Esoteerinen Internet-kirja
AINEEN JA HENGEN RAJALLA
Markku Jyväkorpi
WWW.RAJATIETO.COM

Sisällysluettelo

Alkulause
Johdanto
Ihmisyydestä
Ihminen energiaolentona
Joogasta
Pohdintaa
Kirkkohistoriasta
Kristinuskon sisäisestä olemuksesta
Meditaatiosta
Helena Blavatsky (1831-1891) nykyisen teosofisen liikkeen perustaja
Tietoisuudesta
Näkökohtia tiedostamisesta
Jälleensyntymisestä
Henkisiä kuvia
Antroposofiasta
Ammasta
Mariasta
Sai Baba
Musiikista
Johannes Brahms ja luova Luojayhteys
Maasäteilystä
Tieteellisestä "putkinäöstä"
Vaihtoehtohoidoista
Telepatiasta
Ufoista
Viljapeltokuvioista (crop circle)
Veden muisti
Mieli
Kanavoinnista
Hengen kosketus
Irrallisia tapahtumia
Ajatusvoimasta
Yleisestä mielipiteestä
Parisuhteesta
Parapsykologiasta
Poltergeist
Harha-aistimuksista
Praanasta
Kehosta ja terveydestä
Henkiset, psyykkiset (eng.psychic) valokuvat
Psykologiasta
SILVA-menetelmä
Carl G. Jungista
Jumalan tahto
Enkeleistä
Henkisestä tiestä
Mozart ja Sielunyhteys
Kalevalan avaimista
Ruumiistapoistumisilmiö
Kuolemanrajakokemus
Mother Meera
Jeesus Roomassa
Kristuksen toisesta tulemisesta
Benjamin Cremesta ja Maitreyasta
Totuudesta
Avainajatuksia
Kokemisesta
Uskonto ja omatunto
Paholaisesta
Gnostilaisuudesta
Henkisiä kokemuksia

Alkulause

Jeesus lupasi, että etsivä löytää, kolkuttavalle avataan. Tässäkin korostuu oman aktiivisuuden tärkeys. Henkisessä kehitystapahtumassa ei ole kysymys täydellisyydestä, vaan pyrkimyksestä kehittää itseään. Tällöin ihmisenä kehitytään, ymmärrys ja henkinen tietoisuus lisääntyvät. Kuvaannollisesti pitäisi nousta tikapuita ylöspäin. Jokaisella on omat tikapuut, ihminen on itsensä mittapuu. Kun kehittää itseään, niin pystyy auttamaan myös paremmin muita. Henkinen kehitys johtaa oman henkisen olemassaolon tiedostamiseen.

Uskontoon voi suhtautua maallisesti tarkoituksenmukaisesti, älyllisesti, ulkokohtaisesti kuin oppikirjan tietoihin, mutta myös pyrkien tietoiseen yhteyteen Kristuksen henkimaailman kanssa eli henkisesti kokien, mystisesti Tällöin ulkokohtaisuus muuttuu sisäiseksi Hengen maailmaksi eli Jeesuksen viitoittamaksi pyrkimykseksi kokea elävänä ja todellisena Luoja-, taivasyhteys.

On tärkeätä seistä omilla jaloillaan, olla tietoinen ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan. Ihminen omaksuu usein auktoriteettiasemassa olevan mielipiteitä itsestään selvyyksinä, niitä sen enempää harkitsematta. Jos antaa mielensä hallinnan toisille, niin samalla menetetään ihmisyyden arvokkain asia, itsenäisyys, oma päätäntävalta, vapaa tahto. Jokaisella on oma henkinen tie kuljettavana, oma korkeamman minän johdatus. Tähän pitäisi saada yhteys.

Ihmisen sisimpään kätkeytyy Luojan rakkauden, läsnäolon kaipuu. Tämä johdattaa ihmistä henkiselle etsimistielle. Monessa uskonnollisessa liikkeessä on kuitenkin tämä henkinen tie "ansoitettu". Ihmisen mieli on voitu johtaa pyrkimyksiin, opinkappaleisiin, jotka vievätkin Luojasta poispäin. Ihminen voi huomata olevansa täydellisyyden pyrkimyksien, ristiriitaisten oppien, syntien ja virheiden loputtomassa suossa. Omat, mielessään hyväksytyt ajatukset, mielikuvat ja tunteet pyrkivät toteutukseen muuttuen enemmän ja enemmän omaksi todellisuudeksi. Kun virittäydytään kielteisiin asioihin, niin näitä aletaan nähdä muissakin ja sitä todellisemmaksi tapahtuma muuttuu.

Olisi keskeistä pitää Luoja, Kristus mahdollisimman usein mielessään, ja pitää johtoajatuksena kuinka ihmisyyteen kätkeytyvä jumalallinen puoli, elämää auttava rakkaudellinen viisaus, korkeampi tajunta voisi ilmentyä ihmisen kautta. Jeesus painotti rukouksen tärkeyttä. "Isä meidän rukous" on myös meditaatiotapahtuma, varsinkin jos keskityy tapahtumaan ja on tämän jälkeen hetken hiljaa. Neale Walsch korostaa kirjoissaan meditaatiota painottaen jo muutaman minuutinkin, lyhyiden päivittäisten meditaatioiden tärkeyttä.

Johdanto

Tajunta liittää ihmisen myös henkiseen todellisuuteen. On maallinen, ulkoinen todellisuus, mutta on myös sisäinen, henkinen todellisuus. Henkistä puolta, omaa henkistä olemassaoloa, Luojayhteyttä ei löydä, jos mielessään ei anna asialle huomiota. Samanlainen energia vetää puoleensa toista samanlaista magneetin tavoin. Mieli pystyy virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Mielensä voi täyttää yksipuolisesti mitä moninaisimmilla maallisilla pyrkimyksillä ja asioilla, mutta silloin Luojayhteys voi jäädä täysin huomaamatta ja kokematta (Huomaa Jeesuksen vertaus talonsa rakentamisesta kalliolle, kiintopiste myös tulevaan elämään.) Tietoista Luojayhteyttä sanotaan taivas-, Kristuskokemukseksi

Talo ja puu kuvaavat symbolisesti ihmistä. Unessa puu voi viestittää monenlaisia näkökulmia, esimerkiksi olemalla terve tai huonostivoiva tai nuori, vanha, kuollut jne. Jos puu olisi yksipuolisesti suurta juuristoa olemattomine maanpäällisine osineen, niin jokainen pitäisi puuta muotopuolisena ja sairaana. Materialismissa suuntaudutaan ja sitoudutaan yksipuolisesti aineeseen, aineellisiin näkökulmiin, tarvittaessa torjumalla ja kieltämällä jo etukäteen kaikki toisenlaiset mahdollisuudet, tosiasioistakin välittämättä. Jos puulla olisi suuret maanpäälliset osat latvuksineen, mutta olemattomat, näivettyneet juuret, niin silloinkin puu olisi muotopuoli, kuvaten ihmisen elämistä pilvilinnoissaan välittämättä maallisista tosiasioista.

Jokainen ihminen on omasta mielestään rehellinen, totuudellinen ja oikeassa oleva pitäen totena minkä uskoo olevan totta ja ajattelee sekä toimii omien uskomuksiensa mukaisesti. Poliittinen ja uskonnollinen fanaatikko sekä materialisti torjuu, kieltää ja tarvittaessa vääristelee kohtaamiaan, omasta mielestään vääriä ajatuksia tosiasioista välittämättä.

Otavan Ison tietosanakirjan mukaan materialisti palvoo aineellisuutta ja vastustaa henkisyyttä. Materialismi on tällä tavalla fanaattinen uskonto. Ihmisyyteen liittyy kuitenkin peruspyrkimys rehellisyyteen ja totuudellisuuteen, se ei kuitenkaan voi toteutua, jos on voimakkaita ennakkokäsityksiä, pakkomielteitä. Mielessä hyväksytyt ajatukset ovat kuin hypnoottisia suggestioita, jotka toteuttavat itseään tehden hyvin vaikeaksi tai mahdottomaksi havaita tai kokea omien ajatuksien vastaisia asioita. Mustien silmälasien läpi taivaskin näyttää mustalta.

Uskonto kuvaa ihmisen Luojasuhdetta. Ihminen on perusolemukseltaan uskonnollinen olento, aina jokin asia on keskeinen ja tärkeä. Materialismissa etsitään peloilta turvaa aineellisista asioista. Raha ja omaisuus ei tuo onnellisuutta, vaikka niitä on kuinka paljon tahansa yli käyttötarpeen. Länsimaissa katsotaan keskimäärin noin yhdeksän vuotta televisiota. Tiedotusvälineet, tulemalla suoraan koteihin, ”aivopesevät” ihmisiä näiden huomaamatta täyttämään mielensä materialistisilla pyrkimyksillä, arvoilla.

Maallisessa elämässä kaikella on vastaparinsa tai vastavoimansa, eli inhimillisessä elämässä on mahdollista painottaa yksinomaan ulkokohtaisuutta, älyllistä järkeilyä ja nähdä kaikki materialistismin ilmenemismuotoina tai on myös mahdollista pyrkiä näkemään ja kokemaan asiat sisäpuolelta, henkiseltä puolelta. (Esimerkki: ”Rakastan sinua.” ”En usko. Todista.”)

Ihmistä voi tarkastella pelkästään aineellisena, materialistisena olentona eli solujen aineenvaihduntailmiönä. Tällöin eläimellisyys ja ahneus voidaan nähdä ihmiseen kuuluvana, luonnollisena piirteenä, jonkinlaisena soluilmiönä. Ääriesimerkkinä materialismin tyyppiedustaja voi olla aggressiivinen, häikäilemätön, yksinomaan omaa etua ajava, itsekäs, toisista välittämätön, pelkästään erillisyyttä ja omaa persoonallisuutta korostava. Toisten ihmisten ja luonnon merkitys olisi olemassa vain oman hyödyn näkökulmalta. Vastaparina on henkinen ihminen, joka on epäitsekäs, auttavainen, myötätuntoinen, rakkaudellinen, uhrautuva, katsoo kokonaisuutta, näkee ihmiskunnan, elämän ja luonnon ykseytenä, pyrkii henkisyyteen, tiedostaa olevansa osana suurta Henkeä. Maallinen keho on henkisen ihmisen tilapäinen ”asumus”.

Hyvä ja paha, oikea ja väärä ovat suhteellisia, ei ole mittayksikköä. Ihmiselämään liittyy tietty itsekkyys, jos ihminen ei pidä huolta itsestään, niin ei voi auttaa muitakaan. (Esimerkiksi kehitysmaassa suuri määrä autettavia saattaa kuolla auttajien ympärillä nälkään, mutta jos työntekijät antaisivat ruokansa pois, niin tilanne tulisi olennaisesti vieläkin huonommaksi.) Pitäisi kulkea kultaista keskitietä ja tuoda elämään inhimillisyyden, ihmisyyden, rakkaudellisen viisauden. Ihminen on aina valintatilanteessa vastakkaisten voimien välissä. Valintatilanteessa sydämessä tiedetään, kuinka ihmisyyden, inhimillisyyden kannalta onnistutaan. Ihmisyyden näkökulmalta pienen itsen pitäisi auttaa suurta Itseä, elämää kokonaisuuden näkökulmasta. Kun mieleen tulee epäitsekäs rakkaudellinen yllyke, niin siihen pitäisi suhtautua oman Sielun viestinä.

Materialisti ei voi hyväksyä henkisiä valokuvia, koska pelkästään yksi ainoa henkinen valokuva aiheuttaisi materialismiin perustuvan rakennelman sortumisen. Erikoisuutena mainittakoon, että henkisiä valokuvia on kymmeniä ehkä satoja tuhansia, myös tieteellisissä koeolosuhteissa otettuja, kuten Institut Metapsychique International:ssa Pariisissa sekä Englannissa vaikuttavan International Survivalist Society:n puitteissa. Henkiset valokuvat ovat todellisuutta, mutta syntymekanismia ei tiedetä. Olemassaolollaan nämä pystyvät kuitenkin todistamaan materialismin vääjäämättömästi harhaopiksi. Aito henkinen valokuva tuo elämään valoa ja toivoa sekä on virike lähteä henkiselle tielle.

Jokaisen ihmisen tietoinen tai tiedostamaton pyrkimys on tuntea itsensä ja olla itsensä kanssa tasapainossa. Minä tiedostaa mielen avulla. Ihminen todellisuus on oman mielen, tajunnan havainnot, kokemukset ja ajatukset. Ihminen ei ole tietoinen mielensä ulkopuolella olevasta muusta todellisuudesta. Ajatuksillaan ihminen voi avata itselleen uusia näkökulmia elämän tiedostamiseen. Ajatus pyrkii toteuttamaan itseään. Ajatukset määrittävät, mihin ihminen kiinnittää huomiota, mitä havaitsee ja mihin kokemuksiin hakeutuu. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Maallinen mieli pitää hallita, olla tietoinen ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan (aivan kuin autoa ajettaessa).

Mieli on kuin auto tai tietokone, siinä itsessään ei ole päämäärää. Minän pitää hallita ja ohjelmoida mieli, esimerkiksi etsitäänkö Luojayhteyttä vai palvotaanko materialismia. On tärkeätä olla tietoinen ajatuksistaan, mitä ajatuksia mielessä luodaan. Ajatus on kuin tietokoneen ohjelmointi toteuttaen määrättyä käskysanaa. Antroposofi Rudolf Steiner käytti vertausta, että ajateltu ajatus vastaa symbolisesti ammuttua luotia. Hypnoosikokeissa on voitu osoittaa, kuinka keskittynyt ajatus pystyy valtaaman ja pakottamaan mielen tarkoitukseensa, esimerkiksi hypnotisoitu voidaan sulkea teräshäkiin tai kiinnittää kiveen. Kummastakaan ei pääse pois, vaikka kuinka yrittäisi. Tällöin ihminen näkee ja tuntee jopa teräksen kovuuden.

Hypnoosikokeissa tulee hyvin esiin ajatukseen, mielikuvaan kätkeytyvä valtava voima. Ihminen havaitsee, kokee, tuntee totena oman ajatuksensa, mielikuvansa, vaikka samanaikaisesti katselee aistitodellisuutta. Esimerkiksi hypnotisoitu voi kokea hyvin todellisena mielikuvansa mukaisia pelottavia tilanteita, kuten olla haudattuna elävänä, hukkumassa veteen, olla villieläimen uhrina tai alkaa tuntea voimakasta kutinaa kuin muurahaiset kävelisivät iholla, sietämätöntä kipua tai olla pakko tehdä erilaisia asioita jne.

Ihminen pystyy luomaan omilla ajatuksillaan lähes huomaamattaan itselleen oman ”ajatusvankilansa”. Omat ajatukset määrittävät mitä ihminen ajattelee, sanoo, tekee, havaitsee, mihin hakeutuu jne. Omat ajatukset ovat kuin suodatin, joka hyväksyy tai hylkää uudet ajatukset ja havainnot riippuen sopivatko ne vanhoihin ajatuksiin.

Korkeampi mieli, sisäinen itse pitää ottaa huomioon, kutsua (aivan kuin autoa ajettaessa, minne mennään, mikä on päämäärä). Tähän henkissielulliseen puoleen liittyy ihmisen jatkuva sisäinen johdatus ja läheisesti ihmisyyteen liittyvät arvokkaat asiat, kuten myötätunto, inhimillisyys, rakkaus, ilo ja syvällisempi elämänymmärrys. Maallinen minä pyrkii näkemään asiat yksilön, persoonan ja aineellisuuden näkökulmasta, mutta korkeampi minä näkee elämän Hengen ja kokonaisuuden näkökulmasta sekä mahdollisuutena johdattaa ihminen Luojansa luo.

On tärkeätä ymmärtää uniin, enneuniin ja elämään liittyvä oma johdatus, vaikka maallinen mieli ei useinkaan tätä puolta arvosta. Ihmisessä on kaksi mieltä tai persoonallisuutta, mikä asia voidaan koska tahansa ja missä tahansa todentaa. Tästä sisäisen itsen ohjauksesta käytetään myös muita termejä (riippuen mitä näkökulmaa halutaan korostaa), kuten Kristus (huomaa Jeesuksen sanat "Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä"), korkeampi minä, Sielu, Minä Olen, Jumalan kipinä, Monadi, Henki, Luoja jne. Suoran yhteyden saamista tähän sisäiseen keskukseen sanotaan taivasyhteydeksi, valaistumiseksi, idän uskonnoissa samadhiksi, buddhalaiset käyttävät termiä nirvana. Ajatuksillaan ja valinnoillaan tietoinen minä avaa tai sulkee "sydämen". Ihmisen perimmäinen pyrkimys on juuri tämän oman henkisen puolen löytäminen.



Clearwater Virgin Mary copyright http://www.realpix.com/

Ihmisyydestä

Elämänsä voi elää pelkästään keskittymällä maallisuuteen ja persoonalliseen minäänsä. Tällöin henkiseltä näkökulmalta elämä eletään maallisuuden "noidutussa" unessa, aivan niinkuin sadussa Prisessa Ruusunen. Elämästä tulee aivan toisenlainen ottamalla Luoja mukaan elämäänsä. Mitä enemmän ottaa Luojan huomioon, niin sitä todellisemmaksi tapahtuma tulee. Henkisillä mestareilla, tiennäyttäjillä on henkisyydestä yhteinen käsitys. Jokaisen on kuljettava oma henkinen polkunsa, jokaisella on oma henkinen johdatus, toisen tie ja kokemus ei ole oma kokemus. Taivas-, Luojakokemus on aina henkilökohtainen, tämä pitäisi tiedostaa, kokea muutoin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Jeesus ja Paavali kehottivat yksiselitteisesti hakeutumaan henkisiin kokemuksiin, kokemukselliseen Luoja-, taivasyhteyteen.

Meidän aikakautemme on aivan poikkeuksellisen materialistinen. Tämä tulee esiin monella eri tavalla. Kun protestanttinen kirkko viestittää kielteistä kantaansa henkisiin kokemuksiin, kokemukselliseen Luojayhteyteen, niin seurakuntalainen on kuin Kolumbus, joka miettii lähteäkö purjehtimaan meren yli vai uskoako varoituksia laivan putoamisesta avaruuteen. Henkisessä kokemuksessa kuitenkin lyhytkin, sekunnin, kahdenkin kokemus voi antaa elinikäisen ymmärryksen omasta henkisestä olemassaolosta ja kuoleman harhasta. Elämä näyttäytyy hyvin erilaiselta, jos samastuu yksipuolisesti kehoonsa tai tiedostaa minätajunnan olevan kehosta riippumaton.

Maallinen elämä voi olla kuin loputonta taistelua suomättäistä tai poispääsyn etsimistä loputtomalta suoalueelta. Jos onnistuu näkemään suoalueen korkealta, niin tämän jälkeen tietää, mitä tekee ja minne menee. Ihmisen omat ajatukset, hyväksytyt mielipiteet ovat kuin suodatin tai linssi, minkä läpi elämää katsotaan. On hyvin vaiketa havaita tai kokea omien ajatuksiensa vastaisia asioita.

Ihmisen olemuksesta, kehoa lukuunottamatta tiedetään hyvin vähän. Tajunta, rakkauden olemus, minuus ovat salaperäisyyden verhoamia. Yliopistotiede lähestyy ihmisyyttä vain materialistisilta näkökulmilta. Tutkimukset kohdistuvat yleensä johonkin pienen pieneen yksityiskohtaan. Yliopistotieteelle ihminen on oudosti käyttäytyvä solujoukkioiden kasauma, joka sattumalta on saanut ihmismuodon. Tässä ajattelumallissa solun sisällä pienet proteiinihiukkasten liikahdukset aiheuttavat tajunnan, ajattelun, toiminnan. Ihminen on jonkinlainen solukone, solurobotti. Mikäli jokin tapahtuma ei mahdu materialistisiin ajatusmalleihin, niin se yksinkertaisesti torjutaan, kielletään, pilkataan tai jätetään huomiotta. On sinänsä erikoista, että tuhannet professorit ovat täydellisesti sitoutuneet materialismiin, mutta kuitenkin jo yksi ainoa henkinen valokuva osoittaa näiden ajatusrakennelmien keinotekoisuuden.

Jos tällaisessa verkostuneessa ryhmässä joku onnistuu saamaan henkisen valokuvan ja tuo asian julkisesti esille, niin samalla muuttuu jonkinlaiseksi ryhmänpettäjäksi. Aina voidaan vaatia tieteellistä näyttöä eli asia pitää voida uusia kaikkialla maailmassa ja loputtomiin. Eli tiedemaailmakin pystyy suojautumaan erittäin hyvin erilaiselta totuudelta.

On kuitenkin vaikeata ymmärtää, kuinka soluilla on tajunta tai kuinka solut voivat luoda aivan uutta, rakastaa ja kokea rakkautta. Tämä pitäisi ilmentyä soluaineenvaihdunnan seurauksena. Joskus ihminen jopa rakastuu ennenkuin ehtii ajatella koko asiaa. Henkissielullisesti aivot on tietokonemainen muistikeskus ilman omaa tajuntaa tai ajattelua. Aivoja ärsyttämällä saadaan esiin vain vanhoja muistikuvia.

Henkissielullisesti ihminen on Luojan ilmentymä ollen samalla Luojan energiakentässä ja näin yhteydessä myös koko maailmankaikkeuteen. Periaatteessa kehon tutkiminen on helppoa, mutta tajunnan vaikeata. Tällöin joudutaan alueelle, missä aineelliset lainalaisuudet eivät selitä tapahtumia, kuten telepatiassa, vesilasikokeessa, meediotapahtumissa jne.

Ihmisyyden näkökulmasta kehosta irtautuminen on erityisen mielenkiintoinen. Yleensä spontaanitapahtumassa ihminen tajuavana, ajattelevana olentona irtoaa kehostaan, liikkuu tämän jälkeen ajatuksen voimalla ja voi tarkastella ympäristönsä yksityiskohtia, joihin normaalisti ei ole näkyvyyttä, esimerkiksi seinän toista puolta, kattoa jne. Keho näkyy aineellisena kuorena, jolla ei ole omaa tajuavaa elämää, kuten ajattelua. Kymmenet ehkä sadat miljoonat ihmiset ovat kokeneet tämän tapahtuman. Jotkut ovat kokeeneet sen useamman kerran. Tällöin ymmärretään ihmisen olemassaolo kehosta riippumattomana henkisenä olentoa ja yleisesti menetetään kuolemanpelko. Osalle palaaminen kehoonsa on ollut vastentahtoista.

Maallinen elämä, toiset ihmiset on kuin peili, minkä avulla itsetuntemus vähitellen lisääntyy. Pitäisi tiedostaa kokemalla oma henkinen olemassaolo. Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Syntymällä olemme mukana henkisessä tapahtumaketjussa. Kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" Carl G. Jung käsittelee tiedemiehenä Luojan (Kristus, Itse) ilmenemistä, ihmiseen kätkeytyvänä tietoisena, rakkaudellisena ohjauskeskuksena ja siihen liittyviä lainalaisuuksia. Jungin mukaan ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, mieltä, nimittäin persoonallinen minä ja Itse: "Jossakin oman olemuksensa ytimessä ihminen tavallisesti tietää minne hänen pitäisi mennä ja mitä tehdä, mutta joskus klovni, jota me sanomme minäksi, käyttäytyy niin häiritsevästi, että sisäinen ääni ei saa itseään kuuluviin"

Ihmistä voidaan tutkia rakenteellisena, anatomisena, nestemäisenä, kemiallisena, sähköisenä olentona tai mielen, tajunnan näkökulmalta. Itse kunkin todellisuus on omat ajatukset, tunteet ja kokemukset, muusta todellisuudesta ihminen ei ole tietoinen. Voidaan puhua maallisesta mielestä ja korkeammasta mielestä, Sieluyhteydestä. Tajunnan näkökulmasta ihminen elää maallisen elämän ajatuksina, mielikuvina ja tunteina. Kun ihminen katsoo jotakin, niin todellisuudessa ihminen katsoo aistiärsytyksen seurauksena syntynyttä ajatusta. Ihmisen omat ajatukset vaikuttavat mitä havaitaan ja mihinkä hakeudutaan eli mitä suuremmassa määrin ihminen näkee, mitä odottaa näkevänsä.

Minä on aina taustalla, on nuori tai vanha. Aineellinen keho muuttuu joka päivä. Tämä tulee hyvin esiin myös vanhoista valokuvista. Vastaavasti persoonallisuuskin (antiikin Kreikassa persoonallisuus tarkoitti näyttelijän naamiota) muuttuu koko ajan. Erikoisissa olosuhteissa persoonallisuus voi muuttua hetkessä hyvään tai huonoon suuntaan. Kun syntyy ihmiseksi, niin on mukana henkisessä kehitystapahtumassa. Henkisten kirjojen mukaan Jumalan poika (Monadi, Jumalan kipinä) tulee tietoiseksi itsestään maallisen projektionsa kautta (Raamatun mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi), mutta toisaalta ihmisen pitää tiedostaa oma henkinen olemassaolonsa, ihmisen tajuntaan kätkeytyvä Jumalan poika. Tätä tiedostamista sanotaan taivaskokemukseksi. Tällöin tapahtuu tietoisuuden valtava lajeneminen. Koetaan ihmisen ja Kristuksen (Jumalan pojan) mystinen yhtyminen. Eli henkissielullisesti minä, minätajunta ilmenee maallisessa elämässä vain pieneltä osalta, kuvaannollisesti putkinäkönä kehon ja maallisen mielen sumentamana. Henkisielullisesti elämä, tajunta ja ajettelumahdollisuus perustuvat Luojan huomionkohteena olemiseen, tämän energiavirtaukseen. Nukahtaminen on tämän huomionkohteena olemisen poissiirtyminen hetkeksi. Kuolemassa tämä tapahtuu pysyvästi.

Tähän tiedostamistapahtumaan liittyy läheisesti vapaa tahto ja jälleensyntymiset, lyhyt tai pitkä aikaperiodi. Kysymyksessä on mielen suuntaaminen ja hallintatapahtuma. Ihmisen maallinen mieli tekee esteitä tietoisesti tai huomaamattaan hyväksymällä mieleensä harhauttavia tietoja. Kysymyksessä on erilainen tapahtuma kuin kirkon vaalima ajatus, kun uskoo tiettyyn kirkonoppiin, niin pelastuu ja pääsee synneistään.

Keho on minätajunnan tilapäinen kokemuskenttä. Minä kokijana tulee esiin aavistettavana läsnäolevana, kun on tarkkaavainen ja kiinnittää asiaan huomiota. Kokija ja maallinen roolihahmo tulevat itse asiassa hyvin esiin tunteissa. Esimerkiksi voi kokea pelkoa. Tällöin on kokija, joka tekee havaintoja. Mutta pelko voi saada täyden ylivallan ja yhteys kokijaan hetkeksi katkeaa, tämä vielä korostuu silmittömässä pakokauhussa. Huomaa myös sanonta, "vihan sumentamat silmät". Vaikka tilanne ja tunne vaikuttaisi hyvin todellisilta, niin minä ei ole koettu tunne vaan tapahtuman havainnoija. Olisi ihmisenä edullista illalla kerrata päivän tapahtumia kuin ulkopuolinen tarkkailija. Ikävät asiat kannattaisi puhua ääneen.

Sieluyhteydessä on välitön tieto tai kokemus. Ajatteleminen on aina maallisen mielen tapahtuma ja se pystyy myös estämään tai keskeyttämään Sieluyhteyden kokemuksen.

Lääketieteeseen liittyy puhtaasti materialistinen lähestymistapa ihmisyyteen, tunteetkin olisivat jonkinlaisia solujen aineenvaihduntatapahtumia (itse kukin ymmärtänee, että esimerkiksi rakkaudessa voi tapahtua monenlaisia kehollisia muutoksia, mutta keholliset muutokset eivät aiheuta rakkautta). Materialistiselta näkökulmalta (soluaineenvaihduntana) ei voi ymmärtää rakkautta, iloa, myötätuntoa tai epäitsekkyyttä.

Jo yksi ainoa henkinen valokuva osoittaa omalla tavallaan materialismin harhaopiksi. Tässä mielessä erityisen mielenkiintoisia ovat tarkoissa tieteellisissä koeolosuhteissa otetut meediovalokuvat, joissa näkyy ektoplasmaa ja hahmoja. Kaikkialla maailmassa olisi helposti toistettavissa ”vesilasikoe”, missä syvähypnoosissa ihmisen tunto siirretään veteen vesilasissa. Kolmannen ihmisen suorittama neulanpisto veteen aiheuttaa aina kipureaktion, vaikka se suoritettaisiin toisessa huoneessa tai vaikkapa talon ulkopuolella. Tämä koe ei ole lääketieteellisesti selitettävissä ja viittaa ihmisen henkissielulliseen rakenteeseen.

Ihmistä voidaan tarkastella myös henkissielullisena olentona. Voidaan puhua maallisesta ja henkisestä ihmisestä, tällöin ihminen on osa Luojaansa tämän energiakentässä ollen osa suurta kokonaisuutta Tässä näkökulmassa aineellinen keho on vain väline, joka tekee henkiselle ihmiselle (Jumalan pojalle, Jumalan kipinälle) maallisen elämän mahdolliseksi kokea tällä tavalla. Tähän Sielun läsnäoloon, energiavirtaukseen liittyy paitsi kehon elämä (huomaa sanonta kuolemasta, henki lähti) niin myös ihmisen tajunta, luovuus, intuitio, rakkaus, ilo, sisäinen johdatus, ennalta tietäminen, telepatia jne.

Minä toimii mielen avulla. Ihmisen pitää olla päämäärätietoinen, hallita ja olla tietoinen ajatuksiaan eli mitä on luomassa omaksi todellisuudekseen tai minkälaisessa todellisuudessa haluaa elää. Keho huolehtii mekaanisesti mielen ajatuksien, mielikuvien toteutuksesta. Henkissielullisesti mieli ja keho ovat erilliset, mikä tulee esiin, esimerkiksi kehosta irtautumiskokemuksessa.

Ihminen voi olla mukana henkisessä kehitystapahtumassa tietoisesti, jotkut eivät kiinnitä asiaan mitään huomiota, ja jotkut kieltävät sekä torjuvat koko näkökohdan. Usein ajatellaan, jos ei ole tietoinen jostakin asiasta, niin se ei myöskään mitenkään koskettaisi. Tähän liittyy aivan erityinen inhimillinen harha. Ihminen kohtaa ajatuksensa olemalla ajatuksiensa kaltainen. Ajatus on luova, itseänsä toteuttava tapahtuma, voima. Kaikki henkisesti kehittyneet kirjat painottavat ajatuksien tärkeyttä, jopa korostaen, että omat ajatukset, mielikuvat kohdattaisiin kuolemankin jälkeen. (Neale Walsch korostaa kirjoissaan, että helvettikin on oman mielen ajatuksellinen luomus, jossa koetaan ero Jumalasta ja tällä tavalla ollaan erossa rakkaudesta, valosta.)

Alice Bailey välittää viestinä kirjassaan ”Tutkimus Valkoisesta Magiasta”(Oy Aquarian Publications, Helsinki 1992), että astraalitaso ja n.k. astraalivalo ovat vain liikkuvia filmikuvia, jotka ihminen itse on luonut. Samassa kirjassa viestitetään, ettei astraalimaailmasta saisi kanavoida. Ihmisen pitäisi pyrkiä tietoisesti mentaalitasolle, intuitiohon. Tämä kyky on mahdollista hankkia meditaatiolla ja henkisellä kehittymisellä, jolloin aivot ja mieli virittäytyvät Sielun värähtelyihin.

Näkymättömän maailman alinta osaa kreikkalaiset kutsuivat manalaksi (Hades), kristityiltä löytyy kiirastulikäsitys, alkemisteiltä astraalimaailma. Ihminen irtautuessaan kehostaan on astraalimaailmassa, jota unen aikana sanotaan unimaailmaksi. Sille on ominaista, että ajatukset ja tunteet aiheuttavat siihen välittömästi muuntelua, siitä myös nimitys harhan valtakunta. Jeesus nousi kolmantena päivänä kuolleista. Hindulaisuudessa Krishna kuoleman jälkeen astui manalaan ja nousi jälleen kuolleista. Pekka Ervast kiinnitti huomiota kirjassaan ”Kalevalan avain”, että jokainen vapahtaja vanhoissa järjestelmissä tapetaan ja käy tuonelassa. Huomaa Lemminkäinenkin tässä yhteydessä ja siihen liittyvä symboliikka.

Henkisten kirjojen mukaan astraalimaailman jälkeen seuraa mentaalimaailma ja sen jälkeen buddhinen(Sielun, intuition) maailma jne. Intuitio ei ole ajattelua, vaan tietoisuus avautuu välittömään, totuudelliseen tietoon tai kokemukseen. Henkiset tasot ovat sisäkkäin eli ihminen on myös kaikenaikaa taivaassa tiedostamatta tätä.

Henkisten kirjojen mukaan henkimaailmassa ihminen yhtyy ajatuskohteeseensa, ja toisaalta omat voimakkaat ajatukset pyrkivät toteuttamaan itseään. Tämänkin vuoksi olisi tärkeätä olla takertumatta maallisiin asioihin, haluihin tai mielipiteisiin. Henkiset mestarit painottavat aina ajatuksien puhtautta ja tärkeyttä olla tietoinen, mitä ajattelee. Mielikuva on luova tapahtuma. Neale Walsch on suositellut kanavoinnissaan, että ihminen pitäisi korkeinta ajatusta aina mielessään. Avataara Amma suosittelee Kristuksen (tai mestarinsa) pitämistä aina mielessään ja kaiken tekemistä yhdessä Tämän kanssa ja Hänelle. On olennaista saada värähtelynsä, tietoisuutensa nousemaan. Maallisessakin elämässä on helpompaa suunnistaa kirkkaassa valossa kuin pimeydessä.

On olemassa kansainvälisiä järjestöjä (esim. IAC), jotka opettavat kehosta irtautumista. Näillä luennoilla on tullut esiin mielenkiintoinen yksityiskohta. Joillakin ihmisillä on kyky tahdonalaiseen kehosta irtautumiseen. Kun on tehty koe, missä koehenkilö kehosta irtautuneena menee katsomaan penkin takana olevaa tekstiä, niin osalla tämä onnistuu hyvin. Mutta osa nousee korkeammalle tietoisuustasolle, valoisuuteen ja samalla menetetään kyky tehdä havaintoja maallisella (tällä astraalisella värähtely, tietoisuus) tasolla. (Googlessa tulee hakusanalla out of body experience yli 1500 miljoonaa osumaa.)

Jokaisella on oma, aivan erityinen henkinen tiensä kuljettavana. Oma Sielu pyrkii johdattamaan ihmistä suurempaan ymmärrykseen, Luojayhteyteen. Ihmisen pitäisi olla tasapainossa Sielunsa pyrkimyksien (elämänsuunnitelmansa) kanssa. (Erikoisuutena mainittakoon, että Neale Walsch kirjoissaan liittää ahdistuksen Sieluyhteyden puutteeseen, ihmisen haluttomuuteen kuunnella omaa johdatustaan, rakkautta, kokemustaan, totuutta.)


Esa Kähärä
Kaikkia tauluja voi katsoa ulkokohtaisesti, mutta tauluun voi myös virittäytyä suuntaamalla huomio ilman ajatuksia, ennakkokäsityksiä ja olemalla vastaanottavainen, mitä reaktioita, vastakaikua taulu aiheuttaa.

Henkisellä tiellä kilpaillaan itsensä kanssa (ei ole olemassa mittayksiköitä paremmuudesta), pyrkimyksenä kehittää omaa tietoisuutta, ymmärrystä, ”värähtelytasoa”, löytää ja päästä sopusointuun oman Sielunsa, Itsen kanssa. Tässä henkisen tiedostamisen tapahtumaketjussa ajatukset voivat aiheuttaa salakavalasti esteitä. Ihminen voi luoda itselleen suoranaisen ajatusvankilan huomaamatta koko asiaa, esimerkiksi takertumalla (täyttämällä mielensä) aineellisuuteen, mielipiteisiin, kielteisyyteen liittyvillä asioilla. Esimerkiksi on helppo kuvitella, että lapsien lähdettyä kotoa tai viimeistään eläkkeellä olisi jokaisella hyvää aikaa ja erinomaiset mahdollisuudet kehittää itseään monella eri tavalla ja harrastaa henkisiäkin asioita. Usein on vaikeutena tehdä jotakin erilaista, murtaa piintyneitä ajatustottumuksia, jotka pyrkivät pakottamaan ihmisen käyttäytymään ja toimimaan vanhojen mielikuvien mukaisesti.

Vain totuus on ajan mittaan kestävää. Ihmisen tulisi olla rehellinen ja totuudellinen myös itselleen. Jokainen ihminen on omasta mielestään rehellinen ja totuudellinen kiinnittämällä huomiota johonkin pieneen yksityiskohtaan tai jonkun mielipiteeseen. Ihminen pystyy järkeilemään minkä tahansa asian omaksi edukseen.

Mitä ihminen ajattelee, mihinkä ihminen kiinnittää huomiota eli ne ajatukset, mielikuvat mitkä itse kukin valitsee mieleensä, on ihmisen todellisuus. Toisella mielen todellisuus voi olla pelkästään aineellisissa tavoitteissa ja toisella pääpaino ihmisyyteen, henkisyyteen liittyvissä arvoissa. Sisimmissään kuitenkin jokainen tietää tai aavistaa onko jokin asia totta, erityisesti ihmisyyteen, inhimillisyyteen liittyvissä asioissa.

Ihmisyyttä, uskontoa ja politiikkaa ei voi erottaa toisistaan. Esimerkiksi jos ajatellaan vapaaseen kilpailuun perustuvia markkinavoimia järjestelemässä köyhien kehitysmaiden talousasioita, niin ympäristöongelmat, luku- ja kirjoitustaito, terveydenhoito, ruoka- ja asumisongelmat saisivat vähäistä tai ei ollenkaan huomiota, sen sijaan pienet palkat ja pitkät työajat saisivat kiitosta. Jos köyhissä kehitysmaissa ihmisillä kaikki energia menee ruoan hankkimisessa, niin yhteiskunnan peruspalveluidenkaan kehittäminen ei onnistu. Luku- ja kirjoitustaito on keskeistä, jotta ihmiset voivat auttaa itseään.

HS:ssa oli 19.03.07 Slovenian presidentin Janez Drvovsekin haastattelu otsakkeella “Slovenian presidentti opastaa ihmisiä mielenrauhan etsimisessä“. Tässä haastattelussa ja kirjassaan “Thoughts on Life and Awereness“ Slovenian presidentti käsittelee ihmisten tietoisuutta ja maailman epätasapainoa, joka ilmenee osalla ihmiskuntaa äärettömänä köyhyytenä, itsekkyytenä ja ilmastomuutoksina, jotka ovat johtamassa ihmiskuntaa tuhoon. Ihmisen pitäisi löytää sisäinen tasapainonsa ja tultava paremmaksi, tiedostavaksi yksilöksi, jotta paremmin voisi huomata maailman epätasapainon. Jos tällaisia ihmisiä löytyisi tarpeeksi, niin politiikka ja maailma voisivat muuttua.

Esimerkki luovuudesta: HS:ien kuukausiliitteessä (toukok-07) Leif Segerstamin haastattelusta: ”Säveltäminen on tyhjän paperin täyttäminen luovasti, minä kuulen jotakin, ja kun se valmis, kirjoitan sen nuoteiksi paperille. Siis kuulen sen täällä, sisällä”, Segerstam sanoo ja kopauttaa absoluuttisella sävelkorvalla varustettua päätään.

Kun katsoo valokuvaa solusta ja sen rakenteista, niin syntyy ajatus, ettei soluaineenvaihduntana voi syntyä uutta, monimutkaista sävellystä. On eri asia muistaa jotakin kuin luoda jotakin aivan uutta. Luominen on äkillinen tapahtuma, jossa oivalletaan aivan uutta, edes sitä ajattelematta.

Kaikkia koskettavassa ikivanhassa ”Prinsessa Ruusunen” sadussa on kuvattu symbolisesti ihmisyyden perusongelmaa. Ihminen nukkuu ”noiduttuna” (itsensä noitumana, ajatuksiensa vankina, maallisuuden unessa, maallisuuteen uppoutuneena) tiedostamatta omaa henkistä olemustaan. Korkeamman minän kosketus palauttaa ihmisen tietoisuuteen omasta henkisestä olemuksestaan (kuten lintu vapautuu häkistään).

Ihminen on olemukseltaan uskonnollinen olento, aina jokin asia on erityisen tärkeätä ja keskeistä. Uskonnollistyyppinen kiintymys, rakkausenergia on mahdollista siirtää jonkinlaisena projektiona maallisiin pyrkimyksiin, esimerkiksi jalkapallojoukkueen hurmahenkiseen kannattamiseen, arveluttavaan poliittiseen, sotilaalliseen pyrkimykseen, fatwaan jne. Ihmisyys ja uskonto liittyvät läheisesti yhteen. Vaikka maallinen mieli pyrkii kieltämään henkimaailman maallisen järjen vastaisena, niin ihmisellä on kuitenkin sisäinen tai alitajuinen varmuus Luojayhteydestä, ihmisen henkisestä olemuksesta. Jeesus korosti, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Ihmisen pitäisi rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään. Jeesus kehotti ensimmäiseksi etsimään Jumalan Valtakuntaa, ”Taivasten Valtakunta on sisällisesti teissä”. ”Etsivä löytää”. ”Kolkuttavalle avataan”.

Mihinkä ihminen kiinnittää huomiota, mihinkä virittäytyy, mitä ajattelee muuttuu omaksi todellisuudeksi hyvässä ja pahassa saamalla tilaa mielessä. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Avataara Amma kehottaa pitämään Kristusta (mestariansa) aina mielessään ja tekemään kaikki yhdessä Hänen kanssaan ja Hänelle sekä tarkasti valvomaan, mitä mielessään ajattelee. On tärkeätä pitää mieli päämäärätietoisena. Neale Walsch kehottaa pitämään korkeinta ajatusta aina mielessään ja valintatilanteessa miettimään, mitä rakkaus tekisi. Lähestyttäessä rakkaudellista Luojayhteyttä ihmiselle kirkastuu, mikä on tärkeätä, mikä on elämäntarkoitus.


Esa Kähärä

Mediumistisesti herkän ihmisen on erityisen tärkeätä pyrkiä mielen hallintaan, nostamaan värähtelytasoansa (herkkyyttä, tietoisuutta), olemaan rakkaudellinen ja hyväntahtoinen, muutoin on vaarana huomata ympäristössään häiritseviä kielteisiä energioita tai virittäytyä astraali-, mielikuvitusmaailman kielteisiin voimiin, omiin tai muiden luomiin enemmän tai vähemmän sameisiin ajatusluomuksiin. Kaikkien pitäisi pyrkiä Jeesuksen ohjeiden mukaan suoraan taivaskokemukseen, Luojayhteyteen astraalimaailman toiselle puolelle rakkauden, ilon, valon, totuuden suoraan läsnäoloon. Hetken kokemus antaa elinikäisen ymmärryksen. Viidakossa kaikki näyttää sekavalta, mutta vuorenhuipulta kaikki on selkeää ja kirkkasta.

Kollektiiviset ajatusluomukset sisältävät yleensä asian liittyviä yleisiä ajatuksia heijastaen yleistä ilmapiiriä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana avataara Meera (Saksassa) on ilmoittanut, ettei kukaan saa kanavoida häntä.

Ei ole olemassa valintatilanteissa valmiita ratkaisuja. Aina valintatilanteessa ihmisen itsensä pitäisi päättää noudattaako rakkaudellisen viisauden ääntä vai persoonallisuutta korostavia, itsekkäitä pyrkimyksiä. Pitäisi ottaa huomioon oman sydämensä, oman minänsä rakkaudellinen hiljainen ääni eikä kallistua maallisista virvatulista onnen etsimiseen.

Ihmisen maallinen, järkeilevä mieli katsoo asioita itsekkäältä, persoonalliselta näkökulmalta ja pystyy järkeilemään ja omasta mielestään perustelemaan minkä tahansa asian omaksi edukseen. Esimerkiksi monet kirkonopit on irrotettu alkuperäisestä asiayhteydestään ja tämän jälkeen on järkeilty ja järkeilty oppirakennelmia, joilla lopuksi ei ole mitään yhteyttä alkuperäiseen tiedonlähteeseen, esimerkiksi protestanttisen kirkon mukaan Kristuksen, Luojan kokeminen mystiikassa olisi kirkon vanhurskauttamisopin ja syntisyyskäsityksen vastaista eli täydellisesti päinvastaista, mitä Jeesus opetti tekemään. Raamatussa on lukuisia kehotuksia pyrkiä suoranaisiin yhteyksiin Kristuksen henkimaailman kanssa, esimerkiksi ”Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” ( Joh.14:26) Elävä yhteys, kokemukset Kristuksen henkimaailman kanssa on aivan keskeinen suositus ja pyrkimys Raamatussa. Tämä on pystytty tehokkaasti estämään kirkollisessa toiminnassa.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana Elaine Pagelsin kirjassa ”Gnostilaiset Evankeliumit” tuodaan esiin uutta tietoutta kristinuskon alkuvaiheesta. Tällöin esimerkiksi naiset toimivat pappeina, profetoiden, julistaen, kastaen jne. Tämä loppui kun kirkollinen mielivalta, pakkovalta, uskonnon maallistaminen astui kuvaan.

Jeesuksen henkisestä voimasta syntyivät kristilliset kirkot, mutta Jeesus ei antanut mitään ohjeita kirkkojen perustamisesta eikä ottanut kantaa kuka saa levittää Jumalan sanaa. Jotkut pitävät Raamattua ehdottomana lakikirjana. Raamatussa on aikakauteensa liittyviä suosituksia ja mielipiteitä, jotka ovat sopimattomia meidän aikakauteemme, esimerkiksi lähimmäisten kivittämisestä. Tähän liittyen eräs yksityiskohta kiinnittää huomiota. Vielä Jeesuksen aikana juutalaiset uskontoon vedoten kivittivät monesta eri syystä lähimmäisiään. Nykyisin Israelissa ei enää kivitetä ihmisiä, vaikka uskonto on sama. Joissakin islamilaisissa maissa vieläkin lähimmäisten kivittämisperinne jatkuu.

Ihminen itse valitsee näkökulman, mistä katsoo ja mihinkä vertaa elämäntapahtumia. Esimerkiksi toinen voi nähdä elämän valoisana ja onnellisena, Luojan rakkaudellisena läsnäolona sekä ilmentymänä. Vastaavasti toinen voi nähdä elämän pimeyden voimien mellastuskenttänä, synkkänä, toivottomana ja ahdistavana. Toinen voi yrittää ymmärtää kaikkia ihmisyyteen liittyviä ilmiöitä solujen aineenvaihduntana ja vastaavasti toinen voi tiedostaa ihmisyyden olemuksen henkissielulliseksi olennoksi aineellisessa kehossa jne.

Ihminen antaa itse mitä suuremmassa määrin asioille ja kokemuksille niiden merkityksen. Esimerkiksi onnellisuus on mielentila. Toinen ihminen on onnellinen ajaessaan vanhaa käytettyä autoansa ja toinen on tyytymätön hyvin kalliiseen autoonsa, toiselle voi kanootti olla onnellisuuden lähde ja toiselle mikään alus ei ole sopiva, toinen on onnellinen pienessä mökissään ja toiselle ei riitä mitkään palatsit. Toiselle voi olla toistuvasti onnellisuuden lähde oma meditaatiohetki ja toiselle ei löydy rahallakaan onnellisuuden lähdettä jne. Samantapainen vastaavuus on usein kielteisten kokemuksien kanssa, mikä toiselle voi olla koko elämän pilaava, traumaattinen kokemus, tunnehaava, niin toiselle samanlainen kokemus voi olla vain olankohautuksen arvoinen asia, esimerkiksi lähisukulaisen tai auktoriteettiasemassa olevan ilkeät, pahantahtoiset sanat tai teot.

Näkökohtia ihmisyyteen


Kaisa Oikarinen ”Puhuttelu”
Kuvateksti. Ajatus on kuin "olio", joka toteuttaa käskysanaa. Ajatus toistettuna voimistuu. Lapsen ajatusvoima on heikko verrattuna aikuiseen. Jollakin ajatus voi olla aivan erityisen voimakas. Tällöin on aivan erityinen vaara joutua omaan ajatusansaansa. Tunne energisoi ajatusta. Ihmisen omat ajatukset heijastuvat ihmiseen takaisin, ovat kuin ajatuspilvi ympärillä. Jos esimerkiksi suunnittelee toistuvasti itsemurhaa, niin saa viereensä oman ajatusluomuksensa, demoninsa, joka vaatii asialle toteutusta. Ihminen voi luoda ympärilleen myös ajatusdemonijoukkion, tällöin omat ajatukset parhaansa mukaan yrittävät toteuttaa käskysanoja. Pitäisi olla aina tietoinen, mitä ajattelee, mitä on luomassa. Auttaako elämää, Kristuksen pyrkimyksiä, vaiko vastustaa niitä. Neale Walsch viestittää kanavoinnissaan, että kuoleman jälkeen helvetti on oma ajatusluomus. Sen voi vaikuttaa todelliselta omassa ajatuspilvessään, omassa mielikuvitus- eli astraalimaailmassa.

Taulu kuvaa varjoa (”paholaista”, kynnyksenvartijaa, Doppelgängeria) ihmisen itsensä ajatuksin ja tuntein luomaa näkymätöntä astraalimaailman olentoa. Rudolf Steiner pitää sitä astraalisena tilikirjana, samalla korostaen, että kielteiset ajatukset näkyvät astraalimaailmassa demonisina muotoina. (Mielellä, alitajunnalla on kyky antaa tunteelle muoto.) Jokaisella on oma varjonsa. Se voi olla suuri ja pelottava riippuen ihmisen ajattelusta ja toiminnasta. Joskus varjo nähdään tai koetaan sattumalta ja asiaa pidetään harhanäkynä tai paholaisen kohtaamisena. Se on ihmisestä erillinen, mutta kuitenkin ihmiseen liittyvä, siitä nimitys varjo. Varjo on kaikenaikaa muuttuva. Henkisessä kehityksessä se muuttuu hirviöhahmosta enemmän ja enemmän ihmistä muistuttavaksi. Oma ”pimeys”, kielteisesti käytetyt voimat pitäisi muuttaa hyväntahtoisiksi ja rakentaviksi, kuvaannollisesti miekat auroiksi. Olisi tärkeätä olla tietoinen ajatuksistaan, hyväntahtoinen ajatuksissa, sanoissa ja teoissa sekä olla tekemättä mitään sopimatonta.

Kirkkohistoriassa on esitetty monenlaisia mielipiteitä kirkon opinkappaleiksi. Esimerkiksi ehtoollisessa luterilaisen teologian mukaan leipä ja viini ovat Kristuksen ruumista ja verta, joita syödään. Tässä voi olla olennaista ymmärtää Kristuksen ja Jeesuksen ero. UT:n käsitys Jumalasta, Sanasta, Kristuksesta: ”hän, jossa me liikumme, elämme ja olemme” Apt. 17:28. Jeesus oli ihminen (lääketieteellisesti), ihmisestä syntynyt, ristillä kuollut, jopa ristillä ennen kuolemaa epäili Jumalan hyljänneen hänet. Henkisissä kirjoissa Jordan-kastetapahtumaa sanotaan valaistumiseksi, yhteyden saamista Kristukseen eli tietoista Kristus-yhteyttä. Jeesuksen ja Jumalan(Kristuksen) ero tulee hyvin esiin myös Pietarin kirjeessä (I Piet. 1:21), missä hän kuvaa tapahtumaa Jeesuksen kuoleman jälkeen: "uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden".

Pekka Ervast kirjassaan "Paavali ja Hänen Kristinuskonsa" (Kristosofinen kirjallisuusseura, 1990) sivulla 31 kirjoittaa seuraavasti Paavalin Damaskon tien kokemuksen yhteydessä: "Paavali ymmärsi myös, että Messias eli Kristus, joka oli Jeesuksen kunnianimenä (niinkuin evankeliumissakin sanotaan: Jeesus, jota sanotaan Kristukseksi`) kuvasi juuri Jumalan Poikaa. "Kristus" oli juuri se Jumalan Poika, joka oli Jeesuksessa ja joka nyt oli Paavalissa. Sentähden näemme Paavalin aina kirjeissään nimittävän Kristukseksi Jumalan Poikaa."

Edelleen Ervast korostaa kirjassaan, että pelastus ja ikuinen elämä on Kristuksessa, Jumalan Pojassa ei Jeesuksessa, persoonallisuudessa, joka eli kaksi tuhatta vuotta sitten. Ervastin mukaan protestanttinen kirkko vie tässä asiassa ihmiset harhaan ja estää pelastusta. Neale Walsch tuo kirjoissaan toistuvasti esiin näkökulman, että ihminen voi olla henkisen todellisuuden ulko- tai sisäpuolella. Sisäpuolelle ei pääse kuin kokemalla. Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa.

Paha, ”paholainen” on ihmisen mielen valinta. Voima, kuten viettimäinen energia on neutraali, mutta tätä energiaa voi käyttää pahoihin tai hyviin tekoihin. Mestari Eckhart kirjassaan ”Sielun syvyys” (Basam Books Oy, 2009) kuvaa asiaa seuraavasti: ”Taipumus syntiin ei ole syntiä, mutta synnin tahtominen on syntiä, vihan esiin lietsominen on syntiä.” Mieli on kuin tietokone tuoden tietoisuuteen asiaan liittyviä erilaisia vaihtoehtoja minän harkittavaksi. Tunteen tai halujen valtaama ajatus voi saada mielessä joskus täydellisen ylivallan, kuten voi tapahtua huumeiden käytön yhteydessä. Esimerkiksi heroiini pystyy aiheuttamaan fyysisen, elimellisen riippuvuuden jo kerran tai parin käytön jälkeen, vaikka olisi saanut huumeen unen aikana. Kysymys ei ole paholaisesta, joka valtaisi ihmisen. Kirkko personoi paholaista, esimerkiksi kun Luther heitti paholaista mustepullolla, niin kirkon mukaan kysymyksessä olisi persoonallisen, paikalle tulleen paholaisen kohtaaminen. Lääketieteellisesti on kysymys näköharhasta ja henkissielullisesti mitä todennäköisimmin omasta varjokokemuksesta.

Pekka Ervast käsittelee pahan olemusta henkisenä lakina kirjassaan "Paavali ja hänen kristinuskonsa" sivulla 101 seuraavasti: Paha, joka on ihmisen ulkopuolella tuottaen kärsimystä, on pahaa vain näennäisesti. Ervastin mukaan se on salapukuinen siunaus, jota kristityn pitäisi ajatella hyväksi. Paha tulee luonnonlain seurauksena. Pahana voidaan pitää syitä, jotka aiheuttivat seurauksen. Ervastin mukaan kristityn pitäisi ymmärtää, että jumalallinen luonto ei erehdy seurausten suhteen. Se ei koskaan tee vääryyttä, eikä se koskaan tahdo pahaa yhdellekään olennolle. Tämän vuoksi synneistä, pahuudesta, erehdyksistä tulee seurauksia, mitkä kohdataan kärsimyksinä.

Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että ihminen on luova olento ajatuksin, sanoin ja teoin kohdaten oman luomisensa. Esimerkiksi ihminen voi luoda ajatuksin, mielikuvin, tunteiden avulla tulevia tapahtumia kiinnittämättä huomiota omaan osaansa asiassa. Näitä tapahtumia myöhemmin ei kuitenkaan haluttaisikaan kohdata. Jeesus opetti, mitä kylvää, sitä niittää.

Edelleen Walsch kanavoi, että elämä on täydellistä, vaikka se ei olisikaan sellaista, mitä ihminen haluaisi. Mitä ihminen kohtaakin, niin jollakin tasolla ihminen on ollut tapahtumaan myötävaikuttamassa. Jumalan valtakunnassa ei ole sattumaa. Edelleen että merkittävät tapahtumat, olosuhteet, ihmiset valitaan mukaan elämään jo ennen syntymää. Kielteiseltä vaikuttava asia voi antaa myös voimakkaan sysäyksen ymmärrykseen ja henkiseen kehitykseen. Sielu katsoo maallista elämää henkisen kehityksen, tietoisuuden näkökulmalta.

Olisi hyvä suhtautua elämän odottamattomiin kolhuihin ajatuksella, että on voinut olla siinä jollakin tavalla mukana. Tällöin pystyy ottamaan paremmin tarkkailevan asenteen eikä tukahdu tunnekuohuihin. Kun tunnekuohut pyrkivät täyttämään mielen, niin olisi erityisen tärkeätä seurata uniansa. Niissä voi olla symbolinen vihje, mitä kannattaisi tehdä. Ihmiset pyrkivät personoimaan asioita. Hyvä tulisi Jumalalta ja paha paholaiselta. Walschin kanavoinnin mukaan ei ole olemassa kuitenkaan persoonallista paholaista, esimerkiksi paholaisen kanssa ei voi neuvotella. Walschin mukaan Jumalalla ei ole sellaista muotoa, minkä ihminen voisi ymmärtää, mutta Luoja ottaa halutessaan hetkeksi muodon, minkä ihminen ymmärtää.

On inhimillistä vihata ja luoda pahansuopia, kostonhimoisia ajatuksia kaltointekijään, joskus vuosia, jopa vuosikymmeniä. Mutta henkissielullisesti omat ajatukset heijastuvat takaisin itseensä kuin peilistä. Ihminen on omien ajatuksiensa ympyröimä. Eli kielteiset ajatukset vaikuttavat haitallisesti omaankin hyvinvointiin monella eri tavalla. Olisi hyvä toivoa Kristuksen johdatusta itselleen ja pahantekijälle. Omassa ajatuspilvessä usein pienet asiat ovat suuria ja tärkeät jäävät huomaamatta. Olisi hyvä oppia tarkkailemaan itseään ja omia ajatuksiaan kuin ulkopuolinen. Esimerkiksi vosi kelata päivän tapahtumia, sanoja ja tekoja pienellä perspektiivillä.

Jeesus korosti henkilökohtaista vastuuta tekemisistään, pahan tekeminen pitäisi lopettaa ja riitapuolen kanssa pitäisi sopia. Viimeinenkin ropo pitää muutoin maksaa, mitä kylvää, niin sitä niittää. Kirkon persoonallisessa paholaiskäsityksessä vääristetään tätä. Ihminen onkin itse asiassa paholaisen uhri ja syyllinenkin onkin mitä suuremmassa määrin paholainen. Tällä tavalla kierretään henkilökohtaista vastuuta. Syyllisiä ovatkin muut houkutuksia järjestelemällä. Jos ei oteta vastuuta omasta tekemisestä, niin usein entinen meno jatkuu.

Ajatus suorittaa sille annettua käskysanaa hyvässä ja pahassa , esimerkiksi jos ihminen ajattelee että Luojan kokeminen ei ole mahdollista, niin omat ajatukset toteuttavat tässäkin annettua käskysanaa. On vaikeata kokea tai havaita omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Ajatukset heijastuvat myös ihmiseen itseensä takaisin kuin peilistä luoden tällä tavalla jokaisen ympärille toteusta vaativia ”olioita”, ”tietokoneohjelmoiteja”. Esimerkiksi jos ihmisellä on kiusaavia, syyttäviä, uhkaavia, vainoavia ajatuksia, niin psykologisin keinoin on helppo osoittaa niiden olevan omia ajatuksia.

Lintu ei voi lentää, jos siivet eivät ole kehittyneet. Kukkakin kehittyy omalla tavallaan täydelliseksi omalla aikataulullaan. Myös henkiset kyvyt ovat ihmisyyteen kuuluva syntymälahja kehittyen automaattisesti sopivissa olosuhteissa. Tässä on keskeistä mielen eli ajatuksien ja tunteiden hallinta, omat toiveet, hyväntahtoisuus, totuudellisuus, elämän havainnoiminen ilman ennakkoehtoja sekä pyrkimys toisten auttamiseen. Itse asiassa henkisyyden ja ihmisyyden kehittyminen sekä ilmeneminen on yksi ja sama asia.

Kukassa on terälehdet ja vastaavasti puhutaan tsakrojen aukeamisesta. Tsakrat ovat henkisiä aistimia ottaen ja välittäen myös henkisiä energioita. Henkisen kehityksen mukana tsakrat aktivoituvat ja tämän vuoksi tiedostetaan herkemmin myös ympäristön myönteisiä ja kielteisiä vivahteita. Ihminen on kaikkeen energisessä yhteydessä eli paikkoihin, esineisiin, ihmisiin ja olentoihin. Olisi hyvä kiinnittää huomiota, mitä vastakaikuja, aavistuksia, tunteita, oivalluksia, mielikuvia itsessään ilmenee tapahtumien heijastumina. Esimerkiksi musiikkia voi kuunnella ulkoisesti tai myös seurata, mitä sisäisesti tapahtuu. Toisena esimerkkinä ihmisen läsnäolo voidaan kokea miellyttävänä, tällöin havaitaan omassa energiakehossa myönteisenä vastakaikuna toisesta lähtevät energiat eli toisen aura koetaan sympaattisena.


Esa Kähärä

Avataara Amman mukaan Luoja on tajunta, tietoisuus. Kaikki tapahtuu Luojan Mielessä. Jumalallisen rakkaudellisen läsnäolon voi löytää sekä kokea vain sisäisesti, ei pyrkimällä johonkin tai etsimällä jotakin itsensä ulkopuolelta. Luojayhteys jää vain piileväksi mahdollisuudeksi, jos ei kiinnitä asiaan huomiota. Rudolf Steiner tuo esiin saman asian siten, että ihmisessä on korkeampi, henkinen ihminen, mikä jää vain mahdollisuudeksi, mikäli tätä ei ota elämässään huomioon. Vasta tämä korkeampi minä, henkinen ihminen on henkisesti näkevä.

Kirkkouskonnoista löytyy lukemattomia mielipiteitä, käsityksiä, ohjeita, opinkappaleita, rajattomasti kirjoja, mutta Luojan voi löytää vain omassa kokemuksessa, ei toisten ajatuksista, mielipiteistä. Mieleen mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus, yksi havainto tai kokemus. Ei voi kokea elämän tapahtumia, jos ajattelee eli keskittyy omiin vanhoihin mielikuviinsa. Esimerkiksi havainnoidessaan elämän ihmeitä, musiikkia kuunnellessa, rukouksessa pitäisi keskittyä hetkeksi havaintoon tai tapahtumaan eli muuttaa ulkoinen tapahtuma sisäiseksi kokemiseksi.

Uskonnollisesti koko elämän voi muuttaa enemmän ja enemmän Luojaläheiseksi meditaatioksi tai tapahtumaksi. Luoja on aina lähellä ihmistä, on asiasta tietoinen tai ei. Omasta näkökulmasta riippuen maallisen elämän voi nähdä maallisena painajaisena tai Luojan rakkaudellisena ihmeenä ja läsnäolona. Jokainen näkee ja tiedostaa elämän omien mielikuviensa mukaisena. On vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Pitäisi olla huolellinen, mitä ajatuksia mieleensä hyväksyy. Omat ajatukset sulkevat tai avaavat oven Luojan luokse.

Maallisessa elämässä kaikki nähdään erillisinä, lukemattomina yksityiskohtina, näkökulma muuttaa vielä havaintoa. Esimerkiksi kukkaan keskittyessä tämä viestittää jotakin, mutta sitä voi katsoa myös puhtaasti ulkokohtaisesti. Yrttiharrastaja voi miettiä, voiko kasvia hyödyntää yrttinä, tiedemies voi miettiä kukkaa kasvuympäristön näkökulmalta, kemisti ympäristämyrkkyjen kerääjänä, meteorologi kevään kertojana, rakastunut voi kerätä kauniit kukkia rakastetulleen, mehiläishoitaja voi miettiä asiaa mehiläisten kannalta jne.

Kylmää ihmissuhdetta kuvataan virkamiessuhteena. Naisen ja miehen suhdekin voi olla jäätävän kylmä, ulkokohtainen tai myös päinvastainen. Tällöin ihmissuhteessa korostuu lämpimät tunteet, inhimillisyys, rakkaus, yhteiset harrastukset esimerkiksi henkissä harrastuksissa. Rakkautta ei voi ottaa, kun on rakkaudellinen, niin rakkaus heijastuu toisesta takaisin. On keskeistä huomioida ja tukea toisen kehittymistä, käyttää kauniita sanoja, olla huomaavainen, tuoda iloa, myötätuntoisuutta sekä pyrkiä näkemään kielteisetkin asiat mahdollisuutena tiedostaa, siloittaa ja purkaa omia varjoenergioita. Toinen ihminen, esimerkiksi perheenjäsen voi olla kuin peili. Olisi hyvä tarkkailla itseään toisinaan kuin ulkopuolinen oman itsetuntemuksen kehittämiseksi.

Henkissielullisesti alkuräjähdyksessä Luojan valosta, energiasta muodostui aineellinen maailmankaikkeus. Energia ja aine ovat yksi ja sama, toinen kiinteässä muodossa. Jokainen ainehiukkanen, eloton ja elollinen olento on osa Luojan energiaa. Ihmisen kehokin on Luojan tiivistynyttä valoenergiaa. Jumalallinen tietoisuus on läsnä kaikessa. Pitäisi olla tarkkaavainen, elämässä tapahtuu selittämättömiä ihmeitä, jos niiden antaa tulla tietoisuuteensa. Ihminen on kaikenaikaa henkimaailman vuorovaikutuksessa, taivaassa, rinnakkaistodellisuudessa tai sisäkkäisissä maailmoissa asiaa tiedostamatta.

Mieli minätajunnan työvälineenä pystyy virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Korkeat, rakkaudelliset värähtelyt on helpompaa kokea tietyissä tilanteissa ja paikoissa. Esimerkiksi jos on hartauspaikka, missä ihmiset rukoilevat myönteisä asioita, niin positiivisten ajatuksien värähtelyt rauhoittavat mieltä, tekevät keskittymisen helpoksi sekä auttavat saamaan rakkaudellisen tilan mieleen. Hienovaraiset, korkeat värähtelyt aukaisevat auraamme myös kaunista musiikkia kuunnellessa, luonnon kauneutta kokiessa, rukoillessa, meditoidessa jne.

Olisi muutoinkin hyvä kiinnittää huomiota, millainen vastakaiku herää mielessä itse kunkin paikan ajatuksista ja värähtelyistä. Ajatukset ja tunteet jättävät paikkaan omat jälkensä. Mieli on maallisen mielikuvatulvan vanki. Mielessä on pyrkimys kiinnittää huomiota ja takertua voimakkaisiin ärsykkeisiin. Se pitäisi kääntää aina hetkeksi sisäänpäin ja kohdistaa Luojaan. Rakkaudessa kaksi muuttuu yhdeksi. Kun koemme Luojan, niin näemme Hänet kaikkialla, tällöin erillisyys muuttuu elämän ykseydeksi. Samalla ymmärrämme oman henkisen olemassaolomme ja elämäntarkoituksemme.

Ihminen energiaolentona

Maallinen ihminen on osa ihmisen henkistä olemusta. Huomaa tässä yhteydessä "vesilasikoe". Tämä koe yksinään osoittaa, ettei ihminen ole pelkästään keho.

Kiinalaisessa lääketieteessä pidetään itsestään selvyytenä meridiaaneja, energiavirtauksia ja tähän liittyviä useita hoitomuotoja, kuten akupunktiota ja vyöhyketerapiaa. Suomessakin on tehty akupunktion tehon osoittava lääketieteellinen väitöskirja (Seppo Junnila).

On olemassa lukuisia kirjoja, jotka käsittelevät ihmistä energiaolentona. Akupunktiosta on useita yksityiskohtaisia oppikirjoja. Pauline Willsin kirjassa ”Vyöhyketerapia käsikirja” on kuvattu selkeästi ja kokonaisvaltaisesti vyöhyketerapiaa sekä väriterapian perusteita. Shalia Sharamonin ja Bodo J. Baginskin kirjassa ”Chakra käsikirja” on kuvattu selkeästi tsakrojen toimintaa. Shafica Karagulla-Dora Kunz kirjassaan ”Tsakrat ja ihmisen energiakentät” ovat pyrkineet lähestymään ihmisyyttä ja ihmisen sairauksia yhdistämällä (lääkärin) lääketieteen ja selvänäköisyyden. Kun Googleen laittaa hakusanaksi chakra, niin tulee yli kahdeksan miljoonaa hakuvihjettä. Theo Gimbel oli väriterapin uranuurtajia kirjoittaen asiasta useita kirjoja. Kurssillaan Suomessa hän toi esiin väriterapiaan liittyvän keskeisen yksityiskohdan, tarvitaan myös pieni määrä vastaväriä. Esimerkiksi jos kohonnutta verenpainetta hoitaa sinisillä vaatteilla, niin mukaan myös pieni oranssinen vaateosa.

