiset tunteet ja mielikuvat sananmukaisesti vaurioittavat kehoa. Ihminen on rakkausolento.

Rudolf Steiner on käsitellyt kirjoissaan perusteellisesti kynnyksenvartijan, oman ”paholaisen”, doppelgängerin olemusta. Steiner korostaa tämän pelottavan hahmon olevan karmallinen, astraalinen tilikirja hyvässä ja pahassa, jota ihminen kantaa näkymättömänä mukanaan. Tämä sisältää myös muiston edellisistä elämistä. On oma henkilökohtainen luomus, henkinen olento, jota ei kannata kirota, vihata eikä sitä voi tuhota tai työntää pois.

On ihminen tietoinen tai ei, niin kielteiset ajatukset ja teot heijastuvat astraalimaailmassa demonisina muotoina (mieli, mielikuvitus pystyy antamaan tunteelle muodon ja päinvastoin mielikuvalle tunteen). Tämän olennon olemus on viestittää ihmiselle omalla tavallaan, mitä pitäisi ottaa huomioon. Carl G. Jung on käsitellyt kirjoissaan yksityiskohtaisesti tämän varjon epäsuoria ilmenemismuotoja, esimerkiksi unessa. Tähän varjoon liittyy Steinerin mukaan myös keskeisiä inhimillisiä arvoja, jotka pitäisi ottaa tietoiseen hallintaan, kuten pelontunteet, arkuus ottaa vastuu kaikista teoistaan ja ajattelustaan.

Neale Walsch korostaa kanavoinnissaan, kun ihmisen tietoisuus lisääntyy, niin samalla oma kielteisyys tulee vastaavassa määrin mieleen käsittelyä varten.

Vasta ihmisen korkeampi minä havaitsee kynnyksenvartijan, vaikka ihminen voi tulla siitä tietoiseksi sattumanvaraisesti. Ihmisestä riippuen kokemus kuvataan yleensä harhanäkynä tai paholaisen kohtaamisena. Usein pitkään marihuanaa käyttäneet aavistavat tai tulevat jollakin tavalla tietoiseksi lähellä olevasta ”vainoojasta”.

Steinerin mukaan ihmisen tehtävä olisi tämän ”hirviön”, omien tuhoavien, kielteisten ja itsekkäiden energioiden muuttaminen rakentaviksi, hyväntahtoisiksi eli ihminen alkaisi ottaa enemmän ja enemmän muut huomioon myönteisessä merkityksessä. Tätä näkökulmaa myös Pekka Ervast kirjoissaan painottaa.

Parisuhteesta

Parisuhde voidaan nähdä myös tienä henkisyyteen, rakkautena myös totuudellisuuteen, syvällisempään tiedostamiseen, ihmisyyden ilmentymismahdollisuutena, kuten epäitsekkyytenä, inhimillisyytenä, myötätuntoisuutena, toisten auttamisena, mahdollisuutena viljellä kauniita ajatuksia, sanoja sekä tekoja jne.

Henkiseltä näkökulmalta katsottuna rakkaus on sielun energioiden, värähtelyjen kokemista. Rakkautta ei voi ottaa tai vaatia toiselta. Walsch korostaa, että ihmissuhteen tarkoitus on oman täyttymyksen, oman ilon jakaminen muiden kanssa. Rakkautta ja iloa saa siinä suhteessa, kuin sitä antaa muille.

Lisää parisuhteesta.

Parapsykologiasta

Meidän aikakautemme on erityisen materialistinen ja tämän vuoksi henkimaailmaan viittaavat asiat pyritään systemaattisesti torjumaan ja kieltämään. Voidaan sanoa, että tässä suhteessa tiedotusvälineissä on lähes täydellinen materialistinen itsesensuuri. Jos tiedotusvälineissä on pakko ottaa näitä asioita esille, niin silloin pyritään vähättelemään, leimaamaan arveluttavaksi, taikauskoiseksi tai jollakin muulla tavalla tekemään koko asia omituiseksi. Toisaalta ei ole virallista organisaatiotakaan, mikä haluaisi tutkia näitä asioita. On kuitenkin keskeistä, että jo yksi ainoa aito henkinen ilmiö tai aito valokuva osoittaa materialismin harhaopiksi.

On monia tapahtumia, mitkä viittaavat ihmisen henkissielullisen rakenteeseen. Yksilötasolla kymmenet ehkä sadat miljoonat ihmiset ovat kokeneet kehosta irtautumisen ja samalla havainneet olevansa tajuavana, ajattelevana henkissielullisena olentona kehon ulkopuolella ja pystyvänsä liikkumaan ajatuksen voimalla. Tällöin tiedostetaan, että elämä jatkuisi ilman aineellistakin kehoa. Tämä kokemus muistetaan hyvin ja yleisesti samalla menetetään kuolemanpelko. Kehosta irtautuminen tapahtuu lähes aina yllättäen, niin kuin muutkin henkiset kokemukset. Sisäisen itsen näkökulmasta sattuma on kuitenkin näennäistä. Kappaleessa ”Kuolemanrajakokemus” viitataan Pam Raynoldsin kuolemanrajakokemukseen, mikä sai BBC:ssä erityistä huomiota, tapahtuma viittaa tai suoranaisesti omalla tavallaan todistaa kehon ja tajunnan erillisyyttä.

Carl G. Jung on tuonut julkisuuteen tiedon ihmisessä olevasta kahdesta eri mielestä, persoonallisuudesta. Tätä sisäistä tietoista, rakkaudellista ohjauskeskusta kutsutaan sisäiseksi itseksi, Itseksi, Luojaksi, Kristukseksi jne. Eli Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä, on ihminen siitä tietoinen tai ei (Jeesuksen sanoin: sisällisesti teissä). Materialistisen psykiatrian mukaan on täysin mahdotonta, kun Jeesus kertoi olevansa läheisessä yhteydessä Luojaansa, Taivaalliseen Isäänsä ja välittäneensä tietoa Häneltä. Neale Walsch on ollut samantapaisesti läheisessä yhteydessä Luojansa kanssa ja suoran kommunikoinnin perusteella on kirjoittanut maailmanlaajuisesti suurta huomiota ja arvostusta saaneet miljoonalevikkiset kirjansa ”Keskusteluja Jumalan kanssa”. Henkisissä kirjoissa tuodaan esille näkemys, että kaikkien ihmisten on mahdollista elämänsä aikana päästä taivasyhteyteen, kokea tietoisesti Luojansa.

Carl G. Jung toi myös kollektiivisen piilotajunnan käsitteen. Jungin mukaan ihmisen alitajunta on yhtä suuri kuin maailmankaikkeus, tässä energiakentässä kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Henkisissä kirjoissa korostetaan, että aineellinen ja henkinen maailmankaikkeus on Universaalisen Mielen ilmentymä, tässä Jumalan tahto ilmenee aineellisina ja henkisinä lainalaisuuksina. Jumalalla on vain yksi mieli.

On lukemattomia yksittäisiä henkisiä tapahtumia, ilmiöitä, kokemuksia, mikä asianosaisella on usein koko elämän kantava tapahtuma, esimerkkinä eräs potilaskuvaus: ”kirkkaasta valo-olennosta lähti valkoinen parantava säde selkään parantaen vuosia vaivanneen kivun”. Henkisiä valokuvia on kymmeniä ehkä satoja tuhansia, sattumalöydöksinä sekä tieteellisissä koeolosuhteissa otettuja, esimerkiksi Uuno Montonen kuvasi kirjassaan ”Henkimaailman Rajamailla”, kuinka Sortavalassa otettuun omakuvaan tuli yllättäen kainaloihin ylimääräiset kädet.

Yksittäisenä kokeena ”vesilasikoe” on erityisen mielenkiintoinen. Tämä ei ole mitenkään lääketieteen keinoin selitettävissä ja koe on helposti toistettavissa. Tässä syvähypnoosissa ihmisen tunto siirretään veteen vesilasissa, hypnotisoitu kokee aina selvän kivun neulan koskiessa veteen. Tämä tapahtuu aina, vaikka neulanpisto tehdään kolmannen ihmisen toimesta toisessa huoneessa tai jossakin kauempana kymmenienkin metrien päässä. Hypnoosi ei voi tehdä ihmiselle kykyä, mitä ei ole olemassa. Koe viittaa auraan tai aivoja laajempaan mieleen.

Idän uskonnoissa ja joogassa on pidetty ihmisessä olevia tsakroja itsestään selvyytenä tuhansia vuosia. Puhutaan seitsemästä päätsakrasta, henkisestä energiakeskuksesta. Ns. selvänäkijät ovat nähneet yhteneväisesti niiden toiminnat. Puhutaan kuudennesta aistista. Henkissielulliset kyvyt liittyvät juuri näiden tsakrojen yhteistoimintaan, mitä täydellisemmin toimivat, sitä tarkemmat havainnot. Henkisessä kirjallisuudessa korostetaan, että harha-aistimukset liittyisivät näiden tsakrojen osittaiseen, vaillinaiseen toimintaan.

Puhutaan alemmista ja korkeammista tsakroista. Raja menee palleassa. Ihmisellä nämä henkissielulliset ominaisuudet voivat painottua henkiselle tai psyykkiselle, mediumistiselle puolelle. Alemmat liittyvät läheisesti aineellisuuteen ja astraalimaailmaan (unimaailma, maailma, jota voi muutella ajatuksilla ja tunteilla, mielikuvitusmaailma).

Parapsykologiassa korostetaan tieteellistä lähestymistapaa rajatiedon kysymyksiin. Puhutaan ilmiöistä parapsykologiassa, meediotapahtumista, uskonnosta tai noituudesta, niin ilmiö on aina sama, vaikka sisältö on erilaista. Puhutaan ESP:stä aisteista riippumattomasta havaitsemisesta, esimerkiksi telepatiasta, ennalta tietämisestä, psykokinesiasta (esineiden liikuttaminen ajatuksen voimalla), psykometriassa meedio tuntee esineestä tai vedestä "muistijäljen". Poltergeist-ilmiössä tapahtuu ei tahdonalaisia kummitustapahtumia meedion läsnäoloon liittyen, esimerkiksi Ylöjärven kummitustapahtumat 1880-luvulla. Asiasta on runsas kirjallisuus. Suomalaisista kummitustapahtumista Heikki Tikkala on kirjoittanut kirjan "Olevaisen yöpuoli: Vaimosniemenkummitus ja 50 muuta poltergeistiä". Kirja löytyy internetistä, siihen on kerätty suomalaisia kummitustapahtumia.

1880-1950 välinen aika oli erilaisten meedioitten aiheuttamien ilmiöiden, materialisaatioiden "kulta-aikaa". Meediosta vapautui tuntematonta, lääketieteellisesti selittämätöntä psyykkistä energiaa ja/tai ektoplasmaa, mikä teki oudot ilmiöt mahdolliseksi. Tällaisia materialisaatioita tapahtui tuhansittain. Eri puolilla maailmaa oli meedioita, jotka olivat keskittyneet erilaisiin "ihmeisiin". Jotkut olivat valokuvameedioita, heidän läsnä olleessaan valokuviin ilmestyi hahmoja, toiset erittivät ektoplasmaa, jolloin materialisoitui erilaisia olentoja, jotkut pystyivät liikuttamaan esineitä jne. Mistä tarkasti ottaen oli kysymys, ei kukaan tiedä. Helena Blavatsky piti tällaisia ilmiöitä ihmisen alempiin energiakeskuksiin liittyvinä ja meediolle itselleen terveydellisesti haitallisena. Ilmeisesti tähän liittyen monet etevät meediot menettivät ajanmittaan kykynsä, tosin joillakin kyvyt säilyivät koko elinajan kuten Helen Duncanilla ja Einer Nielsenillä. Nämä olivat viime maailmansodan jälkeen Euroopan suurimmat "kyvyt". Lukemattomista esiintymisistä ja tutkimuksista huolimatta kummastakaan ei ole koskaan voitu osittaa mitään vilpillisyyttä. Helen Duncan pystyi esiintymään jopa päivänvalossa ulkona.

Helsingin Sanomissa 26.10.1996 viitattiin 50 vuotta aikaisemmin tapahtuneeseen Mäkkylän kummitustapahtumiin Pitäjämäellä (HS epäili perheen tyttären olevan meedio). ”Leppävaaran poliisi on edelleen voimaton ja epäuskoinen, ainoastaa ne, jotka ovat nähneet tapahtumia, uskovat yliluonnollisen olevan kysymyksessä. Niinpä torstai-iltana talossa ollut konstaapeli nähtyään kahvipannun, pahvilaatikon ja sititysraudan lentelevän tunnusti lähtiessään avoimesti: ”Kyllä minä uskon.” Tapahtumat alkoivat kivien lentelemisinä ja myöhemmin jatkuivat pitkäaikaisina kovina häiritsevinä ääninä.


1936 Raynham Hallissa otetussa valokuvassa epäillään olevaan lady Dorothy (Brown Lady). Tähän haamuun liittyy pitkäaikaista kummittelua. Mainitaan, että haamua on jopa ammuttu ilman tulosta. Silminnäkijänä tulee esiin myös kuningas Yrjö IV. Tarkemmin www.hauntedhamilton.com/gotw_raynhamhall.html

Seuraavat kaksi kuvaa Copyright The American Museum of Photography; kuvaa klikkaamalla tarkempia tietoja kuvasta.
http://www.photographymuseum.com

 

Seuraavien kuvien lähteenä: Mary Evans Picture Library

Helen Duncan	Einer Nielsen
Kluski	Kluski

Esimerkki liitteenä artikkelista
Artikkelista:Experimentalberichte Die mediumschaft des Franek Kluski (Warschau) von F.W. Pawlowski Professor der Anatomie an der Universität Michigan Zeitschrift für parapsychologie s. 5 – 22 v. 1926 (saatavana Berliinin kirjastosta, ilmestyi vuosina 1926-1934).

Artikkeli on luettavissa lähes kokonaan suomenkielisenä Johannes Greberin teoksessa "Yhteydessä henkimaailman kanssa II", sivut 249–263"
 

Harha-aistimuksista

Ajatukseen liittyy tunne ja päivänvastoin tunteeseen liittyy ajatus tai mielikuva. Ihmisen alitajunta pystyy personoimaan tai muodostamaan tarvittaessa hahmoja tunteesta, esimerkiksi alkoholisti voi nähdä pikku-ukkoja, jotka vaativat alkoholia. Tässä yhteydessä voi nähdä myös käärmeitä tai hämähäkkejä tai muita iholla käveleviä ötököitä. Tämäntapaisia oireita voi liittyä myös psyyke- ja unilääkkeiden vierotusoireisiin. Tällöin ihmisellä voi olla lääketieteellisesti sekä näkö- että tuntohallusinaatioita(harhoja), nämä ovat henkissielulliselta näkökulmalta katsottuna alempiasteisia astraali(mielikuvitus)havaintoja. Voidaan myös ajatella, että kehon tunne on täsmällinen ja alitajunnalla on kyky muodostaa tunteesta muoto ihmisen tietoisuuteen. Vaikka puhutaan harhasta, niin viesti on selkeä.

Hallusinogeenit kuten LSD, meskaliini, kokaiini ja jotkut sienet aiheuttavat näköharhoja huumeiden käytön yhteydessä ja joskus jopa kuukausia käytön lopettamisen jälkeen. Erityisesti hasiksen ja marihuanan pitkäaikaiseen käyttöön liittyy tunne seuraajasta, "vainoajasta". Moneen yleisesti käytettyyn lääkkeeseen voi liittyä harhanäkyjä, jopa kortisoniin (prednison), joihinkin parkinsonismin hoidossa käytettyihin lääkehoitoihin, kuten levodopaan. Poikkeuksellisen paljon näköhallusinaatioita on ollut malarialääkkeenä käytetyn meflokiinin yhteydessä.

Haju- ja makuharhat voivat olla myös neurologisella pohjalla, esimerkiksi ohimolohkon kasvaimeen tai epilepsiaan liittyviä. Lääketieteellisesti valon ja värien välähdykset, toisinaan epämääräiset hahmot, voivat viitata näköhermoon tai silmäsairauteen. Monet aineenvaihduntasairaudet, leikkaukset, erityisesti sydämen ohitusleikkaus voivat aiheuttaa näkö- ja kuuloharhoja. Tällaisia oireita voi olla myös aivotrauman, yleisesti epilepsian, keskushermoston infektion tai verenkiertohäiriön yhteydessä.

Aistiharhoja voi olla 10-27%:lla ns. normaaliväestöstä. Havaintovirhe eli illuusio tarkoittaa mielikuvaa, missä ärsykkeen sisältö on muuttunut eli kysymyksessä on väärä tulkinta. Psykiatriassa pseudohallusinaatio tarkoittaa aistiharhaa, jonka ei oleteta olevan sairauden oire ja joka koetaan epätodelliseksi valeharhana. Noin puolella äskettäin leskiksi jääneistä ilmenee kuolleeseen puolisoon liittyviä näkö- ja kuuloharhoja (lääketieteellisesti).

Skitsofreniapotilaiden harhat voivat olla hyvin pelottavia, ahdistavia ja syyttäviä. Tähän voi liittyä omia toimintoja kommentoivia ääniä, jopa kahden tai kolmen äänen väittely myös tuntohallusinaatiot voivat olla pelottavia, esimerkiksi voi kokea matojen syövän sisäelimiään. Masentunut potilas voi kuulla tuomitsevan äänen, mikä kehottaa tekemään itsemurhan. Professori Raimo Salokangas (Duodecim, 17/2004) kirjoitti, että aistiharhan etiologia on epäselvä. Teoriana on, että hallusinaatio syntyy vahvistuneen sisäisen vireyden ja vähentyneen ulkoisen ärsykevirran yhteisvaikutuksesta. Tästä lauseesta voi tehdä johtopäätöksen, mitä enemmän on mielenterveysongelmia, sitä enemmän pitäisi keskittyä maalliseen todellisuuteen. Asian voisi kertoa myös siten, että mitä enemmän on mielenterveysongelmia, sitä vähemmän saisi analysoida, erotella ajatuksia ja tunteita sekä sitä enemmän pitäisi "maadoittaa" ajatukset maalliseen todellisuuteen. Mielenterveyspotilailla voi olla erinomainen erottelukyky, mutta erittäin huono ajatuksien, tunteiden hallinta- ja kestokyky.

Jos ihminen on vailla rakkautta, iloa ja kokee ahdistusta, masennusta sekä usein kehollisiakin tuntemuksia, niin lääketieteellisesti on kysymys solukossa välittäjäaineen puutoksesta, minkä pitäisi parantua pillereillä. Keskisuomalaisessa oli 19.01.2005 pitkä artikkeli kuinka sairauksien kaupustelu on karannut käsistä. Kuopion yliopiston dosentti Markku Myllykankaan mukaan "lääketeollisuudessa ja lääkinnässä suorastaan ponnistellaan sen eteen, että ihmiset saataisiin tuntemaan itsensä sairaiksi tai ainakin rumiksi". "Medikalisaatio on väristänyt ihmisten käsitykset terveydestä, sairaudesta sekä lääketieteestä."


Salamavalo aiheuttaa tai tekee näkyväksi sinertävän valopallon (Valokuva vanhasta sairaala-arkistosta)

Praanasta

Idän uskonnoissa on vuosituhansia puhuttu praanasta (chi-tai ki-energia, bioplasma, bioenergia, elämänvoima jne). Biokustannus Oy kustantamassa Franz Hartmannin kirjoittamassa Paracelsusta käsittelevässä kirjassa, Paracelsus jo 500 vuotta sitten kiinnitti huomiota, että kaikki orgaaniset toiminnat johtuisivat Elämän Yhden Universaalisen prinsiipin toiminnasta. Tähän liittyisi myös näkymätön ihminen, joka on aineellisen ruumiin kaksoiskappale.

