Kehosta ja terveydestä

Esimerkiksi ravinto-opillisesti on hyvin arveluttavaa, suorastaan tuomittavaa poistaa viljasta kuorikerros ja tällä tavalla ravinto-opillisesti arvokkaat asiat, kuten kuidut, vitamiinit sekä alkuaineet. Tällainen puhdistettu teollisuustuote ei kelpaa edes teuraseläimille. Ihminenkin tarvitsee pieniä määriä monia kymmeniä eri alkuaineita. Yksipuolisen puhdistetun valkoisen vehnäjauhon käytön seurauksena tulee helposti monenlaisia puutostiloja sekä toisaalta verensokerin voimakasta vaihtelua ja tällä tavalla näläntunnetta sekä lisäsyömisen tarvetta. Ylipainossa elimistöllä on suuri työmäärä pitää rasvakudos hyvässä kunnossa, eli estää sitä härskiintymästä. Toisaalta runsaan rasvakudoksen läsnäoloon liittyy haitallisia hormonaalisia vaikutuksia, kuten insuliiniresistenssin kehittymistä.

Rasvaisessa kahvipullassa voi olla 500 kcal, jos syö päivässä kolme tällaista, niin kevyttä työtä tekevä saisi päivän kaloritarpeen jo näin tyydytettyä. Jos ihminen söisi kerran päivässä tällaisen kahvipullan ylimäärisenä energialähteenä, niin vuodessa tulisi painonlisäystä noin 20 kg:a.

Jos käyttää maitotuotteita, niin punaisen lihan ja maksan syönti on merkityksellistä vain raudan vuoksi, mikä voidaan kuitenkin helposti korvata toisinaan otettavalla rautapillerillä ja tämäkin lähinnä naisilla. Maksaan kertyvät ruoan myrkylliset aineosat, eli maksa ja munuaiset ovat elimistön ”kaatopaikkoja”.

Jos ajattelee fasaania keväällä syömässä peitattuja siemeniä, niin jokainen ymmärtää linnun syömiseen liittyvän suuren terveysriskin. Olisi ensiarvoisen tärkeätä tietää, missä olosuhteissa omat ruoka-aineet ovat muodostuneet. Syödyllä ja juodulla on aina seurausvaikutuksia kehossa. Esimerkiksi tieteellisissä tutkimuksissa korostetaan usein, ettei jollakin yksityisellä kemiallisella aineella havaita tietyllä pitoisuudella terveydellisiä haittavaikutuksia. Kukaan ei kuitenkaan tiedä tai tutki, mitä tapahtuu, kun ihminen saa toistuvasti satoja erilaisia keinotekoisia kemiallisia aineita ja onko näillä mahdollisia kielteisiä yhteisvaikutuksia.

Lääketiede kerää vähitellen kokemusperäistä tietoa, mikä on terveellistä ja mikä ei. Esimerkiksi Sydänliiton internetsivulla www.sydanliitto.fi on päivitettyä keskeistä terveystietoa jokaiselle. Esimerkiksi tässä painotetaan keskivartalolihavuuden riskiä verisuonitautien kehittymisessä. Vyötärölihavuuteen liittyy läheisesti kohonnut verenpaine, kohonnut verensokeri ja haitalliset rasva-arvot. Hoitona on laihduttaminen, sopiva liikunta ja oikea ruokavalio sekä liiallisen suolan välttäminen.

Ihmisen itsensä pitää motivoitua fyysisen kunnon ylläpitämitämiseen. Tässä voi auttaa osallistuminen jonkin ryhmätoiminnan tai urheilulajin pitkäaikaiseen harrastamiseen. Sokerista noin 80% kuluu lihastyössä. Ylimääräinen sokeri varastoituu rasvana.

Ei ole syytä käyttää suolaa päivässä viittä grammaa enempää. Ihminen tottuu helposti 2-3g:n päivittäiseen ruokasuolaan. Todellinen tarve on tätäkin pienempi. Kuumuudessa ja raskaassa työssä (esim. maratonilla) kuitenkin suolan tarve hetkittäisesti lisääntyy poikkeuksellisen hikoilun vuoksi. Ikääntyessä elimistö nostaa verenpainetta päästäkseen liiasta suolasta eroon. Kohonneessa verenpaineessa suolarajoitus vastaa teholtaan verenpainelääkettä. Esimerkiksi jos tuotteessa olisi 2,0% suolaa, niin viiden gramman suolakiintiö tulisi täyteen yksistään 250 gramman ruokamäärällä. Sadat tuhannet suomalaiset syövät vuosikymmeniä verenpainelääkkeitä liiallisen suolankäytön vuoksi.