Henkisen ihmisen, ihmisyyden, ihmisenä olemisen, tiedostaminen näkökulmalta on aivan keskeistä kaikkien tsakrojen tasapainoinen toiminta. Tsakrat ovat henkisiä energiakeskuksia, jotka mahdollistavat aineellisen elämän ja tiedostamisen. Materialismissa ajatellaan, että ihminen on pelkästään viettien vallassa oleva eläinolento. Tämäntapaisessa ajattelussa, esimerkiksi seksiasioissa, helposti unohdetaan, että ihminen on kokonaisolento ja seksissä pitäisi olla kaikki ihmisyyden, henkisyyden vivahteetkin mukana. Eli jos mies ja nainen heti suhteen alusta liiaksi painottavat seksiasioita, niin ihmissuhteen korkeammat rakkaudelliset ilmenemismuodot voivat jäädä täysin taka-alalle ja ihmissuhde jähmettyä kohtuuttoman pinnalliseksi.

Alan kirjojen mukaan kullakin tsakralla on aukaiseva pääväri ja sulkeva vastaväri. Tsakrat ovat liikkeessä olevia. Värit ja puhtaus vaihtelevat riippuen henkisestä kehityksestä ja suuntautumisesta. Ihmisen omat ajatukset, mielikuvat voivat estää ja tukahduttaa tsakrojen toimintaa tai päinvastoin auttaa niitä niiden toiminnassa.

Tietyillä äänivärähdyksillä on itse kuhunkin tsakraa aukaisevaa vaikutusta. Juuritsakrasta kruunutsakraan nämä äänteet ovat U, O (U:n ja O:n välimuoto), O, A, E, I, M. Huomaa tässä yhteydessä OM-sana, joka lausutaan AUM. Idässä tämän ajatellaan olevan Jumalan maailmakaikkeutta luova ja ylläpitävä sana-, ajatusenergia. Tämä sana lausuttuna yhdistää tai auttaa virittäytymään ihmistä näihin energioihin. Lausumalla äänteet A, E, I, O, U ihminen huomaa niiden vaikutuksen myös helposti omissa tsakroissaan, jotka puolestaan liittyvät läheisesti elämää ylläpitäviin energioihin.

Iegor Reznikoffin laulu ”Le Chant de Fontenay” on kaikkiin tsakroihin ja kehoon vaikuttava (saatavana musiikkikauppa Fuga Hki).

Musiikin lisäksi, myös A.E.I.O.U äänneyhdistelmää, OM-sanaa, symboleita sekä värejä on käytetty henkisinä avaimina rukouksen ja meditaation lisäksi vuosituhansia. Jeesus kehotti ensimmäiseksi etsimään Taivasten Valtakuntaa, luvaten että etsivä löytää, kolkuttavalle avataan. Avataara Amma tuo esiin näkemyksen, että jos ihminen ajattelee, keskittyy Jumaluuteen, jolla on muoto, niin ihminen kohtaa ensimmäiseksi Jumaluuden muotona, jos keskittyy Jumaluuteen, jolla ei ole muotoa, niin taivaskokemus on kuin sulautuminen tietoisena rakkauden, autuuden mereen, Luojan energiakenttään.

Ääneenkin liittyy muoto ja äänetkin voivat olla hajottavia ja tuhoavia, esimerkiksi disharmoninen musiikki ja puhekin voi olla viiltävää ja jääkylmää jne. On keskeistä inhimillisessä elämässä, kuinka sanat lausuntaan, eli sanat pitäisi lausua lempeästi ja hyväntahtoisesti.

Sanojen ja tekojen lisäksi, ajatukset, mielikuvat ovat luovia tapahtumia eli toiveet, päätökset, mielipiteet ovat "tilauksia" hyvässä ja pahassa. Henkisissä kirjoissa painotetaan erityisesti, että ihminen itse olisi alkusyy kohtaamiinsa tapahtumiin ja sattumatkin olisivat näennäisiä. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen, kohdaten ajatuksensa, sanat ja teot liittyvät läheisesti omiin ajatuksiin. Neale Walsch tuo esiin näkemyksen, että pelko ja siihen liittyvät pelon ajatukset ovat myös "tilaus" pelonkokemukseen.

Jos omaksuu mielipiteen, että on vain aineellinen keho, niin samalla takertuu ja tällä tavalla sitoutuu ennakkokäsitykseen tässä asiassa. Omat ajatukset tekevät mustan vaipan, jonka läpi totuuden valo ei pääse näkymään. On vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Jotta ihminen lähtisi selvittämään jotakin, niin pitäisi olla halua etsiä totuutta. Tähän tarvitaan hiven uskoa, "sinapinsiemenen" verran. Jos asiaa pitää mahdottomana, niin tämän vuoksi on vaikeata aktivoitua.

Pitäisi arvostaa totuutta ja olla valmis luopumaan omista mielipiteistä, mikäli huomaa niiden olevan totuuden vastaisia. Maallisesti ja persoonallisuuden näkökulmalta monet asiat vaikuttavat keskeisiltä ja arvokkailta, mutta henkiseltä näkökulmalta ovat usein harhaanjohtavia takertumia. On vastavuutta, jos näyttelijä alkaisi pitää totena näytelmän roolihahmoja ja näiden vuorosanoja. Yleinen mielipidekin voi olla hyvinkin harhauttavaa ja tarkoitushakuista. Esimerkiksi vielä meidän aikanamme tehdään mittaamattomia ympäristötuhoja hetkellisen rahanahneuden vuoksi.

Kristus-, taivaskokemuksessa Luojan rakkaudellinen läsnäolo voi ottaa hetkeksi muodon, minkä ihminen ymmärtää. Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä, on asiasta tietoinen tai ei. Tietoista yhteyttä sanotaan taivaskokemukseksi. Tämä on se osa elämänykseyttä, ihmisyyden henkistä olemusta, Jumalanpoika, minkä jokainen haluaisi kaikkein hartaimmin kokea. Korkein onni ja onnellisuus ei löydy mistään itsensä ulkopuolisesta vaan omasta Luojayhteydestä. Ihminen etsiin usein "viisasten kiveä" jostakin hyvin kaukaa tai jostakin hyvin vanhasta. Mikä on lähinnä ja arvokkainta, jää helposti huomaamatta.

Ajatukseen liittyy tunne ja päinvastoin tunteeseen ajatus, mielikuva. Ajatuksella ja tunteella on läheinen yhteys tsakroihin niitä avaavasti, auttaen tai tukahduttaen. Sama asia tulee hyvin esiin musiikissa. Musiikkiin liittyy lähes välitön tunnekokemus ja tällä tavallakin vaikutus myös tsakraan tai tsakroihin. Pitkäaikaisenkin henkisen keskittymisen, virittäytymisen pystyy hetkessä ”tuhoamaan”, purkamaan kielteisillä mielikuvilla tai tunnekuohulla, esimerkiksi suuttumalla.

Juuritsakraa(voimakeskus) avaavasti vaikuttaa rytmikäs musiikki, kuten rumpu- ja marssimusiikki, värinä punainen (toimivan tulivuoren), (härkä aktivoituu punaisesta väristä, matadorilla vastaavasti on korkean tsakran väri, esimerkiksi vaaleanvioletti), juurikeskusta symboloi raha. Sakraalikeskusta symboloi seksi ja se liittyy läheisesti sukuelimiin, sitä aktivoi musiikki, joka saa tunteet virtaamaan, kuten tango, flamenco, värinä oranssi.

Sisuspunostsakraa (3.s tsakra, solar plexus tsakra) musiikkina aktivoi rytmikäs musiikki, kuten rock ja pop, värinä aukaiseva on kirkas keltainen, kultainen väri. Sitä symboloi valta. Henkisissä kirjoissa tähän tsakraan yhdistetään läheisesti maallinen persoonallisuus, sillä on läheinen yhteys astraalikehoon, eli tunteisiin ja haluihin. Tähän tsakraan liittyy kehotietoisuutta. Kaikilla on kyky tuntea vatsallaan, esimerkiksi jokainen tiedostaa ainakin sairauden yhteydessä, mikä ruoka tuntuu sopivalta. Joillakin vatsa on kuin ”ilmapuntari”, tietäen, tuntien asioita jopa etukäteen. Tällä tsakralla tunnemme toisten ihmisten värähtelyä, kielteisyyttä, antipatiaa sekä vastaavasti sympatiaa. Se yhdistää ylemmät ja alimmat tsakrat, ja on myös läheisessä yhteydessä luontoon.

Kun puhutaan sympatiasta, antipatiasta, aavistamisesta, ennalta tietämisestä, musiikin säveltämisestä, rakkaudesta jne, niin aineellisten solujen sisäiset tapahtumat eivät pysty selittämään näitä tapahtumia. Esimerkiksi aivoja ärsyttämällä saadaan muistoja, muistikuvia vain menneistä tapahtumista.

Sydäntsakraa (Luoja löydetään sydämen rakkaudessa, ei maallisen mielen järkeilystä. Huomaa Jeesuksen sanat, että ihmisen pitää tulla lapsen kaltaiseksi.) aktivoi musiikki, joka saa rakkauden heräämään, sopusoinnun. Värinä vaaleanpunainen ja luonnonvihreä. Se yhdistää rakkaudella, tällöin on keskeistä tunne ja kosketus. Peruspyrkimys on lopulta jumalaisen rakkauden kaikkiallisen läsnäolon tiedostaminen, yhteyden saaminen Luojan sydämen kanssa.

Kurkkutsakraa (kommunikaation ja inspiraation keskus) aktivoi New Age-musiikki, uskonnolliset laulut, sen värinä on taivaan kirkas sininen.

Otsatsakraa (kolmas silmä, olemassa olevien tasojen tiedostaminen) aktivoi New Age-musiikki, klassilliset musiikkiteokset, kuten Bach. Sen värinä on indigonsininen. Kruunutsakraan yhdistetään hiljaisuus ja musiikki, joka johdattaa siihen, kuten gregoriaaninen musiikki. Sen värinä on vaaleanvioletti, valkoinen.

Kun ajatellaan henkistä virittäytymistä, niin yhdelle sopii yksi tapa, toiselle toinen. Sopiva musiikki saa ihmisen hetkessä korkeammalle kokemus-, tietoisuustasolle.

Ihminen voi virittäytyä monenlaisiin ajatuksiin, mielikuviin ja tunteisiin sekä tehdä ne tällä tavalla itselleen keskeiseksi ja tärkeäksi. On mahdollista luoda myös ajatuksin ja tuntein itselleen ”seuralainen”, esimerkiksi oma mielikuvituksellinen paholainen tai pelottava, kostoa, vihaa ja verta vaativa epäjumala. Maalliselle järkeilylle on suuri houkutus eriyttää uskonto alkulähteestään ja sekoittaa Jumala ja Jumalan tahto omaan tai oman järjestön valtapyrkimyksiin ja tällä tavalla naamioida omat halut ja toiveet. Korkeasti kehittyneet henkiset mestarit ovat aina, kautta aikakausien tuoneet esiin, että Luoja löydetään ja tiedostetaan rakkaudessa, rakkaus yhdistää. Kysymys ei ole älyllisestä tiedosta, opinkappaleiden uskomisesta. Elämä erilaisissa ilmenemismuodoissaan on Jumalan ilmentymää. Ihmisen näkökulmasta Luoja on elämän taustalla ilmeten myös henkisinä lakeina, ajatuksella mitä vapaan tahdon mukaisesti kylvää, niin sitä niittää. Ihmisellä on mahdollisuus valita myös tietoinen, kokemuksellinen Luojan läsnäolo.

On tärkeätä tiedostaa, että ajatus on luova, itseänsä toteuttava ”olio”, ajatus toistettuna voimistuu, erityisesti tunteen täyttämä, keskittynyt mielikuva on tehokas. Voimakastahtoinen ihminen voi suggeroida, ”noitua” ilmapiirin ja tehdä yhteisön yleisen mielipiteen suosiolliseksi mitä merkillisimpiin asioihin, esimerkiksi juutalaisvainot natsien aikana.

Kaikkien uskontojen perustarkoitus on auttaa ihmistä Luojayhteyteen. On inhimillistä etsiä viisasten kiveä myös joistakin erikoisista paikoista tai hyvin kaukaa, ”tähtien” takaa. Sisäinen viisaus, Luojayhteys on kuitenkin löydettävissä hyvin läheltä, lähempää kuin oma hengitys. Ihmisen pitäisi toimia aina yhteisymmärryksessä oman sydämensä viisauden kanssa.

Henkisen herkkyyden, tiedostamisen kehittyminen, henkinen avautuminen tapahtuu henkisten lakien mukaan automaattisesti kuten ruoan sulaminen. Henkisenä ravintona on ajatuksien ja tunteiden puhtaus, myötätuntoisuus sekä rakkaudellisuus, hyväntahtoisuus ajatuksissa, sanoissa sekä teoissa. Raamattu, Carl G. Jung, Neale Walsch ja lukemattomat muut henkisesti kehittyneet ihmiset korostavat, että ihmisen on mahdollista saada läheinen, konkreettinen, todellinen yhteys omaan henkiseen ohjauskeskukseensa, Luojaan (Kristukseen, sisäiseen itseen). Jeesus jopa painotti, että tähän pitäisi pyrkiä ensimmäiseksi. Jeesus toi tässä yhteydessä esiin mielenkiintoisen yksityiskohdan, Luojaa, Taivasten Valtakuntaa pitäisi lähestyä lapsen kaltaisesti eli tässä tilanteessa pitäisi maallinen mieli saada hetkeksi ”syrjään”, ihmisen pitäisi olla hetki ilman omaa ajattelua, mielipiteitä, ennakkoehtoja.

Läheinen Sieluyhteys ilmenee rakkautena, ilona, syvempänä henkisenä tiedostamisena, elämäntarkoituksen ymmärtämisenä, henkisinä kokemuksina, intuition astumisena elämään. Alice Bailey on välittänyt kirjassaan ”Tutkimus Valkoisesta Magiasta” tiedon, että esimerkiksi intuitiota ei ole tarkoitettu itsekkäisiin tarkoituksiin. Sen tarkoitus on auttaa ja kohottaa ihmiskuntaa.

Arthur M. Abellin kirjassa ”Talks with Great Composers” on myös Richard Straussin haastattelu inspiraatiosta. Straussin mukaan inspiraatiota on vaikeata kuvailla, koska se on luonteeltaan niin herkkä ja hienovarainen. Mutta kun hän on parhaalla inspiraation tuulella, niin tällöin on mukaansatempaavia visioita, joissa on läsnä korkeampi minuus. Tällaisina hetkinä on mahdollista käyttää ikuista ja ääretöntä energiaa, jonka minä ja sinä sekä kaikki elolliset jakavat. Uskonto kutsuu tätä Jumalaksi. Strauss tuo haastattelussa esiin myös suuren kiinnostuksensa ruotsalaisen mystikko Swedenborgin kokemuksiin.

(Filosofi Immanuel Kant on kuvannut kirjeessään Charlotte von Knobanchelle yksityiskohtaisesti Emanuel Swedenborgin näkyä Tukholman tulipalosta, minkä näyn yksityiskohdatkin voitiin myöhemmin vahvistaa. Tämä oli ilmeisesti Swedenborgin mystisistä kokemuksista kuuluisin.)

Tsakrat liittyvät elimellisesti tiedostamiseen. Äänivärähtelyt, musiikki heijastuvat tapahtumina kehossa, ajatuksissa ja tunteissa. Erityisesti musiikilla voi piristää, aktivoida, korjata masentunutta mieltä tai päinvastoin rauhoittaa ylikiihtynyttä tunnetilaa. Musiikki voi synnyttää ahdistusta, pelkoja tai päinvastoin nostaa ihmisen luovuuteen ja korkeisiin, rakkaudellisiin tietoisuustiloihin. Yhdelle sopii yksi musiikki ja toiselle toisenlainen. Suomalaisessa tutkimuksessa (Brain-tiedelehdessä) aivoinfarktista toipuminenkin nopeutui musiikkia kuuntelemalla.

Musiikki vaikuttaa myös ostoskäyttäytymiseen. Tätä käytetään hyväksi luomalla yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ostostapahtuman ja asiakaskunnan välille. Esimerkiksi tavaratalossa voi olla kohderyhmän mukaan erilaista musiikkia eri osastoryhmissä.

Musiikkia voi käyttää myös aktivoimaan vanhoja muistoja, "tunnehaavoja" käsittelyä varten. Mieltä voi jäytää vanhat tapahtumat tai torjutut ikävät kaltoinkohtelut, joihin ei löydy sanoja. Nämä voivat kuitenkin purkautua musiikkia kuunnellessa ja tällä tavalla on mahdollista vapautua niistä tunnetilan suoranaisissa purkauksissa tai heijastuksissa, kuten piirustuksissa tai maalauksissa.

Pekka Ervast kuvaa kirjassaan "Ajatuksen ja käden parantava voima" (luentosarja 1923), kuinka ihmisen sormenpäistä lähtee elinvoimaa. Ajatteleminen, kuvitteleminen lisää sen erittymistä. Rukouksella ja ajatusta keskittämällä voi myös vettä siunata ja antaa sille käskysanoja, esimerkiksi mitä parannusta sen pitää tehdä. Parantavaa vettä voidaan juoda tai käyttää voiteena. Ei voi parantaa, jollei usko siihen. Jos epäilee, niin asettaa oman ajatuksensa parantavaa voimaa vastaan. Parantajan pitäisi uhkua terveyttä sekä sielullisesti että ruumillisesti. Muutoin käytettävä elinenergia on epäpuhdasta.

Hoitotapahtumassa hoidettava kokee jonkinlaisen viileän tunteen. Sivelemistä pitäisi tehdä ylhäältä alaspäin. Sen voi tehdä myös vähän matkaa kehon ulkopuolella, silmien tasolta jalkoihin asti. Tämän jälkeen olisi hyvä puhdistaa kädet kuin niissä olisi vettä sormenpäissä. Sitten kädet voi viedä suuressa kaaressa takaisin lähtökohtaan. Missään tapauksessa ei saa nostaa käsiä pitkin kehoa takaisin. Oikea käsi sivelee potilaan vasenta kylkeä ja vasen oikeata. Ervastin mukaan elinenergia oikealla puolella on sinertävää ja vesemmalla punertavaa, ja parannettaessa punainen kaipaa sinistä ja sininen punaista. Magneettinen hieronta ei saisi kestää kuin 15-20 min.

Suggestiossa tai hypnoosissa päätekijänä on oma usko, jota pidetään totena. Itsesuggestiossa on usein vaikeutena, ettei usko itseään. Ervast korostaa kirjassaan, että yhtämittaa vaikutamme toisiimme. Tyyppillisesti vanhemmat käyttävät suggestiovoimia ohjatessaan lapsia. Hypnoottisessa tapahtumassa suggestion antajasta lähtee Ervastin mukaan astraalismentaalisainetta hypnotisoituun. Tämän vuoksi suggeroitu henkilö joutuu suggeroijan valtaan ja tottelee häntä ilman parempaa tietoa. Mitä sensitiivisempi henkilö on kysymyksessä, niin on sitä suurempi vaara, että suggeroija pääsee vaikuttamaan toiseen salakavalasti. Olennaista on, että hypnoosin syvetessä ihmiselle annetaan valta toisen ihmisen yli. Helena Blavatsky piti sitä tämän vuoksi mustana magiana. Hypnotisoija on aina voimakkaampi, tahdonvoimaisempi kuin hypnotisoitu. Joissakin lääketieteellisissä poikkeustapauksissa saadaan hypnoosilla hyviä tuloksia, esimerkiksi vaikean kivun hoidossa. Hypnotisoijan pitäisi olla moraalisesti korkeatasoinen.

Toisinaan hypnotisoitu saavuttaa korkeamman itsetietoisuuden ja pystyy tiedostamaan sekä kertomaan, mistä omat keholliset oireet johtuvat. Edgar Cayce, "nukkuva profeetta" pystyi vaivuttamaan itsensä transsitilaan ja tällöin selvänäköisesti antamaan tuhansille asiakkaille yksityiskohtaisia hoito-ohjeita, myös sairauksissa, joita lääketiede ei pystynyt hoitamaan. Usein edellisistä elämistä löytyi syitä nykyhetkeen oireisiin. Caycelle riitti asiakkaan nimi ja osoite. Caycen tulevaisuuden ennustukset ovat saaneet suurta huomiota.

Kehosta irtautumiskokemus on melko tavallista, jonka kymmenet ehkä sadat miljoonat ovat kokeneet. Kysymyksessä on lähes aina yllättävä, sattumanvarainen hetken tapahtuma. Ervast kuvaa kirjassaan (sivuilla 56-58) tutkija Durvillen hypnoosikokeita, joissa tämä pystyi vähitellen erottamaan tunne- eli astraalikeho hypnotisoidun aineellisesta kehosta. Tämä oli aluksi epämääräinen, sumumainen, joka vähitellen tiivistyi koehenkilön kehon näköiseksi haamumaiseksi olennoksi. Kirjan mukaan pystyttiin erottamaan myös astraalikehoon kätkeytyvä mentaalikeho (älykeho, mentaalivalo). Erottamisen ajaksi hävisi samalla ymmärrys, ajattelu, järki.

Kaikilla on psyykkisiä kykyjä, mikä aiheuttaa satunnaisesti henkisiä kokemuksia. Ihmisellä on syntymälahjana piilevä kuudesaisti. Kaikessa inhimillisessä kaikenaikaa kehitytään tai taannutaan, eräänä esimerkkinä ihminen etääntyy joka hetki Luojastaan tai lähestyy Häntä. Psykometrisen kyvyn omaava pystyy koehenkilön kosketuksesta esineeseen tai veteen saamaan yhteyden hänen auraansa ja tämän jälkeen kuvaamaan henkilöä. Kykyjen kehittyessä mukaan voi tulla telepaattisia kykyjä. Tällöin voidaan tehdä kohdehenkilöstä havaintoja etäisyydestä riippumatta. Yhteyden saamiseen voi riittää psykometrinen kosketus aurajälkeen.

Ihminen on kaikenaikaa (uni-, tunne-, mielikuvitus-,) astraalimaailmassa. Ajatukseen liittyy tunne ja vastaavasti tunteeseen mielikuva. Jokainen on huomannut, kuinka unen aikana omat ajatukset ja tunteet muuttavat havaintoja. Pekka Suominen on kirjoittanut kirjan "Unikuva, kielikuva, mielikuva". Tuhannet asiakkaat tullessaan ammattiauttajille kertoivat ensimmäiseksi unensa ja jälkeenpäin tarkistettiin, mitä tapahtui. Tietyissä unityypeissä oli osuvuus Pekka Suomisen luentotiedon mukaan lähes sataprosenttinen. Uni on omalla tavallaan tarkka symbolinen kuvaus jostakin asiasta. Siihen voi kätkeytyä myös varoitus, mitä pitäisi ottaa huomioon, mitä tulevaisuudessa tapahtuu jne. Olisi hyvä kirjoittaa selkeät unet muistiin, varsinkin samansuuntaiset unet viestittävät jotakin täsmällistä.

Kannattaa terävöityä, jos unessa näkyy arkkityyppisiä symboleita(koko ihmiskuntaa koskevia), kuten eläimiä, kasveja, värejä, ikivanhoja uskonnollisia symboleita. Kuoleman läheisyydellä on useita erilaisia symboleita. Kulkuväline unessa viestittää aina jotakin, samaten tien olemus, onko esimerkiksi esteitä. Talo kuvaa yleensä ihmistä. Pekka Suomisen mukaan rotta liittyy luustovikoihin ja taloudellisiin ongelmiin (huomaa tässä yhteydessä, kuinka rotta kuvataan usein pilapiirroksissa rosvona). Unikuvat liittyvät läheisesti elämäntilanteisiin, tehtyihin valintoihin, omaan sisäiseen ohjaukseen ja näin toisen on mahdotonta tietää, mistä on kysymys pelkästään unikuvien perusteella. Oma sisäinen ohjaus käyttää yleensä samoja symboleita viestittäessään samantyyppistä asiaa. Toisella sama symboli voi merkitä erilaista asiaa. Eräänä esimerkkinä lapsi voi nähdä olevansa uimassa aina ennen korkean kuumeen nousemista, toinen voi nähdä toisenlaista jne.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana Neale Walsch on kanavoinut useita kirjoja kommunikoinnista Luojan kanssa. Tässä unet on jätetty lähes huomiotta. Ihminen on kaikenaikaa Luojan läsnäolossa ollen monenlaisessa viestinnässä. Unet kertovat, missä ihmisenä mennään ja mitä pitäisi ottaa huomioon. Ihmisen järkeilyn vuoksi jokin tärkeä asia voi jäädä helposti huomaatta. Mutta nähtyään asian toistuvasti symbolisesti unessa, sen voi ymmärtää ja muuttaa omaksi ymmärrykseksi. Tällöin tämäntyyppiset unet jäävät samalla pois. Unien merkitys korostuu, jos maallinen mieli on ongelmien vuoksi sekasortoinen, apu on kuitenkin aina lähellä. Carl G. Jung pystyi suuren uniaineistonsa avulla osoittamaan, että ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, maallinen minä ja Itse(Luoja). Jungin mukaan tämä asia on koska tahansa todistettavissa. Ilmeisesti kiinnittämällä huomiota johonkin henkisen todellisuuden muotoon, niin samalla tämä ilmenemismuoto alkaa elävöityä.

Jokainen muodostaa erillisen astraalimaailmansa omilla ajatuksillaan ja tunteillaan ja on kuin pallon tai ajatuskuoren keskellä. Omat ajatukset heijastuvat takaisin kuin peilistä. Ihminen elää mielessään maallisesta todellisuudesta pientä maallista osamaailmaa, nähden mitä odottaa näkevänsä eli näkee maailman omien mielikuviensa, ajatuksiensa mukaisena. Vastaavasti astraalimaailmassa jokainen muodostaa oman mielikuvitusmaailmansa ajatuksillaan ja tunteillaan. Pekka Ervastin mukaan on olemassa näkymätöntä astraalisubstanssia, johon kaikki ajatukset pukeutuvat. Jokaisella ajatuksella on oma elämänsä, jokainen ajatus, joka erkanee ihmisen organismista näkymättömään maailmaan, pukeutuu omaan muotoonsa.

Henkisissä kirjoissa painotetaan, että pitäisi valita, mutta ei haluta. Jos haluajatus ei toteudu, niin se palaa takaisin lähettäjälle aiheuttaen tunnekehossa häiriöitä, ärtyisyyttä. Tästä esimerkkinä hävinneen urheilujoukkueen kannattajien riehuminen. Liikenne on kielteiselle tunnetilalle erityisen vaarallinen näyttämis- tai purkautumispaikka.

Olisi tärkeätä olla hyväntahtoinen, nähdä asiat parhainpäin, toivoa kaikille siunausta, iloa, myönteisiä asioita. Ihminen on olemukseltaan rakkausolento eikä tuhoava, kielteinen pimeyskeskus. Jos ajattelee kielteistä, niin huomaa itsessään levottomuutta, ahdistusta, ärtyisyyttä, pelkoja. Esimerkiksi jos joutuu kaltoinkohtelun kohteeksi, niin maallisesti on luonnollista muodostaa kostonhimoisia ajatuksia, joskus vuosikausiakin, mutta henkissielulliselta näkökulmalta nämä kielteiset ajatusluomukset heijastuvat takaisin vaikuttaen haitallisesti hyvinvointiin, terveyteen, tietoisuuteen ja ihmissuhteisiin.

Mitä enemmän virittäytyy astraalimaailman mataliin värähtelyihin, niin sitä ankeammaksi elämä muuttuu. Pitäisi olla hyväntahtoinen, harrastaa meditaatiota, rukousta, kuunnella kaunista musiikkia, katsella taideteoksia, lukea henkisesti kohottavia kirjoja, hakeutua tietoisesti tapahtumiin, missä on rakkautta, iloa ja yleensäkin kohottavia värähtelyjä, kuten musiikkitapahtumiin, myönteisiin teatteriesityksiin, balettiin, henkisiin tapahtumiin jne.

Henkisessä kehitystapahtumassa on perimmäinen kysymys, kuinka Sielu, korkeampi minä voi ilmentyä ihmisen kautta. Kuunteleeko ihminen valkoisia vai mustia enkeleitä. Pitäisi jättää huomiotta kielteiset houkutukset ja pyrkiä elämään sopusoinnussa Luojansa, rakkaudellisen viisauden kanssa.

Pekka Ervast ja Rudolf Steiner ovat käsittelleet useissa kirjoissaan selvänäköisyyttä. Rudolf Steiner on kuvannut yksityiskohtaisesti hengentieteellisiä keinoja, kuinka jokainen voi tulla henkisesti näkeväksi. Avataara Amma pitää joogatyyppistä henkistä tietä hyvin vaikeana, mikä aniharvoin onnistuu. Amma suosittelee rakkaudellista lähestymistapaa korostaen, että jokaisen on mahdollista maallisen elämän aikana kokea taivaskokemus oikealla elämällä ja noudattamalla tiettyjä periaatteita.

Ervastin mukaan astraalinen aistiminen on näkemistä. Ihmisen omat ajatukset ja tunteet vaikuttavat havaintoihin, katsotaan kuin vedenpinnasta heijastuvaa kuvaa. Häiritsevät ajatukset ja tunteet sekoittavat vedenpinnan Mielen pitäisi olla tyyni. Puhutaan mielen valkokankaasta. Tapahtuma nähdään kuvana tai elokuvamaisesti valkokankaalla. Tällöin joudutaan arvaamaan tai päättelemään, mistä on kysymys. Henkisessä näkemisessä pitäisi saada korkeammat tsakrat mukaan, silloin sisäisesti tiedetään, mistä on kysymys. Eli ulkokohtainen havainnointi muuttuu kohteen sisäiseksi tietämiseksi ja havainnoinniksi.

Joogasta

Hinduismin aatepohjalla kehittyi jooga. Raja-joogan harjoittamisen ohjeet ovat kirjallisesti olleet olemassa jo paljon ennen Jeesuksen syntymää. Joogassa on useita eri suuntauksia. Länsimaissa yleisemmät ovat hatha-jooga ja raja-jooga, missä jälkimmäisessä painotetaan enemmän meditaatiota. TM-liike on raja-joogan muunnelma. Intiasta joogameditaatio on levinnyt laajalle buddhalaisuuden välityksellä. Buddhalaisuudesta puhutaan hinduismin osana ja myös erillisenä liikkeenä. Zen-meditaation muodot poikkeavat jonkin verran alkuperäisestä raja-joogasta. Sanotaan, että jumalallinen opettaja Krisna neuvoo Bhagavad-Gitassa kuinka joogaa voi harjoittaa kaikissa arkielämän tilanteissa. Puhutaan myös työn joogasta (karma-jooga), tiedon joogasta, rakkauden joogasta, fyysisestä joogasta (hatha-jooga) ja kuninkaallisesta joogasta (raja-jooga).

Jooga tarkoittaa yhdistämistä. Puhutaan fyysisen, tunne- ja henkisen olemuspuolen yhdistämisestä. Jooga yhdistää ihmisen Jumalaan samadhissa. Tämä tarkoittaa jumaloivalluksen tilaa.

Valoheijasteen keskellä lisälöytö. ”paulamargareta”

 

Pohdintaa

Jokainen pitää omia ajatuksiaan oikeina, vaikka ne toisesta voivat olla hyvinkin virheellisiä. Ihminen pystyykin perustelemaan melkein mitä tahansa kiinnittämällä huomiota johonkin pieneen yksityiskohtaan tai vetoamalla jonkun mielipiteeseen. Totuuskin pyritään valjastamaan johonkin tarkoitukseen tai torjumaan, mikäli se ei sovi omiin tarkoitusperiin. Tämä tulee hyvin esiin myös uskonnollisissa liikkeissä eli poimitaan Raamatusta irrallisia tietoja ja keskeisin voidaan tarkoitushakuisesti unohtaa tai suorastaan kieltää.

Eräänä esimerkkinä ortodoksit ajattelevat, että sielu on ikuinen ja kuoleman jälkeen läheisten sielut rukoilevat korkeammassa tietoisuudessa tukea ja apua maalliseen elämään jääneille. Protestantit ajattelevat, että kuoleman jälkeen jäädään hautaan odottamaan viimeistä tuomiota. Kaikkien yhteisnousussa "jalostunut ruumis" (virallinen tulkinta) nousee haudasta ja tämän jälkeen on edessä yhteistuomio. Pappien mukaan edessä on iankaikkinen kadotus tai taivas. Tällaiseen pelko-oppiin liittyy aivan erityinen ansa takertua mielikuvituksen luomiin pelkokuvitelmiin haudassa odotteluun ja tämän jälkeen iankaikkisessa kadotuksessa kitumiseen. Henkissielullisesti ihminen kohtaa kuoleman jälkeen omat ajatuksensa. Ei saisi noitua itseään pelkokuvitelmin paikkoihin tai tilanteisiin, missä ei halua missään nimessä olla.

On keskeistä olla hyväntahtoinen, mitä paremmin pystyy tiedostamaan elämän rakkaudellista ykseyttä, niin sitä lähempänä on oman henkisen olemassaolonsa ja elämäntarkoituksensa ymmärtämistä. Puhutaan Jumalan palvelemisesta, mutta ihminen voi auttaa vain Jumalan ilmenemismuotoja eli auttaa elämää, toisia ihmisiä, toisia olentoja ajatuksillaan, sanoillaan ja teoillaan. Itseään kehittäessään pystyy auttamaan muita paremmin. Huomaa tässä yhteydessä Jeesuksen sanat, että mitä teette pienimmille, teette Hänelle. Toinen voi ymmärtää tämän koskevan vain ihmisiä, mutta esimerkiksi joogi voi ymmärtää tämän koskevan kaikkia eläviä olentoja.

Puhutaan henkisestä kehitystapahtumasta, mutta itse asiassa kysymys on henkisestä tiedostamistapahtumasta. On tärkeätä tietää asioita, mutta Luojaa ei voi löytää opillisesta tiedosta, toisten mielipiteistä tai edes tuhansista kirjoista. Luoja löytyy vain henkisessä, mystisessä kokemuksessa. Tällöin pitäisi olla läsnäoleva, keskittyen esimerkiksi rukoukseen, meditaatioon, ikoniin, musiikkiin, luonnon kauneuteen jne. Ei voi kokea, jos ajattelee. Maallisessa elämässä on taipumus elää ulkokohtaisesti. Tapahtumaa voi tietyllä tavalla verrata autolla ajamiseen, tässä elämää koetaan auton välityksellä. Auto vastaa kuvaannollisesti omaa ajatuskuplaa. Sekä autolla ajaessa että minäkokemuksessa tilanne muuttuu heti, jos hetkeksi pysähtyy, keskittyy, virittyy johonkin. Kun auton pysäyttää ja poistuu siitä hetkeksi, niin samalla huomaa toisen todellisuuden, tuntee auringon lämmön, tuulen lempeän henkäyksen, lintujen laulun, kukkien hajun, pieni kävelyretki avaa uuden maiseman jne. Henkissielullisesti rinnakkaistodellisuus on aina olemassa, mutta oma ajatusvirta sekä maallisten mielikuvien tulva estävät sen tiedostamista.

Mikä toiselle on väärä ratkaisu niin toiselle sama voi olla oikea riippuen elämäntilanteesta ja henkisestä kehitysasteesta. Esimerkiksi toinen voi huomata eläimellä kauniin turkin ja voi pitää sen ottamista itselleen aivan luonnollisena. Toinen ei haluaisi tehdä vääryyttä millekään elävälle olennolle. Toinen voi pitää eläimen syöntiä kauhistuttavana ja toinen, esimerkiksi eskimo ei välttämättä edes mieti koko asiaa jne. Jokainen tietää sydämessään, onko teko moraalisesti oikea, rakkaudellinen, itsekäs vai epäitsekäs.

Luoja on Mieli, tajunta, tietoisuus, joka sisältää kaiken. Ihmisen näkökulmalta Jumala on myös tahto, voima, rakkaudellinen energiakenttä, aura, valo, rakkaudellinen viisaus ja ohjaus, mikä ilmenee aineellisina ja henkisinä lakeina. Luojan kokemista sanotaan taivaskokemukseksi, missä ihminen sulautuu tietoisesti rakkaudelliseen valomereen. Jumalan yhteydessä puhutaan kolminaisuusopista eli Jumala ilmenee kolmella eri tavalla. Puhutaan esimerkiksi Taivaallisesta Isästä, Äidistä, Pojasta.

Luojalla ei ole sellaista muotoa, minkä ihminen ymmärtäisi. Luoja ottaa halutessaan kuitenkin muodon, minkä ihminen voi ymmärtää. Ehkä tähän liittyy käsitys personoituneesta Jumalasta. Eräänä esimerkkinä Judith Cornellin kirjassa Amma (Basam Books Oy, 2003) kuvataan Amman Jumaläidin kohtaamista meditaatiossa seuraavasti: ”Yhtäkkiä hänen eteensä ilmaantui loistava valopallo, punainen kuin laskeva aurinko. Tämän valokehrän taustaa vasten ilmestyi luomoava Jumalatar kaunis kruunu päässään.” "Hän tunsi jumalallisen Äidin sulautuvan häneen kuin tuhat aurinkoa.”



Kuvateksti. Kirkkotaulu Pariisissa. Tässä taiteilija kuvaa Pyhän Hengen olemusta kirkollisena symbolina kyyhkysenä.

Olisi tärkeätä antaa Luojalleen tilaa mielessään. Maalliset mielikuvat uudet ja vanhat pyrkivät automaattisesti täyttämään mielen. Minän tulisi aktiivisesti ohjata mieltään ja mitä siinä ajattelee, mihinkä sen kohdistaa. Ei saisi odottaa joskus tulevaisuudessa tapahtuvaa oikeata hetkeä henkisille asioille tai tehdä mielessään ennakkoehtoja. Tällöin elämän hienovaraiset, kultaiset hetket voivat lipua ohi huomaamatta.

Ajatus on tavattoman voimakas hyvässä ja pahassa. Hypnoosikokeissa tulee hyvin esiin, kuinka mielessä totena pitämä ajatus estää havaitsemasta aistitodellisuuttakin. Ei saisi noitua itseään toisten tarkoitushakuisilla mielipiteillä, vain totuus on ajanmittaan tärkeätä ja kestävää. Avataara Amma korostaa kirjoissaan, että pitäisi olla kaikenaikaa tarkkaavainen, mitä ajatuksia mieleensä hyväksyy, mitä ajattelee. Neale Walsch painottaa kirjoissaan, että ihminen on luova olento ajatuksin, sanoin ja teoin, kohdaten luomisensa. Jeesus korosti, mitä kylvää, niin sitä niittää.

Ihminen on kaikenaikaa Luojan läsnäolossa, Tämän huomionkohteena, energiavirtauksessa, ilman tätä ei olisi elämää, tajuntaa, ajattelua. Olisi hyvä olla läsnäoleva ja tarkkaavainen eikä uppoutuneena vanhojen ajatuksien sekä kokemuksien loputtomaan oravanpyörään. Mieleen mahtuu vain yksi ajatus tai kokemus, ei voi kokea, jos ajattelee. Henkinen kokemus on aina yllättävä ja odottamaton. Elämä on täynnä ihmeitä, henkisiä virikkeitä, jos niiden antaa tulla mieleensä.

Kaikkea voi pyrkiä havainnoimaan ja tulkitsemaan vain ulkokohtaisesti, älyllisesti, mutta voidaan myös virittäytyä sisäiseen puoleen. Esimerkiksi kun vauva ääntelee, niin voidaan keskittyä myös lapsen ääneen. Voidaan huomata lapsen kertovan täsmällisesti omalla tavallaan mahdollisesta nälästä, janosta, vaipat voivat olla liian kosteat, kakka voi vaivata, haluaa päästä syliin jne.

Kaikkeen maalliseen liittyy myös henkissielullinen puoli. On keskeistä, mitä ajatuksia mieleensä valitsee ja vaalii. Ajatus ajateltuna voimistuu, erityisesti tunne energisoi sitä. Jokainen on ajatuksiensa kaltainen. Ihminen on herkkä kokemaan pelon rakenteita ja maallisella mielellä on vetovoimaa valita niitä. Tulee helposti noidankehä, tunne voimista ajatusta ja päinvastoin.

Ihminen on kaikenaikaa vastakkaisten voimien välissä, esimerkiksi mitä enemmän kallistuu kehoon ja persoonalllisuuteen liittyviin asioihin, kuten rahaan, omistamiseen, valtaan, kunniaan, niin sitä enemmän menetyksen pelko astuu kuvioihin ja vastaavasti pelon rakenteet lisääntyvät Mielen takertuessa etenevästi maallisuuteen niin vastaavasti Luojayhteys mielessä heikkenee. Rakkaus ja pelko ovat toistensa vastapareja.

Avataara Amma korostaa, että kaikessa mitä ihminen kohtaa on kuitenkin taustalla Luojan rakkaudelliset kasvot. Pekka Ervast painottaa, että ihminen on saanut kaiken hyvän pahan kautta, valkoiset ja mustatkin enkelit ovat Jumalan palvelijioita mahdollistaen valinnanvapauden. Kohtaamalla oman luomisensa, tekojensa kielteisyyden valitaan omien kokemuksiensa viisastuttamana ennemmin tai myöhemmin hyväntahtoisuus.

Pitäisi olla tasapainossa Luojansa, oman rakkaudellisen ohjauskeskuksensa kanssa. Henkisyys tarkoittaa juuri sitä. Kun rakastaa Luojaa, niin alkaa arvostaa Luojan ilmenemismuotoja ja pyrkii valitsemaan hyväntahtoisuuden sekä rakentavia vaihtoehtoja tuhoavien asemasta. Joogit ovat vieneet tämän elämänkunnioituksen koskemaan kaikkia elämänmuotoja. Sanonta "tunne itsesi" tarkoittaa tasapainoa oman henkisen olemassaolonsa, Luojansa kanssa.

Korkeat henkiset värähtelyt ovat vaikeammin tiedostettavissa, mutta Luojaan, rukoukseen, pyhiin sanoihin, lauluihin, pyhiin paikkoihin ja tilaisuuksiin, mantroihin, uskonnollisiin tauluihin liittyy erityisen voimakas sisäinen puoli eli selkeä kosketus ihmisen sisäisiin tuntoihin. Tämän voi suoranaisesti kokea vastakaikuna, sisäisinä värähtelyinä, rauhana, tasapainoisuutena, onnellisuutena, hetkellisenä tiedostamisen kohoamisena, oivalluksia, rakkaudellisena tunteena sekä mahdollisesti suoranaisena henkisenä kokemuksena. Tällainen tapahtuma itsessään puhdistaa ihmistä, edistää sisäistä heräämistä ja henkistä kasvua.

Vain keskittymällä, eläytymällä hetkeksi ilman omaa ajattelua eli näin avautumalla omasta ajatuskuoresta voidaan tapahtuma muuttaa sisäiseksi kokemukseksi. Uskonnollisesta kokemuksesta ja mielikuvasta saa koko elämän kantavan voiman palauttamalla asia ajoittaisesti mieleen.

Henkisesti kaikki on ykseyttä. Maallisesti kaikki nähdään erillisenä. Ihmisen kehokin alkaa yhdestä solusta ja lopulta on sata miljardia erillistä solua. Kun tiedemies katsoo avaruutta, niin voi ajatella, ettei tällä voi olla tekijää. Mutta yksi ainoa aito henkinen tapahtuma tai henkinen valokuva osoittaa materialistisen maailmankuvan harhaopiksi.

Vuosia sitten Turussa eräs iäkkäämpi rouva antoi kuvan, jonka oli ottanut kissastaan keinussa. Kuvaan tuli henkinen yllätyslöytö. Rinnakkaistodellisuuden olemassaolosta on lukemattomia näyttöjä. Henkiset valokuvat ovat kuitenkin lähes aina sattumalöydöksiä eli niiltä puuttuu tieteen vaatima toistettavuus.

Kirkkohistoriasta

Jeesus korosti, että "Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä" "Etsikää ensin Taivasten valtakuntaa", "Etsivä löytää", "Kolkuttavalle avataan" eli kysymyksessä on oma henkinen tie, pyrkiminen oman Luojayhteyden kokemiseen, valaistumiseen, taivaskokemukseen. Alkuseurakunnissa (esim. Joh.14 ja 1Kor.12-14) oli pyrkimys Pyhän Hengen opetuksiin, tämän alkuvaiheen jälkeen tapahtui "vallanvaihto" (ajatuskulkuna, että Pyhän Hengen opetuksia ei tarvita, koska papit puhuvat Pyhän Hengen puolesta). Kristinuskon opit ja käsitykset ovat yhteneväisiä mitä suuremmassa määrin gnostilaisuuden kanssa, mikä puolestaan liittyy läheisesti buddhalaisuuteen. Esimerkiksi uskontotieteiden professori Elaine Pagels on tuonut esiin näkemyksen kirjassaan ”Gnostilaiset Evankeliumit” (Art House, 2006), että ”Tuomaan evankeliumissa” voitaisiin sanat Jeesus ja Buddha vaihtaa keskenään.

Vuorisaarnassa Jeesus opettaa mm. seuraavasti; ”jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: `sinä tyhjänpäiväinen`, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: `Sinä hullu`; on ansainnut helvetin tulen.” Tämän jälkeen Jeesus korosti riitapuolen kanssa sopimista, muutoin joutuu maksamaan viimeisenkin rovon. Jeesuksen opetuksissa on aivan keskeistä henkilökohtainen vastuu, mitä kylvää, niin sitä niittää. Esimerkiksi kirkolliset käsitykset, että asiaan liittymätön, ulkopuolinen henkilö voisi antaa toisen ihmisen synnit anteeksi (kuten pedofiili kertoisi lapselle saaneensa papilta synnit anteeksi ja kaikki asiat olisivat tämän jälkeen hyvin) tai Jeesus veriuhrina pesee, puhdistaa, sovittaa ihmisen, ihmiskunnan synnit, ovat aivan päinvastaisia Jeesuksen opetuksien kanssa. Jeesus kertoi Vuorisaarnassa elämäntavat, kuinka palataan Taivasten Valtakuntaan ja kehotti lisäksi pyrkimään läheiseen, kokemuksellisen yhteyteen neuvojen sekä johdatuksen saamiseksi Kristuksen henkimaailmasta, Taivasten Valtakunnasta.

Raamatussa Jumala on ilmoittanut profeetta Jesajan välityksellä (Jes:1) olevansa kyllästynyt teurasuhreihin, elämällä hyvyydessä ja totuudessa veriruskeat synnit tulevat lumivalkeiksi. Käsitys, että maailmankaikkeuden Luoja olisi tarvinnut veriuhrin sovitusuhrina sovittamaan tuhansien miljoonien ihmisten tulevatkin synnit, on aika eriskummallinen. Käsitys on jopa täysin päinvastainen, mitä Jeesus puhui. On aivan eri asia uhrautua kuolemaan valon lähettiläänä, valon asian vuoksi ihmisten, ihmiskunnan saamiseksi takaisin tielle Taivasten Valtakuntaan kuin olla ihmiskunnan syntien sovitusuhri, kirkollinen ”syntipukki”, missä opissa Jeesuksen uhriveri pesee sijaissovittajana kaikkien synnit kuin synnit puhtaaksi. (Tässä on jopa lähellä vaikutelma, että pimeitä, synnillisiä asioita voi tehdä ilman omaa vastuuta, koska Jeesuksen uhriveri kuitenkin hoitaa kaiken.)

MTV Fakta on esittänyt keväällä 2009 useamman kerran ohjelman, missä käsiteltiin alkuseurakunnan tapahtumia uusimman tiedon valossa. Monet kirkolliset käsitykset muuttuvat tässä valossa hyvin arveluttaviksi. Esimerkiksi Jeesusta pidettiin ylimaallisena tiedonantajana, mutta Jeesusta ei pidetty ihmisten syntien sovittajana. Kristus ei ilmesty viimeisenä päivänä taivaasta, vaan Kristus on henkilökohtainen kokemus, ilmestys eli Ihmisenpoika on sisimmässämme. Juudaksen evankeliumissa Juudaksen ja Jeesuksen suhde poikkeaa täysin kirkollisesta mielikuvasta. Juudas kutsui sotilaat Jeesuksen kehotuksesta. MTV Fakta ohjelmassa kiinniteettiin huomiota, että Jeesus tietoisesti vaaransi henkessä julkisella esiintymisellä Jerusalemissa kyseenalaistamalla auktoriteettiasemassa olevia.

(Jos Jeesuksen kuolema ei olisi ollut julkinen, niin esiintymiset kuoleman jälkeen olisivat olleet epäuskottavia.)

Uusien kirjoituslöytöjen perusteella Maria Magdalenalla oli aivan erityinen asema alkuseurakunnassa. Hän sai Jeesukselta aseman ja viisautta, mitä muut eivät saaneet. Suurin auktoriteetti alkuseurakunnassa ei ollutkaan Pietari vaan Maria Magdalena. Kuolemansa jälkeen Jeesus ilmestyikin ensimmäiseksi Marialle, siitä nimitys apostolien apostoli. Maria Magdalena oli gnostilaisuudessa keskeinen henkilö. Tässä pyrkimyksenä on henkilökohtainen taivaskokemus, valaistuminen eli Kristuksen, Luojan kokeminen.

MTV Faktan ohjelman mukaan Rooman kirkko teki paavien johdolla loputonta herjakampanjaa tehdäkseen Maria Magdalenasta prostituoidun, syntisen naisen ja tällä keinolla perusteen torjua naisia kirkollisista johtajaviroista sekä mitätöidä gnostilaisuutta. Rooman kirkon tarkoitus oli hallita ihmisiä eikä valistaa.

Naispappeuden puolesta löytyy mielenkiintoinen yksityiskohta Roomalaiskirjeen lopussa, missä Paavali luettelee 26 kirkollista johtajaa, joista seitsemän ensimmäisen joukossa on neljä naista, ensimmäisenä sisar Foibe. Kirjalöydöksien mukaan alkuseurakunnassa naiset toimivat miesten kanssa kirkollisina johtajina, apostoleina, profeettoina jne.

Rooman kirkko aloitti tapahtumaketjun, missä maallistettiin kirkko monella eri tavalla, esimerkiksi torjumalla Jeesuksen ja Paavalin tarkoittama läheinen yhteydenpito Pyhään Henkeen ja Kristukseen. (Kaikki tieto henkimaailmoista tulee ihmisen kautta. Jos olisi suora tiedonsiirto, niin ei olisi vapaata tahtoa. Kristuksella on vain yksi mieli.) Rooman kirkko ei suvainnut kilpailevaa auktoriteettia. Oma kirkonoppi ja kirkonjohdon tulkinnat korotettiin korkeimmaksi auktoriteetiksi, kaiken kriteeriksi. Mikä tahansa pyrkimys tai mielipide voitiin halutessa torjua pakanaoppina tai paholaisen juonina.

Kirkkoisät poistivat uskonnosta kirkon kannalta ”harhaoppiset” käsitykset, kuten jälleensyntymisen ja samalla luotiin otollinen ilmapiiripiiri mielivallalle. Raamatussa ei missään kielletä jälleensyntymistä, päinvastoin Jeesus ottaa tämän esiin Johannes Kastajan yhteydessä. Rooman kirkko otti jo alkuvaiheessa ankaran asenteen kaikessa kirkollisessa oikeaoppisuudessa. Kirkkohistoriassa käy ilmi, kuinka jo 300-luvulla aloitettiin kirkon opista poikkeavien tai arvostelevien systemaattinen vaino, joka huipentui tuhat vuotta myöhemmin inkvisitiossa ja noitavainoissa. Tämä pitkäaikainen pelolla hallitseminen vieläkin heijastuu moniin asioihin, esimerkiksi jotkut vieläkin luulevat, että vain paholainen voi henkimaailmasta lähestyä ihmistä.

Uskontunnustuksessa sanotaan: ”uskon ruumiin ylösnousemiseen”. Tässä mielessä eräänä erikoisena yksityiskohtana oli kerettiläisten polttaminen. Ideana oli todennäköisesti Rooman kirkon yritys estää harhaoppisten ylösnouseminen eli taivaaseen pääsy, kun tällä menetelmällä tuhottiin kerettiläisten maallinen ruumis. Rooman kirkon mukaan Jeesuksenkin taivaaseen ylösnouseminen tapahtui aineellisessa ruumiissa.

Kirkko korostaa, että informaatio henkimaailmasta olisi tapahtunut tuhansia vuosia sitten ja pappien tehtävä on kirkon oppien mukaan selittää tällöin annetut Pyhän Hengen, Luojan viestit. Papit ovat tietyllä tavalla Jeesuksen työn jatkajia ja on yllättävää, että kirkko suhtautuu henkisiin kokemuksiin, yhteyteen omaan alkulähteeseen tällä tavalla kielteisesti, vaikka nimenomaisesti Raamatussa sekä VT:ssa että erityisesti UT:ssa kehotetaan useassa eri kohdassa hakeutumaan todellisiin henkiyhteyksiin Kristuksen Valtakunnan kanssa henkisen johdatuksen ja oikean henkisen tiedon saamiseksi. Kirkollisessa ajattelussa monet epäolennaiset asiat on tehty tärkeiksi ja päinvastoin monet keskeiset asiat on hukutettu epämääräiseen dogmiviidakkoon, esimerkiksi Kristuksen kokeminen mystiikassa on protestanttisen kirkon vanhurskauttamisopin vastaista. Tämä kokemus on kuitenkin arvokkainta, minkä ihminen voi kohdata.

Jeesuksen lisäksi apostoli Paavali erityisesti painotti kokemuksellisten henkiyhteyksien tärkeyttä suorana tiedonlähteenä Kristuksen henkimaailmasta. Esimerkiksi profetoinnista Paavali toi esiin näkökulman, että sitä saa arvioida ja kehotti pitämään sen, mikä on hyvää. Ilmeisesti kirkko ei halua profetointia kilpailijakseen, vaikka informaatio tulisi kuinka korkealta tasolta tahansa. Profetoinnin estäminen on kuitenkin Raamatun (Paavalin) mukaan Jumalan tahdon vastaista.

Kirkollisessa ajattelussa luodaan keinotekoisilla oppirakennelmilla, kirkonopeilla ja tarvittaessa kirkkolakiin vetoamalla suoranaisia esteitä ihmisen ja Kristuksen välille eli toimitaan päinvastoin kuin Raamattu, Jeesus ja Paavali kehottivat tekemään. Toisin sanoen Jeesuksesta, Kristuksen rakkaudesta ja taivaasta saa puhua rajattomasti, mutta yhteyteen pyrkiminen ja kokeminen on kirkon oppien vastaista. Kun vastakkain on Jeesuksen selvät, yksiselitteiset kehotukset ja Lutherin mielipiteet, niin kirkko valitsee Lutherin mielipiteet.

Nokian Missionin irtauduttua kirkosta arkkipiispa Jukka Paarma korosti 30.03.08 HS:issa, että liikkeessä on käsityksiä, mitkä eivät vastaa luterilaisen kirkon käsityksiä. Toisessa yhteydessä tuotiin esiin kanta, että kirkolle on tärkeintä kirkon oppi. Nokia Missio on saanut vuorollaan kokea kirkollisen kielteisyyden ja torjunnan yrittäessään tuoda henkisiä kokemuksia, elävää kristillisyyttä kirkolliseen toimintaan.

Ortodokseilla on määrätietoinen pyrkimys Hengen kokemiseen. Tässä ikonikin on apuväine, suoranainen ikkuna Kristuksen henkimaailmaan. Roomalaiskatolisilla on rakkaudellinen Maria välittäjänä Kristuksen luokse. Marian ilmestys on aivan erityinen armonosoitus. Ihminen antaa kaikille aatesuuntauksille kasvot. Jeesus toi 2000 v. sitten aikansa ulkokohtaiseen uskonnollisuuteen mystisen puolen, sisäisen kokemisen, hengellisyyden, taivaskokemuksen mahdollisuuden jokaiselle. Silloin Jeesus ja hänen kanattajansa pyrittiin eliminoimaan kaikin mahdollisin keinoin juutalaisten oikeaoppisten toimesta.

Protestanttinen kirkko haluaa myös kieltää tämän sisäisen puolen, henkiset kokemukset Kristuksen henkimaailman kanssa. Lutherin käsityksistä on tehty oikeaoppisuuden kriteerit. Ilmeisesti luterilaisuus olisi aivan toisenlaista, jos Luther olisi arvostanut hengellisyyttä, kuten Paavali.

The Baltic Guide lehdessä (elokuu 2011) kirjoitettiin luterilaisuuden olevan Virossa suurin uskonto, mutta toisaalta Viro on Euroopan vähiten uskonnollinen maa. Erään suomalaisen tutkimuksen mukaan mahdollisesti miljoona suomalaista ei usko Jumalaan. Uskonnon kokeminen elämän ulkopuolisena, vähän koskettavana asiana on aivan erityinen kirkollinen haaste. Nykyajan koulutus-, tieto- ja ymmärrystaso tekevät tähän aivan uuden haasteen. Esimerkiksi koulutusta saanut ei pysty uskomaan sokeasti selvästi totuuden vastaisia asioita, kuten esimerkiksi iankaikkiseen kadotukseen Luojan, Kristuksen kokemisen estäminen vetoamalla kirkon oppiin on kirkon puolelta vastoin kaikkea inhimillistä ymmärrystä ja vielä vastoin Raamattua, Jeesuksen ja Paavalin suosituksia.

Jeesus painotti keskeisesti rakkaudellista, henkistä elämäntapaa, erityisesti korostaen henkisiä kokemuksia, sisäistä tiedostamistapahtumaa, Luoja-, taivaskokemusta ja päinvastoin ei arvostanut ulkokohtaisuutta, muotoa, rituaaleja, sokeaan uskoon perustuvia opinkappaleita. Esimerkiksi Suomessakin on lukuisat sairaat vastasyntyneet kuolleet jouduttuaan pitkään rekimatkaan kovassa pakkasessa saadakseen kasteen ja välttyäkseen näin iankaikkiselta kadotukselta.

Jeesus lupasi, että epäselvässä asiassa annetaan kysyttäessä oikea tieto Kristuksen henkimaailmasta. Protestanttisessa kirkossa Jeesus, Kristus, Kristuksen henkimaailma on kuitenkin työnnetty syrjään kokemuksellisena, elävänä yhteytenä, tiedon lähteenä. Tämä yhteys olisi kuitenkin mitä tärkein myös virheellisten käsityksien korjaamisessa. Esimerkiksi Johannes Kastaja oli Jeesuksen mukaan jälleensyntynyt Elias, josko tämä jälleensyntyminen on mahdollista muillekin.

Pekka Ervast kirjassaan "Jeesus Kristus Maailman Vapahtaja" kirjoitti myös iankaikkisesta kadotuksesta. Hän korostaa kirjassaan, että kreikankielinen sana "aionios" tarkoittaa rajallista aikaa, yhtä aikakautta, ei iankaikkisuutta. Jeesuskin puhui Hyvästä Paimenesta, joka löytää viimeisen eksyneen lampaansa.

Neale Walsch ensimmäisessä kirjassaan "Keskusteluja Jumalan kanssa" (WSOY, 1999) sivuilla 85 ja 86 kanavoi mm. seuraavasti: "Useimmat Uuden testamentin kirjoittajista eivät olleet eläissään tavanneet eivätkä nähneet Jeesusta." "Raamatun kirjoittajat olivat lujia uskossa ja suuria historiankirjoittajia. He kertoivat edelleen tarinoita, jotka olivat kulkeutuneet heille ja heidän ystävilleen toisten, vanhempien, kautta kunnes lopulta laadittiin kirjoitettu versio." "Kirkkoja" oli jo ennestään kohonnut Jeesuksen opetusten ympärille, ja kuten aina tapahtuu, kun ihmisiä kokoontuu voimallisen aatteen ympärille, jotkut ihmiset päättivät mitä osia Jeesuksen tarinasta kerrotaan ja miten. Tätä valitsemista tapahtui Raamatun ja evankeliuminen kokoamisen, kirjoittamisen ja julkaisemisen ajan." "Vielä useita satoja vuosia alkuperäisten kirjoitusten syntymisen jälkeen kirkko päätti mitä oppeja ja totuuksia hyväksyttäisiin senhetkiseen viralliseen Raamattuun ja mitkä olivat "epäterveitä" tai luonteeltaan sellaisia ettei niitä voinut vielä paljastaa suurille joukoille."

Lisää aiheesta


Riitta Wahlström. Vortex

Kristinuskon sisimmästä olemuksesta

Inhimillisessä elämässä kaikkia tapahtumia voi katsoa ulkokohtaisesti, älyllisesti, materialistisesti tai myös sisältäpäin, henkisesti. Esimerkiksi rukouksen ja pyhät sanatkin voi ajatella ja sanoa ulkokohtaisesti, mekaanisesti, pelkkinä sanoina tai niihin voi myös eläytyä. (Tähän henkiseen näkökulmaan liittyy lisäksi oivallus, että sekä hyvien että huonojen, kipeiden kokemusten taakse kätkeytyy henkinen viesti.)

On keskeistä tiedostaa, että ajatus, mielikuva sekä tunne ovat luovia voimia, jotka pyrkivät toteutumaan käskysanoina sekä hyvässä ja pahassa. Ei saisi luoda omaksi todellisuudekseen mitään olemattomia, mielikuvituksen pelkokuvitelmia, joita käytetään kuitenkin usein, esimerkiksi uskonnollisissa liikkeissä seurakuntalaisten pelkohallintakeinoina.

Jeesuksen toiminnassa oli aivan keskeistä Luojayhteyden tuominen julkisuuteen, kaikille todelliseksi, kokemukselliseksi mahdollisuudeksi sekä virheellisen, etäisen, usein vihaan ja kostonhimoon perustuvan Luojakäsityksen korjaaminen. Jeesus ei kuitenkaan perustanut kirkkoa eikä papistoa, vaikka ne saivatkin voiman ja idean Jeesuksen opetuksista.

Kirkon opeissa korostuvat tietyt uskonnolliset näkökulmat, esimerkiksi ihmiskunta olisi saanut Jumalan erityistä epäsuosiota perisynnin vuoksi. (Henkisissä kirjoissa tämä paratiisiin yhdistetty perisynnin muodostuminen, symbolisen käärmetapahtuman yhteydessä, liitetään usein vapaan tahdon syntymiseen ihmiskunnassa.) Kirkko-opin kuvauksen mukaan Jumala suhtautuisi tämän perisynnin vuoksi ihmisiin mielivaltaisesti, ankarasti ja suoranaisen kostonhimoisesti. Kirkon mukaan tästä ahdingosta pelastus ei olisi ihmisen teot vaan ainoa pelastus olisi Jumalan armo, jonka saamisessa aivan keskeistä on osata sanoa tiettyjä sanoja ja uskoa tiettyjä kirkko-opin uskonkappaleita. (Raamatun mukaan Jumala on tehnyt ihmisen omaksi kuvakseen, tässä tulee vaikutelma, että ihminen on tehnyt Jumalan omaksi kuvakseen.)

Jeesus korosti oikeiden elämäntapojen tärkeyttä, ihmisen omaa pyrkimystä (Vuorisaarna). Lisäksi Jeesus kehotti pyrkimään omaan henkiseen kokemukseen, henkiseen yhteyteen Taivasten Valtakunnan (ja tämän sanansaattajien) kanssa. Usein kirkkouskonnossa tuodaan esiin näkemys, että Jumala kuulisi ihmisen rukouksen eli olisi yksisuuntainen vuorovaikutus. Toisensuuntaiseen vuorovaikutukseen, henkisiin kokemuksiin ja henkiyhteyksiin kirkko suhtautuu kuitenkin erityisen nihkeästi, usein suoranaisen vihamielisesti. Sekä maallisissa että henkisissä asioissa erinomainen kriteeri on Jeesuksen sanat, että hedelmistä puu tunnetaan. Taivasten Valtakunnan viestit johdattavat ihmistä Luojan luokse sisältäen totuutta, rehellisyyttä, epäitsekkyyttä, toisten auttamista, rakkautta, myötätuntoa, elämänkunnioittamista jne.

Isä meidän rukouksessa sanotaan mm. ”Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maanpäällä”… eli kristityt ihmiset kaikkialla toivovat ja rukoilevat toistuvasti Jumalan tahtoa maanpäälle. Jumala ei kuitenkaan aineellistu ja tällä tavalla kerro tahtoansa ja toiveitansa. Hengen välitön informaatio tapahtuu aina ihmisten vastaanottamina henkisinä kokemuksina, havaintoina ja viesteinä ihmisten tiedostamisen kautta, kuten jo Raamatun sanansaattajat ja myös Jeesus esimerkeillään osoittivat. Luoja on antanut jokaiselle ihmiselle henkisiä kykyjä, joita pitäisi kehittää (esimerkiksi ei kukaan osaa soittaa viuluakaan ilman harjoitusta). Kirkon organisaation edustajat pyrkivät näkemään henkisissä kokemuksissa, henkisyyden ilmenemismuodoissa vain paholaisvaaroja, jopa rakkautta, valoa, iloa, totuutta ja parannusta tuovissa enkeleissä. Tällä tavalla pyritään estämään jo alkuvaiheessa yhteyden luomista Taivasten Valtakuntaan (huomaa Jeesuksen kehotus: ”Etsikää ensin Taivasten Valtakuntaa. Etsivä löytää. Kolkuttavalle avataan.” ) ja estetään Jeesuksen ja Luojan tahdon ja toiveiden ilmenemistä. Kirkollisen organisaation pitäisi puolustaa totuutta, henkistä kehitystä ja henkisyyden ilmenemistä, mutta käytäntö on aivan muuta.

On sinänsä mielenkiintoista, että hindut, islamilaiset, juutalaiset ja kristityt palvovat samaa, yhteistä Jumalaa (ja ovat käyneet useita sotia keskenään toteuttaakseen Jumalan "tahtoa"). Hindut ja joogit tavoittelevat samadhia, buddhalaiset nirvanaa, islamilaisuudessa on oma tähän pyrkivä mystinen suuntaus, sufilaisuus ja juutalaisuudessa, kabbala. Kristityillä on ollut mystiikka, jossa pyritään valaistumiseen, taivaskokemukseen. Protestanttinen kirkko, aina Lutherista asti, on suhtautunut kuitenkin mystiikassa Kristuksen kohtaamiseen kielteisesti, koska tämä vaarantaa vanhurskauttamisoppia sekä kirkkoyhteisöä (Otavan iso tietosanakirja). Kirkkoherra Voitto Viro tuo kirjassaan "Sielu on suunnaton ihme" syyn protestanttien kielteiseen suhtautumiseen mystiikassa Luojansa kohtaamisesta: "ihmisen syntisyys ja vanhurskauttamisopin perusteet vaarantuvat".

Uskonto-opillisesti saatanan, paholaisen toimia, juonia ovat tapahtumat, mitkä erottavat ihmistä Luojasta. Heprean kielen sana "saatana" on samaa juurta sanalle "olla esteenä". Ajatukset eli pyrkimykset, maallisuuteen takertumiset, opinkappaleet, mitkä estävät ihmistä lähestymästä ja kokemasta Luojaa ovat olemukseltaan saatanallisia.

Jeesus opetti, Luoja pitäisi kohdata lapsen kaltaisesti eli olla hetki hiljaa, hetki ilman mielipiteitä, ehtoja ja vaatimuksia. Kirkkoherra Voitto Viro kiinnitti huomiota kirjoissaan, että kirkossa menetetään arvokas hetki, kun rukouksen jälkeen sanotaan kiireesti amen ja siirrytään välittömästi seuraavaan tapahtumaan. Jos rukouksen jälkeen oltaisiin hetki hiljaa, niin seurakuntalaisilla olisi arvokas mahdollisuus henkisiin kokemuksiin. Esimerkiksi "Isä meidän rukous" on itsessään meditaatiotapahtuma, rukouksen jälkeen pitäisi kuitenkin olla hetki hiljaa, kokeminen tarvitsee luovan hetken.

Jeesus ja Paavali kehottivat henkiyhteyksiin ja painottivat erityisesti henkisten kokemuksien tärkeyttä, pyrkimään tietoiseen yhteyteen Kristuksen henkimaailman kanssa. Jeesus jopa kehotti ensimmäiseksi kokemaan taivas-, Luojayhteys. Protestanttisen kirkon suhtautuminen henkisiin kokemuksiin, Luojayhteyteen on aivan päinvastainen kuin Jeesus ja Paavali opettivat. Jeesuksen mukaan Luojayhteys on todellinen, elävä ja kokemuksellinen rakkausyhteys elämänlähteeseen, omaan olemassaoloon, rakkaudellisen viisauden lähteeseen. Kirkko suhtautuu jo pelkkään tämäntapaiseen pyrkimykseen vihamielisesti, kuten Nokia Mission sai kokea. (Nokia Mission oli alunperin kirkkoherran johtama herätysliike kirkon sisällä.)