Ns. eetteri(energia-)keho on läheisessä yhteydessä tunne- ja ajatuskehoon (ihmistä voidaan kuvata energiaolentona, myös tunteet ja ajatukset ovat tietynlaista energiaa, huomaa auran värivivahteet). Tunne-energioiden hoidossa mielenkiintoinen yksityiskohta on Keskisuomalaisessa 1.3.2006 koko sivun artikkeli kielteisten tunneongelmien hoidosta taputtelemalla, http://www.energypsych.com/. Luonto, luonnossa liikkuminen, meditaatio, ajatuksien puhtaus, myötätunto, rakkaudellisuus ja puhtaat ravintoaineet, erityisesti tuoreet kasvikunnan tuotteet, lisäävät praanaa. Toisaalta ympäristösaasteet, tupakansavu, kielteinen ajattelu, pelko, viha, masennus sekä stressi vaikuttavat päinvastaisesti. Pelkotilassa aivan kuin voimat valuvat pois. Kielteisyyden käsittely on energiaa kuluttava tapahtuma, esim. Suomen Lääkärilehti 8/2006 kiinnitti huomiota erikoiseen tutkimukseen, missä aviopuolisoiden keskinäinen vihanpito hidasti jopa 60% ihohaavauman paranemista. Puhdas luonto on suuri ylipursuava praanavarasto. Praanaa voi siirtyä myös ihmisestä toiseen (huomaa UT:ssa Luuk.8:44-46). Henkisissä kirjoissa puhutaan "energiasieppauksesta". Tämä tarkoittaa, että jossakin tietyssä seurassa väsyy tai huomaa aivan kuin voimien valuvan pois. Lapset usein aivan kuin pursuavat elinvoimaa, mutta sairas lapsi hakeutuu vaistomaisesti äidin syliin.

Erikoisuutena mainittakoon, että Kirlian-kuvauksessa on usein onnistuttu saamaan näkyviin "näkymätön" praanavirtaus, esimerkiksi lehden puuttuva pala, sisiliskon katkennut häntä, jopa joskus ihmisen puuttuva sormi. Suomessakin Kirlian-tutkija on kerran onnistunut kuvaamaan samaan kuvaan yhtäaikaisesti saman käden kaksi puuttuvaa sormea. (Tällaiset kuvat poikkeuksellisen harvinaisia).

Idässä meridiaanit liitetään praanavirtauksiin. Akupunktiossa tietyt pisteet vaikuttavat näihin virtauksiin.

Terveys ja hyvinvointi liittyvät läheisesti meridiaanien toimintaan. Esimerkiksi HS:issa 13.12.08 viitattiin suureen seurantatutkimukseen tupakankäytöstä, jossa huomattiin tupakoinnin lyhentävän elämää noin kymmenellä vuodella ja tekevän lisäksi viimeiset elinvuodet raihnaisiksi.

Henkiset, psyykkiset (eng.psychic) valokuvat

Henkisiä valokuvia on tuhansittain, ne ovat yleensä erilaisia valoilmiöitä, hahmoja tai kehonosia, kuitenkin valokuvakuvalöydökset ovat lähes aina odottamattomia sattumalöydöksiä. Yksittäisen kuvan aitouden tietää varmuudella vain kuvanottaja. Meediotapahtumien kulta-aikaa oli noin vuosien 1880-1950 välisenä aikana. Joillakin meedioilla vapautui tuntematonta energiaa ja/tai ektoplasmaa, jotka tekivät monenlaisia rajatietoon liittyviä ilmiöitä havaittaviksi ja tällä tavalla mahdollistivat erityyppisten henkisten ilmiöiden tutkimista ja kuvaamista. Tällöin erityistä kiinnostusta saivat hahmot ja tuntemattomalla tavalla aineellistuneet henkiolennotkin, jotka ilmestyivät hetkeksi havaittaviksi aivan kuin ”tyhjästä”. (Erikoisuutena mainittakoon, että meedio Helen Duncan joutui jopa vankilaan, kun materialisoitunut, kuollut merisotilas kertoi julkisesti sotasalaisuuden, nimittäin sotalaivansa uppoamisen.)

Huippumeedioita tutkittiin lukuisia kertoja myös tarkoissa tieteellisissä koeolosuhteissa. Miesmeedio oli yleensä tieteellisen tutkimuksen aikana alastomana, transsissa ja tällä tavalla tietämätön tapahtumista ympärillään. Tieteellisesti asiaa on pyrkinyt tutkimaan mm. IMI (Institut Metapsychique International) Pariisissa jo 1920-luvulta lähtien. Tutkimuskohteina olivat Euroopan huippumeediot, erityisesti mainitaan Franek Kluski. Tarkemmin http://www.metapsychique.org

Kuvat 1-2 Bill & Lori McDonald ( http://www.alienufoart.com/).

  

Seuraavan kuvan Copyright by ParaPictures Archive http://www.parasearch.de/ba/_main/index.htm.


Ektoplasmasta muodostuu ihmishahmo todistajien läsnäollessa


Tulikävelyä




Vortex



Englannissa vaikuttava International Survivalist Society on pyrkinyt myös vuosikymmeniä tutkimaan henkimaailman olemusta tieteellisesti. Toiminnassaan yhdistys viittaa useisiin tieteellisiin tutkimuksiin, erityisesti mainiten Nobel palkitun Charles Richetin ja prof. Schrenck-Notzingin tutkimukset. Professori Schrenck-Notzingin kirjassa "Phenomena of Materialisation" on yksistään 225 ektoplasmakuvaa. Jo yksi ainoa ektoplasmavalokuva osoittaa materialismin harhaopiksi. http://www.survivalafterdeath.org/photographs.htm


E. Mattiesenin kirjoissa "Das persönliche Uberleben des Todes" I-III (vuonna 1936) on kerätty meediotapahtumista inhimillisesti katsoen lähes rajaton luettelo. Tutkimuksia on ollut runsaasti myös yliopistotutkijoiden toimesta.

Seuraavassa esimerkkejä psyykkisistä valokuvista Internetissä:

http://www.dailymail.co.uk/pages/live/articles/news/news.html?in_article_id=510155&in_page_id=1770
http://www.visionsofjesuschrist.com/
http://www.photographymuseum.com/doylefalg.html
http://www.share-international.org/background/miracles/MI_crosses.htm
http://www.share-international.org/magazine/pictures.htm

Psykologiasta

Psykologiassa on lukuisia testejä, joilla voidaan tutkia ihmisen käyttäytymistä, persoonallisuutta ja luonnetta. Jokaisella on oma mielensä. Jokaisen todellisuus on omat ajatukset, havainnot ja kokemukset. Muusta todellisuudesta ihminen ei ole tietoinen. Omat ajatukset vaikuttavat aivan keskeisesti, mihinkä ihminen kiinnittää huomiota, mitä ajattelee, sanoo tai tekee. Ajatus, mielikuva pyrkii toteuttamaan itseään. Ajatus ajateltuna voimistuu. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Kaikella inhimillisellä on vastaparinsa, esimerkiksi ruma - kaunis, pelko - rakkaus jne. Ihmisen pitäisi saada värähtelytasonsa nousemaan. Kiinnittämällä huomiota liiallisesti kielteisiin asioihin saadaan oma värähtely, tietoisuustaso laskemaan. Ajatukset ja kokemukset muuttavat jatkuvasti persoonallisuutta, tietynlaisissa kokemuksissa ihminen voi muuttua lyhyessäkin ajassa hyvään tai huonoon suuntaan. Huomaa sanonta: ajatus, teko, tapa, luonne.

Astrologiassa painotetaan syntymän (ajan ja paikan) heijastumista kosmisesta peilistä erilaisina mahdollisuuksina, huomaa sanonta "syntyä onnellisten tähtien alla". Ihminen voi kokea olevansa erilaisten sattumien, olosuhteiden ja mielipiteiden vankina kuin ajopuu tai pyrkiä olemaan tietoinen omista ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan pyrkien tasapainoon oman sisäisen itsen, oman sisäisen johdatuksen kanssa. Jo muinaiset Upanishadit korostivat, että ihmiselämän perimmäinen tarkoitus on kaivautua omaan sisimpäänsä ja löytää sielu (Itse) ja tällä tavalla herätä jumaluutensa kokemiseen.

Kirjassaan "Uniopas Vapauta alitajunnan voimat" David Fontana tuo esiin näkökulman alitajunnan eri tasoista:

1) esitietoisuus on se aines, johon voimme päästä käsiksi valvetilassa
2) persoonallinen piilotajunta on piilotajunta, missä on muistikuvat, jotka ovat tietoisuuden tavoittamattomissa, mutta jotka vaikuttavat syvällisesti uniimme ja muuhun sielunelämäämme. Tämä kaikki alkaa jo lapsuudesta ennen puhekehitystä. Lapsi ottaa vastaan viestejä jo raskauden aikana.
3) kollektiivinen piilotajunta: tämä sisältää symbolit, arkkityypit (Carl Jungin mukaan ihmiskunnan suuri kokemusvarasto).

Uni voi sisältää aineksia useammalta kuin yhdeltä tasolta. Kielletään se materialistinen käsitys, että alitajunta on pelkästään ajatuksien ja havaintojen romuvarasto, mitä käsitystä myös Carl Jung painottaa.

David Fontanan mukaan piilotajuntaa kannattaa lähestyä selkeillä yksinkertaisilla ohjeilla ja toistolla, erityisesti painottaen visualisoimista, näkökulmalla sen olevan henkisen elämäsi lähde ja tietoisuus.

Neale Walsch korostaa paitsi tiedostamatonta ja tietoista tasoa, myös supertietoista, sielun tasoa ja supratietoista Luojan tasoa.


Mielen ja myös unen valkokangas

1. lapsuuden muistot, tiedostetut esteet
2. Jumala, taivas, henkisyys, utopiat, arvot
3. esteistä vapaa ja aatteiden toteuttamisen kulma
4. tulevaisuus, hyvä, sallittu, oikeudenmukaisuus
5. realiteettitaju, työ, fyysinen toteutuminen
6. ruumis, kadotus, juuret, aine- ja viettimaailma
7. tiedostamattomat esteet, sosiaalistaloudelliset kompleksit
8. menneisyys, äiti, kielletty, itsekkyys, väärä
keskellä: nykyhetki, sydän, minä, sielu, tunteet

Uni pyrkii kertomaan unennäkijälle aina jonkin viestin. Unen ymmärtämisessä tunnelma on tärkeä. Mitä suurempi tarve unennäkijällä on saada tietoa, sitä varmemmin tulee vastauksia. Tapahtumien suunnat, unen "valkokankaalla", ovat tärkeä informaatiolähde. Jokaisella alueella on oma tarkasti rajattu luonteensa, myös liikesuunnat ovat tärkeitä. (Kuvalainaus Hely Alhaisen artikkelista Ultra-lehdestä, 9/2000.) Mainoksessa ihminen samaistuu "valkokankaan" keskikohtaan.

Unia, joiden aikana olemme täysin tietoisia, kutsutaan selväuniksi. Ruumista poistumisilmiössä ollaan täysin selvillä ympäröivästä todellisuudesta. Selväunen ja ruumista poistumisilmiön välinen raja on kuitenkin usein epäselvä.

Siirryttäessä valveesta uneen ja päinvastoin unesta valveeseen tällöin on ominaista lyhytaikaiset mielikuvat, jotka ovat samankaltaisia kuin meditaatiossa.

Tietoisuus luonnostaan vastustaa kaikkea alitajuista maallisen järjen vastaisena. Osa piilotajunnasta koostuu lukuisista tilapäisesti hämärtyneistä ajatuksista, vaikutelmista ja kuvista, jotka huolimatta siitä, että ne näyttävät kadonneet vaikuttavat kuitenkin jatkuvasti meidän tietoiseen mieleen.

Sisäinen ohjaus, psykologiassa alitajunta pyrkii unikuviin liittyvien viestien, symbolien, värien ja tunteiden avulla eheyttämään ja johdattamaan ihmistä syvällisempään elämän tiedostamiseen. Esimerkiksi ihminen voi nähdä unen, että katsoo peiliin. Silloin voi nähdä aivan muuta kuin mitä odottaa. Tällöin nähdään persoonallisuus sielun silmin, esimerkiksi nainen voi nähdä itsensä partaisena merkkinä liiallisesta maskuliinisuudesta jne.

Rudolf Steiner korosti jo sata vuotta sitten, että ajatukseen liittyy tunne ja päinvastoin tunteeseen ajatusmielikuva.

Kielteiset tunne-energiat, epäoikeudenmukaisuudet vaikuttavat ihmisessä haitallisesti, vaikka ihminen ei olisi niistä tietoinen. Unet voivat olla heijastumia torjutuista peloista, kielteisistä tunnekokemuksista. Jopa aivan varhaislapsuuden kielteiset kokemukset voivat heijastua toistuvina unina, joissa korostuu rakkauden puute (julmuus). Useimmiten toistuvat unet liittyvät erilaisina kehotuksina lähteä henkiselle tielle. Löytää sopusointu oman sisäisen itsen kanssa.

Unet voivat sisältää myös toiveita, vanhoja muistoja, mutta myös telepaattisia viestejä, esim. Franz Schubert on vahvistanut kirjallisesti kuulleensa sävelmänsä unissa, mitkä aamulla kirjoitti muistiin. Raamatussa Joosefin unentulkinnat sisälsivät paitsi varoituksen niin myös ennalta tietämistä. Mahdollisesti kaikki ihmiset saavat unissa viestejä tulevista tapahtumista, esimerkiksi linnut viestittävät yleensä jotakin ikävää, huomaa sanonta "pahanilmanlintu". Juna symboloi parisuhdetta, unessa voi nähdä esimerkiksi hitaasti kiskoja pitkin lähestyvän ihmiskasvoisen veturin. Yhdyntäuni liittyy uuden toiminnan aloittamiseen. Virkaa hakiessa voi nähdä halukkaan seksipartnerin (jolla voi olla tulevaa esimiestä muistuttavat kasvot) jne.

Jeesus jo 2000 vuotta sitten erityisesti varoitti panettelemasta ketään, vihollisia kehotti rakastamaan. Jos toiseen ihmiseen kohdistaa kielteisen asenteen, niin molemmat voivat alkaa reagoida siihen jo alitajuisesti ja huomata esimerkiksi työpaikalla tietynlaisen ilmapiirin, kotioloissa yksistään haitallinen. Jos ajattelee kielteisesti, ajatukset heijastuvat ihmisen käytökseen, äänenpainoihin, sanavalintoihin ja ilmeisiin, tämä vaikuttaa jo traumaattisesti molempiin osapuoliin. Se joka ajattelee kielteisesti kerää itseensä kielteistä ajatusenergiaa ja se johon ajatukset kohdistetaan kerää ajatukset enemmän tai vähemmän alitajuisesti olemukseensa. Jo Rudolf Steiner lähes 100 vuotta sitten painotti, että ihmisen muodostamat ajatukset jäävät kuin peilin heijastamana ihmisen ympärille.

Ihminen näkee unikuvia noin 1 ½ tunnin välein hyvin pinnallisessa univaiheessa, jos silloin herää, niin muistaa unikuvat. Meditaatiossa pyritään vastaavaan ns. alfatilaan. Unikuvien muistamiseen voi vaikuttaa nukahtamisajankohtaa muuttamalla ja lisäksi voi yrittää ohjelmoida itsensä muistamaan niitä. Arkkityyppinen uni tarkoittaa symbolista unta, joka on yhteinen koko ihmiskunnalle. Myös värit ovat arkkityyppisiä kertoen jotakin täsmällistä, mitä likaisempi värivivahde, niin sitä kielteisempi. Myös tunne on unessa tärkeä informaatiolähde.

Esimerkkejä: raha haisee, mahdollisesti mitä enemmän tuhriintuu sitä enemmän rahaa tulossa. Pieni määrää pissaa tarkoittaa kielteistä sekaantumista, olla pissassa kaulaansa myöten tarkoittaa vaikeuksia. Univihjeistä on tullut myös lauseet, tämä (asia) maistuu pahalle, tätä (asiaa) en nielaise. Helminauhan saaminen tietää antajan puolelta vaikeuksia. Kuolema ja viikatemies, kasvavan katkaisu. Kuusi symboloi miestä, koivu naista, oikea käsi viittaa miehenpuoleen ja vasen naisen, esim. unessa kävellä polkua ja nähdä miehen tai naisen puolella puun kaatuvan. Rapu eng. kielessä cancer viittaa syöpään. Musta kyy viittaa tietoon, unessa mustan kyyn purema antaa myönteisen viestin. Hevonen symboloi omia voimavaroja. Villi päälle käyvä sonni tarkoittaa hallitsematonta viettiä jne.

Synestesiaan liittyy kyky nähdä ääniä, musiikkia väreinä, joskus päinvastoin. Synestesiasta tulee myös sanontoja kuten punaisesta vaatteesta, "kirkuvan punainen". Vihreä kateudesta, pelosta harmaa, kiukusta punainen tulevat taas unikuvavihjeistä. Psykologi, unitutkija Pekka Suominen on kirjassaan "Unikuva, kielikuva, mielikuva" (Topword, 2003) suurehkojen seuranta-aineistojen pohjalla koonnut uniin liittyvää keskeistä perustietoa.

Talo kuvaa ihmistä, esimerkiksi Ultra-lehdessä 10/2000 oli Hely Alhaisen artikkeli asiasta. Havainnot perustuvat suuriin seuranta-aineistoihin. Seuraavassa on lainaus tästä kirjoituksesta:

"Unessa talon sisäinen kunto on suoraan verrannollinen näkijän terveydentilaan: ulkoseinät kertovat ihosta, sisäseinät henkisestä voinnista. Jos talon pohja pettää, näkijää kehotetaan vahvistamaan elämänsä perustaa. Ikkunoiden koko on suhteessa sosiaalisuuteen. Pieni-ikkunaisen talon omistaja laiminlyö kykyään, jos taas ikkunat ovat suuret, on näkijä ulospäin suuntautuva persoona. Portaat liittyvät sukupuolielämään ja niiden määrästä voi päätellä raskauksien määrän. Kantavat rakenteet viittaavat luustoon. Jos talon uuni on rikki, sydän ei ole kunnossa ja kylmä hella viestii henkisen lämmön puutteesta. Sydämen toiminnasta kertoo myös ovi. Keittiö on kytköksissä ruumiin yleiseen hyvinvointiin; onko keittiö siisti ja toimivan näköinen vai kenties ihan muuta? Jos kärsit migreenistä, unesi talon katon lappeesta tupruaa savua. Talon värille, joka on tärkeä yksityiskohta, löytyy viitteitä värien kategoriasta. Kellari ilmentää näkijän tapaa toteuttaa piilotajuisia motiivejaan. Se on pimeä ja sieltä noudetaan tavaroita. Odottamaton löytö on se, mikä on torjuttu tullakseen nyt esiin. Siisti kellari, jonne on varastoitu polttoainetta kuvastaa mielen järjestystä sekä elinvoimaa. Tulviva kellari kertoo alitajuisista yllykkeistä, joskus myös syvästä, kätketystä surusta. Tyhjät huoneet ovat yhtä kuin näkijän epävarmuus mahdollisuuksistaan. Kerrostalounia nähdään, kun ratkotaan työelämää koskevia asioita. Unen hissi vie eteenpäin uralla, mutta pysähtyessään se varoittaa työasioista".


