Esoteerinen Internet-kirja
AINEEN JA HENGEN RAJALLA
Markku Jyväkorpi
WWW.RAJATIETO.COM

Sisällysluettelo

Alkulause
Johdanto
Ihmisyydestä
Joogasta
Kirkkohistoriasta
Kristinuskon sisäisestä olemuksesta
Meditaatiosta
Helena Blavatsky (1831-1891) nykyisen teosofisen liikkeen perustaja
Tietoisuudesta
Jälleensyntymisestä
Henkisiä kuvia
Antroposofiasta
Ammasta
Sai Baba
Musiikista
Maasäteilystä
Ufoista
Viljapeltokuvioista (crop circle)
Veden muisti
Mieli
Kanavoinnista
Hengen kosketus
Irrallisia tapahtumia
Ajatusvoimasta
Parisuhteesta
Parapsykologiasta
Harha-aistimuksista
Praanasta
Henkiset, psyykkiset (eng.psychic) valokuvat
Psykologiasta
SILVA-menetelmä
Carl G. Jungista
Jumalan tahto
Henkisestä tiestä
Kalevalan avaimista
Ruumiistapoistumisilmiö
Kuolemanrajakokemus
Mother Meera
Jeesus Roomassa
Kristuksen toisesta tulemisesta
Benjamin Cremesta ja Maitreyasta
Totuudesta
Avainajatuksia
Uskonto ja omatunto
Paholaisesta
Gnostilaisuudesta
Henkisiä kokemuksia

Alkulause

Jokainen ihminen on omasta mielestään rehellinen, totuudellinen ja oikeassa oleva pitäen totena minkä uskoo olevan totta ja ajattelee sekä toimii omien uskomuksiensa mukaisesti. Poliittinen ja uskonnollinen fanaatikko sekä materialisti torjuu, kieltää ja tarvittaessa vääristelee kohtaamiaan, omasta mielestään vääriä ajatuksia tosiasioista välittämättä.

Otavan Ison tietosanakirjan mukaan materialisti palvoo aineellisuutta ja vastustaa henkisyyttä. Materialismi on tällä tavalla fanaattinen uskonto. Ihmisyyteen liittyy kuitenkin peruspyrkimys rehellisyyteen ja totuudellisuuteen, se ei kuitenkaan voi toteutua, jos on voimakkaita ennakkokäsityksiä, pakkomielteitä. Mielessä hyväksytyt ajatukset ovat kuin hypnoottisia suggestioita, jotka toteuttavat itseään tehden hyvin vaikeaksi tai mahdottomaksi havaita tai kokea omien ajatuksien vastaisia asioita. Mustien silmälasien läpi taivaskin näyttää mustalta.

Uskonto kuvaa ihmisen Luojasuhdetta. Ihminen on perusolemukseltaan uskonnollinen olento, aina jokin asia on keskeinen ja tärkeä. Materialismissa etsitään peloilta turvaa aineellisista asioista. Materialismissa ihmisen ainoa päämäärä on kerätä rahaa, omaisuutta ja mahdollisesti lisänä kunniaa sekä valtaa. Kukaan ihminen ei tiedä elääkö seuraavana päivänä. Raha ja omaisuus ei tuo onnellisuutta, vaikka niitä on kuinka paljon tahansa yli käyttötarpeen. Länsimaissa katsotaan keskimäärin noin yhdeksän vuotta televisiota. Tiedotusvälineet, tulemalla suoraan koteihin, ”aivopesevät” ihmisiä näiden huomaamatta täyttämään mielensä materialistisilla pyrkimyksillä, arvoilla.

Maallisessa elämässä kaikella on vastaparinsa. Ihmistä voi tarkastella pelkästään aineellisena, materialistisena olentona eli solujen aineenvaihduntailmiönä.. Tällöin eläimellisyys ja ahneus voidaan nähdä ihmiseen kuuluvana, luonnollisena piirteenä, jonkinlaisena soluilmiönä. Ääriesimerkkinä materialismin tyyppiedustaja voi olla aggressiivinen, häikäilemätön, yksinomaan omaa etua ajava, itsekäs, toisista välittämätön, pelkästään erillisyyttä ja omaa persoonallisuutta korostava. Toisten ihmisten ja luonnon merkitys olisi olemassa vain oman hyödyn näkökulmalta. Vastaparina on henkinen ihminen, joka on epäitsekäs, auttavainen, myötätuntoinen, rakkaudellinen, uhrautuva, katsoo kokonaisuutta, näkee ihmiskunnan, elämän ja luonnon ykseytenä, pyrkii henkisyyteen, tiedostaa olevansa osana suurta Henkeä. Maallinen keho on henkisen ihmisen tilapäinen ”asumus”.

Hyvä ja paha, oikea ja väärä ovat suhteellisia, ei ole mittayksikköä. Ihmiselämään liittyy tietty itsekkyys, jos ihminen ei pidä huolta itsestään, niin ei voi auttaa muitakaan. (Esimerkiksi kehitysmaassa suuri määrä autettavia saattaa kuolla auttajien ympärillä nälkään, mutta jos työntekijät antaisivat ruokansa pois, niin tilanne tulisi olennaisesti vieläkin huonommaksi.) Pitäisi kulkea kultaista keskitietä ja tuoda elämään inhimillisyyden, ihmisyyden, rakkaudellisen viisauden. Ihminen on aina valintatilanteessa vastakkaisten voimien välissä. Valintatilanteessa sydämessä tiedetään, kuinka ihmisyyden, inhimillisyyden kannalta onnistutaan. Ihmisyyden näkökulmalta pienen itsen pitäisi auttaa suurta Itseä, elämää kokonaisuuden näkökulmasta. Kun mieleen tulee epäitsekäs rakkaudellinen yllyke, niin siihen pitäisi suhtautua oman Sielun viestinä.

Materialisti ei voi hyväksyä henkisiä valokuvia, koska pelkästään yksi ainoa henkinen valokuva aiheuttaisi materialismiin perustuvan rakennelman sortumisen. Erikoisuutena mainittakoon, että henkisiä valokuvia on kymmeniä ehkä satoja tuhansia, myös tieteellisissä koeolosuhteissa otettuja, kuten Institut Metapsychique International:ssa Pariisissa sekä Englannissa vaikuttavan International Survivalist Society:n puitteissa. Henkiset valokuvat ovat todellisuutta, mutta syntymekanismia ei tiedetä. Olemassaolollaan nämä pystyvät kuitenkin todistamaan materialismin vääjäämättömästi harhaopiksi. Aito henkinen valokuva tuo elämään valoa ja toivoa sekä on virike lähteä henkiselle tielle.

Johdanto

Jokaisen ihmisen tietoinen tai tiedostamaton pyrkimys on tuntea itsensä ja olla itsensä kanssa tasapainossa. Minä tiedostaa mielen avulla. Ihminen todellisuus on oman mielen, tajunnan havainnot, kokemukset ja ajatukset. Ihminen ei ole tietoinen mielensä ulkopuolella olevasta muusta todellisuudesta. Ajatuksillaan ihminen voi avata itselleen uusia näkökulmia elämän tiedostamiseen. Ajatus pyrkii toteuttamaan itseään. Ajatukset määrittävät, mihin ihminen kiinnittää huomiota, mitä havaitsee ja mihin kokemuksiin hakeutuu. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Maallinen mieli pitää hallita, olla tietoinen ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan (aivan kuin autoa ajettaessa).

Mieli on kuin auto tai tietokone, siinä itsessään ei ole päämäärää. Minän pitää hallita ja ohjelmoida mieli, esimerkiksi etsitäänkö Luojayhteyttä vai palvotaanko materialismia. On tärkeätä olla tietoinen ajatuksistaan, mitä ajatuksia mielessä luodaan. Ajatus on kuin tietokoneen ohjelmointi toteuttaen määrättyä käskysanaa. Antroposofi Rudolf Steiner käytti vertausta, että ajateltu ajatus vastaa symbolisesti ammuttua luotia. Hypnoosikokeissa on voitu osoittaa, kuinka keskittynyt ajatus pystyy valtaaman ja pakottamaan mielen tarkoitukseensa, esimerkiksi hypnotisoitu voidaan sulkea teräshäkiin tai kiinnittää kiveen. Kummastakaan ei pääse pois, vaikka kuinka yrittäisi. Tällöin ihminen näkee ja tuntee jopa teräksen kovuuden.

Hypnoosikokeissa tulee hyvin esiin ajatukseen, mielikuvaan kätkeytyvä valtava voima. Ihminen havaitsee, kokee, tuntee totena oman ajatuksensa, mielikuvansa, vaikka samanaikaisesti katselee aistitodellisuutta. Esimerkiksi hypnotisoitu voi kokea hyvin todellisena mielikuvansa mukaisia pelottavia tilanteita, kuten olla haudattuna elävänä, hukkumassa veteen, olla villieläimen uhrina tai alkaa tuntea voimakasta kutinaa kuin muurahaiset kävelisivät iholla, sietämätöntä kipua tai olla pakko tehdä erilaisia asioita jne.

Ihminen pystyy luomaan omilla ajatuksillaan lähes huomaamattaan itselleen oman ”ajatusvankilansa”. Omat ajatukset määrittävät mitä ihminen ajattelee, sanoo, tekee, havaitsee, mihin hakeutuu jne. Omat ajatukset ovat kuin suodatin, joka hyväksyy tai hylkää uudet ajatukset ja havainnot riippuen sopivatko ne vanhoihin ajatuksiin.

Korkeampi mieli, sisäinen itse pitää ottaa huomioon, kutsua (aivan kuin autoa ajettaessa, minne mennään, mikä on päämäärä). Tähän henkissielulliseen puoleen liittyy ihmisen jatkuva sisäinen johdatus ja läheisesti ihmisyyteen liittyvät arvokkaat asiat, kuten myötätunto, inhimillisyys, rakkaus, ilo ja syvällisempi elämänymmärrys. Maallinen minä pyrkii näkemään asiat yksilön, persoonan ja aineellisuuden näkökulmasta, mutta korkeampi minä näkee elämän Hengen ja kokonaisuuden näkökulmasta sekä mahdollisuutena johdattaa ihminen Luojansa luo.

On tärkeätä ymmärtää uniin, enneuniin ja elämään liittyvä oma johdatus, vaikka maallinen mieli ei useinkaan tätä puolta arvosta. Ihmisessä on kaksi mieltä tai persoonallisuutta, mikä asia voidaan koska tahansa ja missä tahansa todentaa. Tästä sisäisen itsen ohjauksesta käytetään myös muita termejä (riippuen mitä näkökulmaa halutaan korostaa), kuten Kristus (huomaa Jeesuksen sanat "Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä"), korkeampi minä, korkeampi ihminen, Sielu, Minä Olen, Jumalan kipinä, Monadi, Henki, Luoja jne. Suoran yhteyden saamista tähän sisäiseen keskukseen sanotaan taivasyhteydeksi, valaistumiseksi, idän uskonnoissa samadhiksi, buddhalaiset käyttävät termiä nirvana. Ajatuksillaan ja valinnoillaan tietoinen minä avaa tai sulkee "sydämen". Ihmisen perimmäinen pyrkimys on juuri tämän oman henkisen puolen löytäminen.



Clearwater Virgin Mary copyright http://www.realpix.com/

Ihmisyydestä

Minä toimii mielen avulla. Mieli on kuin auto tai tietokone, jota minän pitää ohjata. Ihmisen pitää olla päämäärätietoinen, hallita ja olla tietoinen ajatuksiaan eli mitä on luomassa omaksi todellisuudekseen tai minkälaisessa todellisuudessa haluaa elää. Keho huolehtii mekaanisesti mielen ajatuksien, mielikuvien toteutuksesta. Henkissielullisesti mieli ja keho ovat erilliset, mikä tulee esiin, esimerkiksi kehosta irtautumiskokemuksessa.

Ihminen voi olla mukana henkisessä kehitystapahtumassa tietoisesti, jotkut eivät kiinnitä asiaan mitään huomiota, ja jotkut kieltävät sekä torjuvat koko näkökohdan. Usein ajatellaan, jos ei ole tietoinen jostakin asiasta, niin se ei myöskään mitenkään koskettaisi. Tähän liittyy aivan erityinen inhimillinen harha. Ihminen kohtaa ajatuksensa olemalla ajatuksiensa kaltainen. Ajatus on luova, itseänsä toteuttava tapahtuma, voima. Kaikki henkisesti kehittyneet kirjat painottavat ajatuksien tärkeyttä, jopa korostaen, että omat ajatukset, mielikuvat kohdattaisiin kuolemankin jälkeen. (Neale Walsch korostaa kirjoissaan, että helvettikin on oman mielen ajatuksellinen luomus, jossa koetaan ero Jumalasta ja tällä tavalla ollaan erossa rakkaudesta, valosta.)

Jokaisella on oma, aivan erityinen henkinen tiensä kuljettavana. Oma Sielu pyrkii johdattamaan ihmistä suurempaan ymmärrykseen, Luojayhteyteen. Ihmisen pitäisi olla tasapainossa Sielunsa pyrkimyksien (elämänsuunnitelmansa) kanssa. (Erikoisuutena mainittakoon, että Neale Walsch kirjoissaan liittää ahdistuksen Sieluyhteyden puutteeseen, ihmisen haluttomuuteen kuunnella omaa johdatustaan, rakkautta, kokemustaan, totuutta.)

Henkisellä tiellä kilpaillaan itsensä kanssa (ei ole olemassa mittayksiköitä paremmuudesta), pyrkimyksenä kehittää omaa tietoisuutta, ymmärrystä, ”värähtelytasoa”, löytää ja päästä sopusointuun oman Sielunsa, Itsen kanssa. Tässä henkisen tiedostamisen tapahtumaketjussa ajatukset voivat aiheuttaa salakavalasti esteitä. Ihminen voi luoda itselleen suoranaisen ajatusvankilan huomaamatta koko asiaa, esimerkiksi takertumalla (täyttämällä mielensä) aineellisuuteen, mielipiteisiin, kielteisyyteen liittyvillä asioilla. Esimerkiksi on helppo kuvitella, että lapsien lähdettyä kotoa tai viimeistään eläkkeellä olisi jokaisella hyvää aikaa ja erinomaiset mahdollisuudet kehittää itseään monella eri tavalla ja harrastaa henkisiäkin asioita. Usein on vaikeutena tehdä jotakin erilaista, murtaa piintyneitä ajatustottumuksia, jotka pyrkivät pakottamaan ihmisen käyttäytymään ja toimimaan vanhojen mielikuvien mukaisesti.

Vain totuus on ajan mittaan kestävää. Ihmisen tulisi olla rehellinen ja totuudellinen myös itselleen. Jokainen ihminen on omasta mielestään rehellinen ja totuudellinen kiinnittämällä huomiota johonkin pieneen yksityiskohtaan tai jonkun mielipiteeseen. Ihminen pystyy järkeilemään minkä tahansa asian omaksi edukseen. Mitä ihminen ajattelee, mihinkä ihminen kiinnittää huomiota eli ne ajatukset, mielikuvat mitkä itse kukin valitsee mieleensä, on ihmisen todellisuus. Toisella mielen todellisuus voi olla pelkästään aineellisissa tavoitteissa ja toisella pääpaino ihmisyyteen, henkisyyteen liittyvissä arvoissa. Sisimmissään kuitenkin jokainen tietää tai aavistaa onko jokin asia totta, erityisesti ihmisyyteen, inhimillisyyteen liittyvissä asioissa.

Ihmisyyttä, uskontoa ja politiikkaa ei voi erottaa toisistaan. Esimerkiksi jos ajatellaan vapaaseen kilpailuun perustuvia markkinavoimia järjestelemässä köyhien kehitysmaiden talousasioita, niin ympäristöongelmat, luku- ja kirjoitustaito, terveydenhoito, ruoka- ja asumisongelmat saisivat vähäistä tai ei ollenkaan huomiota, sen sijaan pienet palkat ja pitkät työajat saisivat kiitosta. Jos köyhissä kehitysmaissa ihmisillä kaikki energia menee ruoan hankkimisessa, niin yhteiskunnan peruspalveluidenkaan kehittäminen ei onnistu. Luku- ja kirjoitustaito on keskeistä, jotta ihmiset voivat auttaa itseään.