Jokaisella ihmisellä on oma mielensä ja omat ajatuksensa. Tämän vuoksi jokainen näkee asiat omien ajatuksiensa värittäminä, omien näkökulmiensa mukaisesti. Myös jokainen uskonnollisen kirja kuvaa ihmisen ja Luojan suhdetta kirjoittajan näkökulmalta. Kirkollisessa organisaatiossa tulkitaan asiat organisaation eduksi, kirkonoppien ja kirkkolakien mukaisesti. Tämä on johtanut ajanmittaan poikkeuksellisen omituisiin kirkollisiin käsityksiin ja opinkappaleisiin.

Esimerkiksi Raamattu ja erityisesti UT kehottaa toistuvasti henkisiin kokemuksiin, yhteyksiin elävän ja todellisen Kristuksen henkimaailman kanssa. Aivan erityinen esimerkiksi vuorovaikutuksen todellisuudesta on kuvattu UT:ssa (Luuk.9:23) kirkastusvuoren tapahtumissa, missä Jeesus tapaa opetuslasten kanssa Mooseksen ja Eliaksen henkisinä olentoina samalla kommunikoiden heidän kanssaan. Paavali jopa varoittaa estämästä profetointia pitäen sen kieltämistä Jumalan tahdon vastaisena. Uskontotieteiden professori Elaine Pagels on kirjoittanut maailmankuulun kirjan ”Gnostilaiset Evankeliumit” (Art House, 2006). Tässä hän tuo esiin 100-200 luvuilta kristittyjen aktiivisia pyrkimyksiä, kokemuksia ja yhteydenpitoa Kristuksen henkimaailman kanssa.

Kun protestanttinen kirkko toistuvasti korostaa muuttumattomuutta, pitäen tärkeimpänä arvona omaa kirkonoppiansa, niin mitä todennäköisemmin onkin kysymys Rooman kirkkoa myötäilevien, valtataisteluihin osallistuneiden kirkkoisien ikivanhojen mielipiteiden kannattamisesta. Tässä valtataistelussa Rooman kirkko kielsi yhteydenpidon Kristuksen henkimaailmaan, tehden omasta kirkonopistaan ja papistostaan korkeimman uskonnollisen tiedonlähteen. Toisin sanoen Rooman kirkko hyväksyi vain omat tulkintansa, tarvittaessa maallisin pakkokeinoin, esimerkiksi ylösnousemisessa haudasta nousee kuolleen aineellinen ruumis verineen, lihoineen ja luineen.

Lisää aiheesta


a photo of a Apparition of Mary. El Zeitoun 14.11.2003
tarkemmin: http://www.greatdreams.com/channeling.htm

Apostoli Paavali kirjoittaa 1 Tess. 5 seuraavasti: Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Valvoimme tai nukumme eläisimme yhdessä hänen (Jeesuksen) kanssa, kurittomia pitäisi nuhdella, rohkaista alakuloisia, holhota heikkoja, olla pitkämielinen kaikkia kohtaan. Ei saisi kostaa kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkiä tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille, karttaa kaikenlaista pahaa, olla aina iloinen, rukoilla lakkaamatta, kiittää joka tilassa. Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko. Koetelkaa kaikki, pitäkää se mikä on hyvää.

Avataara Amma korostaa, kun ihminen lähestyy Jumalaa yhden askeleen, niin Tämä lähestyy ihmistä sata askelta. Jeesus sanoi saman asian vähän eri sanoin. Eli Luoja ja enkelit ovat valmiina auttamaan ja elävöittämään ihmistä, jotta tämä voisi kokea oman henkisen todellisuutensa, ja näin ymmärtää oma elämäntarkoitus, mutta ihmiseltä tarvitaisiin jokin aloite. Jos ajattelee buddhalaisuutta, Jeesuksen ja Paavalin opetuksia, niin nämä opettavat hyvinkin samanlaista, dogmeista vapaata elämäntapaa, missä pyritään oikealla elämällä henkiseen ymmärrykseen, ihmisen henkisen olemassaolon tiedostamiseen ja omaan taivaskokemukseen. Buddha korostaa meditaatiota, Jeesus puolestaan rukousta.

Kirkon opeissa tämä yksinkertainen ja selkeä elämäntapa sekä pyrkimys omaan henkiseen kokemukseen on eksytetty opinkappaleiden, dogmien loputtomaan suohon, suoranaiseen viidakkoon. Jopa Jeesuksen ja Paavalin keskeiset, selkeät, yksiselitteiset ohjeet on onnistuttu tekemään kirkonoppien vastaiseksi ja kirkkoa häiritseväksi tapahtumaksi.

Apostoli Paavali kirjoittaa Gal. 12, ettei hänen evankeliuminsa ole ihmisiltä saatua, eikä sitä ole hänelle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen hänelle ilmoittanut. Juuri tätä Paavali painotti, että ihmisellä on mahdollisuus suoraan kokemukselliseen yhteyteen Kristuksen henkimaailman kanssa. Toisessa kohdassa Paavali korosti, että nämä yhteydet ovat Jumalan tahto, eikä niitä saisi yrittää estää.

Osho kirjassaan "Zen perimmäinen totuus" (Unio Mystica, 1997) painottaa, että sanat eivät voi vangita totuutta. Asioiden älyllinen ymmärtäminen ei ole todellista ymmärtämistä. Totuuden voi vain kokea, siinä ei ole kysymys kirjaviisaudesta. Totuus on olemassa kaikkialla ulko- ja sisäpuolellasi. Luomme jatkuvasti esteitä, jotta Hän ei tavoittaisi meitä. Jumala on syvimmän olemuksesi, todellisuuden kokemista, mikä on mahdollista vain syvän henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Oshon mukaan uskomukset on halpa ratkaisu, voit uskoa ja pysyä ennallasi, voit uskoa eikä sinun tarvitse muuttaa elämääsi. Osho painottaa kirjassaan, että usein uskonnollisilla liikkeillä ei ole tarkoitustakaan löytää Luojaa. (Huomaa tässä yhteydessä protestanttisen kirkon käsitys, että Kristuksen, Luojan kokeminen on kirkon vanhurskauttamisopin vastainen tapahtuma.)

Neale Walsch kanavoi kirjoissaan rukoukseen liittyvän erään keskeisen yksityiskohdan. Jos rukoilee jonkin haluamista, niin rukoilee haluamista ja itse haluamisen kohde etääntyy.

Meditaatiosta

Ihmisen aivopuoliskot ovat toiminnallisesti erilaiset. Puhutaan kuvaannollisesti maskuliinisesta ja feminiinisestä (rakkaudellisesta, luovasta, ihmisyyttä korostavasta) puolesta. Vasempaan aivopuoliskoon liittyy matemaattisuus, puhe, kirjoittaminen, yksityiskohtien korostaminen, loogisuus, aineellisia arvoja korostava järkeily, kaiken tiedon analysoiminen. Vasemmalla aivopuoliskolla on taipumus ottaa hallitseva asema ja karttaa uusien ilmiöiden kohtaamista. Usein tämä maskuliininen puoli pyrkii jyräämään ihmisen feminiinisen puolen kohtalokkain seurauksin sekä ihmisyyden että Luojayhteyden kannalta. Kielteiset ajatukset ja tunnekokemukset ilmenevät sympaattisen hermoston kautta aiheuttaen stressiä ja aivoissa beta-aaltojen frekvenssin nousemista. Ajatukset ja tunteikkaat mielikuvat heijastuvat ihmiseen takaisin kuin peilistä tuhoavina tai rakentavina, kielteisinä tai myönteisinä. Positiivisessa muodossaan maskuliininen puoli arvostaa omaa henkistä, ihmisyyttä korostavaa, feminiinistä puoltaan tuoden tähän mukaan toteuttavan maalaisjärjen.

Oikean aivopuoliskon toimintaan liittyy suuret kokonaisuudet, luovuus, intuitio, taiteellisuus, mielikuvat, leikki, lapsenomaisuus. Jos oikea aivopuolisko on hallitseva niin ihmisellä on halu kohdata uutta ja tuntematonta. Meditatiivisessa tilassa vasen aivopuolisko hetkeksi vaimenee antaen oikealle aivopuoliskolle tilaa tasapainottamiselle. Ihminen saavuttaa meditatiivisen tilan keskittymällä täydellisesti johonkin, esimerkiksi työn tekoon, pilkkimiseen, katsemalla kynttilän valkeata, luonnontapahtumaa, toistamalla lyhyttä rukousta, mantraa jne. Ihminen voi tehdä itselleen halutessaan lukuisia hetken meditaatioita aivan fysiologisessakin mielessä, maallisia voimavaroja lisäävinä tapahtumina. Parasympaattinen hermosto ilmentää tätä. Rentoutuneessa ja meditatiivisessa tilassa aivot tuottavat alfa-aaltoja. Aivoissa alfa-aaltoja on samantapaisesti meditaatiossa ja juuri unesta heräämisvaiheessa unikuvavaiheessa.

Oikean ja vasemman aivopuoliskon pitäisi olla kultaisessa tasapainossa keskenään. Oikea aivopuolisko on suorassa yhteydessä alitajuntaan ja korkeampaan minään. Alitajunnasta pitäisi purkaa elämää haittaavat kielteiset ajatus-, tunnekokemukset, ns. varjoenergiat. Usein meditaatiossa näitä vanhoja harmituksia tulee mieleen käsittelyä varten. Pelkkä ajattelu ei riitä, pitää sanoa ääneen, piirtää spontaanisti tunnetilassa jne. Alitajunnan purkamattomat kielteiset energiat pyrkivät esiin myös kehollisina oireina. On kuvaannollinen vastaavuus, jos jalkineessa olisi pieniä kiviä. Koko ajan vaivaavat, itsekseen eivät lähde pois, heijastuen liikkumiseen, kehoon, puheeseen, mielentilaan jne.

Henkisissä kirjoissa korostetaan, että ihmisessä on piilevänä pieni osa Jumalan tajunnasta, joka pitäisi löytää. Toisaalta Jumaluus henkisenä läsnäolona ei lähesty ihmistä, jos ihminen ei anna siihen lupaa (vapaa tahto). Henkissielullisesti ihminen on Luojan energiakentässä, Tämän huomionkohteena, rakkaudellisessa ohjauksessa, mutta tämä pitäisi ottaa omassa elämässä huomioon. Luoja on ihmisen sisä- ja ulkopuolella, lähempänä kuin oma hengitys. Ihmisen on vaikeata kokea tai havaita omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Tämä ihmiseen kätkeytyvä jumaluus jää vain piileväksi mahdollisuudeksi, jos mielessä ei ole asialle tilaa. Ihminen voi torjua Luojan rakkaudelliset virikkeet, ylevät pyrkimykset, oivallukset maallista elämää häiritsevinä.

Uskonnollisesti meditaatio ja rukous tarkoittavat pyrkimystä virittäytyä Luojan läsnäoloon. Mitä enemmän virittäytyy Luojan läsnäoloon, niin sitä todellisemmaksi asia tulee. Perimmäisenä pyrkimyksenä on tietoinen Luoja-, Kristus-, taivaskokemus. Luojalla ei ole kuitenkaan muotoa, jonka ihminen ymmärtäisi, mutta voi halutessaan ilmentyä haluamallaan tavalla. Elämän taustalla oleva jumalallinen läsnäolo ilmenee Walschin mukaan luovana energiana, lempeänä viisautena, puhtaana rakkautena.

Meditaatiossa Luojaläheisyys nostaa automaattisesti ihmisen värähtelytasoa, minkä huomaa tasapainoisuutena, hyväntahtoisuutena, pelkojen häviämisenä, rauhattomuuden poistumisena, ymmärryksen ja henkisen tietoisuuden kohoamisena. Eräänä erikoisuutena voi havaita harmituksien muutuvan toisarvoisiksi. Periaatteessa säännöllinen meditointi johtaa ennemmin tai myöhemmin tietoiseen Luojayhteyteen, taivastietoisuuteen.

(Uskonto-opillisesti buddhalaisuudessa on keskeistä "kristillinen elämäntapa", säännöllinen meditointi ja rukous sekä näin pyrkimys taivaskokemukseen. Protestanttisessa kirkkouskonnossa korostuu ulkokohtaisuus, oppien sokea uskominen sekä itse uskonnon päämäärä, Luoja-, taivaskokemus on määritetty kirkonoppien vastaiseksi.)

Vapaan tahdon avulla ihminen voi elää henkisten lakien mukaisesti ja päästä Jeesuksen sanojen ja suosituksen mukaan yhteyteen Taivasten Valtakunnan kanssa. Viimeistään tässä kokemuksessa ihminen tiedostaa olevansa henkinen olento aineellisessa kehossa (eli kuolema tarkoittaa tietoisen minän lopullista irtaantumista aineellisesta kehostaan).

On suuri määrä asioita, joita voi meditoida eikä meditaation sinänsä tarvitse olla uskonnollinen tapahtuma. Mediuutisissa käsiteltiin (2009) American Heart Associationin suorittamaa meditaatiotutkimusta sepelvaltimoiden ahtaudesta kärsiville. Tutkimus kesti yhdeksän vuotta ja siinä oli sekä meditaatio- että kontrolliryhmä. Meditaatioaika oli kaksi kertaa 20 min. päivässä. Meditaatioryhmässä kuolleisuus, sydänkohtaukset ja halvaukset vähenivät olennaisesti verrattuna kontrolliryhmään. Samalla kiinnitettiin huomiota meditaation edulliseen vaikutukseen stressiin sekä kohonneeseen verenpaineeseen.

Uskonnollisessa mielessä meditaatiokohteen valinta on tärkeätä, esimerkiksi uskonnollinen mielikuva, symboli, mantra, pyhät sanat. Aluksi on aina hyödyksi rentoutuminen. Uskonnollisesti virittäytymistä auttaa harmoninen musiikki, rukous ja tietyt valosuojaukset.

Luonnossa oleminen, virittäytyminen elämän ihmeisiin, musiikkiin, laulaminen, taideteokseen, rakkaudellinen palvelutyö, maalauksen tekeminen voi olla myös mitä suuremmassa määrin meditaatiota eli keino irtautua persoonallisesta minästä ja virittäytyä sieluenergioihin. Ihminen voi päästä korkeisiin, luoviin henkisiin energioihin pelkästään taideteosta katselemalla.

Mieli on kuin tietokone, jos ajattelee jotakin, niin mieli palauttaa tietokonemaisesti muut tähän liittyvät ajatukset. Meditaatiossa pitäisi luopua kaikista ajatuksista ja tiedoista, muuten meditaatio on pohdiskelua. Itse meditaatiossa pitäisi vain tarkkailla mieleen tulevia ajatuksia, mielikuvia ja tunteita niihin takertumatta (niitä ajattelematta). Ajatuksia tulee ja menee ja niitä ei saisi ajatella. Kun ajatellaan jotakin tai pyritään johonkin päämäärään, niin energiat suuntautuvat ulospäin. Tämä on päinvastainen tila tarkkailulle. Mitä havaintoja ihminen tekeekin, niin informaatio on ihmiselle itselleen tavalla tai toisella tärkeätä.

Neale Walschin kirjassa "Keskusteluja Jumalan kanssa" löytyy kanavointi: "En voi ilmoittaa sinulle totuuttani ennen kuin lakkaat kertomasi minulle omaasi. Jumala ei paljasta jumaluuttaan ulkoisen havainnon vaan sisäisen kokemuksen kautta". Raamatussakin on kohta: "Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa". Samaa tarkoittaa Jeesuksen sanat, että pitäisi tulla "lapsen kaltaiseksi". Lapsi läsnäolevana tarkkailee haluamatta mitään, ilman pyrkimyksiä, ennakkoehtoja, ilman omia ajatuksia ja vertailevaa pohdiskelua. Eli jos ajattelee, niin ei voi kokea.

Walsch suosittelee, että olisi hyvä antaa itselleen aamulla tunti aikaa 20 min. meditaatio aamulla ja illalla muuttaa koko elämän. Jos ei ole aikaa, niin lyhyetkin meditaatiot ovat tärkeitä. Olisi tärkeätä pyrkiä sisäpuolelle, sisäiseen maailmaan, muutoin on vaarana jäädä ulkopuolelle. Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa

Luojan läsnäoloon, rakkauteen, elämänenergiaan liittyvä valo on näkymätöntä, mutta tähän sisältyy erilaisia valoja kuten sateenkaaressa. Mitä lähemmäksi pystyy virittäytymään Luojan rakkaudelliseen läsnäoloon niin sitä parempi. Eräänä apukeinona voi käyttää ikivanhaa meditaatiomuotoa, jossa kuvitellaan ja visualisoidaan hengityksen tahdissa, kuinka Luojan kultavalkoinen valo tulee sisäänhengityksessä päälaesta kehoon sen täyttäen ja poistuu uloshengityksessä jalkojen kautta maahan. Luojaltaan voi pyytää lisäksi, että saa olla kultavalkoisen valon ympäröimänä koko päivän. Samalla voi toivoa ihmisille Luojan rakkautta, johdatusta ja siunausta. Ajatus on äärettömän nopea, pienen pienikin hetki on arvokas hetkeksi keskittymällä. Aina kun ajattelee Luojaansa, niin oma tietoisuus nousee aivan kuin joka kerta puhdistaisi tummuneita silmälaseja. Mutta on olennaista hetkeksi keskittyä, ettei tapahtuma olisi vain ulkokohtainen ajatus.

Meditaatioon liittyviä näkökohtia


Kuvateksti. Luonnossa oleminen, harmoninen musiikki, meditaatio ja rukous ovat erinomaisia keinoja mielen tasapainoittamisessa. Rukouksessa ja meditaatiossa usein hyvin nopeasti voi huomata levottomuuden poistumisen ja tilalle tulee tasapainoinen, seesteinen rauhantila. Mieli voi olla erilaisten pyrkimyksien, halujen, tunnekuohujen, ristiriitojen temmellyskenttänä, ollen kuin myrskyävä meri. Ajatukset ja tunteet voivat nopeasti vahvistaa toisiaan, esimerkkinä pakokauhu. Ryhmässä tämä vielä korostuu. Tällöin annetaan pelottavan tunteen vallata mieli, joskus vähitellen. On tärkeätä olla tietoinen ajatuksistaan. Tunnekuohukin on värähtelyä, energiaa, mistä usein voi vapautua virittäytymällä sopivaan ajatukseen. Usein olisi hyvä tarkastella tapahtumia valintatilanteina tai ulkopuolisesti kuin elämän "näytelmänä".

Mitä enemmän kiinnittää huomiota omaan Luojayhteyteen, niin sitä todellisemmaksi tapahtuma tulee. On keskeistä olla läsnäoleva, tarkkaavainen ja kiinnittää huomiota rakkaudellisiin virikkeisiin, tunteisiin, aavistuksiin, mielikuviin, mitä vastakaikuja itsessä havaitsee. Jopa huomion kiinnittäminen johonkin voi olla tärkeä henkinen viesti. Elämässä sattuma on näennäistä. Ihmisellä on vain tämä nykyhetki, menneiden pohtiminen katkaisee tietoisuuden nykyhetkestä. Esimerkiksi asioita pohtimalla, puistossa tai metsässä kävellessä, toiset ihmiset, toisen hymyyn vastaaminen, luonnon kauneus voivat jäädä täysin huomaamatta. Neale Walsch korostaa kanavoinnissaan, että Luoja kommunikoi kaikkien kanssa monella eri tavalla, keskeisesti mielen hijaisuudessa, sydämen tunteissa ja sielun totuudessa. Koko elämän voi muuttaa Luojaläheiseksi meditaatioksi. On keskeistä olla nykyhetkessä tietoisena. Ei saisi takertua menneeseen, on se myönteistä tai kielteistä. Nykyisyyden jokaisena kultaisena hetkenä voi tehdä uuden aloituksen.

Walschin kanavoinnin mukaan Luojan kanssa voi kommunikoida kuin hyvän ystävän kanssa. Jos pitää viestejä Luojaltaan mahdottomana, niin mitä vakuuttunempi on asiasta, niin sitä syvemmälle uppoaa oman noitumisensa tai itsesuggestion suohon. On vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Elämä on täynnä Luojayhteyttä, mystiikkaa, henkisiä virikkeitä ja ihmeitä, jos antaa niiden tulla tietoisuuteensa. Kaikki sattumat, tilanteet ja tapahtumat ovat myös tilaisuuksia henkiseen kehitykseen, tuoda esiin päätöksessään, tämäkö minä olen, mitä rakkaus tekisi, onko tämä korkeimman ajatukseni mukaista, autetaanko vai tuhotaanko elämää. Henkissielullisesti Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä, on asiasta tietoinen tai ei.

Elämään voi asennoitua ja virittäytyä maallisen mielen tai korkeamman mielen näkökulmalta. Mihinkä ihminen kiinnittää huomiota, niin se saa vastaavasti tilaa mielessä ja tulee tässä suhteessa tärkeäksi elämässä. Henkisielullisesti olisi ihanne tehdä kaikki yhdessä Luojan, Kristuksen kanssa ja Hänelle. Huomaa tässä yhteydessä Jungin tieteellinen lähestymistapa Itseen (Kristukseen, Luojaan, ihmisen taustalla olevaan rakkaudelliseen ohjauskeskukseen).

Elämässä takertumiset ja samaistumiset maallisiin asioihin, kuten omaisuuteen, kehoon, mielipiteisiin jne vaikeuttavat henkisyyden tiedostamista Henkissielullisesti minätajunta käyttää kehoa ja mieltä, mutta minätajunnan olemassaolo ei ole kehosta riippuvainen. (Henkisten kirjojen mukaan jälleensyntymiset ovat todellisuutta. Tällöin minätajunta on voinut elää maallisen elämän useassa eri kehossa.) Ihmisen mieli ajatuksineen voi olla hyvin harhauttava. Mieli pystyy kuvittelemaan ja virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Esimerkiksi voidaan kuvitella, että ihminen on pelkästään solujen aineenvaihduntaa ja näin ollen toimitaan ja ajattellaan, miten jotkut aivosolut päättävät yhdessä tai erikseen toimia. Näin ajatellen ihminen olisi solujen mekaaninen ajopuu. Jo yksistään hypnoosissa suoritettava ns. "vesilasikoe" osoittaa, että aivot on vain osa tajunnasta. Inhimillisessä elämässä mikään ei pysy paikallaan. Ihminen joko lähestyy tai etääntyy Luojasta. Jos surkastuttaa oman henkisen puolensa, Luojayhteytensä, niin maallinen lohtu, että jotkut ihmiset pitävät järkevänä ja realistisena on ajanmittaan seireenin kutsun arvoinen.

Aivoissa on tietokonemaisesti vain vanhoja muistijälkiä. Jos olisi tärkeätä keksiä jokin aivan uusi ratkaisu, niin sitä olisi hyvä ottaa huomioon luovuuden ehtoja. Pitäisi lähestyä ihmisen korkeampaa minää, rakkaudellista, herkkää, luovaa, intuitiivista puolta, esimerkiksi kuuntelemalla kaunista musiikkia, olemalla tekemisissä rakkauden, ilon kanssa, leikkimällä lapsen tai koiranpennun kanssa, kävelemällä luonnossa, katselemalla kukkien kauneutta, meditoimalla jne. Siis päinvastoin kuin yleensä tehdään, jolloin yritetään stressattuna pakottaa itsestään ratkaisu, joskus väsyneenä työajan jälkeenkin.

Helena Blavatsky (1831-1891) nykyisen teosofisen liikkeen perustaja

Kirjoitti useita kirjoja, ensimmäinen oli "Hunnuton Isis" I-II 1873. Kirjat käsittelivät uskomattomalla perusteellisuudella (ottaen huomioon vuosisadan ja lähdeluettelon runsauden) maailmansyntyä, uskonnollisia liikkeitä ja teologisia ongelmia.

Ote kirjasta Teosofian avain n. sata vuotta sitten:
 

"Lähtökohtana oli jo muinaisten teosofien väittämä kuten nykyisten, ettei ääretöntä saata käsittää äärellinen so. äärellisen minuuden ymmärrys, mutta että korkeampi henkinen minuus voi astua jumalaisen olemuksen yhteyteen haltiotilassa. Tämä tila ei ole saavutettavissa ’fyysisten ja kemiallisten keinojen avulla’.

Todellinen haltiotila on mielen vapautus äärellisestä tajunnastaan, jolloin se tulee yhdeksi äärettömän kanssa. Se on sama tila, joka Intiassa tunnetaan samadhina. Tätä joogit harjoittelevat, helpottaen sen saavuttamista ruumiillisessa suhteessa suurimmalla kohtuudella ruuassa ja juomassa sekä henkisesti alituisesti pyrkimyksellä puhdistamaan ja ylentämään mieltä.

Henkinen rukous (meditaatio) on hiljainen ja sanaton rukous eli niin kuin Platon lausuu se tila, jossa sielu palavassa hartaudessa kääntyy Jumalan puoleen; ei suinkaan pyytääkseen erityistä hyvää (niin kuin rukouksen tavallinen merkitys on) vaan itse hyvän tähden - yleisen Korkeimman Hyvän, josta olemme osa maan päällä ja jonka olemuksesta olemme kaikki lähteneet. Sen tähden Platon jatkaa: ole ääneti jumalaisten edessä, kunnes he karkottavat pilvet silmistäsi ja antavat sinun nähdä siinä valossa, joka lähtee heistä itsestään, ei sitä, joka sinusta hyvältä näyttää, vaan sen, joka itsessään on hyvä."
 

Blavatsky kiinnitti myös siihen huomiota, että Platon jo kolme ja puoli vuosisataa ennen Kristusta ilmaisi näkemyksensä pahasta sanomalla, että aineessa on sokea, vaikeasti voitettava voima, joka vastustaa Suuren Luojan tahtoa. Ensimmäisinä vuosisatoina kristillisen virtauksen alkuvaiheessa kirkkoisien toimesta tästä sokeasta voimasta tehtiin näkevä ja vastuullinen: se muutettiin saatanaksi.

Jeesuksen kiusaus eli koettelemus on kuitenkin kaikkein dramaattisin niistä tilanteista, joissa saatana esiintyy. Blavatskyn mukaan Kuolleen meren ympärillä olevassa erämaassa asuivat "profeettojen pojat" ja essealaiset. Näillä askeeteilla oli tapana panna kokelaansa koetuksiin ja ilmeisesti Jeesuksen kiusaus oli tämän luonteinen tapahtuma. Tässä kiusaaja (perkele) ei ole mikään paha prinsiippi, vaan harjoituksenomainen kuritus.

Alice A. Bailey kirjassaan "Tutkimus Valkoisesta Magiasta" kanavoi yksityiskohtaista tietoa henkisestä tiestä, henkisestä kehityksestä ja sieluyhteydestä. Tässä kehitystapahtumassa jokaisella on edessään enemmin tai myöhemmin kolme kiusausta (niin kuin Jeesuksellakin), joiden kautta ilmennetään kolmen alemman persoonallisuuden (maallisuuden veto, tunne ja ajattelu) osan täydellistä hallintaa.

Meediotapahtumaan, missä etsitään ilmiöitä tai yhteyttä vainajahenkiin, Blavatsky suhtautui kielteisesti. Siinä meedio voi antautua voimille, mitkä välttämättä eivät ole kenenkään hallinnassa. Aivan tietyillä edellytyksillä Blavatskyn mukaan kuolleen henki voi tulla meediotapahtumaan.

Tarja Teräsvuori

Kuvateksti. Keskisuomalaisessa käsiteltiin 08.03.2010 Janne Holvaksen väitöskirjaa "Talousmetafysikaan kritiikki" otsakkeella "Isän, pojan ja mammonan nimeen" mm. seuraavasti: Ihmisistä on tullut ensisijaisesti kuluttajia ja kaikki mitataan rahassa. Talouden avulla muut vaihtoehdot luokitellaan realistisiksi tai epärealistisiksi. Kun inhimillinen maailma on alistettu taloudelle, niin kysymys on talousfundamentalismista. Kapitalismi ei kuitenkaan tunne armoa, kuten kristillinen usko. Kristillinen synnintunnon on korvannut syyllisyys velasta, mutta ei pelkästään omasta, vaan myös valtion velasta. Pörssimeklarit, pankkiirit ja muut asiantuntijat ovat nykypäivän pappeja, jotka saarnaavat loputonta kuluttamista kaikissa olosuhteissa.

Alice Bailey kanavoi kirjassaan "Tutkimus Valkoisesta Magiasta", että kaikki mikä pyrkii kohottamaan ihmiskuntaa, millä tahansa ilmenemismuodolla, on uskonnollista toimintaa. Todellinen kuolema on uppoutumista muotoon. Harhakuvitelmia ovat luomassa kaikki mikä palvelee aineen voiman vahvistamista ja korostaa muotoainetta. Samassa kirjasssa kanavoidaan, että rakastamalla kaikkea, mikä hengittää saavutetaan kyky värähdellä universaalisesti ja tämän tunneherkkyyden avulla kehittyy vastaanottokyky Suuren Hengen värähtelyille. Ihminen on henkinen olento, joka mielensä avulla on yhteydessä Univeraalisen Mielen kanssa. Henkisyyden kautta kaikki ovat yhtä, aivan niinkuin aineellisessa kehossa eri solut keskenään. Jeesuksen kiusauksissa tuodaan esiin maallisuuteen sitovia ansoja, kuten mammona, kunnia ja vallanhalu. Kun mieli täytetään maallisilla pyrkimyksillä, mielikuvilla, niin se mikä on tärkeintä jää huomaamatta.

Henkisten kirjojen mukaan joka yö kuolemme fyysiselle tasolle ja olemme eläviä ja toimivia henkisillä tasoilla. Kuolema on pitempi jakso fyysisen tason toiminnassa, eli unen ja kuoleman tapahtumat ovat samanlaisia mielen, tajunnan näkökulmalta. Sielu ilmentää itseään muodossa pitämällä elämänlankaa tai energiavirtaa yllä mahdollistaen näin maallisen elämän eli kuoleman tarkoittaa tämän yhteyden katkeamista. Alice Baileyn kanavoinnin mukaan pitäisi kehittää kykyään tietoisesta siirtymisestä uneen. Tietyssä henkisen kehityksen vaiheessa tulee tietoisuuden yhtäjaksoisuus, eli on tietoinen unenkin aikana. Voisi myös sanoa, että tässä vaiheessa ihminen on täysin herännyt maallisuuden unesta.

Henkisisten kirjojen mukaan ihminen on kolmiosainen olento, myös silloin, kun ei elä maallista elämää, eli on muoto, henki ja mieli. Kun korkea henkiolento hidastaa värähtelyään, niin tämä tulee samalla näkyväksi rakkautta säteilevänä valona tai valo-olentona. Henkisesti näkevä voi nähdä auran. Aine, valo, henki ja energia ovat perusolemukseltaan yksi ja sama asia, eli ainekin on tiivistynyttä energiaa. Kaikki on värähtelyä. Ihmistäkin voi tarkastella värinä eli hyvin monimutkaisena värikoostumuksena tai värähtelevänä olentona.

 

Tietoisuudesta

Aito henkinen valokuva, oma tai toisen ottama, on henkinen virike, rohkaisu lähteä henkiselle tielle. Tässä on aivan keskeistä oma toive, nykyhetkessä tietoisena oleminen. Tietoisuus on hetken huomaamista, sen kokemista, mitä tapahtuu. Pitäisi olla tietoinen, mitä ajattelee, sanoo tai tekee. Henkinen tie on olennaisesti ymmärtämis-, oivaltamis- sekä tiedostamistapahtuma, jonka omat ajatukset voivat tukahduttaa tai päinvastoin saada nousuun. Olisi olennaista olla tietoinen omista tottumuksistaan, mitkä voivat viedä ihmistä harhapoluille. Maallisessa mielessä on urautuneita vanhojen toiminta- ja reakointitapojen ajatusmalleja. Ihminen voi toimia ja puhuakin kiinnittämättä koko asiaan huomiota, esimerkiksi voi suhtautua tiettyyn ihmisryhmään kalseasti, toiseen hyväntahtoisesti jne.

Olemalla tietoinen havainnoidaan paitsi elämää niin myös itseä, mitä vastakaikua, värähtelyä itsessä tapahtuu ilman ennakkokäsityksiä eli tietoisuus on nykyhetkessä elämän tarkkailua ja kokemista. Jossakin vaiheessa ihminen voi tehdä jopa havainnon olevansa tarkkailemassa itseänsä kuin havainnoija. Tällainen kehitetty kyky pystyä jossakin määrin tarkkailemaan asioita ja itseään kuin ulkopuolinen havainnoija on erityisen hyödyllinen, esimerkiksi tunnekuohujen pyrkiessä valtaamaan mielen.

Jokainen ihminen on henkisenä olentona myös mediaalinen. Jokaisella ihmisellä on henkisiä kokemuksia, oma henkinen tie kuljettavana. Mitä paremmin siitä on tietoinen, niin sitä selkeämpi on oma elämäntarkoitus, oma osuus suuressa elämäntapahtumassa. Jokaisen ihmisen tulisi kulkea samansuuntaisesti oman sisäisen ohjausjärjestelmänsä kanssa, pyrkiä totuudellisuuteen ja rehellisyyteen myös itsensä, omien kokemuksiensa, oman elämänviisautensa kanssa. Tosin monet ihmiset ovat ”noituneet” itsensä torjumaan ja kieltämään Luojan läsnäolon, henkisyyden elämästään. Ihmisen on vaikeata kokea tai havaita omien ajatuksiensa, mielessään hyväksymiensä mielipiteiden vastaisia asioita.

Henkimaailma, henkinen todellisuus voi olla kuitenkin hyvinkin todellista ja konkreettista, esimerkiksi Christina Walli on kuvannut kirjassaan ”Pieniä Ihmeitä” (2008) mielenkiintoisesti asiaa näkijän näkökulmasta.

Ihminen voi saada omalta sisäiseltä rakkaudelliselta ohjaukseltaan, sisäiseltä itseltään rakkaudellisia ajatuksia, mielikuvia, virikkeitä, visioita. Lisäksi elämässä voi tapahtua sattumalta vaikuttavia kohtaamisia, yllättäviä tilanteita, joilla voi olla suurikin merkitys, jos ei työnnä niitä välittömästi pois mielestään. Tietoisuuteen liittyy paitsi ajatuksista tietoisena oleminen, niin myös tietoinen elämänhallinta. Tietoisuus muuttuu ajanmittaan enemmän ja enemmän meditaatioksi. Uskonnollinen meditaatio tarkoittaa pyrkimystä hetkeksi Sielu-, Luojayhteyteen. Rakkaus on Sielun värähtelyä, yhdistävä tekijä, aivan kuin avain korkeampiin värähtelyihin, avain elämän salaisuuksiin. Kysymys ei ole tiedosta, maallisen mielen luomuksista, kuvitelmista, vaan todellisuuden kokemisesta. Sieluyhteydessä ihminen alkaa enemmän ja enemmän virittäytyä Sielun maailmaan, omiin henkisiin kokemuksiin, Sielun epäitsekkäisiin, elämää ja toisia auttaviin, yleviin, rakkaudellisiin pyrkimyksiin, intuitioon, luovuuteen.

Sieluyhteyteen liittyy läheisesti uhrautuvaisuus, mutta ihmisyydessä on mukana myös rakkaudellinen viisaus, maalaisjärki. Henkiset kokemukset tulevat automaattisesti jossakin vaiheessa mukaan, samaten varmuus sisäisen itsen rakkaudellista johdatuksesta ja läsnä olosta. Carl G. Jung on kuvannut kirjassaan Symbolit Piilotajunnan kieli tiedemiehen tarkkuudella sisäisen itsen ilmenemistä ihmisen elämässä, korostaen että ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, kaksi mieltä, mikä voidaan koska tahansa todistaa. Sisäinen itse on potentiaalinen mahdollisuus, joka jää kuitenkin uinuvaan tilaan, jos ihminen itse ei sitä aktivoi. Alice Bailey on selittänyt kirjassaan ”Tutkimus Valkoisesta Magiasta” sieluyhteyden luomista, henkistä tietä ja Sielun olemusta.

Ihmisellä on vain tämä tietoinen nykyhetki. Vanhojen ajatuksien ajattelu siirtää tietoisuuden mielessä olevaan ajatuksien oravanpyörään, ”ajatuksien tietokonemuistiin”, ajatuksien mielikuvamaailmaan. Luojakin on läsnä ihmisen elämässä kaiken aikaa, jos ihminen haluaa ottaa tämän näkökohdan huomioon. Tähän korkeamman mielen, sisäisen itsen, Sielun näkökulmaan liittyy tietoisuuden laajeneminen. Walsch korostaa, että pelkkä päätös lausua Luojan nimi lisää tietoisuutta Luojasta. Ihminen on kaiken aikaa taivaassa, Luojan huomion kohteena, Luojan aurassa, energiakentässä, läheisessä vuorovaikutuksessa Luojaansa tiedostamatta sitä. On tärkeätä, ettei ihminen muodosta ennakkokäsityksiä, ehtoja, miten Luojan pitäisi ilmentyä, minkälaisen henkisen kokemuksen täytyisi olla. Ennakkokäsitykseen, ennakkoehtoon takertumalla arvokas henkinen kokemus voi jäädä toisenlaisena huomaamatta.

Ihminen huomaamattaan torjuu Luojaansa, kun ei ole tietääkseen aavistuksestaan, rakkaudellisesta tunteesta, selkeistä unikuvasymboleista, oivalluksistaan, ylevistä, rakkaudellisista pyrkimyksistään, kun ei vastaa toisen hymyyn, kun ei kiinnitä huomiota luonnon, elämän kauneuteen, elämän ihmeisiin jne.

Toisin sanoen ihminen voi olla kuin ”unessa” eläessään maallista elämäänsä. Mielessä hyväksytyt, maallisuuteen sitovat ajatukset voivat ”noitua” ihmisen maallisuuden uneen, kuten tapahtuu satunäytelmässä ”Prinsessa Ruusunen”. Jos ihminen ei tee mitään, niin ei koskaan mitään tapahdukaan. Pitää olla itse aktiivinen, tarvitaan toive, ajatus tai pyrkimys. Avataara Amma korostaa, kun ihminen lähestyy Luojaa yhden askeleen, niin Luoja lähestyy ihmistä sata askelta. Kun pyrkii olemaan nykyhetkessä tietoisena, tietoisena ajatuksistaan niin on tehnyt henkisellä tiellä suuren harppauksen.

Ihmisen todellisuudessa on keskeistä omat ajatukset, ne määrittävät mihinkä ihminen kiinnittää huomiota, mihinkä hakeutuu jne. Tärkeintä olisi päästä yhteisymmärrykseen oman sisäisen itsen, oman sisäisen johdatuksen kanssa. Meidän aikakautenamme on poikkeuksellisen paljon auktoriteetteja, usein kuitenkin johdattamassa ihmisiä omiin tarkoituksiin tai keinotodellisuuteen, esimerkiksi viihde- tai mainosteollisuuden hyödykkeeksi (eli mitä ihminen tarvitsisi ollakseen onnellinen).


Copyright www.turnbacktogod.com
Kuvateksti. Valokuvaaja näki Vatikaanissa kauniin valonsäteen, jonka kuvasi. Yllättäen kuvassa näkyy enkelimäinen hahmo, mistä ei ollut mitään näköhavaintoa. Näköaistimus on värähtelyä, aaltopituutta, minkä ihminen tiedostaa. Sähkömagneettisesta värähtelystä ihminen tiedostaa pienen pienen murto-osan. Valokuvat lisäävät ihmisen havaintomaailmaa. Esimerkiksi sivulla http://www.crystalinks.com/marionapparitions.html on ensimmäisenä enkelimäinen naishahmo. Automatkalla nainen näki pensaassa valoja, mies ei nähnyt. Otettuun valokuvaan tuli kaunis naishahmo. Samassa internetaukeamassa on valokuva Scottsdale Arizona. Tässä kuvassa on havaittavana eteerinen enkelihahmo.

Raamatun mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi eli ihmisen perusolemus on Raamatunkin mukaan henkinen ihminen, vaikka maallinen elämä koetaan aineellisen kehon kautta. Henkiset valokuvat ja kokemukset ovat vihje ja toisinaan suoranainen todiste asiasta. Henkisiä valokuvia ja kokemuksia on lukemattomia, pieni osa on kirjoista luettavissa. Esimerkiksi Uuno Monosella oli hyvin erikoinen tapahtuma, mitä hän kuvaa kirjassaan "Henkimaailman rajamailla". Monosesta otettiin Sortavalassa valokuva, minkä valmistumista hän jäi odottamaan. Valokuvaaja vakuutti, että koneessa ei ole vikaa, mutta kuvaan tuli kuitenkin asiattomiakin. "Siinä oli selvästi läpinäkyvä hopeanvärinen voimakas miehen käsivarsi kyynärpäätä myöten tukemassa minua vyötäisiltä."

Merja Niemen kirjassa "Valon maailmassa" (Kirjayhtymä, 1996) kuvataan seuraava tapahtuma: "Eräs työpaikalleen kiirehtivä mies joutui jarruttamaan autoaan rajusti, kun kätensä kohottanut kirkas hahmo seisoi keskellä tietä. Pian mies huomasi, että valo-olento esti hirvikolarin, joka ilman jarrutusta olisi ollut väistämätön. Enkeli hävisi paikalta kuin tyhjään."

Näkökohtia tiedostamisesta

Maallista elämää tarkkaileva ja kokeva minä on aina sama, on ihminen nuori tai vanha, on edelleen sama minä, vaikka persoonallisuudet vaihtuvat lukuisissa jälleensyntymisissä. Pekka Ervast korostaa kirjassaan ”Kalevalan avain”, että ihmisen sielu on ollut olemassa ennen syntymistään ja on tavallaan kuin vieras vaeltaja maan päällä.

Ihmiseen sisimpään kätkeytyy salaperäinen rakkauden kaipuu, kysymyksessä on Luojan rakkauden kaipuu. Ihminen pyrkii etsimään rakkautta jostakin itsensä ulkopuolisesta, toisesta ihmisestä, paikoista. Elämän syvin salaisuus on tiedostaa ja kokea oma Itse, Luoja rakkauden lähteenä. Tämä on kaikenaikaa lähellä, lähempänä kuin oma hengitys eli jokainen on Luojan rakkaudellisessa, luovassa, innoittavassa energiakentässä tai värähtelyissä. Tähän pitäisi saada kokemuksellinen, tietoinen yhteys. Itse asiassa ihminen on kaikenaikaa taivaassa, mutta mutta mitä ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Mitä enemmän Luojasta eristäytyy, niin sitä ankeammaksi, ahdistavammaksi ja tyhjemmäksi elämä muuttuu.

On tärkeätä kommunikoida Luojan kanssa, olla Itsensä, oman olemassaolonsa perustan kanssa tasapainossa, rakkaudellisessa suhteessa. Tässä tiedostamistapahtumassa meditaatio tai rukous ovat keskeisiä. Ihanne olisi muuttaa koko elämä Luojaläheiseksi tapahtumaksi, nähdä kaikessa Luojan läsnäolo ja tehdä kaikki yhdessä Luojansa kanssa. Rakkaus on avain, yhteinen sävel, kohottava voima, yhdistäen rakkauden kohteeseen. Toinen ihminen, tapahtumat, yhteisöt ovat kaikille tärkeänä apuna henkisessä kehitystapahtumassa, mutta eivät ole itse päämäärä.

Rakkaus yhdistää ihmisen Luojaan. Elämä on Jumalan luomaa, ilmentymää eli Luojan rakastaminen pitäisi laajentaa myös rakkaudeksi ihmisiin, eläviin olentoihin, luontoon, elämään, koko maapalloon. Tämä sama ajatus tulee esiin inhimillisessäkin elämässä. Jos rakastaa tai arvostaa toista, niin toiselle kuuluvaa ei käsitellä epäkunnioittavasti tai tuhoavasti.

Jokaisella ihmisellä on ainakin hetkittäin aavistus Luojan läsnäolosta, vaikka maallinen mieli pyrkii kohta torjumaan kokemuksen maallisen järjen ja yleisen mielipiteen vastaisena tapahtumana. Henkisyys on kuitenkin olemukseltaan kokemuksellinen, todellinen, elävä tapahtuma eikä älyllinen tieto, esimerkiksi vain oma kokemus vapauttaa kuolemanpelosta. On aivan eri asia puhua Kristuksen rakkaudesta kuin kokea tämä rakkaus. Aivan vastaava on maallisissakin kokemuksissa, esimerkiksi jos ihminen ei ole koskaan uinut vedessä, niin asia jää ilman omaa kokemusta epäselväksi, vaikka hankkisi rajattomasti kirjatietoa ja perehtyisi loputtomiin kuvauksiin.

Koko ihmisen psyykkinen todellisuus on suuntautunut sisäistä, rakkaudellista keskusta, sisäistä itseä, Luojayhteyttä, ihmisen olemassaolon ydintä kohti. Raamatussakin on kirjoitettu, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Henkisissä kirjoissa korostetaan, että Jumalalla ei ole sellaista muotoa, minkä ihminen ymmärtäisi, mutta Jumala voi ottaa minkä muodon tahansa eli Luoja voi lähestyä ihmistä muodossa, minkä ihminen ymmärtää. Carl G. Jung on kuvannut tiedemiehen tarkkuudella sisäisen itsen ilmenemistapoja ja tähän liittyviä lainalaisuuksia.

Henkissielullisesti ihmisellä ei olisi elämää tai tajuntaa ilman Luojansa huomionkohteena olemista. Ihminen on kaikenaikaa Luojansa värähtelyissä, energiakentässä. Avataara Amman mukaan sisäinen itse laittaa ihmiselle verhon, joka on mahdollista ottaa pois koska tahansa. Carl G. Jung viittasi kirjassaan sisäiseltä itseltä saamaansa oivallukseen, että ihminen vetää verhon päällensä, mikä estää valomaailmoja näkymästä. Neale Walsch kanavoi kirjassaan, että katsellessaan eteensä voi joskus nähdä näkökentän reunassa jotakin ylimääräistä, esimerkiksi havainnon valomaailmasta. Kun siihen kiinnittää huomiota, se häipyy. Rudolf Steinerin mukaan tietyssä henkisen kehityksen vaiheessa ihmiseltä vedetään kuin verho edestä ja henkinen todellisuus tulee näkyväksi. (Rudolf Steiner kehitti tieteellisen hengentieteen, jota noudattaen jokainen voi tulla lopulta henkisesti näkeväksi.)

Ihmisen ja Luojan erillisyys on maallisen mielen luoma ajatusharha. Ihmisen todellisuus on omat ajatukset, tunteet ja kokemukset eli mistä ihminen ei ole tietoinen, niin sitä ei ole olemassa omassa todellisuudessa. Ihminen näkee maailman omien odotuksiensa, mielikuviensa mukaisena. Pitäisi olla pieni uskon hitunen, ajatuksenvirike, jotta elämän todellisuus voisi alkaa ilmentyä ihmiselle. Henkisesti kehittyneet ihmiset, henkiset mestarit ovat olleet aina ihmisten apuna. Intialaisessa kulttuurissa puhutaan myös avataaroista, näillä on kyky, kuten Jeesuksella, tahtonsa mukaan olla maallisessa tai taivastietoisuudessa. Tämä mahdollistaa havaintoihin perustuvat, kokemusperäiset neuvot, opastuksen, sekä tietoja, mitä pitää ottaa huomioon kehitettäessä henkisiä kykyjä. Avataara Amma korostaa, että jokaisen ihmisen on mahdollista maallisen elämän aikana tiettyjä periaatteita noudattamalla päästä tietoiseen, kokemukselliseen taivasyhteyteen. Viimeistään tässä yhteydessä menetetään kuolemanpelko ja ihmisen henkinen olemus ymmärretään syvällisesti.

Lisää näkökohtia tiedostamisesta

Henkisessä kehityksessä, kun tietoisuus ja värähtelytaso nousevat ihminen tulee automaattisesti enemmän ja enemmän tietoiseksi omasta ”pimeydestään”. Siihen pitäisi suhtautua itsekasvatuksella. Jokaisella ihmisellä on kielteisiä reaktiotapoja, jotka olisi tärkeätä korjata. Esimerkiksi jos kotona on ratkottu asoita väkivallalla, niin tällainen opittu käytös pyrkii siirtymään sukupolvesta toiseen. Usein ihminen pitää omia kielteisä reaktiotapojaan itseensä kuuluvina, luonnollisina. Korjausmekanismi on usein hidas, mallina on ajatus, teko, tapa, luonne, muistaen, että tunne voimistaa tehokkaasti ajatusta. Tässä on erityisen hyvä tapa oppia tarkkailemaan itseään ja käytöstään kuin ulkopuolinen henkilö. Joskus ammattiauttaja pystyy kertomaan hyviä, ihmissuhteisiin sopivia tunteenpurkamistapoja.

Aivan vastaavasti, kuten oma varjon ominaisuudet ärsyttävät toisessa ihmisessä, on mahdollista kokea toisen ihmisen avulla korkeat rakkaudelliset energiat, tämän Sielun rakkaudellisen läsnäolon. Tämäkin kokemus voi olla yksipuolinen tai molemminpuolinen kokemus. Rakkauden energioihin liittyy läheisesti luovuus, huomaa tässä yhteydessä käsite, taiteilija ja muusa. Rakkaus energisoi ja tekee luovaksi.

Jos ajattelee Kristuksen vierelleen tai mitä rakkaus, rakkaudellinen viisaus tässä valintatilanteessa tekisi, niin monet kauheudet jäisivät tekemättä. Ihmisellä on sisäinen viisaus, ymmärrys. Sydämessään ihminen aina tietää, onko tapahtumassa rakkautta, ihmisyyttä, epäitsekkyyttä. Tämän sisäisen johdatuksen kanssa pitäisi päästä yhteistoimintaan, jotta henkinen ihminen voisi enemmän ja enemmän ilmentyä.

Olisi tärkeätä pyrkiä estämään kielteinen ketjureaktio. Kielteisessä tunnetilassa, ärsyyntyneenä, ahdistuneena ihminen voi tehdä kärsimystä toiselle tunnetilansa purkautumiskeinona. Toinen puolestaan voi siirtää saadun kielteisen tunnetilansa eteenpäin kärsimyksenä muille. Sopivissa olosuhteissä ”pienestä tapahtumasta” voi tulla ajan mittaan kohtalokkaat seuraukset monille, ääriesimerkkinä ensimmäisen maailmansodan alku ja tämän seurausilmiönä vielä toinenkin maailmansota.

Kukaan ihminen ei ole täydellinen, täydellisyyden vaatimus on henkinen ansa. Itse asiassa hyvä ja paha, oikea ja väärä, syyllisyys ovat suhteellisia, ei ole mittayksikköä. Ihminen pystyy virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Esimerkiksi syyllisyyden, syntisyyden, huonouden, mitättömyyden mielikuvat pystyvät tehokkaasti estämään henkistä kehitystä. Kielteiset ajatukset ankkuroivat ihmisen pimeyteen ja tekevät ihmisestä aivan huomaamattaan ”pimeyden” majakan, eli ihminen alkaa ilmentää inhoamiansa asioita. Kiinnittämällä toistuvasti huomiota johonkin, tehdään asia omaksi todellisuudeksi. Inhimillisesti on hyväksyttävää ja luonnollista muodostaa kielteisiä ajatuksia väärintekijää kohtaan, mutta toisaalta henkisesti tähän liittyy ongelmia, nämä kielteiset ajatukset heijastuvat myös ajattelijaan itseensä takaisin kuin peilistä. Omat mielikuvat ovat myös tilaus. Ajatus, mielikuva toistettuna voimistuu.

Neale Walsch korostaa, jos on tyytymätön omaan luomiseensa, niin pitää vaihtaa ajatus, sana ja teko. Jos on tehnyt vahinkoa toiselle, niin mahdollisuuksien mukaan tämä pitäisi yrittää korvata.

Ei kukaan itseään inhoava, ahdistunut, pelkojen vaivaama pysty välittämään rakkautta tai rakastamaan muita. Ihminen näkee maailman omien mielikuviensa mukaisena. Esimerkiksi avataara Amma varoittaa ihmistä koskaan ajattemasta olevansa ”syntinen ja minusta ei ole mihinkään”.

Neale Walsch toi esiin käsityksen, että ahdistus johtuisi ihmisen haluttomuudesta kuunnella Sielunsa ääntä. Luojayhteyteen liittyy onnellisuus, rakkaus, ilo ja elämäntarkoitus. Tässä tapahtumassa on keskeistä, että pieni itse olisi omalta osaltaan auttamassa suurta Itseä, elämää.

Toisissa pitäisi nähdä heidän hyvät ominaisuudet ja kunnioitettava heitä. Ihmisen tulisi suhtautua itseensäkin myötätuntoisesti ja rakkaudellisesti ajatellen, että tulen päivä päivältä paremmaksi. Ihmisyyteen pitäisi liittyä aina parempi ja parempi tunteiden ja ajatuksien hallinta. Toisin sanoen tunnetilat ja olosuhteet eivät saisi hallita ihmistä. Pitäisi pyrkiä ylittämään tunnetilat ja olosuhteet ilman tunnekuohuja. Toisinaan elämän käännekohdissa puhutaan karmasta, astrologista tapahtumista, kohtalon iskusta, Luojan tai kynnyksenvartijan kohtaamisesta. Tällöin elämänkokemukseen liittyy yleensä jokin maallista elämää järkyttävä tapahtuma, joka voi nopeuttaa suuresti henkistä kehitystä tai reaktiosta riippuen voi tapahtua myös päinvastoin. Olisi suuri etu pyrkiä näkemään elämä Luojan ilmentymänä, takertumatta mihinkään ja toivoa kaikille Kristuksen johdatusta.

Joskus henkisissä kirjoissa tuodaan esiin näkemys, että elämäntilanteet voivat olla tapahtumia kuin teatterin näytelmässä. On erityisen tärkeätä olla takertumatta rooleihin, mielipiteisiin, oikeassa olemiseen jne. Takertuminen johonkin tekee samalla näkemis- ja kokemisesteen toisenlaisille havainnoille ja kokemuksille. On inhimillistä takertua pieniin, ärsyttäviin yksityiskohtiin, mutta nämä vievät helposti huomion pääasiasta, määränpäästä. Kaikki asiat näyttävät erilaisilta riippuen näkökulmalta, mistä niitä katsotaan. Esimerkiksi tieteellinen maailmankuva vaikuttaa sanana luetettavalta, mutta rehellisyyden ja totuudellisuuden näkökulmalta se on vain materialistinen osatotuus. Siihen liittyy voimakasasteinen takertuminen tiettyyn ajatusmalliin.

Ihmisyydessä pitäisi korostaa inhimillisiä piirteitä, eli tulisi olla rehellinen, totuudellinen, hyväntahtoinen, myötätuntoinen, tietoinen ajatuksistaan ja suhtautua lähimmäisiin, luontoon ja elämään rakkaudellisesti, elämää kunnioittaen ja auttaen sekä pyrkien tuomaan elämään kaikessa rakkaudellista viisautta. Tähän pyrkiessään ihminen on itse asiassa hyvin pitkällä henkisellä tiellä. Rehellisyyteen ja totuudellisuuteen liittyy valmius kokea elämää ilman ennakkoehtoja, pyrkien käyttämään omaa ymmärrystään. Ei saisi mennä asiassa kuin asiassa joukon mukaan, koska se on helpointa.

Korkeatasoisissa henkisissä kirjoissa henkisyydestä on samat käsitykset, vaikka sanat voivat vaihdella, esimerkiksi Neale Walsch on välittänyt telepaattisina viesteinä kirjoissaan runsaasti tietoa tekijöistä, jotka vaikuttavat Luojan ja ihmisen suhteeseen.

Elämä on Luojan ilmentymää kertoen ihmiselle salaisuuksiaan, jos ihminen on valmis kokemaan niitä. Olisi tärkeätä pysähtyä hetkeksi havaitsemaan ja kokemaan, olla tietoisena nykyhetkessä huomaten luonnonkauneutta, toisia ihmisiä, elämän ilmenemistä.

Esimerkkejä muutamasta henkisestä näkökohdasta: Avataara Amma pitää tärkeänä, että meditaation jälkeen ollaan hetki hiljaa, puhumatta. Neale Walsch korostaa, että Luojan nimen mainitseminen lähentää ihmistä Luojaan ja lisää tietoisuutta. Ihmisen olisi tärkeätä löytää henkilökohtainen keino virittäytyä päivittäin tai vielä useamminkin henkisyyteen, toiselle sopii jokin keino, toiselle toisenlainen, esimerkiksi tietty musiikki, haju, pyhä ikoni, symboli, äänivärähtely, rukous, meditaatio jne. Mielen voi täyttä mantralla, pyhien nimien sanomisella, esimerkkinä ikivanha kristillinen sanonta, ”Kyrie eleison”. Tässä yhteydessä päivittäin käytetettävä rukousnauha on hyödyllinen. On tärkeätä keskittyä sanomiseen.

Avataara Amma korostaa, että on tärkeätä täyttää mieli henkisillä asioilla, esimerkiksi mantralla, meditaatiolla, lukemalla henkisiä kirjoja. Kun on lukenut henkisiä kirjoja, niin on keskeistä antaa tämän tiedon kertoa jotakin, miettiä asioita, eikä lukea tietoa ulkokohtaisena, älyllisenä tietona. Kun mieli täytetään pyhillä asioilla, niin kielteiset ajatukset häipyvät mielestä. Itsekkyys, egoismi ja kateus estävät avataara Amman mukaan näkemästä Jumalaa. Olisi hyvä nähdä Jumala kaikessa työssään, kaikkialla rakkaudellisena läsnäolona.

Intialaisessa uskonnollisessa kulttuuriissa pyhä musiikki on ollut vuosituhansia keskeinen keino saada henkinen tietoisuus nousemaan. Musiikki on suurena apuna yrityksessä päästä kokemukselliseen, tietoiseen Luojayhteyteen, kokea taivasyhteys, samadhi, olemassaolon ydin. (Kristinuskon alkuvaiheessa tähän näkökulmaan kiinnitettiin erityisesti huomiota. Gregoriaaninen laulu virittää ihmisen korkeisiin henkisiin värähtelyihin (aukaisee kruunutsakraa) ja auttaa tällä tavalla luomaan kokemuksellista, tietoista yhteyttä Kristukseen.)

Sanskritin kielessä pyhillä sanoilla on aivan erityinen, henkisyyttä lisäävä vaikutus. Ihminen voi itse sanoa niitä tai olla passiivisesti äänivirrassa. Itse kukin voi huomata näiden äänien aiheuttamat värähtelyt kehossaan. OM-sanaa (lausutaan AUM) intialaisessa kulttuurissa pidetään Luojan maailmankaikkeutta ylläpitävänä ja luovana ajatus-, sanavoimana. Tämä sana lausuttuna muodostaa väliaineessa (tonoskoopissa) Sri Yantran, eli ympyrän, jonka sisällä on sisäkkäin neljä kolmiota ylöspäin ja viisi alaspäin. OM-äännettä, Sri Yantraa käytetään yleisesti meditaatiokohteena. Joihinkin sanoihin liittyy aivan erityinen voima, mitä vastaavasti toisilla sanoilla ei ole. (Sanskritin kieltä pidetään ns. pyhänä kielenä. On mahdollista, että sanoja siihen on valittu selvänäköisesti, eli sanoja, joilla on selvä vaikutus ihmisen henkiseen kehitykseen, tietoisuuden lisääntymiseen.)

Henkisissä kirjoissa korostetaan aineellisen elämän taustalla olevaa luovaa ääntä, korville kuulumattomasta kosmista ääntä, energiaa, joka kaikkiallinen ja ikuinen. Pythagora käytti tästä nimitystä sfäärien soitto, jonka henkisesti kehittynyt voi kuulla.

Avataara Amma suosittelee henkisenä tienä antaumuksen tietä, joka tarkoittaa epäitsekästä rakkaudellista turvaamista Yhteen Jumalaan. Antaumuksen tiellä voi nauttia autuudesta jo heti alusta alkaen. Avataara Amman mukaan tiedon tiellä pyrkiminen perimmäiseen totuuteen on hyvin vaikeata ja vain yksi tai kaksi tuhannesta onnistuvat.

Neale Walsch korostaa, että ihmisellä on suurempi tietoisuus, osa sinua, joka on sinua suurempi, joka voi erityä pienestä itsestäsi ja puhua sinulle. Ihmisen pitäisi varata päivittäin hetki astua sisäiseen maailmaansa eli meditoida. Tässä on keskeistä jättää hetkeksi kaikki ajatukset ja mielikuvat ulkoisesta maailmasta. Tällöin pitäisi keskittyä kolmanteen silmään, otsaan silmien yläpuolelle. Ei saisi keksiä mitään pisteen paikalle vaan odottaa, että siinä oleva avautuu tietoisuudelle ilman ennakko-odotuksia. Neala Walsch painottaa kanavoinnissaan, että ihmisellä on kaikki tarvittava viisaus aina sisimmissään ja ihminen käy aina keskustelua Jumalan kanssa. Kun ihminen kääntyy vilpittömin mielin, puhtain sydämin sisimpänsä puoleen etsien korkeinta totuuttaan, niin sen saa. Vastauksissa voi olla viive ja vastaus voi tulla jollakin tavalla odottomattomalla tavalla, esimerkiksi symbolina.


Riitta Wahlström. Vortex

HS:issa esiteltiin 24.10.09 kuukauden läpimurtona taiteilija Chisu. Tässä artikkelissa kerrottiin, kuinka Chisu sai voimakkaan tunnekokemuksen kirkkokonsertissa tuntemattoman venäläisen sävellystä kuunnellessa. Samalla kaikki epäily ja pelko purkautuivat pois. Tähän liittyi myös luovien voimien avautuminen, joka ilmeni jatkossa suoranaisena luomispurkauksena. Chisu tuntee vahvasti, että laulunteossa on mukana ""joku voima". Onnistuneen laulun yhteydessä hän kokee tietynlaisia kehotuntemuksia tehden näinkin eron omaan egolähteeseen. "Koen, että saan biisejä jostain. Haluan antaa sille jollekin aikaa tavoittaa mut. Ja kun se tavoittaa, en heti hylkää sitä, vaan nätisti ootan ja istun.""

Luovuudessa annetaan jonkin tapahtua itsensä kautta. Luovuus tapahtuu keskittyneessä tilassa, rakkaudellisissa, elämän kohottavissa, innostavissa energioissa asian itsensä vuoksi. Jos mukaan tulee maallisen mielen ajatuksia, haluja, vaatimuksia, pyrkimyksiä, kunnianhimoa, niin nämä estävät korkeamman luovan tapahtumakulun. Ei voi kokea ihmisten välistä rakkauttakaan, jos alkaa pohtia asiaa.

Keskittynyt rakkaudellinen huomion kiinnittäminen johonkin tai tekeminen on omalla tavallaan meditatiivinen tila, jossa hetkeksi luovutaan ajattemisesta. Elämäänsä voi muuttaa vähitellen henkiseksi, meditatiiviseksi ja oppia näkemään kaikkialla Luojan läsnäolo ja saada näin värehtelyään, tietoisuuttaan nousemaan sekä päästä enemmän ja enemmän yhteyteen elämän innostaviin, iloa tuottaviin korkeamman minän energioihin. Olisi tärkeätä ajatella useita kertoja päivässä kiitollisia, myönteisiä, elämää auttavia ajatuksia. Jo yksistään toiselle ihmiselle luotu rakkaudellinen hymy voi olla lähimmäiselle keskeinen, elämään auttava avain.

Maallinen minä maallisuuten takertuvina ajatuksineen pyrkii luomaan automaatisesti erillisyyttä korostavaa, synkkää, harmaata vaippaa. Tässä yhteydessä on keskeistä, minkä merkityksen itse asioille antaa. Onko esimerkiksi toisen loukkaava sana tai teko elämää pitkäaikaisesti pilaava tapahtuma vai pelkästään olankohautuksen arvoinen asia. Elämän henkinen tarkoitus olisi tiedostaa Luojan läsnäolo, elämän ykseys korkeine rakkaudellisina, ilon, onnen värähtelyineen. Tässä ihmisen omat ajatukset, toiveet, oma aktiivisuus ovat aivan keskeisiä.

Osho kuvaa kirjassaan "ZEN perimmäinen totuus" mieltä, että se on kuin verho tai kaapu, johon on verhoutunut. Tästä voi pujahtaa pois. Yksikin hetki paljastaa aivan toisenlaisen maailman. Oshon mukaan huumaavien aineiden vaikutuksesta mieli hellittää hetkeksi otettaan ja koetaan toisenlaista todellisuutta. Osho epäilee, että tulevaisuudessa todellinen taistelu käydään huumeiden ja meditaation välillä. Kun tuntee, mikä on korkeampaa, alhaisempi jää itsestään pois. Kun alkaa meditoida, niin huumaavien aineiden viehätys vähenee.

Henkisessä kehitystapahtumassa ihmisen pitää oppia paremmin ja paremmin hallitsemaan ja suuntaamaan ajatuksensa ja tunteensa. Tässä meditaatio on aivan keskeistä. Jokainen kohtaa omat ajatuksensa. Ihminen elää maallisen elämän lisäksi astraalimaailmassa. Tässä oman mielen luomassa mielikuvitusmaailmassa ajatukset ja tunteet saavat muodon, niinkuin jokainen on huomannut unen aikana. Astraalimaailmasta ei saisi kanavoida, kaikki näkevät ja kokevat sen omalla tavallaan. Pitäisi pyrkiä henkiseen todellisuuteen, taivas-, Luojayhteyteen, niinkuin Jeesuskin kehotti ensimmäiseksi tekemään. Värähtelytason noustessa samalla tietoisuus lisääntyy. Avataara Amma korostaa, että henkisillä mestareilla on samat käsitykset. Helena Blavatsky jo 1800-luvulla korosti, ettei taivaskokemus ole kuitenkaan mahdollista kemiallisin keinoin.

Ns. hallusinogeeneihin liittyy havaintoelämyksiä, jotka koetaan todelta vaikuttavina. Huumeet eivät puhdista ajatuksia tai pelkoja. Huumeita on lukuisia, tuotteilla ei ole kuitenkaan tuotevalvontaa. Monet ovat kuolleet tai menneet pitkäaikaisesti sekaisin saatuaan väärän annoksen tai muuta kuin ovat ostaneet. Esimerkiksi jotkut ovat kokaiinisydänherkkiä, jolloin jo pieni annos voi olla tappava. LSD:llä vaikutukset tulevat esiin äärettömän pienellä määrällä, liian suuri annos sekottaa mielen pysyvästi. Jälkikäteen pitkänkin ajan kuluttua huumeista voi tulla harhaelämyksiä. Henkisiä havaintoelämyksiä edesauttavia kasviyrttejä ja sieniä on käytetty tuhansia vuosia uskonnollisissa rituaaleissa. Huumaavana aineena alkoholi käyttäytyy poikkeavasti. Ihminen eristäytyy kaikesta ja samalla omista ahdistavista ajatuksistaan.

Vaikka puhutaan huumeista yhtenä ryhmänä, niin tässäkin sanat ovat harhauttavia. Esimerkiksi jos kaupasta varastaa tulitikkurasian tai uuden auton, niin kumpikin tapahtuma on varkauksia. Samanlaisia suhteellisuuseroja on huumeissa, esimerkiksi marihuana verrattuna heroiiniin, jolle fyysinen riippuvuus voi syntyä jo yhden käyttökerran jälkeen, kaikille 3-4 kerran jälkeen, vaikka aineen saisi unen aikana.

Inhimillisessä elämässä kaikki asiat kehittyvät tai taantuvat, mikään ei pysy paikoillaan. Nuorella on usein henkistä herkkyytä ja tätä kautta henkisiä kokemuksia. Usein kuitenkin nuori vähitellen uppoutuu aineellisuuteen ja kiinnostus henkisyyteen sekä nuoruuden kokemukset jäävät kaukaiseksi muistoksi. Olisi hyvä meditoida hetki päivittäin, aineelliset asiat sujuvat paremmin ja henkisestikin kirkastuu.

Jälleensyntymisestä

Raamatussa ei missään kohdassa kielletä jälleensyntymistä, päinvastoin Jeesus otti tämän asian esiin Johannes Kastajan yhteydessä, mainiten hänen olleen jälleensyntynyt Elias. Jälleensyntymisen mahdollisuuden kieltäminen on vastoin Jeesuksen sanoja. Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa jälleensyntyminen on ollut aina aivan keskeistä.

UT:ssa (Joh.3:6-7) kuvataan ihmisyyden olemus selkeästi: ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. älä ihmettele, että minä sanon sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä”. Raamatussa kerrotaan profeetta Jeremiaan yhteydessä, että Jumala tunsi hänet ennen kuin valmisti hänet äitinsä kohdussa. Sananlaskuissa sanotaan: ”Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista”. Toisin sanoen Raamatun mukaan ihminen on ollut olemassa ennen maallista syntymäänsä. On Raamattuun perustumaton oppi, että ihminen kuolemansa jälkeen jäisi maalliseen ruumiiseen odottamaan ”tuomiotansa”. Luuk.23:43 Jeesus sanoi ristillä pahantekijälle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa”. Tuskinpa pahantekijän piti palata paratiisista takaisin maan päälle kuolleeseen aineelliseen ruumiiseen.