Henkiolento? Riitta Wahlström

SILVA-menetelmä

Silva-menetelmä on maailmanlaajuisesti levinnyt käyttökelpoinen itsesuggestiomenetelmä. Pyritään tietoisesti ohjaamaan mieltä ja alitajuntaa. Silva keksi nerokkaan oivalluksen, että aivot ja keho sekä alitajunta ovat suorassa vuorovaikutuksessa keskenään. Erityisesti mielikuvat, mutta myös sanat ja ajatukset ovat ohjelmointeja, joita aivot tottelevat ja antavat keholle ja alitajunnalle vastaavia viestejä. Huomasi, että aivoilta puuttuu tietty kontrolli ja ne ottavat aina ajatukset ja mielikuvat mekaanisesti toimintaan. Sama toistuu myös unessa. Mielikuva unessa heijastuu aivoihin, mikä puolestaan lähettää viestin keholle, joka reagoi automaattisesti esim. painajaisuneen stressireaktiolla.

(Allekirjoittaneen huomautus, tässäkin tulee esiin, niin kuin kaikessa muussakin henkisessä sielunelämää käsittelevässä kirjallisuudessa, kuinka vahingollisia ovat pahat ajatukset ja jo vähättelevät sanatkin tietyllä tavalla suggestioita, joita sanotaan joskus leikin varjolla, esim. sinusta ei ole mihinkään, olet juoppo, kovapäinen, et opi koskaan, sinulle sattuu aina onnettomuuksia jne. Tiedetään, että stressi liittyy moneen sairauteen. Stressin ja immuunijärjestelmän välillä on yhteys. Saattaa olla arveluttavaa antaa itselleen vääriä suggestioita esim. kyllä varmastikin sairastun tai vastaavia sairauden kutsuja. Ajan mittaan tähän voi liittyä salakavalasti pelkokin. Tämän jälkeen terveysriski on tavalla tai toisella mukana.)

Silva-menetelmään kuuluu lisäksi silloin tällöin antaa itselle positiivia suggestioita sekä sairauksilta että negatiivisilta ajatuksilta suojaavia itsesuggestioita.

Kielteiset ajatukset ja tunteenilmaisut voivat muuttua mahdollisesti negatiivisiksi ohjelmoinneiksi, jotka puolestaan voivat johtaa onnettomuuksiin, epäonnistumisiin ja sairastumisiin. Päinvastainen ohjelmointi todennäköisesti lisää onnellisuutta, menestystä sekä vaikuttaa terveyteen edullisesti. Silva menetelmässä painotetaan erityisesti luovuuden, stressin ja unen sekä unettomuuden hallintaa. Itsesuggestiot pyritään antamaan ns. alfatilassa, mikä on lähinnä meditatiivinen tila. Tällöin sisäinen ohjelmointi on ilmeisesti moninkertainen teholtaan verrattuna normaaliin päivätietoisuuteen.

Meditatiiviseen (itsesuggestiotilaan) opetetaan numeroilla nopea pääsy. Numero 3 vastaa kehon rentoutumista, 2 vastaa mielen rentoutumista ja 1 perustilaa. Asia on sinänsä nerokas, kukaan ei stressattuna pysty toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Rentoutuneessa tilassa ihmisen kapasiteetti on aivan toisella tavalla käytössä, esimerkiksi onnettomuustilanteessa.


Luonnossa maisemavalokuvaan tulee odottamaton hahmovaikutelma. Kyseessä ei ole ihminen. Riitta Wahlström.

Carl G. Jungista

Kirjassaan Symbolit Piilotajunnan kieli Carl G.Jung tuo 80 000 henkilön aineiston pohjalla runsaasti uutta tietoa alitajunnasta, sisäisestä itsestä sekä symboleista.

Jung huomasi unien seuraavan tiettyä jäsennystä tai hahmoa, piilotajuinen mieli ilmaisee itsensä, omat ajatuksensa unessa symbolisesti. Juuri unien tuoman näytön perusteella on löydetty piilotajuinen psyyke, mikä tarkoittaa kahden persoonallisuuden läsnäoloa samassa yksilössä. Jungin mukaan se ei ole siis patologinen oire, vaan normaali tosiasia, joka voidaan havaita koska tahansa ja missä tahansa. Uni pyrkii kertomaan jotakin erityistä, jota piilotajunta yrittää ilmaista. Unisymboliin voi liittyä myös aivan erityinen lisäviesti, esimerkiksi miksi lukko avataan avaimella tai kepillä tai moukarilla. Unien tarkoitus on eheyttää ihmistä.

Jungin mukaan myös sanakarimyyttien tarkoitus on tarvittaessa vahvistaa minän osa-alueita. Vastaavasti naista ei ole tarkoitettu mieheksi, sadussa ”kaunotar ja hirviö” kuvataan naisellisen luonnon, korkeamman minän rakkaudellinen esiin pääseminen peloista ja toisenlaisesta (hirviö)luonnosta. Tätä kuvaa hirviön muuttuminen loistavaksi sulhaseksi.

Jung nimitti tätä sisäistä keskusta itseksi vastakohtana ihmisen tietoiselle minälle. Tämä keskus on ihmisen suuri opas, ystävä ja neuvonantaja. Jokaisella on oma erityinen henkinen tie kuljettavanaan. Tämä sisäinen itse voi tulla esiin vähäisesti tai suhteellisen täydellisesti riippuen onko ihminen halukas kuuntelemaan sisäisen itsen viestejä. Koko ihmisen sisäinen psyykkinen todellisuus on suuntautunut kohti sisäistä itseä (huomaa VT:ssa Viis. 2:23). Tämä on muotoa vailla oleva, ilmeten ihmisen kautta, mutta liittyy jollakin tavalla koko maailmaan, sisäiseen ja ulkoiseen, olemukseltaan läsnä oleva. "Ihmiset ovat olleet intuitiivisesti tietoisia kautta aikojen tällaisen keskuksen olemassaolosta. Kreikkalaiset sanoivat sitä ihmisen sisäiseksi Daimoniksi. Roomalaiset palvoivat sitä kullekin yksilölle synnynnäisenä henkenä". Sama ajatus on Kristuslapsen syntymisessä ihmisessä. Katolinen kirkko myöntää, että Jumala voi lähettää unia somnia a Deo Missa.

Jung kiinnittää huomiota, että me olemme siinä määrin tietoisuutemme vankeja, että olemme unohtaneet sen ikivanhan tosiasian, että Jumala puhuu etupäässä unien ja näkyjen kautta.

"Kun ihminen yrittää suoda itsen elävälle todellisuudelle jatkuvasti päivittäin huomiota, se on kuin yrittäisi elää yhtä aikaa kahdella tasolla tai kahdessa eri maailmassa. Silloin ihminen kiinnittää kuten ennenkin mielensä ulkoisiin velvollisuuksiin, mutta seuraa samalla valppaana niitä vihjeitä ja merkkejä, joita itse sekä unissa että ulkoisissa tapahtumissa antaa symboloidakseen tarkoituksiaan".

Ihmisen pitäisi pyrkiä tietoiseen yhteyteen, sopusointuun tämän sisäiseen itsen kanssa. Mitä paremman yhteyden tähän saa, niin sitä todellisemmaksi tämä tulee. Ihmisen taustalla on viisas rakkaudellinen johdatus. Ihminen haluaa kuitenkin usein, vapaan tahdon avulla maallisten houkutuksien vuoksi, syrjäyttää tämän sisäisen viisauden. Sisäisestä itsestään ihminen löytää kuitenkin tasapainon, onnen ja oman elämäntarkoituksensa. Jokaisella ihmisellä on oma erityinen henkinen tie kuljettavana.

Jungin mukaan tämä tietoinen yhteys oman psyykkisen ytimen kanssa alkaa usein persoonallisuuden haavoittumisella. Tämä on kutsu, vaikka sitä ei sellaiseksi tiedosteta. Ihminen kokee, että oma halu tai tahto on estetty ja tavallisesti tämä este projisoidaankin johonkin ulkopuoliseen, olosuhteisiin tai ihmiseen. Joskus alkukriisi tulee täydellisestä ikävystymisestä. Ihmisen pitäisi kääntyä suoraan ”pimeyttä” tai pelkoa kohti ja tällä tavalla selvittää, mitä sisäinen itse ihmiseltä haluaa, mikä on salainen tavoite. Tässä sisäisen itsen lähettämät unikuvasymbolit ovat keskeisiä, koska kysymys on uusista ratkaisuista, mihin vanhat ajatukset eivät sisällä vastausta tai ratkaisumallia. Joskus prosessi alkaa oivalluksista tarpeesta itsekasvatukseen. Jung korostaa, että monet sadut ja myytit kuvaavat tätä alkuprosessia, esimerkiksi sadut hirviöstä, jotka ryöstävät naiset, lapset, rikkaudet tai demonista, mikä estää laivaa menemästä eteenpäin.

Kuten tietoinen sisältö saattaa kadota piilotajuntaan, samoin sieltä voi nousta esiin uutta sisältöä, joka ei vielä koskaan ole ollut tietoista. Siitä seuraa oivallus, ettei piilotajunta ole pelkkä menneisyyden varasto vaan myös täynnä tulevien tilanteiden ja ajatusten ituja.

Henkisen tasapainon ja jopa fyysisen terveyden säilyttämiseksi piilotajunnan ja tietoisuuden on oltava sisäisesti yhteydessä toisiinsa ja siten liikuttava samansuuntaisia linjoja pitkin. Piilotajunta muodostaa vähintään puolet ihmisen olemuksesta. Yksilöllinen piilotajunta kommunikoi vain unennäkijän kanssa käyttäen symboleja, joilla on merkitystä vain hänelle ei muille. Eli sama symboli toiselle voi merkitä aivan toista kuin toiselle.

Jung kiinnitti huomiota, että ihminen ei koskaan havaitse mitään täydellisesti eikä ymmärrä mitään täydellisesti. Jokaisella meidän tietoisen mielen käsitteellä on omat psyykkiset assosiaatiot. Myös luvut ovat samalla mytologisia aineksia (pythagoraisille olivat pyhiä). Jung teki lisäksi oivalluksen, että aine ja henki on sama asia, toinen ulkopuolelta ja toinen sisäpuolelta katsottuna. Uskonnossa tämä on tiedostettu aikaisemmin. ”Nag Hammadin kätketty viisaus” kirjassa Tuomaan evankeliumissa” on myös tämä opetus (77): Jeesus sanoi: ”Minä olen valo, joka hallitsee kaikkea. Minä olen kaikki. Minusta kaikki on lähtenyt, ja minun luokseni kaikki on palannut. Halkaiskaa halko, ja minä olen siellä. Kohottakaa kivi, ja sieltäkin minut löydätte.”

(Huomaa tässä yhteydessä samaa tarkoittavat sanat, Minä olen, Kristus, Luoja, Sana. Esimerkiksi kun puhutaan gurusta, niin guru ei ole sama asia kuin se henkiolento tai se henkinen voima, mikä gurun kautta ilmenee.)

Jungin mukaan "Jossakin oman olemuksensa ytimessä ihminen tavallisesti tietää minne hänen pitäisi mennä ja mitä tehdä, mutta joskus klovni, jota me sanomme minäksi, käyttäytyy niin häiritsevällä tavalla, että sisäinen ääni ei saa itseään kuuluviin".

"Meidän tietoisuutemme vaikuttaa ennakkoluulot, erehdykset, fantasiat, lapsenomaiset toiveet ja nämä johtavat keinotekoiseen elämään, joka on kaukana terveistä vaistoista, luonnosta ja totuudesta. Unien yleisenä tehtävänä on palauttaa meidän psykologinen tasapainomme hienovaraisella tavalla".

Joskus kaukaisena aikana alkuperäinen mieli oli ihmisen koko persoonallisuus. Kun ihminen kehitti tietoisuutta hänen tietoinen mielensä menetti yhteytensä osaan alkuperäisestä mielestä. Tätä tietoinen mieli ei ole koskaan tuntenut. Juuri tähän alkuperäiseen mieleen liittyvät symbolit. Tämä selittää vastarinnan, jopa pelon lähestyä alkuperäistä mieltä.

Jotkut unien symboleista voivat olla peräsin kollektiivisesta piilotajunnasta — siitä psyykenosasta, joka säilyttää ja välittää ihmiskunnan yhteistä psykologista perintöä. Arkkityyppiset unisymbolit ovat yhteisiä kaikille ihmisiä. Myös värit ovat arkkityyppisiä kertoen jotakin tärkeätä asiaa tai vivahdetta. Jungin mukaan ihminen voi pitää uniaan spontaaneina ja irrallisina kiinnittämättä niihin mitään huomiota. Ne kuitenkin vaikuttavat kaikenaikaa psyykeen. Pitemmän aikavälin unikuvasarjassa voi tutkija löytää selvän idean, minkä tulkinta voisi aiheuttaa unien näkijälle myönteisen muutoksen koko elämään. Jotkut unikuvasymbolit liittyvät siirtymiseen lapsuudesta nuoruuteen, toiset liittyvät inhimilliseen kypsymiseen ja jotkut vanhuuden kokemiseen ja kuolemaan. Ihmisellä voi olla myös ikivanhoja symboliunia kollektiivisesta piilotajunnasta, joista ei ole voinut olla mitenkään tietoinen. Psyyke on enemmän kuin tietoisuus, enemmän kuin yksilö on voinut oppia maallisen elämän aikana. Uniin voi liittyä ennalta tietäminen ja tulevaisuuden selvänäkeminen.

Piilotajunnan "kritiikkissä" Jung käyttää termiä "varjon tunnistaminen", koska se usein ilmenee unessa personoituneessa muodossa. Varjo ilmentää minän tuntemattomia tai vähäntunnettuja ominaisuuksia, jotka voisivat olla yhtä hyvin tietoisia. Toiset unessa arvostelevat "varjon" vioista. Alkaa itsekasvatuksen aika. Varjo ei koostu pelkästään tekemättä jättämisistä, siihen myös liittyy negatiivisten asioiden kohtaaminen. Varjo on paljon alttiimpi kollektiivisille tartunnoille kuin tietoinen persoonallisuus. Varjo ilmenee samana sukupuolena.

Varjossa on tyypillisesti ne inhimilliset ”synnit” ja ominaisuudet, jotka kielletään itsessä, mutta nähdään toisessa. Toisessa ärsyttää erityisesti oman varjon piirteet. Varjolle on tyypillistä myös tahattomat, spontaanit ongelmatilanteiden luomiset, esimerkiksi lausumalla ilkeä huomautus, tehdä harmeja tuottava teko jne. Varjo voi olla myös vaistomainen vietti, mikä pitäisi hallita, toisaalta se on tässä mielessä myös voimavara. Ihmisen pitäisi päästä sovintoon, hyväntahtoiseen tasapainoon omien tuhoavien voimiensa kanssa (huomaa sanonta aseet taotaan auroiksi, kielteiset, tuhoavat energiat muutetaan rakkauden teoiksi). Minä ja varjo ovat erilliset, samantapaisesti kuten ajatus ja tunne ovat toisiinsa. Varjolla on hyviäkin, suojelevia, vaistomaisia piirteitä, esimerkiksi ettei heittäydy tulipaloon pelastustehtävässä varmaan kuolemaan. Ihminen ei yleensä tiedosta tätä ”pimeää” varjopuoltaan, mutta se voisi olla myös tiedostettu.

Alitajunnastaan mies löytää myös naisen ja nainen miehen ilmentämään toisen sukupuolen psykologisia tendenssejä luonnollisen tasapainon saamiseksi.

Piilotajunnan viestit ovat äärettömän tärkeitä unennäkijälle. Antaa neuvoja ja opastusta mitä ei mistään muualta voi saada. Tämä kehitysprosessi on kaikille yksilöllinen, jokaisella on oma polkunsa.

The Cross of Light of Maitreya in Slovenia

Jumalan tahto

Jeesus korosti olevansa suorassa yhteydessä Taivaallisen Isän kanssa ja välittävänsä tätä informaatiota. Esimerkiksi Vuorisaarnassa Jeesus kuvaa yksityiskohtaisesti henkistä tietä ja kehottaa lähtemään tälle tielle. Tässä korostuu määrätietoinen pyrkimys kokemukselliseen yhteyteen Taivasten Valtakunnan kanssa. Tässä tapahtumaketjussa Kristuksen henkimaailma on ihmisen apuna, johtotähtenä etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.

(Joh 3:16) Jumala rakastaa koko maailmaa ja haluaa pelastaa kaikki. Jeesus puhui Hyvästä Paimenesta, joka pelastaa viimeisenkin eksyneen lampaan.

Raamatussa Mooseksen yhteydessä ensimmäisen kerran mainitaan ”Minä Olen” –käsite jumaluuden ilmentymänä. Jeesus korosti, että ”Minä Olen” aina ihmisen kanssa ja ”Minä Olen” tie, totuus ja elämä. Sama asia tulee esiin lauseessa Taivasten Valtakunta on sisäisesti teissä. Kysymyksessä on ihmisen taustalla oleva Luojan läsnäolo, joka pitäisi tiedostaa. Kysymyksessä ei ole pelkästään älyllinen tieto tai usko vaan kokemus, mikä pitäisi saada. Jokaisella on oma henkinen johdatus, oma erityinen henkinen tie kuljettavana. Toisen kokemus ei ole oma kokemus. Puhutaan taivaskokemuksesta, mystisestä Kristuskokemuksesta.

Maailmalaajuisesti laajasti levinneissä ja suurta huomiota saaneissa kirjoissaan (I-III) ”Keskusteluja Jumalan kanssa” Neale Walsch kuvaa yhteydenpitoa, kommunikointia Luojansa kanssa, samalla tuoden esiin asiaan liittyviä henkisiä lakeja ja ihmisen luomia esteitä. Näissäkin kirjoissa erityisesti painotetaan, että Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä riippumatta siitä, onko ihminen tietoinen asiasta.

Vapaaseen tahtoon liittyy mahdollisuus myös toimia Jumalan tahdon, Jumalan kehotuksien eli rakkauden lakien vastaisesti. Jeesus muistutti, että mitä ihminen kylvää, niin sitä niittää. Ihmisen maallinen mieli pystyy järkeilemään minkä tahansa asian omaksi edukseen kiinnittämällä huomiota johonkin pieneen yksityiskohtaan tai johonkin mielipiteeseen. Jumalan tahto on ollut historiassa usein kuin leimasin, millä ihmiset on pakotettu tekemään milloin mitäkin. Vielä meidän aikanammekin se on ollut suurvallan päämiehellä perusteluina aloittaa hyökkäyssota.

Kirkko poistamalla jälleensyntymisopin teki samalla ihmisille syntikäsityksen sekavaksi ja mielivaltaiseksi. Jos ihminen syntyisi maapallolle vain kerran, niin ihmiset olisivat aivan poikkeuksellisen eriarvoisessa asemassa iankaikkisen kadotuksen näkökulmasta.

Kirkollisessa ajattelussa korostetaan, että Raamatussa on sanottu Jumalan tahto. Tämän jälkeen kerrotaan, että kirkonopit perustuvat Raamattuun eli kirkko ilmentää Jumalan tahtoa. Jos vertaa Jeesuksen suoranaisia kehotuksia ja kirkonoppeja, niin monessa kohdin kirkon opit ovat aivan päinvastaisia.

Henkisestä tiestä

Jokainen uskonnollinen ja esoteerinen kirja kuvaa kirjoittajan näkökulmalta ihmisen ja Luojan välistä suhdetta. Yksistään kristillisiä kirkkoja ja suuntauksia on noin 1500, jokainen näistä haluaa korostaa erilaisia yksityiskohtia, esimerkiksi jossakin suuntauksessa pyritään kieltämään ilonpito ja toisessa päinvastoin korostetaan sitä jne. Jokaisella ihmisellä on oma mielensä, omat ajatuksensa eli jokaisella on omat ”värilliset silmälasinsa”, joiden läpi katsotaan asioita ja maailmaa. Tämän vuoksi samakin asia nähdään ja käsitetään usein monella eri tavalla. Mitä pimeämpää on ja mitä likaisemman ”silmälasit” ovat, niin sitä enemmän harhakuvitelmia nähdään ja kuvitellaan. Vastaavasti kirkkailla ”silmälaseilla” kirkkaassa valossa kaikki näkyy selkeämmin.