HS:ssa oli 19.03.07 Slovenian presidentin Janez Drvovsekin haastattelu otsakkeella “Slovenian presidentti opastaa ihmisiä mielenrauhan etsimisessä“. Tässä haastattelussa ja kirjassaan “Thoughts on Life and Awereness“ Slovenian presidentti käsittelee ihmisten tietoisuutta ja maailman epätasapainoa, joka ilmenee osalla ihmiskuntaa äärettömänä köyhyytenä, itsekkyytenä ja ilmastomuutoksina, jotka ovat johtamassa ihmiskuntaa tuhoon. Ihmisen pitäisi löytää sisäinen tasapainonsa ja tultava paremmaksi, tiedostavaksi yksilöksi, jotta paremmin voisi huomata maailman epätasapainon. Jos tällaisia ihmisiä löytyisi tarpeeksi, niin politiikka ja maailma voisivat muuttua.

Ihmistä voidaan tutkia rakenteellisena, anatomisena, nestemäisenä, kemiallisena, sähköisenä olentona tai mielen, tajunnan näkökulmalta. Itse kunkin todellisuus on omat ajatukset, tunteet ja kokemukset, muusta todellisuudesta ihminen ei ole tietoinen. Voidaan puhua maallisesta mielestä ja korkeammasta mielestä, Sieluyhteydestä. Tajunnan näkökulmasta ihminen elää maallisen elämän ajatuksina, mielikuvina ja tunteina. Kun ihminen katsoo jotakin, niin todellisuudessa ihminen katsoo aistiärsytyksen seurauksena syntynyttä ajatusta. Ihmisen omat ajatukset vaikuttavat mitä havaitaan ja mihinkä hakeudutaan eli mitä suuremmassa määrin ihminen näkee, mitä odottaa näkevänsä.

Lääketieteeseen liittyy puhtaasti materialistinen lähestymistapa ihmisyyteen, tunteetkin olisivat jonkinlaisia solujen aineenvaihduntatapahtumia (itse kukin ymmärtänee, että esimerkiksi rakkaudessa voi tapahtua monenlaisia kehollisia muutoksia, mutta keholliset muutokset eivät aiheuta rakkautta). Materialistiselta näkökulmalta (soluaineenvaihduntana) ei voi ymmärtää rakkautta, iloa, myötätuntoa tai epäitsekkyyttä. Jo yksi ainoa henkinen valokuva osoittaa omalla tavallaan materialismin harhaopiksi. Tässä mielessä erityisen mielenkiintoisia ovat tarkoissa tieteellisissä koeolosuhteissa otetut meediovalokuvat, joissa näkyy ektoplasmaa ja hahmoja. Kaikkialla maailmassa olisi helposti toistettavissa ”vesilasikoe”, missä syvähypnoosissa ihmisen tunto siirretään veteen vesilasissa. Kolmannen ihmisen suorittama neulanpisto veteen aiheuttaa aina kipureaktion, vaikka se suoritettaisiin toisessa huoneessa tai vaikkapa talon ulkopuolella. Tämä koe ei ole lääketieteellisesti selitettävissä ja viittaa ihmisen henkissielulliseen rakenteeseen.

Ihmistä voidaan tarkastella myös henkissielullisena olentona. Voidaan puhua maallisesta ja henkisestä ihmisestä, tällöin ihminen on osa Luojaansa tämän energiakentässä ollen osa suurta kokonaisuutta Tässä näkökulmassa aineellinen keho on vain väline, joka tekee henkiselle ihmiselle (Jumalan pojalle, Jumalan kipinälle) maallisen elämän mahdolliseksi kokea tällä tavalla. Tähän Sielun läsnäoloon, energiavirtaukseen liittyy paitsi kehon elämä (huomaa sanonta kuolemasta, henki lähti) niin myös ihmisen tajunta, luovuus, intuitio, rakkaus, ilo, sisäinen johdatus, ennalta tietäminen, telepatia jne.

Esimerkki luovuudesta: HS:ien kuukausiliitteessä (toukok-07) Leif Segerstamin haastattelusta: ”Säveltäminen on tyhjän paperin täyttäminen luovasti, minä kuulen jotakin, ja kun se valmis, kirjoitan sen nuoteiksi paperille. Siis kuulen sen täällä, sisällä”, Segerstam sanoo ja kopauttaa absoluuttisella sävelkorvalla varustettua päätään.

Kaikkia koskettavassa ikivanhassa ”Prinsessa Ruusunen” sadussa on kuvattu symbolisesti ihmisyyden perusongelmaa. Ihminen nukkuu ”noiduttuna” (itsensä noitumana, ajatuksiensa vankina, maallisuuden unessa, maallisuuteen uppoutuneena) tiedostamatta omaa henkistä olemustaan. Korkeamman minän kosketus palauttaa ihmisen tietoisuuteen omasta henkisestä olemuksestaan (kuten lintu vapautuu häkistään).

Ihminen on olemukseltaan uskonnollinen olento, aina jokin asia on erityisen tärkeätä ja keskeistä. Ihmisyys ja uskonto liittyvät läheisesti yhteen. Jeesus korosti, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Ihmisen pitäisi rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään. Jeesus kehotti ensimmäiseksi etsimään Jumalan Valtakuntaa, ”Taivasten Valtakunta on sisällisesti teissä”. ”Etsivä löytää”. ”Kolkuttavalle avataan”. Kristityn pitäisi toimia näiden ohjeiden mukaan (tarkemmin Vuorisaarnassa). Ei ole olemassa valintatilanteissa valmiita ratkaisuja. Aina valintatilanteessa ihmisen itsensä pitäisi päättää noudattaako rakkaudellisen viisauden ääntä vai persoonallisuutta korostavia, itsekkäitä pyrkimyksiä.

Ihmisen maallinen, järkeilevä mieli katsoo asioita itsekkäältä, persoonalliselta näkökulmalta ja pystyy järkeilemään ja omasta mielestään perustelemaan minkä tahansa asian omaksi edukseen. Esimerkiksi monet kirkonopit on irrotettu alkuperäisestä asiayhteydestään ja tämän jälkeen on järkeilty ja järkeilty oppirakennelmia, joilla lopuksi ei ole mitään yhteyttä alkuperäiseen tiedonlähteeseen, esimerkiksi protestanttisen kirkon mukaan Kristuksen, Luojan kokeminen mystiikassa olisi kirkon vanhurskauttamisopin ja syntisyyskäsityksen vastaista eli täydellisesti päinvastaista, mitä Jeesus opetti tekemään. Raamatussa on lukuisia kehotuksia pyrkiä suoranaisiin yhteyksiin Kristuksen henkimaailman kanssa, esimerkiksi ”Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” ( Joh.14:26) Elävä yhteys, kokemukset Kristuksen henkimaailman kanssa on aivan keskeinen suositus ja pyrkimys Raamatussa. Tämä on pystytty tehokkaasti estämään kirkollisessa toiminnassa.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana Elaine Pagelsin kirjassa ”Gnostilaiset Evankeliumit” tuodaan esiin uutta tietoutta kristinuskon alkuvaiheesta. Tällöin esimerkiksi naiset toimivat pappeina, profetoiden, julistaen, kastaen jne. Tämä loppui kun kirkollinen mielivalta, pakkovalta, uskonnon maallistaminen astui kuvaan.

Jeesuksen henkisestä voimasta syntyivät kristilliset kirkot, mutta Jeesus ei antanut mitään ohjeita kirkkojen perustamisesta eikä ottanut kantaa kuka saa levittää Jumalan sanaa. Jotkut pitävät Raamattua ehdottomana lakikirjana. Raamatussa on aikakauteensa liittyviä suosituksia ja mielipiteitä, jotka ovat sopimattomia meidän aikakauteemme, esimerkiksi lähimmäisten kivittämisestä. Kirkkohistoriassa on esitetty monenlaisia mielipiteitä kirkon opinkappaleiksi. Esimerkiksi ehtoollisessa luterilaisen teologian mukaan leipä ja viini ovat Kristuksen ruumista ja verta, joita syödään. Tässä voi olla olennaista ymmärtää Kristuksen ja Jeesuksen ero. UT:n käsitys Jumalasta, Sanasta, Kristuksesta: ”hän, jossa me liikumme, elämme ja olemme” Apt. 17:28. Jeesus oli ihminen (lääketieteellisesti), ihmisestä syntynyt, ristillä kuollut, jopa ristillä ennen kuolemaa epäili Jumalan hyljänneen hänet. Henkisissä kirjoissa Jordan-kastetapahtumaa sanotaan valaistumiseksi, yhteyden saamista Kristukseen eli tietoista Kristus-yhteyttä.

Näkökohtia ihmisyyteen

Joogasta

Hinduismin aatepohjalla kehittyi jooga. Raja-joogan harjoittamisen ohjeet ovat kirjallisesti olleet olemassa jo paljon ennen Jeesuksen syntymää. Joogassa on useita eri suuntauksia. Länsimaissa yleisemmät ovat hatha-jooga ja raja-jooga, missä jälkimmäisessä painotetaan enemmän meditaatiota. TM-liike on raja-joogan muunnelma. Intiasta joogameditaatio on levinnyt laajalle buddhalaisuuden välityksellä. Buddhalaisuudesta puhutaan hinduismin osana ja myös erillisenä liikkeenä. Zen-meditaation muodot poikkeavat jonkin verran alkuperäisestä raja-joogasta. Sanotaan, että jumalallinen opettaja Krisna neuvoo Bhagavad-Gitassa kuinka joogaa voi harjoittaa kaikissa arkielämän tilanteissa. Puhutaan myös työn joogasta (karma-jooga), tiedon joogasta, rakkauden joogasta, fyysisestä joogasta (hatha-jooga) ja kuninkaallisesta joogasta (raja-jooga).

Jooga tarkoittaa yhdistämistä. Puhutaan fyysisen, tunne- ja henkisen olemuspuolen yhdistämisestä. Jooga yhdistää ihmisen Jumalaan samadhissa. Tämä tarkoittaa jumaloivalluksen tilaa.

Valoheijasteen keskellä lisälöytö. ”paulamargareta”

 

Kirkkohistoriasta

Jeesus korosti, että "Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä" "Etsikää ensin Taivasten valtakuntaa", "Etsivä löytää", "Kolkuttavalle avataan" eli kysymyksessä on oma henkinen tie, pyrkiminen oman Luojayhteyden kokemiseen, valaistumiseen, taivaskokemukseen. Alkuseurakunnissa (esim. Joh.14 ja 1Kor.12-14) oli pyrkimys Pyhän Hengen opetuksiin, tämän alkuvaiheen jälkeen tapahtui "vallanvaihto" (ajatuskulkuna, että Pyhän Hengen opetuksia ei tarvita, koska papit puhuvat Pyhän Hengen puolesta). Kristinuskon opit ja käsitykset ovat yhteneväisiä mitä suuremmassa määrin gnostilaisuuden kanssa, mikä puolestaan liittyy läheisesti buddhalaisuuteen. Esimerkiksi uskontotieteiden professori Elaine Pagels on tuonut esiin näkemyksen kirjassaan ”Gnostilaiset Evankeliumit” (Art House, 2006), että ”Tuomaan evankeliumissa” voitaisiin sanat Jeesus ja Buddha vaihtaa keskenään.

Vuorisaarnassa Jeesus opettaa mm. seuraavasti; ”jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: `sinä tyhjänpäiväinen`, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: `Sinä hullu`; on ansainnut helvetin tulen.” Tämän jälkeen Jeesus korosti riitapuolen kanssa sopimista, muutoin joutuu maksamaan viimeisenkin rovon. Jeesuksen opetuksissa on aivan keskeistä henkilökohtainen vastuu, mitä kylvää, niin sitä niittää. Esimerkiksi kirkolliset käsitykset, että asiaan liittymätön, ulkopuolinen henkilö voisi antaa toisen ihmisen synnit anteeksi tai Jeesus veriuhrina pesee, puhdistaa, sovittaa ihmisen, ihmiskunnan synnit, ovat aivan päinvastaisia Jeesuksen opetuksien kanssa. Jeesus kertoi Vuorisaarnassa elämäntavat, kuinka palataan Taivasten Valtakuntaan ja kehotti lisäksi pyrkimään läheiseen, kokemuksellisen yhteyteen neuvojen sekä johdatuksen saamiseksi Kristuksen henkimaailmasta, Taivasten Valtakunnasta.

Raamatussa Jumala on ilmoittanut profeetta Jesajan välityksellä (Jes:1) olevansa kyllästynyt teurasuhreihin, elämällä hyvyydessä ja totuudessa veriruskeat synnit tulevat lumivalkeiksi. Käsitys, että maailmankaikkeuden Luoja olisi tarvinnut veriuhrin sovitusuhrina sovittamaan tuhansien miljoonien ihmisten tulevatkin synnit, on aika eriskummallinen. Käsitys on jopa täysin päinvastainen, mitä Jeesus puhui. On aivan eri asia uhrautua kuolemaan valon lähettiläänä, valon asian vuoksi ihmisten, ihmiskunnan saamiseksi takaisin tielle Taivasten Valtakuntaan kuin olla ihmiskunnan syntien sovitusuhri, kirkollinen ”syntipukki”, missä opissa Jeesuksen uhriveri pesee sijaissovittajana kaikkien synnit kuin synnit puhtaaksi. (Tässä on jopa lähellä vaikutelma, että pimeitä, synnillisiä asioita voi tehdä ilman omaa vastuuta, koska Jeesuksen uhriveri kuitenkin hoitaa kaiken.)

Kirkkoisät poistivat uskonnosta kirkon kannalta ”harhaoppiset” käsitykset, kuten jälleensyntymisen ja samalla luotiin otollinen ilmapiiripiiri mielivallalle. Raamatussa ei missään kielletä jälleensyntymistä, päinvastoin Jeesus ottaa tämän esiin Johannes Kastajan yhteydessä. Rooman kirkko otti jo alkuvaiheessa ankaran asenteen kaikessa kirkollisessa oikeaoppisuudessa. Kirkkohistoriassa käy ilmi, kuinka jo 300-luvulla aloitettiin kirkon opista poikkeavien tai arvostelevien systemaattinen vaino, joka huipentui tuhat vuotta myöhemmin inkvisitiossa ja noitavainoissa. Tämä pitkäaikainen pelolla hallitseminen vieläkin heijastuu moniin asioihin, esimerkiksi jotkut vieläkin luulevat, että vain paholainen voi henkimaailmasta lähestyä ihmistä.

Uskontunnustuksessa sanotaan: ”uskon ruumiin ylösnousemiseen”. Tässä mielessä eräänä erikoisena yksityiskohtana oli kerettiläisten polttaminen. Ideana oli todennäköisesti Rooman kirkon yritys estää harhaoppisten ylösnouseminen eli taivaaseen pääsy, kun tällä menetelmällä tuhottiin kerettiläisten maallinen ruumis. Rooman kirkon mukaan Jeesuksenkin taivaaseen ylösnouseminen tapahtui aineellisessa ruumiissa.

Kaikki tieto henkimaailmasta on tullut ihmisen (henkisten kokemuksien) kautta. Kirkko korostaa, että informaatio henkimaailmasta olisi tapahtunut tuhansia vuosia sitten ja pappien tehtävä on kirkon oppien mukaan selittää tällöin annetut Pyhän Hengen, Luojan viestit. Papit ovat tietyllä tavalla Jeesuksen työn jatkajia ja on yllättävää, että kirkko suhtautuu henkisiin kokemuksiin, yhteyteen omaan alkulähteeseen tällä tavalla kielteisesti, vaikka nimenomaisesti Raamatussa sekä VT:ssa että erityisesti UT:ssa kehotetaan useassa eri kohdassa hakeutumaan todellisiin henkiyhteyksiin Kristuksen Valtakunnan kanssa henkisen johdatuksen ja oikean henkisen tiedon saamiseksi. Kirkollisessa ajattelussa monet epäolennaiset asiat on tehty tärkeiksi ja päinvastoin monet keskeiset asiat on hukutettu epämääräiseen dogmiviidakkoon, esimerkiksi Kristuksen kokeminen mystiikassa on protestanttisen kirkon vanhurskauttamisopin vastaista. Tämä kokemus on kuitenkin arvokkainta, minkä ihminen voi kohdata.