Kun Jeesus kirkastusvuorella kohtasi opetuslapsiensa kanssa henkimaailmasta tulleita entisiä ihmisiä, henkisinä olentoina (Luuk.9:23), niin ilmeisesti kirkonoppien mukaan, näiden aivan kuin muidenkin ihmisten, olisi pitänyt odottaa haudassa viimeistä tuomiotaan. (Termi viimeisenä päivänä ehkä tarkoittaa ihmisen viimeistä maallista päivää. Raamatussa ei puhuta ihmiskunnan viimeisestä päivästä.)

Vuosisatoja Jeesuksen kuoleman jälkeen Rooman kirkko julisti Konstantinopolin kirkolliskokouksessa jälleensyntymisopin harhaopiksi. Siihen asti jälleensyntymiskäsitys oli ollut osa kristinuskoa. Rooman kirkko julistautui näihin aikoihin Kristuksen todelliseksi, aineellistuneeksi ruumiillistumaksi ja tällä tavalla korkeimmaksi uskonnolliseksi auktoriteetiksi. Tämä julistautuminen antoi aivan kuin vapaan valtakirjan tulkita asioita ja tehdä omia oppeja. Kirkon arvovallan kyseenalaistaja tai kirkon oppien arvostelija tulkittiin olevan Jumalan tahdon vastustaja, harhaoppinen ja kerettiläinen, joka ansaitsi kaiken mahdollisen maallisen kaltoin kohtelun, kirkon kirouksen, Jumalan vihan sekä iankaikkisen kadotuksen. Vainon kohteeksi riitti, jos epäillä, ettei haudasta nousisi aineellinen ruumis viimeiselle tuomiolle.

Jo aikaisemmin oli julistettu vaaralliseksi harhaopiksi gnostilaisuus ja siihen liittyvä (Raamatun mukainen) pyrkimys tietoisesta, kokemuksellisesta yhteydestä Kristuksen henkimaailman kanssa. Toisin sanoen Rooman kirkko ei hyväksynyt kuin itsensä uskonnollisena auktoriteettina, informaatiolähteenä. Rooman kirkko pyrki puolustamaan tätä luomaansa erikoisasemaa kaikin mahdollisin keinoin todellisia ja kuviteltuja vihollisia vastaan. Kirkollinen päätös kuin päätös voitiin tarvittaessa naamioida ilmoitusluontoisesti Jumalan tahdoksi, jopa murhat, kerettiläisten tuhoamiset, sodat, inkvisitio, noitavainot jne. Epäilijät voitiin kirkollisella auktoriteetilla kaltoin kohdella paholaisen liittolaisina tai kerettiläisinä. Kaikenlaisille kauhuteoille voitiin tarvittaessa antaa kirkollinen synninpäästö sanomalla, että Jeesuksen veri pesee (sovittaa) synnit kuin synnit puhtaaksi.

Jälleensyntymisen näkökulmalta on täydellinen opillinen ristiriita paitsi iankaikkisessa kadotuksessa niin myös opissa viimeisestä tuomiosta, joka tapahtuisi aikojen lopulla kaikkien ruumiiden noustessa haudoistaan, luineen, verineen ja lihoineen. On ymmärrettävää, että näihin kahteen keskeiseen kirkonoppiin ei voinut liittää jälleensyntymistä. Vaikka kristilliset kirkot eivät hyväksy jälleensyntymistä, niin ilmeisesti kuitenkin suurin osa ihmiskunnasta pitää sitä mahdollisena. Hyvin monella on erityisesti lapsuudessa ”läpilyöntejä” edellisestä elämästä. Esimerkiksi pieni lapsi voi väittää olevansa aivan eri niminen kuin on, voi muistaa erikoisia paikkoja, tapahtumia jne.

(Ilmeisesti jälleensyntymisopin hyväksyminen veisi samalla kirkolta pelkohallintaan perustuvan erinomaisen ”valttikortin” eli pelon iankaikkisesta kadotuksesta. Iankaikkisella kadotuksella on kristittyjä yli 1500 vuotta suoranaisesti ”aivopesty”. Tämäkin on puhdas kirkollinen petos, alkuperäinen UT:n sana aionis tarkoittaa rajallista aikaa, ei iankaikkista.)

Kirjassaan ”Ikuinen Elämä” Deepak Chopra tuo mielenkiintoisen näkökulman jälleensyntymiseen. Osa lapsista näyttäisi muistavan jotakin edellisestä elämästä 8-10 vuoden ikään asti. Pienellä osalla on tarkkoja ja todennettavissa olevia muistikuvia. Yksityiskohtaisia tutkimuksia näistä lapsista on tehnyt mm. Virgianin yliopiston psykiatri Ian Stevenson. Hänen työtään on jatkanut samassa yliopistossa psykiatri Jim Tucker. Tutkimuksissa on yli 2500 lasta, jotka muistavat elävästi menneen elämänsä. Tällaisten lasten määrä kasvaa kaiken aikaa. Suurta huomiota ovat saanet lapset, jotka säilyttävät fyysisiä piirteitä elämästä toiseen. Ian Stevenson kuvaa kirjoissaan useita yksityiskohtaisia tapahtumia, joissa lapsi muistaa edellisen elämänsä paikat, nimet, olosuhteet ja kuolemaan liittyviä yksityiskohtia. Uudessa syntymäkehossa eli jälleensyntymisessä muistona edellisestä elämästä joillakin voitiin havaita syntymämerkki, joka liittyi olennaisesti edellisen elämän kuolemantapahtumaan. Esimerkiksi lapsi on voinut muistaa tulleensa ammutuksi ja kehossa on ikään kuin sisään menneen sekä ulos tulleen luodin arpi. 15.09.2011 Yle Teema käsitteli näitä tutkimuksia ja tässä eräänä esimerkkinä näytettiin lasta, jolla on leikkaukseen sopiva, pitkä päätä ympäröivä arpi. Lapsi oli kuollut edellisessä elämässä aivoleikkaukseen.

Sture Lönnerstrand kirjassaan ”Shanti Devi Kertomus jälleensyntymisestä” (Kirjayhtymä Oy, 1994) kuvaa yksityiskohtaisesti aivan poikkeuksellisen Shanti Devin jälleensyntymistapahtuman. Shanti Devi pystyi muistamaan edellisen elämänsä Lugdi Devinä tarkasti, pieniäkin yksityiskohtia myöten. Lugdi Devi kuoli pian synnytyksen jälkeen. Opittuaan puhumaan Shanti Devi kertoi kaikki yksityiskohdat, pystyi tunnistamaan sekä muistamaan sukulaistensa nimet, sukulaissuhteet, talot, talojen värit, edelliset asunnot, kadut, katujen nimet, vain Lugdi Devin tietämiä henkilökohtaisia salaisuuksia muiden sukulaisten sekä miehensä kanssa. Tapahtuma herätti Intiassakin suurta huomiota erinomaisen yksityiskohtaisuuden vuoksi. Itse Mahatma Gandhi kiinnostui asiasta. Perustettiin virallinen tutkimuskomitea. Tutkimuskomitea piti tutkimuksiensa jälkeen tapahtumia selvänä jälleensyntymistapahtumana.

Shanti Devillä kuolemisen ja uuden syntymisen välillä oli runsas vuosi väliaikaa. Muisti myös tarkasti kuolemansa (Lugdi Devi) yksityiskohdat ja vielä kuolemanjälkeisetkin tapahtumat, uuden syntymän eli itse asiassa hänen tietoisuutensa ei katkennut tässä tapahtumaketjussa.

Henkisten kirjojen mukaan henkisesti kehittyneet ihmiset, henkiset mestarit, joogit (joogi ja fakiiri ovat eri asioita) pystyvät tahdollaan irtoamaan kehostaan, liikkumaan ajatuksenvoimalla, tekemään havaintoja henkimaailmoista ja kuolemanjälkeisistä tapahtumista. Jo Intian muinaiset henkiset mestarit, rishit korostivat, että myös jälleensyntymisessä on kysymys valinnoista. Henkiset mestarit pitävät jälleensyntymismahdollisuutta todellisena, henkisten lakien mukaisena tapahtumana. Myös Suomen Teosofisen Seuran perustaja Pekka Ervast on havainnoinut ja kuvannut yksityiskohtaisesti henkimaailmojen lainalaisuuksia sekä kuolemanjälkeisiä tapahtumia, karman heijastumista jälleensyntymässä.

Esimerkiksi karma vaikuttaa minkälaiseen perheeseen ja ympäristöön syntyy, millaisilla henkisillä ja kehollisilla kyvyillä on varustautunut, onko edessä myönteisiä tai ankeita tapahtumia jne. (Toisinaan selvänäkijä voi nähdä näitä keskeisiä, tulevia tapahtumia symbolisesti.) Henkisten kirjojen mukaan kaikki tapahtuu henkisten lakien mukaan. Ihminen kohtaa oman luomisensa (ajatukset, sanat, teot) hyvässä ja pahassa. Raamatussa on lause, että Jumala kostaisi pahat teot kolmanteen tai neljänteen sukupolveen asti. Henkisten kirjojen mukaan kysymys on oman karmakuorman käsittelystä, jossa voi mennä kolme tai neljä elämää. Toinen ei sovita toisen syntejä. Hyvä ja paha ovat suhteellisia, esimerkiksi länsimaissa yleinen mielipide suhtautui orjuuteen yllättävän pitkään myönteisesti.

Ihmisyyteen kuuluu vapaa tahto, mutta ihminen kohtaa tavalla tai toisella valintansa. Ajatus, mielikuva on keskeinen luovana voimana, käskysanana, ajatusprojektiona, toiveena. Sanat ja teot ovat tavallaan aineellistuneita ajatuksia. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Ihmisen ajatukset, mieli avaavat oven Taivasten Valtakuntaan tai sulkevat oven. Henkisten kirjojen mukaan henkimaailmassa ihminen yhtyy ajatuskohteeseensa. Henkiset mestarit toistuvasti muistuttavat, ettei saisi pelätä. On mitä todennäköisimmin henkisesti erityisen haitallista luoda kuviteltuja mielikuvia peloista, paholaisesta ja helvetin kauhuista. Neale Walsch suosittelee korkeimman ajatuksen pitämistä aina mielessään ja miettimään valintatilanteessa, mitä rakkaus tekisi. Pitäisi valita, mutta ei haluta. Avataara Amma suosittelee Kristuksen (tai oman mestarinsa) pitämistä aina mielessään ja tekemään kaikki Hänelle.

Esimerkiksi ”Tiibetiläisten kuolleiden kirjan” mukaan ihminen kohtaa kuoltuaan omat ajatuksensa, mielikuvansa hyvinkin todelta vaikuttavina. Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että helvetin kauhutkin ovat oman mielen luomuksia. Kun ihminen kieltää Luojansa, niin ihminen samalla kieltää (ehkä asiaa tiedostamatta) rakkauden ja valon läsnäolon. Henkisten kirjojen mukaan maalliseen elämään takertuneet halut, ajatukset, mielikuvat vetävät omalla tavallaan ihmistä syntymään uudestaan maalliseen elämään.



Kuvateksti. Vesi symboloi mielikuvitus-, astraalimaailmaa. Tyyni vesi kuvaa hyvää mielenhallintaa. Jos unessa liikkuu merikelpoisella veneellä tai laivalla, niin elämänhallinnan perusteet ovat hyvät. Ikoni voisi kuvata myös vapautumista omien ajatuksiensa vankilasta. Elämä, tajunta, rakkaus, ilo ovat jumalallisia ominaisuuksia liittyen Luojan läsnäoloon. Ihmisen tajunnassa on yhteys Luojan tajuntaan, mikä pitäisi kokea. Tässä yhteydessä ilmapiirin pitäisi olla elämää kunnioittava, iloinen, kiitollinen ja rakkaudellinen. On keskeistä, mitä ajattelee, mitä "tilaa" maallisessa tai henkisessä mielessä. On vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Ajatteleminen ei ole koskaan kokemista, se päinvastoin estää tai keskeyttää kokemuksen.

Henkisiä kuvia

Vain totuus on ajanmittaan kestävää. Kaikkia tapahtumia voi tarkastella ja selitellä yksistään maallisina, ulkoisina ilmiöinä tai voi myös pyrkiä kokemaan ja havainnoimaan tapahtumien sisäinen, henkinen puoli. Maalliset todisteet henkimaailman läsnäolosta ovat virikkeitä lähteä omalle henkiselle kokemusmatkalle. Tarvitaan pieni uskon hitunen liikkeelle lähtöön. Jos pitää jotakin asiaa täysin mahdottomana, niin sellaisen vuoksi on vaikeata aktivoitua. Muutaman sekunnin henkinen kokemus voi antaa koko elämän kantavan voiman ja ymmärryksen henkisestä todellisuudesta, elämän jatkuvuudesta.

Luoja kohdataan rakkaudessa ja vilpittömyydessä eikä kuvitteellisessa täydellisyydessä. Ihminen on aina Luojayhteydessä ja on kaikenaikaa syvällisen Luoja-, taivaskokemuksen kynnyksellä. Avataara Amma korostaa, että jokaisen ihmisen on mahdollista elämänsä aikana kokea taivaskokemus. Jeesuskin kehotti ensimmäiseksi etsimään ja kokemaan taivas-, Luojakokemus, muistuttaen, että etsivä löytää, kolkuttavalle avataan. Ihminen itse luo huomaamattaan monenlaisia ennakkoehtoja. Toisinaan on juuttunut omien ajatuksiensa tai toisten mielipiteiden ajatusvankilaan. On kuvaannollisesti lukkiutunut pimeään mökkiin eikä halua tai uskalla aukaista ovea.

Henkisessä virittäytymisessä meditaatio on keskeistä. Jeesus korosti rukousta. Henkissielullisesti kummassakin on sama idea, olla hetki yhdessä Luojansa kanssa. Meditaatiossa ihmisen värähtely-, tietoisuustaso nousee. Tämä ilmenee monella eri tavalla, esimerkiksi tasapainoisuutena ja ymmärryksen lisääntymisenä. Uskonnollisesti voidaan ajatella, että enkelit rakentavat keskittymisen aikana henkisiä yhteyksiä. On tärkeätä olla tietoinen ajatuksistaan, olla päämäärätietoinen. Ajatus toteuttaa sokeasti käskysanaa hyvässä ja pahassa. Mieli pystyy virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Olisi keskeistä olla aina hyväntahtoinen. Aina valmis miettimään, onko ajatus tai tapahtuma rakkaudellinen, elämää auttava.

Seuraavasta linkistä henkisiä valokuvia



Yllätyslöytö Australiassa. 4 km korkea henkilöhahmo, jonka tekijää ei ole pystytty selvittämään. Copyright: Image © Geoscience Australia. http://www.ga.gov.au/acres/gallery/marree.jsp

Antroposofiasta

Antroposofian luoja Rudolf Steiner on kirjoittanut useita kirjoja liittyen hengentieteeseen. Hän oli alun pitäen teosofi, joka on kehittänyt asiaa edelleen. Rudolf Steinerilla oli ilmeisesti synnynnäinen kyky jo pikkulapsesta asti nähdä henkinen todellisuus. Tämän vuoksi hän oli pystynyt tarkasti kuvaamaan asiaa ja asiaan vaikuttavia tekijöitä. Kirjoissaan hän on toistuvasti tuonut esille, että kaikilla ihmisillä on peruskyky nähdä henkinen todellisuus, se vain tarvitsee tietynlaiset harjoitukset tullakseen esiin. Kirjoissa painotetaan yleisiä korkeita inhimillisiä perusarvoja: kunnioitus, arvonanto, hartaus, ihailu, asioiden katsominen parhaalta puolelta, pidättäytyminen tuomitsevista ja arvostelevista puheista.

Painotetaan, että ihmismieli tiedostaa. Sillä on tunteet sama kuin ruumiille aineet, joita se käyttää ravinnokseen. Tärkeätä on pyrkiminen sisäiseen rauhaan, erottaa oleellinen epäoleellisesta. Jokaisella on arki-ihmisen ohella sisimmässään korkeampi ihminen, tämä korkeampi ihminen pysyy piilevänä kunnes se herätetään. Niin kauan kuin korkeampi ihminen ei ole herännyt, jäävät jokaisessa ihmisessä käyttämättä piilevät kyvyt, jotka johtavat yliaistilliseen tietoon.

Vain meditaation avulla kohoaa siihen, mikä liittää ihmisen henkeen, alkaa elvyttää itsessään olevaa ikuista, mitä eivät syntymä ja kuolema rajoita. Rudolf Steiner kirjoissaan alkuvaiheessa suosittelee symbolisia meditaatioita ja kehityksen edistyessä meditaatiossa niin kuin raja-joogassa pyrkimys mielen täydelliseen tyhjentämiseen ajatuksista ja mielikuvista. Painotetaan, että edistystä voi olla vain, jos kaiken aikaa tarkasti seurataan ajatuksia ja tunteita yhtälailla kuin askeleita fyysisessä maailmassa. Tässä korkeammassa maailmassa ihminen kohtaa ensimmäiseksi todellisuuden, joka vastaa ihmisen omaa henkistä kuvaa. Hänen alempi luontonsa on hänen edessään peilikuvana, mutta keskellä tätä peilikuvaa ilmenee hänen korkeampi minänsä todellisuutena. Vasta tämä on yhteydessä korkeampaan henkiseen todellisuuteen.

Rudolf Steiner osoittaa hyvin kirjoituksessaan, kuinka väärin yleiset käsitykset ovat siitä, että henkiset mestarit olisivat jollakin tavalla häiriintyneitä. Todellisuudessa henkisen mestaruuden pohjalla on lähes täydellinen ajatuksien ja tunteiden hallinta. Myös meditaatiosta on vääriä käsityksiä. Meditaatio yksinkertaisesti tarkoittaa keskittymistä johonkin asiaan, esineeseen, tai pyrkimystä olla täysin ilman ajatuksia ja mielikuvia. Meditaatio on myös keino oppia hallitsemaan ajatuksiaan.
 

Ammasta

Amma, intialainen henkinen mestari, avataara (hindulaisuuteen liittyvä käsite, syntymälahjana kyky olla tahtonsa mukaan valo-, taivas- tai maallisessa tietoisuudessa) Mata Amritanandamay on länsimaissa ehkä tunnetuin intialainen henkinen opettaja. Elokuussa 2000 ensimmäistä kertaa YK:n puitteissa New Yorkissa kokoontuivat maailman eri uskonnollisten traditioiden johtajat keskustelemaan mahdollisuuksista aloittaa yhteistyö YK:n kanssa maailmanrauhaa koskevissa asioissa. Amma oli hindujen edustajana.

Joitakin Amman opetuksia:

Jos otamme yhden askeleen Jumalaa kohti, ottaa Jumala 100 askelta meitä kohti, vastaavasti hän jättää meille joitakin virheitä ja antaa toisia anteeksi tiettyyn pisteeseen saakka pitäen niitä tietämättömyyden tuloksena, mutta kun tunnistamme virheemme, pitää meidän yrittää parantaa ja hitaasti muuttaa itsemme. Kun ihmiset aloittavat henkisen elämän, he haluavat saavuttaa kaikkein korkeimman päämäärän. Se on sama, kuin lapsi haluaisi tohtorin arvon käymättä ensiksi edes koulua. Egoismi ilmenee kilpailuna, vihana, kateutena ja sotana.
Rakkaus on elämän näkemistä kaikessa ja kaikkialla. Rakkaus toteutuu ainoastaan kun järkeily lakkaa. Anna sydämesi kukoistaa myötätunnosta, tunne sydämessäsi toisen kärsimys ja tuska. Myötätunto ei näe toisten vikoja, se ei erottele ihmisiä hyviksi ja pahoiksi. Se ei tee rajoja kahden maan ja uskonnon välille. Myötätunnolla ei ole egoa, se antaa anteeksi ja unohtaa. Älä syytä olosuhteita tai muita ihmisiä. Pelko estää spontaanisuuden, se on tuomituksi tulemisen pelkoa. Jumalan, joka on rakkaus, tulisi voida toimia meidän käsiemme, sydämemme ja ajatustemme ja tekojemme kautta. Armon vastaanottaminen edellyttää mielen puhtautta. Ihminen tulee armolle otolliseksi ainoastaan epäitsekkään, tavoitteita vailla olevan toiminnan kautta. Kaikki mitä tässä elämässä koemme, on edellisten elämiemme tekojen seurausta. 

Aivan samalla tavalla kuin muinaiset näkijät, sanoo Amma, että tehokkain harjoitus on jatkuvasti yritys nähdä Jumala kaikissa ja kaikkialla. Kun olemme täynnä rakkautta ja myötätuntoa, on elämä yhtä siunausta. Siellä missä on rakkaus ja myötätunto, siellä on myös Jumala. Elämä ja rakkaus eivät ole kaksi eri asiaa, ne ovat yksi ja sama. Rakkaus on puhtain, helpoin ja suorin tie Jumalan oivaltamiseksi. Todellinen hymy kumpuaa syvältä sydämestä. Amman opetuksessa me emme pyri löytämään Jumalaa, joka on jossain taivaissa, vaan meidän jumalamme loistaa sisällämme. Mutta tällä hetkellä me luulemme, että minä on sama kuin ego eli yksilö. Todellinen minä on kuitenkin universaali tietoisuus, ongelma on siinä, että samaistamme tämän minuuden persoonallisuuden kanssa. Kun onnistumme ylittämään persoonallisuutemme sen kaikkine ajatuksineen ja tunteineen, löydämme todellisuuden.

Amman pelkistetty ohje länsimaalaiselle. Pidä kaiken aikaa Kristus mielessäsi, tee kaikki yhdessä hänen kanssaan ja hänelle. Pyri siihen että jokainen ajatus, sana, teko lähentää sinua Kristukseen. Älä ajattele, sano, äläkä tee mitään toista vahingoittavaa. Tähän vielä yhdistettynä rukous ja meditaatio.

Lisää tietoa Ammasta Internetistä osoitteesta http://www.amritapuri.org ja http://www.amma-europe.org.
 

Maa Äiti (Maria, Devi, Shakti) tarkoittaa Jumaluuden luovaa muotoa aiheuttavaa prinsiippiä. Amma yhdistetään usein Maa Äitiin (Äiti Amma).

Intialaisessa kulttuurissa kummarrettaessa henkilölle osoitetaan kunnioitusta sille pyrkimykselle, mitä henkilö edustaa.

Mariasta

Kirkollinen mielenkiinto Mariaan heräsi pari sataa vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Siihen asti Maria oli lähinnä Jeesuksen synnyttänyt äiti. Tällöin alkoi vuosisatoja kestävä pohdiskelu ja väittely Marian asemasta ja merkityksestä taivaallisessa hierarkiassa. Jumalattaren palvonta on ollut ja on lukuisissa uskonnoissa. Kauan ennen Jeesusta Lähi-Idän uskonnoissa oli ollut keskeistä naiseus äitijumalattarena. Tähän liittyi salaperäinen kyky luoda elämää itsestään.

Esimerkkinä jumalattaren kyvyistä egyptiläinen Isis-jumalatar pystyi herättämään poikansa Horuksen henkiin kokoamalla hänet paloista, aivan vastaavaan suoritukseen pystyi Kalevalassa Lemminkäisen äiti. Tässä on myös viite jälleensyntymiseen. Rakkaudellinen Henki voittaa kuoleman ja antaa uuden elämän. Maria on henkilön nimi, kirkollinen Jumalan äiti, mutta sanalla on toinenkin merkitys Mariaa, Sofiaa on pidetty historiassa jumallisen viisauden personoitumana, Jumalan naiselliset kasvot, jota kautta maailma uudistuu. Tämä näkökulma on tullut esiin erityisesti taiteessa. Myös varhaiskristillisenä aikana vaikutti gnostitilaisuudessa kolminaisuus isä-äiti-poika. Tässä naishahmo, Maria syrjäyttää Pyhän Hengen. Maria on omalla tavallaan paikallinen tai universaali ollen kaikkialla.

Esimerkiksi kirkkotaulussa "Immaculate of Aranjuez by Bartolome Esteban Murillo" on Marian jalkojen alla kuunsirppi, "The Lady of All Nations" Marian jalkojen alla on maapallo.

Marian yhteydessä raja inhimillisen, äidillisen esikuvan ja Pyhän jumalallisen olennon välillä on monin tavoin hämärä ja epäselvä.



Johanneksen ilmestyskirjassa on seuraava teksti: "Taivaalla näkyi tunnusmerkki: nainen, jolla oli pukunaan aurinko, kuu jalkojen alla ja pään päällä seppeleenä kaksitoista tähteä." Tämä "nainen" on myöhemmin kirkollisessa ajattelussa tulkittu Mariaksi. Tässä pyhässä näyssä mitä ilmeisemmin Maria symboloi Äitijumaluutta, elämää synnyttävää rakkaudellista henkeä. Kun puhutaan kirkollisesta kolminaisuudesta, Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, niin taustalla on kuitenkin yksi Jumala ja kysymys on Tämän kolmesta ilmenemismuodosta.

Jeesus kehotti ensimmäiseksi hakeutumaan tietoiseen, kokemukselliseen Luoja-, taivasyhteyteen korostaen, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä. Ihminen on kaikenaikaa taivaassa, Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa. Tämä pitäisi tiedostaa, mitä ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Kirkollinen jumalkuva on tehty etäiseksi, saavuttamattomaksi, pelottavaksi, jopa kostonhimoiseksi, kaikkiaan hyvin vaikeasti lähestyttäväksi ja koettavaksi. Protestanttisessa kirkossa Luojan, Kristuksen kokeminen on jopa tehty kirkonoppien vastaiseksi tapahtumaksi. Jos vertaa näitä käsityksiä Jeesuksen ja Paavalin opetuksiin ja kehotuksiin, niin protestanttisessa kirkossa näkemykset ovat muuttuneet aivan päinvastaisiksi. Tämän ankean asenteen sai mm. Nokia Mission kokea.

Jumaläiti, Maria on rakkaudellinen ja helposti lähestyttävä. Maria on henkisenä olentona aina lähellä ihmistä, ymmärtäväinen, auttavainen, rakkautta ja parannusta säteilevä, kohottamassa sekä viitoittamassa tietä taivaalliseen kotiin, Kristuksen luokse. Monelle Maria onkin hyvin läheinen henkinen rakkausystävä, henkinen äitihahmo, yhteyshenkilö ihmisen ja Luojan välillä. Hänet pyydetään mukaan inhimillisiin vaikeuksiin, on mukana iloissa ja suruissa kodeissa sekä yhteisöissä. Rakkaus yhdistää rakkauden kohteeseen. On helpompi rakastaa muotoa, esimerkiksi Jumalan äitiä kuin abstraktista. Keskeistä on pystyä luomaan kohottava, tietoisuutta nostava rakkausvärähtely. Luoja lähestyy ihmistä muodossa, minkä ihminen ymmärtää.

Idän perinteessä on useita Maria-aiheisia ikoneita. Tässä perinteessä ikonia pidetään suoranaisena ikkunana, yhteysmahdollisuutena tuonpuoleiseen. Tietenkin on olennaista valita ikoni, jonka tuntee koskettavan.

Mariaan yhdistetään tavalla tai toisella lukuisat ilmestykset (Google: Virgin Mary Apparitions yli 1,2 miljoonaa hakuvihjettä). Suurinta huomiota on saanut Lourdesin ja Fatiman ilmestykset, joissa Maria henkisenä olentona ilmestyi useita kertoja antaen tiedonantoja. Fatiman ilmestyksissä oli kolme kuulijaa.


Kuvateksti. Maltalla katolisessa kirkossa on huone täynnä seurakuntalaisten tuomia kiitollisuuden osoituksia Neitsyt Marialle, jota on pyydetty avuksi ja saatu auttava käsi hädän hetkellä.


Maltalla on kirkossa kuvattu Fatiman ilmestys. Taustalla näkyy taulu Neitsyt Marian Lourdesin ilmestyksestä. Lukuisissa katolisissa kirkoissa on näitä tapahtumia kuvaavia tauluja. Neitsyt Marian ilmestyksiä pidetään aivan luonnollisena.


Kuvateksi Lato-Maria. (Hattulan Lato-Maria tapahtumat on kuvattu www.kotimaa24.fi 8. elokuu 2011) Kun vertaa ikonin Mariahahmoa Hattulan Lato-Marian figuuriin, niin ne ovat hyvinkin samanlaisia. Henkisenä tapahtumana ja valokuvana ilmiö on mitä todennäköisimmin aito. Keskusteluissa asian ympärillä käy ilmi monenlaisia mielipiteitä. Osa ajattelee, jos jokin on mahdollista väärentää, niin siitä täytyy olla kysymys. Osa näkee tässäkin mukana paholaisen. Tarvitaan kuitenkin sysimusta mieli, että pystyy näkemään ikonihahmon pimeytenä, eli tapahtumana mikä erottaa ihmistä Luojasta. Päinvastaisesti ihmisissä herää kiinnostusta Kristuksen henkimaailmaan elävänä todellisuutena

Latinalaisessa Amerikassa on lukuisia, paikallisia Marian ilmestyksiä. Näissä suoranainen yhteys Jeesuksen äitiin, Mariaan on usein epäselvä.

Katolisissa maissa Maria on luonnollinen osa kristillistä henkistä elämää ja Marian ilmestyksetkin ovat kunnioitusta ja arvostusta saavia tapahtumia.

Lourdesin ilmestyksestä

K.S. Laurila kuvaa kirjassaan ”Suurten Muistojen Mailta” (1947) Lourdesin tapahtumia. Bernadette Soubirous oli köyhän myllärin 14 v. lapsi, jota kuvataan hentona, heiveröisenä, hiven sairaaloisenakin (astma), mutta mieleltään terveenä. Ensimmäinen ilmestys oli 11.02.1858, jolloin hän oli kahden muun tytön kanssa etsimässä risuja polttopuiksi. Bernadetta oli erillään muista tytöistä ja hän kuuli pauhinaa, mikä toistui.

Luolan aukeamassa hän näki pensaan kovasti heilumassa aivan kuin tuulen heiluttamana. Samalla onkalon sisältä tuli näkyviin kullanvärinen pilvi ja vähän sen jälkeen ilmestyi ihmeen ihana nuori nainen. Tämä hymyili Bernadottelle ystävällisesti ja kehotti tulemaan lähemmäksi. Bernadottelle tuli suuri pelko, eikä hän enää tiennyt missä oli. Bernadotte otti taskustaan rukousnauhan ja meni polvilleen. Pyhä Nainen suhtautui päännyökkäyksellä myönteisesti Bernadotten rukouspyrkimyksiin. Ainoastaan kunkin kymmenjakson lopussa Pyhä Nainen lausui yhdessä Bernadotten kanssa ”Kunnia isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle”.

Tästä seurasi pitkä sarja toistuvia ilmestyksiä luolassa. Niitä oli kaikkiaan 18. Tapahtumat herättivät suurta huomiota ja Bernadotten mukana tuli aina suurempi joukko seuraamaan tapahtumia. Bernadotte oli yksin näkijä ja kokija joutuen aina ilmestyksen yhteydessä hurmostilaan. Hurmostilassa Bernadotte muuttui aivan kuin kirkastetun, yliluonnollisen olennon kaltaiseksi tehden omaan äitiinsäkin suuren vaikutuksen.

Kerran luolassa Bernadotte aivankuin kysyi opastusta näkymättömältä olennolta ja tämä vei hänet haluamaansa kohtaan kehoittaen raaputtamaan tiettyä kohtaa, mistä aukesikin lähde. Pyhä Nainen kehotti juomaan lähteestä ja peseytymään siinä. Tästä Bernadotte joi vettä ja pesi kasvonsa. Lähteen löytyminen ja erityisesti jälkeen päin todettu parantava vaikutus oli ratkaisevaa siihen, että miljoonat ihmiset uskovat lujasti Bernadotte Soubriouksen olevan armoitettu Herran lähetti ja vesilähde suoranainen taivaan suoma parannuspaikka ihmiskunnalle.

Maaliskuun 25. päivänä Bernadetta sai Pyhältä Naiselta sisäisen kutsun saapua jälleen Massabiellen luolaan. Tuona päivä Pyhä Nainen vihdoin ilmoitti olevansa ”Minä olen Puhdas Hedelmöityminen” (Conceptio immaculata Beatea Virginae Mariae), mitkä olivat paavin sanat tarkoittaen Neitsyt Mariaa.

Jo alusta lähtien Bernadotte kertoi tarkasti näkynsä ja elämyksensä, mitä oli hurmostilassaan havainnut ja kokenut. Hän kertoi tapahtumat Estredelle ja tämän sisarelle. Estradella kyseli pieniä yksityiskohtiakin kirjaten asiat verekseltään muistiin. Näkijä ei ollut sellaisella henkisellä tasolla, että hän olisi yrittänytkään tulkita näkyjään millään tavalla. Kirjan mukaan Bernadotte oli älynlahjoiltaan rajoitettu, joka oppi töintuskin lukemaan ja kirjoittamaan. Hän ei ymmärtynyt niitä paavillisia sanoja, joita Pyhä Nainen lausui hänelle. J.-B. Estrade kirjoitti näistä yksityiskohtaisista muistiinpanoistaan kirjan, joka käsitteli Lourdesin ilmestyksiä (v.1899)

Jo vuonna 1908 350 ranskalaista lääkäriä antoivat lausunnon: "Lourdesissa on tapahtunut yllättäviä parantumisia jonkin tieteelle tuntemattoman erikoisvoiman vaikutuksesta, parantumisia, joita senvuoksi ei voida järkiperäisesti selittää luonnon omien voimien aiheuttamaksi."

Fatiman ilmestyksestä

Fatiman ensimmäisessä ilmestyksessä 13.05.1917 oli kolme luku-ja kirjoitustaidonta lasta (10, 9, ja 7v.) todistajina. Lapset eivät olleet koskaan nähneet elokuvaa tai lukeneet kirjaa. Tapahtuma alkoi, kun taivaalla välähti valo, lapset luulivat sitä salamaksi ja menivät niityltä kaksi metriä korkean tammen alle. Tammen oksalla näkyi häikäisevää, kirkasta valoa säteilevä nainen. Kasvoja ympäröi kultainen kehä, nainen oli pukeutunut valkoiseen huntuun. Lucia, lapsista vanhin, oli nähnyt aikaisempina vuosina pari kertaa vallopallolla saapuneen läpinäkyvän nuoren miehen, joka oli sanonut olevansa enkeli. Nyt Fatiman ilmestyksessä Lucia oli rauhallinen ja tiesi kysymyksessä olevan Neitsyt Maria.

Neitsyt Maria ilmoitti tulevansa joka kuukauden 13. päivä samaan aikaan ja samaan paikkaan. Tapahtuma sai suurta huomiota ja paikkakuntalaiset tulivat katsomaan ihmettä. Muut katsojat näkivät puussa jonkinlaista usvaa. Ilmestykset kestivät n. 10 min. Lopulta katsojia oli peräti noin 70000. Sivullisten kertoman mukaan lapset menivät jonkinlaiseen transsiin. Neitsyt Maria näytti lapsille näkyjä sekä viestejä tulevista tapahtumista. Lucian kehotti oppimaan luku-ja kirjoitustaitoa.

13.10.1917 viimeisellä kerralla Lucia näki taas salaman. Neitsyt pyysi, että paikalle rakennettaisiin kappeli hänen kunniakseen. Neitsyt Maria ilmoitti sodan loppuvan pian. Viimeisenä viestinään hän kehotti ihmisiä parannukseen ja katumaan syntejään. Neitsyt Maria alkoi kohota taivaalle, ja Lucia huudahti kovaa "Katsokaa aurinkoa!" Lucia, Francesco ja Jacinta näkivät vielä taivaalla kuin suunnattomalle valkokankaalle heijastettuna kuvakavalkadin, jossa heitä kävivät tervehtimässä Jeesus, Joosef ja Maria. Väkijoukko ei tiennyt tästä mitään. Aurinko näytti pilvisenä päivänä kuin tanssivalta hopealaatalta tehden odottamattomia liikkeitä. Ilmiö nähtiin usean kilometrin päästä. Kun esitys oli ohi, valokiekko suuntasi kohti aurinkoa ja hävisi.

Fatiman ilmestyksissä oli tulevaisuutta koskevia ennustuksia. Paavi Johannes Paavali II uskoi Fatiman pelastaneen hänet 1981 tapahtuneessa murhayrityksessä. Suomenkielisenä löytyy yksityiskohtaista tietoa Fatiman ilmestyksestä http://www.netikka.net/mpeltonen/fatima2.htm

Guadalupen ilmestykstä

Neitsyt Maria ilmestyi köyhälle intiaanimiehelle tuummaihoisena paikallista kieltä puhuvana pyytäen tätä välittämään tiedon toiveesta piispalle, että Hänen kunniaksi rakennettaisiin kirkko. Maria kutsui intiaanimiestä pojakseen. Piispa ei ottanut asiaa todeksi, ennenkuin Neitsyt Maria tekee ihmeen. Talvella kuivaan erämaahan alkoivat ruusut kukkia. Intiaanimiehen avattua takkinsa ruusut eivät pudonneet vaan niiden keskelle muodostui Guadalupen neitsyeen kuva. Tämä riitti piispalle. Paikka on nykyisin katolisen maailman keskeisimpiä pyhiinvaelluspaikkoja.

Marian julkinen ilmestyminen valo-olentona nimikkokirkonsa katolle havaittavaksi ja valokuvattavaksi Egyptissä on herättänyt suurta huomiota maailmanlaajuisesti. http://www.zeitun-eg.org On paljon paikallisia pyhiinvaelluspaikkoja. Esimerkiksi Tinoksen Jumalanäiti on sekä kirkko että ikoni ollen kreikkalaisille erityisen tärkeä pyhiinvaelluspaikka. Ikonin löysi perimätiedon mukaan nunna Pelagia Neitsyt Marialta saamansa ilmestyksen perusteella. Medjurgossa Neitsyt Maria on vuosikausia ilmestynyt kolmelle näkijälle antaen tiedonantoja hengellisestä elämästä. Medjurgon painoarvo on lisääntynyt jatkuvasti pyhiinvaelluskohteena. Lukemattomilla ihmisillä on kotona Maria ikonina, kuvana tai patsaana erityisenä rukouspaikkana.


Copyrighthttp://www.crystalinks.com/

Ortodoksisessa kirkossa käytetään Neitsyt Mariasta myös nimitystä Jumalansynnyttyjä. Kirkolliskokouksessa v. 431 annettiin Marialle nimitys Jumalan äiti. Tätä edelsi pitkä teologinen kiista, kuinka Jeesus on sekä ihminen että Jumala, onko samanaikaisesti täysi ihminen ja Jumala. Maria on sekä tavallinen nainen että kirkollisesti ylimaallinen olento Jumalan synnyttämisen kautta.

Maria on aina koettu läheiseksi teologisen väittelyn rinnalla siitä riippumatta. Häntä on rukoiltu avuksi siinä missä Jumala ja Jeesus on koettu abstraktisiksi ja etäisiksi. Katolisissa maissa on ajatus, että Marian kautta tai Maria on ikkuna Jeesuksen ja Jumalan luokse. Kansanperinteessä Maria ajatellaan aktiiviseksi välittäjäksi ihmisen ja Jeesuksen, Jumalan välillä. Ajatuksella poika ei voi kieltää äidiltään. Marialle voi kertoa kaiken ja hänellä on kyky tehdä ihmeitä, parannuksia. Mariaa itseään ihmiskunnan esirukoilijana voi myös rukoilla.

Protestanttisessa kirkossa suhde Mariaan on kylmempi, etäinen. Kiintymystä pyritään pitämään toisinaan epäjumalanpalvontana. Protestannisessa kirkossa painotetaan, että pitäisi rakastaa vain Jumalaa. Kirkon personifikoidusta jumalkuvasta voi tulla vaikutelma vihastuneesta, ihmisiin loukkaantuneesta, kostonhimoisesta vanhasta miehestä. Tätä mielikuvaa monet lähestyvät pelolla. On vaikeata rakastaa ja pelätä samanaikaisesti. Jeesuksen korostama rakkaudellinen taivaan Isä eroaa mielikuvana huomattavasti kirkollisesta.

Rukoukseen, pyhiin sanoihin, ikoneihin, uskonnollisiin symboleihin liittyy aivan erityinen sisäinen kokeminen ja voima, mikä menetetään, jos tapahtumaan ei keskitytä. Protestanttisen kirkon suhtautuminen henkisiin kokemuksiin on ennalta ehkäisevä, ankea ja torjuva, minkä asenteen sai kokea mm. Nokia Missio. Jos uskontoon suhtaudutaan ulkokohtaisesti, henkisiä kokemuksia vieroksuen, niin koko kristinuskon ydin, Luojayhteyden kokeminen jää pois.

Maallisestikin tulee hyvin esiin sanallisen ulkokohtaisuuden ja kokemuksellisen tapahtuman ero. Eräänä esimerkkinä uiminen, jos ihminen ei ole ollut koskaan kylvyssä tai uinut, niin vaikka lukisi rajattomasti kirjoja ja kuulisi loputtomasti kuvauksia tapahtumasta, niin asia jäisi epäselväksi. Mutta jos olisi hetkenkin kokemus uimisesta, niin asia olisi syvällisesti tiedostettu ja ymmärretty. Sama näkökulma liittyy henkisiin kokemuksiin. 1-2 sekunnin kokemus voi muuttaa koko elämän, voi saada syvällisen ymmärryksen henkisestä olemassaolosta sekä vapautua kuolemanpelosta.

Jumalallisen rakkauden ilmentymänä Maria herättää pelkästään rakkaudellisia, arvostavia ja kunnioittavia ajatuksia sekä tunteita. Toisaalta tunteissa ei ole mitta-asteikkoja. Jos joku kertoo rakastavansa jotakin, niin jokainen kokee asian omalla mittapuullaan.

Islamilaisuudessa Jeesus ei ole Jumala millään tavalla. Maria on Jumalan sanan synnyttäjä. Jeesus on erikoisella tavalla luotu. Islamilaisuudessa Maria on arvostettu korkealle, rinnastettu toisinaan profeetaksi, vaikka ei ole toiminut profeettana. Maria on koettu myös islamilaisessa kulttuurissa henkilönä, jonka puoleen voi kääntyä, esimerkiksi on Maria-laulujen perinne. Toinen hengellinen äitihahmo on Fatima. Sufilaisuudessa tulee näkökulma, että Maria on kirkastunut valo eli peili, joka heijastaa jumalallista valoa.

Vapaa katolinen kirkko tuo esiin Jumalan Äiti-aspektin eli Pyhän Marian, taivaallisen Äidin suurena esikuvana maalliseen elämään, elämää kunnioittavana ja auttavana pyrkimyksenä. Pyhä Maria, jonka kirkko uskoo olevan Jumalan äidinrakkauden täydellinen ilmaus, ei ainoastaan symboloi jumalallista Äiti-prinsiippiä, vaan Hän hoitaa Maailman Äidin virkaa. Juutalaisuudesta löytyy käsitys Jumalan femiinisen hengen, viisauden ilmenemisestä, mikä kristillisesä perinteessä on saanut nimeksi Pyhä Henki.



Kuvateksti. Kirkkotaulussa Maltalla(Gozo) tulee hyvin esiin Marian jumallinen suuruus. Puolikuu ja hauta symboloivat jalkojen alla kuoleman voittamista ja hallitsemista.

Urheilusuorituksessa keskittyminen on aivan keskeistä. Jos keihästä heittäessä, ampuessa tai muussa suorituksessa alkaa ajatella jotakin, niin keskittyminen heti häiriintyy. Ajattelemalla jotakin saadaan aivankuin toinen suorittaja mukaan tapahtumaan. Tämä sama tulee esiin myös henkisessä kokemuksessa. Ei saisi olla pyrkimyksiä, haluja, ennakkoehtoja, eikä saisi keskittyä toisten mielipiteisiin tai omiin kuvitelmiin kokemuksesta.

Henkinen kokemus on aina erilainen kuin sen kuvitelma. Pitäisi antautua hetkeksi itse kokemukseen, olla osa tapahtumaa, antaa kokemuksen vallata itsensä. Sama pitäisi tapahtua hetken rukouksessakin, rukouskaan ei saisi olla pelkästään ulkokohtaisia, älyllisiä sanoja. Pitäisi antaa tapahtuman, henkisen todellisuuden viestittää olemassaoloaan, esimerkiksi henkisenä kokemuksena, tunteena, rauhana, mielikuvana, oivalluksena jne. Eli pitäisi siirtyä hetkeksi maallisesta reaalimaailmasta Hengen maailmaan, hengellisyyteen.

Kun Jeesus puhui, että ihmisen pitäisi lähestyä Luojaa lapsenkaltaisesti eli pitäisi olla vilpitön, luottavainen ja tarkkaavainen. Maallinen mieli käsityksineen pitäisi keskittymisen ajaksi siirtää syrjään. Ajatuksia tulee ja menee, mutta niitä ei saisi ruveta ajattelemaan.

Maallisesti on itsestään selvää, että ihmisen itsensä pitää kehittää kaikki tarvitsemansa kykynsä. Sama ilmiö on kuitenkin myös henkisissä kyvyissä. Nämä ovat ihmisessä piilevänä mahdollisuutena, mutta ihmisen itsensä pitää ne aktivoda. Ajatus, toive on liikkeelle paneva voima. Henkisessä kehitystapahtumassa on kysymys tietoisuudesta, mikä huipentuu taivas-, Luojakokemuksessa, missä ihminen kokee, oivaltaa olemassaolonsa Luojayhteydessä. Siihen asti ihminen on ollut kaikenaikaa läheisessä Luojayhteydessä tiedostamatta asiaa. Henkisessä kehitystapahtumassa enkelitkin ovat keskeisessä asemassa olemalla aina lähellä ihmistä, auttaen maallisesti sekä henkisesti, muistuttaen henkiseen olemassaoloon liittyvistä asioista, omasta sielusuunnitelmasta. Enkelit toimivat välittömässä Luoja-, taivastietoisuudessa Tämän apulaisina.

Sai Baba

Sai Babaa miljoonat intialaiset näyttävät pitävän Krisna -jumaluuden uutena inkarnaationa. Sai Babasta on tehty paljon kirjoja, paljon videofilmejä. Nykyään hänellä on jo kannattajia, mainitaan jopa 50 miljoonaa, länsimaissakin hänellä on erään arvion mukaan kaksi miljoonaa kannattajaa. Hänellä on juuri erikoisuutena materialisoida erilaisia esineitä. Kirjojen ja videofilmien mukaan hän on tällaista tehnyt tuhansia kertoja.

Lisää tietoa Sai Babasta Internetistä osoitteesta http://www.srisathyasai.org.in

Sai Baba (1926-2011) ilmoitti 14-vuotiaana olevansa pyhimyksen Shirdi Sai Baban (1835(?)-1918) inkarnaatio. Nyt odotetaan Sai Baban kolmatta inkarnaatiota Prema Sai Babana (Manday district, Karnataka State India).

Musiikista

Ranskalaisen professori Igor Reznikoffin kehittämässä opetusmenetelmässä pyritään siihen että ihminen oman äänensä avulla saavuttaa uudenlaisen yhteyden kehonsa ja tietoisuutensa rajalla. Kun rukoukseen liittyy Reznikoffin opettama äänenpuhtaus, luonnolliset intervallit, puhdas resonanssi ja puhdas intonaatio, päästään hänen mukaansa tasolle, jossa ääni voi parhaimmillaan vaikuttaa kuuntelijan herkimpään sisimpään puhdistavasti ja vapauttavasti sekä terapeuttisesti.

Reznikoffin mukaan on olemassa tiettyjä kohtia kehossa, joihin tietoisuus eli sielu sijoittuu ja joissa se elää. Näissä kohdissa kehoamme – tietoisuuden ja sielun värähtelykohdissa – meillä on Reznikoffin mukaan kosketus hengen maailmaan. Ensinnäkin on sydämen seutu, mutta ei anatomisessa mielessä. Sydämen seutu on yhteydessä tunteeseen ja vatsaan, rohkeuteen, rakkauteen ja itsensä uhraamiseen. (Vertauskuvana tämä ei ole sattumanvaraista.. Kaikki rakastavaiset tietävät, että sydämessä tapahtuu jotakin.) Toiseksi on kurkku jossa on hengityksen ja puheen sija. Kurkku on myös hengellisen elämän kannalta keskeinen paikka. Hengellinen, henki, hengittää – näillä sanoilla on sukulaisuus. Kolmas kohta on otsa. Kun ihminen keskittyy ja miettii, toiminta keskittyy otsan seudulle. Tämä näkyy mm. ikoneissa, joissa korostetaan kulmakarvoja. Neljäs kohta on päälaki, jota ikoneissa korostetaan sädekehällä. Päälakea voidaan pitää sielun ja tietoisuuden puhtaampana asuinsijana. Esim. Platon kuvaa kuinka sielu, tai meidän aikamme sanoin tietoisuus laskeutuu ruumiiseen ja turmeltuu sitä mukaa mitä alemmaksi se laskeutuu.

Reznikoffin mukaan pyhä ikoni tai laulu auttavat keskittymään ja ne koskettavat eri alueita kehossa: Sydämen aluetta, pään aluetta, kurkun aluetta jne.

Reznikoffin mukaan on olemassa ikonin ja meidän kehomme suhde ja äänen ja kehon suhde. Ikonilla on vaikutus meidän sieluumme meidän kehomme kautta. Laululla on sama vaikutus. Reznikoffin mukaan pyhä laulu on rakennettu ihmisen kehon resonanssin kautta. (Igor Reznikoffin musiikkia on laajemmin käsitelty Hilkka-Liisa Vuoren kirjassa "Hiljaisuuden syvä ääni", joka on pro gradu-työ Sibelius Akatemiassa.)

Primitiiviset kulttuurit ovat vielä musiikin alkulähteillä, koska niillä on säilynyt laulullinen yhteys näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Samaa ideaa käyttävät shamaanit. Antiikin aikana ja myös kristillisessä perinteessä ihmisen koko elämä ymmärrettiin sielun matkana eli sielun kehitysnäkökulmalta. Laulun avulla ihminen voi matkustaa näkymättömään ja takaisin. Laulaminen toimii kulkuneuvona sielun matkalla.

Reznikoff korostaa kokonaisvaltaista musikaalista, äänellistä vaikuttamista. Jokainen ihmisen osa on soitin ja myös omalla tavallaan tärkeä, lisäksi ihminen on kokonaisuudessaan soitin tarviten sekä matalia että korkeita äänitaajuuksia. Esimerkiksi jos ihmisen tietoisuus on liiaksi päässä, niin tarvitaan matalia ääniä vahvistamaan kehotietoisuutta. Yksityiskohtaisempaa tietoa. http://www.harmoninenlaulu.org/kirjasto/iegor.htm

Musiikki parhaimmillaan kohottaa tietoisuuden korkeisiin henkisiin kokemuksiin. Päinvastaisesti disharmoninen musiikki voi madaltaa tietoisuuden kielteisiin ajatuksiin, pelon ja vihan tunteisiin, pimeisiin, ahdistaviin mielikuvitusmaailmoihin. Keskittyessä ikoniin tai luovassa rakkaudentilassa maalattuun tauluun katselija voi päästä myös korkeisiin henkisiin kokemuksiin. Päinvastaisesti katsellessa kielteisten ajatuksien, pelon ja ahdistuksen vallassa tehtyyn maalaukseen katselija lähes huomaamattaan virittäytyy ja alkaa elätyä sekä kokea taiteilijan pimeää, tuskaista astraali- eli mielikuvitusmaailmaa.

Johannes Brahms ja luova Luojayhteys

Arthur Abell on kirjoittanut kirjan ”Talks with Great Composers” ja on tuonut tässä esiin suoria haastattelutietoja suurten säveltäjien kanssa. Esimerkiksi Johannes Brahms on paljastanut, että ennen kuin aloitti sävellystyötään, hän suuntasi ajatuksensa mietiskelyssä Jumalaan. Kohta hän tunsi olemuksessaan värähtelyä, joka täytti hänen kokonaan. Tämän jälkeen äkillisesti hänen tajuntansa täyttyi valmiista musiikista oikeissa muodoissa orkesteria varten. Tapahtuman aikana tietoinen mieli oli poissuljettu ja kaikki virtasi hetkessä valmiina silmien eteen. Brahmsin mukaan koko inspiraatio tuli Jumalalta. Hänen tehtävänsä oli vain ylöskirjata havaintojansa.

Maasäteilystä

Yliopistojen järjestämissä tieteellisissä tutkimuksissa pyritään ensisijaisesti todistamaan materialistinen oppijärjestelmä oikeaksi. Mikä tahansa asia, esimerkiksi vaihtoehtolääketieteessä, saadaan nurinkuriseksi, kun tieteellisyyden nimissä tutkimusasetelma ja tulokset sopivasti manipuloidaan. Materialismi on olemukseltaan uskonto, jossa pakkomielteisesti sitoudutaan ja usein suoranaisesti palvotaan aineellisuutta. Jos jokin asia ei sovi tähän ideologiseen kuvaan, niin se usein kaikin mahdollisin keinoin sensuroidaan, vähätellään, torjutaan, vääristellään tai kielletään. Lääketiede ja samalla psykiatriakin ovat sitoutuneet mitä suuremassa määrin yksipuolisesti materialismin näkökulmiin ja tällä tavalla tietynlaisiin hoitoperiaatteisiin. Tähän voi liittyä aivan erityisiä lisäongelmia, esimerkiksi kun materialismin edustaja opettaa huumeidenkäyttäjälle pitkäjänteisyyttä ja uusia elämänarvoja, niin huumeidenkäytön syy on voinutkin olla juuri nimenomaisesti pako materialismin raskaudesta ja ”onttoudesta”. Samantapainen ristiriita voi toistua, kun uskovainen kertoo materialistiselle lääkärille henkisistä kokemuksistaan, eli mikä toiselle on arvokkainta elämässä (esimerkiksi kuolemanpelosta vapautuminen) voi toiselle olla pelkästään ”ärsyttäviä” sairaudenoireita.

Kun puhutaan maasäteilystä, niin vuosituhansia tämä on yhdistetty nimenomaisesti vesilähteen etsimiseen. Kaivonetsijällä on usein helppo havaita alkuvaiheessa kädenliikahdus oletetun kaivonpaikan kohdalla. Kun henkissielullisesti puhutaan kollektiivisesta piilotajunnasta, niin voi olla mahdollista, että maasäteilyn ja kaivonpaikan välinen yhteys tapahtuisi tätä kautta.

Oulun Yliopiston kansanterveystieteen ja biofysiikan laitokset tekivät 1985 tieteellisen tutkimuksen maasäteilystä ns. Maasäteilyraportin. Pohdinnassa viitattiin: "Kansanviisaus osoittaa maasäteilyn olemassaolon ja aitona luonnonilmiönä ansaitsee tulla vakavasti tutkituksi". Kirjoituksessa viitataan taikavarvun (pajunvitsa ja heilurin) vuosituhantiseen käyttöön mitä moninaisempien esineiden ja asioiden tutkimisessa. Samassa maasäteilyraportissa viitattiin tässä yhteydessä viimeiseen varpututkimukseen 1971 Englannissa, armeijan ja puolustusministeriön yrityksenä löytää miinoja, vedenetsintää polyeteeniputkessa ja vesivirtauksen suuntaa. Tutkimuksessa löydökset olivat arvaamisen tasoa.

Oulun Yliopiston tutkimuksessa oli samanlainen vesijohtoputken paikantamisyritys ja vedenkulkusuunnan arviointi. Tutkimus ei ollut maasäteilytutkimus. Toisena tutkimustapahtumana oli näkösuojatun auton sisältä käsin löytää tiestä maasäteilykohdat, mitkä aikaisemmin oli paikallistettu koehenkilöiden toimesta. Tässä jää epäselväksi, onko auton metallikuorella vaikutusta oletettuun maasäteilyyn, ottaen huomioon esimerkiksi auton antama suoja salaman suhteen eli sähkö kiertää täydellisesti autonsisäosan metallikuorta pitkin. Tieteellisesti voi olla nerokasta tutkia oletettua maasäteilyä autosta käsin, mutta en ole koskaan kuullut tai lukenut kenenkään tutkineen kaivonpaikkaa tällä tavalla. Kolmas testi oli rottakoe, maasäteilyn vaikutus rottien oleskelukohtaan. Tämä koe jouduttiin keskeyttämään varpumiesten erimielisyyksien vuoksi maasäteilykohdasta. Varpututkijoita oli 32.

Kansanviisaudessa epäillään, että joissakin pienissä, rajatuissa maakohdissa on maasäteilyä. Kaivonpaikalla ja maasäteilyllä olisi mahdollisesti yhteys. Paikka olisi pajunvitsalla (varvulla) osoitettavissa. Pajunvitsa taipuu joillakin henkilöillä kaivonpaikan kohdalla. Kansanviisaudessa on myös epäilyä, että maasäteilyllä saattaisi olla myös kielteisiä terveysvaikutuksia. Toisin sanoen vesi sinänsä ei olisi maasäteilykohde, ei pohjavesi, ei järvet, joet, valtameret jne.

Oulun Yliopiston maasäteilyraportissa kiinnitettiin huomiota, että kaivonkatsojalla on hyvät mahdollisuudet onnistua kaivonpaikan suhteen hyvän maastotuntemuksen ja alitajuisen ohjauksen avulla ottaen huomioon, että pohjavettä löytyy useimmista paikoista läheltä maanpintaa. Maasäteilytutkimus olisi ehkä pitänyt tehdä siten, että koehenkilöt olisivat ensimmäisessä kokeessa tutkittu kyvystä löytää kaivonpaikka(vesisuoni). Parhaat kaivonkatsojat ovat olleet tässä suhteessa ilmeisesti lähes erehtymättömiä, mainitaan jopa yli 99% osuvuus. Testatut kaivonkatsojat olisivat voineet kilpailla yliopistomiesten tai jonkin muun kontrolliryhmän kanssa siitä, kumpi ryhmä löytää paremmin "kaivonpaikat". Tällainen tutkimus olisi ollut kansanviisauden kunnioittamista. Hiekkakuopat ovat toisinaan rutikuivia, toisinaan pohjaveden täyttämiä eli ei kaivonpaikka aina niin itsestään selvä asia ole.





Selvänäköisesti maasäteily näkyy pyöreänä kaiken läpäisevänä ja erittäin nopeana väreilevänä suihkuvirtauksena, joka muistuttaa lentokoneen suihkumoottorin virtausta.

GEOPATOGEENINEN säteily (maasäteily?)

Seuraavassa lyhennelmä Pietarin Kevät 2004 foorumissa pidetystä esitelmästä, mikä käsitteli maaperän geopatogeenisia tutkimuksia. Geopatogeeniset tutkimukset ovat olleet Pietarin Foorumissa toistuvasti esillä, esimerkiksi vuonna 2002 professori, akateemikko E. K. Melnikov piti samantapaisen esitelmän.

Geopatogeenisista (maasäteily) maakohdista ollaan oltu kiinnostuneita erityisesti Pietarissa. Tätä on tutkittu aikoinaan jo Neuvostoliitossa ja edelleen Venäjällä. Asiasta on järjestetty sekä Moskovassa että Pietarissa kansainvälisiä symposiumeja ja seminaareja. Erityisesti mainitaan Venäjällä tunnetut tiedemiehet, professorit E.K. Melnikov, Ju. I. Musitshuk, V.A. Rudnik ym. Venäjällä kansanperinteessä on käytetty lampaita maasäteilyn osoittamisessa. Mihin lammas menee pitkäkseen, sopii talonpaikaksi. Sama idea, jos lihanpala narunpäässä pilaantuu nopeasti. Tällainen kohta on asumispaikaksi sopimaton.

Venäläiset tutkijat Pietarissa epäilevät, että geopatogeeninen maakohta liittyisi anomaaliseen säteilyyn, mikä puolestaan liittyisi maakuoren epähomogeeniseen rakenteeseen, murtumiin, maanalaisiin vesivirtoihin jne. Erikoisuutena Pietarin keskustassa on löydetty talo, jossa syöpätautiin sairastuminen on 70 kertaa keskitasoa korkeampi. Geopatogeenisilla alueilla stenocardia ja kuolleisuus Pietarissa on ollut 2,3-2,5 kertaa keskimääräistä korkeampi. Lapsikuolleisuustapauksista leukemiaan on saatu selvä tilastollinen näyttö geopatogeenissa maakohdissa. Painottavat myös yhteyttä keskosuuteen ja syntymävikoihin.

Pietarin tiedemiesten tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota, että Kirishin taajama, missä on huomattavaa saastumista, osoittautui paljon edullisemmaksi asuinalueeksi terveyden suhteen kuin tietyt ekologisesti puhtaat alueet. "Maasäteilykohdassa" suosittelevat vuoteen paikan siirtämistä.

Tieteellisestä "putkinäöstä"

Ihmisyydessä merkitsee ajan mittaan vain kaksi asia, mikä toimii ja mikä on totta.

Yli 50 vuotta sitten Neuvostoliiton korkeimmat valtiomiehet kävivät Suomen vierailun yhteydessä myös Tampereella. Tässä yhteydessä herätti kiusallista huomiota, kun Neuvostoliiton kuvausryhmät kiersivät myös kuvaamassa ankeita takapihoja. Politiikassa ja yliopistotieteessä on tietyssä mielessä yllättävän paljon yhteistä. Molemmat haluavat osoittaa oikeassa olemisensa, tarvittaessa arveluttavinkin keinoin. Tässä käytetään hyväksi ihmisen mielen erikoisominaisuutta, mieleen mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus, on ajatus suuri tai pieni. Pieni, merkityksetön asia voidaan tehdä sitä korostamalla tärkeäksi. Tämä tulee hyvin esiin, esimerkiksi Obaman ja McCainin presidenttikilvoittelussa, jossa etsitään ”ikivanhoja” pikkuvirheitä ja tehdään samalla pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Materialistisessa yliopistoajattelussa puhutaan mielellään omasta tiedosta totuutena sekä vastaavasti uskontoon ja rajatietoon viittaavat asiat pyritään torjumaan sekä kieltämään tieteellisen ajattelun ja järjen vastaisina. Vaihtoehtohoidot voidaan kokea ärsyttävinä, koska osassa niistä on mukana tavalla tai toisella henkinen läsnäolo.

Esimerkiksi puhutaan uskomus- ja vaihtoehtolääkinnästä yhtenä kokonaisuutena ja saadaan tällä tavalla koko asialle arveluttava maine. Usein pyritään tässä yhteydessä kiinnittämään huomiota joihinkin erikoisiin yksityiskohtiin. Tällaisia hoitomuotoja on kuitenkin sadoittain. Usein hoidoilla ei ole mitään tekemistä keskenään, eikä hoitoja voi millään tavalla verrata keskenään. Toisten hoitoa antavien ammattitaso ja tietotaito voi olla korkea ja toisilla päinvastoin, vaikka hoitotavat ja kohteet voivat olla samat, esimerkiksi hengenvaaralliset niskanväännöt. Jotkut hoitomuodot ovat kokemusperäisesti vuosisatojen aikana ansainneet arvonsa, kuten akupunktio. Tämän teho pystyttiin todistamaan myös Suomessa lääketieteellisessä väitöskirjassa.


Kuvateksti. Laiva meren aalloilla kuvaa ihmisen kulkua elämän myrskyissä, tunnekuohuissa, astraalimaailman myllerryksissä. Olisi hyvä nähdä itsensä osallistujana omissa tapahtumissaan. Ihmisellä on rakkaudellinen ohjauskeskus, mikä on kaikessa taustalla. Mitä paremman yhteyden saa tähän, niin sitä paremmin ymmärtää omaa henkistä olemustaan ja elämäntarkoitustaan. Elämä ilmenee siten, mikä on ihmiselle parasta, vaikka ei olisikaan sellaista, mitä maallisesti halutaan. Neale Walsch kiinnittää kirjoissaan huomiota, että ihminen luovana olentona voi luoda ajatuksillaan ja tunteillaan myös tilanteita, joita ei kuitenkaan haluaisikaan kokea. Oikea ja väärä, hyvä ja paha ovat suhteellisia. Toisinaan kielteisiin tapahtumiin liittyy mahdollisuus päästä nopeaan henkiseen kehitysvaiheeseen.

Sekä mieli että aineellinen keho pyrkivät eroon kipupisteistä, häiriötekijöistä. Toiset ihmiset ja olosuhteet heijastavat kuin peili ihmistä itseään. Olisi keskeistä kiinnittää huomiota, minkalainen tilanne herättää vastakaikua. Kielteiset varjoenergiat pyrkivät aina esiin sitä muistuttavassa ärsytyksessä, viestittäen toistuvasti samaa asiaa. Mikäli ne eivät pääse poistumaan, niin ne pystyvät ilmenemään myös kehollisina oireina. Pelko, viha, häpeä, tunnehaava jne kaipaavat huomiota, mutta tietoinen ajattelu ei riitä. Sananmukaisesti kielteinen tunne-energia pitää työntää itsestään ulos käsittelyyn "kirkkaaseen päivänvaloon", usein riittää asiasta keskusteleminen tai kirjoittaminen. Joskus kielteiset, pelottavat kokemukset ovat hyvin syvällä, ovat voineet syntyä jopa varhaislapsuudessa ennen puhekehitystäkin. Tällöin on voitu kokea kammottavia tunteita, mutta syy-yhteyttä ei pystytä myöhemmin tiedostamaan. Erinomainen keino on selittämätöntä, epämiellyttävää tunnetta kokiessa antaa aina kynän liikkua paperilla, kielteinen tunne vähenee tai poistuu kynän kautta.

Lisää tieteellisestä "putkinäöstä"

Vaihtoehtohoidoista

Vaihtoehtohoitoja on sadoittain ja uusia tulee kaikenaikaa. Puhutaan myös täydentävistä hoidoista, pehmeästä ja luonnonmukaisesta lääketieteestä. Keskieuroopassa näillä on merkittävä asema ja pitkät perinteet, varsinkin yrttihoidot ovat kiinnostuksen ja myös tieteellisen tutkimuksen kohteena. Suomessa halutaan korostaa vaihtoehtohoitojen ja koululääketieteen vastakkainasettelua. Osassa hoitotapahtumia nämä toimivatkin samalla reviirillä. Vaihtoehtohoidoista siirtyy kaikenaikaa hoitomuotoja myös koululääketieteeseen, eräänä erikoisuutena toukkahoidot. Osassa vaihtoehtohoitoja on vuosia kestävä, korkeatasoinen ammatillinen koulutus ja korkea moraalinen taso.

Terapeutti nimikettä ei ole kuitenkaan mitenkään suojattu, eli kuka tahansa voi käyttää nykyisin ko. nimikettä ja toimia terapeuttina, jopa ilman minkaanlaista koulutusta. Tämä on mahdollistanut monenlaisia arveluttavia hoitoja ja tapahtumia, kuten hypnotisoitujen asiakkaiden hyväksikäyttöä, salassapito-ongelmia jne.

Vaihtoehtohoidot ovat pääosin suuntautuneet hoitamaan kehollisia oireita sekä mieltä painavia asioita. Nämä heijastuvat tavalla tai toisella myös jossakin vaiheessa kehollisina oireina. Toisinaan asiakas tietää jo etukäteen ongelman syyn, toisinaan se voi paljastua vasta hoito- tai keskustelutapahtumassa. Tässäkin on keskeistä tuoda kielteinen ajatus, tunne, vanha kokemus käsittelyyn tietoiseen mieleen. Pelkkä ajattelu ei riitä, asia pitäisi sanoa tai kuvaannollisesti huutaa ulos. Joskus riittää asiasta kirjoittaminen tai piirtäminen.

Monet asiakkaat hakeutuvat vaihtoehtohoitoihin lääkärissä käynnin jälkeen. Tavallisesti asiakkaalle on vakuutettu, ettei ole mitään kehollista sairautta ja toisaalta mahdollisilla lääkehoidoilla ei ole ollut toivottua vaikutusta. Jokainen ainakin aavistaa, että kielteiset mielikuvat, stressi enemmin tai myöhemmin sairastuttavat.

Toisinaan ihmisen psyykkinen rakenne on niin heikko, että sitä pitää vuosia vahvistaa, ennenkuin on mahdollista käsittellä ikäviä asioita. Näissä ammattiauttajan apu on keskeistä. Mikä toiselle on lähes merkityksetön asia, niin se voi olla toiselle lähes elämän pilaava asia. Mielenterveysasioissa asiakkaalla voi olla erinomainen ajatuksien ja tunteiden erottelukyky, mutta aivan poikkeuksellisen huono kestokyky niiden käsittelyyn. Oireiden analysointi, puhumattakaan hypnotisoinnista, pyrkii laukaisemaan hallitsemattoman mielenterveystapahtuman. Kun on mielenterveysasioista kysymys, niin asiakkaita saisi vain myönteisesti ja rakentavasti tukea sekä maadottaa maalliseen todellisuuteen.