Uskonto, kuten lähdevesikin, on alkulähteellä raikkainta, puhtainta ja kirkkainta. Mitä kauemmaksi mennään alkulähteestä, niin sitä enemmän alkuperäinen olemus muuttuu, sameutuu ja vääristyy.

Ihmisen ja Luojan välinen yhteys löytyy rakkaudessa, ei maallisen mielen luomista ehdoista, järkeilyistä ja oppirakennelmista. Jeesus kaikenaikaa painotti tietyllä tavalla elämistä ja kokemista. Ihminen tarvitsee pikkuriikkisen uskoa, toivoa, jotta lähtisi ”liikkeelle”. Jumalan säätämät henkiset lait ovat rakkauden lakeja. Ihminen on olemukseltaan rakkausolento. Valintatilanteissa, erityisesti ihmisyyttä koskevissa asioissa, olisi keskeistä ottaa mukaan rakkaudellisuus, rakkaudellinen viisaus, myötätuntoisuus, hyväntahtoisuus. On keskeistä pyrkiä olemaan totuudellinen, hyväntahtoinen ja tietoinen ajatuksistaan. Ajatus, mielikuva on luova voima, joka pyrkii toteutumaan. Omat ajatukset määrittävät mitä ajatellaan, sanotaan, tehdään, havaitaan, uskotaan, toivotaan, mihinkä hakeudutaan jne. Ihminen näkee maailman mielensä ”ajatussuodattimen” läpi eli näkee, mitä odottaa näkevänsä eli näkee mitä omat vanhat ajatukset hyväksyvät. Vapaan tahdon mukaisesti ihmisen omat ajatukset avaavat tai sulkevat yhteyden tietoiseen Luojayhteyteen, Taivasten Valtakuntaan.

Jeesus jo 2000 vuotta sitten painotti, että Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä ja kehotti ensimmäiseksi etsimään Taivasten Valtakuntaa. Jumalan Valtakunnan etsiminen on kokemuksellinen tapahtuma eikä opillinen tieto. Jeesus erityisesti korosti elämäntapoja, tietyllä tavalla elämistä. Avataara Amman mukaan jokaisen ihmisen on mahdollista elämänsä aikana valaistua eli saada taivaskokemus, tietoinen Luojayhteys.

Henkisen tien perusidea (meditaatio tai rukous, rakkaudellisuus, takertumattomuus, ajatuksien ja tunteiden hallinta sekä kohdistaminen) on ollut vuosituhansia kaikkialla hyvinkin samantapainen pyrkimyksessä taivaskokemukseen, Luojayhteyteen. Ihmisellä on vain tämä nykyhetki. Pitäisi pyrkiä olemaan nykyhetkessä tietoisena. Tällöin ihminen tulee paremmin ja paremmin tietoiseksi myös omista ajatuksistaan, omista ”ajatustilauksistaan”. Ihmisen ympärillä on kuvaannollisesti maallisuuteen sitovien ajatuksien ja mielikuvien tahraama lasi. Kun se puhdistuu, ihminen tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi ja samalla alkaa tiedostaa paremmin omaa sisäistä johdatustaan, Sieluyhteyttään.

Kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" Carl G. Jung korostaa, että sisäinen itse on säätelevä keskus. Sisäinen itse liittyy jollakin tavalla koko maailmaan sekä sisäiseen että ulkoiseen. Se on olemukseltaan läsnä oleva, muotoa vailla oleva, ilmeten ihmisen kautta. Henkisissä kirjoissa suoran yhteyden saamista sisäisen itseen (muita samaa tarkoittavia nimityksiä: Luoja, Itse, Kristus, monadi, Jumalan kipinä, Henki, Jumala) sanotaan taivasyhteydeksi, valaistumiseksi, idänuskonnoissa samadhiksi .

Jung jopa korosti samassa kirjassaan, että "jossakin oman olemuksen ytimessä ihminen tavallisesti tietää minne hänen pitäisi mennä ja mitä tehdä, mutta joskus klovni, jota me sanomme minäksi, käyttäytyy niin häiritsevällä tavalla, että sisäinen ääni ei saa itseään kuuluviin". Lisäksi Jung korosti kahden mielen, persoonallisuuden läsnäoloa samassa yksilössä. Tämä asia Jungin mukaan voidaan koska tahansa ja missä tahansa todentaa. Carl G. Jungin mukaan suuresta alkuperäisestä mielestä on muodostunut pieni inhimillinen mieli. (Tähän voi liittyä vaistomainen tuntemattomuuden pelko lähestyä henkisyyttä.)

Maailmankuulu henkinen kouluttaja Deepak Chopra suosittelee henkisen yhteyden saamiseksi puolen tunnin meditaatiota aamulla ja illalla. Korostaa tässä yhteydessä luonnossa olemista, luontoa. Chopran mukaan maallisen minän puhetta on "Mitä minä voin saada?" ja hengen sisäistä puhetta "Miten voin auttaa?" Painottaa, että jokainen teko synnyttää energiaa, joka palaa luoksemme kaltaisenaan. Kun tapaa jonkin ihmisen, niin pitäisi antaa tälle kukka, kohteliaisuus, rukous tai siunaus.

Kirjassaan ”Ikuinen Elämä” Deepak Chopra kirjoittaa seuraavan kuvauksen: ”Kun olet onnellinen, mene sisällesi ja tunne se, joka on onnellinen. Kun olet surullinen, mene sisällesi ja tunne surun kokija. He ovat yksi ja sama. On olemassa hiljainen, pieni piste, joka katselee kaikkea ja näkee kaiken. Ole tuon hiljaisuuden kanssa aina, kun voit. Huomaa se sen sijaan, että lipuisit sen ohi. Tuttuus on paras liittolaisesi. Minä olen on olemuksesi. Pelkässä olemisessa ei ole mitään vierasta.” ”Ensin hiljainen piste ei ole kummoinen kokemus, mutta se voi kasvaa silti rajatta. Kun kuolet eikä sinulla ole mitään, mistä pitää kiinni, minä olen täyttää koko maailmankaikkeuden. Viisaat ovat toistaneet tätä totuutta yhä uudestaan kaikkina aikoina. Et saa kuitenkaan hyväksyä toisten totuutta. Löydä minä olen sisältäsi, niin se laajenee täyttämään sinut. Kun se tapahtuu, olet turvassa. Olemuksesi on sama kuin sielusi.”

Samassa kirjassa Chopra kiinnittää huomiota tärkeään asiaan, vaikka puhutaan aineellisista, henkisistä sekä puhtaan tietoisuuden maailmoista, niin kuitenkin on vain yksi maailma, joka nähdään eri näkökulmista.

Ihmisen mieleen, tajuntaan sisältyy paitsi maallinen mieli niin myös korkeampi mieli, jota kautta sielu (korkeampi minä) yrittää ilmentää johdatustaan ja olemustaan, rakkautta, viisautta, iloa, intuitiota, epäitsekkyyttä, elämän ykseyden ymmärtämistä. Maallinen mieli, aivot sen ulkoisena ilmenemismuotona, sisältää vain vanhoja ajatuksia, menneisyyden kokemuksia. Maallisen ja korkeamman mielen pitäisi olla tasapainossa keskenään, puhutaan maskuliinisen ja feminiinisen puolen tasapainosta. Maallinen mieli ei voi hallita korkeampaa mieltä. Astraalitason tulisi olla kuin kirkas peilipinta tai tyyni lammen pinta, tästä buddhisen tietoisuuden, sielutietoisuuden, tulisi heijastua intuitiona. Sielun ei tarvitse ajatella, sillä on välitön tieto siitä mitä on eli intuitiossa ihminen tietää ilman, että hänen tarvitsee ajatella tai järkeillä.

Neale Walsch kanavoi, että ajatuksissa on vain vanhoja ideoita Jumalasta, mutta Jumalaa ei voi löytää aiemmista ideoista vaan kokemuksesta. Avataara Amma korostaa, että Luoja on muotoa vailla oleva eikä Luojaa varsinaisesti voi nähdä, mutta sen sijaan voi kokea. Henkisissä kirjoissa tuodaan esiin symboliikkaa, Monadi (Jumalan poika) katsoo sielun silmin ja sielu ihmisen silmin tai katson itseäni katselemassa itseäni.

Mielikuvillaan, kielteisyydellä, maallisuuteen takertumalla ihminen luo, usein huomaamattaan henkisiä esteitä. Astraalimaailma (tunnemaailma, mielikuvitusmaailma) sisältää erilaisia energiavirtauksia. Yksilön kannalta astraalimaailma on ongelmallinen, koska ajatukset ja tunteet rekisteröityvät siihen ja muuttavat sitä jatkuvasti. Pitäisi elää nykyhetkeä tietoisena, valvoen mitä ajattelee. Ajatukset, toiveet avaavat oven Luojan luokse tai sulkevat oven. Mielikuvaan, ajatukseen, väriin ja ääneen liittyy tunne, tällä tavalla ihminen voi virittäytyä myös tunnemaailman kielteisiin energioihin ja myös kerätä olemukseensa kielteistä energiaa. Tunne voimistaa ajatusta. Ajatus toistettuna voimistuu. Tietyllä tavalla myös ympäristö ja ilmapiiri magnetisoituu ja tarttuu, mitä herkempi on.

Alice Bailey on kuvannut kirjassaan ”Tutkimus Valkoisesta Magiasta” perusteellisesti sielun olemusta ja henkistä tietä korostaen, että olisi tärkeätä kiinnittää huomiota lähteekö impulssi, joka pyrkii saamaan tunneruumiin toimintaan sisälläni olevasta Jumalaisesta Elämästä vai tuleeko se jostain muodon aspektista. Bailey antaa tärkeän vihjeen: Saako impulssi tunneruumiini siten aktiiviseksi, että minuun yhteydessä olevat loukkaantuvat vai tulevatko he tämän kautta autetuiksi.

Sielun ohjaus ilmenee nimenomaisesti rakkauden tunteena, ylevyytenä, auttamishaluna, ymmärryksenä ja oivalluksena. Luojalle on kaikki mahdollista, mutta sanallisuudessa on yleensä kysymys oivalluksesta, ymmärryksestä, joka saa mielessä ymmärrettävän, sanallisen muodon.

Jos on tunne epämukavasta olosta, pelosta tai mielessä on persoonallisuuden, erillisyyden korostaminen, väittelyä, taivuttelua, pakottavia vaatimuksia, niin kysymyksessä on maallisen mielen johdatus (voimakkaiden, suggestionkaltaisten ajatuksien tuleminen tietoisuuteen) eikä sielun (rakkauden, ilon, viisauden) johdatus. Sielu kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa. Sielu kertoo valintatilanteessa sielun, rakkauden äänen. Tunne kertoo, kuinka onnistuttiin. (Ihmisyyteen liittyy lisäksi läheisesti maalaisjärki, esim. takauksen yhteydessä.)

Jung painotti, että ihmisen pitäisi saada yhteys tähän sisäiseen keskukseen kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiota. Ihmisen tulisi siis elää kahdessa tasossa tai maailmassa samanaikaisesti ja seurata niitä vihjeitä ja merkkejä, joita saa ulkoisissa tapahtumissa sekä symboleissa unissa. Jungin mukaan tämä yhteys sisäiseen itseen ei siis tarkoita subjektiivisten ajatusten pohtimista. Ihminen joutuu tavallisen ulkoisen elämän lisäksi jännittävään sisäiseen seikkailuun ja vapautuu kaikista epäilyistä sisäisen itsen suhteen ja kokee suuren onnen ja elämäntarkoituksen.

Rudolf Steiner korosti, että jokaisessa ihmisessä on piilevänä korkeampi ihminen. Tämän voi vain ihminen itse herättää aktiiviseksi. Jung painotti, että sisäinen itse voi tulla yksilön elämän aikana esiin vain vähäisesti pelkkänä synnynnäisenä mahdollisuutena tai suuresti riippuen onko maallinen minä halukas kuuntelemaan sisäisen itsen viestejä.

Neale Walsch kirjassaan "Uusi Ilmestyskirja" (WSOY, 2004) välitti tietona: "Teillä on sisäinen ohjausjärjestelmä, josta voitte käyttää mitä nimitystä tahansa – intuitio, aavistus, varmuus tai "tunne luissa ja ytimissä" – ettekä voi kieltää sen olemassaoloa. Se on suurempi tietoisuus. Se on varmuuden tunne. Ja mitä enemmän luotatte siihen, sitä paremmin tiedätte voivanne luottaa siihen."

Neale Walsch on seitsemässä suomenkielisessä kirjassaan noin 2000 sivulla käsitellyt Luojan ja ihmisen suhdetta korostaen, että Jumalaa ei voi erottaa elämästä ja vastaavasti elämää ei voi erottaa Jumalasta. Jumaluus on kätkössä sydämen, sielun ja mielen syvimmissä sopukoissa. Se löytyy sieltä ja se voidaan kokea aitona ja täydellisesti vain siellä, ei jonkun muun ihmisen, paikan tai olion kautta.

Alice A. Bailey kirjassaan "Tutkimus Valkoisesta Magiasta" kanavoi yksityiskohtaista tietoa henkisestä tiestä ja erityisesti kuinka luodaan läheinen yhteys ihmisen henkiseen puoleen, sieluun. Seuraavassa muutamia näkökulmia: "PITÄISI YMMÄRTÄÄ, ETTÄ NÄKYMÄTTÖMÄT MAAILMAT OVAT REALITEETTEJA JA AJATUKSELLA ON SUUNNATON VOIMA. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Energia seuraa ajatusta ja se värittyy ajatuksen laadusta".

Baileyn mukaan mieli rekisteröi ja tulkitsee sekä ilmiöiden että sielujen maailmaa. Sielu voidaan ymmärtää suurena välittävänä prinsiippinä. Sielun ominaisuudet ovat tieto, rakkaus ja uhrautuvaisuus. Tietoisuuden jatkuvuus. Sielu yrittää johdattaa ihmistä pimeydestä tietoon ja kokemisen valoon. Ensin Itse samaistaa itsensä muotoaspektiin niin, että kaksinaisuus häviää siihen illuusioon, että Itse onkin muoto. Sisällä oleva Itse alkaa tulla tietoiseksi sekä itsestään että muodosta, puhutaan korkeammasta ja alemmasta itsestä, puhumme itsestä ja sen verhoista. (Sisäinen) Itse havaitsee, että on muodon rajoittama henkinen olento. Tämän jälkeen tasapaino muuttuu, sielu alkaa saada hallitsevan aseman, tajunnan aspekti alkaa siirtyä korkeampaan suuntaan. Lopulta ei ole kuin sielu ja ykseyden korkeampi tila on saavutettu.

Erityistä painotusta Baileyn kanavoinnissa saa ajatuksien hallinta sekä hyväntahtoisuus ajatuksissa (puheen hallinta), hyväntahtoisuus tunnereaktioissa (rakkauden aspektin kanava), hyväntahtoisuus teoissa (tasapaino). Mietiskely on vaarallista, jos ei ole halua palvella, kuten väärien motiivien vallitessa, esimerkiksi persoonallisuuden kasvu ja henkisten kykyjen halu. Palvelu on tärkeä energiapurkautumiskeino, muutoin keskukset voivat ylistimuloitua.

Bailey korostaa, että on monia totuuden lähestymistapoja. Keskeistä on käytännössä hyväntahtoisuus, ettei ajatuksin, sanoin, teoin vahingoita mitään olentoa. Olisi ihanne, ettei persoonallinen itse haluaisi mitään itselleen. Tällä tavalla muotoon liittyvät voimat eivät pääse vaikuttamaan. Huomaa väärän ajatuksen vaaran ja oikean ajatuksen voiman. Se mikä on lähinnä meitä ja välittömästi edessämme, jätetään usein huomiotta. Ihminen on symbolisesti ripustettu kahden suuren voiman väliin. Jumalan tahto ja vastakohtana maallisen mielen itsekäs tahto. Toinen on oikean käden polku ja toinen vasemman käden polku. Ihmisen pitäisi tulla tietoiseksi näistä vastakohtapareista ja tarpeesta valita niiden välillä. Sisältään löytämänsä johdatuksen, valon avulla ihminen tulee tietoiseksi myös pimeästä puolesta. Häntä puoleensa vetävän hyvän avulla näkee sen pahan, mihin voisi helposti langeta. Määräysvalta pitäisi antaa sielulle kaikissa kolmessa maailmassa, astraali-, mentaali- ja fyysisessä, persoonallisessa maailmassa. Tietoisuuden lisääntyminen pitäisi olla jatkuvasti lisääntyvä käytännön kokemus. Teorioilla ei ole mitään merkitystä ennen kuin olemme muuttaneet ne käytännön kokemuksiksi.

Fyysinen ylirasittuminen voi aiheuttaa fyysisen ruumiin vastaanottokyvyttömyyden. Jokin murhe ja huoli saattaa panna astraaliruumiin värähtelemään rytmissä, jossa sisäisen tarkoituksen vastaanottaminen ei onnistu. Ennakkoluulo, arvosteleminen, jonkinlainen ylpeys voi tehdä mentaali(ajattelu)välineen käyttökelvottomaksi. On välttämätöntä valvoa, mitä ajattelee. Oikean ja väärän välillä on valinta epäitsekkään ja itsekkään välillä. Intuitio ei koske vähäpätöisiä henkilökohtaisia asioita, ei kunnianhimoa, ei itsekkyyttä. Päivittäisen meditaation tarkoitus on saada aivot ja mieli värähtelemään sopusoinnussa sielun kanssa. Jossakin vaiheessa ihminen näkee totuuden kaikessa ja pitäisi automaattisesti valita totuus ja oikea.

Avataara Amma suosittelee, että ihminen ajattelisi jatkuvasti Jumalaansa tai mestariansa ja tekisi kaikki Hänen kanssaan ja Hänelle ollen vain Luojan välikappale takertumatta mihinkään tulokseen. Äiti Amma lisäksi korostaa, että Luoja on sisä- ja ulkopuolella, kaikkitietävä ja kaikkivoipa, kaikkialla läsnä oleva. Jos ihminen lähestyy Luojaansa yhden askeleen, Tämä lähestyy ihmistä 100 askelta. Ihmisen pitäisi pyrkiä oppimaan tuntemaan Luojan läsnäolon, rakkauden, myötätunnon ja armon.

Neale Walsch kanavoi pitämään korkeinta ajatusta aina mielessään. Ihminen on luova olento ajatuksilla, sanoilla ja teoilla. Valintatilanteessa pitäisi miettiä, että tällainenko minä olen ja mitä rakkaus tekisi tässä tilanteessa. Luomuksistaan ihmisen pitäisi olla kiitollinen, siunata niitä. Jos ei nauti luomisestaan, pitäisi vaihtaa ajatus, sana ja teko.