Jeesuksen lisäksi apostoli Paavali erityisesti painotti kokemuksellisten henkiyhteyksien tärkeyttä suorana tiedonlähteenä Kristuksen henkimaailmasta. Esimerkiksi profetoinnista Paavali toi esiin näkökulman, että sitä saa arvioida ja kehotti pitämään sen, mikä on hyvää. Ilmeisesti kirkko ei halua profetointia kilpailijakseen, vaikka informaatio tulisi kuinka korkealta tasolta tahansa. Profetoinnin estäminen on kuitenkin Raamatun (Paavalin) mukaan Jumalan tahdon vastaista.

Kirkollisessa ajattelussa luodaan keinotekoisilla oppirakennelmilla, kirkonopeilla ja tarvittaessa kirkkolakiin vetoamalla suoranaisia esteitä ihmisen ja Kristuksen välille eli toimitaan päinvastoin kuin Raamattu, Jeesus ja Paavali kehottivat tekemään. Toisin sanoen Jeesuksesta, Kristuksen rakkaudesta ja taivaasta saa puhua rajattomasti, mutta yhteyteen pyrkiminen ja kokeminen on kirkon oppien vastaista. Kun vastakkain on Jeesuksen selvät, yksiselitteiset kehotukset ja Lutherin mielipiteet, niin kirkko valitsee Lutherin mielipiteet.

Nokian Missionin irtauduttua kirkosta arkkipiispa Jukka Paarma korosti 30.03.08 HS:issa, että liikkeessä on käsityksiä, mitkä eivät vastaa luterilaisen kirkon käsityksiä.

Pekka Ervast kirjassaan "Jeesus Kristus Maailman Vapahtaja" kirjoitti myös iankaikkisesta kadotuksesta. Hän korostaa kirjassaan, että kreikankielinen sana "aionios" tarkoittaa rajallista aikaa, yhtä aikakautta, ei iankaikkisuutta. Jeesuskin puhui Hyvästä Paimenesta, joka löytää viimeisen eksyneen lampaansa.

Neale Walsch ensimmäisessä kirjassaan "Keskusteluja Jumalan kanssa" (WSOY, 1999) sivuilla 85 ja 86 kanavoi mm. seuraavasti: "Useimmat Uuden testamentin kirjoittajista eivät olleet eläissään tavanneet eivätkä nähneet Jeesusta." "Raamatun kirjoittajat olivat lujia uskossa ja suuria historiankirjoittajia. He kertoivat edelleen tarinoita, jotka olivat kulkeutuneet heille ja heidän ystävilleen toisten, vanhempien, kautta kunnes lopulta laadittiin kirjoitettu versio." "Kirkkoja" oli jo ennestään kohonnut Jeesuksen opetusten ympärille, ja kuten aina tapahtuu, kun ihmisiä kokoontuu voimallisen aatteen ympärille, jotkut ihmiset päättivät mitä osia Jeesuksen tarinasta kerrotaan ja miten. Tätä valitsemista tapahtui Raamatun ja evankeliuminen kokoamisen, kirjoittamisen ja julkaisemisen ajan." "Vielä useita satoja vuosia alkuperäisten kirjoitusten syntymisen jälkeen kirkko päätti mitä oppeja ja totuuksia hyväksyttäisiin senhetkiseen viralliseen Raamattuun ja mitkä olivat "epäterveitä" tai luonteeltaan sellaisia ettei niitä voinut vielä paljastaa suurille joukoille."

Lisää aiheesta

Kristinuskon sisimmästä olemuksesta

Jeesuksen toiminnassa oli aivan keskeistä Luojayhteyden tuominen julkisuuteen, kaikille todelliseksi, kokemukselliseksi mahdollisuudeksi sekä virheellisen, etäisen, usein vihaan ja kostonhimoon perustuvan Luojakäsityksen korjaaminen. Jeesus ei kuitenkaan perustanut kirkkoa eikä papistoa, vaikka ne saivatkin voiman ja idean Jeesuksen opetuksista.

Kirkon opeissa korostuvat tietyt uskonnolliset näkökulmat, esimerkiksi ihmiskunta olisi saanut Jumalan erityistä epäsuosiota perisynnin vuoksi. (Henkisissä kirjoissa tämä paratiisiin yhdistetty perisynnin muodostuminen, symbolisen käärmetapahtuman yhteydessä, liitetään usein vapaan tahdon syntymiseen ihmiskunnassa.) Kirkko-opin kuvauksen mukaan Jumala suhtautuisi tämän perisynnin vuoksi ihmisiin mielivaltaisesti, ankarasti ja suoranaisen kostonhimoisesti. Kirkon mukaan tästä ahdingosta pelastus ei olisi ihmisen teot vaan ainoa pelastus olisi Jumalan armo, jonka saamisessa aivan keskeistä on osata sanoa tiettyjä sanoja ja uskoa tiettyjä kirkko-opin uskonkappaleita. (Raamatun mukaan Jumala on tehnyt ihmisen omaksi kuvakseen, tässä tulee vaikutelma, että ihminen on tehnyt Jumalan omaksi kuvakseen.)

Jeesus korosti oikeiden elämäntapojen tärkeyttä, ihmisen omaa pyrkimystä (Vuorisaarna). Lisäksi Jeesus kehotti pyrkimään omaan henkiseen kokemukseen, henkiseen yhteyteen Taivasten Valtakunnan (ja tämän sanansaattajien) kanssa. Usein kirkkouskonnossa tuodaan esiin näkemys, että Jumala kuulisi ihmisen rukouksen eli olisi yksisuuntainen vuorovaikutus. Toisensuuntaiseen vuorovaikutukseen, henkisiin kokemuksiin ja henkiyhteyksiin kirkko suhtautuu kuitenkin erityisen nihkeästi, usein suoranaisen vihamielisesti. Sekä maallisissa että henkisissä asioissa erinomainen kriteeri on Jeesuksen sanat, että hedelmistä puu tunnetaan. Taivasten Valtakunnan viestit johdattavat ihmistä Luojan luokse sisältäen totuutta, rehellisyyttä, epäitsekkyyttä, toisten auttamista, rakkautta, myötätuntoa, elämänkunnioittamista jne.

Isä meidän rukouksessa sanotaan mm. ”Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maanpäällä”… eli kristityt ihmiset kaikkialla toivovat ja rukoilevat toistuvasti Jumalan tahtoa maanpäälle. Jumala ei kuitenkaan aineellistu ja tällä tavalla kerro tahtoansa ja toiveitansa. Hengen välitön informaatio tapahtuu aina ihmisten vastaanottamina henkisinä kokemuksina, havaintoina ja viesteinä ihmisten tiedostamisen kautta, kuten jo Raamatun sanansaattajat ja myös Jeesus esimerkeillään osoittivat. Luoja on antanut jokaiselle ihmiselle henkisiä kykyjä, joita pitäisi kehittää (esimerkiksi ei kukaan osaa soittaa viuluakaan ilman harjoitusta). Kirkon organisaation edustajat pyrkivät näkemään henkisissä kokemuksissa, henkisyyden ilmenemismuodoissa vain paholaisvaaroja, jopa rakkautta, valoa, iloa, totuutta ja parannusta tuovissa enkeleissä. Tällä tavalla pyritään estämään jo alkuvaiheessa yhteyden luomista Taivasten Valtakuntaan (huomaa Jeesuksen kehotus: ”Etsikää ensin Taivasten Valtakuntaa. Etsivä löytää. Kolkuttavalle avataan.” ) ja estetään Jeesuksen ja Luojan tahdon ja toiveiden ilmenemistä. Kirkollisen organisaation pitäisi puolustaa totuutta, henkistä kehitystä ja henkisyyden ilmenemistä, mutta käytäntö on aivan muuta.

On sinänsä mielenkiintoista, että hindut, islamilaiset, juutalaiset ja kristityt palvovat samaa, yhteistä Jumalaa (ja ovat käyneet useita sotia keskenään toteuttaakseen Jumalan "tahtoa"). Hindut ja joogit tavoittelevat samadhia, buddhalaiset nirvanaa, islamilaisuudessa on oma tähän pyrkivä mystinen suuntaus, sufilaisuus ja juutalaisuudessa, kabbala. Kristityillä on ollut mystiikka, jossa pyritään valaistumiseen, taivaskokemukseen. Protestanttinen kirkko, aina Lutherista asti, on suhtautunut kuitenkin mystiikassa Kristuksen kohtaamiseen kielteisesti, koska tämä vaarantaa vanhurskauttamisoppia sekä kirkkoyhteisöä (Otavan iso tietosanakirja). Kirkkoherra Voitto Viro tuo kirjassaan "Sielu on suunnaton ihme" syyn protestanttien kielteiseen suhtautumiseen mystiikassa Luojansa kohtaamisesta: "ihmisen syntisyys ja vanhurskauttamisopin perusteet vaarantuvat".

Jokaisella ihmisellä on oma mielensä ja omat ajatuksensa. Tämän vuoksi jokainen näkee asiat omien ajatuksiensa värittäminä, omien näkökulmiensa mukaisesti. Myös jokainen uskonnollisen kirja kuvaa ihmisen ja Luojan suhdetta kirjoittajan näkökulmalta. Kirkollisessa organisaatiossa tulkitaan asiat organisaation eduksi, kirkonoppien ja kirkkolakien mukaisesti. Tämä on johtanut ajanmittaan poikkeuksellisen omituisiin kirkollisiin käsityksiin ja opinkappaleisiin.

Esimerkiksi Raamattu ja erityisesti UT kehottaa toistuvasti henkisiin kokemuksiin, yhteyksiin elävän ja todellisen Kristuksen henkimaailman kanssa. Aivan erityinen esimerkiksi vuorovaikutuksen todellisuudesta on kuvattu UT:ssa (Luuk.9:23) kirkastusvuoren tapahtumissa, missä Jeesus tapaa opetuslasten kanssa Mooseksen ja Eliaksen henkisinä olentoina samalla kommunikoiden heidän kanssaan. Paavali jopa varoittaa estämästä profetointia pitäen sen kieltämistä Jumalan tahdon vastaisena. Uskontotieteiden professori Elaine Pagels on kirjoittanut maailmankuulun kirjan ”Gnostilaiset Evankeliumit” (Art House, 2006). Tässä hän tuo esiin 100-200 luvuilta kristittyjen aktiivisia pyrkimyksiä, kokemuksia ja yhteydenpitoa Kristuksen henkimaailman kanssa.

Kun protestanttinen kirkko toistuvasti korostaa muuttumattomuutta, pitäen tärkeimpänä arvona omaa kirkonoppiansa, niin mitä todennäköisemmin onkin kysymys Rooman kirkkoa myötäilevien, valtataisteluihin osallistuneiden kirkkoisien ikivanhojen mielipiteiden kannattamisesta. Tässä valtataistelussa Rooman kirkko kielsi yhteydenpidon Kristuksen henkimaailmaan, tehden omasta kirkonopistaan ja papistostaan korkeimman uskonnollisen tiedonlähteen. Toisin sanoen Rooman kirkko hyväksyi vain omat tulkintansa, tarvittaessa maallisin pakkokeinoin, esimerkiksi ylösnousemisessa haudasta nousee kuolleen aineellinen ruumis verineen, lihoineen ja luineen.

Lisää aiheesta


a photo of a Apparation of Mary. El Zeitoun 14.11.2003
tarkemmin: http://www.greatdreams.com/channeling.htm

Meditaatiosta

Henkisissä kirjoissa korostetaan, että ihmisessä on piilevänä pieni osa Jumalan tajunnasta, joka pitäisi löytää. Toisaalta Jumaluus henkisenä läsnäolona ei lähesty ihmistä, jos ihminen ei anna siihen lupaa (vapaa tahto). Meditaatio ja rukous ovat laajemmassa merkityksessä keinoja lähestyä henkistä olemusta. Erityisesti (raja)joogassa ja antroposofiassa korostetaan, että kysymyksessä on kokemuksellinen tieto eikä uskomukset. Eli Luojan tahto ilmenee aineellisina ja henkisinä lakeina. Esimerkiksi ihmisen pitäisi olla tietoinen ja tarkkaavainen mitä ajattelee, mitä mielikuvia haluaa tilata todellisuudekseen, kuten kuvittelemansa paholaisen, pelkoja jne. (Jungin tuoman kollektiivisen piilotajunnan käsitteen kautta mielikuva voi olla myös kutsu laajemmassa merkityksessä. Samantapainen energia etsii toistaan.) Omat ajatukset heijastuvat ihmiseen takaisin kuin peilistä. Pitäisi olla hyväntahtoinen ajatuksissaan, sanoissaan ja teoissaan jne. Vapaan tahdon avulla ihminen voi elää henkisten lakien mukaisesti ja päästä Jeesuksen sanojen ja suosituksen mukaan yhteyteen Taivasten Valtakunnan kanssa. Viimeistään tässä kokemuksessa ihminen tiedostaa olevansa henkinen olento aineellisessa kehossa (eli kuolema tarkoittaa tietoisen minän lopullista irtaantumista aineellisesta kehostaan).

On suuri määrä asioita, joita voi meditoida eikä meditaation sinänsä tarvitse olla uskonnollinen tapahtuma. Uskonnollisessa mielessä meditaatiokohteen valinta on tärkeätä, esimerkiksi uskonnollinen mielikuva, symboli, mantra, pyhät sanat. Aluksi on aina hyödyksi rentoutuminen. Uskonnollisesti virittäytymistä auttaa harmoninen musiikki, rukous ja tietyt valosuojaukset.

Luonnossa oleminen, virittäytyminen elämän ihmeisiin, musiikkiin, laulaminen, taideteokseen, rakkaudellinen palvelutyö, maalauksen tekeminen voi olla myös mitä suuremmassa määrin meditaatiota eli keino irtautua persoonallisesta minästä ja virittäytyä sieluenergioihin. Ihminen voi päästä korkeisiin, luoviin henkisiin energioihin pelkästään taideteosta katselemalla.

Mieli on kuin tietokone, jos ajattelee jotakin, niin mieli palauttaa tietokonemaisesti muut tähän liittyvät ajatukset. Meditaatiossa pitäisi luopua kaikista ajatuksista ja tiedoista, muuten meditaatio on pohdiskelua. Itse meditaatiossa pitäisi vain tarkkailla mieleen tulevia ajatuksia, mielikuvia ja tunteita niihin takertumatta (niitä ajattelematta). Ajatuksia tulee ja menee ja niitä ei saisi ajatella. Kun ajatellaan jotakin tai pyritään johonkin päämäärään, niin energiat suuntautuvat ulospäin. Tämä on päinvastainen tila tarkkailulle. Mitä havaintoja ihminen tekeekin, niin informaatio on ihmiselle itselleen tavalla tai toisella tärkeätä.

Neale Walschin kirjassa "Keskusteluja Jumalan kanssa" löytyy kanavointi: "En voi ilmoittaa sinulle totuuttani ennen kuin lakkaat kertomasi minulle omaasi. Jumala ei paljasta jumaluuttaan ulkoisen havainnon vaan sisäisen kokemuksen kautta". Raamatussakin on kohta: "Puhukaa sydämissänne ja vuoteillanne ja olkaa hiljaa".

Meditaatioon liittyviä näkökohtia

Helena Blavatsky (1831-1891) nykyisen teosofisen liikkeen perustaja

Kirjoitti useita kirjoja, ensimmäinen oli "Hunnuton Isis" I-II 1873. Kirjat käsittelivät uskomattomalla perusteellisuudella (ottaen huomioon vuosisadan ja lähdeluettelon runsauden) maailmansyntyä, uskonnollisia liikkeitä ja teologisia ongelmia.

Ote kirjasta Teosofian avain n. sata vuotta sitten:
 

"Lähtökohtana oli jo muinaisten teosofien väittämä kuten nykyisten, ettei ääretöntä saata käsittää äärellinen so. äärellisen minuuden ymmärrys, mutta että korkeampi henkinen minuus voi astua jumalaisen olemuksen yhteyteen haltiotilassa. Tämä tila ei ole saavutettavissa ’fyysisten ja kemiallisten keinojen avulla’.

Todellinen haltiotila on mielen vapautus äärellisestä tajunnastaan, jolloin se tulee yhdeksi äärettömän kanssa. Se on sama tila, joka Intiassa tunnetaan samadhina. Tätä joogit harjoittelevat, helpottaen sen saavuttamista ruumiillisessa suhteessa suurimmalla kohtuudella ruuassa ja juomassa sekä henkisesti alituisesti pyrkimyksellä puhdistamaan ja ylentämään mieltä.