Tupakointi on yksi vakavimpia elintapariskejä. Tupakoinnissa keuhkoihin menee tuhansia erilaista palamisjätteitä, lisäksi nikotiini on voimakas myrkky. Neale Walsch pitää kanavoinnissaan tupakointia hitaana itsemurhana.

Yhteen tupakkaan liittyvä nikotiin pystyy salpaamaan tehokkaasti kaikkien pienimpiä verisuonia noin neljäksi tunniksi. Mikään lääkehoito ei estä tätä vaikutusta, koska lääkkeet vaikuttavat suurempiin valtimoihin. Tähän verenkiertohäiriöön liittyy myös ihon kalpeus ja ennenaikainen vanheneminen.

Ruokavalioon liittyy eräs mielenkiintoinen piirre. Jokainen kertoo syövänsä normaalia ruokaa eli sitä ruokaa, mitä kotonaan on oppinut. Tämä voi olla terveydellisesti haitallista. Usein käytetään liiallisesti valkoista vehnäjauhoja sekä kovia, epäterveellisiä rasvoja tiedostamatta koko asiaa. Ruokavaliossa pitäisi olla päivittäin tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja vähintään puoli kiloa päivässä. Kuumentamattomia, pehmeitä rasvoja pitäisi olla myös päivittäisessä ruokavaliossa. "ruokalusikallinen", tarkemmin Sydänliiton ohjeissa. Kuumentaminen muuttaa pehmeät, monityydyttymättömät rasvat koviksi. Korkeat lämpötilat muuttavat ruoka-aineita monella tavalla kielteiseen suuntaan, tällöin muodostuu myös syöpää aiheuttavia yhdisteitä.

Harward Health Publications (2007) kirjoitettiin, että paljon lihaa syövät ovat muita alttiimpia sairastumaan moniin syöpäsairauksiin. Lihan kreatiini muuttuu korkeassa lämpötilassa syöpää aiheuttaviksi heterosyklisiksi amiineiksi. Näitä pyrkii muodostumaan erityisesti paistamisessa, pariloimisessa ja korostetusti grillattavan pintakerroksiin, johon lisäksi tulee syöpää aiheuttavia aineita grillihiilen savusta ja rasvapisaroiden palamisjätteistä.

Harward-julkaisussa on käsitelty myös transrasvoja. Nämä ovat aina haitallisia vaikuttaen myös veren rasvoihin kielteisesti, alentaen HDL (”hyvää”) ja kohottaen LDL (”pahaa”) kolesterolia. Keinotekoisia transrasvoja syntyy valmistumistapahtumassa, kun kasvisrasvoista tehdään osittain kovetettua rasvaa. Pieniä määriä transrasvoja syntyy luonnossakin, esimerkiksi desilitrassa täysrasvamaitoa on sitä 0,1 g, mutta iso hampurilaisateria voi sisältää transrasvoja 13g.

öljyssä sinänsä ei ole transrasvoja, mutta teollisuus haluaa käyttää kiinteää rasvaa ja tämä tekee, esimerkiksi kasvisrasvajäätelön rasvakoostumukseltaan kermajäätelöä epäterveellisemmäksi. Uppopaistetuissa ranskalaisissa, mikropopcorneissa, munkeissa, juustonaksuissa, kalapihveissä, kananuggeteissa ilmenee sama kielteinen transrasvojen runsaus liittyen teolliseen valmistustapaan.

Esimerkiksi jos ihmisen mineraalitasapaino olisi hyvä, olisi normaalipainoinen, harrastaisi liikuntaa ja verenrasvat olisivat normaalit, niin siitä huolimatta elimistö, sydän ja verisuonet voisivat huonosti, jos ruokavaliossa ei ole pehmeitä, kylmäpuristettuja rasvoja ja kasviksia. Antioksadantteja tarvitaan haitallisten hapettumistuotteiden poistamisessa, eli antioksidantit hidastavat kehon vanhenemista, estävät valtimo- ja syöpäsairauksien syntymistä.

Mielikuvat välittyvät aivojen kautta kehoon. Ajatukset ja tunteet heijastuvat puheeseen, liikkumiseen ja käytökseen. Kasvot muuttuvat sielun peiliksi. Esimerkiksi stressi heijastuu lihasjännityksinä, unettomuutena ja aineenvaihduntahäiriöinä. Harmittavien tapahtumien ajatteleminen aiheuttaa, verenpaineen nousua, sydämen tykytystä jne. Pitkäaikainen stressi heijastuu kehoon monella eri tavalla suoraan ja epäsuorasti aiheuttaen myös kehollisia sairauksia. Jotkut syövät tai juovat ylenmärin lohdutukseksi tai ahdistuksen poistamiseksi. Kehon hyvinvoinnin kannalta oman mielen hallinta on erityisen tärkeätä. Meditaatio on tässäkin mielessä hyödyllinen. Ennen meditaatiota ja muulloinkin olisi hyödyllistä oppia rentouttamaan eri lihasryhmiä sekä näin tiedostaa ja hoitaa kehon jännitystiloja.