Jeesus jo 2000 vuotta sitten korosti: " Tehkää toisille, mitä haluatte tehtävän itsellenne". Ihmisen pitäisi olla ajatuksissa, sanoissa ja teoissa hyväntahtoinen, eikä saisi tehdä mitään sopimatonta. Joskus ihmisyyteen, ihmisenä olemiseen pitäisi liittyä aktiivinen osallistuminen, sanojen sanominen, tekojen tekeminen. Passiivisuus, hiljaa oleminen, auttamatta jättäminen viestittävät tietyissä tilanteissa inhimillisyyden, ihmisyyden kieltämistä, jopa pahojen tekojen, pahuuden hyväksymistä. "Emmanuelin Kirjassa" painotetaan: "Kussakin elämäntilanteessa voitte nähdä oman savenvalajan jälkenne ja luomanne asian ulkoisessa todellisuudessa voitte havaita oman sisäisen itsenne peilikuvan". Toisessa kohdassa samassa kirjassa korostetaan, että ihmisen pitää nousta omassa olemuksessaan tietoisuuteen, joka vaalii lempeyttä ja oikeudenmukaisuutta.

Lisää henkisyyteen liityviä näkökohtia

Mozart ja Sielunyhteys

Heinrich Neuhaus kirjoittaa kirjansa ”Pianonsoiton Taide” (Kirjayhtymä, 1986, käännös Arja Gothoni) alussa, että lahjakkuuden ja neron eron salaisuus on siinä, kun nero vie ensimmäistä kertaa kätensä koskettimelle tai kuljettaa jousta kielillä, on musiikki herännyt neron aivoissa täyteen elämään. Tämä selittää, miksi Mozart osasi ”heti” soittaa pianoa ja viulua.

Samassa kirjassa tuodaan esiin (sivulla 59), että on olemassa Mozartin tuttavan apokryfinen kirje, jossa Mozart kuvaa säveltämistään: ”Mozart kertoo, kun hän ajatuksissaan säveltää sinfoniaa, hän toisinaan kiihtyy kiihtymistään ja joutuu lopulta sellaiseen tilaan, että hänestä tuntuu kuin hän kuulisi koko sinfonian alusta loppuu yhdellä kertaa, samanaikaisesti, silmänräpäyksessä! (Se on hänen edessään kuin omena kämmenellä.) Hän lisää vielä, että nämä minuutit ovat hänen elämänsä onnellisimpia ja että hän on valmis joka päivä kiittämään niistä Luojaa.”

Kalevalan avaimista

Henkisiä tapahtumia ja kirjoja voidaan tarkastella vain ulkokohtaisesti muodollisen sisällön ja ulkoasun perusteella tai myös henkisen, esoteerisen sisällön näkökulmalta. Materialismi arvostaa ulkoista muotoa, käsin kosketeltavaa ja konkreettista. Materialismissa uskontokin latistetaan jonkinlaiseksi materialismin sivuhaaraksi, ihmisten pelkoon perustavaksi hallintamuodoksi, jossa korostetaan ulkoisia maallisia rituaaleita, muotoja ja hengettömiä, sisällöttömiä opinkappaleita. Yllättäen kristillisessä kirkossakin hengen kokemukset voidaan kokea häiritsevinä, asiaan kuulumattomina, jopa kirkon toimintaa vaarantavina tapahtumina eli aivan niin kuin materialistinenkin ajattelu odottaa.

Ihmisen tulisi hallita mieltään ja mitä siinä ajattelee. Voimakas ajatus pystyy valtaamaan, ”noitumaan” mielen ja tällä tavalla viemään ihmiseltä hallinnan omasta mielestään. Esimerkiksi hypnoosikokeessa ihminen voidaan saada kuvittelemaan olevansa lintu siipineen muiden lintujen joukossa. Elämän salaisuus on pyrkiä ennakkoluulottomasti totuuteen, omassa kokemuksessa elämän tiedostamiseen. Jos on varma ennakkokäsitys jostakin, niin mieli ei ota asiasta vastaan muuta tietoa. Ihminen on kuin mielipiteen, uskomuksen ”hypnotisoima”.

Kalevalaakin voidaan tarkastella ulkoisesti runokirjana tai myös suuren henkisen viisauden sisältävänä tiedonlähteenä. Pyhien kirjojen salaisuudet, salainen viisaus on usein verhottu symboleihin. Tämä tulee esiin myös Kalevalassa. Ihmiskunnassa on ollut suuri määrä tietäjiä, viisaita henkisen tien näyttäjiä totuuteen, esimerkiksi Intian viisaat, Buddha, Jeesus ja monet muut, myös Kalevalan tietäjät. Suomen Teosofisen Seuran perustaja Pekka Ervast kirjassaan ”Kalevalan Avain” käsittelee Kalevalaa näkijän näkökulmalta paljastaen samalla henkiset, esoteeriset avaimet Kalevalaan kätkeytyneiden salaisuuksien tiedostamiseksi. Jo Helena Blavatsky korosti Kalevalan suurta arvoa. Henkisenä aarreaittana, salaisen tiedon paljastajana henkimaailman olemuksesta Kalevala menee paljon pitemmälle kuin Raamattu.

Lisää Kalevalasta


Luontokuva. ”paulamargareta”

Ruumiistapoistumisilmiö

Ruumiistapoistumisilmiöstä käytetään englanninkielistä nimitystä "Out of Body Experience, OBE". Tämä tunnetaan myös astraaliprojektion ja bilokaation nimellä. Ilmiön aikana henkiruumis irtoaa fyysisestä ruumiista ja voi energiaruumiina siirtyä ajatuksen voimalla hetkessä pitkien matkojen päähän ja palata takaisin fyysiseen ruumiiseen. Vaikka ihminen vain kerran olisi irtaantunut fyysisestä ruumiistaan, pitää kokemustaan ainutlaatuisena ja unohtumattomana. Se muistetaan pienimpiä yksityiskohtia myöten vielä vuosikymmenien kuluttua. Kirjallisuudessa asiaa on pyritty lähestymään myös tieteellisestä näkökulmasta, esim. Waldo Viera http://www.iipc.org.

Vuosisadan alussa vaikutti Pekka Ervast, keskeinen teosofisen liikkeen vaikuttaja Suomessa. Hän kirjoitti useita kirjoja ja oli näkijä. Kirjoissa hän tuo esille sen, että pystyi halutessaan henkissielullisena olentona irtoamaan ruumiistaan. Hän kertoi, että pystyi liikkumaan toisessa, tälle fyysiselle silmälle näkymättömässä ruumiissa vapaasti ja itsetietoisesti, liikkumaan erilaisilla henkisillä tasoilla ja kommunikoimaan siellä.

Ihmiset, jotka ovat edes kerran kokeneet ruumiista irtoamisen, ovat vakuuttuneet, ettei kysymys ole hallusinaatiosta, unesta tai aivojen hapen puutteen aiheuttamasta tilasta, kuten skeptikot ovat väittäneet. Etenkin lapset saattavat poistua ruumiistaan aivan spontaanisti. Aikuisilla se voi tapahtua myös stressin yhteydessä, lääkeaineiden, kuten LSD:n vaikutuksesta, narkoosissa, kuumeessa tai itseaiheutettuna.

OBE-tutkijoista kuuluisimpia ovat Robert Monroe ja Sylvia Muldoon. Heidän mukaansa yksi kymmenestä on kokenut OBE-ilmiön. Ruumiista irtautumisen aikana ihmisen tietoisuus on erittäin vireä. Tällöin aistit toimivat tarkemmin kuin fyysiset aistit. Valon kokemus on taustavaloa eikä valossa kylpemistä niin kuin kuolemanrajakokemuksissa. Tavallista on ajatuksen avulla seinien läpi liikkuminen. Robert Monroe ja Robert Bruce ovat jopa tehneet kirjan, miten voi harjoitella ruumiista irtautumista.

Kehosta irtautuminen henkissielullisena olentona on melko tavallista, ilmeisesti kymmenet miljoonat ihmiset on sen kokeneet. Yleensä aina tämä tapahtuu sattumalta. Joillakin voi olla toistuvia kokemuksia, joillakin voi tapahtua tahdonalaisesti (huomaa 2 Kun. 6:12). Tietoisuuden yhtäjaksoisuus tarkoittaa kaiken aikaa tietoisena olemista, esimerkiksi nukkuessa katselee henkissielullisena olentona kehonsa nukkumista. Joillakin ihmisillä voi olla voimakkaita uskonnollisia kokemuksia, kuten Fulbright säätiön johtajalla Wayne S. Petersonilla, joka kirjassaan "Extraordinary Times. Extraordinary Beings" kuvaa tapaamistaan ja keskustelujaan silmästä silmään henkimaailmassa Maitreyan kanssa.

Kuolemanpelko menetetään viimeistään silloin, kun ihmiselle kehittyy tietoisuuden yhtäjaksoisuus, eli ihminen on tietoinen myös nukkuessaan, jolloin voi tarkkailla kehonsa nukkumista.

Ektoplasm

    

Kuolemanrajakokemus

Psykiatri Raymond Moody julkaisi ensimmäisen kuolemanrajakokemuksen käsittelevän kirjan nimellä "Life after life" v. 1975. Tämän jälkeen asiasta on tehty useita tutkimuksia ja kirjoja. Raymond Moody ensimmäisenä määritteli kuoleman rajakokemuksen eri vaiheet jotka hän jaotteli seuraavasti:

• Subjektiivinen kuoleman tunne. Henkilö kokee olevansa kuollut.
• Sanoinkuvaamaton rauhan ja mielihyvän tunne, täydellinen kivuttomuuden tila. 
• Ruumiista irtautumisen tunne. Henkilö tarkastelee ruumistaan ulkopuolisena, yleensä ylhäältäpäin. 
• Fyysisten esineiden ja tapahtumien havainnointi. Henkilö tarkkailee esim. elvytysyrityksiä ylhäältä käsin. Henkilö voi myös käydä muualla, esim. kotonaan. 
• Henkilö kokee olevansa ensin tyhjiössä tai pimeässä tilassa ja siirtyy sen jälkeen eteenpäin tunnelia pitkin.
• Katsaus elettyyn elämään. Elämä kulkee silmien edessä takautumina ja henkilö kokee uudestaan menneet tekonsa niin hyvät kuin pahatkin.
• Kirkkaan valon tai valohahmon ilmestyminen.
• Saapuminen yliaistilliseen maailmaan, kristallipalatsiin, ylimaallisen kauniiseen maisemaan. 
• Muiden henkilöiden, esim. valohahmojen, kuolleiden omaisten tai ystävien kohtaaminen. 
• Paluu elämään. Paluu voi tapahtua joko spontaanisti vapaaehtoisesti tai tahdosta riippumatta. 

Esimerkki: Suomen TV 4:ssä oli 09.12.2003 BBC:n tuottama ohjelma, jossa käsiteltiin perusteellisesti Pam Raynoldsin kuolemanrajakokemusta Barrowin neurologisella klinikalla Phoenexissa. Aivoleikkauksen vuoksi potilaan lämpötila laskettiin tunniksi 10-15 C asteeseen. Verenkierto, sydämen toiminta ja hengitys pysäytettiin. Aivotoimintaa ei ollut. Siitä huolimatta potilas pystyi kuvailemaan tapahtumia yksityiskohtaisesti leikkauksen ajalta. Ilmiö ei ole lääketieteellisesti selitettävissä ja viittaa aivotoiminnan ja tajunnan erillisyyteen.

Deepak Chopra on käsitellyt kirjassaan ”Ikuinen Elämä” (Otava, 2008) Mellen- Thomas Benedictin kuolemanrajakokemusta, mikä löytyy kokonaisuudessaan http://www.near-death.com/experiences/reincarnation04.html

Tässä kuolemanrajakokemuksessa Benedict katseli aluksi kehoansa vuoteella. Hän pystyi katsomaan talonsa yläpuolelle, ympärille ja alle. Samalla hän havaitsi kirkkaan valon, jonka kanssa alkoi kommunikoida. Tähän valoon tuli jatkuvasti erilaisia muotoja, milloin muistuttaen Jeesusta tai Buddhaa, toisinaan muuttuen monimutkaisiksi kuvioiksi, mandalaksi tai arkkityyppiseksi kuvaksi. Valo ilmoitti telepaattisesti Benedictille, että kuolevalle ihmiselle näytetään kuvia, jotka sopivat hänen uskomusjärjestelmäänsä. Seuraavaksi Benedict tuli tietoiseksi, että hän näki itse asiassa ihmissielun mandalan. Ihmisellä on korkeampi Minä, joka toimii ylisieluna ja tällä tavalla johtimena alkulähteeseen.

Seuraavaksi Benedict tuli Valon viestittämänä tietoiseksi, että jokainen ihminen on osa suurta kokonaisuutta, rakkaudellista henkeä. Syvemmässä energiavirrassa Benedict tiedosti valon, joka sisältää maailmankaikkeuden kaikki värähtelyt. Deepak Chopran mukaan kysymyksessä on alkuvärähtely, josta luominen saa alkunsa. Myös tästä alkuvärähtelystä Intian muinaiset henkiset mestarit, rishit ovat puhuneet.

Mother Meera

Mother Meera (intialainen avataara, s. 1960, asuu Saksassa, Balduinstein) kirjassaan "Bringing Down the Light" on sisäisellä havaintokyvyllään yksityiskohtaisesti maalauksin kuvannut kuoleman jälkeiset tapahtumat henkiseltä näkökulmalta.

Informaatiota ja ajantilaus: http://home.arcor.de/maatrix/dir/DirE.html.

Jeesus Roomassa

Porta Angelica 63 Roomassa on arkkipiispa Emmanuel Milingon virka-asunto. Elokuusta 1987 Jeesus on ilmestynyt toistuvasti kenialaiselle nunnalle Anna Alille antaen myös valokuvata.

Kirjassa on eri päivinä 196 tiedonantoa, joissa keskeistä on rukouksen ja rakkauden korostuminen. Painottaa ajan poikkeuksellista tärkeyttä, varoittaa toistuvasti pahuuden voimista ja niiden ilmenemismuodoista.

Arkkipiista Emmanuel Milingo on jättänyt kirjan ja todistusaineiston katolisen kirkon harkittavaksi.

Kirja: On the Eucharist, A Divine Appeal (internet:  http://web.frontier.net/Apparitions/Ali.homepage.html ).

Kristuksen toisesta tulemisesta

Nykyisin kaikki uskonnot odottavat suurta opettajaa. Puhutaan Kristuksen toisesta tulemisesta. Kristityt odottavat Kristusta, Juutalaiset Messiasta, Islaminuskoiset Imam Mahdia Messiaana, Buddhalaiset Maitreya Buddhaa ja Hindut Krisnaa. Ultrassa (10/2006) oli Sheikh Vakilin haastattelu Imaamin paluusta. Tässä korostui, että muslimit uskovat myös Jeesuksen palaavan Imaamin jälkeen, jolloin molemmat ilmaisevat itsensä yhdessä.

1880-luvulla perustettiin Teosofinen seura Helena Blavatskyn toimesta. Tällöin julistettiin Viisauden Mestareiden olemassaolo. Erityistä painotusta on saanut Valkoisen Veljeskunnan opetukset, jotka monessa kohdassa poikkeavat kirkon opeista. Aivan keskeistä on elämän jatkuminen kuoleman jälkeen, jälleensyntymisen mahdollisuus. Valkoisen Veljeskunnan mestarit ovat olleet joskus ihmisinä maan päällä. He ovat henkisesti kehittyneitä, yrittävät monin tavoin auttaa ihmiskuntaa. Erikoisuutena mainittakoon, että myös Pekka Ervast kuvaa kirjoissaan näiden toimintatapoja ja omakohtaisia kokemuksiaan, havaintojaan ja keskustelujaan.

Henkisissä kirjoissa toistuvasti korostetaan, että Jumalan tahto ilmenee aineellisina ja henkisinä lainalaisuuksina. Kaikki kehitys tapahtuu maallisessa elämässä ihmisten kautta. Ihmisellä on vapaa tahto. Mikään ulkopuolinen taho ei ilmesty aineelliseen maailmaan ja pakota ihmistä tai ihmiskuntaa tahtoonsa. Avataara Amma korostaa, kun ihminen lähestyy Luojaa yhden askeleen, niin Luoja lähestyy ihmistä sata askelta. Ihmisen omat toiveet, ajatukset avaavat oven Taivasten Valtakuntaan tai sulkevat oven. Jos ihminen ei tee mitään, niin ei koskaan mitään tapahdukaan.

Erityisinä Valkoisen Veljeskunnan tiedonvälittäjinä mainitaan Helena Blavatskyn ja Alice A. Baileyn lisäksi Helena Rörich. Avataara Amma korostaa opetuksissaan, että henkisillä mestareilla on sama käsitys henkisyydestä, henkimaailmasta ja ihmisen kehitystiestä.

Alice A. Bailey on kirjoittanut yli 20 teosofista kirjaa, jotka käsittelevät viisauden mestareita, valkoista veljeskuntaa ja heidän työtänsä. Kirjassaan "Kristuksen jälleentuleminen" (Oy Aquarian Publications, 1948) Bailey antoi tietona kirjassaan, että hänelle on kerrottu Kristuksen saattavan tulla julkisuuteen omassa persoonassaan ja tällä tavalla kävellä ihmisten joukossa: "Kaikki silmät saavat nähdä hänet" (Ilm.1:7). Kirjassaan Bailey korostaa, että jos ihmiset etsivät sitä Kristusta, joka jätti opetuslapsensa 2000 vuotta sitten, he eivät pysty tunnistamaan Kristusta. Hän tulee maailmanopettajana eikä kristillisenä opettajana. Hän tulee Jumalan tahdon alaisena ja valvoo Jumalan valtakunnan aineellistumista maan päälle. Hän ei tule Baileyn mukaan ihmisestä syntyneenä.

Kirjassaan Bailey korostaa, että maailmanopettajan läsnäolo voidaan todeta ihmisten henkisen tietoisuuden elävöitymisellä, ihmissydämessä olevan Kristus-tietoisuuden lisääntymisellä. Bailey lisäksi korostaa, että maailmanopettaja, Maitreya ilmestyisi omassa persoonassaan, kävellen ihmisten joukossa. Bailey kuitenkin painottaa kirjassaan, että "kukaan ei liioin ilmesty ja sano: Tämä on Kristus. Hän on täällä tai hän on siellä." Baileyn mukaan on ilmeistä, että julkiset tiedotusvälineet tekevät hänet omalla tavallaan tunnetuksi.

Luojalle on kaikki mahdollista, mutta Kristus (Luoja, sisäinen itse) ei aineellistu ja tällä tavalla pakota ihmisiä tahtoonsa, silloin vapaa tahto, valinnanmahdollisuus menettäisi merkityksensä. Henkissielulliselta näkökulmalta katsottuna henkinen ja aineellinen maailma on Luojan luomaa, ilmentymää (huomaa tässä yhteydessä Jungin käsite kollektiivinen piilotajunta, joka käsittää koko maailmankaikkeuden ja Joh. evankeliumin alku missä sanotaan, että kaikki on saanut alkunsa Sanan (Logoksen, Kristuksen) kautta). Ihminen on kaikenaikaa tietoisesti tai tiedostamattaan Luojan läsnä olossa, valossa, energiakentässä, energiavirtauksessa, rakkaudellisessa johdatuksessa.

Omat ajatukset, vapaan tahdon mukaisesti, avaavat oven Taivasten Valtakuntaan tai sulkevat oven. Henkisten kirjojen mukaan henkiset mestarit, kuten Jeesus tai Maitreya voivat halutessaan ihmisinä aineellistua ja tulla tällä tavalla näkyviksi, samalla tavalla kuten Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Suuret henkiset opettajat ovat yrittäneet kertoa ihmisille jo ikiammoisista ajoista alkaen Luojan ja ihmisen läheisestä suhteesta, ihmiseen ”kätkeytyvästä”, mystisestä, henkisestä olemuksesta, henkisestä ihmisestä, jumalallisuudesta, joka on aineellisen kehon taustalla. Tämä sama asia tuodaan symbolisesti esiin myös saduissa, kuten ”Prinsessa Ruususessa”. Ihmisen pitäisi herätä ”noidutusta unestaan”, maallisuuden harhasta etsimään ja kokemaan totuutta.