Henkinen rukous (meditaatio) on hiljainen ja sanaton rukous eli niin kuin Platon lausuu se tila, jossa sielu palavassa hartaudessa kääntyy Jumalan puoleen; ei suinkaan pyytääkseen erityistä hyvää (niin kuin rukouksen tavallinen merkitys on) vaan itse hyvän tähden - yleisen Korkeimman Hyvän, josta olemme osa maan päällä ja jonka olemuksesta olemme kaikki lähteneet. Sen tähden Platon jatkaa: ole ääneti jumalaisten edessä, kunnes he karkottavat pilvet silmistäsi ja antavat sinun nähdä siinä valossa, joka lähtee heistä itsestään, ei sitä, joka sinusta hyvältä näyttää, vaan sen, joka itsessään on hyvä."
 

Blavatsky kiinnitti myös siihen huomiota, että Platon jo kolme ja puoli vuosisataa ennen Kristusta ilmaisi näkemyksensä pahasta sanomalla, että aineessa on sokea, vaikeasti voitettava voima, joka vastustaa Suuren Luojan tahtoa. Ensimmäisinä vuosisatoina kristillisen virtauksen alkuvaiheessa kirkkoisien toimesta tästä sokeasta voimasta tehtiin näkevä ja vastuullinen: se muutettiin saatanaksi.

Jeesuksen kiusaus eli koettelemus on kuitenkin kaikkein dramaattisin niistä tilanteista, joissa saatana esiintyy. Blavatskyn mukaan Kuolleen meren ympärillä olevassa erämaassa asuivat "profeettojen pojat" ja essealaiset. Näillä askeeteilla oli tapana panna kokelaansa koetuksiin ja ilmeisesti Jeesuksen kiusaus oli tämän luonteinen tapahtuma. Tässä kiusaaja (perkele) ei ole mikään paha prinsiippi, vaan harjoituksenomainen kuritus.

Alice A. Bailey kirjassaan "Tutkimus Valkoisesta Magiasta" kanavoi yksityiskohtaista tietoa henkisestä tiestä, henkisestä kehityksestä ja sieluyhteydestä. Tässä kehitystapahtumassa jokaisella on edessään enemmin tai myöhemmin kolme kiusausta (niin kuin Jeesuksellakin), joiden kautta ilmennetään kolmen alemman persoonallisuuden (maallisuuden veto, tunne ja ajattelu) osan täydellistä hallintaa.

Meediotapahtumaan, missä etsitään ilmiöitä tai yhteyttä vainajahenkiin, Blavatsky suhtautui kielteisesti. Siinä meedio voi antautua voimille, mitkä välttämättä eivät ole kenenkään hallinnassa. Aivan tietyillä edellytyksillä Blavatskyn mukaan kuolleen henki voi tulla meediotapahtumaan.
 

Tietoisuudesta

Aito henkinen valokuva, oma tai toisen ottama, on henkinen virike, rohkaisu lähteä henkiselle tielle. Tässä on aivan keskeistä oma toive, nykyhetkessä tietoisena oleminen. Tietoisuus on hetken huomaamista, sen kokemista, mitä tapahtuu. Olemalla tietoinen havainnoidaan paitsi elämää niin myös itseä, mitä vastakaikua, värähtelyä itsessä tapahtuu ilman ennakkokäsityksiä eli tietoisuus on nykyhetkessä elämän tarkkailua ja kokemista. Jossakin vaiheessa ihminen voi tehdä jopa havainnon olevansa tarkkailemassa itseänsä kuin havainnoija. Tällainen kehitetty kyky pystyä jossakin määrin tarkkailemaan asioita ja itseään kuin ulkopuolinen havainnoija on erityisen hyödyllinen, esimerkiksi tunnekuohujen pyrkiessä valtaamaan mielen.

Jokainen ihminen on henkisenä olentona myös mediaalinen. Jokaisella ihmisellä on henkisiä kokemuksia, oma henkinen tie kuljettavana. Mitä paremmin siitä on tietoinen, niin sitä selkeämpi on oma elämäntarkoitus, oma osuus suuressa elämäntapahtumassa. Jokaisen ihmisen tulisi kulkea samansuuntaisesti oman sisäisen ohjausjärjestelmänsä kanssa, pyrkiä totuudellisuuteen ja rehellisyyteen myös itsensä, omien kokemuksiensa, oman elämänviisautensa kanssa. Tosin monet ihmiset ovat ”noituneet” itsensä torjumaan ja kieltämään Luojan läsnäolon, henkisyyden elämästään. Ihmisen on vaikeata kokea tai havaita omien ajatuksiensa, mielessään hyväksymiensä mielipiteiden vastaisia asioita.

Henkimaailma, henkinen todellisuus voi olla kuitenkin hyvinkin todellista ja konkreettista, esimerkiksi Christina Walli on kuvannut kirjassaan ”Pieniä Ihmeitä” (2008) mielenkiintoisesti asiaa näkijän näkökulmasta.

Ihminen voi saada omalta sisäiseltä rakkaudelliselta ohjaukseltaan, sisäiseltä itseltään rakkaudellisia ajatuksia, mielikuvia, virikkeitä, visioita. Lisäksi elämässä voi tapahtua sattumalta vaikuttavia kohtaamisia, yllättäviä tilanteita, joilla voi olla suurikin merkitys, jos ei työnnä niitä välittömästi pois mielestään. Tietoisuuteen liittyy paitsi ajatuksista tietoisena oleminen, niin myös tietoinen elämänhallinta. Tietoisuus muuttuu ajanmittaan enemmän ja enemmän meditaatioksi. Uskonnollinen meditaatio tarkoittaa pyrkimystä hetkeksi Sielu-, Luojayhteyteen. Rakkaus on Sielun värähtelyä, yhdistävä tekijä, aivan kuin avain korkeampiin värähtelyihin, avain elämän salaisuuksiin. Kysymys ei ole tiedosta, maallisen mielen luomuksista, kuvitelmista, vaan todellisuuden kokemisesta. Sieluyhteydessä ihminen alkaa enemmän ja enemmän virittäytyä Sielun maailmaan, omiin henkisiin kokemuksiin, Sielun epäitsekkäisiin, elämää ja toisia auttaviin, yleviin, rakkaudellisiin pyrkimyksiin, intuitioon, luovuuteen.

Sieluyhteyteen liittyy läheisesti uhrautuvaisuus, mutta ihmisyydessä on mukana myös rakkaudellinen viisaus, maalaisjärki. Henkiset kokemukset tulevat automaattisesti jossakin vaiheessa mukaan, samaten varmuus sisäisen itsen rakkaudellista johdatuksesta ja läsnä olosta. Carl G. Jung on kuvannut kirjassaan Symbolit Piilotajunnan kieli tiedemiehen tarkkuudella sisäisen itsen ilmenemistä ihmisen elämässä, korostaen että ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, kaksi mieltä, mikä voidaan koska tahansa todistaa. Sisäinen itse on potentiaalinen mahdollisuus, joka jää kuitenkin uinuvaan tilaan, jos ihminen itse ei sitä aktivoi. Alice Bailey on selittänyt kirjassaan ”Valkoinen Magia” sieluyhteyden luomista, henkistä tietä ja Sielun olemusta.

Ihmisellä on vain tämä tietoinen nykyhetki. Vanhojen ajatuksien ajattelu siirtää tietoisuuden mielessä olevaan ajatuksien oravanpyörään, ”ajatuksien tietokonemuistiin”, ajatuksien mielikuvamaailmaan. Luojakin on läsnä ihmisen elämässä kaiken aikaa, jos ihminen haluaa ottaa tämän näkökohdan huomioon. Tähän korkeamman mielen, sisäisen itsen, Sielun näkökulmaan liittyy tietoisuuden laajeneminen. Walsch korostaa, että pelkkä päätös lausua Luojan nimi lisää tietoisuutta Luojasta. Ihminen on kaiken aikaa taivaassa, Luojan huomion kohteena, Luojan aurassa, energiakentässä, läheisessä vuorovaikutuksessa Luojaansa tiedostamatta sitä. On tärkeätä, ettei ihminen muodosta ennakkokäsityksiä, ehtoja, miten Luojan pitäisi ilmentyä, minkälaisen henkisen kokemuksen täytyisi olla. Ennakkokäsitykseen, ennakkoehtoon takertumalla arvokas henkinen kokemus voi jäädä toisenlaisena huomaamatta.

Ihminen huomaamattaan torjuu Luojaansa, kun ei ole tietääkseen aavistuksestaan, rakkaudellisesta tunteesta, selkeistä unikuvasymboleista, oivalluksistaan, ylevistä, rakkaudellisista pyrkimyksistään, kun ei vastaa toisen hymyyn, kun ei kiinnitä huomiota luonnon, elämän kauneuteen, elämän ihmeisiin jne.

Toisin sanoen ihminen voi olla kuin ”unessa” eläessään maallista elämäänsä. Mielessä hyväksytyt, maallisuuteen sitovat ajatukset voivat ”noitua” ihmisen maallisuuden uneen, kuten tapahtuu satunäytelmässä ”Prinsessa Ruusunen”. Jos ihminen ei tee mitään, niin ei koskaan mitään tapahdukaan. Pitää olla itse aktiivinen, tarvitaan toive, ajatus tai pyrkimys. Avataara Amma korostaa, kun ihminen lähestyy Luojaa yhden askeleen, niin Luoja lähestyy ihmistä sata askelta. Kun pyrkii olemaan nykyhetkessä tietoisena, tietoisena ajatuksistaan niin on tehnyt henkisellä tiellä suuren harppauksen.

Ihmisen todellisuudessa on keskeistä omat ajatukset, ne määrittävät mihinkä ihminen kiinnittää huomiota, mihinkä hakeutuu jne. Tärkeintä olisi päästä yhteisymmärrykseen oman sisäisen itsen, oman sisäisen johdatuksen kanssa. Meidän aikakautenamme on poikkeuksellisen paljon auktoriteetteja, usein kuitenkin johdattamassa ihmisiä omiin tarkoituksiin tai keinotodellisuuteen, esimerkiksi viihde- tai mainosteollisuuden hyödykkeeksi (eli mitä ihminen tarvitsisi ollakseen onnellinen).



Erikoinen valokuva Tallinnassa 14.5.2007.

Jälleensyntymisestä

Raamatussa ei missään kohdassa kielletä jälleensyntymistä, päinvastoin Jeesus otti tämän asian esiin Johannes Kastajan yhteydessä, mainiten hänen olleen jälleensyntynyt Elias. Jälleensyntymisen mahdollisuuden kieltäminen on vastoin Jeesuksen sanoja. Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa jälleensyntyminen on ollut aina aivan keskeistä.

UT:ssa (Joh.3:6-7) kuvataan ihmisyyden olemus selkeästi: ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanon sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä”. Raamatussa kerrotaan profeetta Jeremiaan yhteydessä, että Jumala tunsi hänet ennen kuin valmisti hänet äitinsä kohdussa. Sananlaskuissa sanotaan: ”Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista”. Toisin sanoen Raamatun mukaan ihminen on ollut olemassa ennen maallista syntymäänsä. On Raamattuun perustumaton oppi, että ihminen kuolemansa jälkeen jäisi maalliseen ruumiiseen odottamaan ”tuomiotansa”. Luuk.23:43 Jeesus sanoi ristillä pahantekijälle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa”. Tuskinpa pahantekijän piti palata paratiisista takaisin maan päälle kuolleeseen aineelliseen ruumiiseen.

Kun Jeesus kirkastusvuorella kohtasi opetuslapsiensa kanssa henkimaailmasta tulleita entisiä ihmisiä, henkisinä olentoina (Luuk.9:23), niin ilmeisesti kirkonoppien mukaan, näiden aivan kuin muidenkin ihmisten, olisi pitänyt odottaa haudassa viimeistä tuomiotaan. (Termi viimeisenä päivänä ehkä tarkoittaa ihmisen viimeistä maallista päivää. Raamatussa ei puhuta ihmiskunnan viimeisestä päivästä.)

Vuosisatoja Jeesuksen kuoleman jälkeen Rooman kirkko julisti Konstantinopolin kirkolliskokouksessa jälleensyntymisopin harhaopiksi. Siihen asti jälleensyntymiskäsitys oli ollut osa kristinuskoa. Rooman kirkko julistautui näihin aikoihin Kristuksen todelliseksi, aineellistuneeksi ruumiillistumaksi ja tällä tavalla korkeimmaksi uskonnolliseksi auktoriteetiksi. Tämä julistautuminen antoi aivan kuin vapaan valtakirjan tulkita asioita ja tehdä omia oppeja. Kirkon arvovallan kyseenalaistaja tai kirkon oppien arvostelija tulkittiin olevan Jumalan tahdon vastustaja, harhaoppinen ja kerettiläinen, joka ansaitsi kaiken mahdollisen maallisen kaltoin kohtelun, kirkon kirouksen, Jumalan vihan sekä iankaikkisen kadotuksen. Vainon kohteeksi riitti, jos epäillä, ettei haudasta nousisi aineellinen ruumis viimeiselle tuomiolle.

Jo aikaisemmin oli julistettu vaaralliseksi harhaopiksi gnostilaisuus ja siihen liittyvä (Raamatun mukainen) pyrkimys tietoisesta, kokemuksellisesta yhteydestä Kristuksen henkimaailman kanssa. Toisin sanoen Rooman kirkko ei hyväksynyt kuin itsensä uskonnollisena auktoriteettina, informaatiolähteenä. Rooman kirkko pyrki puolustamaan tätä luomaansa erikoisasemaa kaikin mahdollisin keinoin todellisia ja kuviteltuja vihollisia vastaan. Kirkollinen päätös kuin päätös voitiin tarvittaessa naamioida ilmoitusluontoisesti Jumalan tahdoksi, jopa murhat, kerettiläisten tuhoamiset, sodat, inkvisitio, noitavainot jne. Epäilijät voitiin kirkollisella auktoriteetilla kaltoin kohdella paholaisen liittolaisina tai kerettiläisinä. Kaikenlaisille kauhuteoille voitiin tarvittaessa antaa kirkollinen synninpäästö sanomalla, että Jeesuksen veri pesee (sovittaa) synnit kuin synnit puhtaaksi.

Jälleensyntymisen näkökulmalta on täydellinen opillinen ristiriita paitsi iankaikkisessa kadotuksessa niin myös opissa viimeisestä tuomiosta, joka tapahtuisi aikojen lopulla kaikkien ruumiiden noustessa haudoistaan, luineen, verineen ja lihoineen. On ymmärrettävää, että näihin kahteen keskeiseen kirkonoppiin ei voinut liittää jälleensyntymistä. Vaikka kristilliset kirkot eivät hyväksy jälleensyntymistä, niin ilmeisesti kuitenkin suurin osa ihmiskunnasta pitää sitä mahdollisena. Hyvin monella on erityisesti lapsuudessa ”läpilyöntejä” edellisestä elämästä. Esimerkiksi pieni lapsi voi väittää olevansa aivan eri niminen kuin on, voi muistaa erikoisia paikkoja, tapahtumia jne.

(Ilmeisesti jälleensyntymisopin hyväksyminen veisi samalla kirkolta pelkohallintaan perustuvan erinomaisen ”valttikortin” eli pelon iankaikkisesta kadotuksesta. Iankaikkisella kadotuksella on kristittyjä yli 1500 vuotta suoranaisesti ”aivopesty”. Tämäkin on puhdas kirkollinen petos, alkuperäinen UT:n sana aionis tarkoittaa rajallista aikaa, ei iankaikkista.)

Kirjassaan ”Ikuinen Elämä” Deepak Chopra tuo mielenkiintoisen näkökulman jälleensyntymiseen. Osa lapsista näyttäisi muistavan jotakin edellisestä elämästä 8-10 vuoden ikään asti. Pienellä osalla on tarkkoja ja todennettavissa olevia muistikuvia. Yksityiskohtaisia tutkimuksia näistä lapsista on tehnyt mm. Virgianin yliopiston psykiatri Ian Stevenson. Hänen työtään on jatkanut samassa yliopistossa psykiatri Jim Tucker. Tutkimuksissa on yli 2500 lasta, jotka muistavat elävästi menneen elämänsä. Tällaisten lasten määrä kasvaa kaiken aikaa. Suurta huomiota ovat saanet lapset, jotka säilyttävät fyysisiä piirteitä elämästä toiseen. Esimerkiksi lapsi on voinut muistaa tulleensa ammutuksi ja kehossa on ikään kuin sisään menneen ja ulos tulleen luodin arpi.