Ihmisellä on vain tämä nykyhetki. Nykyhetki sisältää aina mahdollisuuden aloittaa muutoksen elämässä monilla eri tavoilla. Henkisesti voi aktivoitua, esimerkiksi rukouksella, lyhyellä meditaatiolla, lukemalla henkisesti kehittävää kirjaa jne. Painonpudotuksenkin voi aloittaa heti, esimerkiksi jättämällä päivässä syömättä 100 kcal eli 25 g sokeria. Tällöin vuodessa laihtuisi 4-5kg. Saman saisi aikaiseksi, jos aloittaa hetkeen sopivan pienen voimistelun. Päivässä on lukuisia mahdollisuuksia suorittaa pieniä ylimääräisiä lihasharjoituksia tai voimisteluliikkeitä, esimerkiksi TV:n mainoksien aikana jne.

Itse kullakin voi olla kehollisia heikkouksia, piileviä sairausmahdollisuuksia, joista ei ole tietoinen. DNA- ja geenitutkimuksilla näitä voidaan jossakin määrin selvittää. Kirjassaan ”Kehon Kieli” (Atar kustannus, 2008) Ohashi tuo idän viisautta oman kehon ymmärtämiseen. Jokaisella on heikkoja ja vahvoja puolia, jotka heijastuvat kehon piirteinnä, puheeseen ja käytökseen. Ihminen on perusolemukseltaan Hengen ilmentymä. Mitä paremmin pääsee tasapainoon oman olemuksensa ja omien energiavirtauksiensa(meridiaanit) kanssa niin sitä parempi. Jos esimerkiksi on viiteitä, heijastuksia heikkoudesta jonkin elimen toiminnassa, niin on keskeistä ottaa tämä rakentavasti huomioon. Toisin sanoen jonkin elimen toiminnassa voi olla heikkoutta, vaikka sitä ei voisi lääketieteellisesti todeta. Esimerkiksi pieni pala myrkyllistä sientä voisi olla toisen maksalle kohtalokas, mutta ei toiselle.

(Jos on hyvin perehtynyt ihmisen kehon kieleen, niin tämä antaa hyvän mahdollisuuden toisen ”tirkiskelyyn”. Samantapaisesti asiaan perehtynyt psykologi pystyy ”lukemaan” toista tämän piirustuksesta tai käsialasta.)

Jokaisen kannattaisi elää mahdollisimman terveellisesti, tervettä järkeä käyttäen. Esimerkiksi monella aineella, kuten D- ja A-vitamiinilla, seleenillä jne on ihannepitoisuus. Jos pitoisuus on alle tämän, niin elimistö voi huonosti ja tulee sairauksia, mutta jos pitoisuus nousee liiaksi, niin myös tämä aiheuttaa häiriötiloja, jopa myrkytyksiä.

On tärkeätä kiinnittää huomiota kehon viesteihin. Esimerkiksi ruokakaupassa keho voi yrittää viestittää tunteella, mitä pitäisi valita. Tämäkin korostuu sairauden yhteydessä. Kehon vihjeitä voi saada myös unisymboleissa, esimerkiksi rapu liittyy syöpään. Rotta nakertaa talonrakenteita, viitaten luustoa heikentävään tekijään. Pelottava lepakko kertoo unessa, että jokin kuluttaa elinvoimia, voi viitata taipumukseen sokeritautiin, jne.

Keho tarvitsee huolenpitoa, mutta myös liikuntaa, voimistelua ja raitista ilmaa. Tässäkin yksipuolisuus tai kaltoinkohtelu ei ole hyväksi, kipu viestittää, että jotakin asiaa ei ole otettu huomioon. Tarvitaan myös herkkyyttä, ettei tulkita kehon viestejä väärin. Esimerkiksi istumatyöntekijälle viesti väsymyksestä voi olla kehon toivomus liikuntaan eikä vuodelepoon tai TV:n katseluun. Usein flunssan (virusinfektion) alkuvaiheessa tunnetaan väsymystä, haluttomuutta ja toisinaan pientä huonovointisuutta. Tällöin on keskeistä, ettei tahdollaan pakota kehoaan fyysisiin rasituksiin.