Alice A. Baileyn välittämä rukous (invokaatio, mietiskelykohde) ihmiskunnalle:

Valon ytimestä (engl. point) Jumalan Mielessä
virratkoon valo ihmisten mieliin
Laskeutukoon valo päälle Maan.

Rakkauden ytimestä Jumalan Sydämessä
virratkoon rakkaus ihmisten sydämiin
Palatkoon Kristus päälle Maan.

Keskuksesta, jossa Jumalan Tahto tunnetaan
johtakoon tarkoitus ihmisten pieniä tahtoja –
tarkoitus, jonka Mestarit tuntevat ja jota he palvelevat.

Keskuksesta, jota me kutsumme ihmisroduksi
rakentukoon Rakkauden ja Valon Suunnitelma
ja sulkekoon se oven, jonka takana paha asuu.

Valo, Rakkaus ja Voima jälleenrakentakoot Suunnitelman
maan päälle.

Benjamin Cremesta ja Maitreyasta

Benjamin Creme on ollut kertomansa mukaan suorassa telepaattisessa yhteydessä Maitreyaan ja saanut häneltä viestejä ja toimintakehotuksia. Näistä suorista telepaattisista viesteistä Creme on kirjoittanut kirjan "Messages from Maitreya the Christ" (kustantaja Share International). Lisäksi Creme on kirjoittanut muitakin kirjoja, esimerkiksi "Maitreya`s Mission Vol I-III" (kustantaja Share International), perustanut Share International lehden, järjestänyt maailmalaajuisesti meditaatioryhmiä (transmission meditation) sekä pitänyt korkeasta iästä huolimatta luentotilaisuuksia monessa eri valtiossa. Benjamin Cremen kirja "The Great Approach" on nyt (2006) käännetty suomeksi: "Suuri Lähentyminen", Benjamin Cremen kirja "The Art of Living" (2006) on käännetty suomeksi "Elämisen Taide" (2007) saatavana kirjakaupoista

Benjamin Cremen mukaan Maitreya ei perusta ympärilleen uutta uskontoa, eikä luo seuraajien joukkoa, vaan opettaa ihmisille sisäisen itsen tiedostamista. Sosiaalisessa ohjelmassa on keskeistä pyrkimys nälänhädän poistamiseen sekä saada asunto, terveydenhoito ja koulutus kaikille. Erityisesti Maitreyan viesteissä korostetaan, että ihmisten pitää luoda muutokset omilla teoillaan. Mitään ei tapahdu, jos ihmiset eivät itse toimi. Pelkät kauniit ajatukset ei riitä. Pitää ajatella, että kaikki olemme yhtä, ihmiskunta ja muut luomakunnat.

Tähän henkiseen virtaukseen liittyy, että ihmisen mieli tulee kykeneväksi vastaanottamaan korkeampia arvoja ja henkistä ymmärrystä. Tällöin yksinkertaiset henkiset totuudet tulevat kaikille itsestäänselvyydeksi, kuten ihmisen henkissielullinen olemus ja kuolemattomuuden ymmärtäminen. Jo UT:ssa lukee "Te kaikki olette Jumalan lapsia" (Gal.3:26). Jumalan ja ihmisen välillä ei ole ketään ihmistä välittäjänä. Luoja on kokemuksellinen asia, ei toisen kertoma tieto. Keskeistä on Jumalan läsnäolon ymmärtäminen: "hän, jossa me liikumme, elämme ja olemme" (Apt. 17:28).

Benjamin Creme korostaa välittämässään informaatiossa, että Maitreya on ihminen, joka on päässyt Kristustietoisuudessa muita ihmisiä pitemmälle, ja vanhempana veljenä, henkisenä mestarina haluaa auttaa ihmisiä matkalla Jumalan luokse. Hän on suunnitelman arkkitehti, joka antaa ihmiselle avaimen temppeliin, jolloin oppii tuntemaan Jumalan. Tässä kehitysprosessissa on erityisen tärkeätä vilpittömyys, totuudellisuus, mielen rehellisyys sekä takertumattomuus mihinkään, ei edes ajatuksiin tai tunteisiin. Jos seuraat jotain, menetät itsesi. Sinun on tultava siksi mikä olet. Me kehitymme sen kautta, että pystymme kuvittelemaan jotain parempaa, lähes täydellistä, jonka me vaistomaisesti tiedämme olevan mahdollista. Eli jos ihminen saattaa itsensä auktoriteetin valtaan silloin on jonkin kannattaja, silloin ei tule siksi mikä on. Luomme astraalitason omilla haluillamme, ajatusmuodoillamme. Takertumattomuus on keskeistä, matkaamme yksinkertaisesti näiden luontomme aspektien, toisilleen vastakkaisten voimaparien välissä. Kaikki koostuu energiasta, kaikella mikä koostuu energiasta, on myös vastaparinsa. Henkisessä kehityksessä keskeistä on palveleminen ja meditaatio, tällöin oman persoonallisuutensa ilmaiseminen tulee toissijaiseksi. Persoonallisuuden korostaminen vääristää helposti sielun puhtaan valon. Benjamin Cremen mukaan viisauden mestarit, Jeesus heidän mukanaan, odottavat ihmisten kutsua. Kaikkia sitoo ihmisen vapaa tahto.

Kirjoissaan Benjamin Creme korostaa, kun mieli on hiljaa ja vapaa dogmaattisista näkökulmista, se absorboi totuuden. Sisäisen itsen tiedostaminen on Jumala-tiedostamista. Jos suljet silmäsi ja annat toisen johtaa sinua, niin olet sidottu kompurointiin. Monet henkiset opettajat ja gurut ovat takertuneet niihin voimiin, jotka ilmenevät heidän kauttaan. Ihmisen pitäisi ymmärtää, että olet kuolematon Itse ja voimat kuuluvat Luojalle. Ihminen ei saisi vaatia mitään itselleen eikä samastua, takertua aineellisiin, mentaalisiin tai spiritualistisiin voimiin. (Mikä hallitsee mieltä; huomaa ero tuntea pelkoa tai olla pelon vallassa, omistaa postimerkkejä tai olla postimerkkien omistama, kannattaa aatetta tai olla aatteen vallassa jne.).

Fyysisellä tasolla illuusiota kutsutaan mayaksi, astraalisella tasolla glamouriksi, mentaalisella tasolla illuusioksi. Näissä tasoissa pitäisi pyrkiä takertumattomuuteen. Benjamin Cremen mukaan Maitreya on suositellut seuraavaa rukousta päivittäin, tämä on rukous, joka kutsuu ihmisen taustalla olevaa Luojaa esiin:

"Minä olen universumin luoja.
Minä olen universumin isä ja äiti.
Kaikki tuli minusta.
Kaikki tulee palaamaan minuun.
Mieli, henki, ja keho ovat temppelini,
Itsen kokea niissä Minun jumalainen olemus ja ilmeneminen."

Rukouksen voi sanoa myös englanniksi:

"I am the Creator of the Universe.
I am the Father and Mother of the Universe
Everything came from Me.
Everything shall return to Me.
Mind, Spirit and Body are My temples,
For the Self to realize in them
My Supreme Being and Becoming."

Henkisten kirjojen mukaan Maitreya ja muut henkiset mestarit pyrkivät antamaan ihmisille neuvoja, "avaimia" kuinka löytää ihmiseen kätkeytyvä Luoja (sisäinen itse, Kristus). (Jo aikanaan Buddha korosti valaistumista ja ihmisen pyrkimyksen tärkeyttä oikealla elämäntavalla, painottaen neljää jaloa totuutta. Jeesuksen elämänohjeet olivat hyvin samantapaisia. Nämä molemmat painottivat kokemista, oikeata elämäntapaa.)

Henkisissä kirjoissa korostetaan, että henkisen mestarin ilmestyessä ihmisille hänellä on valoruumis, joka vaikuttaa aineelliselta keholta. Erityisesti Maitreya on yhdistetty tämäntapaisiin ihmeisiin, jolloin hän on ilmestynyt uskonnollisiin tilaisuuksiin ja poistunut salaperäisesti. Raamatussa on kirjoitettu samantapaisista ilmiöistä myös Jeesuksen yhteydessä, hänellä oli useita ilmaantumisia opetuslapsilleen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on Jeesuksen ilmestyminen näkyvänä olentona suljettuun huoneeseen. Edellä käsiteltiin lyhyesti Jeesuksen ilmestysihmettä Roomassa. Hän ilmestyi useita kertoja nunnalle sanellen myös kirjan. Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee useat valokuvat, joiden ottamiseen nunna sai luvan. Otetut valokuvat ovat kirkolla todistusaineistona Roomassa, mutta niitä ei ole päästetty julkisuuteen.



http://share-international.org/magazine/images/2006/0406_4.jpg Viimeisimmät Maitreyaan yhdistetyt ihmeet ovat keskellä päivää muutaman minuutin kestäviä valoilmiöitä. Voivat olla keskellä autotietä. Vain valokuvassa on havaittavissa henkilöhahmo.


(With permission from Share International) Maitrey`s Nairobi Appearanca to 6000 people for 15 minutes 11.06.1988. More information and about His upcoming television interview: http://www.shareintl.org/maitreya/Ma_emerge.htm

Adyarissa (Kansainvälisen Teosofisen Seuran päämaja Intia) päämajarakennuksessa on vielä jäljellä kattoparveke, joka on kuuluisa siitä, että Viisauden Mestarit ilmestyivät aivan kuin toisesta ulottuvuudesta puhumaan ihmisille ja katosivat tämän jälkeen niin kuin tulivatkin.

Wayne S. Petersonin kirjassa “Extraordinary Times Extraordinary Beings" on kaksi erityisen mielenkiintoista yksityiskohtaa: kirjoittajan oma kokemus Maitreyasta sekä valtionpäämies Gorbatchevista ja Maitreyasta.

Kirjoissa ja ihmisten kanssa keskusteluissa tulee toisinaan esiin mahdollinen henkisen mestarin kohtaaminen, esimerkiksi eräs henkinen kouluttaja Suomessa henkisessä messutapahtumassa kohtasi poikkeuksellisen miehen. Keskustelussa silmästä silmään kävi heti ilmi, että hänellä oli ainutlaatuinen tieto ja ymmärrys. Henkinen kouluttaja katsoi tämän auraan, joka osoittautui olevan poikkeuksellisen suuri ja kirkas. Kiinnitti huomiota vielä ihoon. Iho näkyi jonkinlaisena väreilynä, Maitreya? Mahdollinen valokuvalöydös?

Benjamin Creme on korostanut Maitreyan esiintymisessä erikoista päivää, ns. Day of Declaration. Hän esiintyisi televisiossa mahdollisesti maailmalaajuisesti ja vaikuttaisi katsojiin puhumatta telepaattisesti, tällöin ihmiset mahdollisesti voivat tuntea hänen energiansa ja telepaattisen viestin korkeasta sanomasta. Tämä sama tapahtuisi Benjamin Cremen mukaan, vaikka Maitreyan kasvoja katsottaisiin vain videoltakin.

Tanskalaiset Nydahlit opiskelivat buddhalaisuutta 1970-luvulla Nepalissa ja ovat tämän jälkeen toimineet buddhalaisuuden opettajina. 1970-luvulla kirjoittamassa kirjassaan he mainitsevat buddhalaisen ennustuksen 700-luvulta: "Kun rautalintu lentää ja tulihärkä ajaa pyörillä ja tiibetiläiset ovat hajallaan kuin muurahaiset ympäri maailmaa, silloin opettajani saapuu valkoisen miehen maahan". (TV 1, 29.03.05)

Tietoa Internetistä ja erilaisia kuvia ilmestymisistä ja Maitreyaan yhdistetyistä valoristeistä osoitteessa http://www.shareintl.org. Käytettävissä on sivustoja myös muilla kielillä, esimerkiksi suomeksi osoitteessa http://www.share.fi/. Valokuvia Share International lehdestä http://www.share-international.org/magazine/pictures.htm. Mielenkiintoinen artikkeli Benjamin Cremestä ja Maitreyasta löytyy http://www.minaolen.com/frameset.html. Muita sivustoja: http://www.waynepeterson.com/ ja http://www.waynepeterson.com/links.html

     

The Cross of Light of Maitreya in Slovenia

Totuudesta

Maallisessa käsitemaailmassa tieteellinen totuus tarkoittaa jonkin tutkimuksen loputonta toistamismahdollisuutta kaikkialla maailmassa. Tämä näkökohta unohtaa kuitenkin helposti totuudellisuuden, (henkinen) tapahtuma on totta, vaikka se tapahtuisi vain kerran luotettavasti tutkittuna, esimerkiksi todistajien läsnäollessa (mielellään valokuvattuna, filmattuna, videoituna) tieteellisissä koeolosuhteissa. Esimerkiksi kun ihminen näkee enkelin, niin on vaikeata tietää, onko kysymys objektiivisesta havainnosta vai pelkästään mielen luomuksesta. Tilaisuudessa missä kaikki näkevät enkelin, niin tällöin henkinen tapahtuma on osallistujille henkinen kokemus objektiivisena ilmiönä. Tämä vielä korostuu, jos onnistutaan samaan valokuva, mikä vahvistaa havainnon. Henkinen tapahtuma on usein kuin jalanjäljet lumessa tai hiekassa. Tehdään selvä havainto, vaikka ei ole tietoa ilmiön mekanismista.

Maallinen mieli suhtautuu kuitenkin kaikkeen henkisyyteen kielteisesti ja torjuvasti maallisen järjen ja logiikan vastaisena. On tärkeätä huomata, että yksi ainoa henkinen valokuva osittaa materialismin harhaopiksi. Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, kun henkisiä valokuvia on kymmeniä, ilmeisesti satoja tuhansia, niin myös aitoja on tuhansittain, kymmeniä tuhansia.

Henkisyydessä ja henkisissä valokuvissa ongelmana ei ole totuus, puute erinomaisista näytöistä vaan mielen epärehellisyys. Samantapainen mielen epärehellisyys ilmeni hetki sitten kommunismin ja kapitalismin välisessä ideologisessa vastakkainasettelussa. Toisen osapuolen informaatio torjuttiin ja kiellettiin, katsottiin aina virheelliseksi, totuutta vääristeleväksi tai suorastaan valhepropagandaksi.

Yksittäiset henkiset valokuvat eivät ole tieteellisiä ja aivan varmuudella kuvan aitouden tietää vain kuvanottaja. Ihmisen näköaisti aistii sähkömagneettisesta värähtelystä vain pienen murto-osan, teknillisillä apuvälineillä, kuten valokuvauksella voidaan tätä havaintokenttää laajentaa.

Ihmisen todellisuus on omat ajatukset, tunteet, kokemukset. Aivot ottavat vastaan vain sellaisia havaintoja, jotka ajatuksina on hyväksytty mielessä. Ihminen näkee, mitä odottaa näkevänsä, eli näkee maailman omien mielikuviensa mukaisesti. Toisin sanoen silmän objektiivinen havaintokin joutuu menemään oman ajatussuodattimen läpi hyväksyttäväksi tai hylättäväksi. Hypnoosikokeissa tulee esiin kuinka oma ajatus voittaa objektiivisen havainnon. Jos esimerkiksi ihmisellä on mielikuva olemisesta teräshäkissä, niin siitä ei pääse pois vaikka kuinka yrittäisi tai jos ihmiselle on tehty mielikuva, ettei näe punaista väriä, niin jonkun kävellessä punaisella lankulla tämä tekee hypnotisoidulle vaikutelman ilmassa kävelemisestä. Toisaalta jos ihminen on vakuuttunut, että henkinen tapahtuma pitää olla aivan tietynlainen, niin olemalla toisenlainen sitä ei pystytä ajatusesteen vuoksi havaitsemaan tai kokemaan.

     

Oheisena muutama erikoinen valokuva. Nämä kaksi valokuvaa ovat laajasti levinneet Internet-välityksessä. Kukaan ei aivan täydellä varmuudella tiedä näiden valokuvien ottajaa. Valokuvia on käytetty myös uskonnollisten järjestöjen informaatiossa.

Erityisesti Yhdysvalloissa on kymmenittäin yhdistyksiä, jotka pyrkivät ottamaan psyykkisiä (henkisiä) valokuvia. Tällaisia valokuvia on ilmeisesti tuhansittain yhdistyksien Internet-sivuilla. Yhdistyksillä on vielä lisäksi kilpailutoimintaa “parhaasta kuvasta". Tällöin voi olla lisäriski kuvan keinotekoisessa luomisessa.

Muut esimerkkivalokuvat ovat suomalaisten ottamia, selittämättömiä sattumalöydöksiä. (Maallinen mieli helposti järkeilee, jos jossakin päin maailmaa on tehty väärennetty psyykkinen kuva, niin kaikkien täytyy olla väärennyttäjä. Tämäntapaisella ajattelulla melkein asiassa kuin asiassa ihminen voi sulkea itsensä ennakkokäsityksiin, joilla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.)



Omalla kameralla Angorissa. Silmä ei havainnut mitään poikkeavaa.

  



M. Vikman, luontokuvia


Riitta Wahlström (Kiinassa museossa tyypillinen Vortex. Huomaa tässä taipuminen. Henkisissä kirjoissa tällainen ilmiö joskus yhdistetään rakkauden olemukseen.)

Hetki sitten maailmassa oli ideologinen valtapeli kylmän sodan aikakautena 1960-1980-luvuilla, kommunismin ja kapitalismin, suunnitelmatalouden ja vapaan markkinatalouden välillä. Kumpikin osapuoli pyrki kieltämään ja torjumaan kaikki toisen saavutukset erilaisilla tekosyillä, jopa toisinaan väärillä, harhauttavilla tiedoilla. Suhtautumistavassa henkissielulliseen on usein samantapainen mielen epärehellisyys, toiselle totuus ei sovi oppirakennelmiin, toiselle elämäntapaan, toinen voi pelätä jotakin mielipideryhmää jne.

Tämä tulee hyvin esiin myös uskontoon liittyvissä asioissa, esimerkiksi ottamalla Raamatusta tai jostakin historiallisesta kirjoituksesta jonkin irrallisen sanayhdistelmän, niin tätä pyörittämällä voidaan tehdä melkein minkälaisia oppirakennelmia tahansa Esimerkiksi, kirkon mukaan Jeesus olisi ollut Jumalan lähettämä sovitusuhri ihmiskunnalle eli Isä olisi uhrannut ainoan poikansa itseänsä varten eli Jeesus olisi ihmisuhrina sovittanut Jumalalle ihmiskunnan synnit. Raamatussa ei ole mitään tällaista. VT:ssa on syntipukkiajattelua (psykologista projektiota), ihminen tai karitsa uhrattiin kansan syntien sovittamiseksi ja ajateltiin tällä tavalla viattomalla sijaissovittajalla hoidettavan toisten synnit. Inkoillakin oli samaa ajattelua, mutta inkat varmuuden vuoksi uhrasivat jumalille useita ihmisiä. Atsteekit uhrasivat joukoittain ihmisiä, useille jumalille ja erilaisista syistä.

VT:ssa Jumala ilmoitti profeetta Jesajan välityksellä (Jes:1) olevansa kyllästynyt teurasuhreihin, elämällä hyvyydessä ja totuudessa veriruskeat synnit tulevat lumivalkeiksi. Jeesus Vuorisaarnassa nimenomaisesti korosti henkilökohtaista vastuuta, mitä ihminen kylvää, niin sitä niittää.