Psykoterapeutti on nimikesuojatutta ammatti, kuten lääkäri, psykiatri (lääkäri, joka on erikoistunut alalle) ja psykologi. Psykoterapeutilla on pitkäaikainen yliopistollinen koulutus. Yhteiskunta ottaa koulutuksen huomioon antamalla näiden ryhmien hoidoista Kela-korvauksia. Psykoterapeuttisen pätevyyden saanut psykologi olisi ihanteellinen hoitamaan tunnehaavoja, kaltoinkohtelun seurauksia, psyykkisistä syistä johtuvia kehollisia oireita jne, mutta käytännössä on poikkeuksellisen vaikeata päästä vastaanotolle.

Inhimillisessä vuorovaikutuksessa ja terapiatapahtumassa joidenkin henkilöiden kanssa on hyvä rakentava, myönteinen ilmapiiri, koetaan sympatiaa, myötätuntoisuutta, on helppo puhua oireistaan ja asiaan liittyvistä asioista. Asiakas pystyy tässä yhteydessä helpommin oivaltamaan oireidensa taustatekijöitä, syy-yhteyksiä. Terapeutilla (ja kuuntelevalla lähimmäisellä) voi olla syvällistä sisäistä ymmärrystä ja herkkyytä tiedostaa oireiden syitä ja tälläkin tavalla auttaa hoito- tai keskustelutapahtumassa. Tällaiset kyvyt eivät aina ole saavutettavissa yliopistokoulutuksella.

Itse kukin ymmärtää vaikeudet, kun uskovainen puhuu omasta arvokkaasta henkisestä kokemuksestaan uskontoon kielteisesti suhtautuvalle materialistisille psykiatrille.

Vaihtoehtohoidoissa korostetaan luonnonmukaisuutta, luonnon tuotteiden parantavaa voimaa, esimerkiksi merileväpillerissä on kaikki luonnon sata alkuainetta, mutta monivitamiinipillerissäkin on vain pieni määrä. 3004.2010 TV I:n uutisissa käsiteltiin viimeisiä tieteellisiä aivotutkimuksia, kuinka mainostoimistot pystyvät käyttämään tätä tietoa hyväkseen manipuloidessaan ihmisten ostoskäyttäytymistä vetoamalla tunteisiin. Tiedostamattomiin, syviin tunteisiin koskettamalla saadaan ihmiset käyttäytymään ja myös ostamaan tuotteita, jotka ovat ihmisen itsensä edun vastaista. (Vuosituhansia mieltä on manipuloitu uskonnossa ja politiikassa vetoamalla olemassaoloa uhkaaviin vaaroihin ja syviin, epämääräisiin pelkoihin.)

Kemiallinen teollisuus pitää tietoisesti tai tietämättään ihmisiä "koekaniineina". Puhutaan esimerkiksi voimakkaista myrkyistä kasviensuojeluaineina. Pitäisi puhua tuholaismyrkyistä, joihin linnutkin kuolevat syötyään myrkytettyjä hyönteisiä. Elimistö kestää monia myrkkyjä hyvin pieninä pitoisuuksina, tätä näkökulmaa usein korostetaan. Tässä yhteydessä unohdetaan mainita, että monet "kasviensuojeluaineet" ovat elimistölle vieraita ja se voi olla kykenemätön hajottamaan niitä eli pikkuhiljaa kehoon kertyy enemmän ja enemmän monenlaisia myrkkyjä ja lopulta nämä voivat tuhota sen. Asiaa vielä edesauttaa, että useat raskaat metallit poistuvat elimistöstä äärettömän hitaasti, vaatien jopa vuosikymmeniä, vaikka uutta altistusta ei olisikaan. Nyt on herännyt aiheellinen epäily, että kemiallisesti aiheutetut perimämuutokset siirtyvätkin sukupolvesta toiseen.

Vaasa-lehdessä oli 16.09.1979 koko sivun artikkeli Tapio Kaitaharjusta otsakkeella "Toisenlainen parantaja". Artikkelissa kuvataan henkisyyden äkillistä avautumista liittyen hänen valmistautumiseen henkiparantajaksi. Kaitaharju on kirjoittanut kokemuksistaan ja havainnoistaan useita kirjoja.

Kaitaharjun henkisyyden avautumisessa oli erikoista sen äkillisyys, pari viikkoa. Jos sama henkinen aukeaminen olisi tapahtunut vuosien tai vuosikymmenien aikana, niin mahdollisesti asiaan ei olisi kiinnittänyt mitään huomiota. Henkisten porttien aukeamiseen pitää aina olla valmistautunut. On tärkeätä olla tietoinen ajatuksistaan ja hyväntahtoinen. Henkisyyden aukeamiseen liittyy olennainen herkkyyden lisääntyminen ja on keskeistä hallita ajatuksensa ja tunteensa. Ei saisi pelätä, pelkokin on kutsu. Henkisyyden avautumisessa tapahtuu jotakin samantapaista, kun sokea tulee näkeväksi ja tulee samalla tietoiseksi houkutuksista, mitä aikaisemmin ei ole huomannut. Ilmeisesti Jeesuksen erämaakiusauksissa oli myös kysymys henkisten porttien aukeamisesta ja siihen liittyvistä houkutuksista ja vaaroista. Jeesuksen ja Paavalin ohje on tehdä kaikki Kristuksen henkimaailman kanssa. Suomalaisessa kansanviisaudessa on sanonta, että kun pirulle antaa pikkusormen, niin se vie koko käden. Pimeät voimat ovat kuin suo polun vieressä, kun uppoaa, niin voi olla vaikeata päästä irti.

Rudolf Steiner on kuvannut kirjoissaan yksityiskohtaisesti henkimaailmaa ja henkistä tiedostamista. Tämä on itsekasvatuksellinen tapahtumaketju, missä henkiset voimat tekevät vähitellen ihmisen henkisesti näkeväksi. Tässä on keskeistä tsakrojen tasapainoinen aukeaminen, samalla kun kaikenaikaa ihmisyydessä kasvetaan. Steiner painottaa pitkäjänteisyyttä, myötätuntoisuutta, meditaatiota ja ajatuksien huolellista tarkkailua. Ihminen voi olla henkisellä tiellä pitkällä ja voi olla mahdollisen henkisen näkemisen suhteen aivan kynnyksellä tietämättä asiaa.

Selvänäköisyyden ja -kuuloisuuden kehittyminen on luonnostaan ihmisyyteen kuuluva ominaisuus, joka meidän aikanamme tosin on suuressa määrin torjuttu ja kielletty. Maallisen elämän lisäksi ihminen on kaikenaikaa henkimaailmassa, Luojan läsnäolossa. Omat maallisuuteen ja persoonallisuuteen sitoutuneet ja takertuneet ajatukset on suurin este. Luoja, elämän ykseys pitäisi ottaa huomioon omassa elämässä. Henkisten kykyjen kehittymisessä on kysymys herkkyydestä, havaintokyvystä, jonka pitäisi lisääntyä yhdessä ihmisyyden kasvun kanssa. Luonnollista herkkyyttä, tarkkaavaisuutta, mitä vastakaikua tapahtumat itsessä herättävät voi kehittää monella eri tavalla. Rudolf Steiner on tehnyt tästä varsinaisen tieteen, hengentieteen. Ihminen tekee oman osansa ja varsinaisen henkisen kyvyn aukaisun tekee korkeampi minä, kun katsoo ihmisen siihen kypsyneen. Henkisten porttien aukaisemista ei saisi tehdä väkisin, esimerkiksi joillakin käskysanoilla. Tapahtuma olisi sama kuin joutuisi nyrkkeilykehään ilman asianmukaista valmistautumista. Henkisyyden avautuessa ihminen tulee entistä tietoisemmaksi elämään liittyvistä vastakkaista voimista, elämää rakentavista ja tuhoavista voimista.

Kaitaharjun artikkelista

Edgar Cayce pystyi itseaiheutetussa transsitilassa antamaan yksityiskohtaisia hoito-ohjeita. Osa hoidoista on kaikille sopivia ja ilmeisen ajattomia. Eräänä esimerkkinä Caycen suositteli ei bakterielliseen eturauhastulehdukseen (prostatiittiin) seuraavia hoitoperiaatteita (Lääketiede ei osaa hoitaa tätä kroonista vaivaa. Kylmän tiedetään olevan tautia aktivoiva.):

Hoitosuosituksissa korostuu elinvoiman lisääminen paikallisesti ja yleisesti eli pitäisi elää kaikilla tavoilla terveellisesti. Pitäisi kiinnittää huomiota myönteiseen ajatteluun myös mielikuviin parantumisesta. Riittävä liikunta on keskeistä. Selän hieronta vaikuttaa myönteisesti. (Jos selässä on jännitystiloja, niin se vaikuttaa verenkiertoon haitallisesti). Kehon kuona-aineiden poistamiseksi suositteli ylimääräisen veden nauttimista päivittäin. Toisaalta ei saisi syödä elintarvikkeita, mitkä tarpeettomasti rasittavat elimistön puhdistamismekanismeja

(Esimerkiksi on eri asia syödä muikkua kuin madetta, joka on syönyt viemärin suulle myrkkyihin kuolleita kaloja, peitattua siemenviljaa syönyttä fasaania tai luomukanaa. Levätoksiinit voivat tehdä terveellisestä kalasta tai simpukasta jopa tappavan myrkyllisen jne. Jos käyttää maitotuotteita, niin ei ole lääketieteellistä tarvetta syödä eläimen lihaa, naisilla voi olla tarve syödä tällöin rautapillereitä. Henkissielullisesti syödään myös eläimen tuskaa, jos sellaista on. Tässä mielessä on eri asia syödä kanaa tai ymmärtävää, pelkäävää eläintä, kuten hevosta.)

Lämmöllä on edullinen vaikutus, kuten lämmin kylpy, sopiva vaatetus (kylmä on pahasta lantion alueella, ilmeisesti vaikuttaa hermoärsytyksenä heijastuen eturauhasessa verenkiertoa heikentävänä). Kasviksilla ja hedelmillä on korostetun tärkeä osuus ruokavaliossa. (Näillä on elinvoimaa lisäävä kyky, toimivat antioksidantteina, estävät ummetusta.) Cayce piti ummetusta erityisenä haittatekijänä ja sen hoitamista tärkeänä. Haitallisia ruokia ovat mm. paistetut, käristetyt, puhdistettu vilja, sokeri.

(On sinänsä erikoista, että luonnonsuojelijoiden mukaan luonnonvaraisille linnuille ei saisi antaa puhdistettuja viljatuotteita niiden ravinto-opillisen heikkouden vuoksi, karjankasvattajilla on sama suhtautumistapa oman karjan ruokinnassa. Eli viljasta poistetaan elimistölle välttämättömät aineosat, kuten kuitu, mineraalit ja vitamiinit sekä tämän jälkeen mainoksien avulla syötetään ihmisille.)

Cayce puhuu myös happo-emästasapainon tärkeydestä. Vaihtoehtohoidoissa emäksisyys ja kasvikunnan tuotteet antioksidantilähteenä ovat käsitteinä lähellä toisiaan. Esimerkiksi tässä ajattelussa marjat ovat happamia, mutta vaikuttavat emäksisesti. (Lääketieteellisesti pH on hyvin puskuroitu, eli pH pysyy vakaana, mutta esimerkiksi liiallinen lihansyönti ja coca-cola aiheuttavat puskuroinnin yhteydessä kalkkikatoa luustosta ja mahdollisesti osteoporoosia.)

Siinä missä vaihtoehtohoidoissa varotetaan happo-emästasapainon häiriöstä, niin lääketiede puhuu samasta asiasta käyttäen kokemusperisiä havaintoja eli pitäisi syödä runsaasti tuoreita kasviksia, hedelmiä, marjoja (noin puolet ateriasta). Lihan, makkaran, eläinrasvan käytössä korostetaan kohtuullisuutta (yhteys verisuonisairauksiin ja syöpään kasvaa suorassa suhteessa käyttömäärään), alkoholissa haitat kasvavat nopeasti jo yhden alkoholiannoksen jälkeen (esimerkiksi acetaldehydi alkoholin hajoamistuotteena on syöpäriski), tupakka on yksistään haitallista (Neale Walsch pitää kanavoinnissaan tupakkaa hitaana itsemurhana), sokeri ja puhdistettu vilja muuttuvat terveysriskiksi suoraan suhteessa käyttömäärään. Mahdollisesti kahviakin tulisi juoda vain 3-4 kupillista päivässä. Eli luontaishoidot ruokasuosituksineen ja lääketiede lähestyvät kaikenaikaa toisiaan.

Vaalea vehnäleipä ja sokerituotteet aiheuttavat verensokerin suurta vaihtelua, näläntunnetta ja tätä kautta paino-ongelmia monine haittavaikutuksineen. Rasvakudos on kaikenaikaa vilkkaassa aineenvaihdunnassa teettäen elimistölle työtä ja kuluttaen tärkeitä aineita, jotta rasvat eivät pääsisi härskiintymään. Rasvakudoksesta elimistö pääsee eroon vain kulutuksen kautta. Tässä lihastyö ja liikunta ovat aivan keskeisiä. Jos on liikaa rasvaa, niin rasva tunkeutuu myös vääriin paikkoihin aiheuttaen näinkin monenlaisia häiriöitä, esimerkiksi tulehduksellisina muutoksina.

Meditaatiolla saavutetaan monenlaisia terveyttä ja hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Tämä on osoitettu sadoissa väitöskirjoissa ja julkaisuissa. Meditaatio on uskonnollisesti keino lähestyä Luojaansa, mutta sillä on myös tasapainottava vaikutus kehoon ja tapa saada mieli hallintaan ja näin pystyä paremmin kontrolloimaan ajatuksia sekä tunteita Stressi heijastuu psyykkisinä ja kehollisina oireina sekä ajanmittaan suoranaisina sairauksina. Yksilöiden välillä on suuria eroja, jokin tapahtuma toiselle voi olla elämää pilaava, jatkuvaa stressiä tuottava asia, samantapainen tapahtuma toiselle voi olla täysin tai lähes merkityksetön asia.

Kielteiset mielikuvat, kielteiset tunteet, väärinkohtelu, "tunnehaavat", liialliset vaatimukset, viha ja pelko aiheuttavat stressireaktioita, kuten sydämen tykytystä, sydänoireita, verenkiertohäiriöitä, lihaskipuja, vatsavaivoja, päänsärkyä, hikoilua, verenpaineen nousua, unettomuutta, ahdistusta, syömishäiriöitä, eristäytymistä ja tätä kautta liikunnan puuttetta jne. Ihminen kestää hyvin lyhytaikaista stressiä, mutta huonosti pitkäaikaista. Tällöin myös sisäelinten toiminta pyrkii häiriintymään. Lääkärin vastaanotolla keskitytään usein hoitamaan lääkkeillä kipuja, veren rasvoja, kohonnutta verensokeria, verenpainetta sekä unettomuutta, vaikka sairauden oireet ja mahdollinen sairauskin voivat olla kokonaan tai osittain kielteisistä mielikuvista johtuvaa.

Pekka Puustisen lääketieteellisessä väitöskirjassa (2011) osoitettiin, kuinka henkinen pahanolon vaikutus on suurempi riski kuolleisuuteen kuin tupakanpoltto. Psyykkinen kuormittuminen näkyy tavallisesti onnellisuuden tunteen puuttumisena, unettomuutena ja mahdollisesti hyödyttömyyden tunteena, heijastuen myös veren tulehdusarvoihin. Psyykkinen kuorma voi tulla ulkopuolisista tekijöistä, mutta myös mielen sisäisistä ristiriidoista, joita ei osata käsitellä. Väitöskirjassa kiinnitettiin huomiota, että jos on psyykkinen sairaus, kuten masennus tai ahdistus, niin tähän on tiedetty liittyvän riskin sairastua fyysisesti. Nyt huomattiin, että vähäisempikin henkinen kuorma lisää fyysistä sairastumisriskiä. Väitöskirjassa kiinnitettiin huomiota, että naiset olivat miehiä parempia käsittelemään psyykkistä kuormaansa. Esimerkiksi he keskustelivat tunteistaan ystävien kanssa. Pelkän henkisen kuorman vaikutus naisten sydän- ja verisuoinitauteihin ei tullut esiin päinvastoin kuin miehillä. Metabolisen oireyhtymän (keskivartalolihavuuteen liittyvä oireyhtymä, mihin liittyy kohonnut verensokeri ja verenpaine sekä taipumus sydän-verisuonitauteihin) kehittyminen on kuitenkin riski molemmille sukupuolille.

Henkissielullisesti fyysisten sairauksien alkusyy on usein astraali(tunne)kehossa eli kielteisissä ajatuksissa, tunteissa, kokemuksissa. Aikaviiveen vuoksi yhtymäkohtaa on usein vaikeata tiedostaa. Tunneruumiista häiriö siirtyy eetterikehoon, minkä jälkeen aletaan tuntea kehollisia oireita.

EFT:ssä idea perustuu ajatukseen, että kielteinen tunne ja mielikuva, kuten viha, pelko, kaltoinkohtelu, muisto negatiivisesta kokemuksesta ovat kuin energiapallo meridiaanin sisällä viestittäen olemassaoloaan. Pelkkä ajatus, muisto tällaisesta saa meridiaanissa virtauksen häiriintymään. Tunne-ja ajatuskokemuksen yhteydessä ihmisen on mahdollista vapautua pitkäaikaisestakin vaivasta pelkästään näpyttelemällä meridiaanin päätä. Tarkemmin Lootuskirjan kustantamassa Gary Craigin kirjassa "Tunteitten vapautustekniikat" EFT (Emotional Freedom Techniques). Kansainvälisestä suosiosta päätellen hoitotapa tehoaa monille.

Tässä tekniikassa on olennaista näpytellä etu- tai keskisormen päällä sen meridiaanin ulostuloaukkoa, jossa koetaan paraikaa kielteisen mielikuvan tunnekokemusta. Tällaisen voi myös varta vasten ajatuksilla palauttaa mieleen. Kirjassa suositellaan, että näpyttelesi varmuuden vuoksi useita pisteitä. Tästä ei ole mitään haittaa ja itse asiassa parantaa itse kunkin meridiaanin toimintaa. Kirjassa suositellaan näpytyspaikoiksi, esimerkiksi otsalla kulmakarvojen alkukohtaa, silmän sivulla luun reunassa, keskellä silmän alapuolella 2,5cm, keskellä nenän alapuolella ylähuulen päällä, leuan kärjen ja alahuulen puolivälissä. Näitä pitäisi muutama kerta keveysti näpyttää. Meridiaanien ulostuloaukkoja on myös runsaasti sormenpäiden sivuilla.

Kielteiset energiat kuluttavat kaiken aikaa rajallisia henkisiä voimavaroja kuin santa laakereissa, riippumatta siitä onko niistä tietoinen vai ei. Kun tulee tietoiseksi jostakin vanhasta harmituksesta, niin olisi tärketä purkaa tämä muiston, tunnetilan yhteydessä. Pelkkä ajattelu pyrkii voimistamaan sitä. Voi sanoa ääneen, piirtää tai antaa mielikuvan - tunnetilan aikana vain käden liikkua. Saman voi tietenkin tehdä pestessään itseään, siivotessa jne. Lapsia ei saisi estää kokemasta ja purkamasta tunteita eli ei saisi tukahduttaa tunteita. Lapsi osaa hoitaa tunteet luonnollisesti itkemällä, "rakastettavasti" raivoamalla, hyppimällä jne. Suomalaisuuteen on liittynyt huono tunteiden hallintakyky, esimerkiksi "mies ei itke, ei valita". Tämä näkyy esimerkiksi humalassa mielettöminä purkauksina.

Meditaatiossa näitä vanhoja kielteisiä muistoja tulee kaikille mieleen, sama voi tapahtua myös musiikkia kuunnellessa, nähdessä jonkin tapahtuman jne. Henkisessä kehitystapahtumassa ihminen pyrkii puhdistamaan itseään tummista tukoksistaan eli työntämään itsestään pois vanhoja, haittaavia kielteisiä energioita. Rudolf Steiner käytti näistä energioista kuvaannollista yhteisnimitystä, "kynnyksenvartija", joka muuttuu vähitellen enemmän ja enemmän ihmistä muistuttavaksi. Jung käytti termiä "varjo".

Telepatiasta

Professori J. B. Rhine otti yli 70 vuotta sitten käyttöön testikorttisarjan telepatian (ajatuksenluvun, selvänäköisyyden) systemaattisia tutkimuksia varten. Sattuman mahdollisuutena pidetään 20 prosenttia ja ylimenevää osuutta todistuksena ajatuksensiirrosta. Itse asiassa kuka tahansa voi helposti tutkia telepatiakykyänsä testikorteilla tällä tavalla. Telepatiaherkkyyttä on monenlaista, esimerkiksi sitä voi olla äidin ja lapsen välillä. Koiranomistaja voi huomata myös koiralla tällaista herkkyyttä.

Myös Neuvostoliitossa on tutkittu telepatiaa systemaattisesti. Telepatian voi kieltää vain henkilö, joka ei ole asiaan perehtynyt. Rajatietoon liittyvissä asioissa vain aniharvat ovat aivan poikkeuksellisen kyvykkäitä. Tässä mielessä Wolf Messing on saavuttanut suurta huomiota, kuten Nina Kulaginakin ajatusvoimallaan. Kirjassaan ”Salattu tietoni” (WSOY, 1966) Wolf Messing kuvaa elämäänsä Neuvostoliitossa ajatuksenlukijana, tutkimushenkilönä sekä esiintyjänä lukemattomissa yleisötilaisuuksissa. Kirjassaan hän toi esiin kykynsä saada toinen ihminen noudattamaan tahtoaan ajatusvoimalla, telepaattisesti. Kertomansa mukaan hän pystyi poistamaan hammassärynkin katsomalla potilasta ja ajattelemalla tilalle täysin tervettä leukaluutaan ja täysin tervettä hammastaan. Samalla menetelmällä pystyi poistamaan myös päänsäryn. Kirjan mukaan tällainen ”loitsu” on onnistunut tuhansia kertoja.

Voidakseen ”kuulla” vieraita ajatuksia Messingin piti jännittää aisteja ja voimia, mutta päästyään oikeaan tilaan, hän pystyi kertomansa mukaan lukemaan kenen tahansa ajatukset. Kontakti kohdehenkilön käteen helpotti erottamaan vieraat ajatukset pois. Messingin mukaan kuvien ja kuvioiden välitys telepaattisesti on ihanteellista, sana ja ajatus ovat vaikeampia. Myönteinein ilmapiiri on eduksi. Kirjassa on myös runsaasti esimerkkejä näytöksistä, joissa telepatian avulla etsittiin piilotettuja esineitä.

Sanomalehti Kaleva käsitteli marraskuussa 2010 Oulun seudun työ- ja elinkeinotoimiston nettisivulla ollut Ambrosia-nimisen yhtiön työnhakuilmoitusta, jossa haettiin yritykseen ennustajia ja selvännäkijöitä. Tähän tuli lähes 200 hakemusta. Yhtiö otti palvelukseen perinteisiä korttiennustajia, Tarot-korteista katsojia ja enkelikorttien tulkitsijoita, meedioita, selvännäkijöitä ja samaaneja.

Telepatiaherkkyyttänsä voi tutkia toisen avulla esimerkiksi internetissä tulostettavilla neljällä Zener-kortilla http://www.conspiracyx.com/htmldocuments/cellsupport/graphics/zener.gif . Tietenkin korttikuvioita voi itsekin tehdä. Kahdella on edessään samat kortit, mutta pienen välimatkan päässä, esimerkiksi eri huoneissa. Toisen (tai ryhmän) keskittyessä yhteen korttikuvioon koehenkilön pitäisi valita oikea. On helppo laskea tilastollinen todennäköisyys, onko vai eikö ole tällaista kuudennen aistin kykyä. Vaikka ihmisellä olisikin telepaattisia kykyjä aavistaa toisen ajatuksia, niin on kuitenkin eri asia antaa elämänohjeita tuntematta toista ja hänen olosuhteitaan. Esimerkiksi psykologilla menee kohtalaisesti aikaa paneutuessaan asiakkaan elämäntilanteeseen. Psykologilla on lain määrittämä vaitiolovelvollisuus.


Tapio Kinnunen
Kuvateksti. Maallinen minä katsoo asioita henkilökohtaista hyötyä silmällä pitäen, korostaen kaiken erillisyyttä. Korkeampi minä katsoo asioita ykseyden, elämän, muiden auttamisen näkökulmalta. Jungin mukaan ihmisen mieli on eritynyt osa Luojan mieltä, ollen kuitenkin osa alkuperäistä mieltä, eli ihmisessä on kaksi eri persoonallisuutta. (Tämä voidaan Jungin mukaan koska tahansa todistaa.) Walschin kanavoinnin mukaan aivot on aineellistunut osa mieltä, eli mieli on valtavasti laajempi käsite kuin aivot. Olemme osa kosmista tajuntaa, Suurta Mieltä, joka ilmenee myös yksilöllisinä muotoina. Ihminen on kaikenaikaa Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa, taivaassa, ollen asiasta tietoinen tai ei. Tähän omaan henkiseen olemassaoloon pitäisi Jeesuksen mukaan ensimmäiseksi saada tietoinen, kokemuksellinen yhteys. Luoja löydetään, tiedostetaan kokemuksessa, eikä maallisen mielen ajatuksista tai opinkappaleista. Mistä ei ole tietoinen, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Ajatteleminen estää tai keskeyttää henkisen kokemuksen.

Takertuminen maallisiin ajatuksiin, ristiriitoihin, haluihin, pelkoihin, vihaan jne estävät tehokkaasti korkeamman minän läsnäolon, henkisen totuuden, Luojan rakkaudellisen läsnäolon tiedostamista. Mitä ajattelee, on myös oma todellisuus. (Myös kuoleman jälkeen. Huomaa tässä yhteydessä Danten "Jumalainen näytelmä". Tämä kuvaa maallisessa elämässä luotua ja myöhemmin koettavaa astraalimaailmaa, omaa mielikuvitustodellisuutta. Pitäisi pyrkiä mielikuvitustodellisuuden yläpuolelle, Luojan todellisuuteen.) Neale Walsch kanavoi, että Luojan kanssa pitäisi kommunikoida kuin hyvän ystävän kanssa ajatellen, että vilpittömään kysymykseen vastataan. Kun saa yhteyden Luojan huomioon, rakkaudellisen kokemuksen, ylevän virikkeen, ajatuksen, pyrkimyksen jne, niin tästä olisi olennaista pitää kiinni. Kun kiinnittää huomiota johonkin, niin se samalla muuttuu omaksi todellisuudeksi. Korkeampi virike avaa samalla energiakanavia ja antaa avaimen korkeampaan tiedostamiseen ja näin asioiden ymmärtämiseen. Jos ei kiinnittä asiaan huomiota, niin mahdollisuus kuihtuu pois.

Ufoista

Ensin aktivoitui spiritismi 1800-luvun loppupuolella. 1900-luvun alkupuolella yksin Euroopassa oli useita materilisaatiomeedioita, jotka pitivät kukin esityksiä kerran tai kaksi kertaa viikossa (mistä lisää luvussa Mediumismi). Esityksiä pidettiin ilmeisesti tuhansittain.

Erityisesti ydinaseiden kehityksen jälkeen ufot ilmestyivät näkyviin ja julkisuuteen. On kiinnitetty huomiota lisääntyneeseen toimintaan kriisien yhteydessä. Havaintoja ja kuvia on kymmeniä tuhansia, jopa sotilasparaatin yhteydessä lentokoneita häiritsemässä.

Alaan liittyvässä kirjallisuudessa puhutaan avaruusveljistä sekä kontaktihenkilöistä. Kirjallisuudessa tuodaan esiin näkökulma, etteivät ufot voi tulla keskelle julkisuutta, koska siten ne vaikuttaisivat liikaa ihmisten vapaaseen tahtoon ja osa ihmisistä voisivat pitää heitä jumalina.

Vancouver Island, B. C., Canada, 8.10.1981

Photo by Hannah McRoberts

http://www.ufocasebook.com/hannahphoto.html. (Yksi ainoa aito valokuva tekee ufot todelliseksi.)  

Lokakuussa 1973 kuvernööri, sittemmin Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter täytti NICAP:n (UFO-havaintoilmoitus) kaavakkeen, jossa hän ilmoitti omaan havaintoonsa perustuen olevansa vakuuttunut UFO:jen olemassaolosta. Noin 20 arvovaltaisen henkilön läsnä ollessa UFO oli lentänyt edestakaisin useita minuutteja noin 300-1000 metrin etäisyydessä. Jimmy Carter on kuvannut ryhmänsä näkemän tapahtuman kaavakkeeseen yksityiskohtaisesti. Tapahtuma on myös kuvattu, esimerkiksi National Enquirer Magazine 08.06.1976, Valittujen palojen ”Mysteerien Maailma” teoksessa sekä Ronald D. Storyn kirjassa ”The Encyclopedia of UFOs” sivuilla 63-65.

Tiedemiesten tietokonemallissa (muutama vuosi sitten Suomessa TV:ssä) aineellinen maailmankaikkeus on ollut alkuhetkenään mahdollisesti pienempi kuin sokeripala. Tänä hetkenä energiasta, valosta muodostui aine. Carl G. Jungin mukaan aine ja henki on sama asia, toinen ulkopuolelta ja toinen sisäpuolelta katsottuna. Neale Walschin kirjojen mukaan olisi hyvä vaihtaa sanat Jumala ja Elämä keskenään ja tällä uudella, rakkaudellisella tavalla pyrkiä näkemään elämän moninaiset ilmenemismuodot, kaiken ykseys

On sanonta, ettei savua ilman tulta. Iltalehti.fi käsitteli 13.04.2011 FBI:n julkaisemaa raporttia Roswellin ufoja käsittelevästä muistiosta. Tämän raportin mukaan kolme noin 15 m:n läpimittaista ufoa olisi pudonnut tässä tapahtumasssa ja jokaisesta ufosta löytyi kolme ihmismäistä ruumista, joiden pituus oli n. 90 cm. Heillä oli päällään erittäin ohut metallikangas.

Viljapeltokuvioista (crop circle)

1970-luvulla tehtiin ensimmäinen lentäjän havainto viljakuvioista. Sen jälkeen niitä on havainnoitu maapallon eri puolilla tuhansia. Viljakuvio on geometrinen muodostelma, yleensä viljapellossa. Näitä on ollut myös lumessa, hiekassa ja heinässä.

Kuviot ilmestyvät usein vanhojen riittipaikkojen läheisyyteen. Tätä on käytetty hyväksi järjestämällä tällaisiin paikkoihin erityisesti Etelä-Englannissa nykyaikaista automaattivalvontaa, mutta tekniikka ei riitä äänihavaintoja lukuun ottamatta. Kuviot syntyvät ilman laitteiden reagointia. Tässä nimenomaisena erikoisuutena on viljakorren katkeamattomuus.

Kirjallisuudessa viljakuviot yhdistetään maapallon energisoimiseen sekä virikkeeksi materialismin pimeyteen. Seuraavassa kuvia viljapeltokuvioista.

Kirjallisuudessa mainitaan harvoin silminnäkijöitä todistamassa viljapeltokuvion syntymistä. Tutkijaryhmän edessä Hollannissa muodostui muutamassa minuutissa viljapeltokuvio. Tutkijaryhmä kiinnitti huomioita lämpöön ja siihen, että kameran patterit tyhjenivät. Lähde: Nievwsblad van het noorden: The Netherlands.

Korsien kosteuspitoisuus on selvästi ympäröivää viljaa alempi, samoin alla oleva maaperä. Tämä viittaa kuvion syntypaikalla kuumuuteen tai säteilyyn. Tätä asiaa tukee korsien venyttyneet ja jopa räjähtäneet nivelkohdat, mikä viittaa höyrystymisen aiheuttaman voimakkaan paineen vaikutukseen. Viljapeltokuvion aitouteen viittaa myös lakoontuneen viljan tähkien samansuuntainen kääntyminen 90 %. Samaten erittäin suuren ja monimutkaisen kuvion syntyminen lyhyessä ajassa (voivat muodostua myös keskellä päivää).

Peltokuvioiden päällä tai läheisyydessä on onnistuttu videokuvaamaan noin jalkapallonkokoisia liikkuvia valopalloja.

Kiinnostus viljapeltokuvioihin on osittain siirtynyt Englannista Saksaan, koska Englannissa on esiintynyt nuorison tekemiä väärennettyjä viljapeltokuvioita.

Runsaasti kuvia viljapeltokuvioista Internetissä (haku esim. Googlesta: crop circle).

Veden muisti

Kirjoissa "The Message from Water" Masaru Emoto (http://www.hado.net) tuodaan esiin todisteita, että ajatus vaikuttaa veteen. Veden kiderakennemuutos näkyy vesipisaran jäädytyksessä. Kuvien perusteella kyseessä olisi uusi aluevaltaus. Eräässä tutkimuksessa saatiin yllättävä tulos, puhdas luonnonvesi, harmoninen musiikki ja positiivinen ajattelu aiheuttavat samantapaisen kiderakenteen vedessä. Saastunut vesi, negatiivinen ajattelu sekä heavymetal-musiikki puolestaan aiheuttavat jääkiteen harmonian särkymisen.

Kirjoissa on yksityiskohtaisesti selitetty kuvanottotekniikkaa. Kirjoissa on runsas kuvitus. Oheisena muutama kopio kirjasta. Kirjat tuovat aivan uuden merkityksen ajattelulle, äänenpainoille ja musiikille. Nyt kirjoja on myös suomenkielisinä.

Jääkide, kun veteen on ennen nopeaa jäädyttämistä kohdistettu Heavy Metal -musiikkia	Jääkide, kun veteen on ennen nopeaa jäädyttämistä kohdistettu Mozart’s Symphony n:o 40 in G minor
Jääkide, kun veteen on ennen nopeaa jäädyttämistä kohdistettu ajatus Hitleristä (ajatteleminen aiheutti kiderakenteen, mikä oli vastaava kuin "teet minut sairaaksi" tai "tapan sinut").	Jääkide, kun veteen on ennen nopeaa jäädyttämistä kohdistettu ajatus rakkaudesta

Kirjan yhteystieto Hado Publishing BV, Prisenstraat 55, 16HK Leiden, The Netherlands.

Mieli

Carl G. Jungin mukaan suuresta alkuperäisestä Mielestä on muodostunut inhimillinen mieli, joka ei kuitenkaan tunne alkuperäistä. Ihminen, ihmisen mieli on suuren Mielen sisällä, Luojan energiakentässä kuin erillinen vesipisara suuressa valtameressä. Tähän liittyy Jungin mukaan vaistomainen tuntemattoman pelko lähestyä henkisyyttä. Avaraara Amman mukaan Jumala on puhdas tietoisuus, puhdas tajunta, loputon rakkauden ja energian lähde. Neale Walschin mukaan Jumala on muotoa vailla oleva, mutta halutessaan ottaa haluamansa muodon.

Ihmisen maallinen mieli luo erillisyyden käsityksen. On täynnä ajatuksia, tunteita, kokemuksia, muistoa, haluja, odotuksia ja vertaa kaikkea keskenään samalla muodostaen käsitystä kaiken ulkopuolella olevasta persoonallisesta minuudesta. Maallinen mieli pyrkii suuntautumaan ja takerruttamaan tietoisuuden kaikkeen maalliseen, usein kokonaisuuden kannalta epäolennaisiin pieniin yksityiskohtiin. Mitä enemmän persoonallisuutta korostetaan, niin sitä enemmän erillisyys kokemuksena voimistuu. Olisi keskeistä tiedostaa olevansa osa suurta kokonaisuutta.

Henkisissä kirjoissa painotetaan, ettei maallisesta mielestä löydä Luojaa. Sieltä löytää vain vanhoja ajatuksia. Maallinen mieli on kuin ajatuspilvi tai oravanpyörää muistuttava ajatusvirta. On tärkeätä olla valpas ajatuksistaan, pyrkiä olemaan tietoisena nykyhetkessä, läsnä olevana. Henkisen kokemuksen aikana mieli on hetken hiljaa, aivan kuin siihen tulisi ”aukko”. Ei voi kokea, jos ajattelee, eli ajattelemalla voi myös keskeyttää kokemuksen. Jo huomaavaisuudessa, ystävällisyydessä, myötätuntoisuudessa ollaan yhteydessä sydämen, Sielun kokemukseen. Laulaminenkin yhtymällä musiikkiin voi olla syvä sydämen kokemus. Vastaavasti eläytymällä uskonnolliseen symboliin tai pyhään sanaan ihminen voi saada yhteyden korkeisiin tietoisuustiloihin. Eli asioita voi tarkastella ulkokohtaisina sanoina, materialistisesti tai sisältäpäin henkisesti virittäytymällä asiaan liittyvään kokemukseen. Kokemalla ihminen tiedostaa oman henkisen olemuksensa, ja tähän liittyvän kaiken ykseyden.

Minä tiedostaa mielen avulla. Mieli on työväline, joka pystyy eläytymään tai virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Mielellä ei ole omia päämääriä. Minän pitäisi hallita ja ohjata mieltään ja ajatuksiaan, eli olla kaikenaikaa tietoinen, mitä ajatuksia on luomassa omaksi todellisuudekseen. Mielikuva, varsinkin tunteen voimistamana, on erityisen luova tapahtuma jääden vaikuttamaan pitkäaikaisesti hyvässä ja pahassa. Voimakas ajatus voi salakavalasti ottaa vallan mielessä ja pakottaa ihmisenkin tahtoonsa. Hypnoosikokeissa tulee korostetusti esiin, kuinka mielessä oleva oma, totena pitämä ajatus päättää, mitä nähdään ja koetaan aistihavainnoista huolimatta. Esimerkiksi mielikuvana luotu teräshäkki koetaan niin todellisena, ettei siitä pääse pois, vaikka kuinka yrittäisi, jopa teräs tunnetaan metallisen kylmänä. Vastaavasti mieli voi harhauttaa ihmistä luulemaan olevansa haukkuva koira, kissaa pakoon juokseva hiiri jne.

Henkisielullisesti mieli ja keho ovat erilliset eli kuolemassa omat ajatusluomukset seuraavat mukana. Neale Walsch välittää viestinä kirjoissaan, että helvettikin on ihmisen oma ajatusluomus (ero Luojasta), vaikka voi kokijasta vaikuttaa hyvinkin todelliselta. Neale Walsch korostaa kirjoissaan paitsi tiedostamatonta ja tietoista tasoa, myös supertietoista, Sielun tasoa ja supratietoista Luojan tasoa.

Puhutaan maallisesta ja korkeammasta mielestä, persoonallisesta itsestä ja Itsestä, maallisesta ja henkisestä ihmisestä, mustista ja valkoisista enkeleistä, itsekkyydestä ja epäitsekkyydestä, eläimellisestä ihmisestä ja Jumalan pojasta. Ihminen tietää aina valintatilanteessa onko asiassa rakkautta, ihmisyyttä, inhimillisyyttä. Ihmisyyden näkökulmasta pitäisi olla tietoinen ajatuksistaan, ajatella yleviä asioita ja valintatilanteessa valita korkein ajatus. Man englannin kielessä tarkoittaa ihmistä, sanskriitin kielessä mieltä. Henkissielulliselta näkökulmalta katsottuna mieli ja keho ovat erilliset, aivotkin on vain pieni osa mieltä. Asia tulee esiin jo helposti toistettavassa ”vesilasikokeessa”, kun syvähypnoosissa ihmisen tunto siirretään vesilasiin, niin toisessa huoneessa kolmannen henkilön toimesta neulanpisto veteen aiheuttaa aina kipureaktion. Kysymyksessä ei voi olla pelkästään aivotapahtuma. Hypnoosi ei voi tehdä ihmiselle kykyä, mitä ei ole olemassa. Henkissielullisesti ihminen on Luojansa energiavirrassa, huomionkohteena. Tähän perustuu tajunta, ajattelumahdollisuus.


A: Sisäinen itse (Kristus, Itse, Luoja, Jumala) Sisäinen itse on ihmisen rakkaudellinen ohjauskeskus liittyen jollakin tavalla koko maailmaan sekä sisäiseen että ulkoiseen. Se on olemukseltaan läsnä oleva, muotoa vailla oleva, ilmeten ihmisen kautta. Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä, on ihminen siitä tietoinen tai ei. Tähän perustuu tajunta, ajattelumahdollisuus. Tässäkin asiassa mikä on ihmistä lähinnä ja tärkeintä jää yleensä huomiotta. Tämä tietoinen ohjauskeskus, sisäinen itse aktivoituu, kun siihen kiinnitetään huomiota ja luotetaan. Ihmiselle tulee varmuus Luojan rakkaudellisesta läsnäolosta. Luojan läsnäoloon liittyy korkeimmat ajatukset, rakkaus ja totuudellisuus. Suoran yhteyden saamista sisäiseen itseen sanotaan taivaskokemukseksi. Viimeistään tällöin kuolema menettää pelottavuutensa.

Numerot 1-7 kuvaavat mielessä olevia voimakkaita ajatuksia, jotka valtaavat mielessä tilaa, esimerkiksi velka, läheisen vakava sairaus, sairaudenpelko, kostonajatus, loukkaus, takertuminen mielipiteeseen jne. Mieltä sitovia ajatuksia voi olla suurikin määrä. Mieleen mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus. Kiinnittämällä huomiota johonkin tehdään se samalla itselle todelliseksi. Ajatus on kuin ”olio”, joka pyrkii palauttamaan ajatuksen toistuvasti mieleen sekä toteuttamaan annettua käskysanaa. Tunne voimistaa ajatusta. Ajatus ajateltuna voimistuu, ajattelematta vähitellen heikkenee.

Korkeampi mieli, Sielu on Luojan, Universaalisen Mielen heijastuma, tähän liittyy henkinen ihminen, inhimillisyys, myötätuntoisuus, korkeat henkiset arvot, rakkaus, luovuus, ilo, epäitsekkyys, oma sisäinen rakkaudellinen johdatus, elämän ykseys, elämäntarkoitus, telepatia jne.

Universaalinen Mieli on henkisen ja aineellisen maailmankaikkeuden taustalla. (Tiedemiesten tietokonemallissa aineellisen maailmankaikkeuden alkukoko, Big Bang on ollut mahdollisesti sokeripalaa pienempi.) Jumalan tahto ilmenee aineellisina ja henkisinä lakeina, esimerkiksi ihminen voi vapaan tahdon mukaisesti toimia mielensä mukaan kuitenkin kokien sen tulokset eli Jeesuksen sanoin, mitä kylvää, niin sitä niittää. Ihminen on luova olento ajatuksin, sanoin ja teoin. Puhutaan makro- ja mikrokosmoksesta, kaikkialla on sama ajatusmalli. Henkisten lakien periaate heijastuu ihmisen soluissakin, kaikki auttavat toisiaan ja näin kaikki voivat hyvin.

Minän pitäisi ohjata ja hallita mieltään, ajatteluaan eli olla tarkkaavainen, mitä ajattelee. Ajatukset pyrkivät toteuttamaan itseään, ideaansa, käskysanaa ja tällä tavalla ajatukset voivat myös harhauttaa mielen ja tätä kautta ihmisenkin. Mielellä on kyky virittäytyä hyvin monenlaisiin asioihin ja se voi saada tällä tavalla ihmisen kuvitteluihin, jotka voivat kokijasta vaikuttaa todelta. Esimerkiksi hypnoosissa ihminen voi kuvitella olevansa siivekäs lintu nokkimassa muiden lintujen kanssa tai olla jossakin muussa kuvitellussa tilanteessa, esimerkiksi hautautuneena kivien alla. Vastaavasti ihminen voi alkaa kuvitella mielessään mitä erikoisempia asioita, esimerkiksi sairastavansa matoja ja loisia sisäelimissään, vaikka näitä ei olisi olemassakaan.

Olisi tärkeätä saada mielessä tilaa totuudelle, Luojalle. Kokemus on aina erilainen kuin sen kuvitelma. Ihmisen henkinen, rakkaudellinen ohjauskeskus, sisäinen itse pyrkii määrätietoisesti johdattamaan ihmistä suurempaan ymmärrykseen ja tietoisuuteen, lähemmäksi Luojaansa. Tässä toiset ihmiset ja elämän kokemukset ovat arvokkaita. Vapaa tahto on kuitenkin henkinen laki, ihmisen oma toive, pyrkimys on aivan keskeistä. Mielessä pitäisi saada tilaa Luojalle, esimerkiksi pyrkimällä vilpittömästi totuuteen ja/tai pitämällä Luojaa rakkaudellisesti mielessään, meditoimalla, rukouksella, virittäytymällä henkisiin asioihin, harmonisella kohottavalla musiikilla, katselemalla taideteosta, ikonia, henkisiä kirjoja lukemalla jne. Neale Walsch suosittelee korkeimman ajatuksen pitämistä aina mielessään. Avataara Amma suosittelee kaiken tekemistä yhdessä Kristuksen (tai oman mestarinsa) kanssa ja Hänelle.

Carl G. Jung toi kollektiivisen piilotajunnan käsitteen, missä ihmisen mieli on piilotajunnan kautta yhteydessä koko maailmankaikkeuteen ollen osa siitä. Avataara Amma korostaa kirjoissaan, että koko maailmankaikkeus on sisälläsi. Rudolf Steiner painottaa, että korkeampi mieli, henkinen ihminen on yhteydessä korkeampiin henkisiin tietoisuustiloihin. Jumala, Universaalinen Mieli on ihmisen näkökulmalta abstraktinen. Abstraktista on vaikeata rakastaa, on helpompaa rakastaa jotakin konkreettista ja tällä tavalla saada kohottava, yhdistävä rakkausenergia. Esimerkiksi rakkaudenkohteena voisi olla Jeesus tai Kristus.

Maallinen mieli on kuin tietokone sisältäen vain vanhoja ajatuksia, menneitä kokemuksia, suuntautuu olemuksensa mukaisesti maalliseen, arvostaa käsin kosketeltavaa ja konkreettista. Maallinen mieli pyrkii kaiken aikaa kaikkea vertailemaan keskenään, kilpailemaan, hankkimaan maallista turvallisuutta ja omaisuutta ajatuksella, jos on jotakin paljon miksi ei voisi olla vielä enemmän, pyrkii korostamaan ja tekemään erillisyyttä, eroavaisuuksia ja raja-aitoja.

Maallinen mieli pitää hallita, mutta korkeampi mieli pitää kutsua, ottaa huomioon. Maallinen mieli näkee asiat persoonan, oman edun kannalta, mutta korkeampi minä katsoo asioita epäitsekkäästi, kokonaisuuden näkökulmalta, kuinka voi auttaa toisia ihmisiä, toisia olentoja, elämää. Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä, mutta täyttämällä mieli yksistään maallisuudella, työnnetään Luojayhteys pois tietoisesta mielestä. Vapaata tahtoa väärinkäyttäen ihminen voi valinnoillaan myös kuvaannollisesti ”ristiinnaulita” oman Kristuksensa, sisäisen itsensä.

Rakkaudellinen tunne, ylevä pyrkimys, oivallus, aavistus, mielikuva, suuri visio, selkeä uni voivat olla tärkeitä elämää muuttavia Sielun viestejä, sisäisen itsen rakkaudellista huomiota, johdatusta. Ihmisen taustalla on aina rakkaudellinen ohjaus valmiina auttamaan ihmistä. Usein mikä on ihmistä lähinnä ja arvokkainta jää huomaamatta.

Lisää asiaa mielestä

Kanavoinnista

Kaikki tieto Jumalasta ja henkimaailmoista on tullut ihmisen kautta. Informaatio tapahtuu periaatteessa kahdella eri tavalla, ihminen voi olla välittäjänä passiivisesti aivan kuin toinen olento käyttäisi ihmistä välikappaleena, tällöin voidaan tilanteesta riippuen korostaa erilaisia vivahteita ja puhua profeetasta, unissasaarnaajasta, kanavoijasta, telepatiasta, välittäjästä, näkijästä, meediosta, noidasta jne. Ihminen voi olla myös itse havainnoija ja kertoa havainnoistaan ja kokemuksistaan. Esimerkiksi Pekka Ervast ja Rudolf Steiner ovat kuvanneet kirjoissaan omien havaintojensa pohjalta henkimaailman rakennetta ja toimintaa.

Kaikki olemassa oleva on värähtelyä, energiaa, Jumalan ilmentymää (huomaa Joh. evankeliumin alku). Luoja itsessään ei aineellistu ja tällä tavalla pakota ihmisiä tahtoonsa. Ihmisten apuna on ollut aina suuria sanansaattajia, jotka tahtonsa avulla ovat olleet joko maallisessa tai taivastietoisuudessa ja ovat näin pystyneet kertomaan ihmisille vastaukset elämän suuriin kysymyksiin.

Henkisten mestareiden läsnäoloon liittyy mielenkiintoisia yksityiskohtia, esimerkiksi Taaborin vuoren tapahtumassa Jeesuksen mukana olleet opetuslapset kokivat taivasyhteyden. Kirjassa ”Pyhittäjä Serafim Sarovilainen” (Valamon luostari, 1978) kuvataan Serafiminin läsnäoloon liittyen kahden eri ihmisen taivas-, valaistumiskokemus. Samantapainen selvä taivaskokemus on kuvattu myös avataara Amman läsnäoloon liittyen oppilaan kokemuksena Matruvani Amman Viesti lehdessä.

Ihminen on energiaolento energiakentässä, jossa ilmenee Luojan rakkaudellinen läsnäolo ja ohjaus, tahto, voima sekä viisaus aineellisina ja henkisinä lakeina, esimerkiksi mitä kylvää, niin sitä niittää. Jokainen ihminen on henkissielullisena olentona myös mediaalinen eli jokaisella on henkisiä kykyjä syntymälahjana. Ihmisestä itsestään riippuu kehittääkö näitä piileviä henkisiä kykyjä, joiden avulla herkkyys, ymmärrys ja tietoisuus lisääntyvät. Jos ihminen ei tee mitään, niin ei koskaan mitään tapahdukaan. Omat ajatukset, toiveet luovana, itseään toteuttavana voimana avaavat oven Taivasten Valtakuntaan tai sulkevat oven. Jeesuksen sanojen mukaisesti ihmisen pitäisi löytää yhteys Taivasten Valtakuntaan. Mistä ihminen ei ole tietoinen, niin sitä ei olemassa omassa todellisuudessa.

Ihminen voi virittäytyä hyvin monenlaisiin energioihin ja tapahtumiin sekä vapaan tahdon mukaisesti myös samaistua, hakeutua yhteyteen kielteisten, tuhoavien voimien kanssa (Huomaa sanonta antaa pahalle pikkusormensa ja sen kohtalokkuus. Inhimillisessä elämässä on täysin sopimatonta mennä alastomana julkiselle paikalle, josko joku olisi kiinnostunut. Tässä on kuitenkin selvä vastaavuus pyrkiessä arveluttaviin, pimeisiin henkiyhteyksiin.) tai pyrkiä tietoisesti Luojayhteyteen, yhteyteen Kristuksen rakkaudellisen henkimaailman kanssa. Rakkaudellinen rukous on erityisen voimallinen suoja ja kutsu. Tätä näkökulmaa Jeesus ja Paavali jo 2000 vuotta sitten korostivat.

"Emmanuelin kirjassa" kuvataan kuinka Pat Rodegast näki meditatiivisessa tilassa edessään rakkautta säteilevän valo-olennon, jonka kanssa keskusteli. Kirja kirjoitettiin näistä suoranaisista keskusteluista. Tässä kirjassa korostetaan , että kaikki ihmiset ovat kanavia. Kaikki ihmiset osaavat kuunnella sydäntään. Tärkein opettajasi on intuitiivinen tietosi. "Tunteaksesi Jumalan läsnäolon sinun on tarpeen kuunnella niitä monia ääniä, jotka asuvat sisälläsi. Kuulet siellä pelon, raivon, ristiriitojen, uppiniskaisuuden, kaikenlaisten illuusioiden ääniä. Kun ne käyvät sinulle tutuiksi, silloin sisäinen viisautesi lempeys, pehmeys, lämpö ja Valo kuuluvat yhä helpommin. Ne nousevat vastakohdaksi noiden muiden äänien sekasorrolle, jonka alle sisäinen tieto peittyy. Ja samassa kirjassa toisessa kohdassa neuvotaan suhtautumaan henkiseen opastukseen seuraavasti: "Teidän on pantava se koetukselle. Tarkistettava se. Kuultava mitä sanotaan ja annettava lopulta sydämenne, oman sisäisen viisautenne, intuitionne olla tuomarina. Älkää hyväksykö mitään mikä ei kuulosta oikealta. Tästä vastuusta ei pidä koskaan luopua."

Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Huomisen Jumala" (WSOY, 2005) seuraavasti: Jokaisen sisällä on lähde, kysy ja mene sisimpääsi, tutkistele asioita sydämessäsi, sieltä löytyy vastaukset, ilo, rauha ja rakkaus. Suurempi sinä voi eriytyä pienestä itsestäsi ja puhua sinulle, samalla paljastaen totuutta olemassaolostasi. Jumalallinen virike palvelee ensin elämää, ennen pientä itseä. Olisi hyvä palvella elämää kaikessa mitä ajattelee, sanoo ja tekee. Olisi hyvä kysyä edistääkö ajatus elämää vai tuhoaako se sitä.

Ihmisen pitäisi löytää luovuutta ja elämää ohjaavan voiman, jumalallisen värähtelyä ihmisessä, itsemme suuremman version, tietoisesti ja tarkoituksellisesti toimivan kosmisen olennon, joka on virittäytynyt inhimillisiin päämääriin ja mahdollisuuksiin. Rudolf Steiner korosti kirjoissaan, että ihmiseen kätkeytyy korkeampi(henkinen) ihminen, joka jää ihmisessä piilevään, uinuvaan tilaan, jos ihminen ei sitä toiminnallaan aktivoi (huomaa tsakrat ja niiden aktivoiminen).

Jos mieleen tulee ylevyyttä, iloa, rakkautta, epäitsekkyyttä, pyyteettömyyttä ilmentävä ajatus, idea, niin kyseessä voi olla ihmiselle tärkeä viesti. Jos ei tee mitään asian hyväksi, niin kannattaisi ainakin kirjoittaa muistiin.

Lisää asiaa kanavoinnista



Kirkkotaulu kuvaa symbolisesti myös Sieluyhteyttä. Sielu viestittää ihmiselle rakkaudensanomaa, epäitsekästä toisten ihmisten ja elämän auttamista, vapaan tahdon kunnioittamista, hyväntahtoisuutta, totuutta, henkistä ohjausta, univiestejä symbolisesti, ennalta tietämistä aavistuksena tai symbolisena univiestinä, toivoa, myötätuntoa, intuitiota, yleviä pyrkimyksiä, johdatusta elämän ykseyteen, johdatusta tietoiseen, kokemukselliseen Luojayhteyteen.

Tietyssä henkisen kehityksen vaiheessa Sieluyhteys tulee tietoiseksi ja kokemukselliseksi, viimeistään tässä vaiheessa kuolemanpelko menettää otteensa. Henkissielullisesti ihmisen tajunta ja ajattelu perustuvat Sielunsa energiavirtaukseen. Nukahtaessa tämän huomionkohteena oleminen siirtyy pois. Tietoisuuden yhtäjaksoisuus tarkoittaa, että ihminen on tietoinen unenkin aikana. (Huomaa tässä yhteydessä Carl G. Jungin käsitykset, kuinka ihmisessä on kaksi eri persoonallisuutta ja ihmisen pitäisi elää samanaikaisesti kahdessa eri maailmassa tai tasossa.)





Taulu symbolisesti kuvaa ihmisyyttä, ihmisen taistelua oman ”pimeytensä” kanssa. Puhutaan varjosta, Doppelgängeristä, kynnyksenvartijasta(henkisestä esteestä), paholaisesta. Tämä on jokaisen vieressä, vaikka se tiedostetaan vain aivan poikkeuksellisesti. Osa selvänäkijöistä näkee tämän. Henkisessä kehityksessä se muuttuu ihmistä muistuttavaksi. Ikonissa Pyhä Yrjö voittaa lohikäärmeen, oman ”paholaisensa”. Lohikäärmettä on kuvattu monella eri tavalla, myös monipäisenä, esimerkiksi Jeesus kohtasi erämaakokemuksessa pahan kolmella eri tavalla. Omien kielteisten voimien kanssa pitäisi päästä hyväntahtoiseen hallintaan, niitä ei voi hävittää tai kieltää, vaan omat tuhoavat voimat ja kielteiset reaktiotavat pitää muuttaa rakentaviksi. Kuvaannollisest miekat pitää takoa auroiksi.

Ihmisyydessä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa otetaan kantaa, noudatetaanko suuren Itsen rakkaudellisia elämää palvelevia pyrkimyksiä vai pienen itsen itsekkäitä haluja, hyvän vai pahan, valkoisten vai mustien enkeleiden kutsua. On keskeistä tiedostaa tulevatko virikkeet persoonallisesta, itsekkäästä ”pimeästä” puolesta vai Sielunmaailmasta.

On keskeistä tiedostaa, että ihminen on luova olento ajatuksin. Vanhojen syntien ja virheiden toistuva pohtiminen, tunnevaltaisten mielikuvien luominen on henkisessä mielessä tilaus, ”noituminen” uuteen kokemiseen. Ajatus pyrkii automaattisesti toteuttamaan itseään. Pitäisi olla päämäärätietoinen ja tietoinen mitä mielessään on luomassa antaen vanhojen asoiden olla, jos niille ei voi tehdä enää mitään. Avataara Amma korostaa, että tunnehaavakin pitää puhdistaa, mutta tämän jälkeen toistuva kaivelu vain suurentaa sitä. Eeva lehdessä (tammik. 2009) oli psykologian professori Markku Ojasen haastattelu onnellisuudesta. Suurin este onnellisuudelle on keskittyä pohtimaan omia kohtaamiaan vääryyksiä sekä sokeus omiin tekemisiinsä suhteessa toisiin ihmisiin. Ojasen mukaan onni tulee seuralaisena lempeyden, totuuden, oikeudenmukaisuuden mukana.

Pyrkimyksessä Sieluyhteyteen tai yrityksessä kanavoida Kristuksen valtakunnasta on keskeistä olla pyyteettömässä rakkaudentilassa ja saada maallinen mieli sekä ajatukset hetkeksi syrjään. Mitä harmonisempi (”kuin kirkas vedenpinta”), tasapainoisempi, takertumattomampi mieli on, niin sitä parempi. Muutoin viestit tai kanavoinnit voivat mahdollisesti heijastella maallisen mielen uskomuksia, pelkoja, haluja, vaatimuksia ja toisten pakottamista uhkauksilla tiettyyn käytösmalliin.

Hengen kosketus

Cristopher Einegerin kirjassa ”Maailman kauneimmat rukoukset” (WSOY, 1996) löytyy myös maailmankuulun tiedemiehen Albert Einsteinin mietelause: ”Oma uskontoni on erään loputtoman, luonnoltaan kaikkea muuta korkeamman henkisen olennon nöyrää palvontaa, olennon, joka antaa vihjeitä itsestään pienissä yksittäisilmiöissä, joita pystymme havaitsemaan heikoilla ja riittämättömillä aisteillamme.”

Inhimillisissä tilanteissa ja erityisesti henkisissä tapahtumissa on tärkeätä kiinnittää huomiota rakkauden tunteeseen, minkälainen vastakaiku, värähtely syntyy omassa sydämessä, eli sydämen tunne kertoo minkälaisen totuuden, ilon, rakkauden lähteen kanssa on tekemisissä. Esimerkiksi jos kohtaisi kirkasta valoa säteilevän henkisen olennon, niin tässä tilanteessa koettava tunne on aivan keskeinen informaatiolähde kertomassa, onko kysymyksessä kielteisen voiman ilmentymä vai Kristuksen henkimaailman edustaja. Valonlähde viestittää aina omaa olemustaan, ilmapiiriänsä. Jos koetaan pahansuopuutta, ahdistusta, levottomuutta, pelkoa, vihaa, niin Kristuksen henkimaailman edustajasta ei ole kysymys. Kristuksen henkimaailmaan liittyy läheisesti rakkaus, rauha ja ilo. Valkoisiin rakkauden enkeleihin yhdistetään myös ruusuntuoksu.

Kirjassa ”Pyhittäjä Serafim Sarovilainen” (Valamon luostari, 1978) on kuvattu Serafimin elämänkerta opetuksineen venäläisen ylösnousemusmystiikan edustajana. Elämäntapana on jatkuva henkinen kasvu ja pyrkimyksenä on lopulta saavuttaa pyhityksen korkein aste, kirkastuminen. Erityisesti arvostetaan Jeesuksen Taaborin vuoren tapahtumia. Serafim oli aikanaan (1800-luvulla) suuren huomion kohteena ja tämän vuoksi hänen elämänsä ja opetuksensa ovat hyvin tiedossa.

Nina Ramstadius on kirjoittanut kirjan suomalaisten henkisistä kokemuksista "Enkeli lensi ohi. Suomalaisten enkelikokemuksia" (Gummerus,2005). Esimerkkinä tästä kirjasta on lapsena koettu enkelitapahtuma: 5- vuotiaana ko. lapsi joutui aamulla olemaan pari tuntia yksin kotona. Talossa oli yhteinen ulkowc, jonka käyttöä haittasi lasta kiusaava mielisairas naapuri. "Jälleen eräänä amuna pelkäsin lähteä yksin ulkovessaan. Katsoin ulos ikkunasta, josta wc näkyi. Silloin minut valtasi ihmeellinen, lämmin ja turvallinen tunne. Vaikka oli hämärää, minua ei enää pelottanut. Näin wc:n ovella enkelin, joka seisoi katsellen minua. Enkeli oli kaunis, hänellä oli siivet, valkoinen puku ja aaltoileva tukka Hänen hymynsä oli lempeä. Katselimme hetken toisiamme, kunnes enkeli yhtäkkiä katosi. Näky oli hyvin kaunis, ja yhä edelleen se palaa mieleni ihanana muistona."

Kappaleessa "Kristillisen elämän tarkoitus" Nikolai Motovilov kuvaa kokemustaan isä Serafimin kanssa tämän rukouksella pyytämää Pyhän Hengen laskeutumisesta. Sefarafim rukoili: "Herran, anna hänen nähdä ruumillisilla silmillään, miten Henkesi laskeutuu palvelijoihisi, kun ilmestyt majesteettisen kunniasi kirkkaudessa." Motovilov koki häikäisevän valon, Serafiminin kasvot vaikuttivat aurinkoa kirkkaammalta, kasvot olivat häikäisevän kirkkaiden säteiden loisteessa, havaitsi myös kultatomuna leijuvat hienot hiutaleet, tunsi Serafiminin fyysisen läsnäolon, vaikka maallinen aistitietoisuus heikkeni. Tuntee kuinka Serafim pitää kiinni olkapäästä, muttei näe hänen käsiään, eikä hänen tai omaa hahmoaan, vaan sokaisevan muutaman metrin päähän ulottuvan valon. Motovilov tunsi hajun, mille mikään maallinen haju ei ollut vertaista. ”Levollisuutta ja rauhaa, jota en pysty kuvailemaan” ”Sanomatonta iloa, joka täyttää koko sydämeni.” ”Kuvaamatonta lämpöä”. (Huomaa tässä yhteydessä Paavalin kokemus 2 Kor.12:2-4)

Serafin painottaa rukouksen tärkeyttä korostaen, että se on aina mahdollista kaikille. Tässä yhteydessä tuo esiin keskeisen näkökulman, että meidän tulee rukoilla vain siihen asti, kun Pyhä Henki laskeutuu meihin antaen taivaallisen armonsa. "Rukouksessa sielu puhuu ja on äänessä, Pyhän Hengen tullessa sen on oltava aivan hiljaa kuullakseen ja ymmärtääkseen kaikki ikuisen elämän sanat, jotka Henki näkee hyväksi ilmoittaa." "Ilmestyn ja tulen ilmestymään jokaiselle, joka uskoon minuun ja kutsuu minua avukseen. Keskustelen hänen kanssaan niin kuin keskustelin Aadamin kanssa paratiisissa, niin kuin keskustelin Aabrahamin ja Jaakobin ja muiden palvelijoiden kanssa.."

Samassa kirjassa on Pyhittäjä Serafim Sarolaisen neuvo: ”Kun rukoilet, sulje silmäsi hetkeksi ja yritä keskittää hengelliset voimasi. Jos väsyt, nosta katseesi ikoniin tai palavaan tuohukseen. Tällä tavoin rukoukseen keskittyessään sydän löytää sisimmistään sen hengellisen lämmön, joka tulee itse Kristuksesta ja täyttää ihmisen koko olemuksen rauhalla ja ilolla.”:::

Apostolien teoissa suositellaan, että rukoiltaisiin jatkuvasti. Olisi tärkeätä löytää hetkiä omalle henkisyydelle eli aina hetkeksi irrottautua maallisuuden unesta. "Isä meidän rukous" on lyhyt, voimallinen rukous. Keskittynyt ajatus on valtavan voimakas ja nopea. Päivä on täynnä sopivia pikkuhetkiä (esimerkiksi jonottaessa, kulkiessa paikasta toiseen, ruokailessa jne). Olisi tärkeätä olla hetkessä tietoisena eikä vaipuneena omien ajatuksien vanhaan oravanpyörään. Sekunnin - kahden henkinen kokemus voi muuttaa koko elämän.

Nunna Ksenian kirjassa "Pyhittäjä Serafim Sarovilainen" (Maahenki, 2008) kuvataan pyfittäjä Serafrimin elämää ja uskonnollisia, hengellisiä neuvoja. Hän oli jo eläessään 1800-luvulla suuren huomion kohtena pyhänä miehenä. Erikoisuutena Taivaan Valtiatar, Jumalanäiti, Puhdas Neitsyt vieraili 12 kertaa Serafimin luona. Seuraavassa kuvataan tapahtumia Divejevon sisar Jedokian vierailusta ja tämän kuvauksesta maaliskuussa 1831 Jumaläidin kokemuksesta (s.148). Serafim sanoi: "Älä pelkää äläkä säikähdä; Jumalan armo ilmestyy meille. Samassa kuului ikään kuin tuulen huminaa, jota seurasi kirkkoveisuulta kuulostava laulu. Sisälle tulvi päivänvaloa kirkkaampi valo ja hyvä tuoksu. Jevdokia pelästyi, mutta vanhus sanoi: älä pelkää, puhdas Neitsyt, Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä tulee luoksemme. Samassa Jevdokia näki kaksi enkeliä käsissään kukkivat oksat. Heitä seurasi Jumalanäiti,.." Kelja avartui ja sen täytti erityinen auringonvaloa valkoisempi valo." Jumaläiti keskusteli molempien kanssa. Tapahtuma kesti kaikkiaan noin kaksi tuntia.

Serafim kuvasi selvänäköisyyden lahjaa seuraavasti: ”sanon vain sen, mitä Jumala käskee minun sanoa. Ensimmäistä mieleeni nousevaa ajatusta pidän Jumalan viestinä. Mutta jos itse yrittäisin hakea vastausta, hairahtuisin heti.” Ja hän lisäsi: ”Niin kuin taottava rauta pannaan tuleen, niin minä jätän tahtoni Jumalan käsiin enkä puhu ennen kuin tunnen, että sanat on annettu minulle.”

Parantamisihmeissä hän korosti, että Kristus on näkymättömänä läsnä ja hän on vain todistajana.

Uskonnollisuudessa hän korosti, että rukoileminen, paasto ja kaikki muu kristillinen toiminta on sinänsä hyvää, mutta ne eivät kuitenkaan ole päämäärä. ”Kristillisen elämän todellinen tarkoitus on Pyhän Hengen saavuttaminen.” ”Rukouksen voima on suunnaton. Paremmin kuin mikään muu ponnistus se tavoittaa Pyhän Hengen.”

Henkissielullisesti ihminen on kaikenaikaa mitä läheisemmässä vuorovaikutuksessa Luojansa kanssa. UT:n käsitys Kristuksesta (Sanasta, Logoksesta): ”hän, jossa me liikumme, elämme ja olemme” (Apt. 17:28). Jeesus painotti, että Taivasten Valtakunta on sisäisesti teissä. Tämä pitäisi löytää ja tiedostaa. Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole olemassa omassa todellisuudessa. Luojan läheisyys tulee esiin myös Jeesuksen sanoissa: ”Minä Olen” kanssanne kaikkina päivinä maailman loppuun asti.

Eli Luoja on lähempänä kuin oma hengitys. Luojayhteyden kokemisessa on ihmisen vapaa tahto, omat toiveet ja ajatukset aivan keskeisiä, eli oma mieli, omat ajatukset avaavat tai sulkevat oven Taivasten Valtakuntaan. Jokainen näkee maailman omien ajatuksiensa ”sensuroinnin” välityksellä ja tämän vuoksi on vaikeata etsiä totuutta, tiedostaa tai kokea omien ajatuksiensa vastaisista asioista. Ihminen on mitä suuremmassa määrin ajatuksiensa kaltainen, myös kohdaten tavalla tai toisella omat ajatuksensa. Tähänkin yhteyteen sopii Jeesuksen sanat, että mitä kylvää, niin sitä niittää. Esimerkiksi jos ihminen ajattelee, että Luojayhteys, Kristuksen kokeminen, Kristuksen henkimaailma, henkiset kokemukset ovat mahdottomia asioita, niin on erityisen suuri vaara joutua omaan ”ajatusansaansa”. Omat ajatukset voivat tukkia mielen, tajunnan estäen mahdollisesti elämän arvokkaimpien kokemuksien tiedostamisen.