Sture Lönnerstrand kirjassaan ”Shanti Devi Kertomus jälleensyntymisestä” (Kirjayhtymä Oy, 1994) kuvaa yksityiskohtaisesti aivan poikkeuksellisen Shanti Devin jälleensyntymistapahtuman. Shanti Devi pystyi muistamaan edellisen elämänsä Lugdi Devinä tarkasti, pieniäkin yksityiskohtia myöten. Lugdi Devi kuoli pian synnytyksen jälkeen. Opittuaan puhumaan Shanti Devi kertoi kaikki yksityiskohdat, pystyi tunnistamaan sekä muistamaan sukulaistensa nimet, sukulaissuhteet, talot, talojen värit, edelliset asunnot, kadut, katujen nimet, vain Lugdi Devin tietämiä henkilökohtaisia salaisuuksia muiden sukulaisten sekä miehensä kanssa. Tapahtuma herätti Intiassakin suurta huomiota erinomaisen yksityiskohtaisuuden vuoksi. Itse Mahatma Gandhi kiinnostui asiasta. Perustettiin virallinen tutkimuskomitea. Tutkimuskomitea piti tutkimuksiensa jälkeen tapahtumia selvänä jälleensyntymistapahtumana.

Shanti Devillä kuolemisen ja uuden syntymisen välillä oli runsas vuosi väliaikaa. Muisti myös tarkasti kuolemansa (Lugdi Devi) yksityiskohdat ja vielä kuolemanjälkeisetkin tapahtumat, uuden syntymän eli itse asiassa hänen tietoisuutensa ei katkennut tässä tapahtumaketjussa.

Henkisten kirjojen mukaan henkisesti kehittyneet ihmiset, henkiset mestarit, joogit (joogi ja fakiiri ovat eri asioita) pystyvät tahdollaan irtoamaan kehostaan, liikkumaan ajatuksenvoimalla, tekemään havaintoja henkimaailmoista ja kuolemanjälkeisistä tapahtumista. Jo Intian muinaiset henkiset mestarit, rishit korostivat, että myös jälleensyntymisessä on kysymys valinnoista. Henkiset mestarit pitävät jälleensyntymismahdollisuutta todellisena, henkisten lakien mukaisena tapahtumana. Myös Suomen Teosofisen Seuran perustaja Pekka Ervast on havainnoinut ja kuvannut yksityiskohtaisesti henkimaailmojen lainalaisuuksia sekä kuolemanjälkeisiä tapahtumia, karman heijastumista jälleensyntymässä.

Ihmisyyteen kuuluu vapaa tahto, mutta ihminen kohtaa tavalla tai toisella valintansa. Ajatus, mielikuva on keskeinen luovana voimana, käskysanana, ajatusprojektiona, toiveena. Sanat ja teot ovat tavallaan aineellistuneita ajatuksia. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Ihmisen ajatukset, mieli avaavat oven Taivasten Valtakuntaan tai sulkevat oven. Henkisten kirjojen mukaan henkimaailmassa ihminen yhtyy ajatuskohteeseensa. Henkiset mestarit toistuvasti muistuttavat, ettei saisi pelätä. On mitä todennäköisimmin henkisesti erityisen haitallista luoda kuviteltuja mielikuvia peloista, paholaisesta ja helvetin kauhuista. Neale Walsch suosittelee korkeimman ajatuksen pitämistä aina mielessään ja miettimään valintatilanteessa, mitä rakkaus tekisi. Pitäisi valita, mutta ei haluta. Avataara Amma suosittelee Kristuksen (tai oman mestarinsa) pitämistä aina mielessään ja tekemään kaikki Hänelle.

Esimerkiksi ”Tiibetiläisten kuolleiden kirjan” mukaan ihminen kohtaa kuoltuaan omat ajatuksensa, mielikuvansa hyvinkin todelta vaikuttavina. Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että helvetin kauhutkin ovat oman mielen luomuksia. Kun ihminen kieltää Luojansa, niin ihminen samalla kieltää (ehkä asiaa tiedostamatta) rakkauden ja valon läsnäolon. Henkisten kirjojen mukaan maalliseen elämään takertuneet halut, ajatukset, mielikuvat vetävät omalla tavallaan ihmistä syntymään uudestaan maalliseen elämään.

Seuraavasta linkistä henkisiä valokuvia



Yllätyslöytö Australiassa. 4 km korkea henkilöhahmo, jonka tekijää ei ole pystytty selvittämään. Copyright: Image © Geoscience Australia. http://www.ga.gov.au/acres/gallery/marree.jsp

Antroposofiasta

Antroposofian luoja Rudolf Steiner on kirjoittanut useita kirjoja liittyen hengentieteeseen. Hän oli alun pitäen teosofi, joka on kehittänyt asiaa edelleen. Rudolf Steinerilla oli ilmeisesti synnynnäinen kyky jo pikkulapsesta asti nähdä henkinen todellisuus. Tämän vuoksi hän oli pystynyt tarkasti kuvaamaan asiaa ja asiaan vaikuttavia tekijöitä. Kirjoissaan hän on toistuvasti tuonut esille, että kaikilla ihmisillä on peruskyky nähdä henkinen todellisuus, se vain tarvitsee tietynlaiset harjoitukset tullakseen esiin. Kirjoissa painotetaan yleisiä korkeita inhimillisiä perusarvoja: kunnioitus, arvonanto, hartaus, ihailu, asioiden katsominen parhaalta puolelta, pidättäytyminen tuomitsevista ja arvostelevista puheista.

Painotetaan, että ihmismieli tiedostaa. Sillä on tunteet sama kuin ruumiille aineet, joita se käyttää ravinnokseen. Tärkeätä on pyrkiminen sisäiseen rauhaan, erottaa oleellinen epäoleellisesta. Jokaisella on arki-ihmisen ohella sisimmässään korkeampi ihminen, tämä korkeampi ihminen pysyy piilevänä kunnes se herätetään. Niin kauan kuin korkeampi ihminen ei ole herännyt, jäävät jokaisessa ihmisessä käyttämättä piilevät kyvyt, jotka johtavat yliaistilliseen tietoon.

Vain meditaation avulla kohoaa siihen, mikä liittää ihmisen henkeen, alkaa elvyttää itsessään olevaa ikuista, mitä eivät syntymä ja kuolema rajoita. Rudolf Steiner kirjoissaan alkuvaiheessa suosittelee symbolisia meditaatioita ja kehityksen edistyessä meditaatiossa niin kuin raja-joogassa pyrkimys mielen täydelliseen tyhjentämiseen ajatuksista ja mielikuvista. Painotetaan, että edistystä voi olla vain, jos kaiken aikaa tarkasti seurataan ajatuksia ja tunteita yhtälailla kuin askeleita fyysisessä maailmassa. Tässä korkeammassa maailmassa ihminen kohtaa ensimmäiseksi todellisuuden, joka vastaa ihmisen omaa henkistä kuvaa. Hänen alempi luontonsa on hänen edessään peilikuvana, mutta keskellä tätä peilikuvaa ilmenee hänen korkeampi minänsä todellisuutena. Vasta tämä on yhteydessä korkeampaan henkiseen todellisuuteen.

Rudolf Steiner osoittaa hyvin kirjoituksessaan, kuinka väärin yleiset käsitykset ovat siitä, että henkiset mestarit olisivat jollakin tavalla häiriintyneitä. Todellisuudessa henkisen mestaruuden pohjalla on lähes täydellinen ajatuksien ja tunteiden hallinta. Myös meditaatiosta on vääriä käsityksiä. Meditaatio yksinkertaisesti tarkoittaa keskittymistä johonkin asiaan, esineeseen, tai pyrkimystä olla täysin ilman ajatuksia ja mielikuvia. Meditaatio on myös keino oppia hallitsemaan ajatuksiaan.
 

Ammasta

Amma, intialainen henkinen mestari, avataara (hindulaisuuteen liittyvä käsite, syntymälahjana kyky olla tahtonsa mukaan valo-, taivas- tai maallisessa tietoisuudessa) Mata Amritanandamay on länsimaissa ehkä tunnetuin intialainen henkinen opettaja. Elokuussa 2000 ensimmäistä kertaa YK:n puitteissa New Yorkissa kokoontuivat maailman eri uskonnollisten traditioiden johtajat keskustelemaan mahdollisuuksista aloittaa yhteistyö YK:n kanssa maailmanrauhaa koskevissa asioissa. Amma oli hindujen edustajana.

Joitakin Amman opetuksia:

Jos otamme yhden askeleen Jumalaa kohti, ottaa Jumala 100 askelta meitä kohti, vastaavasti hän jättää meille joitakin virheitä ja antaa toisia anteeksi tiettyyn pisteeseen saakka pitäen niitä tietämättömyyden tuloksena, mutta kun tunnistamme virheemme, pitää meidän yrittää parantaa ja hitaasti muuttaa itsemme. Kun ihmiset aloittavat henkisen elämän, he haluavat saavuttaa kaikkein korkeimman päämäärän. Se on sama, kuin lapsi haluaisi tohtorin arvon käymättä ensiksi edes koulua. Egoismi ilmenee kilpailuna, vihana, kateutena ja sotana.
Rakkaus on elämän näkemistä kaikessa ja kaikkialla. Rakkaus toteutuu ainoastaan kun järkeily lakkaa. Anna sydämesi kukoistaa myötätunnosta, tunne sydämessäsi toisen kärsimys ja tuska. Myötätunto ei näe toisten vikoja, se ei erottele ihmisiä hyviksi ja pahoiksi. Se ei tee rajoja kahden maan ja uskonnon välille. Myötätunnolla ei ole egoa, se antaa anteeksi ja unohtaa. Älä syytä olosuhteita tai muita ihmisiä. Pelko estää spontaanisuuden, se on tuomituksi tulemisen pelkoa. Jumalan, joka on rakkaus, tulisi voida toimia meidän käsiemme, sydämemme ja ajatustemme ja tekojemme kautta. Armon vastaanottaminen edellyttää mielen puhtautta. Ihminen tulee armolle otolliseksi ainoastaan epäitsekkään, tavoitteita vailla olevan toiminnan kautta. Kaikki mitä tässä elämässä koemme, on edellisten elämiemme tekojen seurausta. 

Aivan samalla tavalla kuin muinaiset näkijät, sanoo Amma, että tehokkain harjoitus on jatkuvasti yritys nähdä Jumala kaikissa ja kaikkialla. Kun olemme täynnä rakkautta ja myötätuntoa, on elämä yhtä siunausta. Siellä missä on rakkaus ja myötätunto, siellä on myös Jumala. Elämä ja rakkaus eivät ole kaksi eri asiaa, ne ovat yksi ja sama. Rakkaus on puhtain, helpoin ja suorin tie Jumalan oivaltamiseksi. Todellinen hymy kumpuaa syvältä sydämestä. Amman opetuksessa me emme pyri löytämään Jumalaa, joka on jossain taivaissa, vaan meidän jumalamme loistaa sisällämme. Mutta tällä hetkellä me luulemme, että minä on sama kuin ego eli yksilö. Todellinen minä on kuitenkin universaali tietoisuus, ongelma on siinä, että samaistamme tämän minuuden persoonallisuuden kanssa. Kun onnistumme ylittämään persoonallisuutemme sen kaikkine ajatuksineen ja tunteineen, löydämme todellisuuden.

Amman pelkistetty ohje länsimaalaiselle. Pidä kaiken aikaa Kristus mielessäsi, tee kaikki yhdessä hänen kanssaan ja hänelle. Pyri siihen että jokainen ajatus, sana, teko lähentää sinua Kristukseen. Älä ajattele, sano, äläkä tee mitään toista vahingoittavaa. Tähän vielä yhdistettynä rukous ja meditaatio.

Lisää tietoa Ammasta Internetistä osoitteesta http://www.amritapuri.org ja http://www.amma-europe.org.
 

Maa Äiti (Maria, Devi, Shakti) tarkoittaa Jumaluuden luovaa muotoa aiheuttavaa prinsiippiä. Amma yhdistetään usein Maa Äitiin (Äiti Amma).

Sai Baba

Sai Babaa miljoonat intialaiset näyttävät pitävän Krisna -jumaluuden uutena inkarnaationa. Sai Babasta on tehty paljon kirjoja, paljon videofilmejä. Nykyään hänellä on jo kannattajia, mainitaan jopa 50 miljoonaa, länsimaissakin hänellä on erään arvion mukaan kaksi miljoonaa kannattajaa. Hänellä on juuri erikoisuutena materialisoida erilaisia esineitä. Kirjojen ja videofilmien mukaan hän on tällaista tehnyt tuhansia kertoja.

Lisää tietoa Sai Babasta Internetistä osoitteesta http://www.srisathyasai.org.in

Musiikista

Ranskalaisen professori Igor Reznikoffin kehittämässä opetusmenetelmässä pyritään siihen että ihminen oman äänensä avulla saavuttaa uudenlaisen yhteyden kehonsa ja tietoisuutensa rajalla. Kun rukoukseen liittyy Reznikoffin opettama äänenpuhtaus, luonnolliset intervallit, puhdas resonanssi ja puhdas intonaatio, päästään hänen mukaansa tasolle, jossa ääni voi parhaimmillaan vaikuttaa kuuntelijan herkimpään sisimpään puhdistavasti ja vapauttavasti sekä terapeuttisesti.

Reznikoffin mukaan on olemassa tiettyjä kohtia kehossa, joihin tietoisuus eli sielu sijoittuu ja joissa se elää. Näissä kohdissa kehoamme – tietoisuuden ja sielun värähtelykohdissa – meillä on Reznikoffin mukaan kosketus hengen maailmaan. Ensinnäkin on sydämen seutu, mutta ei anatomisessa mielessä. Sydämen seutu on yhteydessä tunteeseen ja vatsaan, rohkeuteen, rakkauteen ja itsensä uhraamiseen. (Vertauskuvana tämä ei ole sattumanvaraista.. Kaikki rakastavaiset tietävät, että sydämessä tapahtuu jotakin.) Toiseksi on kurkku jossa on hengityksen ja puheen sija. Kurkku on myös hengellisen elämän kannalta keskeinen paikka. Hengellinen, henki, hengittää – näillä sanoilla on sukulaisuus. Kolmas kohta on otsa. Kun ihminen keskittyy ja miettii, toiminta keskittyy otsan seudulle. Tämä näkyy mm. ikoneissa, joissa korostetaan kulmakarvoja. Neljäs kohta on päälaki, jota ikoneissa korostetaan sädekehällä. Päälakea voidaan pitää sielun ja tietoisuuden puhtaampana asuinsijana. Esim. Platon kuvaa kuinka sielu, tai meidän aikamme sanoin tietoisuus laskeutuu ruumiiseen ja turmeltuu sitä mukaa mitä alemmaksi se laskeutuu.

Reznikoffin mukaan pyhä ikoni tai laulu auttavat keskittymään ja ne koskettavat eri alueita kehossa: Sydämen aluetta, pään aluetta, kurkun aluetta jne.

Reznikoffin mukaan on olemassa ikonin ja meidän kehomme suhde ja äänen ja kehon suhde. Ikonilla on vaikutus meidän sieluumme meidän kehomme kautta. Laululla on sama vaikutus. Reznikoffin mukaan pyhä laulu on rakennettu ihmisen kehon resonanssin kautta. (Igor Reznikoffin musiikkia on laajemmin käsitelty Hilkka-Liisa Vuoren kirjassa "Hiljaisuuden syvä ääni", joka on pro gradu-työ Sibelius Akatemiassa.)

Primitiiviset kulttuurit ovat vielä musiikin alkulähteillä, koska niillä on säilynyt laulullinen yhteys näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Samaa ideaa käyttävät shamaanit. Antiikin aikana ja myös kristillisessä perinteessä ihmisen koko elämä ymmärrettiin sielun matkana eli sielun kehitysnäkökulmalta. Laulun avulla ihminen voi matkustaa näkymättömään ja takaisin. Laulaminen toimii kulkuneuvona sielun matkalla.