Kristillisten kirkkojen noitavainot ja Rooman kirkon inkvisitio voittavat kaikki pakanauskonnotkin uskonnollisessa omituisuudessaan. Asian tekee vieläkin omituisemmaksi, että Raamattua pidetään kirkoissa korkeimpana kriteerinä. Luoja, Kristus on ilmoittanut Pyhässä kirjassa, että epäselvissä asioissa Häneltä voi kysyä suoraan neuvoa, esimerkiksi ”Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” ( Joh.14:26) ”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen, Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.” (Joh.16:13) Myös VT:ssa on useita suosituksia suoranaisiin henkiyhteyksiin, kuten Herran kehotus: ”Kysykää tulevaiset minulta.” (Jes.45:11)

Kirkollisesta järkeilystä tulee vaikutelma, että kaikin mahdollisin keinoin on yritetty estää Pyhän Hengen, Luojan, Kristuksen, Raamatun mukaiset, neuvomat ja kehottamat suorat ilmoitukset ja opetukset Kristuksen henkimaailmasta vetoamalla kirkollisiin oppitulkintoihin, kirkolliseen oikeaoppisuuteen ja kirkkolakeihin. Tällainen ajattelu on aivan päinvastaista, mitä Raamattu kehottaa.

Toisena esimerkkinä uskontunnustuksessa sanotaan Jeesuksesta, että hän on Jumalan ainokainen poika, mutta Jeesus itse viittaa Joh.10:34 psalmiin ( 82:6), jossa sanotaan ”te olette jumalia ja kaikki tyyni Korkeimman poikia”. Kirkko pitää vaarallisena harhaoppina panteismia, mutta mihinkä pitäisi vetää rajaviiva, kun UT:sssa kuvataan Kristusta ”hän, jossa me liikumme, elämme ja olemme” (Apt. 17:28).

Keskeistä olisi pitää aina kokonaisuus, asian ydin mielessä. Esimerkiksi yleisesti opetetaan, että ihminen kuoleman jälkeen jäisi hautaan odottamaan viimeistä tuomiota. Kaikki kymmenet ehkä sadat miljoonat kehosta irtautumisen kokeneet ihmiset tietävät kokemuksesta etteivät jää hautaan odottamaan, eivät edes koskaan aio käydä siellä (huomaa myös tapahtumat Jeesuksen kuoleman yhteydessä). Kehon ulkopuolella minätajunta, henkinen ihminen pystyy liikkumaan ajatuksenvoimalla. Uskontunnustuksessa sanotaan, että uskon ruumiin ylösnousemiseen. Kirkko tulkitsee asian siten, että haudasta nousee (aikojen lopussa) ruumis. Jeesuksen ilmestymisissä ristikuoleman jälkeen oli kysymys henkiruumiissa aineellistumisista, henkiruumiissa tulemisesta näkyväksi, esimerkiksi Luuk.24:31 ”katosi heidän näkyvistään”, Luuk.24:36 ”heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään”. Opetuslapsilla oli tässä yhteydessä jopa tunnistamisongelmia. Elämään liittyviä ilmiöitä on mahdollista tarkastella eri näkökulmilta, mutta kussakin asiassa voi olla vain yksi totuus, ei voi olla kahta eri totuutta.

Henkisissä kirjoissa korostetaan, kun henkinen olento aineellistuu näkyväksi, niin tapahtuman alkuvaiheessa tähän ei saa koskea. Raamatussa löytyy asiasta mielenkiintoinen, helposti arvoitukseksi jäävä yksityiskohta. Johanneksen evankeliumissa kuvataan Maria Magdaleenaa itkemässä Jeesuksen haudalla ja Maria näkee miehen, jota luulee puutarhuriksi. Kun mies kutsuu Mariaa nimeltä, tämä ymmärtää hänet Jeesukseksi – mutta Jeesus kieltää Mariaa koskemasta häntä.

Avainajatuksia

Carl G. Jung kirjoitti ihmisessä olevasta kahdesta eri persoonallisuudesta, jotka voidaan todentaa koska tahansa ja missä tahansa. Jung kuvaa kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" (Otava, 2003), kuinka ihmiseen kätkeytyy sisäistä johdatusta säätelevä keskus, itse (kirjallisuudessa Sielu, Luoja, Kristus, Minä Olen (huomaa Jeesuksen sanat Minä Olen tie, totuus, elämä) jne.). Jung korostaa edelleen, että tämä sisäinen itse liittyy jollakin tavalla koko maailmaan sekä sisäiseen että ulkoiseen, aine ja henki on sama asia, toinen ulkopuolelta ja toinen sisäpuolelta katsottuna. Itse on olemukseltaan läsnä oleva, muotoa vailla oleva, ilmeten ihmisen kautta: "Kun ihminen yrittää suoda itsen elävälle todellisuudelle jatkuvasti päivittäin huomiota, se on kuin yrittäisi elää yhtä aikaa kahdella tasolla tai kahdessa eri maailmassa. Silloin ihminen kiinnittää kuten ennenkin mielensä ulkoisiin velvollisuuksiin, mutta seuraa samalla valppaana niitä vihjeitä ja merkkejä, joita itse sekä unissa että ulkoisissa tapahtumissa antaa symboloidakseen tarkoituksiaan".

Lisää avainajatuksia


The Cross of Light of Maitreya in Slovenia

Uskonto ja omatunto

Vain totuus on ajanmittaan kestävää. Ihmisen tulisi olla rehellinen ja totuudellinen myös itselleen. Jokainen ihminen on omasta mielestään rehellinen ja totuudellinen kiinnittämällä huomiota johonkin pieneen yksityiskohtaan tai jonkun mielipiteeseen. Ihminen pystyy järkeilemään minkä tahansa asian omaksi edukseen. Jotkut pitävät Raamattua ehdottomana lakikirjana asiassa kuin asiassa, siinä on kuitenkin useita aikaansa liittyviä ja meidän aikaamme sopimattomia suosituksia, esimerkiksi tietyissä tilanteissa lähimmäisten kivittämisestä. Inhimillisessä elämässä jokainen valintatilanne on tietyllä tavalla ainutlaatuinen tapahtuma. Jeesus korosti valintatilanteessa rakkautta, inhimillisyyttä, painottaen kaikkien ihmisten olevan Jumalan lapsia. Mitä teette pienimmille teette Hänelle. Ihmisen tulisi rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään.

Otavan Isossa Tietosanakirjassa sanotaan omatunnosta seuraavasti: ”Ennen tekoa tai toimintaa o. ilmenee varoittavana tai kehottavana ja sen jälkeen tuomitsevana tai hyväksyvänä”.

Ihmisessä on kaksi erillistä omatuntoa. Lapsuudessa vanhempien, opettajien ja auktoriteettien voimakkaat suggestionkaltaiset, tunnepitoiset, toistetut opetukset, käskyt jäävät mieleen ja alitajuntaan aivan kuin hypnoottisina vaatimuksina pyrkien toteutumaan itseään. Rikkomukset koetaan syyttävinä ajatuksina, syyllisyydentunteina. Tämä lapsuudenkodin ilmapiirissä luotu omatunto on usein korostetusti omaan aikakauteensa ja ympäristöolosuhteisiin liittyvä. Toiselle jokin asia voi olla täysin merkityksetön pikkuasia ja toiselle kuolemanvakava asia. Periaatteessa mitä ahdasmielisempi koti on, niin sitä varmemmin tulee luodun omatunnon aiheuttamia syyllisyysongelmia.

Ihmisen henkiseen puoleen, korkeampaan minään liittyy korkeampi omatunto, tämä on yleisinhimillinen ominaisuus, eikä ole kasvatusriippuvainen. Se kertoo valintatilanteessa onko epäitsekkyyttä, rakkautta, inhimillisyytta, myötätuntoa, elämän kunnioitusta mukana vai saako maallinen, itsekäs persoonallisuus voiton. Tässä yleensä tunne kertoo, kuinka valinnassa onnistuttiin. Näkökulmia uskontoon ja omatuntoon

Paholaisesta

”Emmanuelin kirjassa” välitetään telepaattisena viestinä, että pimeys ei tunkeudu ihmiseen, vaan ihminen kutsuu pimeyden. Avataara Amma korostaa kirjoissaan, että jokaisen elämänkokemuksen takana on jumalallinen viesti sekä positiivisissa että negatiivisissa kokemuksissa.

Neale Walsch välittää kirjassaan ”Keskusteluja Jumalan kanssa” WSOY (1999) sivulla 38 tiedon paholaisen olemuksesta seuraavasti. Ei olisi valinnanvapautta, jos ei olisi vastaparia, vastavoimaa. Rakkauden vastakohta, vastapari on pelko. Rakkaus on Jumalan ilmentymä. Ihmiset ymmärtääkseen asioita personifoivat niitä. Rakkauden personifointi on Jumala ja vastaavasti hillittömän pelon personifointi on paholainen. ”Jotkut ovat maan päällä kehitelleet aika monimutkaisiakin mytologioita tämän tapahtuman ympärille taisteluineen ja sotineen, enkelisotilaineen ja paholaissotureineen, hyvän ja pahan, pimeyden ja valon voimineen.” Toisessa kohdassa samassa kirjassa viestitetään, että paholaisen kanssa ei voi liittoutua. Paholainen on mielentila, persoonallisena olentona mielikuvituksen tuotetta. Persoonallinen paholainen on keksitty ihmisten pelkohallintaa varten vallankäytönvälineeksi.

Ajatukseen liittyy tunne ja päinvastaisesti tunteeseen liittyy ajatus tai mielikuva. Ihmisen alitajunta pystyy personoimaan, antamaan muodon tunteesta. Esimerkiksi alitajunta muodostaa pelosta, kauhusta sitä kuvaavan muodon, ”kauhukuvan”. Herkät meediot pystyvät havaitsemaan tai tiedostamaan toisen ajatuksia ja ajatusluomuksia. Kansanperinteessä toiseen kohdistunutta kielteistä, pahantahtoista ajatusta sanotaan ”pahansilmäksi”, joskus demoniksi. Huomaa tässä yhteydessä noituminen ja erityisesti voodoo, missä (tunnepitoisilla) rituaaleilla keskitytään ja voimistetaan ajatusta.

Suomessa Teosofisen seuran perustaja Pekka Ervast on kuvannut kirjoissaan usein enkeleitä, valkoisia ja mustia Jumalan palvelijoina, jotka ovat aivan keskeisiä ihmisen kehityksessä mahdollistamalla valinnan vapauden. Inhimillisellä tasolla kysymys on oman pimeyden, itsekkäiden halujen ja pyrkimyksien jalostamisesta, eli tuhoavat, itsekkäät energiat muutetaan positiivisiksi, myötätuntoisiksi, rakkaudellisiksi. Pekka Ervastin mukaan inhimillinen kehitys on käynyt pahan kautta, kohtaamalla valintaan liittyvän pimeyden, kielteiset energiat ihminen oppii valitsemaan rakkauden ja myötätunnon. Toisin sanoen valinnan vapauteen liittyy vapaus toimia oman mielen mukaan, mutta toisaalta koetaan sen tulokset hyvässä ja pahassa.

Raamatussa (Job. 2:1) ”Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossaan ja asettui Herran eteen.” Jobin kirjan mukaan Herra ja saatana toimivat hyvässä yhteisymmärryksessä. ”Hag Hammad kätketty viisaus” kirjassa on myös Jaakobin salainen kirja ja tässä on kohta, missä Jaakob pyytää suojelua Saatanaa vastaan: ”Vahvista meitä pahan Saatanan kiusauksia vastaan. Herra vastasi: Mitä ansioita teille on siitä, jos te teette Isän tahdon, ellei hän anna teille myös sitä lahjaa, että Saatana kiusaa teitä?” Neale Walsch kirjassaan ”Keskusteluja Jumalan kanssa” sivulla 78 käsittelee Jumalan olemusta telepaattisena viestinä korostaen, ettei saa uskoa Jumalan olevan vain tietyn näköinen tai tietynlainen: ”Koko elämäsi kuluu Jumalan etsimiseen, etkä löydä äiti Jumalaa milloinkaan, sillä etsit vain Isä Jumalaa. Tämä on vain yksi esimerkki. On sanottu, että jos et näe Jumalaa sekä maallisessa että ylevässä, sinulta jää toinen puoli pimentoon. Se on suuri totuus. Jumala on surussa ja ilossa, katkerassa ja suloisessa. Kaiken takana on jumalallinen tarkoitus – ja siksi Jumala on kaikessa läsnä” Henkisissä kirjoissa puhutaan syyn ja seurauksen laista, hyvästä ja pahasta karmasta, Jeesuksen sanoin, mitä ihminen kylvää, niin sitä niittää.

Neale Walsch tuo kirjoissaan esiin vapaaseen tahtoon liittyvän ongelman. Kun ihminen on saanut vapaan tahdon, hän luo sen avulla ajatuksin, toivein, tuntein (esimerkiksi pelot pyrkivät toteutumaan) ja sanoin. Hän voi luoda asioita, joita hän ei haluaisi kokea. Siksi on tärkeää olla tietoinen ajatuksista, sanoista ja teoista ja valita vahingoittamattomat ajatukset. Korkein ihanne on hyvä pitää aina mielessä, ja valintatilanteissa miettiä, miten rakkaus toimisi juuri nyt.

Oma sisäinen itse ohjaa ihmistä lähettämällä rakkaudellisia yleviä mielikuvia, oivalluksia ja visioita, ja tälle pitäisi antaa yhä enemmän tilaa toteutua. Symboliset unikuvaviestit esimerkiksi kertovat, mitä pitää varoa, ja mikä on tärkeää. Viesti voi antaa myös ohjausta, miten rakkaudella ratkaistaan eteen ilmaantuvat ongelmatilanteet. Luomisesta vielä. Jos esimerkiksi alkoholista menee kapakan ohi ja näkee viinapullon, ei vielä tapahdu mitään. Mutta kun hän ajattelee juovansa sitä, ja tuntee juomisen aiheuttaman nautinnon, viinanhimo saa yliotteen. Ajatus heikkenee käyttämättömänä, ja vahvistuu toistettaessa. Tämä on ongelma pyrittäessä irti kielteisistä ajatuksista, eli on pystyttävä hylkäämään ne, ja luomaan tilalle uudenlaisen ajattelutavan.

Toistuvista kielteisistä ajatuksista syntyy väistämättä toinen luonto. Tällöin mieli luo oman ”ajatusolennon”, joka pyrkii toteuttamaan itseään valtaamalla yhä enemmän tilaa. On mahdollista, ettei mieleen enää mahdu muuta. Tällaista kuvaa hyvin erilaiset pakkomielteet, esimerkiksi fanaattinen uskonnollinen oikeaoppisuus ja erilaiset ismit. Myös huumeriippuvuus valtaa mielen niin, ettei sinne mahdu muuta.

Korkeat henkiset opettajat kautta aikojen ovat toistuvasti painottaneet, että ihmisen pitää olla nykyhetkessä tietoinen. On tarkkaan harkittava, mitä ja miten ajattelee, ja mitä tilaa (luo) omaksi todellisuudekseen. Se mitä ihminen ajattelee tulee samalla ihmisen todellisuudeksi valtaamalla tilaa mielessä. (Henkisissä kirjoissa tuodaan esiin jopa näkemys, että henkimaailmassa ihminen yhtyy ajattelukohteeseensa eli ajattelukohde ja ajattelija eivät olisi erillisiä niin kuin maallisessa elämässä.)

Tietyssä henkisen kehityksen vaiheessa aletaan tiedostaa omaa pimeyttä ja kielteisiä ajatuksia hahmon muodossa. Tällöin kielteisyys tuo esiin ”Doppelgängerin”, varjon. Tällainen varjokokemus on yleensä hetkellinen. Kielteiset ajatukset muodostavat ihmisen ympärille verhon, normaalisti tätä ei tiedosteta. Hetkittäisenä kokemuksena varjo koetaan pelottavana ja kauheana.

Eli varjokokemus on omien kielteisten ajatusten yhteen pakkautunut ajatuskoostuma, ”paholainen”, jonka on itse itselleen luonut. Varjon voi kokea myös unessa samaa sukupuolta olevana huonosti käyttäytyvänä henkilönä. Tällöin sisäinen johdatus, sisäinen itse viestittää, missä on korjattavaa. Toisin sanoen, kun ihminen kohtaa tietoisesti paholaisen, hän kohtaa oman ajatusluomuksensa. Vähitellen se muuttuu henkisessä kehityksessä yhä enemmän ihmistä muistuttavaksi. Taiteessa tätä kuvataan Pyhän Yrjön ja lohikäärmeen kamppailuna.

HS:n kuukausiliitteessä (lokakuu 2003) oli artikkeli sosiaalipsykologian professori Antti Eskolasta ja siinä käsiteltiin myös seuraavaa Eskolan henkistä kokemuksesta: ”Hän havahtui unesta. Ovensuussa seisoi joku. Tajusin hetkessä, että se oli Paha. Eskola hyytyi pelosta. Olento tuli häntä kohti. Hän yritti torjua sitä, se pysähtyikin ja liukeni sitten pois. Siitä, että Paha oli minulle olennoitunut, olin täysin varma.” (Huomaa tässä yhteydessä myös Martin Lutherin ja Johann Goethen ”paholaiskokemus” tai varjokokemus.)

Teosofisen seuran perustaja Helena Blavatsky kiinnitti huomiota, että ensimmäisinä vuosisatoina kristillisen virtauksen alkuvaiheessa kirkkoisien toimesta sokeasta (vasta)voimasta tehtiin näkevä ja vastuullinen, se muutettiin saatanaksi. Blavatskyn mukaan, kun Jeesus oli erämaassa kiusaajan (perkeleen) kiusattavana, kysymyksessä ei ollut kirkon tarkoittama saatana vaan ihminen, kouluttaja.

Yli 1500 vuotta kirkollisessa pelkohallinnassa ja vallankäytössä on ollut käytössä kuvitteellinen persoonallisen paholaisen epäily, ”vaara”. Tämä on ollut erityisen käyttökelpoinen, koska ”syyllisen” on mahdotonta puolustautua. Tämä pelkohallintamuoto vieläkin heijastuu nykykirkon toiminnassa epäilemällä, jopa rakkautta, iloa, valoa, parannusta tuovia enkeleitä naamioituneiksi paholaisiksi. Jeesus jo 2000 vuotta sitten korosti, että hedelmistä puu tunnetaan, paha ei tee hyvää, rakkauden tekoja. Apostoli Paavali painotti, että henkiä pitää koetella ja pitää se mikä hyvää on. Kaikki tieto henkimaailmoista tulee ihmisen kautta, ei ole olemassa suoraa tiedonvälitystä.

Ihmisyyden näkökulmalta pahuudesta tullaan tietoiseksi valintatilanteissa vertailemalla maallisen ja korkeamman mielen voimapareja, kuten rakkautta - pelkoa, epäitsekkyyttä - itsekkyyttä, korkeita henkisiä rakkaudellisina pyrkimyksiä, rakkaudellista viisautta ja vastaavasti erilaisia maallisuuden haluja, himoja, kuten rahan-, omaisuuden-, kunnian-, vallanhimoa jne. Ihmiset ovat keskellä näitä voimapareja joko tietoisina niistä tai niitä tiedostamatta. Nämä voimat ovat jokaisessa liittyen maanpäälliseen elämään, voimille ei ole olemassa mittayksiköitä. Hyvä ja paha, oikea ja väärä ovat suhteellisia

Meidän aikakautemme on poikkeuksellisen materialistinen. Henkisyys, henkiset kokemukset ovat kuitenkin osa ihmisyyttä ja niiden torjuminen ja kieltäminen on myös ihmisyyden kieltämistä. On yllättävää, että kirkko on tässä asiassa innokkaasti materialismin edustajien kanssa miekkaa heiluttamassa. Tulos on sama, vaikka vaikuttimet ovat erilaisia. Jokaisen ihmisen pitäisi kehittyä henkisesti, lisätä tiedostamistaan, herätä Prinsessa Ruususen ”noidutusta” unestaan. Parempi on tietää asioita kuin olla tietämättä. Ihmisen tulisi arvostaa rehellisyyttä ja totuutta. Jos ihminen takertuu johonkin käsitykseen, dogmiin, niin se muodostaa samalla mielessä ajatusesteen havaita tai kokea muuta tässä asiassa.