Lisää hengen kosketuksesta

Henkisten kirjojen mukaan ihmisen tajunta ja ajattelumahdollisuus tulee Sielun, Luojan energiavirrasta, huomionkohteena olemisesta, keho itsessään olisi pelkkä kuori. Ihmisen pitäisi pyrkiä rehellisyyteen ja totuudellisuutteen sekä olemaan valmis kokemaan elämää ilman toisten ihmisten järkeilemiä ennakkoehtoja. Olisi hyvä etsiä elämästä henkisiä virikkeitä ja suhtautua avoimesti elämään, henkisiin kokemuksiin sekä ajoittaisesti tarkkailla itseään ja elämäänsä kuin ulkopuolinen. Toden hetkellä ihmistä kantaa vain oma kokemus, tällöin toisten ihmisten mielipiteet muuttuvat arvottomiksi.

Henkiset kokemukset herättävät ihmisen sananmukaisesti maallisuuden noidutusta unesta. Esimerkiksi kehosta irtautumiskokemus on melko tavallinen tapahtuma, jonka kymmenet ehkä sadat miljoonat ovat kokeneet. Tämä on lähes aina spontaaninen tapahtuma. Tässä kokemuksessa ihminen tiedostaa olevansa kehon ulkopuolella todellisena ajattelevana, tajuavana henkissielullisena olentona ja kehoa tarkastellessaan huomaa sen olevan itsensä näköinen aineellinen hahmo, kuori, jolla ei ole omaa ajattelua tai tajuntaa. Tämän kokemuksen aikana pystytään ajatuksenvoimalla liikkumaan henkisenä olentona paikasta toiseen. Tällöin voi tarkastella, esimerkiksi oman aineellisen kehon takaraivoa tai jotakin yksityiskohtaa naapurihuoneistossa. Jopa jotkut kehosta irtautumisen kokevat eivät haluisi palata takaisin aineelliseen kehoonsa. Tässä kokemuksessa yleisesti menetetään kuolemanpelko ja tapahtuma muistetaan yksityiskohtaisesti koko eliniän.

Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. On hyvin vaikea havaita tai kokea omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Jos ihminen pitää henkisiä kokemuksia mahdottomina, niin mitä todennäköisimmin niitä ei ilmaannu tai niitä ei havaita, tiedosteta. Henkisiä kokemuksia on monenlaisia. Muutaman sekunnin kestävä henkinen kokemus voi olla koko elämän muuttava tapahtuma ja arvokkaampi kuin tuhannet kirjat sekä lukemattomien ”auktoriteettien” mielipiteet. Henkinen kokemus voi olla Sielun, Luojan suoranainen viesti tai herätysyritys maallisuuden unesta. Esimerkiksi, jos näkee ennenäyn, saman mahdollisesti symbolisesti unessakin, niin asia toteutuessaan on henkilökohtaisesti merkittävä.

Henkisessä näkökulmassa rakkauden, ilon, kauneuden, myötätuntoisuuden ilmeneminen, elämän auttaminen ovat myös Luojan ilmenemismuotoja. Toisin sanoen näihin kielteisesti ja torjuvasti suhtautuminen on myös Luojan läheisyyden, ilmenemismuotojen kieltämistä.

Ihmisen mielessä kohtaavat veto maallisuuteen ja kutsu Luojan läsnäoloon. Neale Walsch kirjassaan ”Keskusteluja Jumalan kanssa” välittää tiedonantona, että Luoja kommunikoi ajatuksin, mielikuvin, sanoin, tunteiden ja kokemuksien avulla kaikenaikaa kaikille, mutta on eri asia kuka kuuntelee. Walschin välittämän tiedon mukaan Luojasta ovat lähtöisin korkeimmat ajatuksesi, selkeimmät sanasi ja suurimmat tunteesi. Rakkaudellinen ajatus, oivallus, virike, huomion kiinnittäminen johonkin voi olla koko elämän muuttava Luojan kutsu. Carl Jung korostaa tässä yhteydessä myös unisymboleita, joita ihmisen sisäinen itse, Luoja voi myös käyttää viestimenä.

Irrallisia tapahtumia

Sanomalehti Keskisuomalaisessa oli 11.10.2007 lyhyt uutinen, kuinka Puolassa poliisit häätivät kymmeniä nunnia luostarista Kazimierz Dolnyn kaupungissa. Nunnat olivat uhmanneet kirkkoisien päätöksiä. Vatikaani oli päättänyt vaihtaa abbedissan, koska tämä oli kertonut saaneensa näkyjä ja olleensa yhteydessä Jumalaan. Lehdessä ei ollut tarkemmin asiasta. On sinänsä mielenkiintoista, että koko Raamattu on täynnä kehotuksia todellisiin, kokemuksellisiin henkiyhteyksiin Kristuksen Valtakunnan kanssa. Jeesus ja Paavali erityisesti kehottavat näihin yhteyksiin ja korostavat niiden tärkeyttä. Apostoli Paavalin mukaan näissä yhteyksissä saatuja viestejä saa arvioida, mutta näitä yhteyksiä ei saa yrittää estää. Raamatussa ei ole pienintäkään vihjettä, että henkiyhteydet, henkiset kokemukset loppuisivat Raamattuun tai johonkin aikakauteen. Päinvastoin on vihje, että ne tulevat aivan yleisiksi.

Sanat ovat usein hämääviä, harhaanjohtavia ja petollisia. Ihminen itse tietää asian todellisuuden, omat vaikuttimensa. Esimerkiksi jos aikamiespoika tyhjentää vanhempiensa pankkitilejä omiin tarkoituksiinsa, niin asian voi selittää kauniisti vanhempiensa epäitsekkäänä auttamisena, rahojen järkevänä sijoittamisena sekä hoitamisena. Vastaava vaikutelma voi tulla, kun kirkko selittää, että on tarkoitus auttaa Pyhää Henkeä kertomalla ihmisille Tämän puolesta Pyhän Hengen, Luojan opetuksia, tahdon, tosin kirkon hyväksymillä, sensuroimilla tulkinnoilla. Kirkko haluaa olla tietoinen vain 2000 vuotta sitten saaduista tai vielä sitäkin vanhemmista Pyhän Hengen, Kristuksen, Luojan opetuksista. Raamatun mukaan Kristuksen henkimaailma on kokemuksellinen todellisuus, kaikenaikaa käytettävissä johdattamaan halukkaat totuuteen, ollen henkisenä tietokeskuksena, rakkauden, ilon ja parannuksen lähteenä. Kirkonopilla ja papin korkeammalla ymmärryksellä voi olla tässä kohdassa vaikea ristiriita.

Jeesus kuvaa Raamatussa useamman kerran fariseuksia, esimerkiksi Mark. 7:9 Ja hän sanoi heille: ”Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.” ”Nag Hammadin kätketty viisaus” ( Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen (WSOY, 2005) kirjassa ”Tuomaan evankeliumissa” on Jeesuksen opetus (102) ”Voi fariseusta! Hän on kuin koira, joka makaa karjan syöttökaukalossa. Se ei syö itse eikä anna lehmienkään syödä.”

Mikä tahansa asia, mukaan lukien Jeesuksen ja Paavalin erityiset painotukset ja kehotukset, on helppo torjua kirkon toimintaa tai uskonnollisia näkemyksiä häiritsevinä vedoten erilaisiin opillisiin tulkintoihin, kirkkolakiin, harhaoppisuuteen, pakanauskontoihin sekä tarvittaessa paholaisen salakavaliin juoniin tai muihin vieraisiin elementteihin. Tämän pahansuopaisuuden on saanut osakseen kristillisellä TV-kanavalla jopa jooga ja akupunktiokin. On melko erikoista, että kirkko on tehnyt Jeesuksesta korkeimman auktoriteetin, mutta siitä huolimatta keskiajalla eläneen munkin mielipiteet syrjäyttävät Jeesuksen kehotukset aivan keskeisissä asioissa.

HS:issa oli 03.02.2009 professori Päivikki Antolan kirjoitus kirkon jäsenkadosta. Tässä hän kiinnitti huomiota useisiin näkökohtiin, mm. seuraavaan: ”Nokia-Mission Markku Koivisto yritti tuoda kirkkoon karismaattisen herätyksen hengen ja tunteen: halleluja-huudot, käsien nostamiset, lattialle polvistumiset ja kaatumiset sekä rytmisen musiikin. Valtakirkko torjui ilmiön itselleen vieraana ja harhaoppisena.”

Lisää irrallisia tapahtumia



Kirkkotaulu Vilna. Hetkeen liittyy aina mahdollisuus tehdä elämänmuutos. Ajatus, toive on liikkeelle paneva voima, oma liikahdus, oma pyrkimys on aivan keskeistä On vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksiensa, tavoitteitensa vastaisia asioita. Elämän ymmärtämistä, syvempää tiedostamista auttaa suuresti värähtelytasonsa nostaminen eli pyrkiminen rakkaudelliseen ja totuudelliseen ihmisyyteen, elämällä kiitollisella sekä myönteisellä asenteella, nähdä asiat parhain päin. Kielteisetkin mielikuvat ovat omalla tavallaan toteusta vaativia tilauksia. Keskittynyt tunnepohjainen ajatus (ja voimakas unikuva) voi jäädä vaikuttamaan tietoiseenkin mieleen vuosikymmeniksi. Rukous ja meditaatio ovat henkisessä mielessä virittäytymistä Luojansa läsnäoloon. Ihmisellä on vain tämä nykyhetki. Hetkessä on kuitenkin mahdollista kokea Luojansa rakkaudellinen läsnäolo. Luoja voi halutessaan ottaa muodon, minkä ihminen kokee ja ymmärtää. Muutaman sekunnin kokemus pystyy poistamaan kuolemanpelon ja näyttämään ihmiselle henkisen puolensa, henkisen todellisuuden. Tämä tapahtuu yleensä täysin odottamatta, esimerkiksi rukouksessa, musiikkia kuunnellessa, luonnossa kävellessä jne.

Kun nuoria on paikalla, niin kaunis rytmikäs musiikki saa suuren määrän nuorista liikehtimään spontaanisti rytmin mukaan. Samantapaisesti pitäisi olla ja kehittää omaa sisäistä herkkyyttä, vastakaikua huomaamalla henkiset värähtelyt itsessään sekä ulkoisissa että sisäisissä tapahtumissa. Olisi tärkeätä vastata toisen hymyyn, kiinnittää huomiota taideteoksen sanomaan, virittäytyä kauniiseen musiikkiin, omiin aavistuksiin, yleviin rakkaudellisiin sisäisiin virikkeisiin jne. Henkisellä tiellä olisi suureksi eduksi etsiä kohottavia hetkiä, joissa voi tuntea korkeat henkiset värähtelyt, eli tapahtumia joissa rakentavasti autetaan ja kohotetaan elämää tavalla tai toisella, esimerkiksi palvelutyöllä, kuuntelemalla musiikkiesitystä jne. Jos torjuu ja kieltää itseltään oman henkisen todellisuutensa, niin on vaarana sisäisesti jäykistyä, kuvaannollisesti sulkea talonsa ikkunat, ettei näkisi ulos. Tällöin henkiset tapahtumat ja henkinen todellisuus voivat jäädä huomaamatta ja kokematta. Ihminen on osa henkistä todellisuutta, minkä voi ajatuksillaan sulkea, "noitua" pois elämästään.

Luoja on tietoinen rakkaus, rakkauden lähde. Rakkaus on henkinen tapahtuma eikä solujen aineenvaihduntatapahtuma. Pienellä viiveellä henkiset tapahtumat ilmenevät kehossa eikä päinvastoin. Ihminen voi jopa rakastua ennekuin ehtii ajatella koko asiaa. Neale Walschin kanavoinnin mukaan aivot ovat aineellistunut osa mieltä. (Tähän viittaa myös hypnoosissa suoritettava vesilasikoe.) Tajunta on paljon enemmän kuin aivot. Itse asiassa aivoissa on vain vanhoja tapahtumia. Rakkaus yhdistää rakkauden kohteeseen. Ihminen voi kohdistaa oman rakkaudellisen voimansa ja kiinnostuksensa myös johonkin pieneen maalliseen osa-alueeseen. Usein taiteilijat tarvitsevat luomistyössään rakkaudellisen tilan. Toisinaan tarvitaan toisen henkilön suoranainen läsnäolo, joskus riittää pelkkä mielikuva. Rakkautta, iloa ei voi ottaa toiselta. Se pitää antaa toiselle, vasta tämän jälkeen itsekin voi sen kokea. Tapahtumassa on jotakin samaa, kun toinen äänirauta alkaa soida toisen vaikutuksesta. Pieni lapsi vastaa hymyyn rakkaudellisella hymyllä. Hymyt vahvistavat toisiaan lisäten rakkauden tunnetta. Päinvastaisesti lapsi alkaa voida nopeasti huonosti, jos katse ei sisällä hymyä. Maallisessa elämässä toimivat sekä rakentavat että tuhoavat voimat. Ihminen on perusolemukseltaan rakkausolento. Valinnat pitäisivät olla elämää auttavia eikä tuhoavia. Tämä pitäisi ottaa huomioon jo ajattelussa.

Alice Baileyn kanavoimassa kirjassa "Kristuksen jälleentuleminen" korostetaan, että tässä tapahtumassa on kysymys Maailmanopettajan tulemisesta toteuttamaan Jumalan tahtoa maanpäälle. Kun juutalaiset odottavat samaa taivaanlähettiä omana Messiaana, niin vastaavasti muhamettilaiset odottavat Imam Mahdia ja kristityt Jeesuksen ilmestymistä. Toiveet ja odotukset voivat olla hyvinkin erilaisia, jopa vastakkaisia.

CBN news käsitteli 03.04.2011 seuraavaa: Iranin hallituksen mukaan Lähi Idän levottomuudet on merkki Imam Mahdin - (taivaallisen) Messiaan tulemisen lähestymisestä, "The Coming is Near". Iranin hallituksen mukaan lopullinen voitto Amerikasta ja Israelista on lähellä. Iranilla on tapahtumassa keskeinen rooli. Iranin presidentin mukaan Jerusalemin vapauttaminen pitää tapahtua ennen Mahdin tuloa. Tarkemmin: http://www.cbn.com/cbnnews/world/2011/March/Iranian-Regime-Video-Says-Mahdi-is-Near-/

Maallisessa elämässä ihminen on kaikenaikaa vastakkaisten voimien välissä. Näistä vastapareista voi olla myös tietoinen, onko yllyke lähtöisin matalista värähtelyistä, pimeältä puolelta vai sydämen rakkaudesta, myötätunnosta, esimerkiksi itsekkyydestä vai epäitsekkyydestä, elämän tuhoamisesta vai auttamisesta, myötätunnosta vai välinpitämättömyydestä jne. On perimmäinen kysymys, kuinka Sielu, korkeampi minä, ihmisyyteen kätkeytyvä jumalallinen puoli, elämää auttava, rakkaudellinen viisaus voi ilmentyä ihmisen kautta. Ihminen hetki hetkeltä joko lähestyy tai etääntyy Luojastaan riippuen ottaako Tämän huomioon elämässään.

Ajatusvoimasta

Kun ihminen katsoo jotakin, niin silmän verkkokalvolle tulee kuva katsotusta. Tästä lähtee sähköinen koodi aivoihin, mikä aiheuttaa ajatuksen, mielikuvan muodostumisen, mikä vasta tiedostetaan.

Ajatus on olemukseltaan kuin ”olio” tai tietokeneohjelma, mikä pyrkii itsenäisesti toteuttamaan itseään, annettua käskysanaa. Tunne ja asian toistuva ajatteleminen voimistaa sitä. Aivot pyrkivät ottamaan vastaan vain sellaisia ajatuksia, jotka mielessä on hyväksytty. Ihminen näkeekin maailman omien ajatuksiensa mukaisena. Aivoissa aistihavainnotkin ajatuksina joutuvat kilpailemaan muiden ajatuksien kanssa. Hypnoosikokeissa tulee hyvin esiin, kuinka totena pitämä ajatus pystyy syrjäyttämään aistitodellisuuden.

Ajatuksillaan ihminen voi luoda myös jonkinlaisen oman ”ajatusolennon”, hahmon tai pyrkimyksen tai näiden yhdistelmän. Tämä onnistuu sitä toistuvasti ajattelemalla ja luomalla tunteikkaita mielikuvia. Tällöin mieli täyttyy niistä ajatuksista, mitä siihen on ladattu. Ajatukset palautuvat tietoisuuteen kuin peilistä. Mieli pystyy kiinnittämään huomiota lisäksi ympäristössä asiaan läheisesti liittyviin samantapaisiin asioihin. Esimerkiksi on hyvin erilainen inhimillinen tilanne, jos oma tai yhteisön jumalkuva on syyllisyyksiä etsivä, ikuisella kadotuksella uhkaileva ja pelotteleva, kostoa ja hyvitystä vaativa tai rakkaudellinen, myönteinen, iloa ja Luojan sekä ihmisen ikuista rakkaudellista, läheistä suhdetta korostava.

Jokainen keskustelee tietyllä tavalla omien ajatuksiensa kanssa. Aivot on maallisen mielen tietokonemainen muistikeskus, joka alkaa palauttaa mieleen ajateltuun asiaan liittyviä vanhoja ajatuksia, tunteita, kokemuksia ja muita yksityiskohtia.

Aivoissa on vain vanhoja ajatuksia, tunteita ja kokemuksia. Neale Walsch kanavoi toistuvasti kirjoissaan, ettei maallisesta mielestä, ajattelemalla tai vanhoista ajatuksista voi löytää Luojaa. Luoja löydetään henkisestä kokemuksesta ja tällöin ajatukset, maallinen mieli pitäisi saada hetkeksi syrjään. Neale Walsch on kuvannut kirjoissaan yksityiskohtaisesti Luojan ja ihmisen läheistä suhdetta ja kommunikointitapoja.

Helena Blavatsky kirjoittaa kirjassaan "Teosofinen sanakirja" elementaaleista, että nämä ovat paremminkin luonnonvoimia (korkeampien elementtien henkiä lukuun ottamatta). Blavatsky piti näitä okkultistien orjavälikappaleina, jotka voivat saada erilaisia vaikutuksia, "ihmeitä", kuten levitaatiota. Henkisissä kirjoissa korostetaan, että nämä elementaalit saadaan tottelemaan tietyillä ”käskysanoilla”, huomaa tässä yhteydessä shamaanin rumpu.

Helena Blavatsky kiinnitti huomiota kirjassaan "Hunnuton Isis Teologia osa 2" mielenkiintoiseen yksityiskohtaan: "Okkultiseen tieteeseen perehtynyt taumaturgi (ihmeidentekijä) saa näyttämään siltä kuin hän (toisin sanoen häneen fyysinen ruumiinsa) katoaisi ja hän voi näennäisesti muuttaa sen millaiseen muotoon haluaa. Kysymyksessä on katsojan mielessä oleva kuva, jonka oli laittanut hänen tajuntaansa magnetisoijan vastustamaton tahto." Eli jos paikalle tulee myöhemmin ulkopuolinen henkilö tai otetaan valokuva, niin tapahtumassa ei havaita mitään normaalista poikkeavaa.

Kirjassaan "Salattu tietoni" Wolf Messing kuvaa elämäänsä Neuvostoliitossa ajatuksenlukijana. Tässä kirjassa hän kiinnitti huomiota myös erikoiseen kykyynsä, hän pystyi lukemaan toisen ajatukset tai pakottamaan telepaattisesti toisen tahtoonsa ilman katsekontaktiakin

Henkiset mestarit systemaattisesti korostavat mielen puhtauden tärkeyttä, ajatuksien tarkkailua. Pekka Ervast kirjassaan "Ajatuksen ja Käden Parantava Voima" (Ruusu-Risti, 1980) kirjoittaa seuraavasti: "Mutta ajatushan juuri on todellisuus näkymättömässä maailmassa. On olemassa näkymätöntä astraalisubstanssia, johon kaikki ajatukset pukeutuvat. Jokaisella ajatuksella on oma elämänsä, jokainen ajatus, joka erkanee ihmisen organismista näkymättömään maailmaan, pukeutuu omaan muotoonsa". Pekka Ervast korostaa, että telepaattisessa eli kaukovaikutuksessa lähtee ajatusolio toisesta ihmisestä toiseen. (Huomaa suomalaisessa kansanperinteessä oleva käsite kielteisestä ajatusvaikutuksesta, "pahan silmä".)

A. P. Sinnetin kirjassa ”Salainen Maailma” (sivulla 112) Koot Hoom kuvaa, kuinka ihminen luo ajatuksillaan ajatusolentoja. Näiden olemassaolon kesto riippuu aivotoiminnan voiman intensiteetistä. Hyvä ajatus on hyvää tekevänä voimana ja vastaavasti paha ajatus pahana demonina. Ihminen luo ajatuksillaan virran omaan maailmaansa, joka on täynnä hänen toivomuksiaan, halujaan, mielijohteitaan sekä intohimojaan reagoiden samalla herkkyydellä olevien kanssa. Neale Walsch toistuvasti korostaa kirjoissaan, että ihminen on luova olento ajatuksin, tuntein, sanoin ja teoin. Pitäisi olla tietoinen mitä luo, varoa tiedostamatonta luomista. Olisi hyvä ajatella yleviä asioita ja pitää aina korkeinta ajatusta mielessään, myös sanoissaan ja teoissaan. Valintatilanteessa olisi hyvä miettiä mitä rakkaus tekisi. Avataara Amma erityisesti painottaa, että mielessä ei saisi olla mitään sinne kuulumatonta ajatusta.

Lisää ajatusvoimasta

Psykokinesia tarkoittaa ajatusvoimalla esineen liikuttamista tai muuttamista. Noin 30 vuotta sitten Nina Kulaginaa tutkittiin vuosikausia perusteellisesti Neuvostoliitossa eri maiden tiedemiesten, myös länsimaisten toimesta (eräänä tutkijana mainitaan suomalainen Jarl Fahler). Hän pystyi liikuttamaan esineitä toistuvasti ajatusvoimalla tarkoissa kontrolloiduissa, tieteellisissä olosuhteissa. Tapahtumat on rekisteröity myös valokuvaamalla ja filmaamalla. On kiinnitetty huomiota, että Nina Kulaginan kädessä oli niin voimakas biokentän säteily, että hän pystyi valottamaan sinetöidyn filmin pelkästään viemällä kätensä lähelle koteloa. Erityistä huomiota on saanut Nina Kulaginan kyvyt pitää tahdollaan, ajatusvoimalla käsiensä välissä ilmassa muovista palloa tai laittamalla kompassineulan pyörimään nopeasti akselinsa ympäri.

Kirjassa ”Parapsykologia ja moderni luonnontiede” (Moskova kustannusliike Progress, 1986) Aleksandr Dubrov ja Veniamin Puskin kuvaavat Boris J. Jermolajevin psykokinesiakykyjä. Hän pystyi pitämään sormienvälissä ilmassa kasvia sekä myös irrallisia tulitikkuja. Näiden ilmiöiden syynä ko. tutkijat pitivät pranaa (chi-energiaa). Erikoisena yksityiskohtana tutkijat kiinnittivät huomiota Jermolajevin menettävän energiaa tutkimuksen yhteydessä, joka ilmeni oksennus- ja pyörtymiskohtauksina. Jos vierellä oli toinen henkilö energialuovuttajana, niin näitä oireita ei ilmaantunut.

Helena Blavatsky kirjoittaessaan astraalisesta varjomaisesta "kaksoismuodosta" korostaa, että tämä toimii varjon tapaan kallistuen aina aineeseen, kohoamatta koskaan Hengen luo.

Henkisissä kirjoissa korostetaan, että astraalikeho ja fyysinen keho ovat toistensa peilikuvia. Tämä sama asia havaitaan ja koetaan unessa ja kehosta irtautumiskokemuksessa.

Ajatukset mitkä kiinnittävät mielen persoonallisuutta korostaviin maallisiin asioihin, omistamiseen, vallan haluun, maineeseen, intohimoihin, vihaan, pelkoon jne. muodostavat juuri tämän varjon, henkisen esteen. Tästä johtuu symbolinen nimitys kynnyksenvartija. Huomaa taiteessa kuinka Pyhä Yrjö voittaa lohikäärmeen, oman pimeytensä, "paholaisen". Taiteilijasta riippuen taistelu lohikäärmeen kanssa kuvataan toisinaan taisteluna valtavaa monipäistä hirviötä vastaan ja toisinaan pienen lohikäärmeen poikasen kanssa.

Helena Blavatsky kirjassaan ”Hiljaisuuden ääni” kirjoittaa seuraavasti: ”Taistele likaisten ajatustesi kanssa ennen kuin ne voittavat sinut. Tee niille mitä ne tahtovat tehdä sinulle, sillä jos säästät niitä ja ne saavat juurtua ja kasvaa niin tiedä, että nämä ajatukset sinut voittavat ja tappavat. Ole varuillasi, oppilas, älä salli edes niiden varjon lähestyä sinua. Sillä se kasvaa ja varttuu koossa ja voimassa ja sitten tuo pimeyden peikko ottaa olemuksesi haltuunsa ennen kuin vielä olet tullut oikein selville mustan hirviön läsnäolosta.” Suomalaisessa kansanviisaudessa puhutaan vaarasta, jos paholaiselle antaa edes pikkusormen.

Alice Bailey korostaa kirjoissaan, että selvänäköisyys ja terveys ovat läheisessä yhteydessä eetteriruumiin puhtauteen. Tähän liittyy olennaisesti ajattelu. Kaikki kielteisyys kuluttaa ihmisen rajallisia henkisiä voimavaroja. Käsittelemättömät, purkamattomat negatiiviset mielikuvat tunnekokemuksineen, koettu epäoikeudenmukaisuus aiheuttavat ajan mittaan myös kehollisia sairauksia. Kielteinen energia on aivan kuin musta eristepilvi ehkäisten yhteyttä myös oikeaan aivopuoliskoon liittyvään luovaan, rakkaudelliseen, sielulliseen puoleen. Kielteisyyttä ei voi purkaa pelkästään ajattelemalla, ajatus ajateltuna voimistuu. Jos jokin kielteinen ajatus pyrkii tulemaan jatkuvasti mieleen, niin A. Bailey suosittelee ideaalilla (myös rukous) mielen täyttämistä, tällöin mielessä ei olisi tilaa muulle.

Kielteiset asiat olisi tärkeä ottaa esille "päivänvaloon", esimerkiksi kirjoittamalla paperille ja sen jälkeen hävittämällä, puhumalla itsekseen. Jos on kielteinen tunne, niin voi antaa kynän piirtää vapaasti paperille ja tällä tavalla voi vapautua hankalasta tunteesta. Kielteinen tunne on kuin tumma energiapilvi, joka pitäisi kuvaannollisesti ravistella pois, joskus riittää itsekseen laulaminen, jääkiekko-ottelussa huutaminen, uiminen, luonnossa liikkuminen, mattojen piiskaaminen jne. Huomaa sanojen ero, tuntea vihaa, olla vihan vallassa, vihata. Olisi hyvä oppia tarkastelemaan päivän tapahtumia kuin ulkopuolisena tarkkailijana. Ihminen itse antaa mitä suuremmassa määrin asioille niiden merkityksen, esimerkiksi onko toisen loukkaava sana tai teko olankohautuksen arvoinen asia vai koko loppuelämää pilaava tunnehaava. Henkisissä kirjoissa toistuvasti korostetaan, että erilaisissa valintatilanteissa pitäisi vain valita eikä haluta. Toteutumaton halu aiheuttaa ärtyisyyttä ja jopa vihamielisiä, tuhoavia, kostonhimoisia ajatuksia. Henkisesti haluajatus voi olla kuin "ammus", joka pyrkii päämäärään, toteutukseen. Jos käskysanaa ei voi toteuttaa, niin ajatus palaa lähettäjän luokse aiheuttaen erilaisia tunnehäiriöitä, jotka voivat ilmentyä myös kielteisinä sanoina ja tekoina. Eräänä esimerkkinä hävinneen urheilujoukkueen kannattajien väkivaltateot.

Mielikuvien ja sairauksien välinen mahdollinen yhteys jää helposti huomaamatta aikaviiveen vuoksi. Aivot välittävät mielikuvat keholle käskysanoina myönteisessä ja kielteisessä merkityksessä. Mielikuva on luova tapahtuma, joka pyrkii toteuttamaan itseään. Mielikuvan voima tulee hyvin esiin hypnoosikokeissa. Esimerkiksi ihmiselle voidaan luoda hypnoosissa mielikuva tulikuumasta raudasta, jolla kosketetaan ihoa. Pienen viiveen jälkeen iho alkaa punoittaa ja voi tulla ”palovamman” aiheuttamia rakkuloita.

Myös keho kaipaa sanoja "Minä olen rakkaus" (Jumaluus minussa on rakkaus), rakkaudellista suhtautumistapaa, kauniita mielikuvia luonnosta, taideteoksista, kaunista musiikkia, kauniita ääniä (ääneen kätkeytyy muoto) jne. "Emmanuelin Kirjassa" jopa kanavoidaan: "Sairaus on ensin olemassa ei-fyysisellä tasolla, henkisen tarpeen, tunne-elämän hämmennyksen tai mielen häiriön alueella. Se ei koskaan ensin ole ruumiillista. Ruumis reagoi. Se värähtelee stressin alaisena ja luo ulkoisen ilmentymän sisäiselle tuskalle."

Paitsi koetut tunnevammat, epäoikeudenmukaisuudet niin myös syyllisyydentunteet ja suoranaiset virhearviot voivat olla mielessä "myrkyttävänä" taakkana. On tärkeätä antaa myös itselleen anteeksi, hyväksyä oma epätäydellisyys. Olisi tärkeää rakastaa ja kunnioittaa myös itseään, virheineen ja epäonnistumisineen, pyrkiä näkemään asiat parhain päin. Neale Walsch korostaa, että ihminen on luova olento ajatuksilla, sanoilla ja teoilla, jos on tyytymätön luomuksiinsa, niin ajatukset, sanat ja teot pitää vaihtaa. Raamatussa painotetaan, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Mitä lähemmäksi tätä rakkaudellista ideaaliaan pystyy lähestymään, sitä parempi on myös sieluyhteys. Maallisessa elämässä ihminen on epätäydellinen, koska Luoja on tehnyt ihmisen epätäydelliseksi. Ihmisen tulee olla armollinen ja anteeksi antava myös itselleen ja rakastaa itseään puutteineen ja vikoineen. Jos ihminen on kova ja armoton itselleen, niin huomaamattaan on sitä muillekin. Tällöin ihmiseen kätkeytyvä rakkaudella ja viisaudella ohjaava laajempi tajunta, sielun ohjaus ei pääse vaikuttamaan suoraan eikä toisten kautta.

Ihmiselämässä kaikella on vastaparinsa, rakkauden vastapari on pelko ja tämän ilmenemismuoto viha. Pelko ja viha kertovat, että rakkautta on hyvin vähän. Pelko on tietyllä tavalla ajatuksilla luotu tai kutsuttu. Useimmiten pelot ovat mielikuvituksen tuotetta, mutta niitä ajattelemalla ne saadaan enemmän ja enemmän vaikuttamaan todellisilta. Ajatus ajateltuna aina voimistuu, ajattelematta heikkenee. Voimakkailla peloilla on taipumus pyrkiä toteutumaan. On tärkeätä olla tietoinen ajatuksistaan ja pyrkiä olemaan rakkaudellinen. Jos on pelko, niin pelolle voi toivoa Kristuksen rakkautta ja johdatusta. Ihmisen ajatusenergia voi olla myös poikkeuksellisen voimakas (huomaa Nina Kulagina). Ihminen voi "noitua" itseään ja muita tiedostamatta koko asiaa. On tärkeätä tiedostaa, että kielteinen ajattelu heijastuu ihmiseen itseensä takaisin kuin peilistä ja samalla magnetisoimalla myrkyttää vähitellen koko ilmapiirin, vaikka ajatukset eivät kohdistuisikaan lähipiirin ihmisiin. Kaikki alkavat huomata ilmapiirin yleisen raskauden. Näin karkotetaan myös elämänilo, rakkaudellisuus ja inhimillisyys ihmissuhteista.

Vaihtoehtohoidoissa (erityisesti kosketushoidot) ja ns. enkeliterapioissa (erityisesti violettiliekki) on keskeistä vapautuminen kielteisestä ajatus- ja tunne-energiasta, ns. energiatukoksista. Ammattiauttajana ihanteellinen olisi psykoterapeuttisen lisäkoulutuksen saanut psykologi, mutta käytännössä kysyntä on suurta, mutta tarjonta poikkeuksellisen niukkaa. Vaikeammissa tapauksissa hoito on pitkäaikaista. Psyykeä pitää ensin vahvistaa, jotta voidaan käsitellä hankalia asioita. Kielteisen tunteen on tärkeä antaa purkautua tavalla tai toisella, mutta ei inhimillisiä lisäongelmia tuoden. Ihmissuhteissa kielteiset energiat särkevät tehokkaasti luottamuksen, läheisyyden, rakkauden ilmapiirin. Kielteisyydellä ihminen tietoisesti tai tiedostamattaan tekee etäisyyttä läheisiin ja lisäongelmia sosiaalisissa vuorovaikutuksissa. Projektio tarkoittaa omien vikojensa, "pimeyden" näkemistä toisessa. Raamatun aikana syntipukiksi valittiin karitsa tai ihminen kantamaan kansan synnit ja tämän jälkeen "syntipukki" sijaiskärsijänä tapettiin. Mitä enemmän yhteisössä on kielteisyyttä, henkistä pimeyttä, niin sitä todennäköisemmin joku huomaa olevansa "syntipukki", työpaikkakiusattu, jotta muut voivat kokea erinomaisuutta.


Yllätyslöytö metsässä. Varjo(?) http://moonchildarts.com/mist/what_is_this.htm


Copyright http://www.medjugorjeusa.org/lightphotos.htm.

Väkivaltaviihde on lapsille pelottavaa ja hallitsematonta. Tunnepitoiset väkivaltaiset mielikuvat ovat erityisesti nuorille aivan kuin hypnoottisia suggestioita aiheuttaen elämänkielteistä ajattelua, levottomuutta ja pelkoja. Ihminen on luova olento ajatuksin, sanoin ja teoin. Erityisesti pelon värittämien ajatuksien luominen, kuviteltujen pelottavien tilanteiden luominen voi olla tietyllä tavalla ongelmien kutsumista, esimerkiksi toinen voi pelkojensa vuoksi tulla aiheettomasti passiiviseksi ja toinen voi hakeutua tilanteisiin, missä voi kohdata omia kuviteltuja pelkojansa.

Archives of Pediatric & Adolescent Medicine -lehdessä (2009) kirjoitettiin tutkimuksen perusteella, että television katselu lisää pikkulasten aggressiivisuutta. Aggressiivisuutta oli selvästi enemmän lapsilla, jotka katsoivat paljon televisiota ja joiden kotona televisio oli jatkuvasti auki. Aggressiivinen lapsi on vaarassa joutua ongelmiin nuoruudessa ja aikuisena. Tutkimuksessa poissuljettiin muut mahdolliset tekijät, kuten asuinympäristö, sukupuoli, perhekoko jne. Tutkijat kiinnittivät huomiota myös lapsille sopimattomiin ohjelmiin. Liiallinen televison katselu on liitetty myös lapsen kielenkehityksen viivästymiseen ja tarkkaavaisuushäiriöihin.

Tunteiden tunnistaminen ja ilmaisu ovat kaikille tärkeätä. Lapsille kiukuttelu on luonnollista ja sitä voi hyödyntää leikeissä, esimerkiksi lapsi voi esittää jotakin pelottavaa olentoa tai paukutella rumpua. Aikuisella urheilusuoritukseen osallistuminen tai vaikkapa jääkiekko-ottelussa huutaminen voivat olla yksinkertaisia, mutta tehokkaita keinoja vapautua kiusallisista tunteista.

Jokaisen omat ajatukset heijastuvat takaisin kuin peilistä. Ihminen on omien ajatuksiensa ympäröimänä aivan kuin katselisi mielikuviaan pallon sisältä, luoden näin oman astraali-, mielikuvitusmaailmansa. Tämän ”pimeyden” läpi pitäisi päästä, kokemukselliseen Luojayhteyteen. Neale Walsch tuo esiin mielekiintoisen käsityksen, että kuoleman jälkeinen helvettikin (ero Luojasta) on ihmisen oma ajatusluomus, vaikka ihminen voi kokea sen hyvin todellisena.

Henkisessä kehityksessä herkkyyden ja tietoisuuden lisääntyessä tullaan tietoiseksi myös omasta ”pimeydestä”. Kielteisistä energioista, negatiivisista ajatuksista, harmituksista ja ”tunnehaavoista” on tärkeätä pyrkiä vapautumaan. On monia tapoja, esimerkiksi sanomalla ääneen tai kirjoitamalla ja sitten polttamalla, pelkkä ajattelu voimistaa ajatusta.

Esoteerissä kirjoissa on usein kuvauksia astraalimaailmoista (huomaa mielikuvien todellisuus, esimerkiksi elokuvaa katsellessa). Persoonallisuutta korostavat asiat, kunnian- ja vallanhimo, viha, pelko, kostonhalu jne. liittyvät astraalimaailman varjoihin. Henkisessä kehitystapahtumassa pitäisi pyrkiä astraalimaailman toiselle puolelle löytämään Taivasten Valtakunta, taivaskokemus, aivan niin kuin Jeesuskin kehotti ensimmäiseksi tekemään. Jo pelkästään tunne kertoo, missä ollaan. Asiaa voidan kuvata myös värähtelyillä, nimittäin ahdistuksessa, pelossa, vihassa ja pimeydessä on matalat värähtelyt ja vastaavasti rakkaudessa, ilossa, Luojan läheisyydessä korkeat värähtelyt. Luojayhteyttä lähestyttäessä totuudellisuus, tietoisuus, ilo, valo, elämänykseys, elämäntarkoitus, rakkaudellisuus lisääntyvät.



The painting "St. George and the Dragon" by P. Ucello (1395-1475), at the National Gallery, London.

Taulussa tulee esiin lohikäärmeen, ”paholaisen” kanssa käytävän taistelun symbolinen luonne. Hahmo vain jollakin tavalla muistuttaa jotakin maallista olentoa. Jokaisella on oma varjonsa, joka lisäksi kaikenaikaa muuttuu. Varjo on kuin kiviä jalkineessa, voi olla pieniä hitusia tai isoja teräviä kiviä. Itsessään varjon voimat eivät ole pahoja, viettimäiset voimat ovat myös voimavara. Kielteiset tukahdetut, torjutut voimat, ajatukset ja tunteet pyrkivät tulemaan tavalla tai toisella esille, mieleen tai käytökseen harkitsemattomina sanoina, elehtimisenä ja tekoina. Varjon kielteisyys pitäisi käsitellä tietoisesti, ”kirkkaassa päivänvalossa” ja tällä tavalla päästä hallintaan ja tasapainoon oman pimeytensä kanssa. Muutoin nämä kuluttavat kaikenaikaa rajallisia henkisiä voimavaroja. Usein näistä varjon kielteisistä rakennusaineista, vihasta, tukahdetuista tunteista, häpeästä, syyllisyydestä, peloista, "tunnehaavoista" vapautuu osittain tai kokonaan pelkästään puhumalla itsekseen tai keskustelemalla toisen kanssa. Kielteisten asioiden pelkkä ajatteleminen pyrkii voimistamaan niitä. Neale Walscin kanavoinnin mukaan toiset ihmiset ovat kuin peilejä. Kaikki sattumat, tilanteet, tapahtumat voidaan nähdä tilaisuuksina päästä korkeammalle tietoisuuden tasolle eli jos elämän peilit näyttävät vääristymiä, niin ne kuvastavat omia vääristyneitä ajatuksia itsestään. Kun toinen läsnäolollaan ärsyttää, niin varjon voimat astuvat kuvaan. Ei kuitenkaan saisi tehdä mitään sopimatonta. Ei saisi tehdä toiselle vääryyttä, ei edes ajatuksin. Jeesus toi kaikkia koskevan ihmisrakkauden käsitteen samalla informoiden, että Hyvä Paimen pelastaa viimeisenkin eksyneen lampaan. Tämän perusteella jokaisesta tulee enemmin tai myöhemmin valaistunut ja henkinen mestari. Huomaa tässä yhteydessä, että kasvot on sielun peili, hyvässä ja pahassa. Jos ihminen on ahdistunut, peloissaan, masentunut tai vastaavasti rakkauden sekä elämänilon täyttämä, niin nämä heijastuvat ihmisen olemukseen monella eri tavalla. Tunteet, mielikuvat heijastuvat aivojen kautta käskysanoina kehoon. Pitkäaikaiset kielteiset tunteet ja mielikuvat sananmukaisesti vaurioittavat kehoa. Ihminen on rakkausolento.

Rudolf Steiner on käsitellyt kirjoissaan perusteellisesti kynnyksenvartijan, oman ”paholaisen”, doppelgängerin olemusta. Steiner korostaa tämän pelottavan hahmon olevan karmallinen, astraalinen tilikirja hyvässä ja pahassa, jota ihminen kantaa näkymättömänä mukanaan. Tämä sisältää myös muiston edellisistä elämistä. On oma henkilökohtainen luomus, henkinen olento, jota ei kannata kirota, vihata eikä sitä voi tuhota tai työntää pois.

On ihminen tietoinen tai ei, niin kielteiset ajatukset ja teot heijastuvat astraalimaailmassa demonisina muotoina (mieli, mielikuvitus pystyy antamaan tunteelle muodon ja päinvastoin mielikuvalle tunteen). Tämän olennon olemus on viestittää ihmiselle omalla tavallaan, mitä pitäisi ottaa huomioon. Carl G. Jung on käsitellyt kirjoissaan yksityiskohtaisesti tämän varjon epäsuoria ilmenemismuotoja, esimerkiksi unessa. Tähän varjoon liittyy Steinerin mukaan myös keskeisiä inhimillisiä arvoja, jotka pitäisi ottaa tietoiseen hallintaan, kuten pelontunteet, arkuus ottaa vastuu kaikista teoistaan ja ajattelustaan.

Neale Walsch korostaa kanavoinnissaan, kun ihmisen tietoisuus lisääntyy, niin samalla oma kielteisyys tulee vastaavassa määrin mieleen käsittelyä varten.

Vasta ihmisen korkeampi minä havaitsee kynnyksenvartijan, vaikka ihminen voi tulla siitä tietoiseksi sattumanvaraisesti. Ihmisestä riippuen kokemus kuvataan yleensä harhanäkynä tai paholaisen kohtaamisena. Usein pitkään marihuanaa käyttäneet aavistavat tai tulevat jollakin tavalla tietoiseksi lähellä olevasta ”vainoojasta”.

Steinerin mukaan ihmisen tehtävä olisi tämän ”hirviön”, omien tuhoavien, kielteisten ja itsekkäiden energioiden muuttaminen rakentaviksi, hyväntahtoisiksi eli ihminen alkaisi ottaa enemmän ja enemmän muut huomioon myönteisessä merkityksessä. Tätä näkökulmaa myös Pekka Ervast kirjoissaan painottaa.

Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Ystävyys Jumalan kanssa" (WSOY, 2003) sivulla 329, ettei ikinä saisi ajatella elämän olevan ohi, vaan pitäisi tietää, että jokainen päivä, jokainen tunti ja jokainen hetki on uusi tilaisuus, uusi mahdollisuus luoda itsensä uudelleen. Tämä on tärkeä näkökulma, vaikka se tapahtuisi vasta kuoleman hetkellä.

Yleisestä mielipiteestä

Ego, persoonallinen minä haluaa nähdä asiat haluamallaan tavalla. Se ei ole kiinnostunut totuudesta, vaan omista mielipiteistään, omista näkökulmistaan ja puolustaa kaikin tavoin omaa oikeassa olemisestaan. Maallinen minä pystyy perustelemaan minkä tahansa asian kiinnittämällä huomiota johonkin pikkuseikkaan tai jonkun mielipiteeseen. Se ei edes halua, että tosiasiat paljastuvat. Tämä tulee hyvin esiin myös yliopistotieteen ajattelussa. Esimerkiksi psykologia ei halua tutkia rajatietoon liittyviä asioita, kuten telepatiaa, koska se ei sovi "ilmapiiriin", materialistiseen ajatteluun. Verkostoituneet ryhmät haluavat rakentaa egon ympärille omia mielikuvitusmaailmoja, jossa haluavat elää. Kaikki kehitys lähtee kuitenkin yksilön kautta, vain totuus on ajanmittaan kestävää.

Yleinen mielipide on ollut historian aikana useasti kuin noidutta suggestio, mikä on hyväksyttänyt monia kauheuksia ja eriskummallisia käytäntöjä. Yleisen mielipiteen taustalla on usein jonkin pienen ryhmän mielipiteet hyvässä ja pahassa. Kun arvovaltaiset henkilöt esittävät erilaisia käsityksiä, niin yleinen mielipide alkaa vähitellen muuttua. Nykyisin on aivan keskeistä TV:n ja suurilevikkeisten lehtien toimittajien mielipiteet. Jokaista asiaa voidaan käsitellä kokonaisuutena tai painottaa pienen pientä, tunteikasta yksityiskohtaa. Ihmisen mieleen mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus, on se suuri tai pieni. Ihmiset omaksuvat usein julkisten tiedotusvälineiden esittämiä käsityksiä aivan kuin ominaan, niitä sen suuremmin pohtimatta.

Hyvä esimerkki muutoksen hitaudesta on suhtautuminen suuriin tasakattoihin kouluissa ja lastentarhoissa. Tasakatto vuotaa aina, ennemmin tai myöhemmin. Harjakatossa vuotokohta on helppo paikallistaa ja suorittaa korjaus. Tasakatossa pienikin vuoto ajanmittaan voi olla kohtalokas. Vesi voi kulkea pitkiä matkoja sivusuunnassa ja vuotokohtaa ei yleensä pystytä paikallistamaan. Kun koulussa tai lastentarhassa huomataan vuoto tasakatossa, niin koko katto pitäisi korjata ja tässä yhteydessä tulee pitkä viive määrärahoja odottaessa. Rakennus voi suurelta osin salakavalasti kostua sekä homehtua ja tämän seurauksena valtakunnallisesti lukematon määrä aikuisia ja lapsia alkaa oirehtia ja sairastella, huomattavan osa menettäen terveytensä pysyvästi. Asiasta voisi sanoa, ettei mukana ole hiukkaakaan entistä suomalaista maalaisjärkeä.

Yleinen mielipide on kussakin tilanteessa ajatusmalli, jonka mukaan kaikkien ryhmään kuuluvien pitäisi elää ja käyttäytyä. Tällaiseen ryhmäkäyttäytymiseen liittyy poikkeavassa tilanteessa aivan erityinen riski. Jos on selvä vaaranmerkki, esimerkiksi ilmeinen tulipalo savun tai liekkien muodossa, niin yleensä kukaan ei tee alkuvaiheessa mitään, eli käyttäydy ryhmästä poikkeavasti, huomiota herättävästi. Ihmiset jatkavat usein toimiaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Jotkut katselevat asioita kuin elokuvana. Olisi tärkeätä poistua paikalta heti. Katastrofin tultua täyteen voimaansa alkupään muutamat sekunnit ovat loppupäässä kullanarvoisia.


Kuvateksti. Kirkon seinämaalaus Dusseldorfissa kuvaa toisinajattelijan kaltoinkohtelua. Jeesuksenkin kuolemantuomio johtui totuuden puhumisesta, "väärien oppien levittämisestä". Jos on hiljaa, niin se on vallitsevan käytännön hyväksymistä. Jos vertaa nykyistä länsieurooppalaista mielipiteiden ilmaisuvapautta inkvisition aikaiseen toisinajettelemisen moninaiseen tukahduttamiseen, niin sananvapaus on ollut avain ihmisyyden ja totuuden ilmentymisen kehitysharppaukseen. Puhutaan myös tuhatvuotisesta pimeästä (kirkollisesta) keskiajasta. Tältä ihmisyyden pimeältä ajalta on jäänyt vaikuttamaan erikoisia vihan ja pelon täyttämiä uskonnollisia oppeja, joiden keskeinen tavoite on seurakuntalaisten pelkohallinta.

Sanomalehti KS:ssa oli 16.12.2010 lyhennelmä valtio-opin professori Mika Ojankankaan yliopistoesitelmästä. Hän toi esille, että viime kädessä kansalainen itse, eikä kukaan muu ole vastuussa valtiosta ja sen epäoikeudenmukaisuudesta. Ajattelemattomuus on henkistä alaikäisyyttä, joka on omiaan toimimaan perustana tyrannimaisille ja epäoikeudenmukaisille valtiollisille ja muille järjestelmile.

Parisuhteesta

Parisuhde voidaan nähdä myös tienä henkisyyteen, rakkautena myös totuudellisuuteen, syvällisempään tiedostamiseen, ihmisyyden ilmentymismahdollisuutena, kuten epäitsekkyytenä, inhimillisyytenä, myötätuntoisuutena, toisten auttamisena, mahdollisuutena viljellä kauniita ajatuksia, sanoja sekä tekoja jne.

Henkiseltä näkökulmalta katsottuna rakkaus on sielun energioiden, värähtelyjen kokemista. Rakkautta ei voi ottaa tai vaatia toiselta. Walsch korostaa, että ihmissuhteen tarkoitus on oman täyttymyksen, oman ilon jakaminen muiden kanssa. Rakkautta ja iloa saa siinä suhteessa, kuin sitä antaa muille.

Kaikki on värähtelyä. Rakkaudessa, ilossa, myönteisissä mielikuvissa, inhimillisyydessä on korkeat sielulliset, positiiviset energiat. Kielteisyydellä, syyttävillä, ilkeillä huomautuksilla, välinpitämättömyydellä on helppo saada värähtelyt laskemaan, luoda sananmukaisesti lyijyn harmaa ilmapiiri, tunnekylmyys, jopa vihamielisyyttä ihmisten välille. Pahansuopa sana, toisen nolaaminen, ajattelematon tokaisu voi osua arkaan paikkaan ja jäädä kaivertamaan toisen mieltä vuosikausiksi. Ihminen on rakkausolento. Jokainen kaipaa myönteisiä, rakentavia, kohottavia, kannustavia sanoja, rakkaudellista, hyväksyvää ilmapiiriä. Kukaan ei halua olla kielteisessä, ahdistavassa ilmapiirissä.

Lisää parisuhteesta.


Jokaisella on oma henkinen tie kuljettavana. Mitä kohtaa on Neale Walschin kanavoinnin mukaan täydellistä, vaikka se ei olisikan sellaista, mitä ihminen haluaa. Sattuma on näennäistä. Kaikessa on Luojan tarkoitus. Ihminen syntyy olosuhteisiin, mihin on määrä syntyä, joskus toistuvasti samantapaisiin kokemuksiin. Luoja on läsnä hyvässä ja pahassa, ilossa ja surussa. Ihminen kohtaa oman luomisensa, ollen luova ajatuksin, sanoin ja teoin. On ajatuksiensa kaltainen. On tärkeätä, mitä ajattelee, olla tietoinen ajatuksistaan. Elämä ei voi näyttäytyä muulla kuin sillä tavalla, mitä ihminen siltä odottaa. Tunnepitoinen mielikuva on voimakas kutsu hyvässä ja pahassa. Kirjassaan "Keskusteluja Jumalan kanssa" osassa I sivuilla 23-25 Walsch kanavoi rukouksen olemusta. Oikea rukous on kiitollisuuden osoittamista. Keskeistä on vaikuttava ajatus, mikä on rukouksen takana. Jos sanoo haluavansa jotakin, niin vaikuttavana ajatuksena on halun, puuttumisen kokeminen.

Parapsykologiasta

Meidän aikakautemme on erityisen materialistinen ja tämän vuoksi henkimaailmaan viittaavat asiat pyritään systemaattisesti torjumaan ja kieltämään. Voidaan sanoa, että tässä suhteessa tiedotusvälineissä on lähes täydellinen materialistinen itsesensuuri. Jos tiedotusvälineissä on pakko ottaa näitä asioita esille, niin silloin pyritään vähättelemään, leimaamaan arveluttavaksi, taikauskoiseksi tai jollakin muulla tavalla tekemään koko asia omituiseksi. Toisaalta ei ole virallista organisaatiotakaan, mikä haluaisi tutkia näitä asioita. On kuitenkin keskeistä, että jo yksi ainoa aito henkinen ilmiö tai aito valokuva osoittaa materialismin harhaopiksi.

On monia tapahtumia, mitkä viittaavat ihmisen henkissielullisen rakenteeseen. Yksilötasolla kymmenet ehkä sadat miljoonat ihmiset ovat kokeneet kehosta irtautumisen ja samalla havainneet olevansa tajuavana, ajattelevana henkissielullisena olentona kehon ulkopuolella ja pystyvänsä liikkumaan ajatuksen voimalla. Tällöin tiedostetaan, että elämä jatkuisi ilman aineellistakin kehoa. Tämä kokemus muistetaan hyvin ja yleisesti samalla menetetään kuolemanpelko. Kehosta irtautuminen tapahtuu lähes aina yllättäen, niin kuin muutkin henkiset kokemukset. Sisäisen itsen näkökulmasta sattuma on kuitenkin näennäistä. Kappaleessa ”Kuolemanrajakokemus” viitataan Pam Raynoldsin kuolemanrajakokemukseen, mikä sai BBC:ssä erityistä huomiota, tapahtuma viittaa tai suoranaisesti omalla tavallaan todistaa kehon ja tajunnan erillisyyttä.

Carl G. Jung on tuonut julkisuuteen tiedon ihmisessä olevasta kahdesta eri mielestä, persoonallisuudesta. Tätä sisäistä tietoista, rakkaudellista ohjauskeskusta kutsutaan sisäiseksi itseksi, Itseksi, Luojaksi, Kristukseksi jne. Eli Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä, on ihminen siitä tietoinen tai ei (Jeesuksen sanoin: sisällisesti teissä). Materialistisen psykiatrian mukaan on täysin mahdotonta, kun Jeesus kertoi olevansa läheisessä yhteydessä Luojaansa, Taivaalliseen Isäänsä ja välittäneensä tietoa Häneltä. Neale Walsch on ollut samantapaisesti läheisessä yhteydessä Luojansa kanssa ja suoran kommunikoinnin perusteella on kirjoittanut maailmanlaajuisesti suurta huomiota ja arvostusta saaneet miljoonalevikkiset kirjansa ”Keskusteluja Jumalan kanssa”. Henkisissä kirjoissa tuodaan esille näkemys, että kaikkien ihmisten on mahdollista elämänsä aikana päästä taivasyhteyteen, kokea tietoisesti Luojansa.

Carl G. Jung toi myös kollektiivisen piilotajunnan käsitteen. Jungin mukaan ihmisen alitajunta on yhtä suuri kuin maailmankaikkeus, tässä energiakentässä kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Henkisissä kirjoissa korostetaan, että aineellinen ja henkinen maailmankaikkeus on Universaalisen Mielen ilmentymä, tässä Jumalan tahto ilmenee aineellisina ja henkisinä lainalaisuuksina. Jumalalla on vain yksi mieli.

On lukemattomia yksittäisiä henkisiä tapahtumia, ilmiöitä, kokemuksia, mikä asianosaisella on usein koko elämän kantava tapahtuma, esimerkkinä eräs potilaskuvaus: ”kirkkaasta valo-olennosta lähti valkoinen parantava säde selkään parantaen vuosia vaivanneen kivun”. Henkisiä valokuvia on kymmeniä ehkä satoja tuhansia, sattumalöydöksinä sekä tieteellisissä koeolosuhteissa otettuja, esimerkiksi Uuno Montonen kuvasi kirjassaan ”Henkimaailman Rajamailla”, kuinka Sortavalassa otettuun omakuvaan tuli yllättäen kainaloihin ylimääräiset kädet.

Yksittäisenä kokeena ”vesilasikoe” on erityisen mielenkiintoinen. Tämä ei ole mitenkään lääketieteen keinoin selitettävissä ja koe on helposti toistettavissa. Tässä syvähypnoosissa ihmisen tunto siirretään veteen vesilasissa, hypnotisoitu kokee aina selvän kivun neulan koskiessa veteen. Tämä tapahtuu aina, vaikka neulanpisto tehdään kolmannen ihmisen toimesta toisessa huoneessa tai jossakin kauempana kymmenienkin metrien päässä. Hypnoosi ei voi tehdä ihmiselle kykyä, mitä ei ole olemassa. Koe viittaa auraan tai aivoja laajempaan mieleen.

Idän uskonnoissa ja joogassa on pidetty ihmisessä olevia tsakroja itsestään selvyytenä tuhansia vuosia. Puhutaan seitsemästä päätsakrasta, henkisestä energiakeskuksesta. Ns. selvänäkijät ovat nähneet yhteneväisesti niiden toiminnat. Puhutaan kuudennesta aistista. Henkissielulliset kyvyt liittyvät juuri näiden tsakrojen yhteistoimintaan, mitä täydellisemmin toimivat, sitä tarkemmat havainnot. Henkisessä kirjallisuudessa korostetaan, että harha-aistimukset liittyisivät näiden tsakrojen osittaiseen, vaillinaiseen toimintaan.

Puhutaan alemmista ja korkeammista tsakroista. Raja menee palleassa. Ihmisellä nämä henkissielulliset ominaisuudet voivat painottua henkiselle tai psyykkiselle, mediumistiselle puolelle. Alemmat liittyvät läheisesti aineellisuuteen ja astraalimaailmaan (unimaailma, maailma, jota voi muutella ajatuksilla ja tunteilla, mielikuvitusmaailma).

Parapsykologiassa korostetaan tieteellistä lähestymistapaa rajatiedon kysymyksiin. Puhutaan ilmiöistä parapsykologiassa, meediotapahtumista, uskonnosta tai noituudesta, niin ilmiö on aina sama, vaikka sisältö on erilaista. Puhutaan ESP:stä aisteista riippumattomasta havaitsemisesta, esimerkiksi telepatiasta, ennalta tietämisestä, psykokinesiasta (esineiden liikuttaminen ajatuksen voimalla), psykometriassa meedio tuntee esineestä tai vedestä "muistijäljen".

1880-1950 välinen aika oli erilaisten meedioitten aiheuttamien ilmiöiden, materialisaatioiden "kulta-aikaa". Meediosta vapautui tuntematonta, lääketieteellisesti selittämätöntä psyykkistä energiaa ja/tai ektoplasmaa, mikä teki oudot ilmiöt mahdolliseksi. Tällaisia materialisaatioita tapahtui tuhansittain. Eri puolilla maailmaa oli meedioita, jotka olivat keskittyneet erilaisiin "ihmeisiin". Jotkut olivat valokuvameedioita, heidän läsnä olleessaan valokuviin ilmestyi hahmoja, toiset erittivät ektoplasmaa, jolloin materialisoitui erilaisia olentoja, jotkut pystyivät liikuttamaan esineitä jne. Mistä tarkasti ottaen oli kysymys, ei kukaan tiedä. Helena Blavatsky piti tällaisia ilmiöitä ihmisen alempiin energiakeskuksiin liittyvinä ja meediolle itselleen terveydellisesti haitallisena. Ilmeisesti tähän liittyen monet etevät meediot menettivät ajanmittaan kykynsä, tosin joillakin kyvyt säilyivät koko elinajan kuten Helen Duncanilla ja Einer Nielsenillä. Nämä olivat viime maailmansodan jälkeen Euroopan suurimmat "kyvyt". Lukemattomista esiintymisistä ja tutkimuksista huolimatta kummastakaan ei ole koskaan voitu osittaa mitään vilpillisyyttä. Helen Duncan pystyi esiintymään jopa päivänvalossa ulkona.



Kuvateksti. Meditaatiossa voi nähdä myös valopisteitä. Nämä yhdistetään usein enkelienergioihin. Valopisteet voivat liikkua ja muodostaa kuvioita. Kuvan kultainen valopallo käsien välissä on ikivanha pyhä symboli, enkeleiden kultainen luova valo, jonka todennäköisesti monet ovat nähneet meditaatiossa. Aineelliset ja henkiset lainalaisuudet ovat elämän taustalla. Kaikki on energiaa, värähtelyä. Kehokin on värähtelyä, tiivistynyttä energiaa, vaikka se havaitaan kiinteänä muotona. Värit ja tunteet kuvastavat omalla tavallaan värähtelyä. Samanlainen energia vetää puoleensa samanlaista energiaa, esimerkiksi rakkaus on luova voima yhdistäen rakkauden kohteeseen ja vastaavasti pelko etsii pelon kokemusta.

Jeesus jo 2000 v. sitten painotti, mitä kylvää, niin sitä niittää. On keskeistä, mitä ajattelee, mitä on kutsumassa luokseen. Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että sattuma on näennäistä, omia kokemuksiaan on ollut itse luomassa jollakin tasolla. Tajuntansa kautta ihminen on yhteydessä myös Luojansa läsnäoloon, rakkaudelliseen ohjaukseen, Luojan Mieleen, joka yrittää johdattaa ihmistä oman henkisen olemuksensa tiedostamiseen ylevillä virikkeillä, rakkaudellisilla tunteilla, oivalluksilla, mielikuvilla, univihjeillä, toisinaan vihjeenä hakeutua johonkin tapahtumaan, toisen ihmisen kohtaamisella, huomion kiinnittämisellä johonkin jne. Walschin mukaan kaikki mitä on ollut elämässä, on tullut Jumalalta, hyvä ja pahakin ovat suhteellisia. Kielteiseenkin asiaan voi liittyä voimakas henkinen kehittyminen. Walschin kanavoinnin mukaan Jumalan voi vaihtaa sanaan Rakkaus tai Elämä. Rakkaudellisuus nostaa automaattisesti tietoisuutta, herkkyys lisääntyy jokaisella rakkauden värähtelyissä, vapauttaen raskaista ajatusverhoista. Henkisessä tietoisuudessa ei ole kysymys maallisesta tietomäärästä. Korkeampaan minään liittyy välitön tieto. Ajatteleminen tapahtuu aina maallisessa mielessä, eli ajatteleminen pystyy estämään tai keskeyttämään havainnon tai kokemuksen korkeammalta minältä.

Olisi keskeistä ottaa huomioon oma henkinen olemus, Luojan läsnäolo, rakkaudelliset vihjeet, mitkä tulevat omaksi johdatukseksi. Ihmisen itsensä tulisi huomioida asia ja antaa hetki mielessään henkiselle minälleen, esimerkiksi virittäytymällä henkiseen asiaan, rukouksella tai meditaatiolla, eli näin virittäytyä hetkeksi elämän taustalla olevalle Luojan rakkaudelliseen läsnäoloon. Avataara Amman mukaan jokaisen ihmisen on mahdollista maallisen elämänsä aikana kokea taivaskokemus. Jeesuskin kehotti ensimmäiseksi kokemaan taivasyhteys, Luojan läsnäolo. Mitä enemmän huomio Luojaa elämässään, niin sitä todellisemmaksi Tämä tulee. Jos ei tee mitään, niin asia jää vain piileväksi mahdollisuudeksi.

Poltergeist

Poltergeist-ilmiössä tapahtuu selittämättömiä ja odottomattomasti fysikaalisia ilmiöitä, yleensä esineiden liikkumisia. Poltergeist-ilmiö on yksi alue parapsykologiaa tai rajatietoa, mihinkä virallinen materialistinen tiede suhtautuu kielteisesti ja torjuvasti, koska se viittaa henkimaailmaan ja henkiolentojen läsnäoloon. Mielenkiintoisena yksityiskohtana psykologiakaan ei halua tutkia rajatietoon viittaavia asioita, koska se pelkää joutuvansa materialistisessa tiedemaailmassa arveluttavaan maineeseen. Rajatieto liittyy kuitenkin ilmiöineen läheisesti ihmisyyteen. Raamatustakin löytyy useita esimerkkejä.

On keskeistä tässä yhteydessä muistaa Nina Kulagina, jota virallinen Neuvostoliiton tiede tutki huolellisesti vuosia. Hänellä oli kyky koeolosuhteissa liikuttaa esineitä tahdonalaisesti ajatusvoimallaan. Eli ilmiöissäkin on mitä todennäköisimmin joku ajettelemassa. Usein Poltergeistin yhteydessä puhutaan kummitustapahtumista. Ilmiön synnyttämiseksi tarvitaan lähistölle henkilö, joka toimii energian luovuttajana Johonkin paikkaan voi liittyä myös paikanenergiaa, tai paikalla voi olla mediaalisia henkilöitä, joiden läsnäolo helpottaa ilmiöiden syntymistä. Liittyen energian luovuttamiseen ja näin sen menettämiseen ilmiöitä on vain lyhyehkön ajan.

Poltergeist-ilmiöistä on myös internetissä runsaasti kirjoituksia, esimerkiksi Googlesta löytyy hakuvihjeitä yli 2,5 milj. Taikurit mainostavat silmänkääntötemppuja, joilla pystyvät harhauttamaan katsojia. Poltergeist-ilmiöitä ei kukaan halua kohdalleen, tapahtumat ovat ennalta arvaamattomia, hallitsemattomia ja usein pelottavia.

Suomessa ja erityisesti Tampereen seudulla on saanut aikoinaan suurta huomiota Ylöjärven kummitustapahtumat, jotka tapahtuivat 1880-luvulla. Tapahtumista tehtiin viralliset poliisitutkimukset. Hämeen läänin kruununnimismies Kasimir Liljestrand ilmoitti Hämeen läänin kuvernöörille, että entisen koulunopettajn, kunnankokouksen puheenjohtajan Efraim Martinin asunnossa Ylöjärven kirkonkylässä oli sattunut tapaus, joka oli "yhtä tavaton kuin järkyttävä". Näitä kummitustapahtumia käsiteltiin Pirkkalan ja Ylöjärven talvikäräjillä sekä Vaasan hovioikeudessa. Hovioikeudessakaan ei pystytty saamaan asioille selvyyttä Nimismiehen tutkimuksiin oli haastettu joukko todistajia, jotka joutuivat vannomaan todistajanvalan.

Poliisitutkimuksissa käy ilmi, että tapahtumat alkoivat saman vuoden tammikuun 12. päivän vastaisena yönä ja niitä ilmeni seuraavina päivinä. Tässä Eerolan tilalla asui Efraim Martin, hänen vaimonsa Eva sekä palvelijatar Emma Lindroos. Efraim ja Eva Martin korostivat, etteivät he koskaan olleet itse tai kehottaneet muita aiheuttamaan mitään levottomuuksia. Melun syynä he pitivät tuntematonta luonnonvoimaa.

Kummitustapahtumat alkoivat siten, että aamupuolella yötä ovi lensi auki, vaikka oli lukittuna. Tämä tapahtui kolme eri kertaa, vaikka ovi suljettiin aina uudestaan. Tämän lisäksi rappausta kertyi lattialle tasapää nelikko. Ei päästy selville, mistä rappaus oli peräisin. Lisäksi kirjoituspöydän laatikoista, jotka olivat aina suljettuina, sinkoutuivat paperit ja esineet pitkin lattiaa. Osa meni rikki. Kynttilänjalat romahtivat lattialle ja silmälasien kehykset taittuivat. Kolme paria kahvikuppeja meni palasiksi. Avaimet putoilivat lukoista. Navetassa oli yhden lampaan jalat sidottu yhteen ja lehmän ämpäri kaadettu ylösalaisin. Samanlaisia pikkuseikkoja sattui päivittäin kenenkään tietämättä, miten kaikki tapahtuivat.

Todistajalausunnoissa tuli esiin mm. seuraavaa: Seula oli romahtanut lattialle ja tämän jälkeen yksi pari kenkiä liikkui peräkkäin lattialla, samoin teki tuohinen. Vanha virsikirja heitettiin ovea vasten niin että koko huone tärisi. Todistaja ei pitänyt mahdollisena, että joku läsnäolija olisi aiheuttanut nämä ilmiöt.

Yhtenä päivänä alkoivat päreet nurkassa tanssia ja kieppua toistensa ympäri. Kaksi nurkassa ollut leipävarrasta alkoivat tanssia lattialla ja lyödä toisiaan vasten. Todistajan mukaan torppa oli rakennettu kalliolle ja kivijalka oli matala eikä ollut mitään kellaria, johon joku olisi voinut piiloutua ja järjestää ihmeitä.