Maasäteilystä

Yliopistojen järjestämissä tieteellisissä tutkimuksissa pyritään ensisijaisesti todistamaan materialistinen oppijärjestelmä oikeaksi. Mikä tahansa asia, esimerkiksi vaihtoehtolääketieteessä, saadaan nurinkuriseksi, kun tieteellisyyden nimissä tutkimusasetelma ja tulokset sopivasti manipuloidaan. Materialismi on olemukseltaan uskonto, jossa pakkomielteisesti sitoudutaan ja usein suoranaisesti palvotaan aineellisuutta. Jos jokin asia ei sovi tähän ideologiseen kuvaan, niin se usein kaikin mahdollisin keinoin sensuroidaan, vähätellään, torjutaan, vääristellään tai kielletään. Lääketiede ja samalla psykiatriakin ovat sitoutuneet mitä suuremassa määrin yksipuolisesti materialismin näkökulmiin ja tällä tavalla tietynlaisiin hoitoperiaatteisiin. Tähän voi liittyä aivan erityisiä lisäongelmia, esimerkiksi kun materialismin edustaja opettaa huumeidenkäyttäjälle pitkäjänteisyyttä ja uusia elämänarvoja, niin huumeidenkäytön syy on voinutkin olla juuri nimenomaisesti pako materialismin raskaudesta ja ”onttoudesta”. Samantapainen ristiriita voi toistua, kun uskovainen kertoo materialistiselle lääkärille henkisistä kokemuksistaan, eli mikä toiselle on arvokkainta elämässä (esimerkiksi kuolemanpelosta vapautuminen) voi toiselle olla pelkästään ”ärsyttäviä” sairaudenoireita.

Kun puhutaan maasäteilystä, niin vuosituhansia tämä on yhdistetty nimenomaisesti vesilähteen etsimiseen. Kaivonetsijällä on usein helppo havaita alkuvaiheessa kädenliikahdus oletetun kaivonpaikan kohdalla. Kun henkissielullisesti puhutaan kollektiivisesta piilotajunnasta, niin voi olla mahdollista, että maasäteilyn ja kaivonpaikan välinen yhteys tapahtuisi tätä kautta.

Oulun Yliopiston kansanterveystieteen ja biofysiikan laitokset tekivät 1985 tieteellisen tutkimuksen maasäteilystä ns. Maasäteilyraportin. Pohdinnassa viitattiin: "Kansanviisaus osoittaa maasäteilyn olemassaolon ja aitona luonnonilmiönä ansaitsee tulla vakavasti tutkituksi". Kirjoituksessa viitataan taikavarvun (pajunvitsa ja heilurin) vuosituhantiseen käyttöön mitä moninaisempien esineiden ja asioiden tutkimisessa. Samassa maasäteilyraportissa viitattiin tässä yhteydessä viimeiseen varpututkimukseen 1971 Englannissa, armeijan ja puolustusministeriön yrityksenä löytää miinoja, vedenetsintää polyeteeniputkessa ja vesivirtauksen suuntaa. Tutkimuksessa löydökset olivat arvaamisen tasoa.

Oulun Yliopiston tutkimuksessa oli samanlainen vesijohtoputken paikantamisyritys ja vedenkulkusuunnan arviointi. Tutkimus ei ollut maasäteilytutkimus. Toisena tutkimustapahtumana oli näkösuojatun auton sisältä käsin löytää tiestä maasäteilykohdat, mitkä aikaisemmin oli paikallistettu koehenkilöiden toimesta. Tässä jää epäselväksi, onko auton metallikuorella vaikutusta oletettuun maasäteilyyn, ottaen huomioon esimerkiksi auton antama suoja salaman suhteen eli sähkö kiertää täydellisesti autonsisäosan metallikuorta pitkin. Tieteellisesti voi olla nerokasta tutkia oletettua maasäteilyä autosta käsin, mutta en ole koskaan kuullut tai lukenut kenenkään tutkineen kaivonpaikkaa tällä tavalla. Kolmas testi oli rottakoe, maasäteilyn vaikutus rottien oleskelukohtaan. Tämä koe jouduttiin keskeyttämään varpumiesten erimielisyyksien vuoksi maasäteilykohdasta. Varpututkijoita oli 32.

Kansanviisaudessa epäillään, että joissakin pienissä, rajatuissa maakohdissa on maasäteilyä. Kaivonpaikalla ja maasäteilyllä olisi mahdollisesti yhteys. Paikka olisi pajunvitsalla (varvulla) osoitettavissa. Pajunvitsa taipuu joillakin henkilöillä kaivonpaikan kohdalla. Kansanviisaudessa on myös epäilyä, että maasäteilyllä saattaisi olla myös kielteisiä terveysvaikutuksia. Toisin sanoen vesi sinänsä ei olisi maasäteilykohde, ei pohjavesi, ei järvet, joet, valtameret jne.

Oulun Yliopiston maasäteilyraportissa kiinnitettiin huomiota, että kaivonkatsojalla on hyvät mahdollisuudet onnistua kaivonpaikan suhteen hyvän maastotuntemuksen ja alitajuisen ohjauksen avulla ottaen huomioon, että pohjavettä löytyy useimmista paikoista läheltä maanpintaa. Maasäteilytutkimus olisi ehkä pitänyt tehdä siten, että koehenkilöt olisivat ensimmäisessä kokeessa tutkittu kyvystä löytää kaivonpaikka(vesisuoni). Parhaat kaivonkatsojat ovat olleet tässä suhteessa ilmeisesti lähes erehtymättömiä, mainitaan jopa yli 99% osuvuus. Testatut kaivonkatsojat olisivat voineet kilpailla yliopistomiesten tai jonkin muun kontrolliryhmän kanssa siitä, kumpi ryhmä löytää paremmin "kaivonpaikat". Tällainen tutkimus olisi ollut kansanviisauden kunnioittamista. Hiekkakuopat ovat toisinaan rutikuivia, toisinaan pohjaveden täyttämiä eli ei kaivonpaikka aina niin itsestään selvä asia ole.





Selvänäköisesti maasäteily näkyy pyöreänä kaiken läpäisevänä ja erittäin nopeana väreilevänä suihkuvirtauksena, joka muistuttaa lentokoneen suihkumoottorin virtausta.

GEOPATOGEENINEN säteily (maasäteily?)

Seuraavassa lyhennelmä Pietarin Kevät 2004 foorumissa pidetystä esitelmästä, mikä käsitteli maaperän geopatogeenisia tutkimuksia. Geopatogeeniset tutkimukset ovat olleet Pietarin Foorumissa toistuvasti esillä, esimerkiksi vuonna 2002 professori, akateemikko E. K. Melnikov piti samantapaisen esitelmän.

Geopatogeenisista (maasäteily) maakohdista ollaan oltu kiinnostuneita erityisesti Pietarissa. Tätä on tutkittu aikoinaan jo Neuvostoliitossa ja edelleen Venäjällä. Asiasta on järjestetty sekä Moskovassa että Pietarissa kansainvälisiä symposiumeja ja seminaareja. Erityisesti mainitaan Venäjällä tunnetut tiedemiehet, professorit E.K. Melnikov, Ju. I. Musitshuk, V.A. Rudnik ym. Venäjällä kansanperinteessä on käytetty lampaita maasäteilyn osoittamisessa. Mihin lammas menee pitkäkseen, sopii talonpaikaksi. Sama idea, jos lihanpala narunpäässä pilaantuu nopeasti. Tällainen kohta on asumispaikaksi sopimaton.

Venäläiset tutkijat Pietarissa epäilevät, että geopatogeeninen maakohta liittyisi anomaaliseen säteilyyn, mikä puolestaan liittyisi maakuoren epähomogeeniseen rakenteeseen, murtumiin, maanalaisiin vesivirtoihin jne. Erikoisuutena Pietarin keskustassa on löydetty talo, jossa syöpätautiin sairastuminen on 70 kertaa keskitasoa korkeampi. Geopatogeenisilla alueilla stenocardia ja kuolleisuus Pietarissa on ollut 2,3-2,5 kertaa keskimääräistä korkeampi. Lapsikuolleisuustapauksista leukemiaan on saatu selvä tilastollinen näyttö geopatogeenissa maakohdissa. Painottavat myös yhteyttä keskosuuteen ja syntymävikoihin.

Pietarin tiedemiesten tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota, että Kirishin taajama, missä on huomattavaa saastumista, osoittautui paljon edullisemmaksi asuinalueeksi terveyden suhteen kuin tietyt ekologisesti puhtaat alueet. "Maasäteilykohdassa" suosittelevat vuoteen paikan siirtämistä.

Ufoista

Ensin aktivoitui spiritismi 1800-luvun loppupuolella. 1900-luvun alkupuolella yksin Euroopassa oli useita materilisaatiomeedioita, jotka pitivät kukin esityksiä kerran tai kaksi kertaa viikossa (mistä lisää luvussa Mediumismi). Esityksiä pidettiin ilmeisesti tuhansittain.

Erityisesti ydinaseiden kehityksen jälkeen ufot ilmestyivät näkyviin ja julkisuuteen. On kiinnitetty huomiota lisääntyneeseen toimintaan kriisien yhteydessä. Havaintoja ja kuvia on kymmeniä tuhansia, jopa sotilasparaatin yhteydessä lentokoneita häiritsemässä.

Alaan liittyvässä kirjallisuudessa puhutaan avaruusveljistä sekä kontaktihenkilöistä. Kirjallisuudessa tuodaan esiin näkökulma, etteivät ufot voi tulla keskelle julkisuutta, koska siten ne vaikuttaisivat liikaa ihmisten vapaaseen tahtoon ja osa ihmisistä voisivat pitää heitä jumalina.

Vancouver Island, B. C., Canada, 8.10.1981

Google: ufo, photo, image. (Yksi ainoa aito valokuva tekee ufot todelliseksi.)  

Lokakuussa 1973 kuvernööri, sittemmin Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter täytti NICAP:n (UFO-havaintoilmoitus) kaavakkeen, jossa hän ilmoitti omaan havaintoonsa perustuen olevansa vakuuttunut UFO:jen olemassaolosta. Noin 20 arvovaltaisen henkilön läsnä ollessa UFO oli lentänyt edestakaisin useita minuutteja noin 300-1000 metrin etäisyydessä. Jimmy Carter on kuvannut ryhmänsä näkemän tapahtuman kaavakkeeseen yksityiskohtaisesti. Tapahtuma on myös kuvattu, esimerkiksi National Enquire lehdessä 08.06.1976, Valittujen palojen ”Mysteerien Maailma” teoksessa sekä Ronald D. Storyn kirjassa ”The Encyclopedia of UFOs” sivuilla 63-65.

Tiedemiesten tietokonemallissa (muutama vuosi sitten Suomessa TV:ssä) aineellinen maailmankaikkeus on ollut alkuhetkenään mahdollisesti pienempi kuin sokeripala. Tänä hetkenä energiasta, valosta muodostui aine. Carl G. Jungin mukaan aine ja henki on sama asia, toinen ulkopuolelta ja toinen sisäpuolelta katsottuna. Neale Walschin kirjojen mukaan olisi hyvä vaihtaa sanat Jumala ja Elämä keskenään ja tällä uudella, rakkaudellisella tavalla pyrkiä näkemään elämän moninaiset ilmenemismuodot, kaiken ykseys

Viljapeltokuvioista (crop circle)

1970-luvulla tehtiin ensimmäinen lentäjän havainto viljakuvioista. Sen jälkeen niitä on havainnoitu maapallon eri puolilla tuhansia. Viljakuvio on geometrinen muodostelma, yleensä viljapellossa. Näitä on ollut myös lumessa, hiekassa ja heinässä.

Kuviot ilmestyvät usein vanhojen riittipaikkojen läheisyyteen. Tätä on käytetty hyväksi järjestämällä tällaisiin paikkoihin erityisesti Etelä-Englannissa nykyaikaista automaattivalvontaa, mutta tekniikka ei riitä äänihavaintoja lukuun ottamatta. Kuviot syntyvät ilman laitteiden reagointia. Tässä nimenomaisena erikoisuutena on viljakorren katkeamattomuus.

Kirjallisuudessa viljakuviot yhdistetään maapallon energisoimiseen sekä virikkeeksi materialismin pimeyteen. Seuraavassa kuvia viljapeltokuvioista.

Kirjallisuudessa mainitaan harvoin silminnäkijöitä todistamassa viljapeltokuvion syntymistä. Tutkijaryhmän edessä Hollannissa muodostui muutamassa minuutissa viljapeltokuvio. Tutkijaryhmä kiinnitti huomioita lämpöön ja siihen, että kameran patterit tyhjenivät. Lähde: Nievwsblad van het noorden: The Netherlands.

Korsien kosteuspitoisuus on selvästi ympäröivää viljaa alempi, samoin alla oleva maaperä. Tämä viittaa kuvion syntypaikalla kuumuuteen tai säteilyyn. Tätä asiaa tukee korsien venyttyneet ja jopa räjähtäneet nivelkohdat, mikä viittaa höyrystymisen aiheuttaman voimakkaan paineen vaikutukseen. Viljapeltokuvion aitouteen viittaa myös lakoontuneen viljan tähkien samansuuntainen kääntyminen 90 %. Samaten erittäin suuren ja monimutkaisen kuvion syntyminen lyhyessä ajassa (voivat muodostua myös keskellä päivää).

Peltokuvioiden päällä tai läheisyydessä on onnistuttu videokuvaamaan noin jalkapallonkokoisia liikkuvia valopalloja.

Kiinnostus viljapeltokuvioihin on osittain siirtynyt Englannista Saksaan, koska Englannissa on esiintynyt nuorison tekemiä väärennettyjä viljapeltokuvioita.

Runsaasti kuvia viljapeltokuvioista Internetissä (haku esim. Googlesta: crop circle).

Veden muisti

Kirjoissa "The Message from Water" Masaru Emoto (http://www.hado.net) tuodaan esiin todisteita, että ajatus vaikuttaa veteen. Veden kiderakennemuutos näkyy vesipisaran jäädytyksessä. Kuvien perusteella kyseessä olisi uusi aluevaltaus. Eräässä tutkimuksessa saatiin yllättävä tulos, puhdas luonnonvesi, harmoninen musiikki ja positiivinen ajattelu aiheuttavat samantapaisen kiderakenteen vedessä. Saastunut vesi, negatiivinen ajattelu sekä heavymetal-musiikki puolestaan aiheuttavat jääkiteen harmonian särkymisen.

Kirjoissa on yksityiskohtaisesti selitetty kuvanottotekniikkaa. Kirjoissa on runsas kuvitus. Oheisena muutama kopio kirjasta. Kirjat tuovat aivan uuden merkityksen ajattelulle, äänenpainoille ja musiikille. Nyt kirjoja on myös suomenkielisinä.

Jääkide, kun veteen on ennen nopeaa jäädyttämistä kohdistettu Heavy Metal -musiikkia	Jääkide, kun veteen on ennen nopeaa jäädyttämistä kohdistettu Mozart’s Symphony n:o 40 in G minor
Jääkide, kun veteen on ennen nopeaa jäädyttämistä kohdistettu ajatus Hitleristä (ajatteleminen aiheutti kiderakenteen, mikä oli vastaava kuin "teet minut sairaaksi" tai "tapan sinut").	Jääkide, kun veteen on ennen nopeaa jäädyttämistä kohdistettu ajatus rakkaudesta

Kirjan yhteystieto Hado Publishing BV, Prisenstraat 55, 16HK Leiden, The Netherlands.

Mieli

Minä tiedostaa mielen avulla. Puhutaan maallisesta ja korkeammasta mielestä, persoonallisesta itsestä ja Itsestä, maallisesta ja henkisestä ihmisestä, mustista ja valkoisista enkeleistä, itsekkyydestä ja epäitsekkyydestä, eläimellisestä ihmisestä ja Jumalan pojasta. Ihminen tietää aina valintatilanteessa onko asiassa rakkautta, ihmisyyttä, inhimillisyyttä. Ihmisyyden näkökulmasta pitäisi olla tietoinen ajatuksistaan, ajatella yleviä asioita ja valintatilanteessa valita korkein ajatus. Man englannin kielessä tarkoittaa ihmistä, sanskriitin kielessä mieltä. Henkissielulliselta näkökulmalta katsottuna mieli ja keho ovat erilliset, aivotkin on vain pieni osa mieltä. Asia tulee esiin jo helposti toistettavassa ”vesilasikokeessa”, kun syvähypnoosissa ihmisen tunto siirretään vesilasiin, niin toisessa huoneessa kolmannen henkilön toimesta neulanpisto veteen aiheuttaa aina kipureaktion. Kysymyksessä ei voi olla pelkästään aivotapahtuma. Hypnoosi ei voi tehdä ihmiselle kykyä, mitä ei ole olemassa. Henkissielullisesti ihminen on Luojansa energiavirrassa, huomionkohteena. Tähän perustuu tajunta, ajattelumahdollisuus.