Ihminen pystyy maallisella mielellään, järkeilyllään selittelemään minkä tahansa asian omaksi edukseen. Sydämessään ihminen kuitenkin tietää tai aavistaa totuuden. UT:ssa Jeesus on kuvannut yksinkertaisesti ja selkeästi henkistä tietä, miten henkisellä tiellä pitäisi elää, korostaen henkisiä kokemuksia, kommunikointia ja tiedonsaantia Kristuksen Valtakunnan kanssa, ja suoranaisesti Jeesus kehottaa ensimmäiseksi etsimään Jumalan Valtakuntaa, ”Taivasten Valtakunta on sisällisesti teissä”. ”Etsivä löytää”. ”Kolkuttavalle avataan”. Eli Jeesuksen ohjeet johtavat tietoisuuden lisääntymiseen, taivaskokemukseen, Kristuskokemukseen, kuolemanpelosta vapautumiseen.


Vortex. ”paulamargareta”

Gnostilaisuudesta

Uskontotieteiden professori Elaine Pagels on kirjoittanut maailmankuulun kirjan ”Gnostilaiset Evankeliumit” (Art House, 2006), missä on käsitellyt tutkimuksia gnostilaisuudesta sekä erityisesti Nag Hammadin tekstejä, mitkä ovat lähes yksinomainen kirjoituskokoelma gnostilaisista teksteistä. Näiden avulla on saatu hyvä käsitys kristinuskon synnystä sekä tietoutta kristillisyydestä 100- 200 luvulla. Esimerkiksi jo parikymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen naiset toimivat johtavissa asemissa seurakunnissa profeettoina, opettajina ja julistajina. Rooman kirkko vastusti myöhemmin voimakkaasti tällaista naisten toimimista pappeina opettamassa, ehtoollista jakamassa, kastamista, parantamista, riivaajien ulosajamista.

Gnostikolle (tiedon etsijälle) psyyken tutkiminen oli uskonnollista etsimistä, mikä on tyypillistä nykyajankin ihmiselle. Gnostilaisuudessa on yhtymäkohtia jopa nykyaikaisen psykoterapian itsetutkistelun tapoihin. Gnostikot ja jotkut nykyajankin taitelijat etsivät sisäisestä itsetuntemuksesta avainta maailmankaikkeuden salaisuuksien selvittämiseksi. Monet Nag Hammadista löydetyt tekstit kuvaavat hengellisten harjoituksien tekniikoita sekä henkisiä kokemuksia.

Noin vuonna 200 alkoi jyrkkä vastakkain asettelu Rooman kirkon ja gnostilaisuuden välillä. Rooman kirkko aloitti tehokkaan organisoinnin maallistamalla uskonnon. Aivan keskeistä oli vaatimus ”sokeasta” uskosta kirkon oppeihin, ajatuksella että Jumala oli antanut hallitusvalan kirkon piispoille, papeille ja diakoneille. Niskoittelu kirkon johtajia vastaan tarkoitti niskoittelua taivaan hallitsijaa vastaan, mikä tarkoitti myös (alkuvaiheen jälkeen) kuoleman ansaitsemista ja kirkon mukaan myös iankaikkista kadotusta. Piispat vetivät ”taistelurajat”, jos kyseenalaisti yhdenkin seuraavista, opin, riitin, kirkollisen hierarkian. Gnostilaiset kyseenalaistivat nämä kaikki. Heidän mukaansa kirkollinen rituaali ei sinänsä tee asiaa pyhäksi tai kuolleista (haudasta) ei nouse ylösnousemisessa inhimillinen ruumis, jossa veri virtaa ja jota luut pitävät koossa.

Se missä kirkko on painottanut ehdotonta, ”sokeaa” uskoa, gnostilaiset puhuvat ymmärryksestä. Gnostilaiskristityt korostivat, että heillä on suora yhteys itseensä Kristukseen, eivätkä he tarvitse piispojen ohjausta. Piispat korostivat, että näkyvä kirkko on Kristuksen ruumiillistuma eli todellinen kirkko, gnostilaiset korostivat oikean kirkon olevan näkymätön, hengellinen.

Katolisessa kirkkouskonnossa kuilu erottaa ihmisen Luojasta eli Jumala on aivan muuta kuin ihmiset. Gnostilaiset väittävät, että syvin itsetuntemus on Jumalan tuntemista eli minuus ja Jumala ovat sama asia. (Nykyään sanotaan, että vesipisara ja valtameri on samaa ainetta, mutta kuitenkaan vesipisara ei ole sama kuin valtameri.) Gnosiksessa puhutaan harhasta ja valaistumisesta eikä kirkon vaalimasta synnistä, syyllisyydestä, ihmisiin ”loukkaantuneesta” Jumalasta, joka tarvitsee Jeesuksesta sovitusuhrin sovittamaan ihmiskunnan synnit. Kirkko puhuu Jeesuksesta, että tämä on Herra ja Jumalan ainoa poika, joka pysyy ikuisesti erillään ihmiskunnasta. Gnostilaiset taas korostavat olevansa Jeesuksen kanssa lähtöisin samasta olemuksesta (Tuomaan evankeliumi). Kirkon mukaan uskonnollinen auktoriteetti on yksistään apostoleilla ja tätä kautta (apostolinen suksessio) vihityt papit ja piispat olisivat ainoat lailliset perijät. Gnosiksen saaneet kokivat olevansa kirkon opetusta pidemmällä ja ylittäneet kirkon hierarkian arvovallan.

Henkisiä kokemuksia

HS:n kuukausiliitteessä (lokakuu 2003) oli artikkeli sosiaalipsykologian professori Antti Eskolasta ja tämän henkisestä kokemuksesta. Samassa artikkelissa viitattiin myös piispa Osmo Alajan muistelmiin, missä hän kertoi nuoruudessaan kohdanneensa yöllä Jumalan, mutta ei koskaan puhunut siitä kenellekään. Artikkelissa mainittiin: ”Luterilainen Suomi on erikoinen maa, kun edes piispa ei saa puhutuksi hengellisestä kokemuksestaan.”

Gnostilaisuudessa oltiin kiinnostuneita kokemaan Kristus nykyhetkessä eli miten Kristus ilmestyy oppilailleen ja vastaavasti ei ollut kiinnostusta historialliseen Jeesukseen liittyvistä tapahtumista. Esimerkiksi ”Marian evankeliumissa” tulkitaan Kristuksen läsnäolo unessa tai ekstaattisessa hurmoksessa koetuksi näyksi. Gnostilaiset kristityt käsittävät ylösnousemuksen siten, että tässä tapahtumassa koetaan Kristus henkisellä tasolla eikä Jeesus. Paavali kuvaa kokemustaan Raamatussa: ”hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa en tiedä.” Ekstaattisessa hurmoksessa, hengellisessä yhteydessä Kristukseen hän sai ”salaista, kätkettyä viisautta”.

”Nag Nammadin kätketty viisaus” kirjassa on Marian evankeliumi ja tässä kuvataan Marian näky: Hän aloitti puheensa näin: ”Minä näin Herran näyssä ja sanoin hänelle: `Näin sinut tänään näyssä. `Hän vastasi minulle: `Siunattu olet sinä, koska et järkyty nähdessäsi minut. Missä on mielesi, siellä on aarteesi. Minä sanoin hänelle: `Herra näkeekö ihminen näyn sielullaan vai hengellään.` Vapahtaja vastasi: `Hän ei näe sielullaan eikä hengellään vaan mielensä välityksellä. Hänen mielensä on sielun ja hengen välissä, ja se näkee näyn.`

Samassa Marian evankeliumissa on suoranainen tarkennus Raamattuun: ”Varokaa, ettei kukaan eksytä teitä väittäessään: `Hän on täällä` tai `Hän on tuolla!` Tosi ihminen on teidän sisimmässänne. Seuratkaa häntä. Jotka etsivät häntä, ne löytävät hänet.”

”Johanneksen salaisessa kirjassa” on kuvaus, kuinka Johannes meni autioon paikkaan ja kuinka samalla: ”taivas avautui, koko luomakunta taivaan alla tuli täyteen valoa ja maailma järkkyi. Minä pelästyin ja näin valossa pienen lapsen seisovan edessäni. Katsellessani lasta hän muuttui vanhuksen kaltaiseksi. Sitten hänen muotonsa vaihtui jälleen ja hänestä tuli palvelijan kaltainen. Edessäni ei kuitenkaan (ollut monta hahmoa), vaan ainoastaan yksi, jolla valossa näytti olevan monta hahmoa.” Hahmo alkoi puhua, opettaa mitä on tapahtunut ja mitä pitää tapahtua.

(Ortodokseilla apostolit julistivat Kristuksen ylösnousemista koko maailmalla, mutta Maria Magdalan julisti ylösnousemista apostoleille itselleen, siitä Marian nimitys apostolien apostoli. Huomaa näkökohta naispappeuteen.)

Takoja lehdessä (3/2003) oli Reinold Wittersin kirjoitus mystikko Jakob Böhmestä (1575-1624). Jakob Böhmelle vuonna 1600 neljännestunnissa ilmestyivät maailmanluomisen salaisuudet, luonnon ja ihmisen yhteenkuuluvuus ja maailman harmonia. Böhme kuvaa kirjoissaan myös taivaallisen Sofian toimintaa. Sofia ei kuitenkaan ole jumalallinen olento, vaan jumalallisten voimien täyteys, niiden luomistyössä. Mystikolle Raamattu ja uskontunnustukset ovat vain ulkokuorta. ’Unio mystica’ yhdisti myös Böhmen jumaluuden sisimmän ytimen kanssa. Näkijänä hän tunkeutui jumaluuden sisimpään. Lainaus Böhmen kokemuksesta: "Tässä valossa minun henkeni on nähnyt kaiken läpi, tunnistanut kaikessa luodussa, sekä yrteissä että ruohossa, Jumalan, kuka hän on ja minkälainen hän on ja mikä on hänen tahtonsa. Niin myös on tässä valossa minun tahtoni kasvanut voimakkaasti kuvaamaan Jumalan olemusta." Böhmen näkevä kokeminen ja tieto muodostivat henkisen harjoitustien, joka mahdollisti hänen nousemisensa askel askeleelta ylöspäin. "Minulle on näytetty Jaakobin tikapuut, joita pitkin olen noussut taivaaseen asti"

Jakob Böhmen ilmestykset olivat liikaa luterilaisuudelle. Kirkonmiesten aloitteesta Böhme vangittiin ja kaupunginraati kuulusteli häntä. Böhmen piti luvata, ettei hän enää kirjoita, ja hänet päästettiin vapaaksi. Se osoitti jälleen puhdasoppisuuden pelon uskovaisten itsenäistä ja välitöntä hengenkokemusta kohtaan. Kaikkea, mikä meni Raamatun ja uskontunnustuksen ohi, pidettiin vaarallisena.

Hildegard Bingenläinen, 1100-luvulla vaikuttanut nunna ja mystikko on kuvaillut näkyjään valoelämyksiksi ja vakuuttanut nähneensä ne täysin valveilla. Näyistä Hildegard kokosi kirjan "Näkyjen kirja". Kirja sai paljon ylistystä piispoilta Trierin kirkolliskokouksessa. Myös paavi tunnusti näyt ja vahvisti Hildegardin armonlahjan.

Esimerkki kirjasta ”Näin parantaa Jumala”, Pyhän Hildegardin lääketiedettä, (1996) kuvaus Hildegardin henkisestä kokemuksesta: ”Näin taivaiden avautuvan ja ihmeellinen kirkas suurimman pyhyyden valo virtasi läpi aivojeni ja sytytti koko minun rintani liekkeihin, ei kuitenkaan polttaen vaan pikemminkin lämmittäen kuin auringon säteet, jotka laskeutuvat kohteeseensa ja lämmittävät sitä. Silloin sain äkkiä lahjan ymmärtää kirjoja, nimittäin psalmeja, evankeliumeja ja muita vanhan ja uuden liiton tekstejä vaikken ymmärtänytkään sanojen yhteen liittämistä ja muuta latinan kielioppia.”

Piispa Eino Sormusen kirjassa ”Sisällinen Elämä” (Sisälähetysseura, 1961) kuvataan sivulla 34 kuinka mystikko Mestari Eckhart johti mystiikan vaarallisille panteistisille harhapoluille, mistä oli seurauksena, että kirkko hylkäsi useita hänen oppilauselmiaan.

Protestanttinen kirkko vastustaa Jeesuksen kehotuksia pyrkiä henkisiin kokemuksiin, pyrkiä yhteyteen Kristuksen henkimaailman kanssa, kokemaan Taivasten Valtakuntaa, pitäen jopa Kristuksen, Luojan kokemista kirkon opin, vanhurskauttamisopin vastaisena tapahtumana. Eli enkeleistä, Jeesuksesta, Kristuksesta, Luojasta saa puhua ja toivoa läheisyyttä, mutta ei kanssakäymistä, ei molemminpuolista kommunikointia. Kun kirkossa on vastakkain Martin Lutherin mielipide ja Jeesuksen kehotus, niin Lutheria totellaan.

Mystiikassa irrottaudutaan hetkeksi kaikista sanoista, opinkappaleista ja maallisuudesta. Mystiikassa hetkeksi keskitytään Jeesuksen kehotuksen mukaisesti kokemaan taivasyhteys, Kristuksen läsnäolo. Mystiikka on muoto rukousta tai meditaatiota. Jos ihminen kaikenaikaa kertoo omia mielipiteitään, opinkappaleita, niin mielessä ei ole tilaa Luojan viesteille. Kirkkoherra Voitto Viro kiinnitti huomiota kirjoissaan, että kirkossa on rukouksen jälkeen kiire sanoa aamen ja lopettaa tapahtuma. Eli juuri siinä vaiheessa, kun vuorovaikutusta voisi tapahtua.

Mestari Eckhartin saarna, mestari-esimerkki keskiajan sananjulistuksesta

SAARNA 1

(Pfeiffer 1, Quint 57) DUM MEDIUM SILENTIUM TENERENT OMNIA ET NOX IN SUO CURSU MEDIUM ITER HABERET, ETC (Viis.k. 18:14)

Heidän pitää ymmärtää, että tämän elämän paras ja jaloin saavutus on kyky olla hiljaa ja antaa Jumalan puhua ja toimia sisäisyydessään.

Kun sielun voimat on täysin vedetty pois kaikista ulkoisista toimistaan ja kuvista - silloin Sana tullaan lausumaan. Juuri tästä syystä hän sanoi: 'Hiljaisuudessa minulle lausuttiin salainen sana.' Mitä täydellisemmin kykenet kokoamaan sisään omat voimasi ja unohtamaan omaksumasi asiat ja mielikuvat niistä, ja mitä kauemmaksi pystyt etääntymään olennoista ja niiden mielikuvista - sitä lähempänä olet tätä tapahtumaa, ja sitä valmiimpana sen kokemaan. Jospa vain voisit yhtäkkiä irrottaa tietoisuutesi kaikista asioista, silloin saattaisit unohtaa oman ruumiisi pyhän Paavalin tapaan, tämän sanoessa: 'Ruumiissani vai sen ulkopuolella - sitä en kykene sanomaan; Jumala yksin tietää' (2. Kor. 12:2). Tässä tapauksessa oli henki niin täysin sisäistänyt kaikki voimat että se oli unohtanut koko ruumiin: muisti ei enää toiminut eikä ajatus tai aistimukset; eivätkä ne voimat, joiden tulisi hallita ja varjella ruumista - elinvoimien virtaus ja ruumiinlämpö alenivat siten että ruumis ei hukannut voimia niiden kolmen päivän aikana, jolloin hän ei syönyt eikä juonut. Näin kävi Mooseksellekin kun hän paastosi vuorella neljäkymmentä päivää - silti ollen viimeisenä päivänä yhtä voimissaan kuin aloittaessaankin.

Juuri tällä tavoin tulisi ihmisen koota sisäänsä kaikki voimansa ja paeta aistitietoisuuttaan - siten vaipuen tietämättömäksi kaikista asioista ja omasta itsestään. Tässä asiassa on eräs opettaja opastanut sielua seuraavasti: 'Vetäydy ensin levottomista ulkoisista toimista ja sitten sekasortoisista sisäisistä ajatuksistasi, sillä ne luovat vain ristiriitoja.'

Mikäli Jumalan on määrä lausua Sanansa sielussa, täytyy sen olla levollisuuden ja rauhan tilassa: vasta silloin Hän voi ilmaista Sanansa, ja Itsensä sielussa - ei kuvana, vaan Itsenään!

Saarna kokonaisuudessaan


Osa kirkkotaulua. Kuvaa Pietarin pelastamista, mutta voisi kuvata myös ihmisen ympärillä olevaa ”raskasta” ajatusverhoa.

Henkissielulliselta näkökulmalta katsottuna ihmisen ajattelumahdollisuus perustuu Sielunsa energiavirtaukseen. Ajatuksia tulee ja menee, mutta ajatuksien ajatteleminen muuttaa ne ihmisen todellisuudeksi eli energisoimme ajatukset ja teemme ne samalla omaksi todellisuudeksemme. Ajatuksiin, mielikuviin takertuminen tekee helposti ihmiselle harhamaailman, joka estää mitä suuremmassa määrin henkisenkin todellisuuden tiedostamista. Ihminen näkee maailman mielikuviensa mukaisena.

Minän tulisi hallita mieltään ja pitäisi olla erityisen tarkka ja tietoinen ajatuksistaan. Hypnoosikokeissa voidaan osoittaa, kuinka ajatus erittäin tehokkaasti pystyy pakottamaan mielen tahtoonsa. Samantapaisesti omat ajatukset voivat luoda ”ajatusvankilan” ihmisen itsensä asiaa edes tiedostamatta. Ihminen näkee maailman omien ”värillisten silmälasiensa”, omien vanhojen ajatuksiensa muodostaman suodattimen läpi. Eli omat vanhat ajatukset hyväksyvät tai hylkäävät uudet ajatukset, havainnot, mihin hakeudutaan jne. Elämää ja omia mielipiteitä olisi hyvä aika ajoin tarkastella kuin ulkopuolinen tarkkailija. Vapaan tahdon mukaisesti omat ajatukset avaavat oven henkiseen todellisuuteen tai sulkevat oven.


The Cross of Light of Maitreya in Slovenia

Jos valvontakamera tallentaa jonkin rikoksen, niin kaikki pitävät asiaa toteen näytettynä. Mutta jos valvontakamera tallentaisi henkisen tapahtuman, niin tämä laukaisisi poikkeuksellisen voimakkaat itsesensuuri-, kieltämis-, torjunta- ja pilkkamekanismit koskien laitteiden kuntoa ja henkilökunnan ammatillista koulutustasoa. Ihminen pystyy järkeilemään minkä tahansa asian omaksi edukseen totuuden kustannuksella jotakin pientä yksityiskohtaa korostamalla tai vääristelemällä. Esimerkiksi tarkoissa tieteellisissä koeolosuhteissa on osoitettu lukemattomia kertoja henkimaailman läsnäolo, tarkemmin kappaleessa: Henkiset, psyykkiset (eng.psychic) valokuvat