Vieraiden läsnäollessa oli kynttilä lentänyt pöydältä ovelle aivankuin näkymätön voima olisi sitä kannattanut. Yhden todistajan mukaan lattialle oli alkanut kerääntyä savea kenenkään siihen koskematta. Savea kertyi puoli korillista. Ei pystytty selvittämään, mistä savi voisi olla peräisin. Lisäksi tämä todistaja kertoi, että eräänä päivänä suuri puukkoveitsi oli kiertänyt pään kuusi kertaa siihen osumatta. Kun sama todistaja lopetti tupakoinnin ja pani piippunsa pöydälle, niin se nousi ilmaan.

Todistajalausunnoissa tuli esiin myös seuraavia havaintoja: Vieraiden kanssa keskustelun yhteydessä huoneesta kuului kovaa melua ja ulkona heitettiin kohti pärekori, joka tuli hitaasti ikäänkuin näkymättömän voiman kannattamana lopulta hipaisten. Erään todistajan jalkoihin heitettiin repaleinen käsine, missä oli neuloja. Tätä oli säilytetty ikkunoiden välissä. Eräänä päivänä eräs todistaja oli nähnyt, kun kynttilänjalka oli kahdesti heitetty ovea kohti ja kolmannen kerran huoneen takaseinään. Kynttilänjalka oli liikkunut hitaasti ja mutkitellen, aina ylösalaisin kääntyen. Kerran oli saapaspari liikkunut pitkin lattiaa kenenkään siihen koskematta jne.

Suomalaisista kummitustapahtumista Heikki Tikkala on kirjoittanut kirjan "Olevaisen yöpuoli: Vaimosniemenkummitus ja 50 muuta poltergeistiä". Kirja löytyy internetistä, siihen on kerätty suomalaisia kummitustapahtumia.

Helsingin Sanomissa 26.10.1996 viitattiin 50 vuotta aikaisemmin tapahtuneeseen Mäkkylän kummitustapahtumiin Pitäjämäellä (HS epäili perheen tyttären olevan meedio). ”Leppävaaran poliisi on edelleen voimaton ja epäuskoinen, ainoastaa ne, jotka ovat nähneet tapahtumia, uskovat yliluonnollisen olevan kysymyksessä. Niinpä torstai-iltana talossa ollut konstaapeli nähtyään kahvipannun, pahvilaatikon ja sititysraudan lentelevän tunnusti lähtiessään avoimesti: ”Kyllä minä uskon.” Tapahtumat alkoivat kivien lentelemisinä ja myöhemmin jatkuivat pitkäaikaisina kovina häiritsevinä ääninä.


1936 Raynham Hallissa otetussa valokuvassa epäillään olevaan lady Dorothy (Brown Lady). Tähän haamuun liittyy pitkäaikaista kummittelua. Mainitaan, että haamua on jopa ammuttu ilman tulosta. Silminnäkijänä tulee esiin myös kuningas Yrjö IV. Tarkemmin www.hauntedhamilton.com/gotw_raynhamhall.html
Englannissa henkiset ilmiöt ja valokuvat ovat olleet aina suuren kiinnostuksen kohteena. The Sun lehti julkaisee internetsivullaan seuraavat suurta julkisuutta saaneet henkiset valokuvat: Top 10 ghosts caught on film
http://www.thesun.co.uk/sol/homepage/features/2856144/Top-ten-scary-spooks-on-filmGhosts-caught-on-filmGwrych-Castle-ghostghost-sitingsghost-snaps.html

Seuraavat kaksi kuvaa Copyright The American Museum of Photography; kuvaa klikkaamalla tarkempia tietoja kuvasta.
http://www.photographymuseum.com

 

Seuraavien kuvien lähteenä: Mary Evans Picture Library

Helen Duncan	Einer Nielsen
Kluski	Kluski

Esimerkki liitteenä artikkelista
Artikkelista:Experimentalberichte Die mediumschaft des Franek Kluski (Warschau) von F.W. Pawlowski Professor der Anatomie an der Universität Michigan Zeitschrift für parapsychologie s. 5 – 22 v. 1926 (saatavana Berliinin kirjastosta, ilmestyi vuosina 1926-1934).

Artikkeli on luettavissa lähes kokonaan suomenkielisenä Johannes Greberin teoksessa "Yhteydessä henkimaailman kanssa II", sivut 249–263"
 

Harha-aistimuksista

Ajatukseen liittyy tunne ja päivänvastoin tunteeseen liittyy ajatus tai mielikuva. Ihmisen alitajunta pystyy personoimaan tai muodostamaan tarvittaessa hahmoja tunteesta, esimerkiksi alkoholisti voi nähdä pikku-ukkoja, jotka vaativat alkoholia. Tässä yhteydessä voi nähdä myös käärmeitä tai hämähäkkejä tai muita iholla käveleviä ötököitä. Tämäntapaisia oireita voi liittyä myös psyyke- ja unilääkkeiden vierotusoireisiin. Tällöin ihmisellä voi olla lääketieteellisesti sekä näkö- että tuntohallusinaatioita(harhoja), nämä ovat henkissielulliselta näkökulmalta katsottuna alempiasteisia astraali(mielikuvitus)havaintoja. Voidaan myös ajatella, että kehon tunne on täsmällinen ja alitajunnalla on kyky muodostaa tunteesta muoto ihmisen tietoisuuteen. Vaikka puhutaan harhasta, niin viesti on selkeä.

Hallusinogeenit kuten LSD, meskaliini, kokaiini ja jotkut sienet aiheuttavat näköharhoja huumeiden käytön yhteydessä ja joskus jopa kuukausia käytön lopettamisen jälkeen. Erityisesti hasiksen ja marihuanan pitkäaikaiseen käyttöön liittyy tunne seuraajasta, "vainoajasta". Moneen yleisesti käytettyyn lääkkeeseen voi liittyä harhanäkyjä, jopa kortisoniin (prednison), joihinkin parkinsonismin hoidossa käytettyihin lääkehoitoihin, kuten levodopaan. Poikkeuksellisen paljon näköhallusinaatioita on ollut malarialääkkeenä käytetyn meflokiinin yhteydessä.

Haju- ja makuharhat voivat olla myös neurologisella pohjalla, esimerkiksi ohimolohkon kasvaimeen tai epilepsiaan liittyviä. Lääketieteellisesti valon ja värien välähdykset, toisinaan epämääräiset hahmot, voivat viitata näköhermoon tai silmäsairauteen. Monet aineenvaihduntasairaudet, leikkaukset, erityisesti sydämen ohitusleikkaus voivat aiheuttaa näkö- ja kuuloharhoja. Tällaisia oireita voi olla myös aivotrauman, yleisesti epilepsian, keskushermoston infektion tai verenkiertohäiriön yhteydessä.

Aistiharhoja voi olla 10-27%:lla ns. normaaliväestöstä. Havaintovirhe eli illuusio tarkoittaa mielikuvaa, missä ärsykkeen sisältö on muuttunut eli kysymyksessä on väärä tulkinta. Psykiatriassa pseudohallusinaatio tarkoittaa aistiharhaa, jonka ei oleteta olevan sairauden oire ja joka koetaan epätodelliseksi valeharhana. Noin puolella äskettäin leskiksi jääneistä ilmenee kuolleeseen puolisoon liittyviä näkö- ja kuuloharhoja (lääketieteellisesti). Pekka Ervasti korostaa kirjoissaan, että kuoleman jälkeen on helpohkoa havaita jonkin aikaa kuollut eetterikehossa. Ervastin mukaan juuri tämän välivaiheen (maallisuutta muistuttavan elämän) pitkittämiseksi egyptiläiset kehittivät palsamoinnin.

Skitsofreniapotilaiden harhat voivat olla hyvin pelottavia, ahdistavia ja syyttäviä. Tähän voi liittyä omia toimintoja kommentoivia ääniä, jopa kahden tai kolmen äänen väittely myös tuntohallusinaatiot voivat olla pelottavia, esimerkiksi voi kokea matojen syövän sisäelimiään. Masentunut potilas voi kuulla tuomitsevan äänen, mikä kehottaa tekemään itsemurhan. Professori Raimo Salokangas (Duodecim, 17/2004) kirjoitti, että aistiharhan etiologia on epäselvä. Teoriana on, että hallusinaatio syntyy vahvistuneen sisäisen vireyden ja vähentyneen ulkoisen ärsykevirran yhteisvaikutuksesta. Tästä lauseesta voi tehdä johtopäätöksen, mitä enemmän on mielenterveysongelmia, sitä enemmän pitäisi keskittyä maalliseen todellisuuteen. Asian voisi kertoa myös siten, että mitä enemmän on mielenterveysongelmia, sitä vähemmän saisi analysoida, erotella ajatuksia ja tunteita sekä sitä enemmän pitäisi "maadoittaa" ajatukset maalliseen todellisuuteen. Mielenterveyspotilailla voi olla erinomainen erottelukyky, mutta erittäin huono ajatuksien, tunteiden hallinta- ja kestokyky.

Jos ihminen on vailla rakkautta, iloa ja kokee ahdistusta, masennusta sekä usein kehollisiakin tuntemuksia, niin lääketieteellisesti on kysymys solukossa välittäjäaineen puutoksesta, minkä pitäisi parantua pillereillä. Keskisuomalaisessa oli 19.01.2005 pitkä artikkeli kuinka sairauksien kaupustelu on karannut käsistä. Kuopion yliopiston dosentti Markku Myllykankaan mukaan "lääketeollisuudessa ja lääkinnässä suorastaan ponnistellaan sen eteen, että ihmiset saataisiin tuntemaan itsensä sairaiksi tai ainakin rumiksi". "Medikalisaatio on väristänyt ihmisten käsitykset terveydestä, sairaudesta sekä lääketieteestä."


Salamavalo aiheuttaa tai tekee näkyväksi sinertävän valopallon (Valokuva vanhasta sairaala-arkistosta)

Praanasta

Idän uskonnoissa on vuosituhansia puhuttu praanasta (chi-tai ki-energia, bioplasma, bioenergia, elämänvoima jne). Biokustannus Oy kustantamassa Franz Hartmannin kirjoittamassa Paracelsusta käsittelevässä kirjassa, Paracelsus jo 500 vuotta sitten kiinnitti huomiota, että kaikki orgaaniset toiminnat johtuisivat Elämän Yhden Universaalisen prinsiipin toiminnasta. Tähän liittyisi myös näkymätön ihminen, joka on aineellisen ruumiin kaksoiskappale.

Ns. eetteri(energia-)keho on läheisessä yhteydessä tunne- ja ajatuskehoon (ihmistä voidaan kuvata energiaolentona, myös tunteet ja ajatukset ovat tietynlaista energiaa, huomaa auran värivivahteet). Tunne-energioiden hoidossa mielenkiintoinen yksityiskohta on Keskisuomalaisessa 1.3.2006 koko sivun artikkeli kielteisten tunneongelmien hoidosta taputtelemalla, http://www.energypsych.com/. Luonto, luonnossa liikkuminen, meditaatio, ajatuksien puhtaus, myötätunto, rakkaudellisuus ja puhtaat ravintoaineet, erityisesti tuoreet kasvikunnan tuotteet, lisäävät praanaa. Toisaalta ympäristösaasteet, tupakansavu, kielteinen ajattelu, pelko, viha, masennus sekä stressi vaikuttavat päinvastaisesti. Pelkotilassa aivan kuin voimat valuvat pois. Kielteisyyden käsittely on energiaa kuluttava tapahtuma, esim. Suomen Lääkärilehti 8/2006 kiinnitti huomiota erikoiseen tutkimukseen, missä aviopuolisoiden keskinäinen vihanpito hidasti jopa 60% ihohaavauman paranemista. Puhdas luonto on suuri ylipursuava praanavarasto. Praanaa voi siirtyä myös ihmisestä toiseen (huomaa UT:ssa Luuk.8:44-46). Henkisissä kirjoissa puhutaan "energiasieppauksesta". Tämä tarkoittaa, että jossakin tietyssä seurassa väsyy tai huomaa aivan kuin voimien valuvan pois. Lapset usein aivan kuin pursuavat elinvoimaa, mutta sairas lapsi hakeutuu vaistomaisesti äidin syliin.

Erikoisuutena mainittakoon, että Kirlian-kuvauksessa on usein onnistuttu saamaan näkyviin "näkymätön" praanavirtaus, esimerkiksi lehden puuttuva pala, sisiliskon katkennut häntä, jopa joskus ihmisen puuttuva sormi. Suomessakin Kirlian-tutkija on kerran onnistunut kuvaamaan samaan kuvaan yhtäaikaisesti saman käden kaksi puuttuvaa sormea. (Tällaiset kuvat poikkeuksellisen harvinaisia).

Idässä meridiaanit liitetään praanavirtauksiin. Akupunktiossa tietyt pisteet vaikuttavat näihin virtauksiin.

Terveys ja hyvinvointi liittyvät läheisesti meridiaanien toimintaan. Esimerkiksi HS:issa 13.12.08 viitattiin suureen seurantatutkimukseen tupakankäytöstä, jossa huomattiin tupakoinnin lyhentävän elämää noin kymmenellä vuodella ja tekevän lisäksi viimeiset elinvuodet raihnaisiksi.

Ihminen on Raamatun mukan luotu Jumalan kuvaksi, rakkausolennoksi. Ihmisen tulisi elää takertumatta mihinkään, saaden ja antaen. Kielteiset ajatukset tukkeuttavat elinvoimaa ja rakkaudellisia energiavirtauksia. Mitä enemmän on ajatuksellista eristettä ihmisen ja Luojan välillä, niin sitä enemmän on epätasapainoa ihmisen perusmallissa. Eli negatiiviset ajatukset ovat hyvinvoinnille, terveydelle, mielen tasapainolle, onnellisuudelle haitaksi, kuten kostonhimo, anteeksiantamattomuus, katkeruus, ahdistus, vihamielisyys, ahneus jne. Suuressa määrin ihminen itse antaa kuitenkin asioille niiden merkityksen, esimerkiksi antaako jonkin asian pilata elämäänsä. Luojaan lähentävästi, iloa ja elinvoimia lisäävästi vaikuttavat hyväntahtoisuus, anteeksiantaminen, toisen vapaan tahdon kunnioittaminen, auttamishalu, rakkaudellisuus, elämän kunnioittaminen, rukous jne.

Olisi tärkeätä saada ilmentää omaa henkistä, inhimillistä, rakkaudellista korkeampaa minäänsä ja olla tällä tavalla itsensä kanssa tasapainossa. Ihmisyydessä on aivan keskeistä oma vapaa tahto, oma mieli ja tätä kautta henkilökohtainen Luojayhteys. Jos annetaan mieli muiden manipuloitavaksi, niin samalla mennään kuvaannollisesti kalliolta juoksuhiekalle. Mieleen mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus, on se suuri tai pieni. Tällä tavalla mieltä on helppo harhauttaa epäolennaisiin yksityiskohtiin, mielipiteisiin, dogmeihin, epäkohtiin, harmituksiin. Eli ihminen asettaa huomaamattaan itsensä ja Luojansa väliin pikkuasian mielen tukkivaksi esteeksi.

Usein ihminen tarpeettomasti tukahduttaa itseään, omia tunteitaan, eläen elämäänsä muiden odotuksien mukaan, tavallaan peläten elää. Tällöin elämän tarjoamat ihmeet, virikkeet, henkiset kehitysmahdollisuudet lipuvat helposti ohi oman passiivisuuden tai ihmisarkuuden vuoksi. Ihmiselämän perustarkoitus on henkinen, kokea Luojayhteys ja tällä tavalla tiedostaa oma henkinen olemassaolo sekä elämäntarkoitus.

Sairauden syy on usein omissa elintavoissa, mutta myös kielteisissä ajatuksissa, tukahdetuissa ja kielteissä tunteissa, mistä häiriö siirtyy eetterikehoon ja tästä kehoon. Aikaviiveen vuoksi tätä ei usein osata yhdistää. Ajatukset ja tunteet heijastuvat herkästi eetterikehon kautta kehollisina oireina. Näitä voi vastakaikuna havannoida. Kehokin kertoo, mikä on hyväksi ja mikä ei ole.

Kehosta ja terveydestä

Aivot rekisteröivät mielen havainnot maallisissa ja henkisissä tapahtumissa sekä viestittävät mielelle kehon mahdolliset häiriöt tai toivomukset. Sairauden aikana kaikki herkistyvät kehon viesteille, esimerkiksi liikunnan, ruoan ja juoman suhteen. Jos keho on ylirasittunut, niin tiedostaminen vaikeutuu olennaisesti. Henkissielullisesti minä ajattelee ja tiedostaa. Keho on tässä tapahtumassa välttämätön väline maallista elämää varten. Materialistisesti aivosolut, solujen aineenvaihdunnan tuloksena ajattelevat ja suunnittelevat asioita. On erikoista, että sokeat solut haluavat kostaa, käydä sotia, mennä kuuhun jne.

Jokainen autonomistaja varoo, ettei autossa ole ylimääräistä kuormaa. Kukaan ei päästäisi pakokaasuja sisälle. Erityisen huolellisesti valitaan polttoaine sekä öljylaadut. Auto voi paremmin, kun sillä ajetaan. Toisinaan autosta pidetään parempaa huolenpitoa kuin kehon terveydestä. Jos auton ikkunat käittelisi spraymaalilla, niin tämä vastaisi symbolisesti voimakasta humaltumista tai huumeidenkäyttöä eli pyritään sulkemaan muu maailma pois omasta elämästä.

Kaikella syödyllä on aina jokin vaikutus ihmisessä. Esimerkiksi pieni määrä alkoholia (yksi annos/pv) vaikuttanee edullisesti keski-ikäisten ja vanhempien verisuoniin. Mutta toisaalta alkoholilla on monenlaisia, erityisesti määrään liittyviä haittavaikutuksia. Mitä nuorempi on, niin sitä herkempi on kielteisille vaikutuksille. Sikiö on aivan poikkeuksellisen herkkä. Haittavaikutuksissa merkitsee myös sukupuoli ja koko. Eli yhteen alkoholiannokseen liittynee edullisia vaikutuksia, kahdessa edulliset ja haitalliset vaikutukset kumonnevat toisensa, kolmas annos muuttaa koko asian myrkylliseksi. Voimakas humala onkin vaarallinen myrkytystila, johon lukuisat kuolevat suoraan tai välillisesti. Humaltumista pidetään jollakin tavalla huvittavana, mutta ihmisen itsensä kannalta se voi olla katastrofi.

On erikoista, että alkoholituotteita tyrkytetään suoranaisena mielikuva-, informaatiotulvana. Tämä tekee yleistä mielipidettä alkoholimyönteiseksi. Tiedotusvälineissä alkoholihaitat jäävät kuitenkin lähes huomiotta. Valtiovallallakin suurin huoli näyttäisi olevan, mistä maasta viinakset ostetaan. Keskisuomalaisessa 27.12.2009 neurokirurgi, tutkija Ville Leinonen esitti pelkonsa, että nykyvauhdilla alkoholinkäyttö tuottaa kolmekymppisiä alkoholidementikkoja. "Viina syö aivot, ja muistisairaus iskee viinan suurkuluttajaan nuorena.

Alkoholi pystyy estämään tehokkaasti myös yhteyksiä ihmisen henkiseen puoleen, korkeampaan minään. Mahdollisesti jo 0,6 promillen humala aiheuttaa useamman päivän häiriön tässä suhteessa. Voimakas humala pitkittää tässäkin asiassa olennaisesti toipumista.

TV:n mainoksissa, lukuisissa filmikanavissa, elokuvissa, lehdissä luodaan mielikuvia, mitä ihmisen pitäisi syödä, juoda ja ostaa. Näissä mainostoimistot käyttävät hyväkseen ihmisen heikkouksia, pelkoja ja menestysmistarpeita saadakseen tuotteet markkinahenkisesti kaupaksi.

Lisää kehosta ja terveydestä

Jokaisella on oma mielensä, oma kokemusmaailmansa. Jokainen kokee ja käsittää sanat sekä mielikuvat omalla tavallaan. Usein keskusteluissa käsitellään lisäksi asioita epämääräisesti, suuntaa antavasti. Esimerkiksi puhuttaessa ylipainosta on eri asia, onko sitä 5 vai 50 kg:a, tupakoiko päivässä muutaman tupakan vai kaksi askillista, juoko päivittäin lasillisen viiniä vai pullollisen viinaa. Rasvana voi on terveellistä riippuen määrästä eli tyydytettynä rasvana sen käyttömäärä pitäisi suhteuttaa muuhun rasvan käyttöön, esimerkiksi piilorasvaan. Ihminen tarvitsee jonkin verran luonnonöljyjen tyydyttymättömiä rasvahappoja. Paistamisessa eli korkeassa lämpötilassa muodostuu myös myrkyllisiä kemiallisia yhdisteitä. Terveellisten öljyjen tyydyttymättömien rasvahappojen hyödyt menetetään kuumennettaessa.

Eräänä esimerkkinä piilorasvasta wiener pullassa ja vastaavassa on n. 500 kcal. Tämä tarkoittaa, että pitäisi kävellä 5 km, jotta kalorit kuluisivat. Kahvilla voi helposti syödä kaksi wiener pullaa, mutta kukaan ei viitsi lähteä kävelemään tämän vuoksi 10 kilometriä. Toisaalta rasvat vievät nälän tunteen, tällöin vihannekset ja hedelmät jäävät helposti syömättä eli vaivaksi voi tulla sekä antioksidanttien puute että ummetus.

HS:issa oli 19.09.2010 artikkeli "Kulttuurifriikki elää pitkään". Tässä kiinnitettiin huomiota Ruotsissa tehtyyn suureen tutkimukseen kulttuurielämyksen lääketieteellisistä vaikutuksista. Tutkimuksessa kävi ilmi useita myönteisiä vaikutuksia, kuten stressin väheneminen, immuunijärjestelmän paraneminen jne. Terveyden ja hyvinvointilaitoksen entisen ylilääkärin, dosentti Markku T. Hyypän mukaan on mahdollista saada kaksi tai kolme elinvuotta lisää. Hyypän mukaan sosiaalinen osallistuminen ja kulttuurin harrastaminen edistävät terveyttä ja pidentävät ikää tehokkaammin kuin liikunta, laihduttaminen tai tupakoinnin lopettaminen.

Henkiset, psyykkiset (eng.psychic) valokuvat

Henkisiä valokuvia on tuhansittain, ne ovat yleensä erilaisia valoilmiöitä, hahmoja tai kehonosia, kuitenkin valokuvakuvalöydökset ovat lähes aina odottamattomia sattumalöydöksiä. Yksittäisen kuvan aitouden tietää varmuudella vain kuvanottaja. Meediotapahtumien kulta-aikaa oli noin vuosien 1880-1950 välisenä aikana. Joillakin meedioilla vapautui tuntematonta energiaa ja/tai ektoplasmaa, jotka tekivät monenlaisia rajatietoon liittyviä ilmiöitä havaittaviksi ja tällä tavalla mahdollistivat erityyppisten henkisten ilmiöiden tutkimista ja kuvaamista. Tällöin erityistä kiinnostusta saivat hahmot ja tuntemattomalla tavalla aineellistuneet henkiolennotkin, jotka ilmestyivät hetkeksi havaittaviksi aivan kuin ”tyhjästä”. (Erikoisuutena mainittakoon, että meedio Helen Duncan joutui jopa vankilaan, kun materialisoitunut, kuollut merisotilas kertoi julkisesti sotasalaisuuden, nimittäin sotalaivansa uppoamisen.)

Huippumeedioita tutkittiin lukuisia kertoja myös tarkoissa tieteellisissä koeolosuhteissa. Miesmeedio oli yleensä tieteellisen tutkimuksen aikana alastomana, transsissa ja tällä tavalla tietämätön tapahtumista ympärillään. Tieteellisesti asiaa on pyrkinyt tutkimaan mm. IMI (Institut Metapsychique International) Pariisissa jo 1920-luvulta lähtien. Tutkimuskohteina olivat Euroopan huippumeediot, erityisesti mainitaan Franek Kluski. Tarkemmin http://www.metapsychique.org

Kuvat 1-2 Bill & Lori McDonald ( http://www.alienufoart.com/).

  

Seuraavan kuvan Copyright by ParaPictures Archive http://www.parasearch.de/ba/_main/index.htm.


Ektoplasmasta muodostuu ihmishahmo todistajien läsnäollessa


Tulikävelyä




Vortex



Englannissa vaikuttanut International Survivalist Society on pyrkinyt myös tutkimaan henkimaailman olemusta tieteellisesti. Toiminnassaan yhdistys viittaa useisiin tieteellisiin tutkimuksiin, erityisesti mainiten Nobel palkitun Charles Richetin ja prof. Schrenck-Notzingin tutkimukset. Professori Schrenck-Notzingin kirjassa "Phenomena of Materialisation" on yksistään 225 ektoplasmakuvaa. Jo yksi ainoa ektoplasmavalokuva osoittaa materialismin harhaopiksi.

E. Mattiesenin kirjoissa "Das persönliche Uberleben des Todes" I-III (vuonna 1936) on kerätty meediotapahtumista inhimillisesti katsoen lähes rajaton luettelo. Tutkimuksia on ollut runsaasti myös yliopistotutkijoiden toimesta.

Seuraavassa esimerkkejä psyykkisistä valokuvista Internetissä:

http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-1160920/Ghostly-apparitions--just-trick-light-Scientists-attempt-solve-mysteries-paranormal.html
http://www.visionsofjesuschrist.com/
http://www.photographymuseum.com/doylefalg.html
http://www.share-international.org/background/miracles/MI_crosses.htm
http://www.share-international.org/magazine/pictures.htm

Psykologiasta

Psykologiassa on lukuisia testejä, joilla voidaan tutkia ihmisen käyttäytymistä, persoonallisuutta ja luonnetta. Jokaisella on oma mielensä. Jokaisen todellisuus on omat ajatukset, havainnot ja kokemukset. Muusta todellisuudesta ihminen ei ole tietoinen. Omat ajatukset vaikuttavat aivan keskeisesti, mihinkä ihminen kiinnittää huomiota, mitä ajattelee, sanoo tai tekee. Ajatus, mielikuva pyrkii toteuttamaan itseään. Ajatus ajateltuna voimistuu. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Kaikella inhimillisellä on vastaparinsa, esimerkiksi ruma - kaunis, pelko - rakkaus jne. Ihmisen pitäisi saada värähtelytasonsa nousemaan. Kiinnittämällä huomiota liiallisesti kielteisiin asioihin saadaan oma värähtely, tietoisuustaso laskemaan. Ajatukset ja kokemukset muuttavat jatkuvasti persoonallisuutta, tietynlaisissa kokemuksissa ihminen voi muuttua lyhyessäkin ajassa hyvään tai huonoon suuntaan. Huomaa sanonta: ajatus, teko, tapa, luonne.

Astrologiassa painotetaan syntymän (ajan ja paikan) heijastumista kosmisesta peilistä erilaisina mahdollisuuksina, huomaa sanonta "syntyä onnellisten tähtien alla". Ihminen voi kokea olevansa erilaisten sattumien, olosuhteiden ja mielipiteiden vankina kuin ajopuu tai pyrkiä olemaan tietoinen omista ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan pyrkien tasapainoon oman sisäisen itsen, oman sisäisen johdatuksen kanssa. Jo muinaiset Upanishadit korostivat, että ihmiselämän perimmäinen tarkoitus on kaivautua omaan sisimpäänsä ja löytää sielu (Itse) ja tällä tavalla herätä jumaluutensa kokemiseen.

Kirjassaan "Uniopas Vapauta alitajunnan voimat" David Fontana tuo esiin näkökulman alitajunnan eri tasoista:

1) esitietoisuus on se aines, johon voimme päästä käsiksi valvetilassa
2) persoonallinen piilotajunta on piilotajunta, missä on muistikuvat, jotka ovat tietoisuuden tavoittamattomissa, mutta jotka vaikuttavat syvällisesti uniimme ja muuhun sielunelämäämme. Tämä kaikki alkaa jo lapsuudesta ennen puhekehitystä. Lapsi ottaa vastaan viestejä jo raskauden aikana.
3) kollektiivinen piilotajunta: tämä sisältää symbolit, arkkityypit (Carl Jungin mukaan ihmiskunnan suuri kokemusvarasto).

Uni voi sisältää aineksia useammalta kuin yhdeltä tasolta. Kielletään se materialistinen käsitys, että alitajunta on pelkästään ajatuksien ja havaintojen romuvarasto, mitä käsitystä myös Carl Jung painottaa.

David Fontanan mukaan piilotajuntaa kannattaa lähestyä selkeillä yksinkertaisilla ohjeilla ja toistolla, erityisesti painottaen visualisoimista, näkökulmalla sen olevan henkisen elämäsi lähde ja tietoisuus.

Neale Walsch korostaa paitsi tiedostamatonta ja tietoista tasoa, myös supertietoista, sielun tasoa ja supratietoista Luojan tasoa.


Mielen ja myös unen valkokangas

1. lapsuuden muistot, tiedostetut esteet
2. Jumala, taivas, henkisyys, utopiat, arvot
3. esteistä vapaa ja aatteiden toteuttamisen kulma
4. tulevaisuus, hyvä, sallittu, oikeudenmukaisuus
5. realiteettitaju, työ, fyysinen toteutuminen
6. ruumis, kadotus, juuret, aine- ja viettimaailma
7. tiedostamattomat esteet, sosiaalistaloudelliset kompleksit
8. menneisyys, äiti, kielletty, itsekkyys, väärä
keskellä: nykyhetki, sydän, minä, sielu, tunteet

Uni pyrkii kertomaan unennäkijälle aina jonkin viestin. Unen ymmärtämisessä tunnelma on tärkeä. Mitä suurempi tarve unennäkijällä on saada tietoa, sitä varmemmin tulee vastauksia. Tapahtumien suunnat, unen "valkokankaalla", ovat tärkeä informaatiolähde. Jokaisella alueella on oma tarkasti rajattu luonteensa, myös liikesuunnat ovat tärkeitä. (Kuvalainaus Hely Alhaisen artikkelista Ultra-lehdestä, 9/2000.) Mainoksessa ihminen samaistuu "valkokankaan" keskikohtaan.

Unia, joiden aikana olemme täysin tietoisia, kutsutaan selväuniksi. Ruumista poistumisilmiössä ollaan täysin selvillä ympäröivästä todellisuudesta. Selväunen ja ruumista poistumisilmiön välinen raja on kuitenkin usein epäselvä.

Siirryttäessä valveesta uneen ja päinvastoin unesta valveeseen tällöin on ominaista lyhytaikaiset mielikuvat, jotka ovat samankaltaisia kuin meditaatiossa.

Tietoisuus luonnostaan vastustaa kaikkea alitajuista maallisen järjen vastaisena. Osa piilotajunnasta koostuu lukuisista tilapäisesti hämärtyneistä ajatuksista, vaikutelmista ja kuvista, jotka huolimatta siitä, että ne näyttävät kadonneet vaikuttavat kuitenkin jatkuvasti meidän tietoiseen mieleen.

Sisäinen ohjaus, psykologiassa alitajunta pyrkii unikuviin liittyvien viestien, symbolien, värien ja tunteiden avulla eheyttämään ja johdattamaan ihmistä syvällisempään elämän tiedostamiseen. Esimerkiksi ihminen voi nähdä unen, että katsoo peiliin. Silloin voi nähdä aivan muuta kuin mitä odottaa. Tällöin nähdään persoonallisuus sielun silmin, esimerkiksi nainen voi nähdä itsensä partaisena merkkinä liiallisesta maskuliinisuudesta jne.

Rudolf Steiner korosti jo sata vuotta sitten, että ajatukseen liittyy tunne ja päinvastoin tunteeseen ajatusmielikuva.

Kielteiset tunne-energiat, epäoikeudenmukaisuudet vaikuttavat ihmisessä haitallisesti, vaikka ihminen ei olisi niistä tietoinen. Unet voivat olla heijastumia torjutuista peloista, kielteisistä tunnekokemuksista. Jopa aivan varhaislapsuuden kielteiset kokemukset voivat heijastua toistuvina unina, joissa korostuu rakkauden puute (julmuus). Useimmiten toistuvat unet liittyvät erilaisina kehotuksina lähteä henkiselle tielle. Löytää sopusointu oman sisäisen itsen kanssa.

Unet voivat sisältää myös toiveita, vanhoja muistoja, mutta myös telepaattisia viestejä, esim. Franz Schubert on vahvistanut kirjallisesti kuulleensa sävelmänsä unissa, mitkä aamulla kirjoitti muistiin. Raamatussa Joosefin unentulkinnat sisälsivät paitsi varoituksen niin myös ennalta tietämistä. Mahdollisesti kaikki ihmiset saavat unissa viestejä tulevista tapahtumista, esimerkiksi linnut viestittävät yleensä jotakin ikävää, huomaa sanonta "pahanilmanlintu". Kana viestittää unessa kielteistä naiskuvaa, olla hyväksikäytetty. Kotkaan liittyy saalistajana taitavuus ja armottomuus, anoppi on yhdistetty käsitteeseen vanha kotka. Yhden hanhen kohtaaminen voi viitata aviopuolison kuolemaan jne. Juna symboloi parisuhdetta, unessa voi nähdä esimerkiksi hitaasti kiskoja pitkin lähestyvän ihmiskasvoisen veturin. Yhdyntäuni liittyy uuden toiminnan aloittamiseen. Virkaa hakiessa voi nähdä halukkaan seksipartnerin (jolla voi olla tulevaa esimiestä muistuttavat kasvot) jne.

Jeesus jo 2000 vuotta sitten erityisesti varoitti panettelemasta ketään, vihollisia kehotti rakastamaan. Jos toiseen ihmiseen kohdistaa kielteisen asenteen, niin molemmat voivat alkaa reagoida siihen jo alitajuisesti ja huomata esimerkiksi työpaikalla tietynlaisen ilmapiirin, kotioloissa yksistään haitallinen. Jos ajattelee kielteisesti, ajatukset heijastuvat ihmisen käytökseen, äänenpainoihin, sanavalintoihin ja ilmeisiin, tämä vaikuttaa jo traumaattisesti molempiin osapuoliin. Se joka ajattelee kielteisesti kerää itseensä kielteistä ajatusenergiaa ja se johon ajatukset kohdistetaan kerää ajatukset enemmän tai vähemmän alitajuisesti olemukseensa. Jo Rudolf Steiner lähes 100 vuotta sitten painotti, että ihmisen muodostamat ajatukset jäävät kuin peilin heijastamana ihmisen ympärille.

Ihminen näkee unikuvia noin 1 ½ tunnin välein hyvin pinnallisessa univaiheessa, jos silloin herää, niin muistaa unikuvat. Meditaatiossa pyritään vastaavaan ns. alfatilaan. Unikuvien muistamiseen voi vaikuttaa nukahtamisajankohtaa muuttamalla ja lisäksi voi yrittää ohjelmoida itsensä muistamaan niitä. Arkkityyppinen uni tarkoittaa symbolista unta, joka on yhteinen koko ihmiskunnalle. Myös värit ovat arkkityyppisiä kertoen jotakin täsmällistä, mitä likaisempi värivivahde, niin sitä kielteisempi. Myös tunne on unessa tärkeä informaatiolähde.

Esimerkkejä: raha haisee, mahdollisesti mitä enemmän tuhriintuu kakkaan sitä enemmän rahaa tulossa. Pieni määrää pissaa tarkoittaa kielteistä sekaantumista, olla pissassa kaulaansa myöten tarkoittaa vaikeuksia. Univihjeistä on tullut myös lauseet, tämä (asia) maistuu pahalle, tätä (asiaa) en nielaise. Helminauhan saaminen tietää antajan puolelta vaikeuksia. Kuolema ja viikatemies, kasvavan katkaisu. Kuusi symboloi miestä, koivu naista, oikea käsi viittaa miehenpuoleen ja vasen naisen, esim. unessa kävellä polkua ja nähdä miehen tai naisen puolella puun kaatuvan. Rapu eng. kielessä cancer viittaa syöpään. Musta kyy viittaa tietoon, unessa mustan kyyn purema antaa myönteisen viestin. Hevonen symboloi omia voimavaroja. Villi päälle käyvä sonni tarkoittaa hallitsematonta viettiä jne.

Lapsikin voi nähdä unisymboleja, symbolisia tapahtumia, joista ei ole voinut olla tietoinen. Tietyt uskonnolliset symbolit, värit, eläimet, kasvit, tunteet ovat olleet ikiammoisia unien viestinkertojia. Esimerkiksi univiestinä on selvä ero, jos unessa villi susi käy kimppuun tai vieressä on valkoinen kesy susi. Unisymbolit voivat olla myös aivan nykyaikaisia. Esimerkiksi juna kuvaa parisuhdetta kertoen, mitä pitäisi ottaa huomioon. Tietty kohtalokkaisuus on, kun juna saapuu määräasemalle. Jokainen ymmärtää, että tunteet alkavat kylmetä, kun juna kulkee vaivalloisesti lumessa ja jäässä.

Auto kuvaa elämäntaipaleella etenemistä. Auto voi kuvata virka-asemaa ja auton kunto, kuinka pärjätään. Jos työpaikalla on hankalia riitoja, niin auton pinnassa voi näkyä ruostetäpliä. Jos pystyy riidat selvittämään, niin maalipinnan alla näkyy kirkas metalli. Tie kuvaa, mitä odotettavissa on. Tien voi tukkia hitaasti ajava iso kuorma-auto, jossa voi olla lastina leikkuupuimuri. Tie voi olla mutkainen, siinä voi olla isoja kiviä tai kaadettuja puita. Joku voi yrittää ottaa moottorista virranjakajaa. Tilanteen korjaannuttua tie voi muuttua suoraksi ja hyväkuntoiseksi sekä ilma aurinkoiseksi, auto paremmaksi jne.

Synestesiaan liittyy kyky nähdä ääniä, musiikkia väreinä, joskus päinvastoin. Synestesiasta tulee myös sanontoja kuten punaisesta vaatteesta, "kirkuvan punainen". Vihreä kateudesta, pelosta harmaa, kiukusta punainen tulevat taas unikuvavihjeistä. Psykologi, unitutkija Pekka Suominen on kirjassaan "Unikuva, kielikuva, mielikuva" (Topword, 2003) suurehkojen seuranta-aineistojen pohjalla koonnut uniin liittyvää keskeistä perustietoa.

Talo kuvaa ihmistä, esimerkiksi Ultra-lehdessä 10/2000 oli Hely Alhaisen artikkeli asiasta. Havainnot perustuvat suuriin seuranta-aineistoihin. Seuraavassa on lainaus tästä kirjoituksesta:

"Unessa talon sisäinen kunto on suoraan verrannollinen näkijän terveydentilaan: ulkoseinät kertovat ihosta, sisäseinät henkisestä voinnista. Jos talon pohja pettää, näkijää kehotetaan vahvistamaan elämänsä perustaa. Ikkunoiden koko on suhteessa sosiaalisuuteen. Pieni-ikkunaisen talon omistaja laiminlyö kykyään, jos taas ikkunat ovat suuret, on näkijä ulospäin suuntautuva persoona. Portaat liittyvät sukupuolielämään ja niiden määrästä voi päätellä raskauksien määrän. Kantavat rakenteet viittaavat luustoon. Jos talon uuni on rikki, sydän ei ole kunnossa ja kylmä hella viestii henkisen lämmön puutteesta. Sydämen toiminnasta kertoo myös ovi. Keittiö on kytköksissä ruumiin yleiseen hyvinvointiin; onko keittiö siisti ja toimivan näköinen vai kenties ihan muuta? Jos kärsit migreenistä, unesi talon katon lappeesta tupruaa savua. Talon värille, joka on tärkeä yksityiskohta, löytyy viitteitä värien kategoriasta. Kellari ilmentää näkijän tapaa toteuttaa piilotajuisia motiivejaan. Se on pimeä ja sieltä noudetaan tavaroita. Odottamaton löytö on se, mikä on torjuttu tullakseen nyt esiin. Siisti kellari, jonne on varastoitu polttoainetta kuvastaa mielen järjestystä sekä elinvoimaa. Tulviva kellari kertoo alitajuisista yllykkeistä, joskus myös syvästä, kätketystä surusta. Tyhjät huoneet ovat yhtä kuin näkijän epävarmuus mahdollisuuksistaan. Kerrostalounia nähdään, kun ratkotaan työelämää koskevia asioita. Unen hissi vie eteenpäin uralla, mutta pysähtyessään se varoittaa työasioista".


Henkiolento? Riitta Wahlström

SILVA-menetelmä

Silva-menetelmä on maailmanlaajuisesti levinnyt käyttökelpoinen itsesuggestiomenetelmä. Pyritään tietoisesti ohjaamaan mieltä ja alitajuntaa. Silva keksi nerokkaan oivalluksen, että aivot ja keho sekä alitajunta ovat suorassa vuorovaikutuksessa keskenään. Erityisesti mielikuvat, mutta myös sanat ja ajatukset ovat ohjelmointeja, joita aivot tottelevat ja antavat keholle ja alitajunnalle vastaavia viestejä. Huomasi, että aivoilta puuttuu tietty kontrolli ja ne ottavat aina ajatukset ja mielikuvat mekaanisesti toimintaan. Sama toistuu myös unessa. Mielikuva unessa heijastuu aivoihin, mikä puolestaan lähettää viestin keholle, joka reagoi automaattisesti esim. painajaisuneen stressireaktiolla.

(Allekirjoittaneen huomautus, tässäkin tulee esiin, niin kuin kaikessa muussakin henkisessä sielunelämää käsittelevässä kirjallisuudessa, kuinka vahingollisia ovat pahat ajatukset ja jo vähättelevät sanatkin tietyllä tavalla suggestioita, joita sanotaan joskus leikin varjolla, esim. sinusta ei ole mihinkään, olet juoppo, kovapäinen, et opi koskaan, sinulle sattuu aina onnettomuuksia jne. Tiedetään, että stressi liittyy moneen sairauteen. Stressin ja immuunijärjestelmän välillä on yhteys. Saattaa olla arveluttavaa antaa itselleen vääriä suggestioita esim. kyllä varmastikin sairastun tai vastaavia sairauden kutsuja. Ajan mittaan tähän voi liittyä salakavalasti pelkokin. Tämän jälkeen terveysriski on tavalla tai toisella mukana.)

Silva-menetelmään kuuluu lisäksi silloin tällöin antaa itselle positiivia suggestioita sekä sairauksilta että negatiivisilta ajatuksilta suojaavia itsesuggestioita.

Kielteiset ajatukset ja tunteenilmaisut voivat muuttua mahdollisesti negatiivisiksi ohjelmoinneiksi, jotka puolestaan voivat johtaa onnettomuuksiin, epäonnistumisiin ja sairastumisiin. Päinvastainen ohjelmointi todennäköisesti lisää onnellisuutta, menestystä sekä vaikuttaa terveyteen edullisesti. Silva menetelmässä painotetaan erityisesti luovuuden, stressin ja unen sekä unettomuuden hallintaa. Itsesuggestiot pyritään antamaan ns. alfatilassa, mikä on lähinnä meditatiivinen tila. Tällöin sisäinen ohjelmointi on ilmeisesti moninkertainen teholtaan verrattuna normaaliin päivätietoisuuteen.

Meditatiiviseen (itsesuggestiotilaan) opetetaan numeroilla nopea pääsy. Numero 3 vastaa kehon rentoutumista, 2 vastaa mielen rentoutumista ja 1 perustilaa. Asia on sinänsä nerokas, kukaan ei stressattuna pysty toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Rentoutuneessa tilassa ihmisen kapasiteetti on aivan toisella tavalla käytössä, esimerkiksi onnettomuustilanteessa.


Luonnossa maisemavalokuvaan tulee odottamaton hahmovaikutelma. Kyseessä ei ole ihminen. Riitta Wahlström.

Carl G. Jungista

Kirjassaan Symbolit Piilotajunnan kieli Carl G.Jung tuo 80 000 henkilön aineiston pohjalla runsaasti uutta tietoa alitajunnasta, sisäisestä itsestä sekä symboleista.

Jung huomasi unien seuraavan tiettyä jäsennystä tai hahmoa, piilotajuinen mieli ilmaisee itsensä, omat ajatuksensa unessa symbolisesti. Juuri unien tuoman näytön perusteella on löydetty piilotajuinen psyyke, mikä tarkoittaa kahden persoonallisuuden läsnäoloa samassa yksilössä. Jungin mukaan se ei ole siis patologinen oire, vaan normaali tosiasia, joka voidaan havaita koska tahansa ja missä tahansa. Uni pyrkii kertomaan jotakin erityistä, jota piilotajunta yrittää ilmaista. Unisymboliin voi liittyä myös aivan erityinen lisäviesti, esimerkiksi miksi lukko avataan avaimella tai kepillä tai moukarilla. Unien tarkoitus on eheyttää ihmistä.

Jungin mukaan myös sanakarimyyttien tarkoitus on tarvittaessa vahvistaa minän osa-alueita. Vastaavasti naista ei ole tarkoitettu mieheksi, sadussa ”kaunotar ja hirviö” kuvataan naisellisen luonnon, korkeamman minän rakkaudellinen esiin pääseminen peloista ja toisenlaisesta (hirviö)luonnosta. Tätä kuvaa hirviön muuttuminen loistavaksi sulhaseksi.

Jung nimitti tätä sisäistä keskusta itseksi vastakohtana ihmisen tietoiselle minälle. Tämä keskus on ihmisen suuri opas, ystävä ja neuvonantaja. Jokaisella on oma erityinen henkinen tie kuljettavanaan. Tämä sisäinen itse voi tulla esiin vähäisesti tai suhteellisen täydellisesti riippuen onko ihminen halukas kuuntelemaan sisäisen itsen viestejä. Koko ihmisen sisäinen psyykkinen todellisuus on suuntautunut kohti sisäistä itseä (huomaa VT:ssa Viis. 2:23). Tämä on muotoa vailla oleva, ilmeten ihmisen kautta, mutta liittyy jollakin tavalla koko maailmaan, sisäiseen ja ulkoiseen, olemukseltaan läsnä oleva. "Ihmiset ovat olleet intuitiivisesti tietoisia kautta aikojen tällaisen keskuksen olemassaolosta. Kreikkalaiset sanoivat sitä ihmisen sisäiseksi Daimoniksi. Roomalaiset palvoivat sitä kullekin yksilölle synnynnäisenä henkenä". Sama ajatus on Kristuslapsen syntymisessä ihmisessä. Katolinen kirkko myöntää, että Jumala voi lähettää unia somnia a Deo Missa.

Jung kiinnittää huomiota, että me olemme siinä määrin tietoisuutemme vankeja, että olemme unohtaneet sen ikivanhan tosiasian, että Jumala puhuu etupäässä unien ja näkyjen kautta.

"Kun ihminen yrittää suoda itsen elävälle todellisuudelle jatkuvasti päivittäin huomiota, se on kuin yrittäisi elää yhtä aikaa kahdella tasolla tai kahdessa eri maailmassa. Silloin ihminen kiinnittää kuten ennenkin mielensä ulkoisiin velvollisuuksiin, mutta seuraa samalla valppaana niitä vihjeitä ja merkkejä, joita itse sekä unissa että ulkoisissa tapahtumissa antaa symboloidakseen tarkoituksiaan".

Ihmisen pitäisi pyrkiä tietoiseen yhteyteen, sopusointuun tämän sisäiseen itsen kanssa. Mitä paremman yhteyden tähän saa, niin sitä todellisemmaksi tämä tulee. Ihmisen taustalla on viisas rakkaudellinen johdatus. Ihminen haluaa kuitenkin usein, vapaan tahdon avulla maallisten houkutuksien vuoksi, syrjäyttää tämän sisäisen viisauden. Sisäisestä itsestään ihminen löytää kuitenkin tasapainon, onnen ja oman elämäntarkoituksensa. Jokaisella ihmisellä on oma erityinen henkinen tie kuljettavana.

Jungin mukaan tämä tietoinen yhteys oman psyykkisen ytimen kanssa alkaa usein persoonallisuuden haavoittumisella. Tämä on kutsu, vaikka sitä ei sellaiseksi tiedosteta. Ihminen kokee, että oma halu tai tahto on estetty ja tavallisesti tämä este projisoidaankin johonkin ulkopuoliseen, olosuhteisiin tai ihmiseen. Joskus alkukriisi tulee täydellisestä ikävystymisestä. Ihmisen pitäisi kääntyä suoraan ”pimeyttä” tai pelkoa kohti ja tällä tavalla selvittää, mitä sisäinen itse ihmiseltä haluaa, mikä on salainen tavoite. Tässä sisäisen itsen lähettämät unikuvasymbolit ovat keskeisiä, koska kysymys on uusista ratkaisuista, mihin vanhat ajatukset eivät sisällä vastausta tai ratkaisumallia. Joskus prosessi alkaa oivalluksista tarpeesta itsekasvatukseen. Jung korostaa, että monet sadut ja myytit kuvaavat tätä alkuprosessia, esimerkiksi sadut hirviöstä, jotka ryöstävät naiset, lapset, rikkaudet tai demonista, mikä estää laivaa menemästä eteenpäin.

Kuten tietoinen sisältö saattaa kadota piilotajuntaan, samoin sieltä voi nousta esiin uutta sisältöä, joka ei vielä koskaan ole ollut tietoista. Siitä seuraa oivallus, ettei piilotajunta ole pelkkä menneisyyden varasto vaan myös täynnä tulevien tilanteiden ja ajatusten ituja.

Henkisen tasapainon ja jopa fyysisen terveyden säilyttämiseksi piilotajunnan ja tietoisuuden on oltava sisäisesti yhteydessä toisiinsa ja siten liikuttava samansuuntaisia linjoja pitkin. Piilotajunta muodostaa vähintään puolet ihmisen olemuksesta. Yksilöllinen piilotajunta kommunikoi vain unennäkijän kanssa käyttäen symboleja, joilla on merkitystä vain hänelle ei muille. Eli sama symboli toiselle voi merkitä aivan toista kuin toiselle.

Jung kiinnitti huomiota, että ihminen ei koskaan havaitse mitään täydellisesti eikä ymmärrä mitään täydellisesti. Jokaisella meidän tietoisen mielen käsitteellä on omat psyykkiset assosiaatiot. Myös luvut ovat samalla mytologisia aineksia (pythagoraisille olivat pyhiä). Jung teki lisäksi oivalluksen, että aine ja henki on sama asia, toinen ulkopuolelta ja toinen sisäpuolelta katsottuna. Uskonnossa tämä on tiedostettu aikaisemmin. ”Nag Hammadin kätketty viisaus” kirjassa Tuomaan evankeliumissa” on myös tämä opetus (77): Jeesus sanoi: ”Minä olen valo, joka hallitsee kaikkea. Minä olen kaikki. Minusta kaikki on lähtenyt, ja minun luokseni kaikki on palannut. Halkaiskaa halko, ja minä olen siellä. Kohottakaa kivi, ja sieltäkin minut löydätte.”

(Huomaa tässä yhteydessä samaa tarkoittavat sanat, Minä olen, Kristus, Luoja, Sana. Esimerkiksi kun puhutaan gurusta, niin guru ei ole sama asia kuin se henkiolento tai se henkinen voima, mikä gurun kautta ilmenee.)

Jungin mukaan "Jossakin oman olemuksensa ytimessä ihminen tavallisesti tietää minne hänen pitäisi mennä ja mitä tehdä, mutta joskus klovni, jota me sanomme minäksi, käyttäytyy niin häiritsevällä tavalla, että sisäinen ääni ei saa itseään kuuluviin".

"Meidän tietoisuutemme vaikuttaa ennakkoluulot, erehdykset, fantasiat, lapsenomaiset toiveet ja nämä johtavat keinotekoiseen elämään, joka on kaukana terveistä vaistoista, luonnosta ja totuudesta. Unien yleisenä tehtävänä on palauttaa meidän psykologinen tasapainomme hienovaraisella tavalla".

Joskus kaukaisena aikana alkuperäinen mieli oli ihmisen koko persoonallisuus. Kun ihminen kehitti tietoisuutta hänen tietoinen mielensä menetti yhteytensä osaan alkuperäisestä mielestä. Tätä tietoinen mieli ei ole koskaan tuntenut. Juuri tähän alkuperäiseen mieleen liittyvät symbolit. Tämä selittää vastarinnan, jopa pelon lähestyä alkuperäistä mieltä.

Jotkut unien symboleista voivat olla peräsin kollektiivisesta piilotajunnasta — siitä psyykenosasta, joka säilyttää ja välittää ihmiskunnan yhteistä psykologista perintöä. Arkkityyppiset unisymbolit ovat yhteisiä kaikille ihmisiä. Myös värit ovat arkkityyppisiä kertoen jotakin tärkeätä asiaa tai vivahdetta. Jungin mukaan ihminen voi pitää uniaan spontaaneina ja irrallisina kiinnittämättä niihin mitään huomiota. Ne kuitenkin vaikuttavat kaikenaikaa psyykeen. Pitemmän aikavälin unikuvasarjassa voi tutkija löytää selvän idean, minkä tulkinta voisi aiheuttaa unien näkijälle myönteisen muutoksen koko elämään. Jotkut unikuvasymbolit liittyvät siirtymiseen lapsuudesta nuoruuteen, toiset liittyvät inhimilliseen kypsymiseen ja jotkut vanhuuden kokemiseen ja kuolemaan. Ihmisellä voi olla myös ikivanhoja symboliunia kollektiivisesta piilotajunnasta, joista ei ole voinut olla mitenkään tietoinen. Psyyke on enemmän kuin tietoisuus, enemmän kuin yksilö on voinut oppia maallisen elämän aikana. Uniin voi liittyä ennalta tietäminen ja tulevaisuuden selvänäkeminen.

Piilotajunnan "kritiikkissä" Jung käyttää termiä "varjon tunnistaminen", koska se usein ilmenee unessa personoituneessa muodossa. Varjo ilmentää minän tuntemattomia tai vähäntunnettuja ominaisuuksia, jotka voisivat olla yhtä hyvin tietoisia. Toiset unessa arvostelevat "varjon" vioista. Alkaa itsekasvatuksen aika. Varjo ei koostu pelkästään tekemättä jättämisistä, siihen myös liittyy negatiivisten asioiden kohtaaminen. Varjo on paljon alttiimpi kollektiivisille tartunnoille kuin tietoinen persoonallisuus. Varjo ilmenee samana sukupuolena.

Varjossa on tyypillisesti ne inhimilliset ”synnit” ja ominaisuudet, jotka kielletään itsessä, mutta nähdään toisessa. Toisessa ärsyttää erityisesti oman varjon piirteet. Varjolle on tyypillistä myös tahattomat, spontaanit ongelmatilanteiden luomiset, esimerkiksi lausumalla ilkeä huomautus, tehdä harmeja tuottava teko jne. Varjo voi olla myös vaistomainen vietti, mikä pitäisi hallita, toisaalta se on tässä mielessä myös voimavara. Ihmisen pitäisi päästä sovintoon, hyväntahtoiseen tasapainoon omien tuhoavien voimiensa kanssa (huomaa sanonta aseet taotaan auroiksi, kielteiset, tuhoavat energiat muutetaan rakkauden teoiksi). Minä ja varjo ovat erilliset, samantapaisesti kuten ajatus ja tunne ovat toisiinsa. Varjolla on hyviäkin, suojelevia, vaistomaisia piirteitä, esimerkiksi ettei heittäydy tulipaloon pelastustehtävässä varmaan kuolemaan. Ihminen ei yleensä tiedosta tätä ”pimeää” varjopuoltaan, mutta se voisi olla myös tiedostettu.

Alitajunnastaan mies löytää myös naisen ja nainen miehen ilmentämään toisen sukupuolen psykologisia tendenssejä luonnollisen tasapainon saamiseksi.

Piilotajunnan viestit ovat äärettömän tärkeitä unennäkijälle. Antaa neuvoja ja opastusta mitä ei mistään muualta voi saada. Tämä kehitysprosessi on kaikille yksilöllinen, jokaisella on oma polkunsa.

The Cross of Light of Maitreya in Slovenia

Jumalan tahto

Jumala on tahtova, tunteva ja tietävä olento, joka ilmenee kolminaisuutena, esimerkiksi Logosta tahtona kuvataan isänä, Logosta rakastavana tunteena kuvataan poikana, Logosta toimivana ajatuksena pyhänä henkenä. Vielä varhaiskristillisenä aikana vaikutti Egyptissä ja gnostitilaisuudessa kolminaisuus isä-äiti-poika. Tässä luova, viisas äitijumaluus vastaa pyhää henkeä toteuttamalla Luojan henkisiä lakeja. Kolminaisuusoppi on ikivanha uskonnollinen oppi, ollen olemassa eri puolilla maapalloa erilaisissa muodoissa jo kauan ennen kristinuskoa.

Uskonnolliselta näkökulmalta katsottuna alkuräjähdyksessä Jumalan energiasta, olemuksesta muodostui aineellinen maailmankaikkeus ja elämänilmiöt. Kaikki tapahtuu Jumalan tietoisen energiakentän, värähtelyn, valon sisällä. (Maallisen mielen on vaikeata ymmärtää, kuinka mahdollisesti sokeripalaa pienemmästä alkupisteestä on muodostunut miljardit tähtisumut, joissa kussakin on miljardeja aurinkokuntia.) Carl G. Jungin mukaan aine ja henki ovat sama asia, toinen ulko- ja toinen sisäpuolelta katsottuna. Jung toi myös kollektiivisen piilotajunnan käsitteen. Tässä kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Jumalan tahto ilmenee aineellisina ja henkisinä lainalaisuuksina.

Deepak Chopra tuo esiin näkemyksen ("Salaisuuksien kirja", Basam Books, 2009), että maailma heijastaa näkökulmasi sinulle takaisin. Tässä mielessä on tärkeätä arvostaa elämän hienosyisempää puolta karkeampien tasojen asemasta. Chopran mukaan kaikki mitä koen heijastaa itseäni, tälläkin tavalla ihminen on oman todellisuutensa luoja. Jokaisen kokemuksen takana on kokija. Tämä tietää, mitä tapahtuu. Tämä kokija on aina paikalla, riippumatta millainen kokemus on. Chopran mukaan elämäni tulee eteen sellaisena kuin on parasta ja kehittävää eli kaikki tapahtumat ovat peräisin omassa itsessäsi olevasta luovasta keskuksesta. Pitäisi laajentaa minätunnetta pienestä egosta kosmiseen egoon. Syvemmässä todellisuudessa ihminen tietää, kuka on ja mikä on oma elämäntarkoitus. Karmaan liittyy, että ihmisen eteen tulee kaikenlaisia tilanteita. Persoonallisuus on karman laatima malli, eli ongelmat seuraavat samastumisesta ego-malliin.

Pekka Ervast kirjassaan ”Kalevalan avain” (Kristosofinen kirjallisuusseura, 1992) kuvaa sivulla 65 tapahtumaa, missä sisäisessä maailmassa entisaikojen tietäjä, joogi ja henkinen mestari kohtaa saman olennon, joka Isänä ja Luojana sulkee syliinsä koko meidän aurinkokuntamme. Tämä mahtava persoonallisuus ei ole kuitenkaan Ervastin mukaan koko avaruuden ja olemassaolon alku ja juuri.

Jeesus korosti olevansa suorassa yhteydessä Taivaallisen Isän kanssa ja välittävänsä tätä informaatiota. Esimerkiksi Vuorisaarnassa Jeesus kuvaa yksityiskohtaisesti henkistä tietä ja kehottaa lähtemään tälle tielle. Tässä korostuu määrätietoinen pyrkimys kokemukselliseen yhteyteen Taivasten Valtakunnan kanssa. Tässä tapahtumaketjussa Kristuksen henkimaailma on ihmisen apuna, johtotähtenä etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.

(Joh 3:16) Jumala rakastaa koko maailmaa ja haluaa pelastaa kaikki. Jeesus puhui Hyvästä Paimenesta, joka pelastaa viimeisenkin eksyneen lampaan. Tässä on kuitenkin keskeistä ihmisen oma toive. Toisinaan persoonallinen minä kaikin mahdollisin keinoin, järkeilemällä, vähättelemällä, vetoamalla toisten mielipiteisiin, torjumalla ja kieltämällä yrittää estää todellisen itsensä, korkeamman minänsä auttavan käden. Vapaan tahdon mukaisesti ihminen voi kieltää, ”noitua” itseltään henkisen todellisuuden, oman henkisen olemuksensa.

Raamatussa Mooseksen yhteydessä ensimmäisen kerran mainitaan ”Minä Olen” –käsite jumaluuden ilmentymänä. Jeesus korosti, että ”Minä Olen” aina ihmisen kanssa ja ”Minä Olen” tie, totuus ja elämä. Sama asia tulee esiin lauseessa Taivasten Valtakunta on sisäisesti teissä.

Kysymyksessä on ihmisen taustalla oleva Luojan läsnäolo, joka pitäisi tiedostaa. Kysymyksessä ei ole pelkästään älyllinen tieto tai usko vaan kokemus, mikä pitäisi saada. Jokaisella on oma henkinen johdatus, oma erityinen henkinen tie kuljettavana. Toisen kokemus ei ole oma kokemus. Puhutaan taivaskokemuksesta, mystisestä Kristuskokemuksesta.

Henkissielullisesti tajunta ja ajatelumahdollisuus perustuvat Luojan läsnäoloon, Tämän energiavirtaukseen, huomion kiinnittämiseen ihmiseen. Ihmisellä on apuna sisäinen ääni, rakkauden ja totuuden lähde. Sisimmissään tiedetään onko asia totta vai ei. Neale Walschin kanavoinnin mukaan on mahdollista kokea aina tahtoessaan Luoja. Jumala elää myös ihmisessä, Luojan voi kokea sisällään tai ympärillään. Tietoista yhteyttä sanotaan taivaskokemukseksi. Avataara Amma kuvaa tapahtuu siten, että jos ihminen ajattelee Jumalaa, jolla on muoto, niin ihminen kohtaa ensimmäiseksi Jumaluuden muotona. Jos keskittyy Jumaluuteen, jolla ei ole muotoa, niin taivaskokemus on kuin sulautuminen tietoisena rakkauden, autuuden mereen, Luojan energiakenttään.

Carl G. Jung korosti, että ihmisessä on kaksi eri persoonallisuutta, mikä voidaan koska tahansa todistaa. Tämä suurempi Mieli jää vain piileväksi mahdollisuudeksi, mikäli siihen ei kiinnitä huomiota. Jung painotti, että ihmisen pitäisi saada yhteys tähän sisäiseen, tietoiseen, rakkaudelliseen ohjauskeskukseen kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiota. Ihmisen tulisi siis elää kahdessa tasossa tai maailmassa samanaikaisesti ja seurata niitä vihjeitä ja merkkejä, joita saa ulkoisissa tapahtumissa sekä symboleissa unissa.

Mestari Eckhart (1260-1328) kuvaa kirjassaan ”Sielun syvyys” hengellistä kristillisyyttä ja tähän liittyvää henkistä tietä, henkisiä kokemuksia, sielun rakennetta, Luojakokemusta. Eckhart painottaa, että meidän on tartuttava Jumalaan kaikissa asioissa ja totuttauduttava Jumalan läsnäoloon mielessämme, pyrkimyksissämme ja rakkaudessamme. Mitä enemmän minussa on minua, niin sitä vähemmän minussa on todellista omaani eli mitä vähemmän meissä on itseämme, niin sitä todellisemmaksi me tulemme Jumalassa. Oikeassa rukouksessa Eckhartin mukaan lausutaan toive: ”Herra anna minulle vain se mitä sinä tahdot.” Oikeassa rukouksessa sananmukaisesti käymme ulos omastamme ja astumme sisään Jumalaan.

Eckhart tuo kirjassaan esiin näkökulman, että mitä tahansa Jumala yllesi asettaa tai ei aseta, antaa tai ei anna, niin se kaikki on parasta sinulle, oli sitten kysymys vaikka sairaudesta, köyhyydestä, nälästä jne, eli Jumala johdattaa meitä kaikkia juuri jokaiselle parhaalla tavalla. Neale Walsch kanavoi saman asian siten, että mitä ihminen kohtaa on täydellistä, vaikka se ei olisikaan sellaista, mitä haluttaisiin.

Maailmalaajuisesti laajasti levinneissä ja suurta huomiota saaneissa kirjoissaan (I-III) ”Keskusteluja Jumalan kanssa” Neale Walsch kuvaa yhteydenpitoa, kommunikointia Luojansa kanssa, samalla tuoden esiin asiaan liittyviä henkisiä lakeja ja ihmisen luomia esteitä. Näissäkin kirjoissa erityisesti painotetaan, että Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä riippumatta siitä, onko ihminen tietoinen asiasta.

Walschin mukaan Tämä suurempi tietoisuus voi eriytyä pienestä itsestäsi ja puhua sinulle. Ihminen käy aina keskustelua Jumalan kanssa ja kun kääntyy sisimpänsä puoleen ja etsii puhtain sydämin ja syvästi haluten korkeinta totuuttansa, saa sen. Walsch korostaa, että ihminen tiedostaa Luojan läsnäolon selvemmin, kun hymyilee, rakastaa, laulaa tai kirjoittaa sydämensä halusta. Ihmisen tulisi etsiä elämäänsä hyviä hetkiä, esimerkiksi palvelemalla elämää, virittäytymällä luonnon ihmeisiin, lukemalla kehittävää kirjaa, kuuntelemalla kaunista musiikkia, rukouksella, meditaatiolla jne.

Vapaaseen tahtoon liittyy mahdollisuus myös toimia Jumalan tahdon, Jumalan kehotuksien eli rakkauden lakien vastaisesti. Jeesus muistutti, että mitä ihminen kylvää, niin sitä niittää. Ei saisi tehdä toiselle mitään sopimatonta. Neale Walsch korostaa kirjoissaan ihmisyyteen liittyvää vapaata tahtoa ja tällä tavalla mahdollisuutta kohdata oma luomisensa. Esimerkiksi ihmisellä on vaarana, ettei tiedosta omia valintojaan ajatuksissa, sanoissa ja teoissa ennen kuin on saanut kokea niiden seuraukset. Pekka Ervast tuo saman asian esille valkoisten ja mustien enkeleiden muodossa. Kummatkin ovat Jumalan palvelijoita toteuttaessaan ihmisen toiveita. Ihminen kohdattuaan pimeyden enkeleiden ”hedelmät” oppii valitsemaan rakkauden.

Ajatuksella, mielikuvalla ja siihen liittyvällä tunteella ihminen on välittömästi vastakkain vaikuttavien voimien välissä. Ajatus, mielikuva on lisäksi luova voima, joka pyrkii itsenäisesti toteutukseen. On erityisen tärkeätä olla tietoinen, mitä ajattelee.

Ihmisen maallinen mieli pystyy järkeilemään minkä tahansa asian omaksi edukseen kiinnittämällä huomiota johonkin pieneen yksityiskohtaan tai johonkin mielipiteeseen. Jumalan tahto on ollut historiassa usein kuin leimasin, millä ihmiset on pakotettu tekemään milloin mitäkin. Vielä meidän aikanammekin se on ollut suurvallan päämiehellä perusteluina aloittaa hyökkäyssota.

Kirkko poistamalla jälleensyntymisopin teki samalla ihmisille syntikäsityksen sekavaksi ja mielivaltaiseksi. Jos ihminen syntyisi maapallolle vain kerran, niin ihmiset olisivat aivan poikkeuksellisen eriarvoisessa asemassa iankaikkisen kadotuksen näkökulmasta.

Kirkollisessa ajattelussa korostetaan, että Raamatussa on sanottu Jumalan tahto. Tämän jälkeen kerrotaan, että kirkonopit perustuvat Raamattuun eli kirkko ilmentää Jumalan tahtoa. Jos vertaa Jeesuksen suoranaisia kehotuksia ja kirkonoppeja, niin monessa kohdin kirkon opit ovat aivan päinvastaisia.

HS:issa käsiteltiin 02.01.2010 Iranin oppositiotoimintaa ja suhtautumista siihen seuraavasti. ”Vanhoillisten piirien mielestä hengellinen johtaja vastaa teoistaan vain Jumalalle ja Khameneinin vastustaminen on verrattavissa Jumalan vastustamiseen.”



Kirkkotaulu Ponta Delgada. Kuvateksti. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, rakkausolennoksi. Eli ihmisen pitäisi elää ja kuvastaa elämällään tätä ihannettaan, rakkaudellista ihmisyyttä olemalla hyväntahtoinen ajatuksissaan, sanoissaan ja teoissaan, valintatilanteessa tuomalla esiin rakkaudellisen viisauden näkökulman. Jeesus kehotti Jumalan tahtona ensimmäiseksi etsimään ja kokemaan Taivasten Valtakunta, rakkaudellinen elävä Luojayhteys, oma henkinen olemassaolo. Jeesuksen keskeinen sanoma on, että Taivasten Valtakunta on sisäisesti teissä eli ihminen on kaikenaikaa taivaassa, Luojan läsnäolossa. Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole kuitenkaan omassa todellisuudessa.

Jeesuksen Hyvä Paimen löytää viimeisenkin eksyneen lampaansa. Samaa tarkoittaa satu Prinsessa Ruususesta, eli jossakin vaiheessa ihminen on valmis kuulemaan korkeamman minän kutsun ja herää maallisuuden noidutusta unesta, maallisuuteen takertuneista haluista, mielipiteistä ja mielikuvista, omasta pimeästä ajatuspilvestään.