A: Sisäinen itse (Kristus, Itse, Luoja, Jumala) Sisäinen itse on ihmisen rakkaudellinen ohjauskeskus liittyen jollakin tavalla koko maailmaan sekä sisäiseen että ulkoiseen. Se on olemukseltaan läsnä oleva, muotoa vailla oleva, ilmeten ihmisen kautta. Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä, on ihminen siitä tietoinen tai ei. Tähän perustuu tajunta, ajattelumahdollisuus. Tässäkin asiassa mikä on ihmistä lähinnä ja tärkeintä jää yleensä huomiotta. Tämä tietoinen ohjauskeskus, sisäinen itse aktivoituu, kun siihen kiinnitetään huomiota ja luotetaan. Ihmiselle tulee varmuus Luojan rakkaudellisesta läsnäolosta. Luojan läsnäoloon liittyy korkeimmat ajatukset, rakkaus ja totuudellisuus. Suoran yhteyden saamista sisäiseen itseen sanotaan taivaskokemukseksi. Viimeistään tällöin kuolema menettää pelottavuutensa.

Numerot 1-7 kuvaavat mielessä olevia voimakkaita ajatuksia, jotka valtaavat mielessä tilaa, esimerkiksi velka, läheisen vakava sairaus, sairaudenpelko, kostonajatus, loukkaus, takertuminen mielipiteeseen jne. Mieltä sitovia ajatuksia voi olla suurikin määrä. Mieleen mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus. Kiinnittämällä huomiota johonkin tehdään se samalla itselle todelliseksi. Ajatus on kuin ”olio”, joka pyrkii palauttamaan ajatuksen toistuvasti mieleen sekä toteuttamaan annettua käskysanaa. Tunne voimistaa ajatusta. Ajatus ajateltuna voimistuu, ajattelematta vähitellen heikkenee.

Korkeampi mieli, Sielu on Luojan, Universaalisen Mielen heijastuma, tähän liittyy henkinen ihminen, inhimillisyys, myötätuntoisuus, korkeat henkiset arvot, rakkaus, luovuus, ilo, epäitsekkyys, oma sisäinen rakkaudellinen johdatus, elämän ykseys, elämäntarkoitus, telepatia jne.

Universaalinen Mieli on henkisen ja aineellisen maailmankaikkeuden taustalla. (Tiedemiesten tietokonemallissa aineellisen maailmankaikkeuden alkukoko, Big Bang on ollut mahdollisesti sokeripalaa pienempi.) Jumalan tahto ilmenee aineellisina ja henkisinä lakeina, esimerkiksi ihminen voi vapaan tahdon mukaisesti toimia mielensä mukaan kuitenkin kokien sen tulokset eli Jeesuksen sanoin, mitä kylvää, niin sitä niittää. Ihminen on luova olento ajatuksin, sanoin ja teoin. Puhutaan makro- ja mikrokosmoksesta, kaikkialla on sama ajatusmalli. Henkisten lakien periaate heijastuu ihmisen soluissakin, kaikki auttavat toisiaan ja näin kaikki voivat hyvin.

Minän pitäisi ohjata ja hallita mieltään, ajatteluaan eli olla tarkkaavainen, mitä ajattelee. Ajatukset pyrkivät toteuttamaan itseään, ideaansa, käskysanaa ja tällä tavalla ajatukset voivat myös harhauttaa mielen ja tätä kautta ihmisenkin. Mielellä on kyky virittäytyä hyvin monenlaisiin asioihin ja se voi saada tällä tavalla ihmisen kuvitteluihin, jotka voivat kokijasta vaikuttaa todelta. Esimerkiksi hypnoosissa ihminen voi kuvitella olevansa siivekäs lintu nokkimassa muiden lintujen kanssa tai olla jossakin muussa kuvitellussa tilanteessa, esimerkiksi hautautuneena kivien alla. Vastaavasti ihminen voi alkaa kuvitella mielessään mitä erikoisempia asioita, esimerkiksi sairastavansa matoja ja loisia sisäelimissään, vaikka näitä ei olisi olemassakaan.

Olisi tärkeätä saada mielessä tilaa totuudelle, Luojalle. Kokemus on aina erilainen kuin sen kuvitelma. Ihmisen henkinen, rakkaudellinen ohjauskeskus, sisäinen itse pyrkii määrätietoisesti johdattamaan ihmistä suurempaan ymmärrykseen ja tietoisuuteen, lähemmäksi Luojaansa. Tässä toiset ihmiset ja elämän kokemukset ovat arvokkaita. Vapaa tahto on kuitenkin henkinen laki, ihmisen oma toive, pyrkimys on aivan keskeistä. Mielessä pitäisi saada tilaa Luojalle, esimerkiksi pyrkimällä vilpittömästi totuuteen ja/tai pitämällä Luojaa rakkaudellisesti mielessään, meditoimalla, rukouksella, virittäytymällä henkisiin asioihin, harmonisella kohottavalla musiikilla, katselemalla taideteosta, ikonia, henkisiä kirjoja lukemalla jne. Neale Walsch suosittelee korkeimman ajatuksen pitämistä aina mielessään. Avataara Amma suosittelee kaiken tekemistä yhdessä Kristuksen (tai oman mestarinsa) kanssa ja Hänelle.

Carl G. Jung toi kollektiivisen piilotajunnan käsitteen, missä ihmisen mieli on piilotajunnan kautta yhteydessä koko maailmankaikkeuteen ollen osa siitä. Avataara Amma korostaa kirjoissaan, että koko maailmankaikkeus on sisälläsi. Rudolf Steiner painottaa, että korkeampi mieli, henkinen ihminen on yhteydessä korkeampiin henkisiin tietoisuustiloihin. Jumala, Universaalinen Mieli on ihmisen näkökulmalta abstraktinen. Abstraktista on vaikeata rakastaa, on helpompaa rakastaa jotakin konkreettista ja tällä tavalla saada kohottava, yhdistävä rakkausenergia. Esimerkiksi rakkaudenkohteena voisi olla Jeesus tai Kristus.

Maallinen mieli on kuin tietokone sisältäen vain vanhoja ajatuksia, menneitä kokemuksia, suuntautuu olemuksensa mukaisesti maalliseen, arvostaa käsin kosketeltavaa ja konkreettista. Maallinen mieli pyrkii kaiken aikaa kaikkea vertailemaan keskenään, kilpailemaan, hankkimaan maallista turvallisuutta ja omaisuutta ajatuksella, jos on jotakin paljon miksi ei voisi olla vielä enemmän, pyrkii korostamaan ja tekemään erillisyyttä, eroavaisuuksia ja raja-aitoja. Maallisen mielen perusongelma on toiminta ilman lopullista päämäärää, kuolemassakin kaikki maalliset päämäärät menettävät merkityksensä. Esimerkiksi rahalla ja omaisuudella ei ole mitään merkitystä, kun sitä on jokin tietty määrä yhteiskunnasta riippuen. Lisäahnehtiminen ei tuo lisäonnea. Maalliseen mieleen liittyy erityisesti suhteellisuustajun puute, esimerkiksi jos 5-6 rikkaalla on samat tulot kuin 200 miljoonalla ihmisellä kehitysmaissa, niin maallinen mieli ei pidä asiaa mitenkään arveluttavana.

Kilpailuyhteiskunnan sivuvaikutuksena automaattisesti tulee pieni määrä voittajia ja suuri määrää häviäjiä, mikä aiheuttaa syrjäytymistä ja monenlaista pahoinvointia yhteiskunnassa. Ykseyden, samaan hiileen puhaltamisen asemasta ihmiset laitetaan kilpailemaan ja usein taistelemaan keskenään. Menestymisen välttämättömyys luo yleistä aggressiivisuutta ja tunnekylmyyttä. ääri-ilmiönä maalliseen mieleen voi liittyä täydellinen itsekkyys, täydellinen välinpitämättömyys muita kohtaan, mikä voi ilmentyä muiden ihmisten, olentojen ja luonnon keinoja kaihtamattomana hyväksi käyttönä. Maallisen mielen erikoiskyky on järkeillä mikä tahansa asia omaksi edukseen tai toisen tappioksi jotakin pientä yksityiskohtaa korostamalla.

Materialismi on kuitenkin olemukseltaan hyvin fanaattinen uskonto. Aineellisuutta yksinomaan palvottaessa automaattisesti kielletään ja torjutaan kaikki omat ja muiden kokemukset, havainnot ja lukemattomat todisteet, mitä osoittavat materialismin harhaopiksi. Kilpailuyhteiskunta tekee ihmisistä salakavalasti tällaisen uskonnon kannattajia tuottamalla tiedotusvälineissä jatkuvasti mielikuvia markkinatalouden ”ihanneihmisistä”. Ihaillaan, palvotaan maallista menestystä, rahaa ja omaisuutta tarvittaessa keinoja kaihtamatta, ajatuksella jos ei ole rahaa, niin ei ole mitään. Materialismi on oppi, jossa kuitenkaan ei ole mitään syvempään elämäntarkoitusta. Ihminen etsii siitä peloilleen turvallisuutta, mitä löytyy vain näennäisesti, kukaan ei tiedä elämäntilannettaan vuoden kuluttua, kukaan ei tiedä edes elääkö maallista elämäänsä seuraavana päivänä. Materialismissa kaikki on sattuman oikkuilua, ihminenkin on pelkästään solujoukkioita (esim. tarvitaan voimakasta uskoa, jos uskoo että rakkaus, myötätunto, intuitio, ennalta tietäminen, musiikki, ”vesilasikoe” ovat sokeiden solujen yhteisiä aineenvaihduntatapahtumia).

Jos tarpeeksi samaistuu materialismiin, niin jossakin vaiheessa elämä voi menettää tarkoitustaan ja ilmentyä itse tuhoisina tai tuhoavina ajatuksina. Materialismiin kuten muihinkin ismeihin liittyy poikkeuksellisen usein mielen alkeellisimpien psykologisten puolustuskeinojen käyttöönottoa, nimittäin torjuminen ja kieltäminen. Materialismiin uskomalla ihminen voi jopa kuvitella olevansa järkevä ja tieteellinen sekä samalla huomaamattaan ”noitua” itsensä ajatuksiensa kivimuurihautaan kuten tapahtuu symbolisessa satunäytelmässä ”Prinsessa Ruusunen”.

On kiinnostunut katsomaan asioita yksinomaan persoonallisuuden, oman edun näkökulmalta. Maallinen mieli on erityisen kiinnostunut yksityiskohdista, todistelusta. Olemalla korkeamman mielen vastapari suhtautuu henkisyyteen torjuvasti ja kielteisesti, maallisen järjen vastaisena. Inhimillisessä, maallisessa elämässä kaikella on vastaparinsa, vastavoimansa. Ihmisen pitäisi elää kultaista keskitietä näiden voimien välissä. Toisena voimana on täydellinen itsekkyys, ahneus, vain persoonallisuuden, erillisyyden huomioiminen eli muista täydellinen välinpitämättömyys, yhteiskunnan ja luonnonkin arvo olisi vain omana käyttöhyödykkeenä. Toisena vastavoimana on epäitsekkyys, elämän ykseys, huomaaminen, että kaikki ihmiset ovat toistensa veljiä ja sisaria, rakkaudellisuus, myötätuntoisuus, henkiset arvot, toisten auttaminen, yhteiskunnan ja luonnon huomioiminen yleisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Toisin sanoen aina valintatilanteessa nämä vastakkaiset voimat ovat vetämässä ihmistä erilaisiin ratkaisumalleihin. Oikea ja väärä ovat suhteellisia, ei ole mitta-asteikkoa. Ihminen kuitenkin aina sydämessään tietää, kuinka ihmisenä, inhimillisenä olentona onnistutaan.

Ihmisen todellisuus on omat ajatukset, kokemukset, havainnot. Ihminen ei ole tietoinen muusta todellisuudesta. Omat ajatukset vaikuttavat aivan keskeisesti, mihinkä kiinnittää huomiota, mihinkä hakeutuu, mitä odottaa näkevänsä. Ajateltu ajatus pyrkii toteuttamaan itseään kuin "olio". Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Ihmisen on vaikeata uskoa tai pitää totena asiaa mitä ei halua uskoa. Omat vanhat ajatukset ovat kuin suodatin, mikä hyväksyy ja valikoi vanhojen ajatuksien pohjalta uudet ajatukset ja jopa havainnot. Tämän vuoksi jokainen näkee maailman omien ajatuksiensa, mielikuviensa mukaisesti eli omien värillisten silmälasiensa kautta. Esimerkiksi toinen voi nähdä elämän valoisana, rakkauden ilmentymänä ja toinen voi nähdä kaikkialla pimeyttä, paholaisen erilaisia ilmentymiä. Jokaisella ihmisellä on oma maallinen mielensä, oma järkeilynsä. Tämän vuoksi jokainen kokee olevansa oikeassa omien ajatuksiensa ja pyrkimyksiensä näkökulmalta. Jotakin yksityiskohtaa korostamalla kaikki pitävät itseään aina oikeassa olevina, rehellisinä ja totuudellisina.

Mieli on ilman omaa päämäärää aivan kuin auto tai tietokone ilman ohjaajaa. Mieli on täynnä ajatuksia ja muistoja, himotkin ovat mielentila. Periaatteessa jopa yksi ainoa ajatus voi vangita mielen kaikilta muilta ajatuksilta. Tällainen ajatus omistaisi mielen ja todellisuudessa ihmisenkin. Tarvitaan joku ohjaamaan mieltä, minätietoisuus. Mitä parempi yhteys on korkeampaan minään, sisäiseen itseen, niin sitä kirkkaampaa, valoisampaa on, sitä parempi on ihmisen ymmärrys elämästä, omasta osuudesta siinä, tietoisuus. Ajatukset eivät saisi sitoa ihmistä ennakkokäsityksiin, silloin ajatukset estäisivät tietoisuutta, elämän, totuuden, oman kokemuksen havaitsemista ja kokemista, omaa sisäistä johdatusta.

Korkeampi mieli, sielu on jatkuvasti rakkauden tilassa, mitä paremmin saa yhteyden tähän sielulliseen puoleen, niin sitä enemmän elämään ilmestyy ymmärrystä, luovuutta, rakkautta ja iloa. Tähän sielulliseen puoleen liittyy myös intuitio ja ennalta tietäminen. Aivan niin kuin kahden ihmisen välillä oleva rakkaus vaikuttaa magneetin tavoin, niin rakkaus Luojaan on kutsu Luojalle. Ihminen voi tiedostaa myös toiseen ihmiseen liittyvän sielun läsnäolon, rakkauden, vaikka maallisella tasolla ei olisikaan vastakaikua. Ihmiset voivat kokea keskenään rakkautta myös ilman fyysisyyttä. Ihmisen pitäisi olla tietoinen ajatuksistaan. Mieleen mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus. Ajattelemalla tai keskittymällä johonkin mieli täytetään tällä huomionkohteella. Tämä tulee samalla ihmisen todellisuudeksi, alkaen vaikuttaa ajatteluun ja käyttäytymiseen. Tunne yhdistettynä ajatukseen tekee ajatuksesta, mielikuvasta erityisen voimakkaan. Ihmiset reagoivat tunnevaltaisiin asioihin toisinaan järjen ja viisauden kustannuksella, erityisesti jos jollakin tavalla voidaan vedota pelkoihin. Myyvässä kaupallisessa mainoksessa yritetään useimmiten saada myönteinen tunne mukaan. Mainospsykologiassa pyritään toisinaan vetoamaan alitajuisiin, syviin tunnevaltaisiin peruspyrkimyksiin, jotta järki ja viisaus unohtuisi. Olematta tietoinen, ihminen voi aivan kuin huomaamattaan täyttää mielensä toisten keinotekoisilla pyrkimyksillä sekä tavaroilla, esimerkiksi hankkiutumalla kallisiin erikoisiin harrastuksiin tai hankkimalla kalliita tuotteita, joita ei välttämättä tarvitse. Näiden maksaminen vaatii suurta energiamäärää sitoen mieltä turhalla tavalla pitkäksi aikaa aineellisuuteen estäen tällä tavalla henkisempiä harrastuksia.