Kun autamme toisia, niin samalla myös virittäydymme ja avaudumme rakkaudellisiin Luojan energioihin. Tapahtuma on päinvastainen, kun ajattelemme itseämme, halujamme tai murheitamme, tällöin ajatukset eristävät ihmistä elämän ykseydestä erillisyyteen.

Pitäisi olla nykyhetkessä läsnäolevana huomioiden hienovaraisia vivahteita, rakkaudellisia tunteita, yleviä ajatuksia, virikkeitä, mitä vastakaikua havaitsee itsessään. Henkinen kokemus on spontaaninen, odottamaton tapahtuma. Koko elämä on Luojan ihmettä ja läsnäoloa, ei saisi sulkeutua vanhojen ajatuksien oravanpyörään.

Avataara Amman mukaan olisi hyvä nähdä Jumala kaikessa, Hän tietää kaiken, asuu meissä ja tarkkailee liikkeitämme. Hänen voimansa ansiosta näemme, kuulemme sekä toimimme. Myös Hänen voimansa ansiota on, jos tunnemme Hänet. Amman mukaan Luojalle voi kertoa kaiken, mutta ei kannata mennä yksityiskohtiin, koska Hän tietää kaiken. Ilman Häntä olemme vain elottomia kehoja. Amman mukaan kaikki tekomme heijastuvat universaaliseen Mieleen ja palaavat takaisin samalla voimalla. Olisi olennaista olla epäitsekäs, siunata kaikkia ja rukoilla kaikkien puolesta.

Avataara Amman mukaan auttaessamme muita palvelemme itse asiassa Jumalaa. Kun ihminen kehittyy henkisesti saavutetaan ykseyden tila ja kaksinaisuus häviää, kaikki nähdään Jumalan ilmentymänä. Amman mukaan Jumala on sekä elollisessa että elottomassa maailmassa. Vaikeuksia kohdatessa olisi hyvä muistaa, että olemme Jumalan sylissä ja turvassa Hänen käsissään. (Amman mukaan toistuvissa vastoinkäymissä tapahtumat voivat liittyä edellisiin elämiin. On tärkeätä olla menettämättä rohkeuttaan.)

Neale Walsch painottaa kirjoissaan, että vastoinkäyminen voi antaa harppauksen henkisessä kehitystapahtumassa. Kaiken taustallla on rakkaudellinen viisaus, pyrkimys auttaa ihmistä henkisessä ymmärtämis-, tiedostamistapahtumassa. Walschin kanavoinnin mukaan kaikki on täydellistä, vaikka se ei olisikaan sellaista, mitä ihminen haluaa.

Enkeleistä

Lorna Byrne kuvaa kirjassaan "Portaat taivaaseen" (Otava, 2010) ihmisyyttä seuraavasti, Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen, tämä ei viittaa ruumiiseen vaan sieluun. Sielumme on pala Jumalaa, kipinä Hänen jumalallisuuttaan, Hänen valoaan. Tämän jumalallisen kipinän vuoksi kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia ja Hänen toiveensa on, että kaikki palaisivat Hänen luokseen taivaaseen. Byrnen mukaan enkeleillä ei ole vapaata tahtoa. Enkelit ovat auttamassa ihmisiä Jumalan tahdon (sielusuunnitelman) mukaisesti.

Ilmentyessään ihmiselle enkeli ottaa haluamansa muodon ja voi muuttaa ulkonäköänsä halutessaan viestittää erilaisia asioita. Periaatteessa korkea henkiolento tulee näkyväksi hidastaessaan värähtelyänsä tai nostaessaan ihmisen korkeaan tietoisuustilaan. Tällöin menetään usein hetkeksi maallinen tietoisuus eli ollaan samassa tilassa, mutta eri tietoisuustilassa. Tästä eräänä esimerkinä on uskonnollinen hurmostila. Rakkaudellinen tunne viestittää, että kysymyksessä on Kristuksen henkimaailman edustaja. Taiteilija tuo enkelihahmoon oman näkemyksensä.



Maallinen mieli arvostaa rahaa, kunniaa ja menestymistä, mutta henkissielullisesti keskeistä on hyväntahtoisuus, toisten ja yleensäkin elämän auttaminen sekä syvällisempi elämän ymmärtäminen. Meidän aikakautemme on aivan poikkeuksellisen maallistunut, materialismin pimittämä. Jopa tiedemaailmakin pyrkii katsomaan asioita vain materialistisella putkinäöllä. Monilla miljoonilla ihmisillä on hengellisiä kokemuksia, mutta näitä ei uskalleta tuoda esille materialistisen ilmapiirin eli yleisen mielipiteen nihkeyden vuoksi. Voi joutua sekä lääkäreiden että pappien kaltoinkohtelemaksi riippumatta, kuinka totuudellisia viestit ja kokemukset ovat.

Kirkon tutkimuskeskuksen kyselytutkimuksessa, joka julkaistiin Suomessa 2001, selvitettiin suomalaisten uskonnollisia kokemuksia. Kuusi prosenttia oli nähnyt enkeleitä ja myös kuusi prosenttia oli kokenut kehosta irtautumisen. Tämän perusteella mahdollisesti sadat tuhannet suomalaiset ovat nähneet enkeleitä. Raamattu kirjoittaa Kristuksen henkimaailman enkeleistä, henkisistä kokemuksista yksistään myönteisesti, jopa suosittelee neuvon kysymistä suoraan Kristuksen henkimaailmasta epäselvässä asiassa. 1200-luvulla Tuomas Akvinolainen suhtautui kirjoissaan enkeleihin hyvin myönteisesti elävöittäen kirkollista toimintaa, mutta Lutherin asenne enkeleihin ja henkisiin kokemuksiin oli ankea ja kielteinen.

Raamatustakin löytyy useita mainintoja, kuinka enkelit ovat auttamassa ihmisiä. Lorna Byrne kuvaa kirjassaan ”Enkeleitä hiuksissani” (Otava, 2009) omaa läheistä suhdettaan enkeleihin aivan varhaislapsuudesta asti. Enkelit auttavat ihmisiä rakkaudellissa, elämää auttavissa pyrkimyksissä järjestelemällä tilanteita, mahdollisuuksia, kiinnittämällä huomiota johonkin, ymmärryksenä ja oivalluksina, eli ovat kaikessa mukana auttamassa. Jokaisella on oma suojelusenkeli. Enkelit ilmestyvät ihmiselle sellaisessa muodossa, minkä ihminen voi ymmärtää. Olisi olennaista pyytää enkeleitä mukaan elämäänsä, nämä kunnioittavat ihmisen vapaata tahtoa. Toisinaan Byrnelle näytettiin sairaus tai kuoleman läheisyys, mitkä heijastuivat ihmisen valorakenteisiin. Joskus Byrnen luokse johdatettiin kuollut ihmishenki erityistarkoituksella, tällöin oli selvä ero tuliko ihmishenki taivaasta vai oliko maahan vielä sitoutunut. Kuvatessaan omaa kuolemanrajakokemustaan niin tässä Byrnellä oli haluttomuus palata henkimaailmasta takaisin aineelliseen kehoonsa.

Enkelit näyttäytyvät halutessaan, valokokemuksessa niissä näkyy kauniit, puhtaat värit. Tunne ja ilmapiiri on rakkaudellinen, ilon, rauhan ja tasapainon täyttämä. Enkelikokemuksessa aika ja paikka voivat häviätä hetkeksi ja ollaan toisessa tietoisuustilassa. Toisinaan Byrne näki tapahtumia ja kuvia kuin televisiossa tai videolla. Joskus enkeli tuli viereen keskustelemaan kuin toinen ihminen. Tietenkään tätä muut ihmiset eivät nähneet, mutta joskus joku saattoi kysyä kenenkä ihmisen kanssa oli kävelemässä. (Eli ihmisillä on torjuttua tai piilevää selvänäköisyyskykyä.) Byrnen kokemuksissa enkeleiden tiedonannot pitivät aina paikkansa.

Enkelit ovat totuudenlähteitä. Jeesus ja Paavali kehottivat ensimmäiseksi etsimään kokemuksellista taivasyhteyttä, hengellisiä kokemuksia, enkeliyhteyksiä. On ymmärrettävää, että kirkko vieroksuu Jeesuksen kehotuksia suoraan tiedonlähteeseen. Kirkolle on tärkeintä kirkonoppi. Esimerkiksi kuoleman jälkeen ei jäädä hautaan sidotuksi tai odottamaan kaikkien kuolleiden yhteisnousua yhteistuomiolle. (Jeesus lupasi ristillä pahantekijälle, että samana päivänä kohtaa tämän paratiisissa. Jeesuksen kirkastumistapahtumassa Mooses ja Elias ilmestyivät keskustelemaan Jeesuksen ja mukana olleiden opetuslapsien kanssa. Vanhassa testamentissa on kuvaus kuinka Samuelin henki nostatettiin keskustelemaan Saulin kanssa jne.) Oppi iankaikkisesta kadotuksesta voi syntyä vain häiriintyneessä mielessä (aionis tarkoittaa ajanjaksoa) jne.

Seuraavan enkelikokemuksen kertoi allekirjoittaneelle vastaanoton yhteydessä eräs helluntalainen. Hänellä oli ollut vuosikausia piinaava selkäkipu, johon hoitoyritykst eivät olleet auttaneet. Eräänä yönä hän heräsi kirkkaan valo-olennon länäoloon, joka oli noin kahden metrin päässä. Hetken kuluttua enkeliolennosta tuli kirkas valonsäde kehon läpi. Tämän jälkeen selkä on ollut vuosia oireeton.


Kuvateksti. Ajatellessaan ihminen on omassa ajatuspilvessään. Meditaatiossakin henkinen kokemus estyy, kun alkaa ajatella. Luonnossa kävelessä ja yleensäkin elämässä liialliset ajatukset ja puhuminen voivat estää elämän ihmeiden huomaamista ja kokemista, hetkessä läsnäolemista. Ei ole olemassa kuin nykyhetki. Järkeilemällä ihminen voi eristää tai noitua itseään vieraantumaan henkisestä todellisuudesta, esimerkiksi pitämällä henkisiä kokemuksia ja Luojayhteyttä mahdottomana. On vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksiensa vastaisia asioita. UT:ssa Hyvä Paimen pelastaa lopulta viimeisenkin eksyneen lampaan. Olisi hyvä kuitenkin ymmärtää mielen toimintatapoja. Mieli on minän työkalu (kuin auto ajajalla), jossa kaikenaikaa virtaa ajatuksia. Ajatuksia tulee ja menee, mutta mihinkä kiinnitetään huomiota muuttuu omaksi todellisuudeksi. Omat ajatukset pyrkivät pakottamaan minää toteuttamaan omia ajatuksiaan. Jos kiinnittää ajatukseen tai havaintoon huomiota, niin mieli tietokonemaisesti palauttaa vanhoja ajatusyhteyksiä. Mieli pyrkii takertumaan yllykkeisiin, ärsykkeisiin, vertaa kaikkea keskenään ja johdattamaan tajuntaa vanhoihin ajatuksiin sekä tulevaisuuden kuvitelmiin, näin pois tietoisesta nykyhytkestä.

Elämä sekä Luojan läsnäolo on koettavissa vain nykyhetkessä. Kun keskitytään johonkin, niin samalla vapaudutaan hetkeksi ajatuksien oravanpyörästä. Ihmisen itsensä pitäisi tehdä rako Luojan valolle Rakkaudellinen rukous, meditaatio, mielen kiinnittäminen kauniisiin, kohottaviin asioihin, hetkessä läsnäoleminen, hyväntahtoisuus, valmius ottaa Luoja mukaan elämäänsä ovat avaimia tässä tiedostamistapahtumassa. Hetkessä elämiseen ja havainnoimiseen ei saisi laittaa ennakkoehtoja. Esimerkiksi jonossa odotellessa voi tulla kärsimättömäksi, kun oma tahto tai toiminta estyy. Tällöin olisi hyvä luoda hyväntahtoisia, siunauksellisia ajatuksia, tehdä hetken rukous jne.

Henkissielullisesti ihminen syntyy tiettyyn aikaan ja paikkaan, tiettyihin olosuhteisiin. Jokaisella on oma elämänsuunnitelma. Enkelit auttavat ihmistä monella tavalla tämänkin toteuttamiseksi. Olisi olennaista olla itsensä kanssa tasapainossa, kuunnella oman sydämensä ääntä, omia tunteitaan, oivalluksiaan. Unissakin kerrotaan symbolisesti, missä mennään ja mitä pitäisi ottaa huomioon. Jos etääntyy elämänsuunnitelmastaan, syvemmästä elämäntarkoituksestaan, niin tämä voidaan kokea levottomuutena ja ahdistuneisuutena. Tällöin pitäisi herätä maallisuuden unesta ja pyrkiä ilmentämään itseään eikä muiden mielipiteitä ja odotuksia.

Persoonallinen minä näkee kaiken erillisenä, korkeampi minä (On kuvaannollisesti kuin Luojan muuntaja tehden Luojan korkeat värähtelyt ihmiselle tiedostettaviksi.) näkee kaiken ykseytenä ja pyrkii laajentamaan ihmiskuvaa, minätunnetta kaikki huomioonottavaksi. Henkissielullisesti tajunta, elämä perustuvat Luojansa huomionkohteena olemiseen. Nukahtaessa tämä huomio siirtyy hetkeksi pois, eli tapahtumana nukahtaminen ja kuolema ovat lähellä toisiaan. Kuolemassa tämä huomio siirtyy pysyvästi pois kehosta. Maallinen minätajunta muodostetaan vanhoista kokemuksista, vanhoista ajatuksista vertailemalla kaikkea keskenään erillisyyden näkökulmasta. Mitä enemmän takertuu maallisiin ajatuksiin, niin sitä vaikeampi on kokea Luojayhteys. näkee kaiken ykseytenä ja pyrkii laajentamaan ihmiskuvaa, minätunnetta kaikki huomioonottavaksi. Henkissielullisesti tajunta, elämä perustuvat Luojansa huomionkohteena olemiseen. Nukahtaessa tämä huomio siirtyy hetkeksi pois, eli tapahtumana nukahtaminen ja kuolema ovat lähellä toisiaan. Kuolemassa tämä huomio siirtyy pysyvästi pois kehosta. Maallinen minätajunta muodostetaan vanhoista kokemuksista, vanhoista ajatuksista vertailemalla kaikkea keskenään erillisyyden näkökulmasta. Mitä enemmän takertuu maallisiin ajatuksiin, niin sitä vaikeampi on kokea Luojayhteys.

Uuno Mononen kirjassaan "Henkimaailman rajamailla" (Weilin+Göös, 1969) kirjoittaa henkilökohtaisesta kokemuksestaan seuraavasti: "Yritin hypätä kulkevaan vaunuun(raitiotie), mutta en yltänytkään vaunun pielessä olevaan kahvaan, vaan putosin vaakasuoraan asentoon takavaunun pyörien eteen. Sen verran ehdin ajatella ilmalennon aikana, että nyt tuli loppuni! Samassa kuitenkin tunsin, miten voimakkaat kädet tarttuivat kainaloihini ja nostivat minut kevyesti takasillalle ja hyvin kaunis ääni sanoi: mitäs sinne menet! Samalla näin kaksi hopeanväristä kättä."

Muutaman sekunnin kestävä henkinen kokemus antaa usein koko elämän kestävän kantavan voiman, henkisen näkökulman. Yksi muoto henkisiä kokemuksia on ihmepalastuminen. Näitä tapahtuu tapaturmissa ja yleensäkin onnettomuustilanteissa yllättävän useasti. Kaksi esimerkkiä ihmepalastumisista Nina Ramstadiuksen kirjoittamasta kirjasta "Enkeli lensi ohi. Suomalaisten enkelikokemuksia", kirjassa kuvataan mm. erään kertojan kauhukokemus ja siitä pelastuminen. Tämä oli töissä hiililaivan ruumassa ja eräänä päivänä tuhansia kiloja painava kauha oli tulossa suoraan päälle. "Mitään pakopaikkaa ei ollut. Niinpä hän hädissään huusi: "Jeesus auta!" Silmänräpäyksessä hänet kiskaistiin ruumasta kannelle. Pelastajaa ei kuitenkaan näkynyt, sillä kukaan ihminen se ei ollut."

Toinen esimerkki samasta kirjasta: "Olin ajatuksissani astumassa korokkeelta ajotielle, kun tunsin yhtäkkiä päälläni olevan lyhyen, pusakkamaisen takin kiristyvän rintojeni kohdalle. Tunsin myös jonkun tarttuvan kiinni oikealla kädellään lapaluiden alapuolelta ja pysäyttävän minut. Vasta silloin huomasin auton, joka oli ollut minusta vain noin kahden metrin päässä. Ilman pelastajaani olisi kävellyt suoraan eteen. Käännyin lausukseni kiitoksen auttajalleni, mutta takanani ei ollut ketään. Hätkähdin hieman ja ajattelin: Olipa voimakas elämys."

Jung toi esiin kollektiivisen piilotajunnan käsitteen, missä kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Henkissielullisesti on yksi tajunta, Mieli, jossa kaikki ilmenee, eli Luoja on kaikkialla läsnäoleva rakkaudellinen, luova tietoisuus. Luoja ottaa halutessaan muodon, minkä ihminen ymmärtää. Tähän Luojakokemukseen liittyy Raamatun arvoituksellinen lause tulemisesta yllättävästi kuin varas yöllä. Jung painotti, että pitäisi elää kahdessa todellisuudessa samanaikaisesti ja seurata niitä vihjeitä, joita saa sisäiseltä rakkaudelliselta ohjauskeskuksestaan, sisäiseltä itseltään, Kristukselta. Mitä enemmän asiaan kiinnittää huomiota, niin sitä todellisemaksi tapahtuma tulee. Maallinen minä pyrkii keksimään ehtoja, mitkä ihmisen pitäisi täyttää. Jeesus jo 2000 vuotta sitten kehotti ensimmäiseksi etsimään ja kokemaan Luojayhteys, taivaskokemus. Tämän jälkeen korkeammassa ymmärryksessä ihmiselle on selkeätä, mikä on keskeistä.

Avataara Amma korostaa opetuksissaan, että Jumala on kaikkialla ja kaikkitietävä ollen myös tietoinen ihmisen toiveista. Jos on huolia, niin Amman mukaan ihminen voi purkaa taakkansa Hänen eteensä. Neale Walsch painottaa kanavoimissaan kirjoissa, että Jumalan kanssa voi puhua kuin hyvän ystävän kanssa. Walschin mukaan kommunikointiin vastaus voi tulla kuitenkin viiveellä ja odottamattomalla tavalla, vilpittömään pyyntöön saa vastauksen.

Minä havainnoi elämää mielensä välityksellä. Aistihavainnot muuttuvat ajatuksiksi, mielikuviksi, jotka vasta havainnoidaan. Sanotaan, että viha sumentaa mielen ja harkitakyvyn. Hypnoosikokeissa tulee hyvin esiin, kuinka hyväksytty mielikuva koetaan todellisuutena aistihavainnoistakin huolimatta. Kielteiset mielikuvat ja tunteet täyttävät helposti mielen, "värjäävät silmälasit", minkä läpi katsotaan elämää. Vihamielisyys, kostonhalu, katkeruus, itsekkäät halut, ennakkoehtoihin, opinkappaleisiin takertumiset vievät minätajunnan sumupilven sisälle, kuvaannollisesti Prinsessa Ruususen noiduttuun uneen. Tällöin elämä voi lipua ohi huomaamatta sen mahdollisuuksia. Elämä on täynnä kokemista, ihmeitä, virikkeitä, Luojan kosketuksia ja ihminen voi vaihtaa nämä omiin pimeisiin mielikuviin edes miettimättä tai huomaamatta koko asiaa.

Ihminen on kaikenaikaa taivaassa, enkeleiden, rakkauden, ilon, luovuuden valomaailmassa, rinnakkaistodellisuudessa. Omaa värähtelytasoansa, henkistä herkkyyttä pitäisi kohottaa, jotta tästä tulisi tietoiseksi. Tässä on keskeistä totuudellisuus, henkiset harjoitukset, hyväntahtoisuus, toisten epäitsekäs auttaminen, rakkauden ilmeneminen. Rakkaus on jumalallinen ominaisuus, tekijä mikä yhdistää ihmisen Luojaan. Mitä enemmän rakkaus voi ilmentyä, niin sitä lähemmäksi pääsee Luojaansa. Rakkauteen liittyy korkeat tietoisuutta kohottavat värähtelyt. Rakkaus on luova ja energisoiva voima sekä maallisessa että henkisessä mielessä. Olisi tärkeätä kehittää omaa rakkaudellisuutta elämän pienissä asioissa, esimerkiksi vastata toisen hymyyn, olla auttavainen, tarvittaessa avustaa toista, sanoa kaunis, rohkaiseva sana, ajatella hyväntahtoisia asioita jne.



Kuvateksti. Kirkkotaulu Pariisi. Enkelit ovat ihmistä lähellä ja apuna myös synkimpininä hetkinä. Jeesus korosti seuraavaa ennen kuolemaansa: "Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa."

VT:ssa Luoja pyysi tulevaisetkin kysymään Häneltä. Jeesus painotti samaa näkökulmaa eli henkiyhteyksiä Kristuksen henkimaailman kanssa myös tiedon saamiseksi tulevaisuuden tapahtumista. Eräänä esimerkkinä Raamatussa on 2000 v. vanhoja näkyjä "maailmanlopun" tapahtumista. Näky periaatteessa voi olla myös vaihtoehtoinen tapahtuma, symbolinen kuvaus, näky astraalimaailman tapahtumista jne. Jos kirkollisesti suhtaudutaan kielteisesti hengellisyyteen, henkiyhteyksiin Kristuksen henkimaailman kanssa, niin tämä on samalla Jeesuksen ja Luojan kehotuksien sekä oman olemassaolonsa kieltämistä.

Raamatun, Jeesuksen, Paavalin sanoman ydin on henkiyhteydet, pyrkimys elävään, todelliseen, kokemukselliseen yhteyteen Kristuksen henkimaailman kanssa eli henkinen kokeminen, hengellisyys. Jeesus kehotti jopa ensimmäiseksi hakeutumaan taivas-, Luojakokemukseen. Uskonto-opillisesti on mielenkiintoinen yksityiskohta, kun Jeesus yritti tuoda julkiseksi henkistä tietoa, hengellisyyden tärkeyttä silloiseen ulkokohtaiseen juutalaiseen uskontoon, niin samalla varmisti nopean kuolemantuomionsa pappien toiminnan häiritsemisestä ja kyseenalaistamisesta. Jeesusta voisi sanoa aikansa "kerettiläiseksi", "harhaoppiseksi", "gnostilaiseksi".

Henkisestä tiestä

Kaikki tapahtuu Luojan Mielessä, Luojan energiakentässä. Alice Bailey kanavoi kirjassaan "Tutkimus Valkoisesta Magiasta" mm. seuraavasti: "hän (oppilas) alkaa tajuta hengen merkityksen, joka on yksi elämä kaiken muodon takana, keskusenergia, joka on kaiken ilmenemisen aiheuttaja." Carl G Jung toi käsitteen kollektiivinen piilotajunta, missä kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Raamatussa sanotaan Sanasta(Logoksesta, Kristuksesta), että Hän on luonut kaiken. Toisessa yhteydessä kirjoitetaan Kristuksesta, että Hänessä me olemme, liikumme ja elämme.

Kirkollisessa toiminnassa Luojaan suhtaudutaan ulkokohtaisesti, älyllisenä tietona, sokeina opinkappaleina, vaikka Jeesus ja Paavali painottivat sisäistä puolta, henkisiä kokemuksia Kristuksen henkimaailman kanssa sekä ensimmäiseksi hakeutumaan tietoiseen, kokemukselliseen Luoja-, taivasyhteyteen.

Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole kuitenkaan omassa todellisuudessa. Ihminen on taivaassakin, sitä tiedostamatta. Henkissielullisesti ihminen on kaikenaikaa Luojan energiavirrassa, huomionkohteena. Ilman Luojan läsnäoloa ei olisi tajuntaa, ajattelua. Henkisesti nukahtaminen tarkoittaa Tämän huomionkohteena olemisen poissiirtymistä hetkeksi. Kuolemassa tämä tapahtuu pysyvästi.

Ihminen on Luojan ilmentymä, ollen Häneen kaikenaikaa yhteydessä hengittäen ja sykkien Tämän energiavirtauksesta yhdessä maailmankaikkeuden kanssa täyttyen samalla rakkaudella, elämän energialla, Luojan läsnäololla. Tätä tapahtumaa on käytetty myös ikivanhana meditaatiomuotona. Uskonnollisesti meditaatiossa ihminen on hetken Luojansa kanssa sulkemalla pois maallisen mielen ajatukset.

Esimerkiksi Neale Walsch viestittää kanavoituna tietona kirjassaan "Huomisen Jumala" (sivulla 55) seuraavasti: "että sinulla on tietoisuus - osa, sinua, joka on sinua suurempi ja joka voi erityä pienestä itsestäsi ja puhua sinulle - olet hyvän matkaa keksimässä totuutta olemassaolostasi ja ottamassa askelta valaistumiseen." Tässä yhteydessä suosittelee, että pitäisi varata päivittäin hetki astua sisäiseen maailmaan jättäen kaikki ajatukset ja mielikuvat ulkoisesta maailmasta. Pitäisi hengittää syvään ja keskittyä vain hengityksen ääneen. Hengityksen äänestä voi tehdä mantran, joka vie sisimpään. Pitäisi katsella kolmanteen silmään, joka on silmien yläpuolella keskellä otsaa. Ei saisi keksiä mitään, vaan odottaa, että siinä oleva avautuu omalle tietoisuudelle.

Ihmisen mieli pystyy virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Ihminen voi virittäytyä pienen pieneen yksityiskohtaan tai Luojan rakkaudelliseen läsnäoloon. Kaikki on läsnä samanaikaisesti suurena kokonaisuutena ja erillisinä pieninä yksityiskohtina. On keskeistä, mitä ajattelee, minätajunnan pitäisin kaikenaikaa ohjata mieltään, ajattelua Henkisesti olisi keskeistä olla päämäärätietoinen. Ajatuksia, mielikuvia tulee ja menee, ajatuksia syntyy spontaanisti. Ihmisen tajunta seuraa kaikenaikaa, mitä ajatuksia mielessä virtaa. Ajatukseen, mihinkä kiinnitetään huomiota, muuttuu ihmisen todellisuudeksi. Mieli etsii tietokonemaisesti yhtymäkohtia vanhoihin ajatuksiin, mielikuviin, kokemuksiin, tunteisiin. Vanhat tapahtumat voivat helposti vääristää nykyhetkeä niitä ajattelemalla. Ajatus on kuin energiayksikkö, joka voimistuu ajattelussa ja ajattelematta häipyy pois. Tunne voimistaa ajatusta.

Keskittyminen johonkin myönteiseen tekemiseen vapauttaa ihmisen hetkeksi vasemman aivopuoliskon ajatusvirrasta, esimerkiksi kuuntelemalla musiikkia, virittäytyminen taideteokseen, kävellessä huomion kiinnittäminen, keskittyminen johonkin, rauhoittava lukuhetki, hetken meditatio, rukous, mantran toistaminen jne. Nämä vapauttavat mielen meditatiivisesti vanhoista ajatuksista ja antavat elimistölle hetken myönteiseen, tarvittavaan itsesäätelyyn sekä kohottavat värähtelytasoa, ymmärrystä, henkistä tietoisuutta.

Syvällisesti koko elämän voi muuttaa meditaatiotapahtumaksi, uskonnollisesti Luojan läsnäoloksi. Henkisessä kehitystapahtumassa ihmisen värähtelytaajuus, herkkyys lisääntyy ja samalla tullaan tietoiseksi kehitystä haittaavista esteistä. Kielteiset tunnekokemukset ovat häiriöitä, jotka sananmukaisesti pitäisi pestä tai irrottaa pois. Ihminen pyrkii kaikenaikaa tasapainotilaan. Kielteiset ajatukset, mielikuvat, tunteet, "tunnehaavat" heijastuvat mielen kautta aivoihin ja sieltä kehoon häiritsevinä oireina. Pelkkä ajatteleminen ei riitä. Eli tarvitaan mielikuva - tunne ja samalla jokin kehollinen toiminta.

Kielteiset tunteet pitäisi sanamukaisest "huutaa" ulos, yleensä riittää sanominen, kirjoittaminen, joskus käden liikuttaminen kielteisen tunteen johdattamana. Jokapäiväiset tilanteet ovat erinomaisia keinoja vapautua tunnehaavoista, peloista, ärtymyksiltä. Esimerkiksi suihkussa, siivotessa, tiskatessa voi sananmukaisesti pestä tai varistaa harmitukset itsestään pois. Osa vapautuu harmituksistaan luonnossa kävelemällä, toinen musiikki-instumenttia soittamalla, piirros, maalaus voi olla myös kielteisten energioiden purkautuma jne. Negatiivisten erergioiden ilmentymänä taulu vaikuttaa katselijoihin kielteisesti.

Henkisessä kehitys- tai tiedostamistapahtumassa tullaan tietoiseksi kehosta riippumattomasta henkisestä minätajunnasta, henkisestä olemassaolosta, Luojayhteydestä. Maalliset tapahtumat liittyvät läheisesti omiin valintoihin, omaan henkiseen johdatukseen ja henkiseen tiedostamistapahtumaan. Elämä ja toiset ihmiset ovat kuin peili heijastaen omia ajatuksia, sanoja ja tekoja. Syyn ja seurauksen lain mukaan kohdataan tavalla tai toisella omat ajatukset, sanat ja teot. Elämässä on aina punainen lanka, joka ymmärretään usein vasta jälkikäteen.

Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että ihmiset, tapahtumat ja paikat ovat odottamassa ihmistä. Sattuma on vain näennäistä. Olisi olennaista olla hyväntahtoinen, avoin, rehellinen ja totuudellinen. Jos takertuu johonkin näkökulmaan, niin elämä lukuisine mahdollisuuksineen valuu helposti ohi. Pitäisi olla nykyhetkessä tarkkaavaisena ja tarttua Elämän, Luojan kädenojennuksiin, rakkaudelliseen ohjaukseen ja virikkeisiin. Jos ei kiinnitä huomiota elämän pieniin vihjeisiin, rakkaudellisiin tunteisiin, toisen hymyyn, elämän ihmeisiin, yleviin ajatuksiin, niin suuretkin asiat jäävät helposti huomaamatta.

Jokainen uskonnollinen ja esoteerinen kirja kuvaa kirjoittajan näkökulmalta ihmisen ja Luojan välistä suhdetta. Yksistään kristillisiä kirkkoja ja suuntauksia on noin 1500, jokainen näistä haluaa korostaa erilaisia yksityiskohtia, esimerkiksi jossakin suuntauksessa pyritään kieltämään ilonpito ja toisessa päinvastoin korostetaan sitä jne. Jokaisella ihmisellä on oma mielensä, omat ajatuksensa eli jokaisella on omat ”värilliset silmälasinsa”, joiden läpi katsotaan asioita ja maailmaa. Tämän vuoksi samakin asia nähdään ja käsitetään usein monella eri tavalla. Mitä pimeämpää on ja mitä likaisemman ”silmälasit” ovat, niin sitä enemmän harhakuvitelmia nähdään ja kuvitellaan. Vastaavasti kirkkailla ”silmälaseilla” kirkkaassa valossa kaikki näkyy selkeämmin.

Uskonto, kuten lähdevesikin, on alkulähteellä raikkainta, puhtainta ja kirkkainta. Mitä kauemmaksi mennään alkulähteestä, niin sitä enemmän alkuperäinen olemus muuttuu, sameutuu ja vääristyy.

Ihmisen ja Luojan välinen yhteys löytyy rakkaudessa, ei maallisen mielen luomista ehdoista, järkeilyistä ja oppirakennelmista. Jeesus kaikenaikaa painotti tietyllä tavalla elämistä ja kokemista. Ihminen tarvitsee pikkuriikkisen uskoa, toivoa, jotta lähtisi ”liikkeelle”. Jumalan säätämät henkiset lait ovat rakkauden lakeja. Ihminen on olemukseltaan rakkausolento. Valintatilanteissa, erityisesti ihmisyyttä koskevissa asioissa, olisi keskeistä ottaa mukaan rakkaudellisuus, rakkaudellinen viisaus, myötätuntoisuus, hyväntahtoisuus. On keskeistä pyrkiä olemaan totuudellinen, hyväntahtoinen ja tietoinen ajatuksistaan. Ajatus, mielikuva on luova voima, joka pyrkii toteutumaan. Omat ajatukset määrittävät mitä ajatellaan, sanotaan, tehdään, havaitaan, uskotaan, toivotaan, mihinkä hakeudutaan jne. Ihminen näkee maailman mielensä ”ajatussuodattimen” läpi eli näkee, mitä odottaa näkevänsä eli näkee mitä omat vanhat ajatukset hyväksyvät. Vapaan tahdon mukaisesti ihmisen omat ajatukset avaavat tai sulkevat yhteyden tietoiseen Luojayhteyteen, Taivasten Valtakuntaan.

Jeesus jo 2000 vuotta sitten painotti, että Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä ja kehotti ensimmäiseksi etsimään Taivasten Valtakuntaa. Jumalan Valtakunnan etsiminen on kokemuksellinen tapahtuma eikä opillinen tieto. Jeesus erityisesti korosti elämäntapoja, tietyllä tavalla elämistä. Avataara Amman mukaan jokaisen ihmisen on mahdollista elämänsä aikana valaistua eli saada taivaskokemus, tietoinen Luojayhteys.

Henkisen tien perusidea (meditaatio tai rukous, rakkaudellisuus, takertumattomuus, ajatuksien ja tunteiden hallinta sekä kohdistaminen) on ollut vuosituhansia kaikkialla hyvinkin samantapainen pyrkimyksessä taivaskokemukseen, Luojayhteyteen. Ihmisellä on vain tämä nykyhetki. Pitäisi pyrkiä olemaan nykyhetkessä tietoisena. Tällöin ihminen tulee paremmin ja paremmin tietoiseksi myös omista ajatuksistaan, omista ”ajatustilauksistaan”. Ihmisen ympärillä on kuvaannollisesti maallisuuteen sitovien ajatuksien ja mielikuvien tahraama lasi. Kun se puhdistuu, ihminen tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi ja samalla alkaa tiedostaa paremmin omaa sisäistä johdatustaan, Sieluyhteyttään.

Kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" Carl G. Jung korostaa, että sisäinen itse on säätelevä keskus. Sisäinen itse liittyy jollakin tavalla koko maailmaan sekä sisäiseen että ulkoiseen. Se on olemukseltaan läsnä oleva, muotoa vailla oleva, ilmeten ihmisen kautta. Henkisissä kirjoissa suoran yhteyden saamista sisäisen itseen (muita samaa tarkoittavia nimityksiä: Luoja, Itse, Kristus, monadi, Jumalan kipinä, Henki, Jumala) sanotaan taivasyhteydeksi, valaistumiseksi, idänuskonnoissa samadhiksi .

Jung jopa korosti samassa kirjassaan, että "jossakin oman olemuksen ytimessä ihminen tavallisesti tietää minne hänen pitäisi mennä ja mitä tehdä, mutta joskus klovni, jota me sanomme minäksi, käyttäytyy niin häiritsevällä tavalla, että sisäinen ääni ei saa itseään kuuluviin". Lisäksi Jung korosti kahden mielen, persoonallisuuden läsnäoloa samassa yksilössä. Tämä asia Jungin mukaan voidaan koska tahansa ja missä tahansa todentaa. Carl G. Jungin mukaan suuresta alkuperäisestä mielestä on muodostunut pieni inhimillinen mieli. (Tähän voi liittyä vaistomainen tuntemattomuuden pelko lähestyä henkisyyttä.)

Maailmankuulu henkinen kouluttaja Deepak Chopra suosittelee henkisen yhteyden saamiseksi puolen tunnin meditaatiota aamulla ja illalla. Korostaa tässä yhteydessä luonnossa olemista, luontoa. Chopran mukaan maallisen minän puhetta on "Mitä minä voin saada?" ja hengen sisäistä puhetta "Miten voin auttaa?" Painottaa, että jokainen teko synnyttää energiaa, joka palaa luoksemme kaltaisenaan. Kun tapaa jonkin ihmisen, niin pitäisi antaa tälle kukka, kohteliaisuus, rukous tai siunaus.

Kirjassaan ”Ikuinen Elämä” Deepak Chopra kirjoittaa seuraavan kuvauksen: ”Kun olet onnellinen, mene sisällesi ja tunne se, joka on onnellinen. Kun olet surullinen, mene sisällesi ja tunne surun kokija. He ovat yksi ja sama. On olemassa hiljainen, pieni piste, joka katselee kaikkea ja näkee kaiken. Ole tuon hiljaisuuden kanssa aina, kun voit. Huomaa se sen sijaan, että lipuisit sen ohi. Tuttuus on paras liittolaisesi. Minä olen on olemuksesi. Pelkässä olemisessa ei ole mitään vierasta.” ”Ensin hiljainen piste ei ole kummoinen kokemus, mutta se voi kasvaa silti rajatta. Kun kuolet eikä sinulla ole mitään, mistä pitää kiinni, minä olen täyttää koko maailmankaikkeuden. Viisaat ovat toistaneet tätä totuutta yhä uudestaan kaikkina aikoina. Et saa kuitenkaan hyväksyä toisten totuutta. Löydä minä olen sisältäsi, niin se laajenee täyttämään sinut. Kun se tapahtuu, olet turvassa. Olemuksesi on sama kuin sielusi.”

Samassa kirjassa Chopra kiinnittää huomiota tärkeään asiaan, vaikka puhutaan aineellisista, henkisistä sekä puhtaan tietoisuuden maailmoista, niin kuitenkin on vain yksi maailma, joka nähdään eri näkökulmista.

Ihmisen mieleen, tajuntaan sisältyy paitsi maallinen mieli niin myös korkeampi mieli, jota kautta sielu (korkeampi minä) yrittää ilmentää johdatustaan ja olemustaan, rakkautta, viisautta, iloa, intuitiota, epäitsekkyyttä, elämän ykseyden ymmärtämistä. Maallinen mieli, aivot sen ulkoisena ilmenemismuotona, sisältää vain vanhoja ajatuksia, menneisyyden kokemuksia. Maallisen ja korkeamman mielen pitäisi olla tasapainossa keskenään, puhutaan maskuliinisen ja feminiinisen puolen tasapainosta. Maallinen mieli ei voi hallita korkeampaa mieltä. Astraalitason tulisi olla kuin kirkas peilipinta tai tyyni lammen pinta. Sielun ei tarvitse ajatella, sillä on välitön tieto siitä mitä on eli intuitiossa ihminen tietää ilman, että hänen tarvitsee ajatella tai järkeillä.

Neale Walsch kanavoi, että ajatuksissa on vain vanhoja ideoita Jumalasta, mutta Jumalaa ei voi löytää aiemmista ideoista vaan kokemuksesta. Avataara Amma korostaa, että Luoja on muotoa vailla oleva eikä Luojaa varsinaisesti voi nähdä, mutta sen sijaan voi kokea. Henkisissä kirjoissa tuodaan esiin symboliikkaa, Monadi (Jumalan poika) katsoo sielun silmin ja sielu ihmisen silmin tai katson itseäni katselemassa itseäni.

Mielikuvillaan, kielteisyydellä, maallisuuteen takertumalla ihminen luo, usein huomaamattaan henkisiä esteitä. Astraalimaailma (tunnemaailma, mielikuvitusmaailma) sisältää erilaisia energiavirtauksia. Yksilön kannalta astraalimaailma on ongelmallinen, koska ajatukset ja tunteet rekisteröityvät siihen ja muuttavat sitä jatkuvasti. Pitäisi elää nykyhetkeä tietoisena, valvoen mitä ajattelee. Ajatukset, toiveet avaavat oven Luojan luokse tai sulkevat oven. Mielikuvaan, ajatukseen, väriin ja ääneen liittyy tunne, tällä tavalla ihminen voi virittäytyä myös tunnemaailman kielteisiin energioihin ja myös kerätä olemukseensa kielteistä energiaa. Tunne voimistaa ajatusta. Ajatus toistettuna voimistuu. Tietyllä tavalla myös ympäristö ja ilmapiiri magnetisoituu ja tarttuu, mitä herkempi on.

Alice Bailey on kuvannut kirjassaan ”Tutkimus Valkoisesta Magiasta” perusteellisesti sielun olemusta ja henkistä tietä korostaen, että olisi tärkeätä kiinnittää huomiota lähteekö impulssi, joka pyrkii saamaan tunneruumiin toimintaan sisälläni olevasta Jumalaisesta Elämästä vai tuleeko se jostain muodon aspektista. Bailey antaa tärkeän vihjeen: Saako impulssi tunneruumiini siten aktiiviseksi, että minuun yhteydessä olevat loukkaantuvat vai tulevatko he tämän kautta autetuiksi.

Sielun ohjaus ilmenee nimenomaisesti rakkauden tunteena, ylevyytenä, auttamishaluna, ymmärryksenä ja oivalluksena. Luojalle on kaikki mahdollista, mutta sanallisuudessa on yleensä kysymys oivalluksesta, ymmärryksestä, joka saa mielessä ymmärrettävän, sanallisen muodon.

Jos on tunne epämukavasta olosta, pelosta tai mielessä on persoonallisuuden, erillisyyden korostaminen, väittelyä, taivuttelua, pakottavia vaatimuksia, niin kysymyksessä on maallisen mielen johdatus (voimakkaiden, suggestionkaltaisten ajatuksien tuleminen tietoisuuteen) eikä sielun (rakkauden, ilon, viisauden) johdatus. Sielu kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa. Sielu kertoo valintatilanteessa sielun, rakkauden äänen. Tunne kertoo, kuinka onnistuttiin. (Ihmisyyteen liittyy lisäksi läheisesti maalaisjärki, esim. takauksen yhteydessä.)

Jung painotti, että ihmisen pitäisi saada yhteys tähän sisäiseen keskukseen kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiota. Ihmisen tulisi siis elää kahdessa tasossa tai maailmassa samanaikaisesti ja seurata niitä vihjeitä ja merkkejä, joita saa ulkoisissa tapahtumissa sekä symboleissa unissa. Jungin mukaan tämä yhteys sisäiseen itseen ei siis tarkoita subjektiivisten ajatusten pohtimista. Ihminen joutuu tavallisen ulkoisen elämän lisäksi jännittävään sisäiseen seikkailuun ja vapautuu kaikista epäilyistä sisäisen itsen suhteen ja kokee suuren onnen ja elämäntarkoituksen.

Rudolf Steiner korosti, että jokaisessa ihmisessä on piilevänä korkeampi ihminen. Tämän voi vain ihminen itse herättää aktiiviseksi. Jung painotti, että sisäinen itse voi tulla yksilön elämän aikana esiin vain vähäisesti pelkkänä synnynnäisenä mahdollisuutena tai suuresti riippuen onko maallinen minä halukas kuuntelemaan sisäisen itsen viestejä.

Neale Walsch kirjassaan "Uusi Ilmestyskirja" (WSOY, 2004) välitti tietona: "Teillä on sisäinen ohjausjärjestelmä, josta voitte käyttää mitä nimitystä tahansa – intuitio, aavistus, varmuus tai "tunne luissa ja ytimissä" – ettekä voi kieltää sen olemassaoloa. Se on suurempi tietoisuus. Se on varmuuden tunne. Ja mitä enemmän luotatte siihen, sitä paremmin tiedätte voivanne luottaa siihen."

Neale Walsch on seitsemässä suomenkielisessä kirjassaan noin 2000 sivulla käsitellyt Luojan ja ihmisen suhdetta korostaen, että Jumalaa ei voi erottaa elämästä ja vastaavasti elämää ei voi erottaa Jumalasta. Jumaluus on kätkössä sydämen, sielun ja mielen syvimmissä sopukoissa. Se löytyy sieltä ja se voidaan kokea aitona ja täydellisesti vain siellä, ei jonkun muun ihmisen, paikan tai olion kautta.

Alice A. Bailey kirjassaan "Tutkimus Valkoisesta Magiasta" kanavoi yksityiskohtaista tietoa henkisestä tiestä ja erityisesti kuinka luodaan läheinen yhteys ihmisen henkiseen puoleen, sieluun. Seuraavassa muutamia näkökulmia: "PITÄISI YMMÄRTÄÄ, ETTÄ NÄKYMÄTTÖMÄT MAAILMAT OVAT REALITEETTEJA JA AJATUKSELLA ON SUUNNATON VOIMA. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Energia seuraa ajatusta ja se värittyy ajatuksen laadusta".

Baileyn mukaan mieli rekisteröi ja tulkitsee sekä ilmiöiden että sielujen maailmaa. Sielu voidaan ymmärtää suurena välittävänä prinsiippinä. Sielun ominaisuudet ovat tieto, rakkaus ja uhrautuvaisuus. Tietoisuuden jatkuvuus. Sielu yrittää johdattaa ihmistä pimeydestä tietoon ja kokemisen valoon. Ensin Itse samaistaa itsensä muotoaspektiin niin, että kaksinaisuus häviää siihen illuusioon, että Itse onkin muoto. Sisällä oleva Itse alkaa tulla tietoiseksi sekä itsestään että muodosta, puhutaan korkeammasta ja alemmasta itsestä, puhumme itsestä ja sen verhoista. (Sisäinen) Itse havaitsee, että on muodon rajoittama henkinen olento. Tämän jälkeen tasapaino muuttuu, sielu alkaa saada hallitsevan aseman, tajunnan aspekti alkaa siirtyä korkeampaan suuntaan. Lopulta ei ole kuin sielu ja ykseyden korkeampi tila on saavutettu.

Erityistä painotusta Baileyn kanavoinnissa saa ajatuksien hallinta sekä hyväntahtoisuus ajatuksissa (puheen hallinta), hyväntahtoisuus tunnereaktioissa (rakkauden aspektin kanava), hyväntahtoisuus teoissa (tasapaino). Mietiskely on vaarallista, jos ei ole halua palvella, kuten väärien motiivien vallitessa, esimerkiksi persoonallisuuden kasvu ja henkisten kykyjen halu. Palvelu on tärkeä energiapurkautumiskeino, muutoin keskukset voivat ylistimuloitua.

Bailey korostaa, että on monia totuuden lähestymistapoja. Keskeistä on käytännössä hyväntahtoisuus, ettei ajatuksin, sanoin, teoin vahingoita mitään olentoa. Olisi ihanne, ettei persoonallinen itse haluaisi mitään itselleen. Tällä tavalla muotoon liittyvät voimat eivät pääse vaikuttamaan. Huomaa väärän ajatuksen vaaran ja oikean ajatuksen voiman. Se mikä on lähinnä meitä ja välittömästi edessämme, jätetään usein huomiotta. Ihminen on symbolisesti ripustettu kahden suuren voiman väliin. Jumalan tahto ja vastakohtana maallisen mielen itsekäs tahto. Toinen on oikean käden polku ja toinen vasemman käden polku. Ihmisen pitäisi tulla tietoiseksi näistä vastakohtapareista ja tarpeesta valita niiden välillä. Sisältään löytämänsä johdatuksen, valon avulla ihminen tulee tietoiseksi myös pimeästä puolesta. Häntä puoleensa vetävän hyvän avulla näkee sen pahan, mihin voisi helposti langeta. Määräysvalta pitäisi antaa sielulle kaikissa kolmessa maailmassa, astraali-, mentaali- ja fyysisessä, persoonallisessa maailmassa. Tietoisuuden lisääntyminen pitäisi olla jatkuvasti lisääntyvä käytännön kokemus. Teorioilla ei ole mitään merkitystä ennen kuin olemme muuttaneet ne käytännön kokemuksiksi.

Fyysinen ylirasittuminen voi aiheuttaa fyysisen ruumiin vastaanottokyvyttömyyden. Jokin murhe ja huoli saattaa panna astraaliruumiin värähtelemään rytmissä, jossa sisäisen tarkoituksen vastaanottaminen ei onnistu. Ennakkoluulo, arvosteleminen, jonkinlainen ylpeys voi tehdä mentaali(ajattelu)välineen käyttökelvottomaksi. On välttämätöntä valvoa, mitä ajattelee. Oikean ja väärän välillä on valinta epäitsekkään ja itsekkään välillä. Intuitio ei koske vähäpätöisiä henkilökohtaisia asioita, ei kunnianhimoa, ei itsekkyyttä. Päivittäisen meditaation tarkoitus on saada aivot ja mieli värähtelemään sopusoinnussa sielun kanssa. Jossakin vaiheessa ihminen näkee totuuden kaikessa ja pitäisi automaattisesti valita totuus ja oikea.

Avataara Amma suosittelee, että ihminen ajattelisi jatkuvasti Jumalaansa tai mestariansa ja tekisi kaikki Hänen kanssaan ja Hänelle ollen vain Luojan välikappale takertumatta mihinkään tulokseen. Äiti Amma lisäksi korostaa, että Luoja on sisä- ja ulkopuolella, kaikkitietävä ja kaikkivoipa, kaikkialla läsnä oleva. Jos ihminen lähestyy Luojaansa yhden askeleen, Tämä lähestyy ihmistä 100 askelta. Ihmisen pitäisi pyrkiä oppimaan tuntemaan Luojan läsnäolon, rakkauden, myötätunnon ja armon.

Neale Walsch kanavoi pitämään korkeinta ajatusta aina mielessään. Ihminen on luova olento ajatuksilla, sanoilla ja teoilla. Valintatilanteessa pitäisi miettiä, että tällainenko minä olen ja mitä rakkaus tekisi tässä tilanteessa. Luomuksistaan ihmisen pitäisi olla kiitollinen, siunata niitä. Jos ei nauti luomisestaan, pitäisi vaihtaa ajatus, sana ja teko.

Jeesus jo 2000 vuotta sitten korosti: " Tehkää toisille, mitä haluatte tehtävän itsellenne". Ihmisen pitäisi olla ajatuksissa, sanoissa ja teoissa hyväntahtoinen, eikä saisi tehdä mitään sopimatonta. Joskus ihmisyyteen, ihmisenä olemiseen pitäisi liittyä aktiivinen osallistuminen, sanojen sanominen, tekojen tekeminen. Passiivisuus, hiljaa oleminen, auttamatta jättäminen viestittävät tietyissä tilanteissa inhimillisyyden, ihmisyyden kieltämistä, jopa pahojen tekojen, pahuuden hyväksymistä. "Emmanuelin Kirjassa" painotetaan: "Kussakin elämäntilanteessa voitte nähdä oman savenvalajan jälkenne ja luomanne asian ulkoisessa todellisuudessa voitte havaita oman sisäisen itsenne peilikuvan". Toisessa kohdassa samassa kirjassa korostetaan, että ihmisen pitää nousta omassa olemuksessaan tietoisuuteen, joka vaalii lempeyttä ja oikeudenmukaisuutta.

Lisää henkisyyteen liityviä näkökohtia

Jos ihmisellä ei ole hituskaan uskoa johonkin asiaan, niin tämän vuoksi ei tehdä mitään. Jeesus korosti, että uskoa pitää olla edes sinapinsiemenen (pieni hitunen, josta kasvaa iso puu) verran, jotta ihminen lähtisi liikkeelle. Jaak. 2: 14 kirjoitetaan, että mitä hyötyä on uskosta, jos ei ole tekoja. "Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?" Keskittynyt Luojaan kohdistunut ajatus, toive, rukous voi olla koko elämän muuttavan tapahtuman alku.

Mozart ja Sielunyhteys

Heinrich Neuhaus kirjoittaa kirjansa ”Pianonsoiton Taide” (Kirjayhtymä, 1986, käännös Arja Gothoni) alussa, että lahjakkuuden ja neron eron salaisuus on siinä, kun nero vie ensimmäistä kertaa kätensä koskettimelle tai kuljettaa jousta kielillä, on musiikki herännyt neron aivoissa täyteen elämään. Tämä selittää, miksi Mozart osasi ”heti” soittaa pianoa ja viulua.

Samassa kirjassa tuodaan esiin (sivulla 59), että on olemassa Mozartin tuttavan apokryfinen kirje, jossa Mozart kuvaa säveltämistään: ”Mozart kertoo, kun hän ajatuksissaan säveltää sinfoniaa, hän toisinaan kiihtyy kiihtymistään ja joutuu lopulta sellaiseen tilaan, että hänestä tuntuu kuin hän kuulisi koko sinfonian alusta loppuu yhdellä kertaa, samanaikaisesti, silmänräpäyksessä! (Se on hänen edessään kuin omena kämmenellä.) Hän lisää vielä, että nämä minuutit ovat hänen elämänsä onnellisimpia ja että hän on valmis joka päivä kiittämään niistä Luojaa.”

Kalevalan avaimista

Pekka Ervast korostaa kirjassaan ”Kalevalan avain”, että (tietäjä iänikuinen) Väinämöinen on korkea henkiolento, kansallishaltija toteuttamassa Jumalan, taivaallisen hierarkian korkeita henkisiä arvoja ilmentyen väinämöisvoimina, inspiroiden ja tullen esiin inhimillisen Väinämöisen kautta.

Samantapainen idea on Kristuksen yhteydessä. Kristus on Jumala, Sana, Logos, joka on kaiken luonut. Hän, jossa me elämme, olemme ja liikumme. Puhutaan korkeasta henkisestä pyrkimyksestä, kristusprinsiipin ilmenemisestä. Tästä korkein maallinen esimerkki on Jeesus. Jeesus oli kuitenkin ihminen.

Henkisiä tapahtumia ja kirjoja voidaan tarkastella vain ulkokohtaisesti muodollisen sisällön ja ulkoasun perusteella tai myös henkisen, esoteerisen sisällön näkökulmalta. Materialismi arvostaa ulkoista muotoa, käsin kosketeltavaa ja konkreettista. Ihmiskuvakin on sydämetön, tunteiltaan jäätävänkylmä solukone. Tällä ihmiskuvalla ei ole kiinnostusta totuuteen, jos se ei sovi omaksi käyttövälineeksi. Erityispiirteenä on kiinnittää tarvittaessa huomiota pieneen yksityiskohtaan ja saada näin perusteet johtopäätöksille.

Esimerkiksi materialistinen psykiatri ottaa mielellään puheeksi Jeesuksen keskustelun paholaisen kanssa kiusausvuorella, mutta ei koskaan tuo esille, että tämä oli yli kuukauden syömättä ja juomatta erämaassa, koska se ei olisi lääketieteellisesti mahdollista. Helena Blavatsky piti kuitenkin tapahtumaa toisen ihmisen järjestämänä koulutustapahtumana, mihinkä maallisiin houkutuksiin tai ansoihin ei saisi astua. Materialismissa uskontokin latistetaan jonkinlaiseksi materialismin sivuhaaraksi, ihmisten pelkoon perustavaksi hallintamuodoksi, jossa korostetaan ulkoisia maallisia rituaaleita, muotoja ja hengettömiä, sisällöttömiä opinkappaleita. Yllättäen kristillisessä kirkossakin hengen kokemukset voidaan kokea häiritsevinä, asiaan kuulumattomina, jopa kirkon toimintaa vaarantavina tapahtumina eli aivan niin kuin materialistinenkin ajattelu odottaa.

Ihmisen tulisi hallita mieltään ja mitä siinä ajattelee. Voimakas ajatus pystyy valtaamaan, ”noitumaan” mielen ja tällä tavalla viemään ihmiseltä hallinnan omasta mielestään. Jokainen ajatus, hyväksytty mielipide, sana ja teko pitäisi olla harkittu. Hypnoosissa annetaan toiselle ihmiselle valta, avoin valtakirja omaan mieleen. Hypnoosia ei saisi koskaan suorittaa kevytmielisesti. Hypnoosissa ihminen voi elätyä täysin käskysanaan tai olla tietoinen tapahtumista, mutta ei pysty vastustamaan toisen voimakkaampaa tahtoa Esimerkiksi hypnoosikokeessa ihminen voidaan saada kuvittelemaan olevansa lintu siipineen muiden lintujen joukossa. Elämän salaisuus on pyrkiä ennakkoluulottomasti totuuteen, omassa kokemuksessa elämän tiedostamiseen. Jos on varma ennakkokäsitys jostakin, niin mieli ei ota asiasta vastaan muuta tietoa. Ihminen on kuin mielipiteen, uskomuksen ”hypnotisoima”.

Kalevalaakin voidaan tarkastella ulkoisesti runokirjana tai myös suuren henkisen viisauden sisältävänä tiedonlähteenä. Pyhien kirjojen salaisuudet, salainen viisaus on usein verhottu symboleihin. Tämä tulee esiin myös Kalevalassa. Ihmiskunnassa on ollut suuri määrä tietäjiä, viisaita henkisen tien näyttäjiä totuuteen, esimerkiksi Intian viisaat, Buddha, Jeesus ja monet muut, myös Kalevalan tietäjät. Suomen Teosofisen Seuran perustaja Pekka Ervast kirjassaan ”Kalevalan Avain” käsittelee Kalevalaa näkijän näkökulmalta paljastaen samalla henkiset, esoteeriset avaimet Kalevalaan kätkeytyneiden salaisuuksien tiedostamiseksi. Jo Helena Blavatsky korosti Kalevalan suurta arvoa. Henkisenä aarreaittana, salaisen tiedon paljastajana henkimaailman olemuksesta Kalevala menee paljon pitemmälle kuin Raamattu.

Lisää Kalevalasta


copyright http://www.jesusphotos.altervista.org



Copyright http://rosesfromheaven.com

Edellinen henkinen valokuva tuli yllätyksenä eräälle professorille. Jälkimmäisessä otettuun maisemakuvaan ilmestyi ylimääräisenä Marian hahmo. Rakkaus kohottaa tietoisuutta ja yhdistää rakkauden kohteeseen. Jumalalla ei ole sellaista muotoa, minkä ihminen voisi ymmärtää. Tämä voi aiheuttaa vaikeuksia rakkauden kohteena. Hindulaisuudessa Jumalan lukuisille ilmenemistavoille on annettu nimi ja muoto. Jokaisen on mahdollista valita konkreettisesti, mitä haluaa rakastaa. Jumala lähestyessään ihmistä ottaa halutessaan muodon, minkä ihminen voi kokea tai ymmärtää.

Neitsyt Mariaa palvotaan Jeesuksen äitinä, mutta Mariakäsitteeseen liitetään toisinaan Jumaläidin, Suuren Hengen olemus. Suoranaisia pyhiinvaelluskohteita ovat Marian ilmestykset Fatimassa(1917) sekä Lourdessa (1958). Varsinkin Lourde on yhdistetty parantumisihmeisiin. Henkisinä kokemuksina Marian ilmestyksiä on lukemattomia. Googlessa hakusanoilla Mary apparition tulee 1,4 milj. hakuvihjettä.

Elämä on täynnä mystiikka, ihmeitä ja suoranaista taikaa. Eräänä esimerkkinä Marian julkiset ilmestykset ja otetut valokuvat Zeitounissa(Kairo). Elämään pitäisi suhtautua avoimesti ja rakkaudellisesti nykyhetkessä läsnäolevana ja tarkkaavaisena myös ajatuksistaan. Nykyhetki on ihmisen todellisuus, hetki jolloin elämä havainnoidaan ja koetaan. Mieli pyrkii suuntautumaan pois nykyhetkestä haitalliseen vanhojen ajatuksien loputtomaan kehään tai oravanpyörään. Luoja on rakkauden, ilon ja elämäntarkoituksen lähde ollen aina ihmisen lähellä antamassa rohkaisevia virikkeitä lukuisilla tavoilla, mutta ihminen voi torjua nämä mahdollisuudet omilla kielteisillä ennakkoasenteillaan.

Ruumiistapoistumisilmiö

Ruumiistapoistumisilmiöstä käytetään englanninkielistä nimitystä "Out of Body Experience, OBE". Tämä tunnetaan myös astraaliprojektion ja bilokaation nimellä. Ilmiön aikana henkiruumis irtoaa fyysisestä ruumiista ja voi energiaruumiina siirtyä ajatuksen voimalla hetkessä pitkien matkojen päähän ja palata takaisin fyysiseen ruumiiseen. Vaikka ihminen vain kerran olisi irtaantunut fyysisestä ruumiistaan, pitää kokemustaan ainutlaatuisena ja unohtumattomana. Se muistetaan pienimpiä yksityiskohtia myöten vielä vuosikymmenien kuluttua. Kirjallisuudessa asiaa on pyritty lähestymään myös tieteellisestä näkökulmasta, esim. Waldo Viera http://www.iipc.org.

Vuosisadan alussa vaikutti Pekka Ervast, keskeinen teosofisen liikkeen vaikuttaja Suomessa. Hän kirjoitti useita kirjoja ja oli näkijä. Kirjoissa hän tuo esille sen, että pystyi halutessaan henkissielullisena olentona irtoamaan ruumiistaan. Hän kertoi, että pystyi liikkumaan toisessa, tälle fyysiselle silmälle näkymättömässä ruumiissa vapaasti ja itsetietoisesti, liikkumaan erilaisilla henkisillä tasoilla ja kommunikoimaan siellä.

Ihmiset, jotka ovat edes kerran kokeneet ruumiista irtoamisen, ovat vakuuttuneet, ettei kysymys ole hallusinaatiosta, unesta tai aivojen hapen puutteen aiheuttamasta tilasta, kuten skeptikot ovat väittäneet. Etenkin lapset saattavat poistua ruumiistaan aivan spontaanisti. Aikuisilla se voi tapahtua myös stressin yhteydessä, lääkeaineiden, kuten LSD:n vaikutuksesta, narkoosissa, kuumeessa tai itseaiheutettuna.

OBE-tutkijoista kuuluisimpia ovat Robert Monroe ja Sylvia Muldoon. Heidän mukaansa yksi kymmenestä on kokenut OBE-ilmiön. Ruumiista irtautumisen aikana ihmisen tietoisuus on erittäin vireä. Tällöin aistit toimivat tarkemmin kuin fyysiset aistit. Valon kokemus on taustavaloa eikä valossa kylpemistä niin kuin kuolemanrajakokemuksissa. Tavallista on ajatuksen avulla seinien läpi liikkuminen. Robert Monroe ja Robert Bruce ovat jopa tehneet kirjan, miten voi harjoitella ruumiista irtautumista.

Kehosta irtautuminen henkissielullisena olentona on melko tavallista, ilmeisesti kymmenet miljoonat ihmiset on sen kokeneet. Yleensä aina tämä tapahtuu sattumalta. Joillakin voi olla toistuvia kokemuksia, joillakin voi tapahtua tahdonalaisesti (huomaa 2 Kun. 6:12). Tietoisuuden yhtäjaksoisuus tarkoittaa kaiken aikaa tietoisena olemista, esimerkiksi nukkuessa katselee henkissielullisena olentona kehonsa nukkumista. Joillakin ihmisillä voi olla voimakkaita uskonnollisia kokemuksia, kuten Fulbright säätiön johtajalla Wayne S. Petersonilla, joka kirjassaan "Extraordinary Times. Extraordinary Beings" kuvaa tapaamistaan ja keskustelujaan silmästä silmään henkimaailmassa Maitreyan kanssa.

Kuolemanpelko menetetään viimeistään silloin, kun ihmiselle kehittyy tietoisuuden yhtäjaksoisuus, eli ihminen on tietoinen myös nukkuessaan, jolloin voi tarkkailla kehonsa nukkumista.

Ektoplasm

    

Rauni-Leena Luukanen-Kilde käsittelee kirjassaan "Kuolemaa ei ole" myös ruumiistairtautumista. Esimerkki kuvaa tapahtumaa joogaharjoituksen yhteydessä: "Oli kevyt, ihana olo. Leijailin salissa ja katselin alhaalla makaavia ihmisiä, myös omaa kuortani. Minä itse olin katossa ja halusin olla siellä. Jossain vaiheessa itsepintainen ääni vaati heräämään. Minun kuoreni vain makaksi, vaikka ihmiset rupesivat nousemaan ylös. En tiedä miten siihen palasin."

Voitto Viro kuvaa kirjassaan "Sielu on suunnaton ihme" tuttavansa ruumiistairtautumistapahtumaa. Kokemus tapahtui tämän istuessa ravintolassa: "Hän havaitsi seisovansa itsensä takana ja kun hän näki päänsä takaapäin, hänen mieleensä tuli: "Kas vain, minulla alkaa olla jo vähän klania."

Seuraavan kokemuksen kertoi eräs lääkäri: "Makasin hiljaa, mitään ajattelematta vuoteessa. Yhtäkkiä minulle tuli olo, että jotakin tapahtuu. Samalla irtauduin "höyhenenkevyesti" kehostani ja katselin aineellista kehoa muutaman metrin päästä. Koin itseni vapaaksi ja onnelliseksi. Samalla tiedostin, että aineellinen keho ei ajattele, vaan ajattelu ja tajunta seuraavat henkistä kehoani. Minulla ei ollut mitää halua palata aineelliseen kehooni. Pystyin liikkumaan ajatuksen voimalla seinänkin läpi. Jokin ulkopuolinen taho laittoi minut kuitenkin takaisin kehooni."

Kuolemanrajakokemus

Psykiatri Raymond Moody julkaisi ensimmäisen kuolemanrajakokemuksen käsittelevän kirjan nimellä "Life after life" v. 1975. Tämän jälkeen asiasta on tehty useita tutkimuksia ja kirjoja. Raymond Moody ensimmäisenä määritteli kuoleman rajakokemuksen eri vaiheet jotka hän jaotteli seuraavasti:

• Subjektiivinen kuoleman tunne. Henkilö kokee olevansa kuollut.
• Sanoinkuvaamaton rauhan ja mielihyvän tunne, täydellinen kivuttomuuden tila. 
• Ruumiista irtautumisen tunne. Henkilö tarkastelee ruumistaan ulkopuolisena, yleensä ylhäältäpäin. 
• Fyysisten esineiden ja tapahtumien havainnointi. Henkilö tarkkailee esim. elvytysyrityksiä ylhäältä käsin. Henkilö voi myös käydä muualla, esim. kotonaan. 
• Henkilö kokee olevansa ensin tyhjiössä tai pimeässä tilassa ja siirtyy sen jälkeen eteenpäin tunnelia pitkin.
• Katsaus elettyyn elämään. Elämä kulkee silmien edessä takautumina ja henkilö kokee uudestaan menneet tekonsa niin hyvät kuin pahatkin.
• Kirkkaan valon tai valohahmon ilmestyminen.
• Saapuminen yliaistilliseen maailmaan, kristallipalatsiin, ylimaallisen kauniiseen maisemaan. 
• Muiden henkilöiden, esim. valohahmojen, kuolleiden omaisten tai ystävien kohtaaminen. 
• Paluu elämään. Paluu voi tapahtua joko spontaanisti vapaaehtoisesti tai tahdosta riippumatta. 

Esimerkki: Suomen TV 4:ssä oli 09.12.2003 BBC:n tuottama ohjelma, jossa käsiteltiin perusteellisesti Pam Raynoldsin kuolemanrajakokemusta Barrowin neurologisella klinikalla Phoenexissa. Aivoleikkauksen vuoksi potilaan lämpötila laskettiin tunniksi 10-15 C asteeseen. Verenkierto, sydämen toiminta ja hengitys pysäytettiin. Aivotoimintaa ei ollut. Siitä huolimatta potilas pystyi kuvailemaan tapahtumia yksityiskohtaisesti leikkauksen ajalta. Ilmiö ei ole lääketieteellisesti selitettävissä ja viittaa aivotoiminnan ja tajunnan erillisyyteen.

Deepak Chopra on käsitellyt kirjassaan ”Ikuinen Elämä” (Otava, 2008) Mellen- Thomas Benedictin kuolemanrajakokemusta, mikä löytyy kokonaisuudessaan http://www.near-death.com/experiences/reincarnation04.html

Tässä kuolemanrajakokemuksessa Benedict katseli aluksi kehoansa vuoteella. Hän pystyi katsomaan talonsa yläpuolelle, ympärille ja alle. Samalla hän havaitsi kirkkaan valon, jonka kanssa alkoi kommunikoida. Tähän valoon tuli jatkuvasti erilaisia muotoja, milloin muistuttaen Jeesusta tai Buddhaa, toisinaan muuttuen monimutkaisiksi kuvioiksi, mandalaksi tai arkkityyppiseksi kuvaksi. Valo ilmoitti telepaattisesti Benedictille, että kuolevalle ihmiselle näytetään kuvia, jotka sopivat hänen uskomusjärjestelmäänsä. Seuraavaksi Benedict tuli tietoiseksi, että hän näki itse asiassa ihmissielun mandalan. Ihmisellä on korkeampi Minä, joka toimii ylisieluna ja tällä tavalla johtimena alkulähteeseen.

Seuraavaksi Benedict tuli Valon viestittämänä tietoiseksi, että jokainen ihmi