Leikeissä ja erityisesti saduissa lapsi oppii inhimillisyyttä, myötätuntoa, tiedostamaan ja käsittelemään moninaisia tunnevivahteita, myös kielteisten tunteiden hallintaa. Saduissa avautuu lapsen hallintaan tunne-elämän ja mielikuvituksen rikkauden lisäksi suuri sanavarasto. Nuorten suosimissa tietokonepeleissä asiat nähdään ja opetetaan näkemään ilman myötätuntoa mustavalkoisina. Jos nuoren tai aikuisen mieli on täynnä väkivaltaviihdettä tai ”iskulauseita”, niin mielessä ei ole tilaa ihmisyyteen liittyvälle herkälle tiedostamisille, ymmärtämiselle, myötätunnolle. Oma tiedostava minä, omat toiveet ja pyrkimykset voivat hukkua toisten tekemiin mielikuvatulviin.

Maallinen mieli pitää hallita, mutta korkeampi mieli pitää kutsua, ottaa huomioon. Maallinen mieli näkee asiat persoonan, oman edun kannalta, mutta korkeampi minä katsoo asioita epäitsekkäästi, kokonaisuuden näkökulmalta, kuinka voi auttaa toisia ihmisiä, toisia olentoja, elämää. Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä, mutta täyttämällä mieli yksistään maallisuudella, työnnetään Luojayhteys pois tietoisesta mielestä. Vapaata tahtoa väärinkäyttäen ihminen voi valinnoillaan myös kuvaannollisesti ”ristiinnaulita” oman Kristuksensa, sisäisen itsensä. Rakkaudellinen tunne, ylevä pyrkimys, oivallus, aavistus, mielikuva, suuri visio, selkeä uni voivat olla tärkeitä elämää muuttavia Sielun viestejä, sisäisen itsen rakkaudellista huomiota, johdatusta. Ihmisen taustalla on aina rakkaudellinen ohjaus valmiina auttamaan ihmistä. Usein mikä on ihmistä lähinnä ja arvokkainta jää huomaamatta.

Lisää asiaa mielestä

Kanavoinnista

Kaikki tieto Jumalasta ja henkimaailmoista on tullut ihmisen kautta. Informaatio tapahtuu periaatteessa kahdella eri tavalla, ihminen voi olla välittäjänä passiivisesti aivan kuin toinen olento käyttäisi ihmistä välikappaleena, tällöin voidaan tilanteesta riippuen korostaa erilaisia vivahteita ja puhua profeetasta, unissasaarnaajasta, kanavoijasta, telepatiasta, välittäjästä, näkijästä, meediosta, noidasta jne. Ihminen voi olla myös itse havainnoija ja kertoa havainnoistaan ja kokemuksistaan. Esimerkiksi Pekka Ervast ja Rudolf Steiner ovat kuvanneet kirjoissaan omien havaintojensa pohjalta henkimaailman rakennetta ja toimintaa.

Kaikki olemassa oleva on värähtelyä, energiaa, Jumalan ilmentymää (huomaa Joh. evankeliumin alku). Luoja itsessään ei aineellistu ja tällä tavalla pakota ihmisiä tahtoonsa. Ihmisten apuna on ollut aina suuria sanansaattajia, jotka tahtonsa avulla ovat olleet joko maallisessa tai taivastietoisuudessa ja ovat näin pystyneet kertomaan ihmisille vastaukset elämän suuriin kysymyksiin.

Henkisten mestareiden läsnäoloon liittyy mielenkiintoisia yksityiskohtia, esimerkiksi Taaborin vuoren tapahtumassa Jeesuksen mukana olleet opetuslapset kokivat taivasyhteyden. Kirjassa ”Pyhittäjä Serafim Sarovilainen” (Valamon luostari, 1978) kuvataan Serafiminin läsnäoloon liittyen kahden eri ihmisen taivas-, valaistumiskokemus. Samantapainen selvä taivaskokemus on kuvattu myös avataara Amman läsnäoloon liittyen oppilaan kokemuksena Matruvani Amman Viesti lehdessä.

Ihminen on energiaolento energiakentässä, jossa ilmenee Luojan rakkaudellinen läsnäolo ja ohjaus, tahto, voima sekä viisaus aineellisina ja henkisinä lakeina, esimerkiksi mitä kylvää, niin sitä niittää. Jokainen ihminen on henkissielullisena olentona myös mediaalinen eli jokaisella on henkisiä kykyjä syntymälahjana. Ihmisestä itsestään riippuu kehittääkö näitä piileviä henkisiä kykyjä, joiden avulla herkkyys, ymmärrys ja tietoisuus lisääntyvät. Jos ihminen ei tee mitään, niin ei koskaan mitään tapahdukaan. Omat ajatukset, toiveet luovana, itseään toteuttavana voimana avaavat oven Taivasten Valtakuntaan tai sulkevat oven. Jeesuksen sanojen mukaisesti ihmisen pitäisi löytää yhteys Taivasten Valtakuntaan. Mistä ihminen ei ole tietoinen, niin sitä ei olemassa omassa todellisuudessa.

Ihminen voi virittäytyä hyvin monenlaisiin energioihin ja tapahtumiin sekä vapaan tahdon mukaisesti myös samaistua, hakeutua yhteyteen kielteisten, tuhoavien voimien kanssa (Huomaa sanonta antaa pahalle pikkusormensa ja sen kohtalokkuus. Inhimillisessä elämässä on täysin sopimatonta mennä alastomana julkiselle paikalle, josko joku olisi kiinnostunut. Tässä on kuitenkin selvä vastaavuus pyrkiessä arveluttaviin, pimeisiin henkiyhteyksiin.) tai pyrkiä tietoisesti Luojayhteyteen, yhteyteen Kristuksen rakkaudellisen henkimaailman kanssa. Rakkaudellinen rukous on erityisen voimallinen suoja ja kutsu. Tätä näkökulmaa Jeesus ja Paavali jo 2000 vuotta sitten korostivat.

"Emmanuelin kirjassa" kuvataan kuinka Pat Rodegast näki meditatiivisessa tilassa edessään rakkautta säteilevän valo-olennon, jonka kanssa keskusteli. Kirja kirjoitettiin näistä suoranaisista keskusteluista. Tässä kirjassa korostetaan , että kaikki ihmiset ovat kanavia. Kaikki ihmiset osaavat kuunnella sydäntään. Tärkein opettajasi on intuitiivinen tietosi. "Tunteaksesi Jumalan läsnäolon sinun on tarpeen kuunnella niitä monia ääniä, jotka asuvat sisälläsi. Kuulet siellä pelon, raivon, ristiriitojen, uppiniskaisuuden, kaikenlaisten illuusioiden ääniä. Kun ne käyvät sinulle tutuiksi, silloin sisäinen viisautesi lempeys, pehmeys, lämpö ja Valo kuuluvat yhä helpommin. Ne nousevat vastakohdaksi noiden muiden äänien sekasorrolle, jonka alle sisäinen tieto peittyy. Ja samassa kirjassa toisessa kohdassa neuvotaan suhtautumaan henkiseen opastukseen seuraavasti: "Teidän on pantava se koetukselle. Tarkistettava se. Kuultava mitä sanotaan ja annettava lopulta sydämenne, oman sisäisen viisautenne, intuitionne olla tuomarina. Älkää hyväksykö mitään mikä ei kuulosta oikealta. Tästä vastuusta ei pidä koskaan luopua."

Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Huomisen Jumala" (WSOY, 2005) seuraavasti: Jokaisen sisällä on lähde, kysy ja mene sisimpääsi, tutkistele asioita sydämessäsi, sieltä löytyy vastaukset, ilo, rauha ja rakkaus. Suurempi sinä voi eriytyä pienestä itsestäsi ja puhua sinulle, samalla paljastaen totuutta olemassaolostasi. Jumalallinen virike palvelee ensin elämää, ennen pientä itseä. Olisi hyvä palvella elämää kaikessa mitä ajattelee, sanoo ja tekee. Olisi hyvä kysyä edistääkö ajatus elämää vai tuhoaako se sitä.

Ihmisen pitäisi löytää luovuutta ja elämää ohjaavan voiman, jumalallisen värähtelyä ihmisessä, itsemme suuremman version, tietoisesti ja tarkoituksellisesti toimivan kosmisen olennon, joka on virittäytynyt inhimillisiin päämääriin ja mahdollisuuksiin. Rudolf Steiner korosti kirjoissaan, että ihmiseen kätkeytyy korkeampi(henkinen) ihminen, joka jää ihmisessä piilevään, uinuvaan tilaan, jos ihminen ei sitä toiminnallaan aktivoi (huomaa tsakrat ja niiden aktivoiminen).

Jos mieleen tulee ylevyyttä, iloa, rakkautta, epäitsekkyyttä, pyyteettömyyttä ilmentävä ajatus, idea, niin kyseessä voi olla ihmiselle tärkeä viesti. Jos ei tee mitään asian hyväksi, niin kannattaisi ainakin kirjoittaa muistiin.

Lisää asiaa kanavoinnista



Kirkkotaulu kuvaa symbolisesti myös Sieluyhteyttä. Sielu viestittää ihmiselle rakkaudensanomaa, epäitsekästä toisten ihmisten ja elämän auttamista, vapaan tahdon kunnioittamista, hyväntahtoisuutta, totuutta, henkistä ohjausta, univiestejä symbolisesti, ennalta tietämistä aavistuksena tai symbolisena univiestinä, toivoa, myötätuntoa, intuitiota, yleviä pyrkimyksiä, johdatusta elämän ykseyteen, johdatusta tietoiseen, kokemukselliseen Luojayhteyteen.

Tietyssä henkisen kehityksen vaiheessa Sieluyhteys tulee tietoiseksi ja kokemukselliseksi, viimeistään tässä vaiheessa kuolemanpelko menettää otteensa. Henkissielullisesti ihmisen tajunta ja ajattelu perustuvat Sielunsa energiavirtaukseen. Nukahtaessa tämän huomionkohteena oleminen siirtyy pois. Tietoisuuden yhtäjaksoisuus tarkoittaa, että ihminen on tietoinen unenkin aikana. (Huomaa tässä yhteydessä Carl G. Jungin käsitykset, kuinka ihmisessä on kaksi eri persoonallisuutta ja ihmisen pitäisi elää samanaikaisesti kahdessa eri maailmassa tai tasossa.)



Taulu symbolisesti kuvaa ihmisyyttä, ihmisen taistelua oman ”pimeytensä” kanssa. Ihmisyydessä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa otetaan kantaa, noudatetaanko suuren Itsen rakkaudellisia elämää palvelevia pyrkimyksiä vai pienen itsen itsekkäitä haluja, hyvän vai pahan, valkoisten vai mustien enkeleiden kutsua. On keskeistä tiedostaa tulevatko virikkeet persoonallisesta, itsekkäästä ”pimeästä” puolesta vai Sielunmaailmasta.

Pyrkimyksessä Sieluyhteyteen tai yrityksessä kanavoida Kristuksen valtakunnasta on keskeistä olla pyyteettömässä rakkaudentilassa ja saada maallinen mieli sekä ajatukset hetkeksi syrjään. Mitä harmonisempi (”kuin kirkas vedenpinta”), tasapainoisempi, takertumattomampi mieli on, niin sitä parempi. Muutoin viestit tai kanavoinnit voivat mahdollisesti heijastella maallisen mielen uskomuksia, pelkoja, haluja, vaatimuksia ja toisten pakottamista uhkauksilla tiettyyn käytösmalliin.

Hengen kosketus

Cristopher Einegerin kirjassa ”Maailman kauneimmat rukoukset” (WSOY, 1996) löytyy myös maailmankuulun tiedemiehen Albert Einsteinin mietelause: ”Oma uskontoni on erään loputtoman, luonnoltaan kaikkea muuta korkeamman henkisen olennon nöyrää palvontaa, olennon, joka antaa vihjeitä itsestään pienissä yksittäisilmiöissä, joita pystymme havaitsemaan heikoilla ja riittämättömillä aisteillamme.”

Inhimillisissä tilanteissa ja erityisesti henkisissä tapahtumissa on tärkeätä kiinnittää huomiota rakkauden tunteeseen, minkälainen vastakaiku, värähtely syntyy omassa sydämessä, eli sydämen tunne kertoo minkälaisen totuuden, ilon, rakkauden lähteen kanssa on tekemisissä. Esimerkiksi jos kohtaisi kirkasta valoa säteilevän henkisen olennon, niin tässä tilanteessa koettava tunne on aivan keskeinen informaatiolähde kertomassa, onko kysymyksessä kielteisen voiman ilmentymä vai Kristuksen henkimaailman edustaja. Valonlähde viestittää aina omaa olemustaan, ilmapiiriänsä. Jos koetaan pahansuopuutta, ahdistusta, levottomuutta, pelkoa, vihaa, niin Kristuksen henkimaailman edustajasta ei ole kysymys. Kristuksen henkimaailmaan liittyy läheisesti rakkaus, rauha ja ilo. Valkoisiin rakkauden enkeleihin yhdistetään myös ruusuntuoksu.

Kirjassa ”Pyhittäjä Serafim Sarovilainen” (Valamon luostari, 1978) on kuvattu Serafimin elämänkerta opetuksineen venäläisen ylösnousemusmystiikan edustajana. Elämäntapana on jatkuva henkinen kasvu ja pyrkimyksenä on lopulta saavuttaa pyhityksen korkein aste, kirkastuminen. Erityisesti arvostetaan Jeesuksen Taaborin vuoren tapahtumia. Serafim oli aikanaan (1800-luvulla) suuren huomion kohteena ja tämän vuoksi hänen elämänsä ja opetuksensa ovat hyvin tiedossa.

Samassa kirjassa on Pyhittäjä Serafim Sarolaisen neuvo: ”Kun rukoilet, sulje silmäsi hetkeksi ja yritä keskittää hengelliset voimasi. Jos väsyt, nosta katseesi ikoniin tai palavaan tuohukseen. Tällä tavoin rukoukseen keskittyessään sydän löytää sisimmistään sen hengellisen lämmön, joka tulee itse Kristuksesta ja täyttää ihmisen koko olemuksen rauhalla ja ilolla.” Samalla kuvataan rukouksella pyydetty Pyhän Hengen laskeutuminen Nikolai Molotovin kanssa ja tämän kokemus tapahtumasta. Kuvitelkaa auringon kehrässä, keskipäivän kirkkaimmassa loisteessa ihmisen kasvot. Molotov koki häikäisevän valon, Serafiminin kasvot vaikuttivat aurinkoa kirkkaammalta, havaitsi myös kultatomuna leijuvat hienot hiutaleet, tunsi Serafiminin fyysisen läsnäolon vaikka maallinen aistitietoisuus heikkeni. Kuvaukseen liittyy sanonnat: ”Levollisuutta ja rauhaa, jota en pysty kuvailemaan.” ”Sanomatonta iloa, joka täyttää koko sydämeni.” ”Kuvaamatonta lämpöä”. (Huomaa tässä yhteydessä Paavalin kokemus 2 Kor.12:2-4)

Erityisenä tapahtumana Serafimin avulla äiti Eufrasian oli mahdollista nähdä ja kokea Jumaläiti. Tähän tapahtumaan liittyi myös enkelikokemuksia, kommunikointia, aurinkoa kirkkaamman valon näkeminen ja kokeminen. (Huomaa tässä yhteydessä, että korkeammat henkiset kokemukset ovat hyvinkin samantapaisia aikakaudesta ja uskonnosta riippumatta.)

Serafim kuvasi selvänäköisyyden lahjaa seuraavasti: ”sanon vain sen, mitä Jumala käskee minun sanoa. Ensimmäistä mieleeni nousevaa ajatusta pidän Jumalan viestinä. Mutta jos itse yrittäisin hakea vastausta, hairahtuisin heti.” Ja hän lisäsi: ”Niin kuin taottava rauta pannaan tuleen, niin minä jätän tahtoni